Mitä voisimme oppia Koronasta, joka hyödyttäisi myös sotilaallisen kriisin uhatessa?

Tämmöinen on kierrellyt mielessäni. Poikkeuslaki käytössä, liikkumisvapautta rajoitettu, koulut kiinni, sairaalat sijoittavat työntekijöitä ja priorisoivat, samoin poliisi. Talous sakkaa, yritykset joutuvat pulaan. Hamstrausta on esiintynyt, samoin epäselvää informaatiota. Osa ei usko uhkaan, osalla on lurahtanut paskat housuun ja jokainen yskäys on tappavaa koronaa.. jne. Paljon psykologisia, hallinnollisia ja taloudellisia tekijöitä, niitä samoja joita sodan uhatessa joudutaan miettimään ja toteuttamaan. Onko Korona kenraaliharjoitus sotaa varten ja jos on, mitä oppeja, havaintoja ja muita siitä on saatavissa?
 
Tämmöinen on kierrellyt mielessäni. Poikkeuslaki käytössä, liikkumisvapautta rajoitettu, koulut kiinni, sairaalat sijoittavat työntekijöitä ja priorisoivat, samoin poliisi. Talous sakkaa, yritykset joutuvat pulaan. Hamstrausta on esiintynyt, samoin epäselvää informaatiota. Osa ei usko uhkaan, osalla on lurahtanut paskat housuun ja jokainen yskäys on tappavaa koronaa.. jne. Paljon psykologisia, hallinnollisia ja taloudellisia tekijöitä, niitä samoja joita sodan uhatessa joudutaan miettimään ja toteuttamaan. Onko Korona kenraaliharjoitus sotaa varten ja jos on, mitä oppeja, havaintoja ja muita siitä on saatavissa?
Ensimmäinen opittava asia nousee mieleen jokaisen yksilön roolista kriisissä.

Aika harva pääsee valitsemaan roolinsa kriisissä. Arkipoliitikko johtaa kriisissä valtakuntaa, kärkitaistelija hoitaa lapsia tai vanhuksia ja sisar hento valkoinen pistetään etulinjaan.

Nyrkkisääntö lienee selvä: Sinä et valitse rooliasi, sopeudu tilanteeseen, hoida pelipaikkasi.
 
Onko Korona kenraaliharjoitus sotaa varten ja jos on, mitä oppeja, havaintoja ja muita siitä on saatavissa?

Kyllä se on tietyiltä osin.

Oppeja: luulotteluun ja haaveiluun ei kannata rauhanaikana tuudittaa itseään. -globaalit hankintaketjut- ison kriisin kohdatessa esim. maanosan tai laajemman ympyrän.....niiden varaan EI VOI RAKENTAA MITÄÄN kriittisiä asioita ja tekijöitä. Tai voi, jos muuta ei voida. Mutta se ei ole kummoinen vaihtoehto.

De facto: sotilaallisen vähänkään laajemman hyökkäyksen kohdistuessa maahamme ei mikään organisaatio kykene sinällään maata puolustamaan. Ei pysty. Sen tekevät tuiki tavalliset ihmiset, joille puetaan ylle sotakamppeet ja annetaan vehkeitä, joilla pitää ryhtyä touhuamaan. Muutama tuhat kapiaista ei torju mitään, oikeasti. He voivat PARHAIMMILLAANKIN johtaa näitä siviilistä rulliin nostettuja.

Samoin on siinä tilanteessa sote-ala. Sen ylle kaatuu valtava taakka, valtava. Ja kas, ne tavalliset ihmiset ovat etulinjassa....

Yritysten ja pankkien rooli on käynyt selväksi kriisissä. Ja sitä kuviota on selvästi parannettava ja selkeytettävä. Roolitus on oltava aivan tähdenkirkas, menettelytavat kirkkaasti käsikirjoitetut. Ne suoriutuvat todella paljosta, mutta valtiovallan on osattava oikeasti heiluttaa tahtipuikkoa. Sota on eri sarjaa kuin korona. Oikeasti.

Johtajien on johdettava. Intillä siihen on edellytykset, mutta ompa ruudinpolttotalkoissa vaatimuksetkin johtamiselle hirmuiset. Ei pidä tuudittautua oman erinomaisuutensa toitottamisen tuottamaan hyvään oloon.

