Mitä kerromme omalle kansalle poikkeustilanteessa?

RPG83

Soome Majori
Israelista voinee ottaa oppia. Sotilaille tiedoksi, että järki käteen ja Facebookin käyttö nollaan. Viranomaiset sitten kertokoot mitä olennaiseksi näkevät. Sensuuri ei toimi, eikä sitä pide edes yrittää, koska silloin kärsii uskottavuus ja vapaus ja monta muuta juttua.
 
Opiskeluaikaan tein jonkun kriisitiedottamisen harjoituksen johon otin PV:n esimerkiksi.

Sain sieltä puhelinsoitolla jonkin sortin poikkeusolojen paperipinon. Sitä selailemalla sain hoidettua tympeän kurssin pois.

En enää muista kuollaksenikaan mitä siinä nipussa oikeastaan luki.

Tiivistettynä vain sen verran että omia ja arvailuja vihollisen tappioista ei kerrota. Sen lisäksi oman toiminnan kuvaus ylipäätään mahdollisimman pieneksi. Ja että valehdella ei saa.

Toki tämä oli aikaa ennen Facebookkia ja koko älypuhelin rumbaa.

Tänään somessa on myös strategisen korpraalin vaara. Yksi b-tykistön-lämäri haluaa ottaa sotamuistoksi kuvan jonkun vangiksi joutuneen haavoittuneen vieressä kun hän on kuolemassa vammoihinsa. Pari klikkausta ja kuva on koko maailmalla mustaamassa suomalaisia joukkoja ja joukkojen puhdasta kilpeä.

Yhden sankarin eettisesti väärä toiminta voi mustamaalata hyvin toisen sodan osapuolen.

Eli haittaako enemmän se että joku ottaa tupakkaa polttelevista ja hoitoa odottelevista perushaavoittuneista kuvia someen vai se että aletaan jahtaamaan niitä jotka ovat paljastaneet että Mäntsälä terveyskeskuksen maanantain aamuvastaanotolla on mummojen lisäksi 30-50 haavoittunutta reservin jääkäriä.
 
Kaikki turha pölinä pois. Ei kannata kertoa liikoja. Sinällään viittaan edelleen vanhaan : sotilaan tulee toteuttaa saamansa tehtävä mahdollisimman pienin tappioin.

Kotirintaman moraalin ja turhien korvien välttämiseksi ennenkin sotasensuuri oli. Sähköt seis. Ei viserryksiä. Tämä kannattaa säädellä keskusjohtoisesti.

Sen sijaan pitäisi sijoittaa ammattimaisia ja kielitaitoisia tiedottajia, joille tarkat raamit. Ei paskapuheita eikä myöskään mitään itseä vahingoittavaa ulos.

Onhan näistä kokemustakin. Panssarilaiva Ilmarisen kaatuminen miinaan menon seurauksena seitsemässä minuutissa salattiin aluksi. 13.9. 1941, 271 miestä hukkui.
 
Tänä päivänä näissä viestintämahdollisuuksien oloissa:

PUHUTAAN VAIN TOTTA, VAIKKA SE KOSKISI KUINKA PERSEESEEN, PUHUTAAN TOTTA.

Sillä viranomaisen jäätyä kiinni valheesta kriisin oloissa, ei mikään viesti enää tavoita yleisöä. Näin se vaan on.
 
Ehkä nykyaikana haasteellisimmaksi osoittautuisi juuri siellä kentällä toimivien yksittäisten sotilaiden enemmän tai vähemmän tahallaan vuodettujen tietojen yms. materiaalin leviäminen esimerkiksi tämän nykyisen "somen" kautta tai sen välityksellä. En oikein tiedä että miten lähdettäisiin valvomaan tehokkaasti sitä ettei joku tosiaan ottaisi niitä vääränlaisia kuvia tai videoita arkalaatuisista tilanteista. Varmasti sitäkin kautta tihkuisi audiovisuaalista tietoa ulkomaailmaan halusimme sitä tai emme.. ja oli se sitten vahingollista meille tai enemmän omaa kantaamme tukevaa tai ei jollain aikavälillä.
 
