Mitä on suomalaisuus? :

Suomalaisinta ikinä on epäillä suurhyökkäyksen alkaneen joka kerta kun sähköt menevät poikki. Hammas pureutuu yhteen, silmät roihahtavat liekkeihin ja hengitys muuttuu murinaksi. Yksikään lihas ei jää löysäksi. Sitten rauhoitutaan silmänräpäyksessä ja soitetaan tyynesti sähköyhtiön vikailmoitusnumeroon.
 
Beerfect kirjoitti:
Suomalaisinta ikinä on epäillä suurhyökkäyksen alkaneen joka kerta kun sähköt menevät poikki. Hammas pureutuu yhteen, silmät roihahtavat liekkeihin ja hengitys muuttuu murinaksi. Yksikään lihas ei jää löysäksi. Sitten rauhoitutaan silmänräpäyksessä ja soitetaan tyynesti sähköyhtiön vikailmoitusnumeroon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Suomalaisinta ikinä on tutkailla venäläisiä jotka näyttävät sotilailta siviileissä tai rekkoja parkissa varuskuntien lähellä, kuunnella mihin Hornet taivaalla milloinkin suuntaa. :D
 
- Suomalaisinta ikinä on ottaa alkoholia kalenterin määrämässä tahdissa.
- Suomalaisinta ikinä on kysyä kaverilta, jolle ei näemmä maistu alkoholi, "Miks ei maistu? Mikä sussa on vikana?". Sitten tuputetaan edes vähän. "Ota nyt. Mieles tekee kuitenkin." (=Emmä voi juoda yksin. Se ei ole tervettä. Sit mä olisin alkoholisti. Vittu jos et ota mun tarjoamaa viinaa niin pahoitan mieleni!)
- Suomalaisinta ikinä on opiskella vain jotta pääsisi kokeesta läpi.
- Suomalaisinta ikinä on valittaa taloyhtiölle siitä kun töihin lähtiessä aamulla, keskellä talvea, lunta menee toimistokenkiin, "koska pihat ovat auraamatta". (Kuka vittu nyt talvikenkiä käyttää?!)
- Suomalaisinta ikinä on ihannoida koulutusta ja suomalaista koulujärjestelmää, ja myöhemmin valitella sitä miten korkeasti koulutetut akateemikot hädin tuskin osaavat esim. kävellä.
- Suomalaisinta ikinä on toitottaa työnteon tärkeydestä, sitten seuraavana päivänä veltostellaan ja haukotellaan töissä, ja pohditaan täyttä luovuutta käyttäen miten voitaisiin luistaa ikävistä askareista.
- Suomalaisinta ikinä on se, että alkoholin maistuminen miellyttävälle on väärin. Siideriä kittaavat miehet ovat käytännössä limuja litkiviä hinttejä mutta maistapa tätä konjakkia tai tätä olutta, eikö ole hyvää? Etanolia kaikki. Saako alkoholi maistua hyvälle vai pitääkö sen maistua pahalle? Jos sen pitää maistua pahalle, onko Koskenkorva, eli wannabe-vodka, parasta/pahinta mihin pystymme?
- Suomalaisinta ikinä on vaivaantua alaikäisten juomisesta mutta sitten katsotaan omaa alaikäistä lasta ja mietitään "Kaipa se on joskus juniorille opetettava mille alkoholi maistuu. Mä annan sille ihan vaan vähäsen, ja valvotusti. Sit siitä kasvaa varmasti vastuullinen."
- Suomalaisinta ikinä on elää huonosti ja olla huolissaan terveydestään. Sitten: "Mä vedän omenan. Siinä on antioksidantteja, fenoleja ja diipadaapadiumia. Rousk rousk rousk. Nyt mä oon terve."
- Suomalaisinta ikinä on käyttää valtiollisessa logossa afrikkalaista eläintä ja lähi-itämäistä sapelia.
- Suomalaisinta ikinä on juoda eniten maailmassa kahvia (per nuppi). Sehän on melkein kansallisjuoma, vähän kuten leijona on meidän kansalliseläin. Huonoinkin kahvi on kuin jumalten nektaria ja veden korvike. Lääkäriammattikuntahan on suorastaan ajastaan jäljessä siinä mielessä että kaikki nestesaantisuositukset ilmoitetaan vesimäärinä, eikä kahvimäärinä. Ei ihminen tarvitse kahta litraa vettä päivässä. Ihminen tarvitsee kaksi litraa kahvia päivässä, josta osan voi halutessaan korvata vedellä. (Jos nyt siis joistain syystä olosuhteet eivät salli kahvin keittämistä)
- Suomalaisinta ikinä on kutsua edelleen Itämerta Itämereksi, vaikka se on lännen suunnassa. Voin vain arvailla nimen alkuperää...
- Suomalaisinta ikinä on kertoa ulkomaalaiselle, että Joulupukki asuu Korvatunturilla. Joulupukki on perkele meidän. MEIDÄN.
- Suomalaisinta ikinä on kääntää Korvatunturi hätäisesti enkuksi muotoon "Ear mountain" tai "Ear hill".

