Mitä kalustoa emme voi ottaa vastaan?

Maj.evp

Alikersantti
BAN
Mikä lienee oikea alaryhmä tällekin...

No kuvitellaan joka tapauksessa että vakava kriisi tuli. Omaa kalustoa on paljon, osa siitä tuhoutunutkin, ja uutta kamaa tarjotaan Suomeen ystävällisistä maista.

Osa kalustosta on ajanmukaista, osa vanhentunutta, ja sitä on sekä tuliterää, käytettyä että lähes loppuunkulunutta. Jotkut voi ostaa kovalla rahalla, jotkut halvalla, ja sitä paskempaa tavaraa tarjotaan ilmaiseksi.

Mitä et ottaisi vastaan? Jos Britit tarjoaa meille Apacheja, niin ei kukaan täällä osaa lentää niillä. Vai kannattaisiko silti ottaa vastaan, koska eihän vihollinen tiedä, ettei saatu lentäjiä mukana. Olisihan se pelote.

On hyvin todennäköistä että meille tarjottaisiin semmoisia tankkeja, tykkejä ja a-tarvikkeita, joita emme voi teknisistä syistä käyttää. Ei ole esim oikeanlaista polttoainetta, USA:n 120V jännite tai tavara ei toimi pakkasessa. Emmekä voi nopeasti perehtyä esim todella monimutkaiseen asejärjestelmään, esim Aster SAMP/T olisi hyvä IT-ohjus, mutta voisi olla pelkkä koriste. Samoin sukellusveneet, EuroFighter, JAS, yms

UAV-järjestelmä voisi olla siinä rajalla että otetaanko vastaan. Peruskäytön ja huollot oppisi varmaan parissa viikossa. Riippuu tietenkin paljon siitä, että minkätasoista koulutusta voidaan saada.

Kun Suomi rakentaa armeijaa, niin tämmöiset asiat pitäisi ottaa huomioon, ja on usein varmaan otettukin. Esim Hornet hankinnan aikoihin puhuttiin, että niitä olisi mahdollisuus saada tarvittaessa lisää, kun taas Mig tai Jas ei niinkään.

Mitä haluaisit?
 
Normaalisti tuollaisessa tilanteessa joko koulutettavat lähtevät avustavaan maahan tai avustavasta maasta tulee tavaran mukana kouluttajia.
 
Yhdyn Benellin kommenttiin. Sellaisia lisähuomioita haluaisin tehdä, että todennäköisesti suurin osa vastaanotetusta kalustosta saataisiin taistelukykyiseksi kohtuullisen lyhyellä varoitusajalla (viikoissa).

Ilmavoimien kalustosta

Suomalaiset ymmärtääkseni kävivät Hornet-kaupan yhteydessä koelentämässä eri koneita, eli lentämisen perusteet ovat aina samat, joskin konekohtaiset yksityiskohtaisuudet vaatii sitten hieman tutustumista. Esim. USAF:n mielestä F-16-lentäjä on kokenut, jos hän on lentänyt sata tuntia F-16:lla ja on sitä ennen kokenut hävittäjälentäjä. Tyydyttävä F-16-pilotti saataneen leivottua suomalaisesta Hornet-lentäjästä 30-50 lentotunnilla, vaikkei pitkää kokemusta Hornetista olisikaan. F-16 teoriaa siihen pohjalle muutama sata tuntia. Itse siis lähden siitä, että kokeneet Hornet-lentäjät laitetaan Hornettien puikkoihin, ja nuoret luutnantit saavat sitten sen aseapuna tulleen F-16:n tai Gripenin jos ei saada lisää Horneteja.

Pullonkaula tulisi lähinnä huoltohenkilöstöstä, mutta noissakin voidaan pyytää luovuttajavaltiota tekemään perusteellisen huollon (vaihtaa kaikki kuluvat osat), jolloin täällä päässä riittäisi sitten lähinnä tankkaaminen ja aseistaminen. Ennen pitkää tietysti tarvitaan sitten isompaa huoltoa, mutta jos edes vähän aikaa päästäisiin minimihuollolla. Sodassa pienin huoli lienee se, jos hävittäjän moottorin elinikä puolittuu tai on 1/100 riski, että tekninen ongelma pudottaa koneen kesken lennon.

Taisteluhelikopterit unohtaisin suoraan, sillä ne ovat asejärjestelmä, jota meillä ei ole ollut, ja taktiikan opettelu alkaa olemaan myöhäistä.

Maavoimien kalustosta

Oikeastaan kaikki panssarintorjuntaohjukset on opeteltavissa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla (luokkaa päiviä). Manuaaleja ei ole vastaavaa pinkkaa kuin ilma-aluksissa, ja huoltotarvekin on pienempi. Olkapääohjuksissa (lähinnä siis Stinger, Mistral) sama homma. Jos Syyrian kapinalliset osaavat niitä käyttää, niin eiköhän suomalainenkin sen opi. KESsit ym. singot menevät sitten melkeinpä intuitiolla jos niissä nyt on edes englanninkieliset tekstit kyljessä.