Kriisien vertailua. Iso siivo kaatuu ihan tavallisten suomalaisten hoidettavaksi. Se on de facto. Tätä seikkaa ei pitäisi lainkaan pyrkiä hämärtämään yhteiskunnassa. Ihmisten on käsitettävä, että isossa kriisissä pärjätään yhdessä tai sitten ei pärjätä. Mikään organisaatio ei loppujen lopuksi tarkoita mitään ilman noita taviksia.

Jos sanoisin jotain päättäjille, niin ehkä: osallistakaa vielä rohkeammin kansalaiset....vaikka se tuntuu poliitikoista varmasti pahalta. Koska heillähän on Valta. Ilman taviksia Heillä ei ole mitään. Ei mitään.

Toivottavasti kykenin ilmaisemaan itseäni ilman, että kukaan loukkaantuu. Minun arkkisyntini on perkeleellisyyteen asti ulottuva inhorealismi, se voi tuntua loukkaavalta. Mutta se ei ole tarkoitus.

Korona on osoittanut, että suomalaisista on paljon enempään kuin yleensä halutaan uskoa tai uskotella. Meistä saa enemmän irti kuin mitä halutaan irti ottaa. Päättäjien on -valtansa- takia todella vaikeaa myöntää tätä....

NL tiesi mitä teki, kun se lakkautti suojeluskunnat ja siihen liittyvät elementit. Kansalaistoiminnassa on pirusti poweria, se korostuu pienen valtion ja kansan kohdalla erityisesti.
 
Olin kirjoittamassa vähän samantyyppistä organisaatioista. Sellaista organisaatiota ei olekaan, joka olisi täysin valmis siihen tehtävään, johon se tarkoitettu, kun se ISKEE päälle. Aina on valtavasti kitkaa, vaikka miten on suunniteltu. Koska vasta kova tilanne testaa suunnitelmat, organisaatioiden tarkoituksenmukaisuuden ja ennen kaikkea ihmiset, jotka niitä toteuttavat.
Talvisodassa osa johtajista meni heti vaihtoon, 1941 sama juttu.
Putin alkoi isottelemaan, ja kas kummaa, sotaan aina valmistautunut puolustusvoimamme joutui äkkiä tekemään asioita paremmin ja nopeammin. Se viimeinen kiihdytys oli puuttunut, koska ei ollut näkyvissä aikaa, jolloin taitoja olisi tarvittu. Kunnes. Onneksi PV:llä oli siihen kykyä.
Nykyistä kriisiä olemme eläneet vasta pari kuukautta. Talvisodassa vissiin ensimmäiset johtajat oli tässä vaiheessa vaihdettu. Eli olemme ihan alussa vasta.
Ja nyt on nähtävissä korjausliikkeitä. Virastojen johtoa on uusittu, olen mielihyvällä lukenut uutisia, kuinka teollisuus on rukannut tuotantosuuntiaan, täällä kyetään tekemään 24/7, kun on pakko.
Tänään luin uutisen kuminauhatehtaista, siis kuminauhatehtaista, en tätä ennen edes tiennyt moisten olemassa olosta Suomessa.
Kriisi nostaa organisaatioissa parhaillaan niitä kykyjä pintaan ja käyttöön, niin ihmisissä kuin resursseissakin.
Minulla on vahva usko Suomeen ja kansaamme. Hyvät ajat saavat natkuttamaan kaikesta turhasta, olemmehan inhimillisiä, mutta nyt on pintaa raaputettu ja terästä on löytynyt, näin uskon.
 
Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on, että sisäinen hajaannus minkä kriisitilanne aiheuttaa on jotain mitä emme ole osanneet odottaa. Nykyään kun kaikki tieto on saatavilla internetistä, niin oikea, epävarma kuin valheellinenkin, ihminen etsii sieltä helposti omaa mieltään tukevaa tietoa, mikä on näkynyt entistä vahvemmin nykyisen kriisin aikana. Puolustusvoimien tulee olla valmiimpia ja aloitteellisempia kotimaan viestinnässä kuin viranomaiset nyt ovat olleet, eikä olettaa että kansa tukee varauksetta heidän toimiaan.
 
Nykyään kun kaikki tieto on saatavilla internetistä, niin oikea, epävarma kuin valheellinenkin, ihminen etsii sieltä helposti omaa mieltään tukevaa tietoa, mikä on näkynyt entistä vahvemmin nykyisen kriisin aikana. Puolustusvoimien tulee olla valmiimpia ja aloitteellisempia kotimaan viestinnässä kuin viranomaiset nyt ovat olleet, eikä olettaa että kansa tukee varauksetta heidän toimiaan.

