Miten toimitaan - pieniä caseja

Magistra

Kersantti
Tämä on ehkä enemmän käytännön pikkusälää kuin taktiikka-otsikon alle kuuluvaa, mutta pistän muutaman kysymyksen siitä, mikä on mielestänne oikea toimintatapa/teille opetettu "se ainoa oikea pv:n tapa" seuraavissa caseissa, jotka ovat ihan simppeleitä, mutta kiinnostaa, mitä tulee mieleen, koska seuraavanlaiset tapaukset ovat aiheuttaneet kohtuullisen typerää perseilyä mpk-harjoituksessa. Toivottavasti oikeassa tilanteessa olisi käytössä toimiva viestiyhteys tms. mutta alla olevissa yhteydenpitovälinettä ei ole.
1. Olet vartiomiehenä tukikohdan ulkopuolella pimeässä maastossa. Etumaastossa muutaman kymmenen metrin päästä vartiopaikasta alkaa kuulua lähestyvää ääntä. Oletat, että kyseessä on vihollisen tiedustelu. Sinulla ei ole radio-tms. yhteyttä tukikohtaan. Miten toimitaan?
2. Olet saanut partiosi kanssa tehtäväksi toimia nyrkkinä, jonka tulee koukata "takaa" idästä vihollisen tukikohtaan tuhoamaan se pääjoukon tullessa päinvastaisesta suunnasta eli lännestä. Partionne jätetään kuitenkin pimeässä maastossa vahingossa eri paikkaan kuin suunnitelman mukaan oli sovittu, jolloin olette yhtä lailla tulossa kohteeseen lännestä. Teillä ei ole yhteyttä omiin joukkoihin. Miten toimitaan?
3. Ryhmänne on suorittanut väijytyksen vihollisen tietä pitkin edennyttä kolonnaa vastaan (hajautetun tst-tavan idean mukaisesti). Ryhmä irtautuu partioittain kohti r-pistettä (piiloa ei ole). Irtautuessaan kaikki partiot kadottavat reitin r-pisteelle, jossa on yksi tst-pelastaja ryhmän reppukätköjen luona ja päätyvät yhä kauemmaksi tieurasta ja samalla r-pisteestä. Miten toimintaan?

Lisätietoja ei kauheasti kannata kysellä, tyyliin oliko kolonna vihollisen mekanisoitu pataljoona, jota vastaan todella yksi ryhmä tekisi väijyn. Ihan luovasti vaan...
 
1. Lähtökohtaisesti tälläisiä tehtäviä ei varmasti suoriteta yksin. Mutta odottaisin, että tulija on tunnistautumistasalla ja käskisin SEIS! ja sen jälkeinen toiminta riippuisi tietenkin tulijan reaktiosta. Tai jos vartiokäsky mahdollistaisi vartiopaikan jättämisen niin lähtisin ilmoittamaan tilanteesta tukikohtaan.
2. ÖÖÖ ei varmaan kauheen realistinen tilannekuvaus, että mekanisoidun vihollisen selustaan heiteltäisiin partioita taksi kyydillä. Mutta suorittaisin tehtävän loppuun, niin kauan kuin minussa voimia riittää... eli pyrkisin suorittamaan tehtävän mahdollisimman tarkasti sovitun taistelusuunnitelman mukaisesti, jolloin loisin muillekkin mahdollisuudet onnistua.
3.Toimisin niin kuin joukon perustaistelumenetelmässä on sovittu toimittavan kyseisessä tilanteessa.
 
Viimeksi muokattu:
Parahin Magistra, esittämäsi tilanteet tuskin ovat hypoteettisia vaan ihan normikamaa sodan oloissa.

Jos lähestyvä jengi on vihollinen ja varmistut siitä, niin pamauta miinoite silloin ilman kyselyjä menemään. Oletan, että sodan oloissa tukikohta on suojattu mm. claymore-hevosenkengällä. Ongelma on varmistua siitä, että tulijat ovat pahiksia. Uuden tst-tavan eräs ongelmista voi olla nimenomaan se, että joukot saattavat sekaantua ja lomittua vihollisen kanssa hyvinkin taajaan. Kaikista hyvistä aikomuksista ja selkäytimeen asti hinkatuista perusmenetelmistä huolimatta. Eksymiset, väärät käskyt, tilannetietoisuuden katoaminen....moni syy voi aiheuttaa kaikenlaista. Mutta ollos huoleti, kyllä armeijalla on keinoja sodan oloissa järjestää asiat niin, että tunnistaminen on helpompaa.