Israelista voinee ottaa oppia. Sotilaille tiedoksi, että järki käteen ja Facebookin käyttö nollaan. Viranomaiset sitten kertokoot mitä olennaiseksi näkevät. Sensuuri ei toimi, eikä sitä pide edes yrittää, koska silloin kärsii uskottavuus ja vapaus ja monta muuta juttua.

Tuosta kannattaa huomioida, että Israelissa on sotilassensuuri. Tosin tänä verkkomaailman aikana se nyt ei mitään sinänsä estä. Todennäköisesti Suomessakaan kriisiaikana (joka Israelissa on aina) ei paljon sotilasasioilla julkisuudessa revitellä..ainakaan ihan vapaasti.
 
En oikein tiedä että miten lähdettäisiin valvomaan tehokkaasti sitä ettei joku tosiaan ottaisi niitä vääränlaisia kuvia tai videoita arkalaatuisista tilanteista.

Varmistamalla ettei kenelläkään rintamalle menevällä ole mitään kuvaukseen kykenevää laitetta. Vaikkapa niin että vääpeli suorittaa jokaiselle henkiklötarkastuksen, ettei taskuissa ole laitetta. Onko ihan pöhkö idea?
 
Eiköhän parempi vaihtoehto olisi vain kytkeä dataliikenne matkapuhelinverkoista kokonaan pois, paitsi tietyille määrätyille liittymille tai alueille. Se olisi sitten siinä.

Mutta juu, kännyköiden takavarikointi tms. lienee muutenkin aiheellista, koska ne voidaan paikantaa ja se ei lupaa hyvää omilla joukoille.
 
Tänä päivänä näissä viestintämahdollisuuksien oloissa:

PUHUTAAN VAIN TOTTA, VAIKKA SE KOSKISI KUINKA PERSEESEEN, PUHUTAAN TOTTA.

Sillä viranomaisen jäätyä kiinni valheesta kriisin oloissa, ei mikään viesti enää tavoita yleisöä. Näin se vaan on.

Niin se onkin. Silloin, kun puhuu, pitää puhua totta. Mutta kukaan ei estä olemasta vaiti.
 
"Kun mikään muu ei auta - kannattaa kokeilla totuutta."

Homma menee kyllä heti kiville jos tiedottamista ja psykologista sodankäyntiä ryhdytään ajattelemaan jonain omina reaalimaailmasta irti olevina kokonaisuuksina.

Ei ja en todellakaan usko mihinkään stonewalling teknikkaan missä tiedotusupseeri vaikenee kun kysytään ikäviä - ei ole tätä päivää, ei ole edes eilistä vaan ihan täyttä historiaa.

Taistelutapahtumista ja muista operatiivisista asioista tiedottamisen pitää olla osa pitkäjänteistä mediastrategiaa!

Ennen sotaa:

-Pyrittävä antamaan vaikutelma, että Suomi neuvottelee tosissaan vaikka vaatimukset olisivat kuinka tolkuttomia tahansa.

-Neuvottelun lisäksi on pyrittävä luomaan positiivista mielikuvaa Suomesta -haluamme vain olla omassa rauhassa ja kaikilla on maassa ihmisoikeudet. (Erillistä matskua esim. gayrooppalaisille ja amerikkalaisille konservatiiveille. Kallion Anal-animalit voi olla melkoinen turn-off kristilliselle oikeistolle ja nöyrät luterilaiset kristityt ei välttämättä pure gayroopan älymystön ja lehtimiesten keskuudessa).

-Kaikenlaisia vähemmistöjä on kohdeltava kuin kukkaa kämmenellä. Jos jollekkin vähemmistön edustajalle tulee edes paha mieli niin "isäm maan puollustaja" tai "länsi sivillisaation puollustaja" vaan kylmästi turvasäilöön. Desantti B:lle hotellimajoitus Tornista ja turvamiehet.