Panssarivaunut ovat sitten kinkkisempiä. CV90-pohjaiset varmasti kelpaavat, vaikka olisivatkin 35mm tykillä tai muuta vastaavaa, samoin kuin kakkos-Leot. Abrams tai Challenger on varmasti opeteltavissa, mutta olisi hyvä, jos olisi olemassa ps-taktiikan osaava vaunuton Leopard-miehistö. Muuten tuskin kannattaa ruveta kouluttamaan. Sama koskee M113:a ym. säilyketölkkejä. Pääongelmana huolto, tai siis sen puute.

Jos saadaan Paseja, Strikereita tms., niin ne voi ottaa aika iloisesti vastaan. Kyllä sitä aina löydetään joku sijoittamaton nelikymppinen Pasi-kuljettaja, joka voidaan laittaa ratin taakse. Näissä huolto ei ole niin iso ongelma kuin telakaluston kohdalla.

Merivoimien kalustosta

Pinta-aluksia voi olla järkevää ottaa vastaan, riippuen vähän aseistuksesta ja taistelunjohtojärjestelmistä. Niidenkin kohdalla tosin on se kysymys, että miten ne toimitetaan Suomeen? Itämerellä on varmasti melkoinen kähinä käynnissä, kun kalustoa on kerran jo tuhoutunut. Sukellusveneet jättäisin suosiolla rauhaan, sillä niistä kenelläkään Puolustusvoimissa ei ole kokemusta.

------------------------------------------------------------------------------------------
No kuvitellaan joka tapauksessa että vakava kriisi tuli. Omaa kalustoa on paljon, osa siitä tuhoutunutkin, ja uutta kamaa tarjotaan Suomeen ystävällisistä maista.

Onko kriisi yhä päällä, kauanko se on kestänyt ja mikä on oletettu jäljellä oleva kesto vai onko kriisi jo ohi, ja nyt rakennetaan uutta armeijaa? Itse lähdin tuossa yllä nyt siitä, että kriisi on vielä päällä (useiden viikkojen tai kuukausien sota tosin epärealistinen skenaario omasta mielestäni).

Jos kriisi taas on jo ohi, ja nyt täytyy aseistautua uudelleen, niin se tietysti muuttaa hieman tilannetta. Oletusarvoisesti en lähtisi ottamaan vastaan (tai ostamaan) kaikkea mitä maailmalta löytyy.

Ilmavoimille voisin kuvitella ostavani käytettyjä Horneteja ( jos halvalla lähtee niin myös A/B-malleja) siksi aikaa, että F-35 tulee markkinoille ja hyppäämme siihen kelkkaan. Jos Horneteja ei syystä tai toisesta saataisi, niin kysyisin ruotsalaisilta niitä varastoituja Gripeneitä toiseksi konetyypiksi Hornetin rinnalle. Periaatteessa Super Hornet olisi kiva, mutta niitä ei välttämättä tule ihan heti vastaan ylijäämänä. Jos mikään noista ei onnistu, niin sitten täytyisi koittaa saada halvalla uudempia F-16C/D-malleja tai koipussitettuja Eurofightereita. Riippuen ilmatoiminnasta saaduista kokemuksista voitaisiin ostaa myös käytettyjä taisteluhelikoptereita. (Lähinnä Tiger tai Apache.)

Maavoimat pääsisivät jälleen asioimaan Saksassa Leopard 2A4-ostoksilla. Rynnäkkövaunuiksi yritetään kinuta CV90 Ruotsalaisilta tai Hollantilaisilta, mutta jos ei onnaa niin täytyy ostaa konetykillinen M113, eli lähinnä hollantilaisten YPR-765. Tykki on 25mm, joten sikäli parempi kuin saksalainen Marder (jota olen aikanaan himoinnut, mutta 20mm tykki oli liian pieni minulle). Noista varmaan voisi varustaa kolme-neljä panssariprikaatia. 155mm telatykistöä ostetaan halvalla kaikille operatiivisille ja ylijohdolle. Ensisijaisesti PzH2000, mutta M109 kelpaa myös.

Merivoimille ei mitään kummallisuuksia, mutta maalta ja lentokoneesta ammuttavia meritorjuntaohjuksia tilattaisiin lisää. Myös muutaman hyvin aseistetun korvetin voisi tilata.
 