Tuo on vähän hankala paikka. Tämä pöpöhän on pelkkä pöpö. Edelleen *todella kevyestä* päästä kriisejä kun ajattelee mitä tämä kansa on viimeisten 500 vuoden aikana kohdannut. Oikeastaan tämä on kriisi joka voi vahvistaa Suomea, jos tunarointien määrä vähenee ja niistä oikeasti opitaan. Jonkinlainen rokotus siis, aivan kuten vuoden 2015 tapahtumatkin. Suomalaisia - ja toivottavasti muitakin eurooppalaisia - herätellään varautumaan.

Jos puolustusvoimat osoittaisi, teoriassa, epävarmuutta ja hapuilisi niin kyllähän se huomattaisiin. Mutta kansalla on suuri luottamus siihen että iso kone on varautunut, toisin sanoen kovin helposti ei tule esille tarvetta sille että "poikien ja tyttöjen" pitäisi alkaa tehdä päätöksiä mikrotasolla. Niin kauan kun kone toimii. Jos ajatellaan historiaa niin 1939 toimi, ja 1946 olisi toiminut - mutta muutama vuosi siitä eteenpäin olisikin toimittu toisella tasolla koska sota olisi jatkunut (laillisen Suomen puolesta)

Idässä on röyhkeät vallanpitäjät. Usein tulee mieleen tilanne jossa saavat jollain tempulla haltuunsa osan Lappia tai saaristoa, Suomi tekee sen mitä kuuluukin mutta mikämikämediassa asiat väännetään niin päin että syypäät ovat Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa. Joillakin piireillä ollut jo useamman vuoden ajan sokeutta sen suhteen että missä se Suomen suurin uhka on, vaaleilla valittu demokratian presidentti lännessä vaiko idän oligarkki ja diktaattori.. Se on asia johon jotkut "turpotkin" ovat sotkeutuneet. Sokeutta se on, ei mitään muuta kun mennään Kiinan, Venäjän ja muutamien muiden tarinoiden tahtiin.

Sori nämä narratiivini mutta olen jo useamman vuoden ollut niin kyllästynyt siihen kun Kiinakin on esitetty niin hienona, niin hienona tulevana maailman napana. Jos se maailman navaksi aikoo niin sen pitää pystyä muuhunkin kuin kopioimaan sitä mitä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on tehty. Sitäpaitsi kopiointikin on kesken, puuttuu demokratia. Vakoilla, kopioida, varastaa ja manipuloida osaavat, todella hyvin ja sitä ovat tehneet aktiivisesti jo vähintään 20 vuotta. Kyllä Kiinasta varoiteltin jo vuosituhannen vaihteessa suomalaisia poliittisia päättäjiä, korkeakouluja ja teknologiayrityksiä. Menikö se perille?
 
Viimeksi muokattu:
Suomi on elänyt aika pitkään ruususen unta tällaisten poikkeusolojen kanssa, mistä nyt sitten tuli omanlaisensa herätys. Alkukompuroinnit kuuluvat tietysti asiaan, mutta mielestäni kone ja yksilö lähti sen jälkeen toimimaan yllättävänkin hyvin. Merkille pantavaa on ollut näkyvän puoluepoliittisen pelin väheneminen ja jonkinlainen konsensus asian hoidosta. Ainakin vähän aikaa. Tietysti kritiikille pitää olla aina sijaa, mutta millekään poliittiselle irtopisteiden keruulle ei. Tämä kriisi pakottaa sekoiluineenkin tarkastelemaan hallinnon toimivuutta, huoltovarmuutta, rajapolitiikkaa ym vastaisuudessakin. Ja ne tulevat järkevöitymään, koska realismi pakottaa siihen.

