Mitä kerromme omalle kansalle poikkeustilanteessa?

Todennäköisesti langattomien verkkojen käyttöä rajoitettaisiin rajulla kädellä ja uskoisin suunnitelmien olevankin tämän suuntaisia.

Nykyisin on ohjelmallisesti hyvinkin helppoa estää muiden kuin thaluttujen laitteiden pääsy esim. matkapuhelinverkkoon. Tällöin porukka tod.näk oppii sulkemaan sen älykännykän, kun sillä ei mitään tee.
 
Mitään järkeä ottaa kännyjä pois muilta kuin rintamaan lähtijiölle. Ja sittenkin uskon, että he tottelevat signaalikuria, mutta valitettavasti kännyn pois ottaminen on sama asia kuin lukemisen kotiin jättäminen, eikä kaikki kaverit ole 24-7 päivystyksessä. Ja ne alueet missä taisteluita käydään, ne voidaan helposti sulkea viranomaisten toimesta ja täten pakottaa puhelimet olemaan hiljaa. Mikä sentään on mahdoton, on wlanin kaatuminen, ja uskon ilman että kantaverkko pistetään ales noilla alueilla, niin jollakin on wlan antamassa signaalia lähelle oleville taistelijoille. Joten, miettikää mitä mahdollisuuksia tuollainen antaa rintamalle olevalle jässikkälle joka on pienestä pitäen kasvanut kännyn kanssa?

Mutta mitä kansalle kerrotaan on totuus. Ei siitä pääse ympäri millään, sillä kun asutusalueen reunamilla rupeaa kuulumaan konetykin papatus, niin kaikille on ihan selvää mitä on käynyt jos jengi on ollut täydessä uutispimennossa. Miten paljon se uutisen ulos tuleminen sisältää operativiisia tietoja, niin se on sitten pääesikunnan oma asia.
 
Jos sotaan joudutaan niin kyllä se on niin v-maista että pienin murhe siinä tapauksessa on olla ilman kännykkää. Hyvä jos hengissä selviää.

Ei ne kuitenkaan identiteettiään kadota. Ja jos sota ei vie lopullisesti, niin eri tavalla he muistoja sieltä ulos kantavat kuin meidän isämme, ja vaarimme. Känny tuollaisessa tarkoituksessa on yksi väline mitä kansa tarvii jos aikoavat selvitä kaikesta siitä mitä sota voi tuoda maan kamarelle. Eikä se katoa ellei teknologia ja sen tuottajat katoavat tuossa myllerryksessä.
 
Todennäköisesti langattomien verkkojen käyttöä rajoitettaisiin rajulla kädellä ja uskoisin suunnitelmien olevankin tämän suuntaisia.

Nykyisin on ohjelmallisesti hyvinkin helppoa estää muiden kuin thaluttujen laitteiden pääsy esim. matkapuhelinverkkoon. Tällöin porukka tod.näk oppii sulkemaan sen älykännykän, kun sillä ei mitään tee.

Juu, ei se vaadi kuin käskyn tietokantaan niin tukiasema ei välitä kännydataa/puheluita eteenpäin. Jäljelle kuitenkin jää se känny huhuilemaan sitä asemaa.

Suomella varmasti on halu estää turhat liikennöinnit mutta entäs sillä toisella osapuolella? Samanlaisella käskyllä siitä naapurin mastosta tulee kivasti vapaa "roaming" asema jota voidaan käyttää ja sieltä sitten vastapuoli voi lukea ne tekstarit/puhelut ja muut kivat. Päälle tulee vielä näppärä paikannus jottei niitä lennokkeja tarvitse ihan summamutikassa lennättää.

Kyllä se kännykkä jää sinne pahvilaatikkoon, ja ne muutamat jäljelle jääneet hoidetaan sitten pois Jjoht/Rjoht:ien kautta ja viimekädessä sitten ryhmän painostuksesta kun sopivasti maalaillaan piruja seinille mitä sen käytöstä voi seurata.
 
Ei ne kuitenkaan identiteettiään kadota. Ja jos sota ei vie lopullisesti, niin eri tavalla he muistoja sieltä ulos kantavat kuin meidän isämme, ja vaarimme. Känny tuollaisessa tarkoituksessa on yksi väline mitä kansa tarvii jos aikoavat selvitä kaikesta siitä mitä sota voi tuoda maan kamarelle. Eikä se katoa ellei teknologia ja sen tuottajat katoavat tuossa myllerryksessä.

No isketään sitten jakovarustukseen kertakäyttökamerat mukaan. Siinä on riittävästi dokumentointivälinettä rivimiehelle.
 
