MTV: Usko Suomen puolustuskykyyn romahtanut

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Kyselyt ovat kyselyjä, eivätkä koskaan kerro koko totuutta, mutta on suorastaan moraalitonta johtavilta poliitikoiltamme kyyristellä Eduskunnan ja valtioneuvoston linnan muurien suojassa sensijaan, että osallisuisivat proaktiivisesti puolustuskeskusteluun. Puolustusvoimat on tehnyt parhaansa, mutta poliitikkojen "kirotun" saamattomuuden takia alkaa kansalaisten usko koko järjestemään rapistua! Perkele!




MTV Uutislive klo 13.30: Tyrmäävä kyselytulos – usko Suomen puolustuskykyyn romahtanut

Kotimaa Julkaistu 31.03.2014 11:04 1



MTV Uutislive klo 13.30

MTV Uutislive

13:29

MTV Uutisten teettämässä kyselyssä ylivoimaisesti suurin osa vastaajista ei usko, että Suomi kykenisi puolustautumaan omin avuin, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen.

MTV Uutisten teettämän kyselyn mukaan 78 prosenttia suomalaisista ei usko Suomen selviytyvän yksin mahdollisessa aseellisessa hyökkäyksessä.

Suomen puolustuskykyyn uskoo 14 prosenttia haastatelluista, kahdeksan prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään.


Tutkimus tehtiin verkkopaneelissa 25.-28. maaliskuuta.

MTV Uutislive ruotii kyselyn tuloksia yhdessä dosentti Arto Nokkalan kanssa.

Maanpuolustuskorkeakoulussa strategian ja turvallisuuspolitiikan dosenttina toimiva Nokkala on hiljattain julkaissut kirjan, jossa hän pohtii Suomen puolustuskykyä ja mitä kehitysvaihtoehtoja on olemassa. Millaisia voimavaroja on olemassa, ellei Suomi liity Natoon?

MTV Uutisten kyselyyn vastanneista 84 prosenttia uskoo Suomen saavan sotilaallista apua EU:lta aseellisessa konfliktissa. Naton apuun luottaa 55 prosenttia. Alle puolet vastanneista lisäisivät Suomen puolustusmenoja.

Tutkimuksen teki MTV Uutisten toimeksiannosta Think If Laboratories Oy. Siihen vastasi 1 637 henkilöä. Virhemarginaali on ± 3 prosenttia.

MTV Uutislive klo 13.30. Lähetyksen juontaa Mari Sarolahti.

MTV Uutiset
 
Suomalaisten todellinen ongelma on naiivi usko siihen, että Suomi on jonkinlainen länsimaailman napa jota kaikki - USA:sta lähtien - ryntäisivät auttamaan jos joudumme aseelliseen konfliktiin Venäjän kanssa.
Ongelmallista tässä on se, että Suomi ei ole länsimaailman napa, vaan eräs pikkuvaltio Venäjän kupeessa muiden pikkuvaltioiden ohessa.
EU:lla on jäsenilleen periaatteessa turvatakuu - Suomessa vaan ansiokkaasti unohdetaan että käytännössä KAIKKI vähänkään merkittävät EU-maat pl Suomi ja Ruotsi ovat NATO-jäseniä ja on päivänselvää, että EU:n puolustus on yhtä kuin NATO..ja Suomi kun ei siihen kerhoon kuulu, ei kannata isommin apujakaan odotella.

Suomen oma, itsenäinen uskottava puolustus on toinen Suomalaisten ajattelua harhaan johtava asia.
Henkilökohtaisesti uskon, että nykytilassaan Suomen Puolustusvoimat pystyy melko hyvin pistämään kampoihin nykytilassaan oleville Venäjän asevoimille kaikissa vähänkään realismin rajoissa olevissa aseellisissa konflikteissa.
Ongelma ei siis ole Puolustusvoimien kyvyssä - ongelma on siinä, että kun Venäjä sen kyvyn tunnustaa, on jo liian myöhäistä. Silloin nimittäin olemme sodassa Venäjää vastaan!!!
Eli: ongelma on mielestäni siinä, että oli kansallinen puolustuksemme ihan millainen tahansa, mitä se nyt kuviteltavissa olevin resurssein voisi parhaillaan olla, se EI OLE Venäjän näkökulmasta uskottava..ja kuten sanoin: kun Venäjä toteaa että "oli se sittenkin uskottava", on liian myöhäistä!

