Northern Wind 19

Panssari Salama

Respected Leader
Kulumisen takia. Ihan turha niitä on pitää normaalissa harjoituksessa kiinni. Kerran kun menee puunkylkeä vasten, niin naamio rullautuu pois. Ei järin kustannustehokasta.
Tämä on sinällään ihan ymmärrettävää. Jäin vain pohtimaan, että kun verkkoa niin kovasti kehuttiin (tai kai lähinnä todettiin sen ominaisuudet) silloin kun modauksesta kerrottiin, niin tässä olisi ollut mahdollisuus testata sitä laajemmassa skaalassa. Toki varmasti verkko on asianmukaisesti jo aiemmin testattukin.
 

Lepard

Majuri
Äkkiseltään näin voisi luulla - vaan se ei ole sittenkään niin.
Naapurin joukot on tarkoitettu toimimaan aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja suurin osa joukoista ja sotilaista on ihan toisenlaisista maastoista. Heillä on vain muutama joukko, joiden koulutusvaruskunta on suunnilleen meikäläisissä maastoissa. Niidenkin sotilaista pääosa on kotoisin muualta kuin metsämaastosta ja niidenkin joukkojen päätoiminta-alue on muualla kuin metsämaastoissa, joten koulutus tähtää muualle kuin metsämaastoon.
Joten yhtä hankalaa se on briteillä kuin naapurin pojillakin - aivan kuin on meilläkin jos joudumme jollekin ukrainalaista peltomaastoa muistuttavaan paikkaan tappelemaan.
Kyllä, neuvostoaikaan taistelu Suomen kaltaisessa maastossa listattiin taisteluksi "metsä-suomaastossa". Vuoristotaistelun kaltaisia erityisolosuhteita, joita varten joukot pitää kouluttaa erikseen ja joka vaatii erityistä taktiikkaa. Ei ole nykypäivän Venäjän asevoimissa monia joukkoja jotka olisi siihen koulutettu. Mikä näkyy, kun katsoo millaisissa maastoissa joukkoja etupäässä koulutetaan. Etenkin naapurin kovapanosammunnat ovat mielenkiintoisia tästä näkökulmasta.
 

Lepard

Majuri
Vaikka suomalaiset erityisolosuhteet ovatkin vääntäytyneet ilkikuriseksi meemiksi näkemyksettömien suissa, ne ovat luojankiitos myös ihan oikea asia. Ei tosin ole mikään ihme ettei suuri osa ihmisistä tätä selventämättä ymmärrä, onhan kyse maasta jonka suurimmasta kaupungista Helsingistä pääsee metsäränniä pitkin ihan ydinkeskustasta aina Utsjoelle asti. Meille metsä on vielä onneksi ihan luonnollinen osa elämää, vannoutuineimpia betoniviidakon sissejä lukuunottamatta.
Samoin @Kapiainen mainitsema toiminta-alueeseen räätälöity koulutus, kalusto ja toimintatavat antavat huomattavan etulyöntiaseman meille, SA-vahvuushan on käytännössä täynnä erilaisia olosuhdespesialisteja, kaupunkijääkäripataljoonista aina hajautetusti taisteleviin jääkärikomppanioihin ja kaikkea siltä väliltä.

Rajantakaiset moottoroidut ja mekanisoidut joukot eivät tosiaankaan mielellään jalkaudu ja lähde syvyyteen saapastelemaan, vaan eteneminen tapahtuu uria pitkin ja niiden välittömässä läheisyydessä, tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta. Olen itsekin usein hikoillut miettiessäni esimerkiksi Ukrainan kaltaista skenaariota, jossa joutuisimme taistelemaan avoimessa, silmänkantamattomiin jatkuvassa peltomaassa tasankokansaa vastaan. Alkaisi se kaivautuminen maistumaan aika äkkiä homman pitkittyessä! Toki kansallemme ja kulttuurillemme tyypilliset luonteenpiirteet avittaisivat suuresti tuloksellista toimintaa, mutta aika kusista hommaa se olisi silti.
Toki kannattaa meilläkin muistaa, että se metsissä samoilu pikku porukoissa ei ole se pääasia. Vaikutus pitää kyetä keskittämään avainmaastoihin. Se edellyttää suluttamista, riittävää jalkaväki- ja pst-tulta sekä epäsuoraa tulta pysäytetyn vihollisen niskaan. Ja se vaikuttaminen pitää suunnitella etukäteen, jalkamiehenä metsässä kun on huono yrittää ottaa kiinni panssarikiilaa joka painaa uraa eteenpäin. Nähty monissa harjoituksissa.
 

