Miten toimitaan - pieniä caseja

Joissain vartioasemissa voi olla esim konekivääri. Varsinkaan jos ei ole mitään tähtäimiä muuta kuin silmämuna ja rautatähtäimet. Konekiväärillä on kuitenkin helpompi osua kylläkin juokseviin vihollisiin varsinkin jos maasto on vähän avoisempaa.

Ryhmän pesäkkeessä oleva vartiopaikka pitäisi varustaa ryhmän konekiväärillä, mutta niinkuin niin monta kertaa ennenkin on Puolustusvoimilla varmaaan joku normi, joka määrittää ettei "henkilökohtaista asetta" (kk) voi jättää vartiopaikalle eikä konekivääriampujan henkilökohtaisena aseena ole pistoolia vaan se konekivääri, joka varsinkin PKM:n tapauksessa on ryhmäase.

Sodan tullen ensimmäinen deaktivoitu ryssä riisutaan aseista ja oman joukkueeni kk-ampujat varustetaan joko pistoolein, karbiinein tai rynnökkökiväärein ja konekivääriä kohdellaan oikeasti ryhmäaseena, vaikka sille olisikin nimetty ampuja.

Sitä mietin, että eikö missään tapauksessa ole mahdollista, että vartiomiehellä olisi jonkinlaista valaisuvälinettä? En siis tarkoita taskulamppua, vaan esim. valopistoolia tai valorakettia? Ja varmaan pari pavaa voisi olla viritettynä joko ansalangalliseksi tai tähysmiinaksi. Luulisi madaltavan huomattavasti viuhkamiinan käyttökynnystä.

Vartiopaikat pitäisi varustaa pimeänäkölaitteella, kiikarilla ja valaisuvälineillä. Ja konekiväärillä.

Se, että käytäntö eroaa periaatteesta ja em. materiaalia on harjoituskokoonpanoissa (ja mitä ilmeisimmin myös sodan aikana) liian vähän asettaa tiettyjä rajoitteita, mutta ryhmänjohtajien ja joukkueenjohtajien tulisi ilman kantahenkilökunnan opastusta osata antaa omalla kuitillaan olevia valonvahvistimia, valopistooleita sekä kiikareita vartiopaikoille. Näin ei suinkaan aina tapahdu, koska materiaalivastuu ja esimerkit Porin Prikaatin varkaustapauksista.
 
Ryhmän pesäkkeessä oleva vartiopaikka pitäisi varustaa ryhmän konekiväärillä, mutta niinkuin niin monta kertaa ennenkin on Puolustusvoimilla varmaaan joku normi, joka määrittää ettei "henkilökohtaista asetta" (kk) voi jättää vartiopaikalle eikä konekivääriampujan henkilökohtaisena aseena ole pistoolia vaan se konekivääri, joka varsinkin PKM:n tapauksessa on ryhmäase.

Sodan tullen ensimmäinen deaktivoitu ryssä riisutaan aseista ja oman joukkueeni kk-ampujat varustetaan joko pistoolein, karbiinein tai rynnökkökiväärein ja konekivääriä kohdellaan oikeasti ryhmäaseena, vaikka sille olisikin nimetty ampuja.
Aivan, näin minäkin tekisin. Intissä oli aikoinaan vähän vaihtelevaa käytäntöä. Jääkärikomppaniassa kvkk jätettiin vartiopaikalle, ja sitten oli todella hankala rynkkyjen kierrätyssysteemi käytössä aamuun asti, jolloin sitten jokainen halusi tietenkin kuittiaseensa itselleen. Rukissa sitten kk kulki taistelijan mukana aina, myös lepoon.
Tämä olisi juuri niitä käyttötapoja sotasaalisaseille, mitkä ensimmäisinä tulisivat eteen. En tiedä, panitko merkille, kun Mitä oikeasti mukaan LKP:ssä -ketjussa eräs nimimerkki vallan pöyristyi ajatuksestakin, että tällaista omavaltaisuutta harjoitettaisiin. :D
 
En tiedä, panitko merkille, kun Mitä oikeasti mukaan LKP:ssä -ketjussa eräs nimimerkki vallan pöyristyi ajatuksestakin, että tällaista omavaltaisuutta harjoitettaisiin. :D