Viimeksi muokattu:
Laitan vielä tiivistetysti, että mitä ottaisin vastaan ilmaiseksi (sodan aikana tai sen jälkeen):

-Kaikki sellainen kalusto, joka on jo ennestään Suomessa käytössä tai muistuttaa sitä läheisesti
-Käsiaseet (no en ehkä ruotsalaisten AK4-rynnäkkökiväärejä, koska .308)
-Ampumatarvikkeet (ml. patruunat, kranaatit, ohjukset ym.) Suomessa jo käytössä oleviin vehkeisiin/lahjoitettuihin
-Vedettävä tykistö 105/122/155mm
-Kranaatinheittimet
-Panssaroidut pyöräajoneuvot
-Kuorma-autot ja rekat
-Panssarintorjuntaohjukset ja kertasingot
-Edes jokseenkin ajanmukaiset IT-aseet
-Henkilökohtaiset varusteet (pl. maastopuku) eli suojaliivit, kypärät, rinkat, kengät, pimeänäkölaitteet ym.
-Viestintävälineet
-Lääkintätarvikkeet
-Veneet
-Ilma-alukset (kerettiin kouluttamaan tai ei, mutta kun ilmaiseksi sai...)
 
Viimeksi muokattu:
Aika hankala päätös, että milloin ihmistä on koulutettu tarpeeksi ja voidaan lähettää taisteluun. Saksalta loppui viime sodassa lentäjät eikä koneet, ja viimeisinä aikoina puikkoihin pääsi muistaakseni viikon koulutuksella.

En ehkä laittaisi pätevää Hornet pilottia Hawk tai vieraan koneen (jas, F-16, ef) puikkoihin ollenkaan, vaan säästäisin hänet uusien lentäjien pikakouluttamiseen.

Vastaava menettely kaikkien ammattimiesten kanssa. Koulutus on kova sana tuommoisessa tilanteessa, eikä sen tasosta kannata tinkiä piiruakaan.

Itse asiassa näyttää siltä, ettei mitään radikaalia uudenlaista armeijaa tarvikaan suunnitella :(

Järjestäisin kyllä semmoisia sotaharjoituksia, että kaikille jätkille täysin uusi ja vieras kalusto käyttöön.
 
Aika hankala päätös, että milloin ihmistä on koulutettu tarpeeksi ja voidaan lähettää taisteluun. Saksalta loppui viime sodassa lentäjät eikä koneet, ja viimeisinä aikoina puikkoihin pääsi muistaakseni viikon koulutuksella.

En ehkä laittaisi pätevää Hornet pilottia Hawk tai vieraan koneen (jas, F-16, ef) puikkoihin ollenkaan, vaan säästäisin hänet uusien lentäjien pikakouluttamiseen.

Itse laittaisin vieraan koneen puikkoihin pidempään miettimättä juurikin sen koulutetun Hornet-pilotin, jolle on annettu se teoriaopetus ja joitakin kymmeniä lentotunteja siitä aseapuna saadusta koneesta. F/A-18 ja F-16 tai Gripen varmasti eroavat toisistaan, mutta vertaisin sitä lähinnä siihen, että aiemmin Glockilla ampunut vaihtaa pistoolinsa johonkin toiseen muovirunkoiseen palveluspistooliin.

Tuosta ihan uuden lentäjän pikakouluttamisesta en ole samaa mieltä. Suihkuhävittäjä ja potkurikone poikkeavat toisistaan niin paljon, että vaikka potkurikonetta voikin lentää vasta-alkajakin suhteellisen lyhyellä koulutuksella, niin moderniin suihkuhävittäjään häntä ei voi iskeä. Eikä pilotteja tarvitse säästellä sodan jälkeistä aikaakaan varten, koska tarvittaessa uusia voidaan käyttää saamassa oppia ulkomailla.

Vastaava menettely kaikkien ammattimiesten kanssa. Koulutus on kova sana tuommoisessa tilanteessa, eikä sen tasosta kannata tinkiä piiruakaan.

Se koulutus olisi vain pitänyt antaa jo rauhan aikana... eikä lähteä mihinkään Volkssturm tyyliseen ratkaisuun.


Edit: Kaikki Hornet-lentäjät lentävät myös Hawkilla, ainakin kouluttautuessaan Hornettiin. Ei sitä voi hypätä Vinkasta suoraan Hornetiin.

Edit2: Mielestäni Hawk on ihan pätevä kone, jos muutakaan lennettävää ei ole. Lennonopetukseen niitä Hornet-lentäjiä ei tarvita.
 
Viimeksi muokattu:
Laitan vielä tiivistetysti, että mitä ottaisin vastaan ilmaiseksi (sodan aikana tai sen jälkeen):

-Kaikki sellainen kalusto, joka on jo ennestään Suomessa käytössä tai muistuttaa sitä läheisesti
-Käsiaseet (no en ehkä ruotsalaisten AK4-rynnäkkökiväärejä, koska .308)
-Ampumatarvikkeet (ml. patruunat, kranaatit, ohjukset ym.) Suomessa jo käytössä oleviin vehkeisiin/lahjoitettuihin
-Vedettävä tykistö 105/122/155mm
-Panssaroidut pyöräajoneuvot
-Kuorma-autot ja rekat
-Panssarintorjuntaohjukset ja kertasingot
-Edes jokseenkin ajanmukaiset IT-aseet
-Henkilökohtaiset varusteet (pl. maastopuku) eli suojaliivit, kypärät, rinkat, kengät, pimeänäkölaitteet ym.
-Viestintävälineet
-Lääkintätarvikkeet
-Veneet
-Ilma-alukset (kerettiin kouluttamaan tai ei, mutta kun ilmaiseksi sai...)