Kakkostapaus taas sitten. Kyydistä jäävän joukon JOHTAJAN on varmistuttava siitä, että jäätte oikeaan pisteeseen. JOHTAJIEN vastuu on suuri ja moni intin "häröily" johtuu itseasiassa suorittavan portaan johtajien töppäilystä ja unohtamisista. Jos siis olet joukon johtaja, niin älä luota bussikuskiin vaan pysy itse armottoman tarkasti kartalla. Iskevän joukon kantamukset ovat todennäköisesti kuormia, jotka ovat lähinnä muuleille sopivia ja voihan sitä kuvitella, miten taisteluun vietävä kuorma kulkee, jos jättöpaikka on perseillään.
 
Hiukka jatkoa. Taistelupelastajalla pitää olla tieto ja käsitys siitä, miten HÄN toimii, jos velikullat eivät saavu repuille esim. klo se ja se mennessä. Taas siis johtajan ohje hänelle. Taistelussa ollut joukko voi monestakin syystä olla estynyt tulemasta repuille. Vihollisen vastatoimet voivat olla hyvinkin ravakoita ja silloin ei auta pysyä jääräpäisesti ohjeessa saapua ohjesäännönmukaisesti repuille sovitulla tavalla.

Parahin Magistra. Ns. uudistettu tst-tapa on kirotun raskas johtajille ja voi vain toivoa, että nohevimmisto valikoituu avainpaikoille. Mikä tahansa RAharkka avaa vain pieniä nyansseja siitä, mikä odottaa, kun Sodan Ukkonen tosiolevasti iskee aikaan ja paikkaan.

Kysyt ihan aiheellisesti, miten hoitaa näitä yo. tehtäviä siunattuun tappiin, kun lähtökohdat jne. ovat menneet lahjakkaasti ja huolella jo pieleen. Sellaista sota on. Useimmat jalot pyrkeet ja aikomukset tallautuvat tosiolevan maailman jalkoihin. Järkikultaa ja harkintaa on hyödynnettävä ja johtajan vastuu on hirmuinen. Kun selvästi paneudut erilaisiin probleemiin, niin miten kaukana onkaan varuskunta-aikaisen johtamiskauden ihana lössähtänyt ja vetelä ilmapiiri, jossa johtaja voi kuitenkin päteä pitämällä alokkaiden pedit järjestyksessä ja välillä tuulettaa kurkkuaan kailottamalla epäsiisteistä kaapeista......
 
Hiukka jatkoa. Taistelupelastajalla pitää olla tieto ja käsitys siitä, miten HÄN toimii, jos velikullat eivät saavu repuille esim. klo se ja se mennessä. Taas siis johtajan ohje hänelle. Taistelussa ollut joukko voi monestakin syystä olla estynyt tulemasta repuille. Vihollisen vastatoimet voivat olla hyvinkin ravakoita ja silloin ei auta pysyä jääräpäisesti ohjeessa saapua ohjesäännönmukaisesti repuille sovitulla tavalla.

Parahin Magistra. Ns. uudistettu tst-tapa on kirotun raskas johtajille ja voi vain toivoa, että nohevimmisto valikoituu avainpaikoille. Mikä tahansa RAharkka avaa vain pieniä nyansseja siitä, mikä odottaa, kun Sodan Ukkonen tosiolevasti iskee aikaan ja paikkaan.