Poikkeus- ja tavallisiinkin aikoihin kuuluvat niin pelkurit, tavikset, sankarit, pellet kuin kusettajatkin. Näitä kaikkia on jo nähty, mutta enemmistö ihmisistä on sentään osoittautunut olevansa sitä perusjärkevää osastoa. Toivon että heitä tuetaan mahdollisuuksien mukaan. Näistä kusettajista sen sijaan tulisi tehdä esimerkki ja käyttää rangaistusasteikon yläpäätä jos rikosraja ylittyy. Mikään muu ei syö yksilön motivaatiota enemmän kuin se, että sinä teet parhaasi, mutta et saa siitä "mitään" ja samaan aikaan joku sluibaa ja palkitaan. Myös sana "talkoot" tulisi olla muutakin kuin osaa kansasta koskeva ja määräävä käsite. Tähänkin voisi soveltaa huoletta lain pykäliä niin pitkälle kuin mahdollista. Sinne talkoisiin on osallistuttava sen suurenkin herran/rouvan/henkilön, vaikka voitot vähän kärsisivät.
 
Tämmöinen on kierrellyt mielessäni. Poikkeuslaki käytössä, liikkumisvapautta rajoitettu, koulut kiinni, sairaalat sijoittavat työntekijöitä ja priorisoivat, samoin poliisi. Talous sakkaa, yritykset joutuvat pulaan. Hamstrausta on esiintynyt, samoin epäselvää informaatiota. Osa ei usko uhkaan, osalla on lurahtanut paskat housuun ja jokainen yskäys on tappavaa koronaa.. jne. Paljon psykologisia, hallinnollisia ja taloudellisia tekijöitä, niitä samoja joita sodan uhatessa joudutaan miettimään ja toteuttamaan. Onko Korona kenraaliharjoitus sotaa varten ja jos on, mitä oppeja, havaintoja ja muita siitä on saatavissa?

Tämä oli oikein hyvä avaus! Pitäisin itse Korona-casea ehkä enemmän hyvänä harjoituksena tulevaisuuden poikkeustilanteiden varalle, joissa aseellinen kriisi, tai sen elementit voisivat muodostaa yhden osan.

On varmaa, että kriisin jälkipyykissä tullaan kriittisesti arvioimaan ainakin:
1) tiedottamista ja sen koordinointia (moderni termi pahalle sensuurille)
2) Just In Time logistiikkaketjujen toimintaa ja ed vaikutusta varautumiseen
3) päätöksentekoprosessien toimivuutta ja vastuunjakoa

Kaikilla lienee vaikutusta jatkossa valmiuslakiin ja välillisesti myös puolustustilalakiin.
 
Tuo eri ministeriöiden kissanhännän veto täytyisi jotenkin saada loppumaan. Jotenkin on jäänyt tuntuma, ettei hommat ihan kitkatta ole oikein sujunut. Kriisi on kriisi ja sen aktiiviseen torjunnan osallistumiseen/tukemisen täytyy ryhtyä kaikki ministeriöt/kaupungit/kunnat, olkoon aseellinen-tai kuten nyt terveyteen liittyvä hässäkkä.

Ja jälleen, olen tämän nähnyt ja kokenut... toki pienemmässä mittakaavassa. Tämä ei ole mitään uutta. Olisi syvän itsetutkiskelun paikka... Oi te päättäjät jotka Suomi nimistä firmaa pyöritätte.
 
Asian psykologinen puoli on ollut mielenkiintoinen. Jos tammikuussa olisi kerrottu, mikä tilanne on maaliskuun lopussa, olisi tyyppi naurettu pihalle tai vedetty herneet nenään. No se päivä tuli ja mitä tapahtui: kansa totteli ja sopeutui vallitsevaan tilanteeseen ilman itkua. Uudenmaan eristyskin oli lopulta sellainen juttu, mistä porukka totesi vaan että "ok, saa nähdä onko seuraavaksi ulkonaliikkumiskielto". Ja jos se olisi tullut, olisi kansa sitä noudattanut sen enempää mukisematta. Havaintoni koskevat niin duunareita kuin korkeammin koulutettua väkeä, eli jonkinlainen läpileikkaus. Uskonkin, että suomalaisilla on kykyä ja psykologista kestoa, vaikka tilanne tuntuisi etukäteen absurdille ja uhkaavalle. Ihminen sopeutuu, se ei muutu mihinkään. Miten johto käyttää tämän edun, on se kysymys.
 
Onko Korona kenraaliharjoitus sotaa varten ja jos on, mitä oppeja, havaintoja ja muita siitä on saatavissa?