Reserviläisten kännyköistä varmasti seuraa jonkinlainen ongelma, jota on helppo liioitella ja vähätellä. Johtajien olisikin siksi hyvä hieman tutustua aiheeseen, ja tiedostaa signaalitiedustelusta syntyvä joukon paljastumisen vaara, ja myös painottaa tätä näkökulmaa rivimiehille. Sattumanvaraisen kuvat sodan karusta arjesta ovat informaatiotoiminnassa mun mielestä tätä vähäisempi vaara, ellei joku perseile oikein kunnolla (vrt. amerikkalaiset spollet Irakin vankiloissa). Tällainenkin perseily muuten tulisi todennäköisesti paljastumaan tavalla tai toisella. Tilanne voisi vertautua palveluksessa tupakointiin, saattaahan sekin paljastaa joukon viholliselle, mutta harvoin sätkiä koko joukolta edes yritettiin kerätä. Esimiehen tiukka määräys ja tarkka silmä riitti. Harva haluaa vaarantaa ryhmätovereitaan turhaan, ja ryhmäpaine huolehtii lopusta. Useimmat kännykät muuttuvat toimintakyvyttömiksi irrottamalla akku, minkä ryhmyri voi määrätä ja valvoa.

Viestintäpyrkimykset kotiväelle ja sotamuistojen keräily ovat myös luontainen osa sotilaan käytöstä. Jatkosodassa oli helppo komppaniassa tarkkailla kotiin lähetettyjen kirjeiden sisältöä, ja aika on armotta ajanut moisesta ohi. Lisäksi sensuuri oli kaikkea muuta kuin aukotonta ("tästä ei ole pitkä matka sinne, missä olimme lomalla toissakesänä".. "siellä, missä Erkki-eno vietti lapsuutensa"). Nykyaikaiset kännykät sen sijaan voivat antaa mahtavan mahdollisuuden harhauttaa vihollista: laitteen akku yleensä jaksaa pari päivää, joten muutama taktisesti asetettu kännykkä voi käytännössä miesvoimaa sitomatta toimia edullisena harhautteena. Tuskin tällä taistelun kulkua muutetaan, mutta kiusahan se on pienikin kiusa. Vihollisen pitäminen arvailemassa on yleensä eduksi.
 
Se kun olisi tuo tiedottaminen vain omissa käsissä. Kannattaa muistaa, että tyhjän aukon tiedottamisessa täyttää se toinen osapuoli ja sen lähtökohta on omansa. Tiedottaminen on virkeiden ihmisten hommaa, jos siinä tukahdutaan virka-aikaan ja odottamaan mitä kenraalit ilta-saunalla päättävät, niin koiville tulee. Selvästi PV on opetellut reilut parikymmentä vuotta tiedottamista, varmaan myös omia tarpeita silmällä pitäen.
 
Kyllähän nuo kännykät useimmilla sippaisivat siellä rintamalla ihan siihen ettei noita latauspaikkoja ole ihan joka kuusenjuurella. Nykyinen älykännykkä huonolla kuuluvuusalueella ei paria päivää enempää kuku. Tosin niillä veijareilla joilla on soppelisti sähköä hollilla olisi mahdollista pitää kännynsä toiminnassa mutta suht helppohan tuommoinen liikenne on katkaista. Ja varmaan olisi pakkokin. Jos siviiliaikana poikkeustilanteissa (joku kadoksissa) kännykän sijaintia mitataan onnistuneesti niin sota-aikana ei vastustajalle tuommoista mahdollisuutta kestä antaa tai voi tulla romua niskaan jos sieltä isomman tietoliikennekeskittymän löytävät.
 
Eiköhän suurelta osalta sodanajan joukoista lopu älypuhelimista varsin nopeasti akut.

Mutta tuohon sotasensuuriin tiedotusvälineissä.

Uskoisin että Suomen kaltaisessa maassa julkinen sotasensuuri olisi toimivin tapa.

Eli Puolustusvoimat, maan hallitus joku muu. Ilmoittaa että maassa vallitsee sotasensuuri. Tiedotusvälineet eivät saa kansalaisten ja reserviläisten turvaksi uutisoida seuraavia asioita. Ja sitten lista.

Asian päälle pyydetään anteeksi ja luvataan että olojen vakiinnuttua sensuuri puretaan ja sen aikana esille tulleet epäkohdat jne toivotaan nousevan median kautta yleiseen keskusteluun.
 
Ihan totta, ettei sähköä joka paikasta saa, mutta nyt jo on käytössä sen verran elektroniikkaa, että lähes joka komppaniassa on vähintään yksi voimakone. Uudistettu taistelutapa nojaa täysin radioihin ja tietokoneisiin, joten voimakone puksuttaa aika monessa kuusikossa. Tähän päälle vielä ajoneuvot latauspistokkeineen sekä rakennukset.