Kysyt ihan aiheellisesti, miten hoitaa näitä yo. tehtäviä siunattuun tappiin, kun lähtökohdat jne. ovat menneet lahjakkaasti ja huolella jo pieleen. Sellaista sota on. Useimmat jalot pyrkeet ja aikomukset tallautuvat tosiolevan maailman jalkoihin. Järkikultaa ja harkintaa on hyödynnettävä ja johtajan vastuu on hirmuinen. Kun selvästi paneudut erilaisiin probleemiin, niin miten kaukana onkaan varuskunta-aikaisen johtamiskauden ihana lössähtänyt ja vetelä ilmapiiri, jossa johtaja voi kuitenkin päteä pitämällä alokkaiden pedit järjestyksessä ja välillä tuulettaa kurkkuaan kailottamalla epäsiisteistä kaapeista......

Minusta eräässä dokkarissa (Normandian maihinnoususta kertova ), joku viisas sotilasakatemian tutkija/opettaja antoi hyvän ja todellisen kuvauksen sodasta ja sen operaatioista tyyliin "sotilasoperaatiot ovat kuin hienosti ja tarkasti sävellettyjä sinfonioita, mutta kun soitto alkaa, lentää nuottivihot lattialle ja alkaa soittajien improvisointi"

Eli sotilaiden koulutus on perusta joka liimaa porukan yhteen ja kaaoksen keskeltä alkaa nousemaan yksilöitä jotka kykenevät improvisoiden toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla, jotta homman tavoite voidaan saavuttaa eli suorittaa tehtävä onnistuneesti.
 
Viimeksi muokattu:
Edellisiin keskusteluihin viitaten, hyödynnetäänkö nykyään minkäverran GPS-paikantimia, kartan ja kompassin lisäksi ja minkä verran? komppania, joukkue, ryhmätasolla?
Pystyykö tod. näköinen vihollisemme häiritsemään GPS-singnaaleja ja laitteiden toimintaa?
 
Parahin Magistra, esittämäsi tilanteet tuskin ovat hypoteettisia vaan ihan normikamaa sodan oloissa.

Jos lähestyvä jengi on vihollinen ja varmistut siitä, niin pamauta miinoite silloin ilman kyselyjä menemään. Oletan, että sodan oloissa tukikohta on suojattu mm. claymore-hevosenkengällä. Ongelma on varmistua siitä, että tulijat ovat pahiksia. Uuden tst-tavan eräs ongelmista voi olla nimenomaan se, että joukot saattavat sekaantua ja lomittua vihollisen kanssa hyvinkin taajaan. Kaikista hyvistä aikomuksista ja selkäytimeen asti hinkatuista perusmenetelmistä huolimatta. Eksymiset, väärät käskyt, tilannetietoisuuden katoaminen....moni syy voi aiheuttaa kaikenlaista. Mutta ollos huoleti, kyllä armeijalla on keinoja sodan oloissa järjestää asiat niin, että tunnistaminen on helpompaa.

Ja jos katsotaan asiaa erittäin kylmästi, niin vartiomiestä ei vissiin olla monesti rankaistu siitä, kun "oops" tapahtuu. Siinä pitäisi taas todistaa teon tahallisuus ja se onnistuu lähinnä vain tunnustuksen muodossa ja silloinkin voidaan epäillä tunnustajan mielenterveyttä.
 
Edellisiin keskusteluihin viitaten, hyödynnetäänkö nykyään minkäverran GPS-paikantimia, kartan ja kompassin lisäksi ja minkä verran? komppania, joukkue, ryhmätasolla?
Pystyykö tod. näköinen vihollisemme häiritsemään GPS-singnaaleja ja laitteiden toimintaa?

Eikös se uusi johtojärjestelmä käytä GPS:ää?
 
Toivottavasti repuista on muistettu ottaa kuolemattomuusviitat mukaan kun kerta tst-pelastaja on jätetty reppuvahdiksi.

Henkilökohtaisesti en menisi missään tilanteessa huutoetäisyyttä kauemmaksi henkilöstä, jonka olemassa olo on mun paras mahdollisuus nähdä rakkaimpiani vielä kerran, sen jälkeen kun kakka on osunut potkuriin ja isosti!

Sitä paitsi kun puhutaan alle 10 hengen iskuosastosta niin se yksikin kivääri voi olla ratkaiseva tehtävän suorittamisen kannalta. Taistelupelastaja on aina ensisijaisesti taistelija.

