Sotilaallisen liittoutumisen opas ”for Dummies” – 10 ohjetta pohdintoihin
21.3.2014
Sotilaallinen liittoutuminen ei ole tunnekysymys. Silti tunne ohjaa turvallisuuspoliittista keskustelua. Taka-alalle jäänyt tärkein kysymys on saanut väistyä poliittisista-, henkilökohtaisista-, edunvalvonta- ja ties mistä syistä. Toistuvasti esiin nousevat kysymykset: Mitä liittoutuminen tarkoittaa? Maksaako se enemmän? Mitä saamme? Mitä menetämme? Toimiiko se? Joudummeko muiden sotiin? Toimimmeko arvojemme vastaisesti? Kärsiikö talous?
Siis asiaan.
1. Kenen kanssa voisi liittoutua?
Kiina on kaukana. Tarkasteluun voi ottaa Venäjän, Ruotsin ja Naton. Venäjä ei nouse esiin keskusteluissa, sillä sitoutumisemme Euroopan Unioniin ja läntiseen maailmaan on pitkällä. Venäjän olisi muututtava osaksi läntisen Euroopan yhteisöä ja ajattelua. Suurvaltapolitiikka etäännyttää. Ruotsi on kaikille hyvä vaihtoehto, mutta ei tuo sotilaallisen liittoutumisen tarkoitusta lähemmäksi. Voimaa puuttuu. Nato on läntinen yhteisö ja omaa sotilaallista potentiaalia eniten maailmassa, mutta rasitteena vaihtoehdossa ovat jäsenten suurvaltapolitiikan mukanaan tuomat tunneseikat.
Johtopäätös: Pohdinta on aika helppoa, koska vaihtoehtoja ei ole paljon.
2. Kannattaako liittoutuminen?
Turvallisuuden kannalta kyllä. Enemmän voimaa, enemmän tiedustelukykyä, enemmän kansainvälistä vaikutusvaltaa, enemmän turvaa. Toisaalta enemmän vastakkainasettelua ja vankempi sitoutuminen yhteen leiriin. Enemmän liittojen mukanaan tuomia jännitteitä.
Johtopäätös: Jos tunnet olevasi turvassa ja kykenet vastaamaan pahimpiinkin sotilaallisiin uhkiin itse, älä lisää jännitteitä. Jos tunnet, että rajojasi uhkaa joku, jolla on paljon enemmän voimaa, juokse nopeasti liittoutumisluukulle.
3. Voiko liittoutuminen suututtaa jonkun?
Ehdottomasti. Se suututtaa sen, jonka poliittiset tavoitteet ovat liittoutumasi vastaiset. Jokainen suurvalta pohtii globaalia strategiaa, joka perustuu resurssien varmistamiseen ja oman vaikutusvallan kasvattamiseen. Aina tulee lunta tupaan. Pitää kuitenkin muistaa, että kansainvälisessä politiikassa pahimmat vihamiehetkin käyvät kauppaa, harrastavat diplomatiaa. Ihmiset matkailevat ja raha liikkuu. Raha ei rajoista välitä.
Johtopäätös: Älä pelkää muiden suuttumista. Tee ratkaisusi omista turvallisuusnäkökulmista. Jos liittoudut, naapurikadun jengi suuttuu joka tapauksessa. Kriisissä voi olla vaikeaa pysytellä neutraalina. Jos saman kulman jengit kohtaavat pesismailat kädessä, sinulta kysytään, kumman puolen maila sopii käteen. Älä odota, että saat rauhassa jakaa vieressä tyylipisteitä.
4. Maksaako se paljon?
Venäjä ei ole tarjonnut liittoutumishakemusta. Ruotsin kanssa liittoutuminen ei paljoa maksa. Nato on se, jonka hintalappua kysellään. Naton hinnaksi on arvioitu n. 40 miljoonaa jäsenmaksuina. Esim. (
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2007/12/21/nato-jasenyyden-hinta-...) Se on pari prosenttia nykyisestä n. 2,4 mrd:n puolustusbudjetista. Naton kanssa tehtävä kalusto- ja järjestelmäintegrointi on pitkällä, johtuen yhteisistä harjoituksista, samasta kalustosta ja yhteisistä suunnitelluista kriisinhallintaoperaatioista. Kaluston integrointi ei siis maksa maltaita.
Henkilöstöä lähetettäisiin enemmän Naton esikuntiin. Määrä on ehkä 100-200. Hintalappu on alle prosentin verran nykyisestä puolustusbudjetista.
Johtopäätös: Hintalappu on ainakin Naton osalta kohtuullinen. Osallistuminen Naton operaatioihin maksaa ekstraa. Niin tosin maksavat perinteiset rauhanturvaoperaatiotkin. Riippuu siitä, mitä kykyjä haluaa tarjota Naton käyttöön. Järki saa olla siinäkin mukana. Pienten maiden ei edes oleteta tarjoavan suuria joukkoja, mutta korkealaatuiset ja erikoistuneet kyvyt ovat aina tervetulleita.
5. Ketä kannattaa kuunnella?
Kannattaa kysyä, mitä kukakin hyötyy? Poliitikkojen rasitteena ovat puolueen äänestäjien mielialat. Poliitikko haluaa tulla uudelleen valituksi. Vasemmistoa rasittaa tunnepitoinen USA-vastaisuus. Oikeistoa rasittaa tunnepitoinen vasemmistovastaisuus ja USA-myönteisyys. Keskustaa ja perussuomalaisia rasittaa suomettumisen historia. Koko keskustelua rasittaa tunnepitoisuus.