Me kun emme saa mielestäni tyytyä siihen, että Puolustusvoimat pärjää sodassa Venäjää vastaan, meidän pitää kaikin keinoin pyrkiä siihen että sitä sotaa ei ylipäätään tule..ja siihen tavoitteeseen emme mielestäni ilman NATO-jäsenyyttä pääse mitenkään.
 
Minäkään en ole varsinaisesti huolissani puolustuskyvystä, vaan liikekannallepanon hitaudesta... Jos väärän värisiä uniformuja alkaa äkkiväkkiä näkyä valtakunnan pääkallonpaikoilla, niin se nyt on aivan sama, minkälainen se puolustuskyky on. Tämä on se juttu, mikä minun mielestäni vaatii korjausta. Mutta en toki tiedä, vaikka moiseen olisikin jo varauduttu... Toivottavasti on!
 
Ja jatkan vielä...

En ole elämäni aikana ollut kertaakaan lähellekään näin huolissani siitä mitä tulevaisuus tuo turvallisuuspoliittisessa mielessä tullessaan - väitän, että suurin osa Suomalaisista elää tällä hetkellä pää pensaassa ja kieltää tietoisesti sen mitä ympärillä tapahtuu - samoin tekee koko läntinen Eurooppa.
Kehitys on ollut nähtävissä jo vuosia, Venäjä ei ole peitellyt pätkääkään sitä mitä se tavoittelee ja millä keinoin se siihen pyrkii. Tämä kehitys on ollut ihan jokaisen nähtävissä, mutta harva sille on korvaansa lotkauttanut..koska "ei meitä mikään uhkaa, ei sotia enää Euroopassa.."
Tällä foorumilla on sentään käyty vuosien mittaan asiasta useita, ihan hyviä ja realistisiakin keskusteluita - mutta nyt kun se kaikki pikkuhiljaa..ja välillä vähän turhankin nopeasti - realisoituu, niin kyllä meikäläistä alkaa pikkuhiljaa kylmäämään..
Eipä silti, mielenkiintoista aikaahan tässä eletään - saisi vain olla vähän toisella lailla mielenkiintoista. Tämä kun ei enää ole kivaa kun se koskettaa meitä Suomalaisia vähän turhan paljon..
 
Minäkään en ole varsinaisesti huolissani puolustuskyvystä, vaan liikekannallepanon hitaudesta... Jos väärän värisiä uniformuja alkaa äkkiväkkiä näkyä valtakunnan pääkallonpaikoilla, niin se nyt on aivan sama, minkälainen se puolustuskyky on. Tämä on se juttu, mikä minun mielestäni vaatii korjausta. Mutta en toki tiedä, vaikka moiseen olisikin jo varauduttu... Toivottavasti on!

Lasken tuonkin vielä siihen puolustuskyvyn uskottavuuteen..eli en ole siitä sinänsä kovin huolissani. Toki asia on niinkin, että Krimin tyyppiseen operaatioon kykenisi tuskin mikään valtio nykypäivänä vastaamaan nopeasti ja tehokkaasti..emme mekään, mutta pienellä viiveellä sentään jotenkin.

Ennenkaikkea olen siis kuitenkin huolissani siitä, että en keksi tapaa tai keinoa jolla kansallinen puolustuksemme voisi olla niin vahva myös Venäläisten mielestä, että se toimisi ennaltaehkäisevänä pelotteena. Ja niin kauan kuin asia on näin, olemme niinsanotusti kusessa..koska sota, vaikka pärjäisimmekin siinä, on kansallinen katastrofi joka tuhoaa hyvin pitkälti sen mitä nyt koemme Suomalaisena yhteiskuntana pirun pitkäksi aikaa.

En näe muuta vaihtoehtoa kuin liittyminen NATOon. Aiemmin en kannattanut NATO-jäsenyyttä kuin hyvin suurella varauksella - nyt kannatan varauksetta liittymistä NATOon - varsinkin kun selvittelin itselleni mitä NATO-jäsenyys todella meille tarkoittaisi..ja siltä pohjalta en enää keksi yhtään syytä miksi emme liittyisi.
 