KRH lienee automaattisesti osastoa "muistuttaa sitä läheisesti?" Toisaalta mahtaako niistä olla pulaa?
 
Kyllähän se mistuttaa, mutta niin tekee moni muukin. Lisäsin kuitenkin listaan. Eihän ne vedettävät tykitkään niin kovasti toisistaan poikkea, mutta silti olen maininnut ne erikseen.

Onhan niitä heittimiä stenaturoitu. Etenkin 120mm stenaus on aika ikävää, kun kyseessä olisi kuitenkin tulivoimainen ase paikallisjoukoille. Varsinaisesta pulasta en kyllä tiedä, mutta harvemmin mitään on ollut liikaa missään sodassa. Paitsi vihollisia.
 
Viimeksi muokattu:
Laitan vielä tiivistetysti, että mitä ottaisin vastaan ilmaiseksi (sodan aikana tai sen jälkeen):

-Kaikki sellainen kalusto, joka on jo ennestään Suomessa käytössä tai muistuttaa sitä läheisesti
-Käsiaseet (no en ehkä ruotsalaisten AK4-rynnäkkökiväärejä, koska .308)
-Ampumatarvikkeet (ml. patruunat, kranaatit, ohjukset ym.) Suomessa jo käytössä oleviin vehkeisiin/lahjoitettuihin
-Vedettävä tykistö 105/122/155mm
-Kranaatinheittimet
-Panssaroidut pyöräajoneuvot
-Kuorma-autot ja rekat
-Panssarintorjuntaohjukset ja kertasingot
-Edes jokseenkin ajanmukaiset IT-aseet
-Henkilökohtaiset varusteet (pl. maastopuku) eli suojaliivit, kypärät, rinkat, kengät, pimeänäkölaitteet ym.
-Viestintävälineet
-Lääkintätarvikkeet
-Veneet
-Ilma-alukset (kerettiin kouluttamaan tai ei, mutta kun ilmaiseksi sai...)

Lisäisin yhden ja supistaisin kahta, muuten RPG83:n lista on mielestäni aikamoisen tyhjentävä.

- Lisäisin: maastokelpoiset tela-ajoneuvot kaikki mitä saadaan (lue bankut). Niitä on hiukan hintsusti ja tappioluvut voivat olla suuria.

- Supistaisin: käsiaseet. Mielestäni ei pidä ottaa vastaan perusrynkkyjä eikä peruskonekivääreitä missään muussa kuin meillä kulloinkin käytössä olevassa kaliiperissa, ellei mukana tule patruunat, ja niiden rahtaaminen satojen miljoonien kappaleiden luokkaa olevassa määrässä lienee kriisin aikana käytännössä täysin mahdotonta. Tarkkuuskiväärit, 9mm pistoolit, yms muut käsiaseet kyllä kelpaavat, niissä ei patruunahuolto ole niin suuri murhe kun patruunoiden kulutus per ase on oleellisesti pienempi.

- Supistaisin: tykistö. Sama homma kuin jalkaväen perusaseiden kanssa, eli ei aseita ilman ammuksia ja ammuksien rahtaaminen tarvittavassa määrässä lienee sarjassa "älä edes haaveile kriisin aikana". Siis tahtoo sanoa että tykkejä vain 122, 130, 152 ja 155mm kaliipereissa.
 
Lisäisin yhden ja supistaisin kahta, muuten RPG83:n lista on mielestäni aikamoisen tyhjentävä.

Tykkään!

- Lisäisin: maastokelpoiset tela-ajoneuvot kaikki mitä saadaan (lue bankut). Niitä on hiukan hintsusti ja tappioluvut voivat olla suuria.

Kuulostaa ihan järkevältä. Itseäni vain häiritsee se suojattomuus noissa tuollaisissa + tela-alustan vaatima huolto. Tarpeestakaan en ole vakuuttunut: odottaako pääesikunta vihollisen jyristelevän soita pitkin rajalta Rovaniemelle MT-LB:n kyydissä? Itse kuvittelisin sen liikkeen tapahtuvan jonkin uran suunnassa, ja siten tukeuduttavan itsekin pyöräajoneuvoihin. Ainoa kysymysmerkki on tosin vähäisen tiestön alueella sirotemiinojen vaara - ikävää, jos komppania pakenee henkensä edestä ja edessä on miinoite ja takana vihollispataljoona. Bankut ja Nasut mahdollistavat ilmeisesti tuollaisen esteen kiertämisen.