Lepard

Majuri
Voitko kertoa tarkemmin? Ja mitä heikkouksia siitä koituu naapurille meikäläisissä olosuhteissa?
Kaikki isommat (ja pääosin kyllä pienemmätkin) ammunnat näyttävät olevan aina hyvin avoimessa maastossa. Toki esim Niinisalossa omien panssarijoukkojemme ammunnat tapahtuvat osin avoimessa maastossa, mutta siellä hyödynnetään kuitenkin kumpuilevaa maastoa ja osa joukosta ampuu aina peitteisessä maastossa. Sama muillakin ampumakentillä, löytyy avoimia alueita mutta aina harjoitellaan joukkojen siirtämistä maastoa hyväksi käyttäen ja osa ammunnoista on peitteisessä maastossa. Naapurilla kaikki näyttävät olevan avoimella platalla, jossa kummempaa maastonkäyttöä ei harjoiteta. Todennäköisesti johtuu sekä perinnöstä, että myös joukon heikommasta koulutustasosta. Aukealla on helpompi valvoa ja kun vaunut ajavat suorilla urilla, ei pääse vahinkoja tapahtumaan. Ei yksinkertaisesti uskalleta viedä joukkoa peitteiseen maastoon vaativampaan ammuntaan. Joka tietenkin kostautuu tositilanteessa jos joudutaan peitteiseen maastoon...
Tosin eipä nuo jenkkienkään ammunnat pääse vaativuudellaan vaikutusta tekemään.
 

Stagideus

Majuri
Toki kannattaa meilläkin muistaa, että se metsissä samoilu pikku porukoissa ei ole se pääasia. Vaikutus pitää kyetä keskittämään avainmaastoihin. Se edellyttää suluttamista, riittävää jalkaväki- ja pst-tulta sekä epäsuoraa tulta pysäytetyn vihollisen niskaan. Ja se vaikuttaminen pitää suunnitella etukäteen, jalkamiehenä metsässä kun on huono yrittää ottaa kiinni panssarikiilaa joka painaa uraa eteenpäin. Nähty monissa harjoituksissa.

TIETENKIN.
 

Iso-Mursu

Respected Leader
Piti hakea kirjastosta Tomas Ries Luja Tahto kirja. Kun kerran hehkutin ja en jaksanut lähteä mökiltä hakemaan omaani.

Muistin luvun väärin. Luku käsittelee Maavoimia ja seuraava lainaus on sivulta 354.

Koulutus Suomen Puolustusvoimissa kovaa, ja kuri on tasolla, jota ei enää tapaa monissakaan länsimaissa. Näihin yhdistyy henkilökohtaisen aloitteellisuuden voimakas painottaminen. Kaikkeen tähän on niin ikään lisättävä suomalaisten periytynyt karski, jääräpäinen ja väkivaltainen luonne. Myös Neuvostoliiton maahantunkeutumisyritysten menestyksellinen torjuminen 1939-40 ja 1944 on jättänyt psykologiseksi perinnöksi luottamuksen siihen, että maan puolustaminen on mahdollista

Samalla sivulla alampana jatkuu

Erityinen paino on asetettu pienten yksiköiden suorittamille ylläköille ja pimeätaistelulle. Pimeyttä, pakkasta ja vaikkeaa maastoa pidetään suomalaistaistelijoiden lounnollisena liittolaisena. Ja näinen olosuhteiden hyödyntämiseksi tehdään kaikki voitava.



Näin Thomas Ries 1989.