Ne on ne NORMIT ja MÄÄRÄYKSET. Vitalis kun "ammattisotilaissakin" on porukkaa, joiden tietämys jalkaväen hommista ei kata edes AUK1 oppimäärää sis. vartiopaikan järjestelyt, jotka on selkeästi määritelty vuonna 1991 painetun Ryhmänjohtajan käsikirjan sivulla 46. Mikäli teosta ei löydy kirjahyllystä Yleisen palvelusohjesäännön ja Sulkeisohjesäännön vierestä, niin esimerkki antaa seuraavan mallin pesäkkeen vartiomiehen käytössä olevasta materiasta:
- konekivääri
- käsikranaatit
- valaisuraketit
- kiikari ja pimeäkiikari
- hälytyslanka ryhmänjohtajan suojapaikkaan
- tähystysmiinan laukaisulanka
- maalikortti
 
Sodan tullen ensimmäinen deaktivoitu ryssä riisutaan aseista ja oman joukkueeni kk-ampujat varustetaan joko pistoolein, karbiinein tai rynnökkökiväärein ja konekivääriä kohdellaan oikeasti ryhmäaseena, vaikka sille olisikin nimetty ampuja.

Samaan prosessiin kuuluu varmaan sekin, että konekivääreille rohmutaan jalustoja, jolloin niiden käyttö asemissa olisi helpompaa.
 
Sodan tullen ensimmäinen deaktivoitu ryssä riisutaan aseista ja oman joukkueeni kk-ampujat varustetaan joko pistoolein, karbiinein tai rynnökkökiväärein ja konekivääriä kohdellaan oikeasti ryhmäaseena, vaikka sille olisikin nimetty ampuja.
Otetaas tästä pieni case.
Mitä ilmeisimmin rauhan ajan armeijaan on pesiytynyt byrokratian kukkasia, joiden idioottimaisuus selviäisi viimeisimmällekin tulen ja veren myötä. Mietitään, että olisi tosiaan käsky olemassa, että sotasaalisaseita ei saa ottaa omin päin käyttöön. En itse asiassa epäile hetkeäkään, etteikö tällaistakin tulisi eteen. Army, you now.
Vihulaisen pirulaisia on pötköllään, ja niiltä on riistettävissä aseita. Sitten on olemassa se käsky, joka kieltää niiden käyttöönoton omin luvin. Miten todennäköistä on käskyn noudattaminen?
Casessa päästään aika isojen asioiden äärelle, joten odotan mielenkiinnolla keskustelua.
 
@JR49 Kysyjältä voisi ensinnä kysyä, että mitkä ihmeen sotasaalisaseet? Ei minun joukollani ainakaan ole kuin tornileimattu kuittikamaa ja jos jotain muuta olisi, niin oma päällikkö varmasti vain hykertelisi määrävahvuudet ylittäviä konekivääreitä yms. toistaen saman vastauksen huoltotukikohdasta ilmestyvälle sotasaalista trofeeksi rohmuavalle Herra Majurille.

Pidän lähtökohtaisesti hyvin epätodennäköisenä, että nämä musteentuhrijat ja pumagoiden laatijat saapuvat itse taistelukentälle inventoimaan naapurin kalmoita kerättyä materiaalia, vaan kaikki on enemmän tai vielä enemmän sen varassa, että joukko itse ilmoittaa saamastaan sotasaalista. Siis sen jälkeen kun omat tarpeet on tyydytetty.
 
@JR49 Kysyjältä voisi ensinnä kysyä, että mitkä ihmeen sotasaalisaseet? Ei minun joukollani ainakaan ole kuin tornileimattu kuittikamaa ja jos jotain muuta olisi, niin oma päällikkö varmasti vain hykertelisi määrävahvuudet ylittäviä konekivääreitä yms. toistaen saman vastauksen huoltotukikohdasta ilmestyvälle sotasaalista trofeeksi rohmuavalle Herra Majurille.

