Neuvostoliiton analyysiä Suomen aluepuolustuksesta

hessukessu

Kenraali
Luin Pekka Visurin kirjasta ja muistan täällä foorumillakin olleen asiasta joskus ohimennen juttua. Neuvostoliitossa tehtiin jokin, oliko peräti väitöstyö, sikäläisessä maanpuolustuskorkeakoulussa tms. 80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.

Onko jollakulla lisää infoa tuohon liittyen? Mihin johtopäätökset esimerkiksi perustuvat? Miten tuohon päätelmään suhtauduttiin NL:ssä? Mitä heikkouksia siinä nähtiin Suomen puolustusjärjestelmässä? Onko kyseinen työ saatavilla jostain netistä tms.? Miten ja milloin suomalaiset saivat tietää, että NL:ssä on moiset johtopäätökset vedetty?
 
Muutama juttu, jos sallitaan ilman ihmeempiä lähteitä: britit olivat tutqineet samaa juttua heikäläisestä lähtökohdasta ja koskien Lappia ja sen olosuhteita ja suomalaisia joukkoja ja niiden kykyä käydä sotaa pohjoisessa. Päätyivät siihen, että näpeille tulee ja lujaa, jos puolueettomuuttamme loukataan.

Tuo NL:a koskeva tutqimus sitten. (sallinette tuon q-kirjasimen käytön, tuo kylmän sodan aikakausi tuotti erilaisia tutqimuksia ja tutkimuksia, jotka eivät aina anna lupaa käyttää tutkimus-sanaa, niissä värittyi monesti mielestäni politiikka yms.)

Oliko NL:lle jotenkin hyödyllistä osoittaa ja kumartaa tuolloin suomalaista puolustusjärjestelmää YYA-hengessä? Jos oli niin silloin kyseessä oli tutqimus.

Luulen, että tuota nl-tutkimusta pitää lukea siten, että Aluepuolustusjärjestelmä, suomalaiset joukot, maasto jne. katsottiin niin hankalaksi yhtälöksi, että SA:n nujertaminen olisi ottanut nimenomaan aikaa ja paljon resursseja, armotta. Minun on mahdotonta uskoa, etteikö NL olisi halutessaan voinut Suomea nujertaa, mutta se aika ja resurssien mättäminen moiseen askareeseen olisi ollut hankala juttu.

Minusta on kuitenkin ilman muuta todettava se, että rajallisilla resursseilla kyettiin luomaan systeemi, jota arvostettiin myös Suomen rajojen ulkopuolella. Se oli oikeasti uskottavaa meininkiä siis. Nyt rahoitus on aivan eri kuutamosta ja ongelmaa lykkää ainakin puheista päätellen. Vai olisko kuitenkin niin, että puolustusasiat ovat paremmassa kuosissa kuin ne ikinä ovat olleetkaan??? Ainakin näin on, jos otetaan huomioon ns. ympäristössä tapahtuneet muutokset.

Aluepuolustusjärjestelmän loivat henkilöt ja sotilaat, jotka olivat olleet sodassa, käyneet sitä alkaen ruohonjuuritasosta aina komentajuuksiin asti. Tunsivat realiteetit ja ne mahdollisuudet, joita oikeasti voitiin hyödyntää tai olla hyödyntämättä. Luotiin realiteetteihin perustuva köyhän miehen armeija. Olisko vieläkin paikkansa sotilaallisessa ajattelussa, en tiedä.
 
Voisiko joku ihan ensiksi kertoa mitä tällä aluepuolustuksella on kulloinkin oikein tarkoitettu? Itselleni kun on koko käsitteen ydinsisältö jäänyt vähän avoimeksi huolimatta siitä että sitä on kyllä käyty harjoittelemassa ja kirjallisuuteenkin on koitettu tutustua. Tai siis en vaan ole hahmottanut missä sitä mekanisoitua vihollista oikein piti hidastaa, mitä etua sissitoiminnasta oikein oli ja mikä oli se edullinen paikka missä se vihollinen sitten lyötiin...
 
No Museo, johan minä yritin piipittää tuossa jotain: tavallaan pelataan aikaa ja koroitetaan panos sellaiseksi, että joskohäntä hyökkääjä valitsee toisen tien tai päästään sovintoon ilman sotaa. Ymmärtää kai Sokea Margareetakin sen, ettei NL:n sotapotentiaalia olisi lyöty Suomen saloilla esim. vuonna -67. Tai jos näkee asian niin, silloin on parasta tutkituttaa jotain kiireesti eikä se ole eturauhanen noin niinkuin kiireellisyysjärjestyksessä.