- Supistaisin: käsiaseet. Mielestäni ei pidä ottaa vastaan perusrynkkyjä eikä peruskonekivääreitä missään muussa kuin meillä kulloinkin käytössä olevassa kaliiperissa, ellei mukana tule patruunat, ja niiden rahtaaminen satojen miljoonien kappaleiden luokkaa olevassa määrässä lienee kriisin aikana käytännössä täysin mahdotonta. Tarkkuuskiväärit, 9mm pistoolit, yms muut käsiaseet kyllä kelpaavat, niissä ei patruunahuolto ole niin suuri murhe kun patruunoiden kulutus per ase on oleellisesti pienempi.

Minä en lähtisi torjumaan rynkkyjä tai konekivääreitä automaationa. Kotimainen kalusto alkaa kuitenkin olemaan pikku hiljaa lopussa, ja itselleni kelpaisi käytetty G36 tai M4 sen tekohengitetyn loppuunammutun RK 62:n sijaan. Tietysti jos tarjotaan jotain kylmän sodan aikaisia puhkiammuttuja polakkirynkkyjä niin silloin on syytä kieltäytyä kohteliaasti.

Jos saadaan pelkkiä aseita, niin ok, olkoot varastossa kunnes Lapua ryhtyy tuottamaan 5,56mm Natoa. Sodan jälkeen ei välttämättä ole rahaa rynkkyjen uushankintoihin tai sitä on hyvin rajallisesti. Jos taas saadaan edes vähän patruunoita, niin jaetaan kalustoa niille, jotka siitä eniten hyötyvät (= operatiivisten nurmiporat). Takaporras menköön kotimaisilla tekeleillä.

Sitä paitsi patruunat ovat aika helppoja liikuteltavia niihin tykistön murkuloihin verrattuna: Jos 230 000 miestä käyttää päivässä jokainen keskimäärin 100 patruunaa, joista jokainen painaa 15 grammaa (yksi 5,56 Nato patruuna painaa suunnilleen 12 grammaa, oletetaan 3 grammaa pakkaukselle), niin tavaraa liikkuu 230000*100*0.015 kg eli 345 000 kg patruunoita päivässä. Vertailun vuoksi Masi pystyy ottamaan 6 400 kg lastin kyytiin. Tuo on runsaat 50 Masia tavaraa päivässä. Jos anteliaat lahjoittavaltiot pystyvät kuljettamaan ne vaikka Suomen rajalle, niin eiköhän nuo 50 kuorma-autoa jostakin päin organisaatiota löydetä. Täysperävaunullisia yhdistelmiä tarvittaisiin sitä paitsi paljon vähemmän tuollaisen kuorman kuljetukseen.

- Supistaisin: tykistö. Sama homma kuin jalkaväen perusaseiden kanssa, eli ei aseita ilman ammuksia ja ammuksien rahtaaminen tarvittavassa määrässä lienee sarjassa "älä edes haaveile kriisin aikana". Siis tahtoo sanoa että tykkejä vain 122, 130, 152 ja 155mm kaliipereissa.

Juhani Putkisen kotisivut kertovat, että jatkosodan kiivaimpien vaiheiden aikana yksi divisioona painopisteessä kulutti keskimäärin noin 9 000 kranaattia vuorokaudessa. Jos yksi 155 mm kranaatti painaa 50 kg (todellisuudessa hieman vähemmän, mutta lasketaan pakkausmateriaali), niin yhden divisioonan kuljetustarve vuorokaudessa on 9000*50 kg eli 450 000 kg päivässä. Tuo tarkoittaisi 70 masia. Tai paljon pienempää määrää niitä täysperävaunurekkoja. Vaikka meillä olisi kolmen divisioonan edestä joukkoja siellä samassa painopisteessä, niin se tarkoittaisi vain reilua 200 Masia roudaamassa murkuloita. Pitäisi olla mahdollisuuksien rajoissa, kyllä niitä kuorma-autoja sen verran tästä maasta löytyy. Ulkomaillakin kapasiteettia on aivan tyydyttävästi - eiköhän sielläkin yksityiset ja valtiolliset toimijat ala roudaamaan kranaatteja Tornioon jos joku on valmis maksamaan riittävästi.

152 ja 130 kalusto taitaa ylipäätään olla porissut padoissa aikoja sitten. Tuskin ystävillämme edes on kranaatteja noissa kalibereissa. 122 on tietysti samaa sarjaa, mutta kun meillä sitä kerran on niin jos virolaiset lahjoittaisivat pari kranua pokattujen tilalle... Lännestä voisi tulla siis lähinnä 105/155 kalustoa ja ammuksia, koska nuo väljyydet ovat siellä käytössä.
 
Tykkään!



Kuulostaa ihan järkevältä. Itseäni vain häiritsee se suojattomuus noissa tuollaisissa + tela-alustan vaatima huolto. Tarpeestakaan en ole vakuuttunut: odottaako pääesikunta vihollisen jyristelevän soita pitkin rajalta Rovaniemelle MT-LB:n kyydissä? Itse kuvittelisin sen liikkeen tapahtuvan jonkin uran suunnassa, ja siten tukeuduttavan itsekin pyöräajoneuvoihin. Ainoa kysymysmerkki on tosin vähäisen tiestön alueella sirotemiinojen vaara - ikävää, jos komppania pakenee henkensä edestä ja edessä on miinoite ja takana vihollispataljoona. Bankut ja Nasut mahdollistavat ilmeisesti tuollaisen esteen kiertämisen.