Pidän lähtökohtaisesti hyvin epätodennäköisenä, että nämä musteentuhrijat ja pumagoiden laatijat saapuvat itse taistelukentälle inventoimaan naapurin kalmoita kerättyä materiaalia, vaan kaikki on enemmän tai vielä enemmän sen varassa, että joukko itse ilmoittaa saamastaan sotasaalista. Siis sen jälkeen kun omat tarpeet on tyydytetty.
Samaa mieltä. Ajattelin kuitenkin tässä herätellä sitä periaatteellista keskustelua, että milloin käsky, kaiken sotilastoiminnan perusta, katsotaan joukon omalla päätöksellä niin typeräksi, ettei sitä totella.
Tässä casessa, oman taistelukyyvn kohottaminen sotasaalisaseilla olisi päällikköjohtoista, kuten pitääkin. Sitten, jos päällikkö olisi pilkunnussijoita, homma menisi astetta vaikeammaksi.
 
Mitä tulee sotasaalisaseisiin, niin kannattaa muistaa, että jos ne eivät ole "tuoreita", voi niistä löytyä kaikenlaisia jekkuja. Vietnamissa oli aika tavallista jättää räjähtäviä patruunoita vihollisen löydettäväksi, ja venäläiset voivat hyvin käyttää samankaltaisia metodeja. Siis, tervettä harkintaa peliin, jos löytyy sinko ja koskematon laatikko ammuksia.
 
@JR49 Kysyjältä voisi ensinnä kysyä, että mitkä ihmeen sotasaalisaseet? Ei minun joukollani ainakaan ole kuin tornileimattu kuittikamaa ja jos jotain muuta olisi, niin oma päällikkö varmasti vain hykertelisi määrävahvuudet ylittäviä konekivääreitä yms. toistaen saman vastauksen huoltotukikohdasta ilmestyvälle sotasaalista trofeeksi rohmuavalle Herra Majurille.

Jos saan ehdottaa, niin muuta tuota kertomusta siten, että "...kaikki sotasaalisaseet on lähetetty taaksepäin."
 
Mitä tulee sotasaalisaseisiin, niin kannattaa muistaa, että jos ne eivät ole "tuoreita", voi niistä löytyä kaikenlaisia jekkuja. Vietnamissa oli aika tavallista jättää räjähtäviä patruunoita vihollisen löydettäväksi, ja venäläiset voivat hyvin käyttää samankaltaisia metodeja. Siis, tervettä harkintaa peliin, jos löytyy sinko ja koskematon laatikko ammuksia.

Muistaakseni tuo operaatio oli vieläkin ovelampi, siinä niitä pateja ei jätetty löytyville, vaan vihollisen ammuksia vaihdettiin ansoitettuihin.

Mutta sotasaalista ei kannata ottaa, ellei se varuste ole ollut valvonnan alla vihollisen tuhoutumisesta asti. Tämä siis sillä oletuksella, että vihollisen taistelija ei roudaisi mukanaan kamaa joka on ansoitettu, josko sattuisivat kuolemaan ja me pääsisimme luuttaamaan sen varusteen tältä.
 
Mutta ollos huoleti, kyllä armeijalla on keinoja sodan oloissa järjestää asiat niin, että tunnistaminen on helpompaa.

Jotenkin sieluni silmin näen kiepit sinistä maalarinteippiä molemmissa kulahtaneen m/91 -maastopuvun hihoissa sekä pätkän samaa vanhanmallisen komposiittikypärän suojuksen päällä :D Ne on omia.

Savo-Karjalan Demokraattisen Kansantasavallan "kapinallisilla" on sitten valkoisella teipillä koristeltu venäläinen kopiokuosinen "m/05" joka RT:n mukaan on "takavarikoitu Suomen Puolustusvoimain varastosta" oudon slaavilaiset kasvonpiirteet omaavien isänmaanystävien toimesta.

Ongelma tulee sitten erottaa vihollisen vakinaisen puolen joukot omista operatiivisista joukoista...