Ihan sama tilanne se on vuonna 2011:kin viittä vaille kaksitoista. Torjuntavoitto-glorifiointi voidaan aina aloittaa pienellä viiveellä, niin se on aina ollut ja on näköjään oleva. Sitä paitsi eihän enää saatana riitä, että jokaiselle torjuntavoitolle on oma juhlapäivänsä, nythän juhlitaan jo mm. Jatkosodan aloittamispäivääkin. Eli sotajuhlissa riittää ja lisää pukkaa.
 
baikal kirjoitti:
Muutama juttu, jos sallitaan ilman ihmeempiä lähteitä: britit olivat tutqineet samaa juttua heikäläisestä lähtökohdasta ja koskien Lappia ja sen olosuhteita ja suomalaisia joukkoja ja niiden kykyä käydä sotaa pohjoisessa. Päätyivät siihen, että näpeille tulee ja lujaa, jos puolueettomuuttamme loukataan.

Mikä ei brittiläisestä näkökulmasta ole ihme: brittiarmeijan pääosan oli määrä taistella siellä, missä eurooppalaisesta näkökulmasta ratkaisutaistelut käytäisiin, eli Pohjois-Saksan alangolla. Maaottelun osapuolet siellä olisivat olleet BAOR vastaan venäläisten 3. iskuarmeija ja sen perässä tulevat 2. portaan yhtymät. Pohjoiskalottia varten oli varattu ensimmäiseen aaltoon 3 Commando Brigade, ts. merijalkaväki vahvistettuna Hollannin merijalkaväen pataljoonalla (muistaakseni) ja SBS:llä. Ei ole mikään ihme että ottelussa 1 prikaati jalkaväkeä vastaan ties kuinka monta prikaatia vastustavaa kiväärimiehiä tulee dunkkuun. Sodan jumalat ovat isojen lukujen puolella. Vaikka olisi otettu mukaan 2. aallon vahvistusprikaati (aikajaksosta riippuen 6 Airborne Bde, 24 Airmobile Bde, 11 Infantry Bde tai 19 Infantry Bde, siis yksi prikaati) hyökkäysoperaatiot olisivat olleet kusessa.

Itse asiassa vaikka koko Naton pohjoiskalottia varten varattu ensilinjan voima olisi otettu vastaan, tulos olisi ollut sen Suomen puolella: ykkösaaltoon kuului brittimerijalkaväen lisäksi yksi jenkkien merijalkaväkidivisioona, kanadalainen maahanlaskuprikaati ja yksi norjalainen prikaati. Paljon jalkaväkeä, vähän tykkejä ja raskasta kalustoa. Pääesikunta itse asiassa totesi jo 1970-luvulla että Natolla ei faktisesti ole kykyä offensiivisiin operaatioihin pohjoiskalotilla, vaikka Venäjä kuinka sillä uhkaili.

Mutta katsotaan sitten mitä Pahan valtakunnasta olisi tullut pohjoisessa vastaan: sieltä olisi ensimmäisenä tullut 6. armeija, toisin sanoen neljä divisioonaa (ilman vahvistuksia), joiden tehtävänä olisi ollut tunkea vasen koukku Suomen Lapin läpi Ruijan puolustuslinjojen selustaan. Jokaisella pohjoiseen sijoitetulla venäläisdivisioonalla oli käytössä esimerkiksi 150 panssarivaunua ja 72 tai 90 tykkiä ja raketinheitintä, ja tässä ei ole mukana armeijan tykistö ja erillinen panssaripataljoona. Hyökkäysvaihtoehtoja ei pohjoisessa paljon ole, joten Suomen puolustus olisi pohjautunut niihin teihin joita Lapissa on. Kun puolustusvaihtoehtojakin on vähän, se venäläisten haluttu tykistökeskitysmäärä (rontti sata tykkiä per kilometri murtokohtaa) olisi saatu helposti kasaan. Lisätään siihen vielä VVS:n ja AV-MF:N rintamailmavoimien rynnäkkökoneet, ja Suomen puolustus olisi rusikoitu Lapin jänkään aika hemmetin kätevästi. 1980-luvulla voidaan ottaa mukaan vielä se ilmakuljetteinen prikaati vahvistettuna Alakurtin taisteluhelikopterirykmentillä , jota olisi voitu armeijalle alistettuna käyttää siellä missä bankut ja MT-LB:tkään eivät kulje. Olisi siinä kumisaapas-ja-kivääri-äijät olleet haavi auki kun koukkaus metsän läpi törmääkin hekomaahanlaskuun.

Oliko NL:lle jotenkin hyödyllistä osoittaa ja kumartaa tuolloin suomalaista puolustusjärjestelmää YYA-hengessä?

Ei ollut, paitsi jos tuon myyttisen "tutkimuksen" tekijänä oli esimerkiksi VDV:n upseeri. Strategiseen iskuun tarkoitettujen joukkojen upseerilla saattoi olla oma lehmä ojassa, ja kova into ilmoittaa ettei kannata päästää Suomea mobilisoimaan vaan kannattaa tehdä kuten Tshekkoslovakiassa ja Afganistanissa: erikoisjoukkojen ja maahanlaskujoukkojen yhteinen Pearl Harbor -skenaario.
 
ironside kirjoitti:
Oliko NL:lle jotenkin hyödyllistä osoittaa ja kumartaa tuolloin suomalaista puolustusjärjestelmää YYA-hengessä?