Minä en lähtisi torjumaan rynkkyjä tai konekivääreitä automaationa. Kotimainen kalusto alkaa kuitenkin olemaan pikku hiljaa lopussa, ja itselleni kelpaisi käytetty G36 tai M4 sen tekohengitetyn loppuunammutun RK 62:n sijaan. Tietysti jos tarjotaan jotain kylmän sodan aikaisia puhkiammuttuja polakkirynkkyjä niin silloin on syytä kieltäytyä kohteliaasti.

Jos saadaan pelkkiä aseita, niin ok, olkoot varastossa kunnes Lapua ryhtyy tuottamaan 5,56mm Natoa. Sodan jälkeen ei välttämättä ole rahaa rynkkyjen uushankintoihin tai sitä on hyvin rajallisesti. Jos taas saadaan edes vähän patruunoita, niin jaetaan kalustoa niille, jotka siitä eniten hyötyvät (= operatiivisten nurmiporat). Takaporras menköön kotimaisilla tekeleillä.

Sitä paitsi patruunat ovat aika helppoja liikuteltavia niihin tykistön murkuloihin verrattuna: Jos 230 000 miestä käyttää päivässä jokainen keskimäärin 100 patruunaa, joista jokainen painaa 15 grammaa (yksi 5,56 Nato patruuna painaa suunnilleen 12 grammaa, oletetaan 3 grammaa pakkaukselle), niin tavaraa liikkuu 230000*100*0.015 kg eli 345 000 kg patruunoita päivässä. Vertailun vuoksi Masi pystyy ottamaan 6 400 kg lastin kyytiin. Tuo on runsaat 50 Masia tavaraa päivässä. Jos anteliaat lahjoittavaltiot pystyvät kuljettamaan ne vaikka Suomen rajalle, niin eiköhän nuo 50 kuorma-autoa jostakin päin organisaatiota löydetä. Täysperävaunullisia yhdistelmiä tarvittaisiin sitä paitsi paljon vähemmän tuollaisen kuorman kuljetukseen.



Juhani Putkisen kotisivut kertovat, että jatkosodan kiivaimpien vaiheiden aikana yksi divisioona painopisteessä kulutti keskimäärin noin 9 000 kranaattia vuorokaudessa. Jos yksi 155 mm kranaatti painaa 50 kg (todellisuudessa hieman vähemmän, mutta lasketaan pakkausmateriaali), niin yhden divisioonan kuljetustarve vuorokaudessa on 9000*50 kg eli 450 000 kg päivässä. Tuo tarkoittaisi 70 masia. Tai paljon pienempää määrää niitä täysperävaunurekkoja. Vaikka meillä olisi kolmen divisioonan edestä joukkoja siellä samassa painopisteessä, niin se tarkoittaisi vain reilua 200 Masia roudaamassa murkuloita. Pitäisi olla mahdollisuuksien rajoissa, kyllä niitä kuorma-autoja sen verran tästä maasta löytyy. Ulkomaillakin kapasiteettia on aivan tyydyttävästi - eiköhän sielläkin yksityiset ja valtiolliset toimijat ala roudaamaan kranaatteja Tornioon jos joku on valmis maksamaan riittävästi.

152 ja 130 kalusto taitaa ylipäätään olla porissut padoissa aikoja sitten. Tuskin ystävillämme edes on kranaatteja noissa kalibereissa. 122 on tietysti samaa sarjaa, mutta kun meillä sitä kerran on niin jos virolaiset lahjoittaisivat pari kranua pokattujen tilalle... Lännestä voisi tulla siis lähinnä 105/155 kalustoa, koska nuo väljyydet ovat siellä käytössä.

Tarkoitin enemmänkin rahtaamista Suomeen, ja loppujakelua ampuvan putken viereen, mutta hyväksyn argumenttisi siltä osin kun se koskee jo maahan saadun a-tarvikkeen jakelua yhtymätasolle. Tuppaavat vain nuo logistiikkamiehet tykkäämään kyttyrää aina kun nimikemäärä lisääntyy.

EDIT: tietysti, jos kaikki muu on loppu, niin ihan sama mikä kaliiperi ja mikä ase on kyseessä, parempi se on kuin heitellä kiviä ja käpyjä.
 
Tuppaavat vain nuo logistiikkamiehet tykkäämään kyttyrää aina kun nimikemäärä lisääntyy.

Onneksi talvisodassa huoltoa pyörittivät eri miehet. Muuten ei tätäkään keskustelua tarvitsisi käydä.
 
Eikä pilotteja tarvitse säästellä sodan jälkeistä aikaakaan varten, koska tarvittaessa uusia voidaan käyttää saamassa oppia ulkomailla.

Niin, sodan jälkeen tai miksei myös sodan aikana.