Ja jatkan vielä...

En ole elämäni aikana ollut kertaakaan lähellekään näin huolissani siitä mitä tulevaisuus tuo turvallisuuspoliittisessa mielessä tullessaan - väitän, että suurin osa Suomalaisista elää tällä hetkellä pää pensaassa ja kieltää tietoisesti sen mitä ympärillä tapahtuu - samoin tekee koko läntinen Eurooppa.
Kehitys on ollut nähtävissä jo vuosia, Venäjä ei ole peitellyt pätkääkään sitä mitä se tavoittelee ja millä keinoin se siihen pyrkii. Tämä kehitys on ollut ihan jokaisen nähtävissä, mutta harva sille on korvaansa lotkauttanut..koska "ei meitä mikään uhkaa, ei sotia enää Euroopassa.."
Tällä foorumilla on sentään käyty vuosien mittaan asiasta useita, ihan hyviä ja realistisiakin keskusteluita - mutta nyt kun se kaikki pikkuhiljaa..ja välillä vähän turhankin nopeasti - realisoituu, niin kyllä meikäläistä alkaa pikkuhiljaa kylmäämään..
Eipä silti, mielenkiintoista aikaahan tässä eletään - saisi vain olla vähän toisella lailla mielenkiintoista. Tämä kun ei enää ole kivaa kun se koskettaa meitä Suomalaisia vähän turhan paljon..

Mielestäni kehityskulku on selvä:

1) Putin pyrkii Venäjän keisarikunnan rajojen palauttamiseen.
2) Tätä ei voida toteuttaa ennen kuin Venäjän asevoimat ja talous ovat tarpeeksi vahvat - kohta ollaan siinä pisteessä, että ovat tarpeeksi vahvat.
3) Homma alkaa vaatimuksilla tukikohtaneuvotteluista - onko Ahvenanmaa vai onko Porkkala, sitä en osaa sanoa. En myöskään sitä, että onko ensin Balttia vai Suomi.
 
Lasken tuonkin vielä siihen puolustuskyvyn uskottavuuteen..eli en ole siitä sinänsä kovin huolissani. Toki asia on niinkin, että Krimin tyyppiseen operaatioon kykenisi tuskin mikään valtio nykypäivänä vastaamaan nopeasti ja tehokkaasti..emme mekään, mutta pienellä viiveellä sentään jotenkin.

Ennenkaikkea olen siis kuitenkin huolissani siitä, että en keksi tapaa tai keinoa jolla kansallinen puolustuksemme voisi olla niin vahva myös Venäläisten mielestä, että se toimisi ennaltaehkäisevänä pelotteena. Ja niin kauan kuin asia on näin, olemme niinsanotusti kusessa..koska sota, vaikka pärjäisimmekin siinä, on kansallinen katastrofi joka tuhoaa hyvin pitkälti sen mitä nyt koemme Suomalaisena yhteiskuntana pirun pitkäksi aikaa.

En näe muuta vaihtoehtoa kuin liittyminen NATOon. Aiemmin en kannattanut NATO-jäsenyyttä kuin hyvin suurella varauksella - nyt kannatan varauksetta liittymistä NATOon - varsinkin kun selvittelin itselleni mitä NATO-jäsenyys todella meille tarkoittaisi..ja siltä pohjalta en enää keksi yhtään syytä miksi emme liittyisi.

Kapiainen on hyvin lähellä asian ydintä...

Lisäisin tähän vielä sen, että mahdollinen NATO-jäsenyys tarjoaa myös poliittista suojaa Venäjän painostusyrityksiltä. Se myös ehkäisee tehokkaasti liiallista "suomettumiskehitystä" maassamme, sekä saattaa ylipäätään muuttaa suomalaisten asenteita länteen positiivisemmiksi, kun huomataan ettei puoletkaan niistä epätodellisista uhkakuvista, joita NATO-jäsenyyden vastustajat maalailivat ennen jäsenyyttä sitten lopulta toteutunutkaan...