Ei ollut, paitsi jos tuon myyttisen "tutkimuksen" tekijänä oli esimerkiksi VDV:n upseeri. Strategiseen iskuun tarkoitettujen joukkojen upseerilla saattoi olla oma lehmä ojassa, ja kova into ilmoittaa ettei kannata päästää Suomea mobilisoimaan vaan kannattaa tehdä kuten Tshekkoslovakiassa ja Afganistanissa: erikoisjoukkojen ja maahanlaskujoukkojen yhteinen Pearl Harbor -skenaario.

Sanoisin, että YYA-hengessä taisi olla ihan kotosuomessa se tarve pukea puolustusjärjestelmä sellaiseksi, että sei ei kohdistu erityisesti juuri mihinkään erityisolosuhdesuuntaan. Tämä ei toki mitenkään vähennä alueellisen puolustuksen hyviä puolia, joita on näkynyt useassa paikassa kehutun. Oikeastaanhan se on nappisuoritus, jos puolustusjärjestelmä on paitsi numerojen ja arvioidun suorituskyvyn kannalta hyvä ja vielä poliittisesti oikean kuuloinen.

Yliopisto-lehdestä 6-7 2011 sattui silmään arvio, jossa Jussi Syrjälä kommentoi tätä Pekka Visurin kirjaa "Idän ja lännen välissä. Puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella". Tässä muutama kohta

Pekka Visurin tutkimuskohde on vaikea, sillä kylmän sodan oloissa Suomessa vältettiin avointa keskustelua maanpuolustuksen strategisista perusteista. Alueellisella puolustuksella tavoiteltiin hyökkäystä estävää, kaikkiin suuntiin toimintavalmista pelotetta, minkä ansiosta mitään naapurimaata ei tarvinnut osoittaa potentiaaliseksi hyökkääjäksi. Paljon huomiota saavat osakseen lentokonehankinnat ja ilmatorjuntaohjusten hankintasuunnitelma, josta luovuttiin 60-luvulla Yhdysvaltojen vastustuksen vuoksi.
Visuri arvioi puolustuspolitiikan onnistumista ja sen johtamisesta vastuusta olleen presidentin toimia myönteisessä sävyssä. Puolueettomuuden ja YYA-sopimuiksen välillä tasapainoillut Suomi onnistui vähitellen vahvistamaan puolustuspolitiikkansa edellytyksiä. Huolimatta vaikeista lähtökohdista ja monista kylmän sopdan kriiseistä Suomen itsenäisyys säilyi, eikä kansalaisten turvallisuus joutunut missään vaiheessa vakavasti uhatuksi.
 
Hessukessu kirjoitti
80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.

Meinaako tämä että suomella oli hyvä puolustus?
 
Hejsan kirjoitti:
Hessukessu kirjoitti
80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.

Meinaako tämä että suomella oli hyvä puolustus?

Ei meinaa, vaan sitä että hyökkäyksen torjuntaa olisi arvioiden mukaan jatkettu siitä huolimatta... Aluepuolustus taisi olla suuressä määrin poliittinen luomus.
 
Museo kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Hessukessu kirjoitti
80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.

Meinaako tämä että suomella oli hyvä puolustus?

Ei meinaa, vaan sitä että hyökkäyksen torjuntaa olisi arvioiden mukaan jatkettu siitä huolimatta... Aluepuolustus taisi olla suuressä määrin poliittinen luomus.

Eikös aluepuolustuksella ole etuja myös sotilaallisestikin; antaa mm. syvyyttä torjuntataisteluun; kun edellisen "läänin" joukot on kulutettu loppuun ja jos vihulaisen hyökkäys jatkuu, niin vastaan saadaan tuoreita joukkoja.
 
Museo kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Hessukessu kirjoitti
80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.

Meinaako tämä että suomella oli hyvä puolustus?

Ei meinaa, vaan sitä että hyökkäyksen torjuntaa olisi arvioiden mukaan jatkettu siitä huolimatta... Aluepuolustus taisi olla suuressä määrin poliittinen luomus.

Jokaisen alan asioista kiinnostuneen kannattaa varmaan funtsia näitä terminologisiakin juttuja. Mitä merkityksiä on ollut esim. Aluepuolustuksella-termillä? Tai mikä ollee Alueellinen tst-ryhmä? Missä? Miten? Millä tavoitteilla?

Näyttää siltä, että viime sotien jälkeen puolustusvoimia on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa. Rahoituksella on määritelty kenties sellainen sopiva korrekti taso?

Aiheuttiko taannoin Suomen monisatalukuinen tankkiarmeija kiusallista väreilyä suhteissa Naapureihin? Jos aiheutti, niin miksei Hornetien ole katsottu aiheuttaneen samaa? Onhan näissä seikkansa.
 