- Kansalaisten omaa panosta manipuloivaa, sivuuttavaa tai väheksyvää suhtautumista ei pidä käyttää sekuntiakaan.
- Organisaatiot saattavat olla systemaattisella tavalla väärässä. Silloin niiden kyky nähdä - ja etenkin myöntää - omia virheitään voi olla nolla.
- Mikään muu ei voi korvata varautumista.
- Ei voi luottaa siihen, että markkinat toimisivat kriisin aikana.
- Vaaraan pitää ensin ylireagoida ja laskea reagointia sitä mukaa kuin on kiistatonta näyttöä siitä, että niin voi tehdä.
- Edes organisaatioiden sisäinen viestintä ei toimi kriisissä - organisaatioiden välisestä puhumattakaan.
- Harjoitukset eivät vastaa todellisuutta sillä harjoituksista puuttuu kriisin tärkein elementti eli kriisi.
- Varautumista ja sen tarvetta ei arvioida. Se pitää laskea.
- Menetettyä uskottavuutta ei saa ikinä takaisin. Pitää puhua totta kun puhuu. Kaikkea ei tarvitse puhua.
- Epäpätevät, epärehelliset, narsistit ja tilannetajuttomat pitää siirtää heti sivuun ja korvata kunnollisilla.
- Suurimmat tyhmyydet tehdään arvovaltasyistä. Arvovallastaan kokonaisuuden kustannuksella kiinni pitävät pitää siirtää heti sivuun.
- Epäpäteviä, epärehellisiä, asemastaan kiinni pitäviä paskoja varten tarvitaan niin kova ja viiveetön pelote, että astuvat tarpeen vaatiessa viiveettä ja oikuttelematta sivuun.
- Erimielisyys on voimaa. Se tuo notkeutta. Erimielisyyden demonisointi tai vastustaminen jäädyttää kaiken hyvän.
- Talebit pitää olla luettuina ja ymmärrettyinä - etenkin niillä jotka päättävät.
- Ei pidä päästää lineaarisesti ajattelevia ennakoimaan eksponentiaalisia ilmiöitä. Niiltä puuttuvat edellytykset oli substanssiosaaminen miten hyvää vaan.
- Substanssiosaamisella ei pärjää edes lähtölaukaukseen asti ellei ymmärrä ilmiön dynamiikkaa.
- Mallintamis-, simulointi- yms. osaamiseen ja ymmärrykseen pitäisi panostaa ihan eri tasolla. Eikä tämä tarkoita mitään nörttikeskeistä koodinvääntämistä vaan sitä että tarvitaan teorianmuodostuksen tasolla liikkuvaa ajatteluas.
- Ei vittu voi ottaa ihan muuta mallia, ajaa läpi simulaatiota ja esittää ette sen pohjalta toimittaisiin. (Vrt. tuotetaan koronaennusteet tulostamalla influenssaennuste uudella otsikolla.)
- Ei voi olla reaktiivinen. Pitää olla proaktiivinen.
- Voi suositella ajoissa vaikka ei voisi määrätä.
- Henkilölogistiikkaan liittyvien vaikeuksien huomiotta jättäminen johtaa katastrofeihin - myös siviiliyhteiskunnan henkilölogistiikan.
- Kriisissä tarvitaan luovaa ajattelua. Sitä ei saada, sitä ei osata hankkia, sitä ei osata hyödyntää... jos sitä ei ole opeteltu hyödyntämään huomattavan paljon aikaisemmin.
- Luova ajattelu tapahtuu ajattelun meta- ja meta-metatasoilla. Henkilöt jotka eivät liiku rutiininomaisesti noissa ympäristöissä eivät kykene arvioimaan niiden potentiaaleja, riskejä, oikoteitä, ratkaisuja...
- Pitää osata käyttää vääriä työkaluja oikein. (Oikeat eivät ehkä toimi. Voivat maksaa liikaa. Ei ehkä osata. Ei ehkä saatavilla. Voivat olla liian ennustettavissa olevia...)
- Kukaan ei saa olla niin tyhmä, että kuvittelee voivansa varastaa tai kopsata luovia ratkaisuja joita ei ymmärrä. Ratkaisut ja ratkaisijat ovat halpoja. Varastamalla ja kopioimalla saa niiistä vain tyhjän kuoren + menettää monopolin niihin. Monopolin pois antaminen vertautuu mielestäni maanpetokseen tai vieraalle vallalle vakoiluun.
- Yksityisen sektorin panosta, resursseja, aloitteellisuutta... ei saa sivuuttaa tai väheksyä.
- Kansan kykyä sietää epävarmuutta, säilyttää maltti, toimia järkevästi jne ei saa väheksyä.
- Kotivara kuntoon ja kotivaran ajattelu isompaan mittakaavaan.
- Uusi tilanne vaatii uudet rutiinit - kaikkialla. Rutiinien muuttaminen vie aikaa. Siksi se pitää aloittaa aivan liian aikaisin. Ajallaan aloittaminen on myöhäistä.
- Kriisissä toiminta vaatii klappia. Jos klappi puuttuu, niin kokonaisuus ei jousta vaan lakkaa toimimasta.
- Läheisyysperiaate pitää ajaa kansan tietoisuuteen. Kriisissä lähin omainen ei voi olla viranomainen koska viranomaisilla on muutakin tekemistä.
- Sote- ja hallintoihmisiä varten pitää olla etukäteen valmiit skeemat siitä kuinka ja mistä niitä voi siirtää uusiin tehtäviin. "Järkätään passiiviselle Liisa-Petterille ja sen kaikkea vaativille vanhemmille lisää moniammatillisten työryhmien paapomispaijausta" ei toimi kriisissä.
- Rahoitukseen, kustannusrakenteiden muutoksiin jne liittyvät kriisitoimet pitää olla ennalta suunniteltu ja konseptit valmiina.
- Hallituksen pitää tajuta ettei päätös meinaa mitään ellei sitä osata saattaa alas, toimeenpanoon asti oikealla tavalla. Kuraporrasta pitää kuulla siitä, että miten toimeenpano voi tapahtua ja mitä se edellyttää. Kuulemisen pitää tapahtua etuajassa.
- Korruptioon, perseilyyn ja passivisuuteen pitää puuttua heti ja armottomasti.
- Virkamiesten, poliitikkojen ja median pitää tajuta että he eivät voi manipuloida väestöä koska väestö on pullollaan heitä tietävämpiä, osaavampia, älykkäämpiä, asiantuntevampia... ihmisiä. Manipulointiyritykset johtavat sekä uskottavuuden ja luottamuksen menetyksiin että siihen että ei tehdä oikeita töitä vaan yritetään mielipidejohtaa oikean johtamisen sijaan.
- Pitää tajuta että kriisissä ei voi mennä kenenkään selän taakse piiloon. Poliitikot eivät voi mennä virkamiesten selän taakse. Virkamiehet eivät voi mennä poliitikkojen selän taakse...
- On helpompaa ja nopeampaa saada anteeksi kuin lupa. Kun pitää toimia tai päättää, niin sitten pitää. Siitä voi joutua vastuuseen. Sellaista elämä on.