Sitä paitsi eihän sinne reppuihin kannata jättää mitään missio kriittistä materiaalia, joka tarvitsee erikseen vahtimista. Kyllä ne reput keskenäänkin pärjäävät hyvässä piilossa. Jos paikalle sattuisi joku vihollisen partisaanipartio, niin se yksinäinen tst-pelastaja on niille lottopotti verrattuna muutamaan kusiseen reppuun.
 
Kakkos kohtaan varmaan, että yritetään yhtyä pääjoukkoon ja sopia nuotit uusiksi, jos samasta suunnasta ollaan tulossa.

Ykköseen ja kolmoseen...

N.N on määrätty YKSIN ILMAN VIESTI- tai MUUTA YHTEYTTÄ suorittamaan tehtävää jossakin hevon kuusessa.

:facepalm::facepalm::facepalm:

Ei sotilaita lähetetä muun joukon tuen ulottumattomiin patsastelemaan johonkin kuusen perseeseen vahtimaan repussa olevia likaisia kalsareita ja muutamaa vara-akkua, eikä varsinkaan vartiotehtäviin vastaamaan muun joukon turvallisuudesta, ilman että hänellä on minkäänlaista järkevää mahdollisuutta saada apua muulta joukolta. Yksittäistä vartiomiestä ei todellakaan käsketä (ainakaan ilman viestivälinettä) näkö/kuuloyhteyden ulkopuolelle. Parivartiossa toinen hälyttää ja toinen ottaa tulijat vastaan. Yksittäinen vartiomies voi tehdä jomman kumman, mikäli naapuri ei ehdi ennen.

Mikä oli viime sodissa vanginsieppauspartioiden suosikkikohde, kun piti saada tietoja tai tunkeutua vartioidulle alueelle? YKSIN oleva/liikkuva vartiomies, jonka nollaaminen vaimennetulla aseella tai sieppaaminen vangiksi äänettömästi oli lasten leikkiä parivartioon verrattuna. Joukostaan jälkeen jäänyt, paskalle menijä, jne. Näitä on kyllä napsittu vartiosta harjoituksissakin ja aukosta hipsitty sisään. Iskun tehnyt maaliosasto sitten loppupalaverissa kyseli, että mitä *****a, yksittäisiä ukkoja, ette sitten helpompaa keksineet?

Tämän lisäksi yksin olija pelkää pahimmillaan niin, että joko hälyttää muun joukon turhaan nähdessään pikku-ukkoja, tai käpertyy poteroonsa pelkäämään, eikä enää kykene suorittamaan vartiotehtäväänsä. Tässä tietysti on ihmisissä eroja.

Ei ketään koskaan, vihollisuhan alla toimittaessa, yksin tehtävään muun joukon tuen ulkopuolelle. Never.
 
Reppuvarmistus voi liittyä joukon taustavarmistukseen eli taistelija istuu repulla ja varmistaa samalla ryhmän sivustaa, taustaa tms. Ja jos alueella on vastatoimia, niin on erinomaista, että poistumisreitillä on silmä.

Minä en usko, että tienvarsitangoa pelataan vain meidän säännöillä. Hyökkääjä käyttää tasan varmasti myös jalkaväkeä suon laidoilla. Ei edes panssariväki jää odottamaan montaa kertaa sinkojen yms. iskuja rauhallisesti teetä hörppien kolonnassa. Kyllä kai se jonkinlaisia vastatoimia vääntää.

Yksi mies vartioon ja joukkue selän takana kiväärit ojossa valmiina tulemaan apuihin. ? Mainio ja suositeltava suunnitelma, mutta jää vain suunnitelmaksi. Kymmenen taistelijan partti, joka joutuu erittäin todennäköisesti suojaamaan majoitettaan tms. ainakin kahdelta suunnalta. Herkästi yksi partio on jossain tehtävässä, osa yrittää levätä ja osa huoltaa. Helposti ryhmä on jo vajaalukuinen muutenkin, kun kerran tst-alueella purjehditaan. Pidän enemmän sääntönä kuin poikkeuksena sitä, että nimenomaan yksi mies vartioi per suunta. Vaarallista ja pelottavaa. Se on sotaa.