Hejsan kirjoitti:
Hessukessu kirjoitti
80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.
Meinaako tämä että suomella oli hyvä puolustus?
No kyllä minä sen niin tulkitsisin. Jos NL:ssä olivat sitä mieltä, etteivät kykene Suomen puolustusta murtamaan edes massiivisella hyökkäyksellä, niin kyllä se tarkoittaa, että pitivät Suomen puolustusta hyvänä.

Varsinkin kun ottaa huomioon, että samaan aikaa NL:ssä oltiin sitä mieltä, että he kykenisivät murskaamaan Länsi-Saksassa olevien Nato-joukkojen puolustuksen ja etenemään aina Englannin kanaalin rannalle 2-4 viikossa. Näin niinkuin vertailun vuoksi todettakoot...
 
hessukessu kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Hessukessu kirjoitti
80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.
Meinaako tämä että suomella oli hyvä puolustus?
No kyllä minä sen niin tulkitsisin. Jos NL:ssä olivat sitä mieltä, etteivät kykene Suomen puolustusta murtamaan edes massiivisella hyökkäyksellä, niin kyllä se tarkoittaa, että pitivät Suomen puolustusta hyvänä.

Varsinkin kun ottaa huomioon, että samaan aikaa NL:ssä oltiin sitä mieltä, että he kykenisivät murskaamaan Länsi-Saksassa olevien Nato-joukkojen puolustuksen ja etenemään aina Englannin kanaalin rannalle 2-4 viikossa. Näin niinkuin vertailun vuoksi todettakoot...

Joo kiitos, minäkin alin ajatelemaan että onko mun suomi niin huono. :)
 
Hessukessu

Kun kauon ne luuli murskavan suomen puolustus? (jos ne luuli että otta 2-4 viikoa päästä englannin kanavalle)
 
Hejsan kirjoitti:
hessukessu kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Hessukessu kirjoitti
80-luvun alussa, jossa todettiin, että Neuvostoliiton massiivinenkaan hyökkäys Suomeen ei kykenisi murtamaan suomalaista aluepuolustusta.
Meinaako tämä että suomella oli hyvä puolustus?
No kyllä minä sen niin tulkitsisin. Jos NL:ssä olivat sitä mieltä, etteivät kykene Suomen puolustusta murtamaan edes massiivisella hyökkäyksellä, niin kyllä se tarkoittaa, että pitivät Suomen puolustusta hyvänä.

Joo kiitos, minäkin alin ajatelemaan että onko mun suomi niin huono. :)

Missään ei ole lukenut ettei Neuvostoliitto olisi kyennyt murtamaan Suomen puolustusta, vaan luki etteivät olisi erään arvion mukaan kyenneet murtamaan aluepuolustusta. Tossa on sellainen pieni vivahde-ero kun sitä vähän ajattelee.
 
Pitää taas varmaankin kaivella kirjat esiin joissa esitellään sitä puolustusvoimien kehitystä sodan jälkeen. Thomas Riessin Luja tahto taitaa olla paras esitys?

Kovasti kuulee moitittavan tuota aluepuolustusta. Rehellisesti sanottuja se oli kuitenkin paljon parempi ratkaisu kuin edeltäjät. Nyt olisi taas hyvä paikka luntata mutta kun hövelinä on antanut kirjoja lainaan... Sodan jälkeen oli kuitenkin puolustusvyöhykettä ja sen jälkeen kaksikertaista puolustusvyöhykettä jossa toisen puolustuslinjan joukkojen olisi pitänyt liikkuvilla sotatoimilla lyödä ensimmäisestä linjasta läpimurtautunut hyökkääjä. Kuinka realistista tämä sitten oli kun vielä pitkälle 60-luvulle armeijan liikkuvuus oli polkupyörän ja hevosten varassa? Entäs sitten tuki ilmasta?

Tarkkoja vuosia en nyt muista mutta kyllä tuo 1970 luvun aluepuolustus oli sellaista täysin liikkuvaa aluepuolustusta jossa mitään kohdetta esim. Helsinkiä ei aiottu pitää, jos vihollinen puski kohti tarpeeksi suurella voimalla. Vuosikymmenen loppupuolella taas päätettiin että osa kohteista ja maa-aluieista tullaan pitämään hallussa vaikka jäykän puolustuksen keinoin. Muistaakseni päätös Helsingin pitämisestä tehtiin 1977?

Ylipäätänsä aluepuolustus on useimmille vähän hankala hahmottaa. Elokuvissahan ollaan rintamalla, vihollisen linjojen takana tai vinosilmäsissejä kuhisevassa viidakossa. Omasta varusmiespalveluksesta muistan, että useimmat hahmottivat kyllä jääkäriprikaatit ja panssaripoppoot. Alueellisten joukkojen toiminta sitten jäi useimmille hyvinkin epäselväksi. Osa porukasta oli jo näkevinään satoihin tuhansiin nousevia sissien määriä - väärinkäsitys jonka oikaisuun ei pelkkä kouluttajan punakynä riittänyt.