Lisää toiste.
 
- Kansalaisten omaa panosta manipuloivaa, sivuuttavaa tai väheksyvää suhtautumista ei pidä käyttää sekuntiakaan.
- Organisaatiot saattavat olla systemaattisella tavalla väärässä. Silloin niiden kyky nähdä - ja etenkin myöntää - omia virheitään voi olla nolla.
- Mikään muu ei voi korvata varautumista.
- Ei voi luottaa siihen, että markkinat toimisivat kriisin aikana.
- Vaaraan pitää ensin ylireagoida ja laskea reagointia sitä mukaa kuin on kiistatonta näyttöä siitä, että niin voi tehdä.
- Edes organisaatioiden sisäinen viestintä ei toimi kriisissä - organisaatioiden välisestä puhumattakaan.
- Harjoitukset eivät vastaa todellisuutta sillä harjoituksista puuttuu kriisin tärkein elementti eli kriisi.
- Varautumista ja sen tarvetta ei arvioida. Se pitää laskea.
- Menetettyä uskottavuutta ei saa ikinä takaisin. Pitää puhua totta kun puhuu. Kaikkea ei tarvitse puhua.
- Epäpätevät, epärehelliset, narsistit ja tilannetajuttomat pitää siirtää heti sivuun ja korvata kunnollisilla.
- Suurimmat tyhmyydet tehdään arvovaltasyistä. Arvovallastaan kokonaisuuden kustannuksella kiinni pitävät pitää siirtää heti sivuun.
- Epäpäteviä, epärehellisiä, asemastaan kiinni pitäviä paskoja varten tarvitaan niin kova ja viiveetön pelote, että astuvat tarpeen vaatiessa viiveettä ja oikuttelematta sivuun.
- Erimielisyys on voimaa. Se tuo notkeutta. Erimielisyyden demonisointi tai vastustaminen jäädyttää kaiken hyvän.
- Talebit pitää olla luettuina ja ymmärrettyinä - etenkin niillä jotka päättävät.
- Ei pidä päästää lineaarisesti ajattelevia ennakoimaan eksponentiaalisia ilmiöitä. Niiltä puuttuvat edellytykset oli substanssiosaaminen miten hyvää vaan.
- Substanssiosaamisella ei pärjää edes lähtölaukaukseen asti ellei ymmärrä ilmiön dynamiikkaa.
- Mallintamis-, simulointi- yms. osaamiseen ja ymmärrykseen pitäisi panostaa ihan eri tasolla. Eikä tämä tarkoita mitään nörttikeskeistä koodinvääntämistä vaan sitä että tarvitaan teorianmuodostuksen tasolla liikkuvaa ajatteluas.
- Ei vittu voi ottaa ihan muuta mallia, ajaa läpi simulaatiota ja esittää ette sen pohjalta toimittaisiin. (Vrt. tuotetaan koronaennusteet tulostamalla influenssaennuste uudella otsikolla.)
- Ei voi olla reaktiivinen. Pitää olla proaktiivinen.
- Voi suositella ajoissa vaikka ei voisi määrätä.
- Henkilölogistiikkaan liittyvien vaikeuksien huomiotta jättäminen johtaa katastrofeihin - myös siviiliyhteiskunnan henkilölogistiikan.
- Kriisissä tarvitaan luovaa ajattelua. Sitä ei saada, sitä ei osata hankkia, sitä ei osata hyödyntää... jos sitä ei ole opeteltu hyödyntämään huomattavan paljon aikaisemmin.
- Luova ajattelu tapahtuu ajattelun meta- ja meta-metatasoilla. Henkilöt jotka eivät liiku rutiininomaisesti noissa ympäristöissä eivät kykene arvioimaan niiden potentiaaleja, riskejä, oikoteitä, ratkaisuja...