Ps. Aika olisi jo kypsä seuraavalle alan klassikolle
 
Viimeksi muokattu:

setämies

Kenraali
Aika usein kyse on tosiaan myös siitä että simulaser ei ole yhtäkuin kova A-tarvike. Laserin tielle kun sattuu risu, oksa, heinikkoa jne niin "osumaa" ei tule. Maaliprismoissa voi olla vikaa, laser-lähettimessä on vikaa jne jne. Tai sitten on sorruttu kikkailuun eli pelailuun ja naamiointi "ihan vahingossa" olikin mennyt maaliprisman päälle. Ihan inhimillistähän se toki on. Näitä kaikkia em. tilanteita pyritään erotuomaroinnilla ratkomaan heti paikanpäällä, mutta erotuomari ei ole kaikkialla samaan aikaan, joten aina jää jotakin huomaamatta. Lisäksi joskus myös erotuomarit sortuvat pelaamiseen ja omien suosimiseen - mikä on inhimillistä sekin. Kun erotuomaroi itse kouluttamaansa joukkoa, niin aina silloin tällöin sorrutaan eroaseella pelaamaan.
Tilanne voi myös olla se että joku tuhottu psv tai joukko herätellään samantien henkiin jotta saadaan kuvattua isompi/vahvempi vihollinen jollekin joukolle tai että saadaan testattua joku isompi kokonaisuus joka halutaan testata. Nämä tällaiset asiat jäävät usein itse toimivan joukon yksilöiltä huomaamatta, joka sitten aiheuttaa turhautumista.

Hyvä esimerkki on myös se, että jonkun liikkeen eteen ilmestyy sirotemiinoite, vaikkei vastapuolella ole harjoituskaluston puolesta kykyä ampua RAKH:llä sirotteita. Ja sitten simin pysäyttämä kärkijoukkue pahoittaa mielensä jne jne.
Onhan näitä :)
Yksi hauskimmista tempuista oli "ampua" miinoite paikalleen eroaseella. Aika nopeasti loppui eroaseen jakaminen esim. vaununjohtajan konetykiksi harjoituksessa jossa ei vaunusimuja ollut käytössä.
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
Tuossa taannoin haastattelin yhtä harjoituksessa ollutta...

Kysyin: "No minkälainen oli harjoitus?

"Muuten oli tylsää mutta..."
"Me päästiin kylpylään kesken harjoituksen ja saatiin vaihtaa puhtaat vermeet.. pari tuntia meni"
"Niin ja harjoituksen loputtua oltiin Haaparannassa pari tuntia"... "mä ostin tornin nuuskaa ja kävin hampparilla siellä meni 20 euroo"

Siinä varusmiehen näkökulmasta harjoituksen kohokohdat ja Haaparannan kaupat ilmeisesti tyhjeni Suomalaisten harjoitusjoukkojen ansiosta nuuskasta!:D
 
Viimeksi muokattu:

adam7

Respected Leader
Tuossa taannoin haastattelin yhtä harjoituksessa ollutta...

Kysyin: "No minkälainen oli harjoitus?

"Muuten oli tylsää mutta..."
"Me päästiin kylpylään kesken harjoituksen ja saatiin vaihtaa puhtaat vermeet.. pari tuntia meni"
"Niin ja harjoituksen loputtua oltiin Haaparanassa pari tuntia"... "mä ostin tornin nuuskaa ja kävin hampparilla siellä meni 20 euroo"

Siinä varusmiehen näkökulmasta harjoituksen kohokohdat ja Haaparannan kaupat ilmeisesti tyhjeni Suomalaisten harjoitusjoukkojen ansiosta nuuskasta!:D
Niinhän se on sieltä sammakkoperspektiivistä katsottuna. Oman ryhmän ja joukkueen tehtävä näkyy, mutta jo komppania alkaa olla hämärää, jollei miehistöä pidetä ajan tasalla.
Kyselitkö osallisujalta ollenkaan tiesikö mitä olivat tekemisissä tai annettiinko heille tilannetietoja?
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
Niinhän se on sieltä sammakkoperspektiivistä katsottuna. Oman ryhmän ja joukkueen tehtävä näkyy, mutta jo komppania alkaa olla hämärää, jollei miehistöä pidetä ajan tasalla.
Kyselitkö osallisujalta ollenkaan tiesikö mitä olivat tekemisissä tai annettiinko heille tilannetietoja?
Täytyy tuohon palata myöhemmin.
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
@adam7 Heille kerrottiin pintapuolisesti kokonaistilanne. Tietokatkos tarkempien tietojen osalta tuli ryhmänjohtajan tasolla. Olivat useasti huhujen varassa. Elikkä tieto ei kulje alas asti... perinteiseen intin tapaan.
 