Olen kyllä kuullut tästä neuvostoliittolaisesta tutkimuksesta jonka mukaan aluepuolustus on vaikea lyödä. Tarkempaa tietoa sen sisällöstä en omaa. Ehkä kuin kuitenkin syytä erottaa vihollisen lyöminen ja sodan poliittiset tavoitteet. Jokainen vastuullinen sotapäällikkö varmasti pyrkii täyttämään jälkimmäistä tavoitetta. Neuvostoliiton pohjoisen sivustan vakituiset aseissa olleet maajoukot olivat melko vähälukuisia. Ne olivat täysin riittäviä mahdolliseen vihollisen hyökkäykseen eli muutaman NATO prikaatin lyömiseen Litsa-joella (hyvin hyvin epätodennäköinen skenaario). Varsinaiset hyökkäysoperaatiot olisivat sitten vaatineet vahvistuksia muualta. Edes supervalta ei voi olla vahva kaikkialla! Suomen osalta ongelmana oli varmasti se, kuinka nopeasti suomalaiset voidaan lyödä. Ne motorisoidut divisioonat olisi pitänyt saada Pohjanlahden yli jossain järkevässä aikataulussa. Tuohon tavoitteeseen sopi tosi huonosti ajatus siitä, että Porin lentokenttää ja Vaasan satamaa olisi jouduttua suojaan prikaatin kokoisilla osastoilla jne.. Todennäköisesti enemmän pelkoa herätti se, että 200 000 miehen armeija olisi jouduttu sitomaan jatkuviin taisteluihin erilaisten suomalaisten hallinnassa olevien "taskujen" ja jopa niiden siilipää sissien kanssa tilanteessa jossa olisi pitänyt kovaa vauhtia edetä kohti Oslo vuonoa ja Ruhria.

Erillissotakin olisi ollut melko huono ajatus. Suomihan olisi voinut sinnitellä kuukausikaupalla ja mikään Tsekki tai Unkari tyylinen "saattaminen tapahtuneiden tosiasioiden eteen" ei olisi ollut mahdollista. Aluepuolustus oli sekä taloudellisten resurssien ja YYA-sopimuksen takia huomattavasti uskottavampi vaihtoehto kuin joku mekanisoiduilla miniprikaateilla varustettu the armeijakunta. Neuvostoliitossa oli kyllä tiedossa mihin paskaan kädet oli lyöty 1939 ja vielä uudelleen 1941. Neuvostoliitto toki yritti siistillä kaappaushyökkäysellä hoitaa naapurimaahan sopivan poliittisen johdon. Siinä missä Unkari ja Tsekki olivat helppoa kuin lapsen lyöminen, Afganistan osoittautui mahdottomaksi alistaa ja hallita. Vastassa ei ollutkaan sosialistisen hyvinvointivaltion pragmaattinen ja kuohittu kansalainen vaan sellainen puolivilli kiväärimies joka pyyhki persettään papereilla ja periaatteilla - ainoana poikkeuksena Allah ja koraani sekä luja vakaumus, että kaikki mikä tulee naapurilaaksoa kauempaa pitää häätää muualle.
 
Olen lainanut se Thomas Riesin kirja kirjastosta toki englanniksi.

Onko se käänetetty ruotsiksi ja mistä se voi ostaa?
 
Mosuri kirjoitti:
Neuvostoliiton pohjoisen sivustan vakituiset aseissa olleet maajoukot olivat melko vähälukuisia. Ne olivat täysin riittäviä mahdolliseen vihollisen hyökkäykseen eli muutaman NATO prikaatin lyömiseen Litsa-joella (hyvin hyvin epätodennäköinen skenaario). Varsinaiset hyökkäysoperaatiot olisivat sitten vaatineet vahvistuksia muualta.

6. armeijaan kuului neljä divisioonaa (54 MSD Alakurtti, 111 MSD Sortavala, 131 MSD Petsamo, 77 MSD Arkangeli - 77. siirrettiin vuonna 1989 laivastoon "rannikkopuolustusdivisioonaksi" koska TAE-rajoituksia loukkaavaa kalustoa siirrettiin itäblokista äiti Venäjälle ja laivaston yksiköt eivät kuuluneet sopimuksen piiriin). Tämän lisäksi sille oli mahdollista antaa kättelyssä ainakin kaksi reservidivisioonaa (71 MSD Petroskoi, 37 MSD Nagornyi) jotka olivat Leningradin sotilaspiirin joukkoja, eivät 6. armeijan tai 30. kaartin armeijakunnan ("Viipurin armeijakunta" NATOn tiedoissa - 45 GMSD Perkjärvi, 63 GMSD Krasnoselsk, 64 GMSD Viiksanlahti) joukkoja.