- Pitää osata käyttää vääriä työkaluja oikein. (Oikeat eivät ehkä toimi. Voivat maksaa liikaa. Ei ehkä osata. Ei ehkä saatavilla. Voivat olla liian ennustettavissa olevia...)
- Kukaan ei saa olla niin tyhmä, että kuvittelee voivansa varastaa tai kopsata luovia ratkaisuja joita ei ymmärrä. Ratkaisut ja ratkaisijat ovat halpoja. Varastamalla ja kopioimalla saa niiistä vain tyhjän kuoren + menettää monopolin niihin. Monopolin pois antaminen vertautuu mielestäni maanpetokseen tai vieraalle vallalle vakoiluun.
- Yksityisen sektorin panosta, resursseja, aloitteellisuutta... ei saa sivuuttaa tai väheksyä.
- Kansan kykyä sietää epävarmuutta, säilyttää maltti, toimia järkevästi jne ei saa väheksyä.
- Kotivara kuntoon ja kotivaran ajattelu isompaan mittakaavaan.
- Uusi tilanne vaatii uudet rutiinit - kaikkialla. Rutiinien muuttaminen vie aikaa. Siksi se pitää aloittaa aivan liian aikaisin. Ajallaan aloittaminen on myöhäistä.
- Kriisissä toiminta vaatii klappia. Jos klappi puuttuu, niin kokonaisuus ei jousta vaan lakkaa toimimasta.
- Läheisyysperiaate pitää ajaa kansan tietoisuuteen. Kriisissä lähin omainen ei voi olla viranomainen koska viranomaisilla on muutakin tekemistä.
- Sote- ja hallintoihmisiä varten pitää olla etukäteen valmiit skeemat siitä kuinka ja mistä niitä voi siirtää uusiin tehtäviin. "Järkätään passiiviselle Liisa-Petterille ja sen kaikkea vaativille vanhemmille lisää moniammatillisten työryhmien paapomispaijausta" ei toimi kriisissä.
- Rahoitukseen, kustannusrakenteiden muutoksiin jne liittyvät kriisitoimet pitää olla ennalta suunniteltu ja konseptit valmiina.
- Hallituksen pitää tajuta ettei päätös meinaa mitään ellei sitä osata saattaa alas, toimeenpanoon asti oikealla tavalla. Kuraporrasta pitää kuulla siitä, että miten toimeenpano voi tapahtua ja mitä se edellyttää. Kuulemisen pitää tapahtua etuajassa.
- Korruptioon, perseilyyn ja passivisuuteen pitää puuttua heti ja armottomasti.
- Virkamiesten, poliitikkojen ja median pitää tajuta että he eivät voi manipuloida väestöä koska väestö on pullollaan heitä tietävämpiä, osaavampia, älykkäämpiä, asiantuntevampia... ihmisiä. Manipulointiyritykset johtavat sekä uskottavuuden ja luottamuksen menetyksiin että siihen että ei tehdä oikeita töitä vaan yritetään mielipidejohtaa oikean johtamisen sijaan.
- Pitää tajuta että kriisissä ei voi mennä kenenkään selän taakse piiloon. Poliitikot eivät voi mennä virkamiesten selän taakse. Virkamiehet eivät voi mennä poliitikkojen selän taakse...
- On helpompaa ja nopeampaa saada anteeksi kuin lupa. Kun pitää toimia tai päättää, niin sitten pitää. Siitä voi joutua vastuuseen. Sellaista elämä on.