Sinänsä kannatan tuollaista ihmisten järkeen vetoamista ainakin yhtenä keinona, koska kiellot eivät toimi eikä aina ja kaikkialla pysty asiaa valvomaan.

Se on varma, että jottain tarttis tehrä. Jos 600 puhelinta ilmoittaa paikkatiedokseen jonkin epämääräisen metsäalueen, jossa ei ole mitään infraa, niin ei tarvitse olla punatähden terävin sakara ymmärtääkseen mitä siellä on.
 
Ihan totta, ettei sähköä joka paikasta saa, mutta nyt jo on käytössä sen verran elektroniikkaa, että lähes joka komppaniassa on vähintään yksi voimakone. Uudistettu taistelutapa nojaa täysin radioihin ja tietokoneisiin, joten voimakone puksuttaa aika monessa kuusikossa. Tähän päälle vielä ajoneuvot latauspistokkeineen sekä rakennukset.

Sinänsä kannatan tuollaista ihmisten järkeen vetoamista ainakin yhtenä keinona, koska kiellot eivät toimi eikä aina ja kaikkialla pysty asiaa valvomaan.

Se on varma, että jottain tarttis tehrä. Jos 600 puhelinta ilmoittaa paikkatiedokseen jonkin epämääräisen metsäalueen, jossa ei ole mitään infraa, niin ei tarvitse olla punatähden terävin sakara ymmärtääkseen mitä siellä on.

Totta

Mutta en mä toivoisi FB päivityksiä esim. Helsingin ilmapuolustuksen paikoista
 
Totta

Mutta en mä toivoisi FB päivityksiä esim. Helsingin ilmapuolustuksen paikoista

Joo, miettikää, jos 1944 suurpommitusten aikaan, joku olisi twiitannut: "hajoaa kolmatta vuorokautta peräkkäin aistivalvontaan, Lauttasaari on tylsä paikka ja Vattuniemen kärki varsinkin. #IT_Rules, #MolotovinLeipäkori". (Lauttasaareen Vattuniemi oli todella 1944 yksi ilmatorjunnan asemapaikka ja siellä on asiasta muistuttamassa edelleen IT-tykki paikoillaan)
 
Jos sotasensuuri otetaan käyttöön, niin kaikki se tietoliikenne mikä meni ennen netissä menee myös poikkeustilan aikana, ja mahdollista on, että tuota määrää dataa on mahdollista myös suodattaa viranomaisten toimesta. Sitä voidaan jopa myöhäistää parilla päivällä, jos niin on tarpeekseen, mutta homman nimi on että firman palveluksessa oleva rahtaa kaikennäköistä kamaa rintamalle, ja esim paperin painaessa repunpohjalle taikka reisitaskuun voi vilahtaa elektroniikka, kuten puhelimia, taikka pädejä. Jannun olessa sitten mahdollisuuksien rajoissa varmaankin käyttää niitä mahdollisuuksia aivan samanlailla kuin esim. jenkki irakissa. Suomalaisena tiedän että se voi olla myös puhelu taikka tekstari läheiselle, eikä se välttämättä sisällä paljoakaan muuta kuin: "Moi. Olen turvassa." Silti vaikka jenkit taikka britit ovat olleet rintamalla, niin myös heidän elektroniikkansa on ollut siellä, ja netissä on iso läjä kuvia sun muuta matskua, mitä ei varmaan firman omilla leluilla tallennettu.
 
Oma näppituntumani on, että nykyaikana tehokkain keino estää tahattomat tietovuodot on mahdollisimman suuri avoimuus ja suoruus.

Johtajien täytyisi osata selittää, mitä ei saa missään nimessä paljastaa, tai miksi vaikkapa puhelinta ei saa käyttää. Pelkkä kielto ilman selityksiä tullaan nykyään kyseenalaistamaan, eikä sitä oteta vakavasti. Tai käsky "ymmärretään" niin, että vain sen kirjainta totellaan.

Sen sijaan nykyinen, koulutettu ja kohtalaisen fiksu reserviläinen melko varmasti ymmärtää, jos asia selitetään vaikka samalla tarkkuudella kuin täällä. Ja kun hänet tavallaan vihitään salaisuuteen pelkän käskyn sijaan, melko varmasti myös motivaatio tarkkailla omaa ja kaverien tekemisiä on suurempi.

Eli aivan sama periaate kuin yleensä tehtävätaktiikassa. Selitetään komentajan tarkoitus, jotta alaiset osaavat soveltaa.

Muuhun sensuuriin pätee mielestäni sama.
 
Esimerkkinä muuten tuosta "miksi"-selityksen tärkeydestä: jokainen on varmaan joskus nauranut atomipommilta suojaavalle taikaviitalle ja kuusenhavuille. Minä ainakin.

