Miten Pohjoismaiden puolustusliitto olisi toiminut?

#1
Jos nyt lähdetään liikkeelle siitä lähtökohdasta, että Norja ja Tanska eivät olisi liittyneet NATOon, ja toisen maailmansodan jälkeen Pohjoismaat olisivat alkaneet väsätä omaa puolustusliittoa. Kutsutaan tätä nyt vaikkapa Alliance for Nordic Defense.

AND sisältää myös maiden välistä yhteistyötä sotilasvarustuksen kehitykseen. Esim. olisi suunniteltu pohjoismaalaiset panssarivaunut, panssaroidut ajoneuvot, tykistöä, helikoptereja, hävittäjiä ja pommittajia, yms...

Liiton tavoitteena on Pohjolan puolustus ja kehittää varustuksen suhteen muusta maailmasta mahdollisimman riippumaton Pohjola.

Näkisittekö tämän toimivan?

Ja sitten olisi NL:n hajoamisen jälkeen mahdollisesti kosiskeltu Baltian maita mukaan.
 
#2
Liitto olisi ollut pystyssä hetken, kunnes muut jäsenet olisivat tajunneet että Suomihan ottaa ryssän vastaan ihan yksikseen ja heidän kannattaa purkaa liitto. Vertaa Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyö.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#3
Ilman amerikkalaista läsnäoloa Euroopassa ei Stalin olisi pysynyt pilttuussa. Se siitä. Näin se vaan oli ja on sitten näemmä ehkä vieläkin.
 
#4
Jos nyt lähdetään liikkeelle siitä lähtökohdasta, että Norja ja Tanska eivät olisi liittyneet NATOon, ja toisen maailmansodan jälkeen Pohjoismaat olisivat alkaneet väsätä omaa puolustusliittoa. Kutsutaan tätä nyt vaikkapa Alliance for Nordic Defense.
No asiaa ei sinällänsä tarvitse jossitella, koska Pohjoismaiden puolustusliittoa suunniteltiin ja siitä neuvoteltiinkin toisen maailmansodan jälkeen. Aika nopeasti Tanska ja Norja totesivat, että realistisen jälleenvarustautumisen mahdollistaa vain Yhdysvaltojen materiaalinen tuki. Ruotsihan ei vielä tuolloin ollut mikään kylmän sodan loppuvaiheiden sotilaallinen pikkujättiläinen.

Suomessa Pohjoismaiden puolustusliitto jäi elämään niin sanottuna Pohjola-aktivismina.

Suomessa pohjoismaista puolustus- ja puolueettomuusliittoa kannattanut Pohjola-aktivismi syntyi toisen maailmansodan jälkeisessä, uudessa kylmän sodan luomassa turvallisuus- ja sotilaspoliittisessa tilanteessa. Kauko Kare pitää jääkärieversti Walter Hornia hankkeen isänä; tältä oli vuonna 1948 ilmestynyt Suomen ja Euroopan asetelmia tarkastellut "Europeisk politik"-kirjanen. Horn oli innokas pohjoismaisen puolustusliiton kannattaja, ollen aktivistien keulakuvia aina 1960-luvulle saakka.[2]
Pohjola-aktivistien tavoitteena oli ennen kaikkea Suomen, Ruotsin ja Norjan välinen puolustusliitto, joka olisi edellyttänyt niin Norjan Nato-jäsenyydestä luopumista kuin Suomenkin irtaantumista Neuvostoliiton kanssa solmimastaan YYA-sopimuksesta. Suurvaltojen tunnustaman puolueettoman pohjolan takeena olisivat aktivistien tavoitteiden mukaisesti olleet Pohjoismaiden yhdistyneet asevoimat. Pohjola-aktivistien konkreettisia hankkeita oli esimerkiksi vuonna 1961 yritys saada Yhdysvaltojen silloinen presidentti John F. Kennedy innostumaan puolueettoman pohjolan ajatuksesta ja ottamaan asia esiin neuvostojohdon kanssa käytävissä neuvotteluissa. Tämä tavoite ei kuitenkaan toteutunut tärkeämpien kylmän sodan ongelmien vietyä suurmaiden johtajien huomion. Pentti Airio jakaa pohjola-aktivismin toiminnan kahteen vaiheeseen. Ensimmäisen, vuodesta 1958 vuoteen 1963 kestäneen, vaiheen hän nimeää taustavaikuttamisen jaksoksi. Tänä aikana toiminta tapahtui ikäänkuin salaseurana pääosin koti- ja ulkomaisille poliittisille ja sotilaallisille kontakteille jaettujen muistioiden kautta. Vuodesta 1964 alkaneella julkisen kirjoittelun ja mielipiteen muokkaus -jaksolla toiminta keskittyi lähinnä sanomalehtien ja kirjojen sivuille. 1960-luvun lopulla Pohjola-aktivismi alkoi hiipua johtohahmojen ja keskeisten rahoittajien ikäännyttyä.[3]
Vaikka aktivistien toiminta ei suurempaa julkisuutta juuri osakseen saanut, keräsi idea ympärilleen varsin nimekkään kannattajajoukon. Hornin lisäksi keskeisimpiä aktivisteja oli esim. urheilumies Lauri Pihkala, joka kirjoitti myös saatesanat vuonna 1969 ilmestyneeseen "Pohjolan turvallisuus"-kirjaseen[2]. Aktivisteista suuri osa oli entisiä ammattiupseereja, muuan muassa kenraalit Lennart Oesch ja Armas-Eino Martola sekä eversti Valo Nihtilä olivat toiminnassa mukana. Kuitenkin myös SDP:n ns. asevelisiiven vaikuttajat, kuten Väinö Tanner ja Väinö Leskinen, suhtautuivat aktivisteihin myönteisesti. Jarkko Vesikansan mukaan “aktivisteja yhdisti kauna [Urho] Kekkosta ja hänen harjoittamaansa ulkopolitiikkaa kohtaan”. Pohjola-aktivisteilla oli laajat kontaktit niin Suomen kuin Ruotsinkin puolustusvoimiin, esimerkiksi Ruotsin puolustusvoimien komentajana 1961-1970 toiminut Torsten Rapp mainitaan Walter Hornin yhteydenottoluetteloissa. Ulkomaisista poliittisista kontakteista merkittäviä oli esimerkiksi Ruotsin pääministerinä 1946-1969 toiminut Tage Erlander sekä Norjan pitkäaikainen pääministeri Einar Gerhardsen. Pohjola-aktivismin rahoitus tuli pääosin erinäisiltä tukijoilta, toiminnan alkuvaiheissa näitä olivat esimerkiksi SOK, KOP, Suomen paperiyhdistys ja STK. Myös Horn ja Pihkala itse kantoivat suurta henkilökohtaista taloudellista vastuuta ja toiminnan hiivuttua suuret velat jäivät heidän kontolleen.[