Jos joistain noista paistaa pettymys tai katkeruus läpi, se johtuu vain siitä että olen kantanut niitä molempia mielessäni pitkään ja huolella vuosien ajan, kuten kunnon suomalaisen kuuluukin. Toisinaan olen tuntenut pientä ylpeyttä siitä miten huono suomalainen olen (muutoin). Jos olisin täysin itsetuhoinen trolli, pystyttäisin jenkkilipun ja NATO-lipun kotini etuoven viereen törröttämään erektiomaisesti 45 asteen kulmaan, puketuisin tähtilippukuvioituun t-paitaan, stetsoniin ja aurinkolaseihin, ja puhuisin finglishiä (tai suomea, yliampuvan leveällä jenkkiaksentilla) mutta vain julkisilla paikoilla. Kehuisin Suomea hyväksi maaksi. Saman voisi myös tehdä maastopuvussa ja venäläisellä aksentilla. "Sjuomi on kaunis maa. Olisji ikävä josh sille tapahtjuisi jotain."

No ei mut oikeasti. Minä haukun Suomea vain koska rakastan sitä. Jos Suomi tekee jotain täydellisen oikein, niin sehän on vain luonnollista. Siksi siitä ei puhuta, eikä varsinkaan mitään kehuja aleta laukomaan, eli osoittelemaan erikseen että "hyvää työtä, Suomi". Outoahan sellainen olisi. Siis niinku minkälainen ihminen kehuu jotain? Ei siinä ole mitään järkeä.

...:D
 
Suomalaista:

- Tallinnan viinanhakureissu
- 24h miniristeily Turku-Tukholma
- Tuurin reissu kesällä (mieluiten asuntovaunulla)
- Heinäkuussa viikko Välimeren jollain saarella.
- Pippuripihvi Rossossa
- Hesen kerrari
- Kiitos Suomi paidat
- ABC:llä grillipihvi
 
Suomalaisinta ikinä on ottaa pari olutta ja puhua sitten loppuilta omista armeijamuistoista, isoisien sotataipaleesta, sodan vaikutuksesta sukuun ja mitä tekisi jos pillin vihelletään ja nykyisin sijoituksesta/sen puuttumisesta. Tämä kerrotaan niin monella mieshenkilöllä kuin on läsnä.
 
Suomalaista ikinä on loman alkaessa miettiä mitähän maanpuolustuksellista sitä millökin viikolla tekisi?
Vitut tässä mihinkään Välimerelle tai Thaimaahan lähdetä! Antaa sataa vaan....perrkele!
 
Rauhantekijä kirjoitti:
Vitut tässä mihinkään Välimerelle tai Thaimaahan lähdetä! Antaa sataa vaan....perrkele!
Klikkaa laajentaaksesi...

Suomalaisinta ikinä on tiukassa paikassa periksiantamaton luonne. Helposti emme hermostu, mutta kun tietty raja on ylitetty, reviiriään puolustava alkusuomalainen kuoriutuu esiin.
Savupirtissään leivän välillä petusta itselleen raapinut kansa on jalostunut sisukkaaksi. Lallukat ja heidän geeninsä on karsittu, periksiantajat eivät eläneet vanhaksi.
Joka suomalaisesta hankkii itselleen vihamiehen, on se hankaluuksissa.
Periksi ei anneta, ei tuumaakaan, antaa tulla lunta tupaan ja vettä porstuaan, mutta itselleen oikeaksi kokeman päämäärän vuoksi tämä kansa on kärsinyt ja on valmis, jos tarvetta ilmenee.
 
Poistin, muttei Kummeleiden takia. Niitä rakastan, muutenkin suomalainen huumori ja brittihuumori ovat aika lähellä jostain syystä, mutta yksi tärkeä havainto - venäläiset eivät ymmärrä sitä. Näyttäkää minulle ensimmäistäkin venäläistä, niin tulen katsomaan kun ilmestystä!
 
Viimeksi muokattu:
- Suomalaisinta ikinä on rehellinen ja sydämen pohjasta tuleva vahingonilo,
kun naapurilla menee huonosti.

- Autoista puheenollen, mersun omistajana tiedän että keulassa oleva
kolmisakarainen tähti ei suinkaan ole mikään pakanallinen merkki.

- Se on nimittäin ohjetaulu. Alaspäin sojottavat sakarat osoittavat
hinauspisteiden sijainnin, ja ylöspäin sojottava sen ainoan suunnan, josta
tien päälle jääneen mersun omistaja ikinä apua saa...
 
Bushmaster kirjoitti:
- Autoista puheenollen, mersun omistajana tiedän että keulassa oleva
kolmisakarainen tähti ei suinkaan ole mikään pakanallinen merkki.

- Se on nimittäin ohjetaulu. Alaspäin sojottavat sakarat osoittavat
hinauspisteiden sijainnin, ja ylöspäin sojottava sen ainoan suunnan, josta
tien päälle jääneen mersun omistaja ikinä apua saa...
Klikkaa laajentaaksesi...

 
Minusta 80-luvun Suomessa on tosi kiehtova..ja mitä Suomessa on silminpistävä silloin niin se on punk ja rock. Minulle, idästä muuttunelle se oli kiehtovaa ja ihanaa. Vai johtuuko kiehtovuus koska olin niin nuori silloin :) silloin oli kaikki kiehtova, mutta ennen kaikkea:

Suomalaisten taitelijoiden design, mm lasi ja keramiikka, sitä myös ihailin vaikka moni suomalainen(kin) silloin nauroi sille, eikä ymmärtänyt niiden kauneutta. Krääsä oli arvostetumpi kun laatuesineet, josta suorastaan hehkui "minä olen mestariteos, chef-d'œuvre", ja mestariteoksia heitetiin surutta roskikseenkin. Nythän se on kaikkien huulilla, mutta se ei aina ollut näin. Se oli pienessä piirissä arvostettu.

Suomesta tuli myös kovia nimiä taiteen alalla.
1iUie+

Pictured: Kaarina Aho, Saara Hopea, Ulla Procope and Kaj Franck.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Top