Parasta olisi kuitenkin kaatua perinteikkäässä m/62 maastopuvussa. Viimeinen ajatus luodin iskeytyessä rintaan olisi: "Näkisinpä Kirilin ilmeen kun alkaa tonkia housuntaskujani" :D
 
@pstsika myös;

Samaa mieltä. Ajattelin kuitenkin tässä herätellä sitä periaatteellista keskustelua, että milloin käsky, kaiken sotilastoiminnan perusta, katsotaan joukon omalla päätöksellä niin typeräksi, ettei sitä totella.
Tässä casessa, oman taistelukyyvn kohottaminen sotasaalisaseilla olisi päällikköjohtoista, kuten pitääkin. Sitten, jos päällikkö olisi pilkunnussijoita, homma menisi astetta vaikeammaksi.

Ei tarvitse besorkata. Ihan voidaan luvan kanssa ottaa EDIT jos on tuttua kamaa jonka käyttö osataan (ei siis ole kyseessä "tuntematon tai vähän tunnettu materiaali"). Ilmoitus pitää tehdä mutta tuskin sen kanssa on ihan minuutin päälle kiire jos on kyseessä vain pari lootaa kk:n patruunoita tai muuta pientä.

Jalkaväen Taisteluohjesääntö sivu 48:


Sotasaalismateriaalista,

erityisesti tuntemattomista tai vähän tunnetuista aseista ja ampumatarvikkeista

on viipymättä ilmoitettava ylemmälle johtoportaalle, joka antaa ohjeet

sen käsittelystä ja käytöstä tai evakuoinnista. Sotasaalismateriaalia otettaessa

on ensin varmistauduttava, ettei siitä aiheudu vaaraa omalle toiminnalle.

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/d809c90048ff05518cdccd39f241e429/JALKAVÄEN+TAISTELUOHJESÄÄNTÖ+(JVO).pdf?MOD=AJPERES
 
Viimeksi muokattu:
Ryhmän pesäkkeessä oleva vartiopaikka pitäisi varustaa ryhmän konekiväärillä, mutta niinkuin niin monta kertaa ennenkin on Puolustusvoimilla varmaaan joku normi, joka määrittää ettei "henkilökohtaista asetta" (kk) voi jättää vartiopaikalle eikä konekivääriampujan henkilökohtaisena aseena ole pistoolia vaan se konekivääri, joka varsinkin PKM:n tapauksessa on ryhmäase.

Sodan tullen ensimmäinen deaktivoitu ryssä riisutaan aseista ja oman joukkueeni kk-ampujat varustetaan joko pistoolein, karbiinein tai rynnökkökiväärein ja konekivääriä kohdellaan oikeasti ryhmäaseena, vaikka sille olisikin nimetty ampuja.



Vartiopaikat pitäisi varustaa pimeänäkölaitteella, kiikarilla ja valaisuvälineillä. Ja konekiväärillä.

.

Jepp...
Muistan lukeneeni jotain tuon kaltaista siitä kuuluisasta käsimiehen sotakirjasta elikkä sotamiehen käsikirjasta.

Siinähän oli havainnolistavia kuvia ja kuvatekstejä. Mielestäni ihan hyvin kirjoitettu tuolta osin.

Kyllähän jos asiaa ajattelee maalaisjärjellä (kaupunkilaisjärjellä) niin silloin kyllähän pitää tulivoimaisimman suorasuuntausaseen elikkä konekiväärin olla hyvissä asemissa.

Yksi hyvin hommat hanskaava konekiväärimies pystyy varmaan pitämään pari vihollisryhmää aloillaan. Siinä ajassa ja tulitukseen heränneet muut ryhmyrit kyllä ehtivät kömpiä makuupussin lämmöstä asemiin


Singot tietenkin ovat myös suoraan tulitukseen tarkoitettuja mutta enempi pst maaleihin tarkoitettuja.

Ainoastaan vartavasten suunnitelluilla monitoimiammuksilla tai muilla jalkaväkeä tuhoavilla ammuksilla saadaan tarvittava vaikutus jalkaväkeen. Kessillä tuskin kovinkaan hyvää vaikutusta tulee jalkaväkeen.