Kyse on pohjimmiltaan yksiselitteisesti siitä, että meidän liittoutumattomuutemme pelaa Venäjän pussiin isossa kuvassa, kun taas liittoutuneena emme olisi Venäjän näkökulmasta pelkkä hotkaistavissa oleva suupala. Syitä Suomen NATO-jäsenyyden vastustamiselle löytyy monia, valtaosa tunneperäisiä, mutta lopulta jääräpäinen "kyllä me yksin pärjätään, kun pärjättiin Talvisodassakin!" -asenne on vain oman oksan sahaamista...
 
Mielestäni kehityskulku on selvä:

1) Putin pyrkii Venäjän keisarikunnan rajojen palauttamiseen.
2) Tätä ei voida toteuttaa ennen kuin Venäjän asevoimat ja talous ovat tarpeeksi vahvat - kohta ollaan siinä pisteessä, että ovat tarpeeksi vahvat.
3) Homma alkaa vaatimuksilla tukikohtaneuvotteluista - onko Ahvenanmaa vai onko Porkkala, sitä en osaa sanoa. En myöskään sitä, että onko ensin Balttia vai Suomi.
Ottaen tuohon kohtaan 3 kantaa.


Kuulen usein sanottavan, että "Eihän Venäjä mitään täältä halua, ei täällä ole mitään arvokasta."

Kuinka tärkeää Ahvenanmaa ja koko Suomi kokonaisuudessaan olisi Itämeren turvaamisen kannalta? Itse sanoisin että aika tärkeä, mutta en ole millään tapaa nykymaailman enkä edes vanhan maailman laivaston asiantuntija.

Mielipiteitä?
 
Eräs seikka, joka Suomalaisilta myöskin jää huomaamatta on tuo ikimantra "puolueettomuus"...
Me emme ole Venäjän näkökulmasta olleet puolueettomia enää vuosikausiin..jos nyt sitä olimme edes toisen maailmansodan jälkeen, jolloin olimme sekä lännen että Venäjän näkökulmasta NL:n liittolainen. Viimeistään EU:n myötä meistä on tullut Venäjän silmissä lännen liittolainen..harmi vaan että emme sitä lännen mielestä sotilaallisesti ole..

On siis todella naiivia luottaa "puolueettomuuteen" - koska Venäjän silmissä emme sitä ole. Se taas tarkoittaa sitä että puolihan tässä nopeasti muuttuneessa maailmassa on valittava. Minusta ei ole mitään järkeä valita idän ja lännen väliltä sitä itää..

Mielestäni NATO on nähtävä sotilasliiton lisäksi myös eräänlaisena arvomaailmavalintana - se kun nyt sentään edustaa sitä meille tuttua ja toivottavasti monille tärkeääkin länsimaista arvomaailmaa.
 
Lisäisin tuohon puolustuksen uskottavuuten vielä sen, että jos Venäjä ei pidä puolustustamme oikeasti uskottavana, pitävätkö sitä myöskään poliittiset päättäjämme? Tähän ei vaikuta se, että mihin puolustuksemme todellisuudessa kykenisi, vaan se mihin venäläiset ja päättäjämme uskovat sen kykenevän...

Löytyykö päättäjiltämme riittävästi luottamusta oman itsenäiseen puolustuskykyymme tilanteessa, jossa Venäjä esittää meille esimerkiksi Ahvenanmaata ja Etelä-Karjalaa koskevan aluevaatimuksen, vai vedetäänkö omat joukkomme sodan välttämiseksi vain pois venäläisten tieltä Ukrainan mallin mukaan?

NATO-jäsenenä emme voi niin vain taipua Venäjän vaatimuksiin, koska koko puolustusliiton uskottavuus olisi vaakalaudalla. Päättäjiemme olisi myös huomattavasti helpompi tehdä päätös esimerkiksi liikekannallepanon aloittamisesta ja mahdollisista sotatoimista, kun tietäisimme vähintäänkin koko läntisen maailman poliittisen tuen olevan takanamme, mahdollista sotilaallista ja taloudellista apuakaan väheksymättä...
 