Samaan aikaan Suomella ei ollut Lapissa yhtään sotavahvuista tai sotavalmista yksikköä, Norjalla oli "pohjoinen prikaati" joka oli käytännössä yksi pataljoona Etelä-Varangerissa.

Normaalitapaus Venäjän doktriinissa oli peittää sotavalmistelut harjoituksilla, kuten Tshekkoslovakian ja Afganistanin tapauksissa tehtiin. Jos pelkästään nuo 4 divisioonaa olisi mobilisoitu "harjoituksia" varten ja puskeneet sitten länteen siinä pahimman tapauksen skenaariossa mitä länsi pelkäsi (hyökkäys "suoraan parakeista" - Keski-Euroopassa olisi ollut kahdeksan taisteluvalmista Naton divisionaa vastassaan 20 divisioonan GSFG ja itäsaksalaisten 4 A-kategorian divisionaa), sitä ei olisi pysäyttänyt niin mikään. Ei ihme, että tuossa tilanteessa olisi käytetty taktisia ydinaseita.

Ne motorisoidut divisioonat olisi pitänyt saada Pohjanlahden yli jossain järkevässä aikataulussa.

Ei niitä ollut tarkoitus kuljettaa Pohjanlahden yli, vaan vasen koukku olisi tullut Suomen alueelta Suomi-neidon "pään" kautta luoteeseen samalla kun merijalkaväki ja laivoihin lastattu moottoroitu jalkaväki tekevät sen oikean koukun mereltä suojaamattomaan sivustaan. Jos hyvä säkä olisi käynyt ja Suomi olisi laskenut venäläiset maahan, tähtäintä olisi voinut siirtää parisataa kilometriä länteen Käsivarren Lappiin.

Erillissotakin olisi ollut melko huono ajatus. Suomihan olisi voinut sinnitellä kuukausikaupalla ja mikään Tsekki tai Unkari tyylinen "saattaminen tapahtuneiden tosiasioiden eteen" ei olisi ollut mahdollista.

Miksi ei? Se onnistui sekä Tshekkoslovakiassa että Afganistanissa, ja molemmissa hommat hoidettiin huolimatta kovemmasta oletetusta vastarinnasta (Tshekkoslovakialla oli omat A-kategorian jatkuvassa valmiudessa olevat joukkonsa, Afganistan oli käytännössä jo sotatilassa).

Vastassa ei ollutkaan sosialistisen hyvinvointivaltion pragmaattinen ja kuohittu kansalainen vaan sellainen puolivilli kiväärimies joka pyyhki persettään papereilla ja periaatteilla - ainoana poikkeuksena Allah ja koraani

Ja Suomessa näitä tällaisia tyyppejä on - onneksi - vähän. Sen sijaan täällä on paljon sosialistisen hyvinvointivaltion kuohittuja kansalaisia...
 
USSR offensive planning for Northern Scandinavia.
Creator: (Taken from notes by the Swedish Armed Forces Headquarters/Swedish Military Intelligence and Security Service.)

USSR_Offensive_Planning_for_Northern_Scandinavia.jpg


Military Operational Movements in Northwestern TSMA: The invasion picture in ‘Khrushchev’s right flank’.
Creator: (Source: Military Review, no. 1, 1964)

Military_Operational_Movements.jpg


The Soviet view of the 1980s with regard to threats coming from across Scandinavia.
Creator: (Illustration from Lars Ulving’s Rysk krigskonst [Russian Art of War], Figure 2.27.)

Soviet_View_of_the_1980s.jpg
 
Suomen Order of Battle vuonna 1989

Finland

Finnish Army (Maavoimat)

An estimated 95 percent-plus of Finland’s eligible male population served in the Finnish defense forces, giving them a vast manpower pool despite their limited population base.

This OOB comes from Jakob Wedman. Sources: CFE, http://nikita.letku.net/strategy/CCOMGKK-CCFinland.htm, www.geocities.com/finnmilpge, Cold Will - The Defence of Finland (Tomas Ries 1988). Note from Jakob: Most of the information is extracted from CFE 1990 and covers tanks, APC/AIFV and artillery and mortars. Only subunits with such equipment are shown in the order of battle, see TOE for other subunits.