No, kun tuota radiobiologiaa tuli luettua, niin totesin, että sepä on parhaita mahdollisia suojakeinoja: estää laskeumaa tarttumasta vaatteisiin ja varusteisiin. Mutta kukaan ei ollut osannut tai viitsinyt selittää tätä, vaikkei ole kovin monimutkainen asia.
 
Silti vaikka jenkit taikka britit ovat olleet rintamalla, niin myös heidän elektroniikkansa on ollut siellä, ja netissä on iso läjä kuvia sun muuta matskua, mitä ei varmaan firman omilla leluilla tallennettu.

Pitää ottaa huomioon että niiden vastustaja on (pardon my french) aika primitiivinen rättipääporukka eli kuinkahan monta sateliittia ovat talibaani lähettäneen avaruuteen?
Jos Suomi joutuu joskus sotaan niin silloin on meillä vastustaja jolla on ihan eri sfääreissä oleva signaalitiedustelukyky.
 
Pitää ottaa huomioon että niiden vastustaja on (pardon my french) aika primitiivinen rättipääporukka. Jos Suomi joutuu joskus sotaan niin silloin on meillä vastustaja jolla on ihan eri sfääreissä oleva signaalitiedustelukyky.

Ei se tee meistä yhtään sen erinlaisempia ihmisinä. Eikä arabit ole yhtään sen kauempana teknologiasta kuin me tai venäläiset. He jopa käyttivät hyväkseen meidän teknologiaa enkä tässä tarkoita nokian kännykkää tienvarsipommin jatkeena.
 
Mutta tuohon sotasensuuriin tiedotusvälineissä.

Uskoisin että Suomen kaltaisessa maassa julkinen sotasensuuri olisi toimivin tapa.

Eli Puolustusvoimat, maan hallitus joku muu. Ilmoittaa että maassa vallitsee sotasensuuri. Tiedotusvälineet eivät saa kansalaisten ja reserviläisten turvaksi uutisoida seuraavia asioita. Ja sitten lista.

Ei toimi, ei sitten mitenkään.

Sen voi toki hallitus määrätä, mitä reporadiossa tai pravdassa uutisoidaan, mutta kansahan viestii omien vertaisverkkojensa kautta eli suomeksi sanottuna somessa. Palvelimet sijaitsevat ulkomailla ja niihin ei hallituksen sensuuri ja propagandamääräykset yllä sitten niin mitenkään. Yksittäiset palstat voidaan sulkea, jos pyörivät suomalaisella palvelimella, mutta äkkiäkös niitä muitakin palvelemia löytyy. Jos some halutaan vaientaa, niin se on sitten pistettävä koko valtakunnan verkot pimeiksi. Silloin ei liiku hyödyllinenkään tieto ja kotirintamalla alkaa pian tulemaan todellinen pula-aika.

Täytyy muistaa rivissä olevan vain reilut 200.000 ukkoa, niin yli 5 miljoonaa ihmistä jatkaa verkkokeskusteluja aivan kuten nytkin. Sitä joukkoa ei vaienneta propagandaministeriön käskyin eikä sensuurilla uhkaillen. Päinvastoin, jos sanomalehdet ja niiden nettisivut sensuroidaan liiaksi, niin häviää se vähäinenkin ohjailun mahdollisuus, kun kansa suuntaa ulkomaalaisille saiteille ja jakaa huhuja somessa.
 
Ei toimi, ei sitten mitenkään.

Sen voi toki hallitus määrätä, mitä reporadiossa tai pravdassa uutisoidaan, mutta kansahan viestii omien vertaisverkkojensa kautta eli suomeksi sanottuna somessa. Palvelimet sijaitsevat ulkomailla ja niihin ei hallituksen sensuuri ja propagandamääräykset yllä sitten niin mitenkään. Yksittäiset palstat voidaan sulkea, jos pyörivät suomalaisella palvelimella, mutta äkkiäkös niitä muitakin palvelemia löytyy. Jos some halutaan vaientaa, niin se on sitten pistettävä koko valtakunnan verkot pimeiksi. Silloin ei liiku hyödyllinenkään tieto ja kotirintamalla alkaa pian tulemaan todellinen pula-aika.

Täytyy muistaa rivissä olevan vain reilut 200.000 ukkoa, niin yli 5 miljoonaa ihmistä jatkaa verkkokeskusteluja aivan kuten nytkin. Sitä joukkoa ei vaienneta propagandaministeriön käskyin eikä sensuurilla uhkaillen. Päinvastoin, jos sanomalehdet ja niiden nettisivut sensuroidaan liiaksi, niin häviää se vähäinenkin ohjailun mahdollisuus, kun kansa suuntaa ulkomaalaisille saiteille ja jakaa huhuja somessa.

Jep. Homma on nyt kovasti toista kuin v. -39.
 
Back
Top