Minäkään en ole varsinaisesti huolissani puolustuskyvystä, vaan liikekannallepanon hitaudesta... Jos väärän värisiä uniformuja alkaa äkkiväkkiä näkyä valtakunnan pääkallonpaikoilla, niin se nyt on aivan sama, minkälainen se puolustuskyky on. Tämä on se juttu, mikä minun mielestäni vaatii korjausta. Mutta en toki tiedä, vaikka moiseen olisikin jo varauduttu... Toivottavasti on!
Tähän auttaisi mielestäni se että vähintäänkin operatiivisiin jiukkoihin kuuluvilla olisi aseet ja varusteet aikalailla kotona... Tässä on omat riskinsä muunkin materiaalin suhteen kuin aseen mutta jos lkp:tä halutaan nopeuttaa ei ammattimaisessa armeijassa, on se mielestäni ainoa vaihtoehto.
 
Löytyykö päättäjiltämme riittävästi luottamusta oman itsenäiseen puolustuskykyymme tilanteessa, jossa Venäjä esittää meille esimerkiksi Ahvenanmaata ja Etelä-Karjalaa koskevan aluevaatimuksen, vai vedetäänkö omat joukkomme sodan välttämiseksi vain pois venäläisten tieltä Ukrainan mallin mukaan?

NATO-jäsenenä emme niin vain taipua Venäjän vaatimuksiin, koska koko puolustusliiton uskottavuus olisi vaakalaudalla. Päättäjiemme olisi myös huomattavasti helpompi tehdä päätös esimerkiksi liikekannallepanon aloittamisesta ja mahdollisista sotatoimista, kun tietäisimme vähintäänkin koko läntisen maailman poliittisen tuen olevan takanamme, mahdollista sotilaallista ja taloudellista apuakaan väheksymättä...

Nimenomaan! NATO on nimenomaan sitä varten, että se antaa kansalliseen päätöksentekoon senlaatuista tukea johon nojata, että kovempiakin päätöksiä on helpompi tarvittaessa tehdä.
Mielestäni on myöskin turha olla huolissaan siitä, etteikö NATO jäsentään auttaisi riittävällä voimalla jos tarvis vaatii..ja tässä kohtaa, Suomen tapauksessa, NATOa puolestaan helpottaa huomattavasti se, että meillä ON vahva kansallinen puolustus. Toisin on esim Viron kohdalla, jossa NATO joutuu vielä pitkään vastaamaan käytännössä koko Viron puolustuksesta - en epäile, etteikö se sitä tekisi. Mutta tuokin kertoo omalta osaltaan siitä, miten vahva tuki nojattavaksi NATO meille olisi painostustilanteessa.
 
Myönnän olleeni aiemmin sikäli optimistinen, etten uskonut Krimin kaltaisen selkkauksen mahdollisuuteen ihan näin pian. Sikäli olen siis joutunut päivittämään NATO-varauksellisuuttani.

Mutta mitäpä arvelette tästä toisesta uhkakuvasta: että tuo selkänoja koetaan niin vahvaksi, että siihen nojaten voidaan tuo oma kansallinen puolustus de facto alasajaa?

Poliitikkojen muisti on lyhyt, ja viiden vuoden kuluttua Krimiä ei luultavasti enää juuri muistella (tai edes haluta muistella). Sanotaanpa että olemme silloin NATOssa, ja rahat ovat (taas) vähissä. Miten estetään puheenvuoroja m/"emme tarvitse puolustusvoimille lisärahaa, koska NATO" saamasta riittävää kannatusta?
 
Mutta mitäpä arvelette tästä toisesta uhkakuvasta: että tuo selkänoja koetaan niin vahvaksi, että siihen nojaten voidaan tuo oma kansallinen puolustus de facto alasajaa?

Poliitikkojen muisti on lyhyt, ja viiden vuoden kuluttua Krimiä ei luultavasti enää juuri muistella (tai edes haluta muistella). Sanotaanpa että olemme silloin NATOssa, ja rahat ovat (taas) vähissä. Miten estetään puheenvuoroja m/"emme tarvitse puolustusvoimille lisärahaa, koska NATO" saamasta riittävää kannatusta?