Lisää toiste.

No olihan kattava ja hyvin harkittu listaus!
 

Toi asia jäi vähän pyörimään päässä. Mieleen tuli muutamia sellaisia asioita, joita ei ole järkeä pistää julkisesti nettiin. Osa niistä vaatisi oman pienen kehitysyksikkönsä. (0.5-4 henkeä tms.)

Yhteistä niille on se, että ne ovat jollain tavoin siviili- ja sotilasyhteiskunnan kohtaamisalueella ja sisältävät jotain epätyypillistä. Osa niistä liittyy oman yhteiskunnan omien toimintavalmiuksien tilannekuvatuotantoon tai sen ennakoivaan simulointiin.
 
Minusta:
-Kansa ymmärtää ja hyväksyy vaikeatkin päätökset kunhan ne perustellaan hyvin ja johdonmukaisesti sekä viranomaiset ovat samaa mieltä keskenään.
-Harmaa vaihe tullaan hukkaamaan.
 
- Kansalaisten omaa panosta manipuloivaa, sivuuttavaa tai väheksyvää suhtautumista ei pidä käyttää sekuntiakaan.
- Organisaatiot saattavat olla systemaattisella tavalla väärässä. Silloin niiden kyky nähdä - ja etenkin myöntää - omia virheitään voi olla nolla.

Organisaatioon voi kohdistua myös sellainen tehtävä- ja suorituskykypaine, josta se ei lähtökohtaisesti voi selvitä mitenkään. Silloin organisaatio priorisoi ja yrittää taata jonkun osan onnistunutta suoritusta. Kylmästi leikataan rönsyt ja lonkerot vauhdissa veks. ja keskitetään. Turvataan ns. ydintoiminnot.
 
Organisaatioon voi kohdistua myös sellainen tehtävä- ja suorituskykypaine, josta se ei lähtökohtaisesti voi selvitä mitenkään. Silloin organisaatio priorisoi ja yrittää taata jonkun osan onnistunutta suoritusta. Kylmästi leikataan rönsyt ja lonkerot vauhdissa veks. ja keskitetään. Turvataan ns. ydintoiminnot.

Jos organisaation lähtöoletukset ovat erheelliset, niin se voi joutua lähes automaattisesti tilanteeseen josta ei selviä. Tai jos sen johto on reaktiivista, passiivista ja omaan asemaansa ja arvovaltaansa keskittyvää.

Pahinta on jos johto yrittää silloin keskittyä retoriikalla selviämiseen sen sijaan että koittaisi ratkaista ongelmat.
 
Erittäin hyvä ja mielenkiintoinen avaus. Näitä asioita olen itsekin pyöritellyt päässäni nyt korona aikana. Mitään lisättävää ei itsellä ole, kun täällä viisaammat ja asiantuntevammat jo listasi kaiken, mitä itsellä on tullut mieleen + paljon enemmän.

Lyhyesti voisi vielä sanoa, että toivottavasti järjestelmää nyt havaittujen puutteiden ja epäkohtien osalta hiotaan. Mielellään kaikin puolin niin hyväksi, ettei kellään tulisi edes mieleen kokeilla tuota koronaa synkempää skenaariota.
 
Back
Top