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjola-aktivismi
 

tulikomento

Ylipäällikkö
#5
Sopinee ketjuun. Suomen ja Ruotsin välillä on nyt sitten tänään allekirjoitettu puolustusyhteistyötä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja.

http://jussiniinisto.puheenvuoro.uu...lustusyhteistyota-hyvassa-yhteisymmarryksessa

http://www.defmin.fi/files/4312/MoU_Finnish-Swedish_Defence_Cooperation_FINAL_(002)_(003).pdf

Puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan kyse ei ole sotilasliitosta, mutta hyvin pitkälle menevää rauhanajan, kriisiajan ja sodan ajan yhteistyötä maat tämän myötä tekisivät.


Yhteisymmärryspöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin rauhan-, kriisi- ja sodanajan puolustusyhteistyön. Yhteistyölle ei aseta ennakkoon rajoitteita, aivan kuten puolustusselonteossakin on linjattu.
Yhteisymmärryspöytäkirja ei sisällä keskinäisen puolustuksen velvoitteita. Kyse ei siis ole puolustusliitosta, mutta Suomi ja Ruotsi syventävät parhaillaan puolustusyhteistyötä kattamaan operatiivisen suunnittelun kaikissa tilanteissa. Puolustusselonteon mukaan esimerkkejä näistä tilanteista ovat esimerkiksi alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tai YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisen kollektiivisen itsepuolustusoikeuden harjoittaminen.


Lihavoitu kohta on mielenkiintoinen minusta. YLE:n aihetta käsittelevässä uutisessa taidettiin sanoa, että Suomi ja Ruotsi ovat jo avanneet omia operatiivisia puolustussuunnitelmia toistensa nähtäväksi.
 

Loyd

Luutnantti
Lahjoittaja
#6
Sopinee ketjuun. Suomen ja Ruotsin välillä on nyt sitten tänään allekirjoitettu puolustusyhteistyötä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja.

http://jussiniinisto.puheenvuoro.uu...lustusyhteistyota-hyvassa-yhteisymmarryksessa

http://www.defmin.fi/files/4312/MoU_Finnish-Swedish_Defence_Cooperation_FINAL_(002)_(003).pdf

Puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan kyse ei ole sotilasliitosta, mutta hyvin pitkälle menevää rauhanajan, kriisiajan ja sodan ajan yhteistyötä maat tämän myötä tekisivät.


Yhteisymmärryspöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin rauhan-, kriisi- ja sodanajan puolustusyhteistyön. Yhteistyölle ei aseta ennakkoon rajoitteita, aivan kuten puolustusselonteossakin on linjattu.
Yhteisymmärryspöytäkirja ei sisällä keskinäisen puolustuksen velvoitteita. Kyse ei siis ole puolustusliitosta, mutta Suomi ja Ruotsi syventävät parhaillaan puolustusyhteistyötä kattamaan operatiivisen suunnittelun kaikissa tilanteissa. Puolustusselonteon mukaan esimerkkejä näistä tilanteista ovat esimerkiksi alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tai YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisen kollektiivisen itsepuolustusoikeuden harjoittaminen.


Lihavoitu kohta on mielenkiintoinen minusta. YLE:n aihetta käsittelevässä uutisessa taidettiin sanoa, että Suomi ja Ruotsi ovat jo avanneet omia operatiivisia puolustussuunnitelmia toistensa nähtäväksi.
Toivottavasti pysyvät kolmannen osapuolen ulottumattomissa.
 
Top