Harmaa vaihe:

-Emme edelleenkään halua sotaa vaan rauhan vapaudessa.

-Vähemmistöjen tehostettu suojelu.

-Suomen kansalle tehtävä selväksi, että meidät on raahattu "hiuksista vetämällä" kriisiin ja nyt meidän selviytymisemme on Meistä kiinni. Ulkomaisesta avusta yms. EI MITÄÄN LUPAUKSIA! Jos tulee niin se on odottamatonta bonusta.

-Velvollisuuksien korostaminen kotimaisessa viestinnässä. Halu karata maasta on muutettava haluksi osallistua maanpuolustukseen, sotatalouteen tai väestönsuojeluun. "Alle 60-vuotiasta ja tervettä vapaaehtoista ei käännytetä pois." Suomalainen osallistuu sotaan eikä seuraa sitä!" Hienovaraista vihjailua siitä mikä on voitetun osa - kohdistettava erityisesti naisiin. Motivoinnissa naisen halveksiva katse on parempi kuin tunti komppanian vääpelin huutoa!

-Tehostettu yhteistyö ulkomaisen lehdistön kanssa (kierrätä kierrätä). Korostetaan maanpuolustushalua ja rauhantahtoa samanaikaisesti.

Sota:
-Kiinteä yhteistyö ulkomaisen lehdistön kanssa, eli korjataan ne aikaisemmat hedelmät. Ei ohjausta vaan toiminnan "turvaamista" ja luottoupseeri opastamassa sekä esittelemässä.
-Jos ei tee sotarikoksia niin ei se digipokkarilla kuvaaminenkaan voi olla mikään mahdoton ongelma???
-Ei turhia lupauksia.
-Jos menestystä rintamalla niin ruusuja. Jos menee huonosti niin kehota taistelemaan kovempaa.
 
Viimeksi muokattu:
Niin se onkin. Silloin, kun puhuu, pitää puhua totta. Mutta kukaan ei estä olemasta vaiti.

Siitä ei tule mitään, että paikalle tormuutettu ev.lut. Herba Kuuskajaskari sanoo: no comments.

Olen joskus kailottanut, että Suomen puolustamisessa on kolme heikkoutta, armotta, ja edelleen armotta pelkään, että tiedottaminen menee ihan vituilleen viittä vaille kaksitoista. Sitten on se yksi juttu ja se toinen.
 
Siitä ei tule mitään, että paikalle tormuutettu ev.lut. Herba Kuuskajaskari sanoo: no comments.

Olen joskus kailottanut, että Suomen puolustamisessa on kolme heikkoutta, armotta, ja edelleen armotta pelkään, että tiedottaminen menee ihan vituilleen viittä vaille kaksitoista. Sitten on se yksi juttu ja se toinen.

Eivätkö suomalaiset olekaan tiedottamisen mestareita? :)

Tässä pitää olla kultainen keskitie, sillä on kaksi mahdollisuutta tunaroida.

Sotkua on tullut myös aina, kun joku viskaali puhuu läpiä päähänsä ennen kuin detaljit tiedotuspakettia varten ovat selvillä ja koottuna. Ilmatilaloukkaus muun muassa. Siksi ei saa hosua. Vastaa vaikka: "annamme tiedotteen klo 13". Tiedätkö, miksi mm. pataljoona Polón oli kuuluisa vain Taipaleen veteraanien keskuudessa? Koska Taipaleesta tehtiin 53 tiedotetta, joissa kaikissa luki: "Taipaleessa hyökkäys torjuttu." Mitäs sankarillista siinä on. Mutta Virtain sankarihaudassa on 435 ristiä ja kylässä asukkaita 7000.