Voisko rauhan aikana suunnitella etukäteen järjestelyt, että missä paikassa lisäpilotteja sitten koulutetaan? Voisivat lentää rauhallisessa ilmatilassa vaikkapa Brasiliassa tai Algeriassa. Lennon/taktiikan opettaja voisi olla suomalainen, ja tyyppikouluttaja sen mukaan, mitä kalustoa sitten hankitaan.
 
Jos Eurooppa joutuisi laajan hyökkäyksen kohteeksi, niin kukahan tai mikähän sitä tavaraa oikein laivaisi Suomeen? Nimittäin materiaalivarastot ovat oikeasti tänään pienet isolla P-llä. Ei ole mitään Kylmän sodan luolastomonumentteja täynnä tavaraa, ei ole. Ja kuka luovuttaa vähästään, jos pelkona on, että niitä vähiä taitaa tarvita iha ite????

Asetoimituksista ruotsalaiset ovat sanoneet, että se on 6-24 kk toimitusaika riippuen nimikkeestä. Siinä sitä on harmaata aikaa oltava tarosalla, jotta KalleKustaa-sinkoa odotellessa ei tule jo eteen tuppi tai tappi. Varastoja ei ole oikein kenelläkään, sijalle ovat nousseet kumppanuudet eli sopimukset esim. valmistajien kanssa. No, kuvitellaans: tilanne näyttää tulevan päälle ja pannaan tilaus Saksaan menemään. Jonon ensimmäisenä on ainakin Saksan asevoimat ja Puolan asevoimat, Itävalta ja Slovakia, Tsekki jne. Odotellaan ja lähetellään toivomuskirjeitä Jumalille. Ruotsiin pantu tilukki on ehkä lajia, joka menee protokollassa kärkeen, koska Ruotsilla on sievä intressi varustaa itäveljeä.

Nämä jutut eivät ole enää samaa kuin -80-luvun lopulla, kun luolastot olivat hilloa täynnä.
 
Jos Eurooppa joutuisi laajan hyökkäyksen kohteeksi, niin kukahan tai mikähän sitä tavaraa oikein laivaisi Suomeen? Nimittäin materiaalivarastot ovat oikeasti tänään pienet isolla P-llä. Ei ole mitään Kylmän sodan luolastomonumentteja täynnä tavaraa, ei ole. Ja kuka luovuttaa vähästään, jos pelkona on, että niitä vähiä taitaa tarvita iha ite????

Amerikkalaisilla on tavaraa kuten myös saksalaisilla. Yhdysvalloissa on tuhansia (yli 5000) Abramseja varastoituna ja Saksassa vastaavasti Leopardeja (sekä kakkosia että varsinkin ykkösiä). Yhdysvalloissa on myös valtavia lentokonevarastoja (AMARG), joissa on myös suhteellisen moderneja koneita (mm. F/A-18, F-16). Yhdysvalloilla on kuitenkin jo nykyisellä kalustolla selkeä ilmaylivoima Venäjää vastaan (vaikka samaan aikaan Kiinan ja/tai Korean suunnalla tapahtuisi kummia), joten käytöstäpoistettujen lentokoneiden hautominen ei olisi heille tarpeellista. Onko sitten Suomen tukeminen? Ei välttämättä suora osallistuminen, mutta kalustoa en usko pihtailtavan kuin jonkinlaisen etupiirisopimuksen nojalla, jota tuskin toistaiseksi on tehty.



Nämä jutut eivät ole enää samaa kuin -80-luvun lopulla, kun luolastot olivat hilloa täynnä.

Eivät ehkä Euroopan NATOlla muttei kyllä Venäjälläkään. "Massa" on aina tullut Yhdysvalloista, ja nykyään sitä tulisi vielä enemmän, kiitos McDonald's.
 
Niin, sodan jälkeen tai miksei myös sodan aikana.

Voisko rauhan aikana suunnitella etukäteen järjestelyt, että missä paikassa lisäpilotteja sitten koulutetaan? Voisivat lentää rauhallisessa ilmatilassa vaikkapa Brasiliassa tai Algeriassa. Lennon/taktiikan opettaja voisi olla suomalainen, ja tyyppikouluttaja sen mukaan, mitä kalustoa sitten hankitaan.

Onhan tämä provo?

Kyllä suomalainenkin kykenee oppimaan englanniksi tai vaikka saksaksi, jos kognitiiviset kyvyt ovat muuten hävittäjälentäjän tasolla. Ei sitä opetusta tarvitse suomeksi järjestää, sillä ei liene kaikkia Hornetin manuaalejakaan käännetty suomeksi.

Rauhanajan ennakkosuunnitelmat on hyvä asia, mutta niihin ei pidä nojata liiaksi. Sodissa kaikki menee yleensä reisille ja tilanne muuttuu nopeammin kuin olisi voinut arvatakaan.