A. General Forces

1. North Finland Military Area, Oulu
a. 1. Army Corps, Oulu g (Reserve)
1-3) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Lappland Jäger Brigade, Sodankylä
1-4) Jäger battalions: 50 BV each
5) Artillery regiment: 12 155 mm gun 83, 12 122 mm howitzer D-30
c. Northern Jäger Brigade, Oulu
1-4) Jäger battalions: 50 BV each
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
d. Kajanaland Jäger Brigade, Kajani
1-4) Jäger battalions: 50 BV each
5) Artillery regiment: 12 155 mm gun 83, 12 122 mm howitzer D-30

2. South West Finland Military Area, Turku
a. 2. Army Corps, Turku (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Pori Jäger Brigade, Säkylä
1) Jäger battalion: 37 Sisu APC
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
c. 31. Brigade, Turku (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30

3. South East Finland Military Area, Kouvola
a. 3. Army Corps, Kouvola (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Karelia Jäger Brigade, Valkeala
1) Jäger battalion: 22 BTR-60
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
c. Savo Jäger Brigade, Mikkeli
1) Jäger battalion: 38 BTR-60
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 12 152 mm howitzer, 12 122 mm howitzer D-30
d. Kymi Jäger Brigade, Hamina (Reserve, Standing Jäger battalion in peacetime)
1) Jäger battalion: 24 BTR-60
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 12 152 mm howitzer, 12 122 mm howitzer D-30
e. 17. Brigade, Lappeenranta (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
f. 19. Brigade, Mikkeli (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30

4. South Finland Military Area, Hämeenlinna
a. 1. Army Corps, Hämeenlinna (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. 2. Armoured Brigade, Hattula
1-3) Armoured battalions: 60 T-72, 37 BMP-1, 26 BMP-2, 87 MT-LB
4) Artillery regiment: 24 122 mm 2S1
c. Coast Jäger Brigade, Tammisaari
1) Jäger battalion: 66 Sisu APC
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 12 155 mm gun 83, 12 122 mm howitzer D-30
d. Hämeenmaan Jäger Brigade, Lahti (Reserve, Standing Jäger battalion in peacetime)
1-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
e. Uudenmaan Jäger Brigade, Helsinki (Reserve, Standing Jäger battalion in peacetime)
1) Jäger battalion: 50 Sisu
2-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
f. 25. Brigade, Helsinki (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
g. 26. Brigade, Hyrylä (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
h. 28. Brigade, Lahti (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
i. 29. Brigade, Hyrylä (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
j. 34. Brigade, Helsinki (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30
k. 42. Brigade, Hyrylä (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 122 mm howitzer D-30

5. Pohjanmaan Military Area, Vasa
a. 5. Army Corps, Vasa (Reserve)
1-3) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. 38. Brigade, Vasa (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 12 122 mm howitzer D-30, 12 105 mm howitzer

6. Savo-Karelia Military Area, Kuopio
a. 6. Army Corps, Kuopio (Reserve)
1) Rocket Launcher Battery: 6 BM-21 (Reserve)
2-4) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. Northern Karelia Jäger Brigade, Kontioranta (Reserve)
1-4) Jäger battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
c. 27. Brigade, Joensuu (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer
d. 43. Brigade, Kuopio (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 24 105 mm howitzer

7. Central Finland Military Area, Tikkakoski
a. 7. Army Corps, Tikkakoski (Reserve)
1-3) Artillery battalions: 36 130 mm gun M-46/152 mm howitzer (Reserve)
b. 3. Armoured Brigade, Tampere (Reserve)
1-3) Armoured battalions: 60 T-55M, 6 BMP-2, 122 MT-LB, 25 BTR-50
4) Artillery regiment: 24 152 mm howitzer
c. 36. Brigade, Tampere (Reserve)
1-4) Infantry battalions
5) Artillery regiment: 12 152 mm howitzer, 12 105 mm howitzer

Note 1: The number of Army Corps is likely between four and seven with High Command assets including 4 batteries of BM-21 rocket launchers and around 20 battalions of 130 mm gun M-46 and 152 mm howitzers.

Note 2: Local Forces
50 Battalions (Separate batttalions for frontal and “sissi” use and Defensive battalions for static use against amphibious assaults and air landings)
200 Companies (Separate defensive companies for frontal use, Guard companies used to guard stationary objects such as bases, roads and bridges)
~12 Separate Artillery batteries: 6 105 mm howitzer
2 Separate Tank battalions: 30 T-55 (T-54?)

Note 3: Equipment Holdings
Tanks. 60 T-72, 100 T-55M/T-55/T-54, 15 PT-76
APCs/AIFVs. 37 BMP-1, 32 BMP-2, 209 MT-LB, 31 BTR-50, 87 BTR-60, 2 BTR-80, 153 Sisu A-180 Pasi
Artillery. 53 105mm howitzer 33, German 10,5 cm leFH 1918 (105 H 33); 8 105mm howitzer 33 modified 1940, German 10,5 cm leFH 1918 (105 H 33-40); 140 122mm howitzer 10 with barrels from 105 mm howitzer 37 (105 H 37-10); 54 105mm howitzer 37 upgraded 1961 (105 H 61-37); 15 122mm coastal gun 60 (122 K 60); 268 122mm howizer 63/63A, Soviet D-30/D-30A (122 H 63); 24 122mm SP howitzer 74, Soviet 2S1 (122 PsH 74); 24 122mm rocket launcher 76, Soviet BM-21 (122 RakH 76); 170 130mm gun 54, Soviet M-46, also coastal gun (130 K 54); 97 152mm howitzer 38, Soviet M-10 (152 H 38); 19 122mm gun 31, Soviet A-19, modified with 152 mm barrel 1988 (152 H 88-31); 81 152 mm howitzer 37, Soviet ML-20, modified 1988, also coatal gun (152 H 88-37A); 41 150mm howitzer 40, German 15 cm sFH 18, modified with 152 mm barrel 1988 (152 H 88-40); 36 155mm gun 83 (155 K 83)
Mortars. 880 81mm, 614 120mm