Toinen ääripää ja munaus oli tsunami. Kaksi päivää ulkoministeri Tuomioja lorvi ja Bangkokin suurlähettiläs haahuili rannalla tyhmä ilme naamalla. Ei tiedotettu katastrofista kuin vähätteleviä harhatietoja (mahdollisesti muutama hukkunut) vaikka Suomeen oltiin jo aamulla (mm. MTV3-lähetys) puhelinyhteydessä rannalta ja kerrottiin että Khao Lak oli maan tasalla ja kymmeniä, ellei satoja suomalaisia meni sen wegen. Reserviläiset, pieni sukellusporukka, ottivat asiat näppeihin, hoiti pelastustöitä, lääkintää ja keräsi selviytyneiden listan kotimaan omaisia varten, jotka eivät saaneet ulkoministeriöstä mitään tietoja. Joskus viikolla UM:n virkamies Risto Volanen kääri hihat ja pani hommaan virallista vauhtia.

Ilmatilaloukkauksessa sekoilu alkoi puheista ja pahuudesta (iltapölöjen typeryys).
 
Ai niin, saivat muuten sukeltajat moitteita joltain byrokraatilta laittoman henkilötietolistan laatimisesta!

bow.gif
 
Suomalaiset eivät ole mielestäni loistaneet mitenkään erityisesti koskaan never tiedottamisen saralla. Josko tuo harmaan vaiheen aikana sitten tulla rysähtäisi piilevä kyky esiin.....tokkopa.

Kriisitiedottaminen on varmasti pirullinen laji. Ja jos siinä lähdetään säätämään vähänkään, niin koivillehan kusi roiskuu.
 
Kriisitiedottamisen perussäännöt taitavat mennä:
1) kerrotaan kaikki, mitä on kerrottavissa
2) kerrotaan se heti
3) kerrotaan totuus
Sodassa tietenkin on salaamisen tarvettakin, mutta em. säännöistä poikkeaminen tulee silti omille kintuille.
 
Kriisitiedottamisen perussäännöt taitavat mennä:
1) kerrotaan kaikki, mitä on kerrottavissa
2) kerrotaan se heti
3) kerrotaan totuus
Sodassa tietenkin on salaamisen tarvettakin, mutta em. säännöistä poikkeaminen tulee silti omille kintuille.

4. Tunnustetaan omat mokat reilusti
 
en silti jaksa uskoa, että yksittäisistä taisteluista kerrottaisiin kaatuneiden määrää esimerkiksi. Tiedottaminen olisi varmaankin tasolla Joensuussa torjuttu vihollisen yritys murtautua kaupunkiin aiheuttaen raskaita tappioita vihollisen hyökkäävälle joukolle. Tuskin sanottaisiin, että menetimme 6 Leopardia ja 4 BMP-2:ta sekä 67 kaatunutta.

Mitä yksittäisten sotilaiden omaan tiedottamiseen Somessa, kielletään rangaistuksen uhalla, kerätään kännykät pois, ja jos silti joku urpo poseeraa tuhottujen vihollisen ruumiiden kanssa ja laittaa kuvan nettiin, niin riippuen tapauksen laadusta kyseinen henkilö sotaoikeuteen ja sen verran kova rangaistus, että toimii varoituksena muille. Viime sodissa käsittääkseni kuolemanrangaistusta käytettiin varoittamaan muita, esim. karkuruudesta/vartiopaikan hylkäämisestä käsittääkseni ammuttiin. Tähän tuskin on paluuta eikä ainakaan palvelusalaisuuksien paljastamisen johdosta (joksi some-vuodot voitaisiin laskea), mutta ehdottomia linnatuomioita kun muutaman jakaa, niin loppuu Se facebookkaaminen rintamalla.
 
Toimittajien, tiedottajien ja viranomaisten pitää tiukasti välttää sellaista ylimielistä sävyä, joka voisi saada kansalaisissa aikaan kapinamieltä heitä kohtaan. Suomen mediassa näen toisinaan kerrontaa, joka herättää ärsytystä ja ahdistusta ja kapinamieltä tätä toimittajaa ja toimitusta kohtaan, että noitten lehteä en tue koska heidän kerrontansa on niin latistavan masentavan ahdistavaa. Olennaisin seikka kerronnassa on pitää yllä reipasta mielialaa.

