Useimmat sotilasmalliset aseet ovat parhaita alkuperäisessä konstruktiossaan eli juuri sellaisina kuin ne ovat. Ne on sellaisiksi pitkän ja vaativan tuotekehityksen avulla ammattilaisten toimesta luotu. Joskus saattaa tapauskohtaisesti olla mahdollista parantaa aseen ominaisuuksia jotain osaa muuttamalla, mutta useimmiten amatöörien maallikkojen sähellyksellä onnistutaan vain pilaamaan muuten hyvä ase. Syteen menee aina, paitsi silloin kun menee saveen.
Maanpuolustusjärjestöjen kolhoosiaseet ovat ammunnanharrastamisen ja suomalaisen yksityisen aseenomistuksen tulevaisuuden kannalta kaksiteräinen miekka. Toisaalta on hyvä asia, että on olemassa kolhoosiaseita niitä ihmisiä varten, joilla ei ole omaa kalustoa, koska tällöin nämä voivat ampua sillä kolhoosinorincolla edes sen kymmenen laukauksen kilpasarjan kerran viidessä vuodessa, mikä on enemmän kuin kymmenen laukausta kahdessakymmenessä vuodessa. Samalla ne ovat perinteisesti korvaamattomalla tavalla auttaneet uusia ammunnanharrastajia aloittamaan uransa alkutaipaleen.
Toisaalta kannattaa myös huomioida, että elämme yleislänsimaisittain yksityisen aseenomistuksen kannalta vaikeita aikoja, jossa negatiivisena tavoitetilana on aseiden määrän vähentäminen. Tämä saattaa pahimmillaan tarkoittaa sitä, että jo muutaman kolhoosiaseen olemassaolo saattaa aiheuttaa lupaviranomaisten ja poliittisen päätöksenteon eri tasoissa kiihoittavaa ajatusta siitä, ettei yksityisesti omistettuja aseita tarvita kun kaikki voivat kuitenkin harrastaa niillä muutamalla kolhoosiaseella. Tämä tietysti heijastuisi suoraan alueellisiin aselain tulkintoihin ja käytäntöihin. Samalla kaikki ampumaharrastukset saataisiin vihdoinkin keskitettyä yksinomaan kerhoihin ja seuroihin sekä valvonnan alle niin kuin pahimmatkin rikolliset, jolloin villin lännen meininki ja muu kiusalliseksi koettu omaehtoinen harrastus saataisiin loppumaan.
On tietysti lopulta valintakysymys, kumpi on parempi: 2000 ampujaa ampuu kolhoosiaseilla vuosittain 10 kilpalaukausta vai se, että 1000 ampujaa ampuu omilla aseillaan vuosittain 10000 - 50000 laukausta. Kolmas ja ehkä eniten tavoiteltu vaihtoehto on tietysti se, ettei kukaan ammu yhtään laukausta.
Tie helvettiin on joka tapauksessa kivetty hyvillä aikomuksilla. Huomioiden esimerkiksi MPK:n antamat lausunnot aselain "uudistamisen" yhteydessä, rohkenen väittää, ettei esittämäni uhkakuva ole lainkaan kovin kaukaa haettu. Suosittelen vakavasti harkitsemaan ja puoltamaan jotain muita vaihtoehtoja kuin kolhoosiaseita tai varsinkaan niiden lisähankintoja.