Ilmatilaa löytyy Euroopasta ja Pohjois-Amerikastakin ihan riittävästi, ei sitä varten tarvitse mihinkään Afrikkaan mennä. Vai lentävätkö portugalilaiset muka harjoituksensa Brasiliassa?
 
Suomalaiset ymmärtääkseni kävivät Hornet-kaupan yhteydessä koelentämässä eri koneita, eli lentämisen perusteet ovat aina samat, joskin konekohtaiset yksityiskohtaisuudet vaatii sitten hieman tutustumista.

Nykyhävittäjissä lentäminen ei ole se mikä kaipaa opiskelua, vaan koneen järjestelmät. En lähde arvailemaan kauanko niiden tehokkaan käytön oppimiseen menee aikaa. Toisaalta en usko, että meiltä löytyy niin paljon ylimääräisiä hävittäjälentäjiä, että heitä kannattaa juuri lähteä kouluttamaan muihin konetyyppeihin.

Pidän melko epätodennäköisenä, että sota kestäisi niin kauan, että kokonaan uusia lentäjiä ehdittäisiin kouluttaa. Samasta syystä pidän kaiken muut vähänkään mutkikkaamman kaluston vastaanottamista epärealistisena. Todennäköisesti kyseeseen tulevat lähinnä a-tarvikkeet ja kevyet asejärjestelmät.
 
Onhan tämä provo?

Kyllä suomalainenkin kykenee oppimaan englanniksi tai vaikka saksaksi, jos kognitiiviset kyvyt ovat muuten hävittäjälentäjän tasolla. Ei sitä opetusta tarvitse suomeksi järjestää, sillä ei liene kaikkia Hornetin manuaalejakaan käännetty suomeksi.

Rauhanajan ennakkosuunnitelmat on hyvä asia, mutta niihin ei pidä nojata liiaksi. Sodissa kaikki menee yleensä reisille ja tilanne muuttuu nopeammin kuin olisi voinut arvatakaan.

Ilmatilaa löytyy Euroopasta ja Pohjois-Amerikastakin ihan riittävästi, ei sitä varten tarvitse mihinkään Afrikkaan mennä. Vai lentävätkö portugalilaiset muka harjoituksensa Brasiliassa?

En tarkoittanut että suomen kielellä, vaan että ihminen, joka tuntee meidän ilmavoimien systeemit. Jenkki ei ehkä ymmärrä maantietukikohtia tai että ohjuksia ei ole rajattomasti.
 
En tarkoittanut että suomen kielellä, vaan että ihminen, joka tuntee meidän ilmavoimien systeemit. Jenkki ei ehkä ymmärrä maantietukikohtia tai että ohjuksia ei ole rajattomasti.

Mahtavatko ne sitten kuitenkaan olla loppujen lopuksi sellaisia asioita, joista pitäisi olla rankkaa omaa kokemusta siellä ulkomailla? Uskoakseni suurvallatkin kykenevät soveltamaan (lentotukialuksellahan on miljoona AMRAAMia kyydissä, eikö?), eikä maantietukikohdissakaan ole yksittäisen lentäjän kannalta mitään hirmuisen erityislaatuista (jos on, niin siihen nähden niillä harjoitellaan yllättävän vähän) ja niitä puutteita oikeaan tukikohtaan verrattuna pystytään varmasti simuloimaan. Lisäksi Suomesta löytyy normaaleja päällystettyjä kenttiäkin n. 25 kpl.

Tuollaisista seikoista on aika turhaa tehdä mitään erikoisongelmaa. Useimmat erityispiirteet ovat isojen herrojen ongelmia. Rivimiehen ei tarvitse niitä pohtia, oli aseena sitten F/A-18 tai RK 62.
 
Aika hankala päätös, että milloin ihmistä on koulutettu tarpeeksi ja voidaan lähettää taisteluun. Saksalta loppui viime sodassa lentäjät eikä koneet, ja viimeisinä aikoina puikkoihin pääsi muistaakseni viikon koulutuksella.

En ehkä laittaisi pätevää Hornet pilottia Hawk tai vieraan koneen (jas, F-16, ef) puikkoihin ollenkaan, vaan säästäisin hänet uusien lentäjien pikakouluttamiseen.

Vastaava menettely kaikkien ammattimiesten kanssa. Koulutus on kova sana tuommoisessa tilanteessa, eikä sen tasosta kannata tinkiä piiruakaan.

Itse asiassa näyttää siltä, ettei mitään radikaalia uudenlaista armeijaa tarvikaan suunnitella :(

Järjestäisin kyllä semmoisia sotaharjoituksia, että kaikille jätkille täysin uusi ja vieras kalusto käyttöön.


Kauankos se nykyaikaisen lentäjän koulutus kestää alusta loppuun?

Taitaa nykyaikaiset sodat loppua huomattavasti aikaisemmin.

Saksalaiset muistaakseni unohtivat voiton huumassa kouluttaa tarpeeksi lentäjiä. Sitten kun alkoi tulla turpiin niin puuttu lentäjiä ja kouluttajia.
 
Back
Top