EsimLeopardissa vissiin ei olekaan puhdasta sirpalekranaattia vaan enempi sellainen hybridiammus elikkä monitoiminen ammus (multipurpose)jolla saadaan vaikutusta sekä rynnäkkövaunuihin että lihaisiin vihollisiin. Ammus on jonkinasteinen ontelokranaatti. Kuitenkin ilmeisesti ovat edelleen käytössä joten ovat varmaan tehokkaita ammuksia myös jalkaväkeä vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Konari juttu sopii enempi tollasiin etuvartioasemiin.

Kiertovartio ja lähivartiojutut sitten ompi hieman erilaisia (?)
 
Mitä tulee sotasaalisaseisiin, niin kannattaa muistaa, että jos ne eivät ole "tuoreita", voi niistä löytyä kaikenlaisia jekkuja. Vietnamissa oli aika tavallista jättää räjähtäviä patruunoita vihollisen löydettäväksi, ja venäläiset voivat hyvin käyttää samankaltaisia metodeja. Siis, tervettä harkintaa peliin, jos löytyy sinko ja koskematon laatikko ammuksia.
Tuossa on syy, miksi yksittäinen taistelija ei päätä sotasaalismateriaalin käyttöön otosta, vaan se pitää tarkastaa.
Turhaa itkua byrokratiasta taas useamman viestin osalta.

Päällikkö, jojo tai rj käskee vartiopaikkojen varustuksen, luki jossain 20 v vanhassa oppaassa mitä tahansa.
 
Tässä kun puhutaan sotasaalismateriaalista niin mikä olisi virallinen kuvio jos vyörytetyltä huoltopaikalta löytyisi laatikollinen putkimiinoja vetosytyttimillä? Ottawan sopimus kieltää kai ansoiksi laiton tässäkin tapauksessa, mutta venäläisiä miinoja kun ovat niin kuka todistaa, etteivät he itse ole jättäneet niitä maastoon viritetyiksi?

Onneksi sijoitus on syvällä vihollisen alueella niin eipähän ole byrokratiamajurit kauhistelemassa temppuja
 
@Spadekessu on onneksi ollut hereillä asian suhteen...

http://www.varusteleka.fi/fi/product/king-guard-personal-protector/35307

Tuo pstsian lista vartiopaikan välineistä löytyy uudesta Taistelijan oppaasta, mutta siellä ei erikseen mainita konekivääriä ja kertasingot on lisätty. Kk:n tuliasema ja paras vartiopaikka eivät välttämättä ole sama asia ja toisinaan vartiopaikka sijoitetaan vielä asemien etupuolelle, mistä kk:n rahtaaminen pois tulen alla on hankalampaa ja riski ryhmäaseen menettämisestä suurempi. Rynkkyjen kierrättäminen vartiomiesten kesken kk:n pysyessä asemassa ei liene kovassa tilanteessa mikään ylipääsemätön ongelma, pääasia että kaikilla on joku ase koko ajan.
 
Ryhmän pesäkkeessä oleva vartiopaikka pitäisi varustaa ryhmän konekiväärillä, mutta niinkuin niin monta kertaa ennenkin on Puolustusvoimilla varmaaan joku normi, joka määrittää ettei "henkilökohtaista asetta" (kk) voi jättää vartiopaikalle eikä konekivääriampujan henkilökohtaisena aseena ole pistoolia vaan se konekivääri, joka varsinkin PKM:n tapauksessa on ryhmäase.

Osaako arvon @pstsika kertoa, miten toimitaan niiden ryhmien osalta, joissa on kaksi kvkk:ta, kumpi kk-ampuja luovutta aseensa vartiopaikalle?
Pitäisikö kk-ampujiksi sijoitetuilla olla oma 7,62x39 ressukivääri vara-aseena?
 
Osaako arvon @pstsika kertoa, miten toimitaan niiden ryhmien osalta, joissa on kaksi kvkk:ta, kumpi kk-ampuja luovutta aseensa vartiopaikalle?
Pitäisikö kk-ampujiksi sijoitetuilla olla oma 7,62x39 ressukivääri vara-aseena?

Voin laatia sinulle ohjeistuksen ja normiluonnoksen tähän asiaan jahka saan katsottua illan elokuvan The Anal Adventures of Max Hardcore.

Onko muita kysymyksiä?
 
Back
Top