TUOLTA löytyy retkiä puolin jos toisinkin
"Sotia Perämeren rannikon omistamisesta käytiin lähinnä 1400- ja 1500-luvulla. Ruotsin vastustajana oli aluksi Novgorodin valtio, joka vuonna 1478 muuttui Moskovasta käsin johdetuksi Venäjän valtioksi. Sen tukikohtia Pohjoisessa oli mm. Vienanmeren saaressa sijaitseva vuonna 1436 perustettu Solovetskin luostari, joka oli samalla linnoitus. Sotaa käyvinä rivimiehinä olivat lähinnä paikalliset asukkaat: Ruotsin puolella pohjoispohjalaiset ja Venäjän puolella ensin karjalaiset ja 1400-luvun puolivälistä lähtien vienankarjalaiset. Kummankin valtion tavoitteet menivät ristiin: Venäjä halusi Perämeren rannikon ja Ruotsi Vienan ja Kuolan. Kaarle-herttualla oli suunnitelman toteuttamiseksi ns. Valkean meren ohjelma 1500—1600-lukujen vaihteessa. Oulun linna rakennettiin tulevien hyökkäysten tukikohdaksi. Talonpojilla kummallakaan puolella ei ollut yhtä pitkälle meneviä pyrkimyksiä, mutta heidän oli taisteltava, kun valtio käski. Lopulta taisteltiin myös kosto mielessä.
Joet olivat merkittäviä sotajoukkojen valtaväyliä asumattomassa, tiettömässä ja metsäisessä maastossa. Kevyet haapiot ja uiskot olivat ketteriä kulkuvälineitä, joita oli helppo kantaa maataipaleiden yli. Suomen ja Laatokan Karjalan välinen matkanteko seurasi Pielisen ja Oulujoen vesistöjä. Vienan ja Perämeren rannikon väliä voitiin kulkea jopa kolmea reittiä pitkin: Sotkamon vesireittiä, Hyrynsalmen vesireittiä Oulujoen kautta sekä Iijoen vesistöjä seuraten.
Sodan huomattavimmat tapahtumat on kuvattu seuraavissa kertomuksissa. Läheskään kaikkia tapahtumia ei siis ole kuvattu. Kuinka valtavan suuresta tapahtumasarjasta oli kuitenkin kyse, osoittaa seuraava luettelo ryöstö-, hävitys- ja sotaretkistä vuosina 1377—1593:
1377 novgorodilaisten ryöstöretki Oulujokisuuhun
1404 novgorodilaisten hävitysretki Pohjanmaalle
1415 novgorodilaisten ryöstö- ja hävitysretki Oulunsalon kauppapaikalle
1431 novgorodilaisten ryöstöretki Pohjanmaalle
1454 novgorodilaisten hävitysretki Liminkaan, Iihin ja Kemiin
1461 novgorodilaisten ryöstö- ja hävitysretkin Iihin ja Kemiin
1478 novgorodilaisten ryöstö- ja hävitysretki Pohjanmaalle
1489 venäläisten hävitysretki Oulujokisuuhun
1496 venäläisten ryöstö- ja hävitysretki Tornion ja Siikajoen väliselle alueelle
1517 venäläisten ryöstöretki Pohjanmaalle
1526 venäläisten hävitysretki Pohjanmaalle
1555 venäläisten ryöstö- ja hävitysretki Iijokialueelle
1573 suomalaisten hävitysretki Vienaan
1574 venäläisten hävitysretki Oulun erämaahan, myös 1575
1575 suomalaisten hävitysretki Vienaan
1579 venäläisten ryöstö- ja hävitysretki Oulun erämaahan ja Ylikiiminkiin
1580 suomalaisten hävitysretki Vienanmerelle; Hannu Garpin retki
1581 venäläisten hävitysretki Iin ja Simon väliselle alueelle
1582 venäläisten ryöstö- ja hävitysretki samalle alueelle
1583 venäläisten hävitysretki Pohjanmaalle
1584 venäläisten ryöstö- ja hävitysretki Oulun erämaahan
1585 venäläisten hävitysretki Oulun erämaahan ja Muhokselle
1586 venäläisten hävitysretki Oulujärvelle
1587 venäläisten hävitysretki Oulujokivarteen Sanginjoelle saakka
1588 venäläisten hävitysretki Oulunsuuhun Liminkaan asti
1589 iiläisten (Pekka Vesaisen) partioretki Vienaan; venäläisten hävitysretki Iihin ja Liminkaan; Pekka Vesaisen partioretki Petsamoon
1591 Baggen sotaretket Kuolaan
1592 venäläisten hävitysretki Muhokselle, Liminkaan, Siikajokivarteen; Baggen sotaretki Vienaan
1593 aselepo
1595 Täyssinän rauha.
Luettelosta voi nähdä, että noina vuosina Pohjois-Pohjanmaata hävitettiin yli 20 kertaa. Paikalliset asukkaat pakenivat piilopirtteihin ja kävivät sissisotaa. Piilopirteistä palattuaan he nopeasti rakensivat vaatimattomat talonsa uudelleen, jos ne oli poltettu. Pysyminen kotiseudullaan — hävityksistä huolimatta — osoittaa pohjoissuomalaisten juurtumista kotiseutuunsa."
Jo ennen Ruotsin aloittamaa "Suomen miehitystä"
retkiä tehtiin..
Toki
Ruotsin valtaakin vastaan..
Tuossa
KARJALAISTA näkökulmaa
1700-luvun Pohjan Sodan aikainen ja jälkeinen aika, joka tunnetaan
isonavihana taisi olla tuhoisinta aikaa.
"
Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten väkivaltainen miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika. Miehitykseen liittyi useita kansanmurhan piirteitä."
Taisipa olla pahempaa aikaa kun yleisesti vielä tiedetäänkään..
"
Perinteisen historiankirjoituksen mukaan isoviha on usein nähty täydellisenä katastrofiaikana, mutta toisen maailmansodan jälkeisen suomettuneen tulkinnan mukaan tuo kuva on ollut liioiteltu. Nuorempaan, 2000-luvun tutkijapolveen kuuluva Kustaa H. J. Vilkuna on perehtynyt isonvihan aikaan tuomiokirjojen, kirjeiden, erilaisten luetteloiden ja valitusasiakirjojen perusteella. Hänen mukaansa monet aikaisemmassa näkökulmassa liioitelluiksi väitetyt kuvaukset pitävätkin paikkansa ja muun muassa raiskauksia oli vähätelty."
ONNEKSI NYT ELÄMME ITSENÄISESSÄ SUOMESSA, (melkein) OMIN EHDOIN, NAAPUREIDEN KANSSA SULASSA SOVUSSA JA YHTEISTYMMÄRRYKSESSÄ.
Toivotaan ettei menneet ajat koskaan palaa, mutta varaudutaan pahimpaankin.
Leipä on tärkeämpää kuin kauna, riidan haastaminen ja uho.