En tiedä mistä olet saanut tällaiset aivan ihmeelliset käsitykset. Miinoitusoperaatio (Operaatio Wilfred) ei ollut ainoastaan 'karttapöydällä' vaan laivat olivat miinalastissa merellä ja itse asiassa törmäsivät maihinnousua suorittaviin saksalaisaluksiin. Norjalaiset ehtivät jopa protestoida liittoutuneiden operaatiota ennenkuin saksalaiset järjestivät vähän enemmän protestoitavaa. Mitä tulee "kunnolliseen valmisteltuun hyökkäyssuunnitelmaan", sen esiin kaivamiseen meni peräti 10 sekunttia. Se tunnettiin nimellä R4, ja siihen tarkoitetut joukot istuivat jo laivoissa - mistä syystä ne ehtivät nopeasti sitten Norjan 'avuksi'. Tuskin pääsen lehtien etusivulle kuitenkaan, koska suunnitelma on aika laajalti tunnettu jo.
Kyllä me näköjään puhumme samasta jutusta. Pidän vain kovin vaisuna ja puutteellisena merilordien R4-suunnitelmaa saksalaiseen vastaavaan verrattuna. Vastasin siis turhan ylimalkaisesti.
Oma arvioni on, että munat laitettiin aika pitkään siihen Suomen avustusretkikuntakoriin, joka olisi ollut miesmääräisestikin mittavampi kuin "R4" (tosin Suomi ei ehkä ollut lainkaan ykköspäämäärä, mutta rautamalmitarkoitus olisi naamioitu goodwilliksi).
Tietenkin amiraliteetilla oli huoli rautamalmista jo aikaisemmin, ja laivasto halusi merisaarron. Wilfred oli varmasti luonnosasteella jo loppuvuodesta 1939. Tähän R4 liityy rajattuna maaoperaationa, mutta olisi todella hauskaa löytää se valmiina yhtaikaa Wilfredin kanssa (marraskuu 1939) jostain kunnon painotuotteesta. Suurvalloillahan on, ja ne jatkuvasti päivittävät erilaisia suunnitelmia. Chamberlain ja Halifax nimittäin kielsivät Wilfredin toteuttamisen, joten suunnitelmanpoikanen jäi kassakaappiin ja sitten oli tämä Suomen avustaminen maaliskuuhun asti tapetilla.
Loppuvuodesta 1939 kuukauden jäähtynyt mietintä nousi esiin osana Suomen avustusretkikuntaa. Manio tuo engelsmannien "hyökkäys" (Wilfred) sikäli, että siihen pyydettiin lupaa etukäteen sekä Ruotsilta että Norjalta. Luottivat siihen, että etenkin Norja tarvitsee ja ottaa vastaan tukea. Molemmat kuitenkin kieltäytyivät, ja nyt
Vidkun Quisling lähestyi Saksaa sekä paljastaen suunnitelman että pyytäen Saksan apua.
Kriegsmarinen komentaja Raeder oli perillä englantilaisten ajatuksista pelkästään karttaa vilkaisemalla, koska hän ehdotti lokakuussa 1939 (Suomen YH:n aikoihin) Norjan valtaamista. On vaikea sanoa, oliko muna vai kana ensin, mutta tästä menee vielä kuukausi ennen Wilfredin ensi versiota, joka jäi hetkeksi hyllylle.
Saksalaisten suunnitelman nimi oli aluksi (joulukuussa)
Studie Nord. Sen pääperiaate oli jokaisen tärkeän sataman salamatyyppinen haltuunotto laivaston avulla. Siihen tuli vauhtia vasta
tapaus Altmarkin aikana. Siitä olet varmaan kuullut. Se vei
sekä liittoutuneiden että saksalaisten kunnioituksen norjalaisten puolueettomuutta kohtaan.
Raederin muistelmien mukaan Hitler puhkesi täyteen raivoon kuultuaan Altmarkista. 19.2. 1940 Hitler määräsi Nikolaus von Falkenhorstin toteuttamaan Norjan valtaamisen. Kerrotaan, että Hitler piti Falkenhorstille pitkän monologin, jossa kenraali (joka ei edes tuntenut suunnitelmaluonnosta) kuuli pääajatuksen ja lisäksi rajatilainen Hitler luovasti keksi uusia juttuja ilmeisesti samalla puhuessaan. Tanskan kello löi yhden puheen aikana.
Hitlerin raivo toi myös muutoksia vanhaan Studie Nordiin. Alun perin piti Tanskalta pyytää lupa lentokenttien käyttämiseen. Hitler lisäsi suullisen päätöksensä kirjalliseksi määräykseksi 1.3. 1940: Tanska vallataan.
Liittoutuneet? Maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa tuli kiire. Avustusretkikunta Suomeen kaatui. Wilfrediä alettiin pikaisesti saattaa toteuttamiskelpoiseksi ja jaksan epäillä, että R4:n maaoperaatio tulee peliin vasta tässä kohden - oli se sitten skenaariona jo syksyllä tai ei.
HMS
Renownin johtama osasto
lähetettiin miinanlaskuun, mutta kun saksalaiset olivat mestoilla homma tyssäsi. Tapahtui aivan, kuten kerrot. Samalla huomattiin, ettei R4 ollut sellaisenaan lainkaan toteuttamiskelpoinen.
Miinanlaskulla kai toivottiin saksalaisten provosoituvan, jolloin saataisiin niitä "avustajia" sillä varjolla Norjaan. Saksalaisten ehjään ja valmisteltuun suunnitelmaan verrattuna tämä oli kuitenkin keitetystä lampaanpäästä tämä brittien ja ranskisten juoni. R4 = 18 000 miestä piti laskea Narvikiin sulkemaan Ruotsin rata. Trondheimiin ja Bergeniin lisää.
Narvikin alueella korvamerkitty pumppu saavuttikin sitten jonkinlaista menestystä, ja joukot kelpasivat nyt norjalaisille. Mukana oli myös puolalaisia.
Lopuksi pikku vinkki:
Tanskan hallitus oli saanut tiedon Saksan sotavalmisteluista. Se ei kuitenkaan halunnut liikekannallepanolla provosoida Saksaa, eikä maa siten ryhtynyt valmistelemaan puolustusta mahdollista hyökkäystä vastaan.
Mitähän nuo oikein toivoivat? Olisiko puolueettomuus pitänyt vaihtaa kuitenkin ajoissa liittoutuneisiin, kun "Mordor" nosti päätään?
Joulukuussa 1939 Quisling oli muuten esittänyt saksalaisille ajatuksen, että hän kaappaisi vallan Norjassa ja että hänen hallituksensa kutsuisi saksalaiset Norjaan. Saksalaiset olivat kiinnostuneita hänen palveluksistaan, mutta salasivat myös häneltä suunnittelevansa jo täyttä päätä asiaa. Kukapa luopioihin luottaisi?
Norjalaisten käsitys lähihistorian tulkinnasta sodan jälkeen oli selkeä: Vidkun Quisling ammuttiin. Lisäksi he liittyivät välittömästi "hyökkäyshenkiseen" länteen.
N A T O O N