Note 4: TO&Es
Armoured Brigade 90
HQ company
Armoured signals company: Jeep, MT-LB
Armoured reconnaissance company: BMP
3 Armoured battalions:
Armoured ATGW company: ITOW
Artillery regiment: 24 pieces
AA battalion:
Engineer battalion

Jäger Brigade 90
HQ company
Signals company
Reconnaissance company: BV/Jeep
4 Infantry battalions: 4 Jäger companies, 1,000 men, 6 120 mm mortar, 6 95 mm RCL ATG, Apilas LAW, Miniman RCL
AT company: I-TOW, AT-4
Artillery regiment: 24 pieces, type varies by unit
AA battalion: 20 SA-7 Strela, 18 ZU-23-2
Engineer battalion

Infantry Brigade 80
HQ company
Signals company
Reconnaissance company: Jeep
4 Infantry battalions: 4 Infantry companies, 1,000 men, 6 120 mm mortar, 12 81 mm mortars (3 in each inf coy), 6 95 mm RCL ATG
AT company: 6 95 mm RCL ATG
Artillery regiment: 24 pieces, type varies by unit
Light AA battalion: 12 ZU-23-2 or 20 mm AA gun
Engineer company
 
Finnish Air Force (Ilmavoimat)

1.) Headquarters – Tikkakoski, central Finland.
2.) Three Air Defense Sectors:
a.) Lapland Wing/Fighter Squadron 11 - near Rovaniemi, responsible for N Finland:
1) 1. Flight, Readiness Flight: 6 J-35F Draken (Interceptors), 12 J-35S Draken (Interceptors)
2) 2. Flight, Conversion Flight: 5 J-35B Draken (Training), 3 J-35C Draken (Two-seat OCU trainers)
3) 3. Flight, Training Flight: Vinka/ 4 Hawk Mk-51 (Trainers)
4) 4. Flight, Liason Flight (Liason Aircraft)
b.) Satakunta Wing/Fighter Squadron 21 – Tammerfors, responsible for SW Finland: 12 Saab J-35 Drakens
1) 1. Flight, Readiness Flight: 12 J-35F Draken (Interceptors)
2) 2. Flight, Conversion Flight: 2 J-35C Draken (Two-seat OCU trainers), 8 Hawk
3) 3. Flight, Training Flight: Vinka/ 4 Hawk Mk-51 (Trainers)
4) 4. Flight, Liason Flight (Liason Aircraft)
c.) Karelian Wing/Fighter Squadron 31 -- Kuopio-Rissala, responsible for SE Finland: 30 Mig-21bis plus several Hawks in recon role
1) 1. Flight, Readiness Flight: 30 MiG-21 bis Fishbed N (Interceptors)
2) 2. Flight, Conversion Flight: 6 MiG-21 U/UM Mongol (Two-seat trainers),
3) 3. Flight, Training Flight: 4 Hawk Mk-51
4) 4. Flight, Liason Flight (Liason Aircraft)
3.) Transport Wing – Kouvola-Utti: 3 Fokker F-21-100, 2 Fokker F-27-400, 3 Gates Learjet 35A (Special Mission), 9 Mil-8 Hip
4.) Recconaissance Squadron – Luonetjärvi: Mig-21 Fishbed C, 8 Hawk Mk-51
4.) Training Wing – Kauhava: 39 Hawk Mk. 51s, 30 L-70 Vinkas
5.) Air Force Academy – Kauhava: 27 Hawk Mk-51 (Training-recce)

Note 1: Total Aircraft holdings as of 1988: 41 SAAB J-35 Drakens, 4 SK-35C Draken trainers, 30 Mig-21bis, 4 Mig-21UM trainers, 39 Hawk Mk. 51s, 8 Hawk Mk. 51s configured for recon, 30 L-70 Vinkas, 3 F-27s, 6 Mi-8, 2 MD-500, 5 CM-170 Magisters

Note 2: According to Cold Will, “On the other hand, the 47 Hawk would be used for wartime combat missions related to Army and Navy operations, including reconnaissance and point air defence. The Finnish Hawk is equipped with a 30 m gun, rockets and training missiles. A more likely role would be to intercept helicopters and slow transport and combat air patrol.”

http://www.microarmormayhem.com/NATO_ORDER_OF_BATTLE_mod_8.doc
 
Back
Top