RAharjoituksissa vartiosotilas käyttäytyy yleensä kuin kyrpä häissä: seisoo ja nojailee johonkin kuuseen, polttaa tupakkaa ja rapistelee eväspapereitaan, hiplaa kiväärin lukkoa ja naksuttelee kieltään ja syljeksii. Mr Darwin poistaa tällaisen vartiosotilaan liikenteestä hyvin herkkään sodanoloissa. Väitän, että vartiosotilas on sodan oloissa hieman "näkymättömämpi" kuin Juhannusviikon kertauksessa. Hipihiljaa hyvällä paikalla makaavaa ja maastoutettua sotilasta on aivan erinomaisen hankala havaita. Päälle sitä polkee ennenkuin näkee tai kuulee. Olen tasan varma siitä, että esim. uuden tst-tavan vaatimista toimintatavoista useimmat eivät tunne kuin muutaman tussikalvon verran.

Vaikka tässä foorumilla käydääkin rankkaa sotaa nimenomaan mekanisoitua vihollista vastaan, niin kannattaa joku hajahuomio osoittaa sille, että vihollisen sotilaillakin on jalat.
 
Vaikka tässä foorumilla käydääkin rankkaa sotaa nimenomaan mekanisoitua vihollista vastaan, niin kannattaa joku hajahuomio osoittaa sille, että vihollisen sotilaillakin on jalat.

Tästä on ollut puhetta jo aikaisemminkin, esim. noiden meidän sotapelien yhteydessä. Tällöin taisin sanoa, että tämä on aina positiivista, koska silloin viholliseen on helpompi vaikuttaa tykistöllä. Mutta tähän keskusteluun liittyen pitää muistaa, että se vihollinen pitää ensiksi havaita, joten tästä tulee oma muuttujansa. Ja kuten tuossa sanoit, niin se vihollinen ei monesti ajele sinkojen eteen, niin tästä muodostuu vielä suurempi uhka. Puolustaja näet saattaa tappioita koettuaan keskittää ukkonsa nimenomaan ottamaan vastaan vihollisen hyökkäystä edestä ja silloin ei havaitse noita koukkauksia.
 
Nyt et Baikal tajunnut pointtia, vaikka isolla kirjoitin. Yksittäistä vartijaa voi tottakai käyttää, kunhan hänellä ON edes jonkinlainen näkö/kuulo/radio yms. YHTEYS muuhun joukkoon. Ei sellaisella vartijalla mitään tee, joka ei kykene hälyttämään muuta joukkoa (muuten kuin ampumalla, joka esim. em . casessa olisi sangen kyseenalainen tapa toimia) tai joka voidaan eliminoida helposti ilman, että kukaan sitä edes huomaa.

Majoituksen tai tukikohdan lähivartiomies voi tottakai toimia yksin, koska on käytännössä aina näkö/kuuloyhteyden päässä tovereistaan eikä hänen tarvitse poistua paikaltaan hälytystä tehdäkseen.
 
Nyt et Baikal tajunnut pointtia, vaikka isolla kirjoitin. Yksittäistä vartijaa voi tottakai käyttää, kunhan hänellä ON edes jonkinlainen näkö/kuulo/radio yms. YHTEYS muuhun joukkoon. Ei sellaisella vartijalla mitään tee, joka ei kykene hälyttämään muuta joukkoa (muuten kuin ampumalla, joka esim. em . casessa olisi sangen kyseenalainen tapa toimia) tai joka voidaan eliminoida helposti ilman, että kukaan sitä edes huomaa.

Majoituksen tai tukikohdan lähivartiomies voi tottakai toimia yksin, koska on käytännössä aina näkö/kuuloyhteyden päässä tovereistaan eikä hänen tarvitse poistua paikaltaan hälytystä tehdäkseen.

Ok, aivan. Se, että en tajua aina heti pointtia, se ei valitettavasti ylitä uutiskynnystä. Onneksi Te wanhat foorumilaiset ette vedä aina henkeenne ja ojennatte minua ja tarvittaessa väännätte rautalankaa.