Asiantuntijoista parhaat löytyvät ulkopolitiikan ammattilaisten ja sotilaiden joukosta. Ulkopolitiikassa tosin karriääri löytyy usein rajojen ulkopuolelta. Se saattaa vaikuttaa mielipiteisiin. Sotilaiden kohdalla palkka ei kasva eivätkä tutkijoidenkaan talojen neliöt lisäänny arvioiden ja analyysin myötä.
Johtopäätös: Kannattaa kuunnella niitä, joilla ei ole omaa lehmää ojassa. Poliitikkoja, jotka voivat ajatella asiaa objektiivisesti ilman tunteita tai puolueen linjarajoituksia. Sotilaita ja tutkijoita, sillä heille ei liittoutumisesta koidu henkilökohtaista hyötyä.
6. Voiko liittolaisiin luottaa?
Mihinkään liittoon ei voi sokeasti luottaa. Aina on oltava kyky puolustaa omaa kotia. Se on oltava niin uskottavaa, että naapurisi joutuu miettimään kahdesti kurittamistasi. Jos kuitenkin naapurin mietintö menee päin honkia, on suu messingillä, kun oman kulman pojat ilmestyvät selkäsi taakse. Maailman sotilasliitoista Nato on esimerkki siitä, että lännen kulmilla on saanut olla rauhassa. Kukaan ei lähde haastamaan sen korttelin jengiä. Oman osoitteen on syytä tosin löytyä juuri siitä korttelista. Naapurikadut ovat joutomaata kriisin tullen.
Johtopäätös: Liitot rakentuvat luottamukselle. Jos liitto uhraa yhden, se uhraa koko liiton. Syteen tai saveen, sotilasliittojen on puolustettava jokaista. Jäsenhakuvaiheessa katsotaan, onko kulman uusi poika uhka koko liitolle, vai sopiva samoihin piireihin. Mitä vahvemmassa liitossa olet, sen paremmin voi yösi nukkua.
7. Onko pakko osallistua toisten sotiin ja seikkailuihin?
Ei tietenkään. Suvereeni valtio päättää itse seikkailuistaan. Liitossa oleminen on kuin hyvä ystävyys. Hädässä autetaan, hölmöilystä torutaan ja keskustellaan. Lojaalisuuden osoittamisen tapoja on monia. On myös konflikteja, joihin kannattaa oikeasti mennä mukaan jo eettisistä syistä.
Johtopäätös: Pidä linjasi ja valitse itse konfliktisi. Lojaalisuuden voi liitossa osoittaa monella tavalla. Myös sellaisilla teoilla, jotka sopivat sinun arvomaailmaasi.
8. Joutuisimmeko sijoittamaan ties mitä ohjuksia maahamme?
Suurissa sotilasliitoissa on varastot täynnä ydinaseita ja torjuntaohjuksia. Suvereeni valtio päättää silti itse niistä aseista, joita maalleen sijoittaa. Norja ja Tanska ovat meille hyvät referenssit. Oma laadukas ja riittävän kokoinen puolustus riittää.
Johtopäätös: Ei tarvitse pelätä ohjussiiloa Lammin linja-autoaseman nakkikiskan takana. Oma hyvä puolustuksemme riittää myös sotilasliitossa kaikille. Me emme halua muuttua ydinasevaltioksi.
9. Voinko jo unohtaa tunnepitoisuuden ja keskittyä olennaiseen?
Voit. Et voi parantaa koko maailmaa. Sellaista liittoa ei ole, joka ei tekisi arvomaailmasi vastaisia asioita. Yksin olet vaikea kaikille. Kukaan ei kuuntele sivusta huutelijaa. Jengissä pääset ainakin sanomaan sanasi ja sinua kuuntelee joku. Voit jopa vaikuttaa jengin toimintaan. Kaikilla on yksi ääni. Siirrä jo Vietnam, jatkosota, Kekkonen ja Paasikivi arvoisilleen paikoille historiassa. Ota oppia ja korkkaa viinipullo Chamberlainin haudan ääressä. Pohdi, haluatko asioiden toistuvan vai haluatko tällä kertaa olla rauhassa?
Johtopäätös: Tunnepitoisuus on myrkkyä turvallisuudelle. Ota järki käteen. Mene rohkeasti mukaan päättämään asioista. Unohda sanat: imperialismi, fasismi ja kommunismi. Niillä sinua vain kiihdytetään olemaan tyhmempi.
10. Miksi keskustelu ei johda mihinkään?
Koska se on täynnä tunnepitoisia väitteitä ilman realismia. Liittoutuneiden naapurivaltioiden arki näyttää samalta kuin täälläkin. Kyse on sotilaallisesta turvallisuudesta. Ei sen monimutkaisemmasta asiasta. Unohda talouspelot. Talouden ylivalta ei anna sotilasasioiden häiritä voittokulkuaan. Kauppa jatkuu, työpaikat eivät katoa. Suurvallat tulevat jatkossakin tekemään suurvaltapolitiikkaa ja pienet vikisevät. Tavara virtaa silti itään ja länteen.
Johtopäätös: Heitä roskakoriin tunnepitoisuus ja turha arvokeskustelu. Vaadi päättäjiltä samaa. Muutu realistiksi. Ymmärrä, että sellaista kansainvälistä liittoa ei ole, jossa ei olisi eripuraa jäsenmaiden ulkopoliittisista ratkaisuista ja oman edun tavoittelusta. Luota siihen, että ahneus pitää talouden pyörät rasvattuina ideologisista eroista ja sotilaallisista jännitteistä huolimatta. Keskity mieluummin ydinkysymykseen: haluanko nukkua yöni rauhassa kavereiden keskellä, vai haluanko purra yksin hammasta ja yrittää juurruttaa itseni kallioon pahimmassakin myrskyssä?
http://tommikangasmaa.puheenvuoro.u...-opas-”for-dummies”-–-10-ohjetta-pohdintoihin