Tiedottaminen kansalle on vaikea laji koska väärin muotoiltu lause voi olla vaarallista. Kertoja voidaan tulkita venäläismieliseksi putleristiksi. Tälläkin saitilla on paljon sellaisia, jotka tässä tarkoituksessa lukevat tekstejä suurennuslasin kanssa.

Suomessa poikkeustilanteen tiedotuksen pitää antaa totuudenmukainen kertomus tilanteen etenemisestä, että kansa osaa säätää toimintapäätöksiään tilanteen vaatimalla tavalla.
 
Viimeksi muokattu:
Varmistamalla ettei kenelläkään rintamalle menevällä ole mitään kuvaukseen kykenevää laitetta. Vaikkapa niin että vääpeli suorittaa jokaiselle henkiklötarkastuksen, ettei taskuissa ole laitetta. Onko ihan pöhkö idea?

Ideaalitilanteessa ja maailmassa ensinnäkin a) olisi aikaa niinkin perusteellisiin tarkastuksiin jokaisen asevelvollisen kohdalla ravistaa taskut ja muut ruumiin aukot tyhjiksi mahdollisista kamerapuhelimista ynnä muusta vastaavasta ja b) nykyisellä individualismin aikakaudella varsinkin nuorempi sukupolvi saattaisi tykätä kyttyrää kun henki ja elämä lähtisi yhtäkkiä valtion haltuun.. "tää rikkoo mun ihmisoikeuksia, mulla on oikeus pitää kännykkää ja soittaa äiskälle, tyttöystävälle, kummille sekä ottaa kuvia vangituista itämiehistä ja pistää ne twitteriin..".

Periaatteessa joku tuollainen matkapuhelinverkkojen dataliikenteen kytkeminen pois voisi olla fiksuinta ja helpoiten perusteltavaa kriisitilanteessa, mikäli mahdollisuuksia sellaiseen edes on tai tuollaiset järjestelmät ovat edes pystyssä enää silloin, vaikka sekin tietysti voisi herättää nurinaa siitä kuinka ei pääse kertomaan Facebookiin viimeisimmän viholliskosketuksen jälkimainingeista ynnä muusta. Kannattaa kuitenkin muistaa nuorimpien sukupolvien läheinen, suorastaan symbioosinomainen suhde viestintäteknologiaan sekä nykyaikaisen individualismin aikakausi, jossa opettajakaan ei saa enää ottaa kännykkää pois luokassa opetusrauhan takaamiseksi oppitunneilla.

Kyllä jossain äkkinäisessä, epäselvässä kriisitilanteessa menisi nuorimmilla toivoilla varmasti vähän aikaa tajuta kantapäänkin kautta että miksei sitä kännyä saisi käyttää siellä niin vapaasti ja viestitellä ties mitä ja ties kenelle. Aivan eri asia mielestäni on myös se että onko meillä tosiaan aikaa ja resursseja ruveta jokaista hemmoa putsaamaan kännyköistä ynnä muusta todennäköisimmin erittäin kaoottisissa LKP-tilanteessa pahimmassa tapauksessa.

Pointtini perimmiltään on että nykyaikana sen taistelukentältä tulevan sotilaiden itsensä välittämän informaation sensuroiminen on äärimmäisen vaikeaa totaalisesti ja itsekuria harvoin kumminkaan sitten etenkään länsimaisissa armeijoissa on niin paljon ettäkö tajuttaisiin lopulta että mitä kannattaa tekemisistään kertoa tai ladata nettiin. Näitä tapauksiahan on ollut Jenkkiarmeijalla jo pitkään missä milloinkin häpäistään vihollistaistelijoiden ruumiita, heitellään koiranpentuja kallioilta alas (tapaus David Motari) ja ties vaikka mitä heitetään nettiin kaikkien nähtäväksi. Aina se ihminen löytää kyvyn tehdä tyhmyyksiä ja kuvata niitä jakaen eteenpäin.
 
Back
Top