No..turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa muuttui kertaheitolla, eikä se ihan heti ole siitä muuttumassa uudelleen..kuin korkeintaan pahempaan suuntaan..
Mutta tottahan se on, että viimeiset reilut 10 vuotta Eurooppalaiset NATO-maat ovat mukauttaneet kansallista puolustustaan vastaamaan arvioimiaan uhkia - eli käytännössä muokanneet asevoimiaan monikansallisiin, hyvin alueellisiin ja useimmiten rajoitetun keston kriisinhallintaoperaatioihin sopiviksi. Väitänkin, että tässä kohtaa voi olla meille onnekasta ettemme ole liittyneet NATOon esim 2004 yhdessä Viron kanssa. Luulen, että siinä tapauksessa meilläkin olisi saatettu muokata armeijaa muiden Eurooppalaisen NATO-maiden kanssa samalla tavalla.

Nykyisessä, nopeasti muuttuneessa turvallisuustilanteessa tuo kehitys tuskin on todennäköistä - jossain vaiheessa kenties taas kyllä..kun Venäjän uhka on laantunut..mutta sitä ei taida olla tällä hetkellä näköpiirissä. Uskon myös..ehkä hieman naiivisti kuitenkin..että tästä nopeasta muutoksesta Eurooppalaiset päättäjät ottavat opikseen - nythän ei muut kuin Suomi tainnut uskoa Venäjän olevan minkäänlainen uhka..
 
Toivottavasti noin. Itse olen vähän skeptisempi poliitikkojen tapahtumahorisontin pituuden suhteen.

Olen tässä tuumaillut, että seuraavan vuoden-parin aikana voin joutua NATO-kantani miettimään uudelleen. Jos se pumppu lähtee oikeasti varautumaan veli v:n torjuntaan, niin sitten vastustukseni suurin syy ja kanto kaskessa melko pitkälle katoaa. Jos järjestö jatkaa kuuhastelua kriisinhallinnan kanssa, niin suatanpa todeta, notta ei kiitos edelleenkään. Mielestäni on suorastaan vaarallista liittoutua sellaisen kanssa, joka kirjoittaa suullaan shekkejä mitä ahteri ei pysty tosipaikassa lunastamaan.
 
"Tiällä kun viännetään Natosta niin sopinee esittää yleisluonteinen ajatuskoe arvosteltavaksi vaikka ei kuulu varsinaisesti ketjun otsikon mukaiseen aiheeseen.

Skenaario: Tilanne Euroopassa kiristyy lännen ja Venäjän välillä. Tilanne johtaa varautumiseen yhteenottoon. Sellaisiakin käsityksiä on esitetty, jotta pysyttelemällä Natosta erossa, pystymme välttämään/viivyttämään osallistumista maanosan kovapanosammuntoihin.

Venäjän silmin: Melkein loppu Eurooppa kuuluu Natoon Suomea lukuun ottamatta. On tarve turvata pääsy Itämerelle ja muutoinkin varmistaa asemat kotitontin lähettyvillä. Itämeren eteläranta on Naton hallinnassa. Natomaahan ei viitsisi mennä kuin viime kädessä koska se tarkoittaisi käytännössä sodanjulistusta. Missä on se pehmeä kohta, jossa ei joudu suoraan konfliktiiin sotilasliitto Naton kanssa mutta pystyy turvaamaan lähimmät kotikonnut ja pääsyn Itämerelle?"


Tuossa postaukseni viime syksyltä ketjuun "Suomi ei selviytyisi strategisista iskuista".
 
Suomalaisten todellinen ongelma on naiivi usko siihen, että Suomi on jonkinlainen länsimaailman napa jota kaikki - USA:sta lähtien - ryntäisivät auttamaan jos joudumme aseelliseen konfliktiin Venäjän kanssa.
Ongelmallista tässä on se, että Suomi ei ole länsimaailman napa, vaan eräs pikkuvaltio Venäjän kupeessa muiden pikkuvaltioiden ohessa.
EU:lla on jäsenilleen periaatteessa turvatakuu - Suomessa vaan ansiokkaasti unohdetaan että käytännössä KAIKKI vähänkään merkittävät EU-maat pl Suomi ja Ruotsi ovat NATO-jäseniä ja on päivänselvää, että EU:n puolustus on yhtä kuin NATO..ja Suomi kun ei siihen kerhoon kuulu, ei kannata isommin apujakaan odotella.