Ja on tietysti totta, ettei miinakenttää noin vaan tulijoiden silmille ammuta, onhan siinä pakko olla varma asiastaan.
 
1. Olet vartiomiehenä tukikohdan ulkopuolella pimeässä maastossa. Etumaastossa muutaman kymmenen metrin päästä vartiopaikasta alkaa kuulua lähestyvää ääntä. Oletat, että kyseessä on vihollisen tiedustelu. Sinulla ei ole radio-tms. yhteyttä tukikohtaan. Miten toimitaan?

Laitetaan käsikranaatit heittokuntoon. Karjaistaan valtaisalla äänellä TUNNUSSANA MITÄ MIEHIÄ? Lasketaan hitaasti kolmeen. Jos vastauksena ei ole suomeksi suoritettua äimistelyä heitetään käsikranaatit äänihavainnon suuntaan.

Vetäydytään etukäteen katsottua reittiä kohti omia asemia. Karjutaan taistelutunnusta ja omaa nimeä, toivotaan etteivät ammu kiihkoissaan. Kun päästään asemiin niin ilmoitetaan, että perässä tulijat ovat vihollisia.
 
Reppuvarmistus voi liittyä joukon taustavarmistukseen eli taistelija istuu repulla ja varmistaa samalla ryhmän sivustaa, taustaa tms. Ja jos alueella on vastatoimia, niin on erinomaista, että poistumisreitillä on silmä.

Minä en usko, että tienvarsitangoa pelataan vain meidän säännöillä. Hyökkääjä käyttää tasan varmasti myös jalkaväkeä suon laidoilla. Ei edes panssariväki jää odottamaan montaa kertaa sinkojen yms. iskuja rauhallisesti teetä hörppien kolonnassa. Kyllä kai se jonkinlaisia vastatoimia vääntää.

Yksi mies vartioon ja joukkue selän takana kiväärit ojossa valmiina tulemaan apuihin. ? Mainio ja suositeltava suunnitelma, mutta jää vain suunnitelmaksi. Kymmenen taistelijan partti, joka joutuu erittäin todennäköisesti suojaamaan majoitettaan tms. ainakin kahdelta suunnalta. Herkästi yksi partio on jossain tehtävässä, osa yrittää levätä ja osa huoltaa. Helposti ryhmä on jo vajaalukuinen muutenkin, kun kerran tst-alueella purjehditaan. Pidän enemmän sääntönä kuin poikkeuksena sitä, että nimenomaan yksi mies vartioi per suunta. Vaarallista ja pelottavaa. Se on sotaa.

RAharjoituksissa vartiosotilas käyttäytyy yleensä kuin kyrpä häissä: seisoo ja nojailee johonkin kuuseen, polttaa tupakkaa ja rapistelee eväspapereitaan, hiplaa kiväärin lukkoa ja naksuttelee kieltään ja syljeksii. Mr Darwin poistaa tällaisen vartiosotilaan liikenteestä hyvin herkkään sodanoloissa. Väitän, että vartiosotilas on sodan oloissa hieman "näkymättömämpi" kuin Juhannusviikon kertauksessa. Hipihiljaa hyvällä paikalla makaavaa ja maastoutettua sotilasta on aivan erinomaisen hankala havaita. Päälle sitä polkee ennenkuin näkee tai kuulee. Olen tasan varma siitä, että esim. uuden tst-tavan vaatimista toimintatavoista useimmat eivät tunne kuin muutaman tussikalvon verran.

Vaikka tässä foorumilla käydääkin rankkaa sotaa nimenomaan mekanisoitua vihollista vastaan, niin kannattaa joku hajahuomio osoittaa sille, että vihollisen sotilaillakin on jalat.

Tossa on vaan se ongelma että. Siinä voi herra Viikatemies käydä noukkimassa kokonaisen ryhmän tai joukkueen teltassa nukkuvia ukkoja. Ei tämä ole mitenkään triviaali asia siinä mielessä.

Kyllä näitä vartiontijärjestelyjä pitää miettiä etukäteen puolustuksessa hyvinkin tarkkaan: lämpötähystimet, valonvahvistimet, tähystysssuunnat, hälytysjärjestely, tulenavaus jne...

-Venäläisillä on käytössä alisoonisia tarkkuuskiväärejä kuten 'vintorez' kivääri.

-tehokas ampumaetäisyys, alle 300m (?)

-alisooninen luoti, mitä ilmeisimmin ei kuulu kovinkaan hyvin laukausten ääni

-yksi vartiomies

-nappi otsaan.

-asemasta läpi ja teltoille.

-'kipinämikko' lämmittelee teltassa. Oikeastaan armeijan ohjesäännön mukaan kipinämikko on virallisesti lähivartiomies, mutta tätä roolia ilmeisesti vähemmän painotetaan missään intin harjoituksissa.
 
Jos nyt vielä avataan tuota reppucasea, niin mitä ihmettä se tstpelastaja siellä tekee? R-piste on käsittääkseni kokoontumispiste ja se on satoja metrejä väijypaikasta tulosuuntaan. Mitään selustavarmistusta sieltä ei voi tehdä, koska peitteisessä maastossa näkyvyys on max parisataa metriä ja tähystysalakin yhdellä soturilla 360 astetta. Pisteeltä ei luonnollisesti saa olla näköyhteyttä väijytysasemaan. Vaikka pää pyörisi koko ajan kuin pöllöllä, jää väijyjien ja varmistajan väliin tähystämätöntä aluetta vähintään avorivissä kulkevan ryhmän verran. Jos naapuri varmistaa tiensivuja jalkapartioilla, se tuskin koukkii satoja metrejä tien sivussa, vaan perkaa sivustat näköetäisyydeltä (50-200 metriä) tiestä.

Pelkkien reppujen vahtiminen taas on järjetöntä. Repuissa ei tietenkään tuossa vaiheessa ole mitään sellaista, mitä pitäisi henkensä edestä vartioida. Vihollinen voi toki löytää reput, viedä, tuhota tai jopa ansoittaa ne, mutta se riski täytyy ottaa. 1/9 osa taisteluvahvuudesta jätetään vahtimaan reppuja sen äärimmäisen epätodennäköisen tapauksen varalta, että vastapuolen partio osuu paikalle ja löytää piilotetut reput juuri siinä lyhyessä aikaikkunassa, kun ryhmä suorittaa väijytystä... Ei, ei...

Löysin tuhruisen OPSEC-muistiinpanon, jossa tst-pelastaja todellakin suorittaa selustavarmistusta ryhmän väijytyksessä. Paikka on 50-100 metriä väijyttävän ryhmän (rj:n partion) takana.
 
-Venäläisillä on käytössä alisoonisia tarkkuuskiväärejä kuten 'vintorez' kivääri.

Eikä tainnut olla vain tarkkuuskivääri, vaan myös vastaavia rynnäkkökivääreitä ja pistooleja. Jopa pistin, jolla voi ampua alisoonisen vaimennetun patruunan.
 
'kipinämikko' lämmittelee teltassa. Oikeastaan armeijan ohjesäännön mukaan kipinämikko on virallisesti lähivartiomies, mutta tätä roolia ilmeisesti vähemmän painotetaan missään intin harjoituksissa.
No jos tätä tykistössä harrastettiin nii luulis muuallakin (tai ainakin piti mutta kyllä sitä lämpöisessä teltassa vaan oltiin :D)
 
Kevyesti offtopia tuosta lähi"vartiosta".

Kipinän lisäksi pitäisi toimia palovahtina, päivystää viestivälinettä, herätellä vartioon lähtijät ja sitten vielä vartioida. Talvella puita pitää lisätä 4-6 kertaa tunnissa. Lähivartija siis ramppaa sisään-ulos jatkuvasti ja on ulkona pimeässä sokea kuin lepakko, koska hämäränäkö menee joka kerta puita lisätessä. Jossain harjoituksessa yksi kipinä hoiti kahta telttaa, siinä ei köksähommista enää vartiointiin ehtinyt.

Päivällä tuo vielä onnistuu, mutta yöllä vartiointiin ja muuhun hommaan pitäisi olla eri henkilöt.
 
Back
Top