Suomen oma, itsenäinen uskottava puolustus on toinen Suomalaisten ajattelua harhaan johtava asia.
Henkilökohtaisesti uskon, että nykytilassaan Suomen Puolustusvoimat pystyy melko hyvin pistämään kampoihin nykytilassaan oleville Venäjän asevoimille kaikissa vähänkään realismin rajoissa olevissa aseellisissa konflikteissa.
Ongelma ei siis ole Puolustusvoimien kyvyssä - ongelma on siinä, että kun Venäjä sen kyvyn tunnustaa, on jo liian myöhäistä. Silloin nimittäin olemme sodassa Venäjää vastaan!!!
Eli: ongelma on mielestäni siinä, että oli kansallinen puolustuksemme ihan millainen tahansa, mitä se nyt kuviteltavissa olevin resurssein voisi parhaillaan olla, se EI OLE Venäjän näkökulmasta uskottava..ja kuten sanoin: kun Venäjä toteaa että "oli se sittenkin uskottava", on liian myöhäistä!

Me kun emme saa mielestäni tyytyä siihen, että Puolustusvoimat pärjää sodassa Venäjää vastaan, meidän pitää kaikin keinoin pyrkiä siihen että sitä sotaa ei ylipäätään tule..ja siihen tavoitteeseen emme mielestäni ilman NATO-jäsenyyttä pääse mitenkään.

Suomessa suurin osa porukkaa on katsonut 20 kertaa liikaa Tuntemattoman sotilaan.

Olen samaa mieltä että monet suomalaiset luulevat olevansa niin hyviä että sodan sattuessa

- Innokkaimpia auttajia pitäisi sitoa puihin kotimaissaan
- Suomea autettaisiin vaikka emme ole luvannetkaan apua kenellekkään.
- Jos sota tulee niin kaikki kilpailevat siitä kuka saa suomalaisia pakolaisia maaperälleen.
 
Suomalaiset ovat alkaneet heräämään todellisuuteen. Hyvä juttu. Kun realitycheck on tehty ja järkytyksestä on toivuttu, voivat kansalaiset alkaa TEKEMÄÄN ASIALLE JOTAIN. Esimerkiksi vaikka ajamaan painostusta puolustusmäärärahojen tuntuvan korottamisen puolesta. Sitä kautta ne asiat voivat muuttua, jos muuttuvat.
 
Charley-boy ei ole täysin toivoton oman puolustuksemme suhteen, mutta tyrmää EU:n ja Naton sotilaallisen avun, sympatiaa ja muuta tukea toki saisimme.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/a...eivat-auttaisi-suomea-sotilaallisesti/3135338

Suomessa on oltu ihmeen hiljaa oheista Naton ilmasotaharjoituksesta Baltiassa. Ruotsi osallistuu, Suomi ei!

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/naton-ilmasotaharjoitus-baltiassa-alkaa-/3135286

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288672095153.html

Nato onkin lisäämässä tukeaan jäsenmailleen, mm. uusia tukikohtia perustetaan sekä harjoituksia ja joukkoja lisätään, joten Venäjän toimien renkaat leviävät.
 
Myönnän olleeni aiemmin sikäli optimistinen, etten uskonut Krimin kaltaisen selkkauksen mahdollisuuteen ihan näin pian. Sikäli olen siis joutunut päivittämään NATO-varauksellisuuttani.

Samoin, olen ollut NATO-myönteinen, mutta tapahtumien nopea vyöry on tullut yllätyksenä.


Mutta mitäpä arvelette tästä toisesta uhkakuvasta: että tuo selkänoja koetaan niin vahvaksi, että siihen nojaten voidaan tuo oma kansallinen puolustus de facto alasajaa?

Poliitikkojen muisti on lyhyt, ja viiden vuoden kuluttua Krimiä ei luultavasti enää juuri muistella (tai edes haluta muistella). Sanotaanpa että olemme silloin NATOssa, ja rahat ovat (taas) vähissä. Miten estetään puheenvuoroja m/"emme tarvitse puolustusvoimille lisärahaa, koska NATO" saamasta riittävää kannatusta?

Paljon huolestuneempi olen siitä, että Suomi on toteuttanut alasajoa ilman NATOa!!
 
Back
Top