Iso-Mursu

Respected Leader
@adam7 Heille kerrottiin pintapuolisesti kokonaistilanne. Tietokatkos tarkempien tietojen osalta tuli ryhmänjohtajan tasolla. Olivat useasti huhujen varassa. Elikkä tieto ei kulje alas asti... perinteiseen intin tapaan.

Ite sodin loppusodan jääkäripataljoonan huoltokomppanian lääkintäjoukkueessa. Voin sanoa että ei siellä tiennyt hyökäyttiinkö vai peräännyttiinkö me. Jossain vaiheessa vissiin hyökättiin
 

VanhaPate

Kenraali
Tälle löytyy varmaan parempikin paikka mutta laitan tänne, kun kyseinen harjoitus on mainittu. Maavoimien komentajan blogi kirjoitus joukkojen liikkuvuudesta.

Tarkastaessani Northern Wind -harjoitusta Pohjois-Ruotsissa liikkuvuus tai pikemminkin sen merkitys tuli esille varsin konkreettisesti. Lunta lähes puolitoista metriä ja upotti pohjia myöten, kuten sanotaan. Rautatelainen kalusto oli sitoutunut harvaan tiestöön. Tieltä pois pyrkineitä tankkeja ja kuorma-autoja hinattiin tuon tuosta pois lumihangesta. Telakuorma-autot liikkuivat hädin tuskin tyhjänä vaativissa lumiolosuhteissa. Liikkuvuus muuttui jälleen liikkumiseksi eli koukkaaviksi sotilaiksi suksilla. Ainoastaan suksimies tai -nainen kykeni liikkumaan tiestön ulkopuolella. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Liikkumisen ja liikkuvuuden haasteissa
Maavoimien liikkuvuus oli pitkälle 1980-luvulle asti lähinnä liikkumista omin jaloin, joko ilman suksia tai suksilla. Ajoneuvot olivat vain huoltoa ja raskaita aseita varten. Oltiin tyytyväisiä, kun kuormastot oli jo saatu hevosvetoisesta traktorikuljetteisiksi 1970-luvulla.

Kun ei ollut liikkuvuutta, oli oltava paljon massaa eli joukkoja. Sodan ajan vahvuushan oli tuolloin jopa 700 000 sotilasta, jolla kyettiin kattamaan tärkeimmät suunnat, tosin staattisessa ryhmityksessä. Liikkuvuutta edustivat lähinnä jääkärijoukot polkupyörin sekä vähäiset panssarivoimat.

Liikkuvuuden varsinainen kehittäminen alkoi 1980-luvulla, kun ensimmäiset kotimaiset pasit ja telakuorma-autot tulivat käyttöön. Prikaati-90 edusti tuolloin liikkuvuuden huippua, tosin pääosa taistelevasta joukosta oli tosiasiallisesti edelleen ottoajoneuvoin liikkuvaa. Maavoimien liikkuvuus perustuu edelleen pääosin tuon aikakauden legacy-kalustoon. Onko aika ajanut meistä ohi?

Sodan ajan joukkojen määrän pudotessa liikkuvuuden merkitys kasvaa. Liikkuvuus on myös keino joukon omasuojaksi. Onneksemme muuallakin maailmassa kalusto on pääosin kylmän sodan aikaista legacy-kalustoa, osa tosin useaan kertaan modernisoitua. Tällä hetkellä maavoimat pohtii, miten vastata liikkuvuuden haasteeseen, kun aika jättää nykyisestä kalustosta.

9be7bc60-d821-d7f5-e517-e6fc4dbeeb13


Tarkastaessani Northern Wind -harjoitusta Pohjois-Ruotsissa liikkuvuus tai pikemminkin sen merkitys tuli esille varsin konkreettisesti. Lunta lähes puolitoista metriä ja upotti pohjia myöten, kuten sanotaan. Rautatelainen kalusto oli sitoutunut harvaan tiestöön. Tieltä pois pyrkineitä tankkeja ja kuorma-autoja hinattiin tuon tuosta pois lumihangesta. Telakuorma-autot liikkuivat hädin tuskin tyhjänä vaativissa lumiolosuhteissa. Liikkuvuus muuttui jälleen liikkumiseksi eli koukkaaviksi sotilaiksi suksilla. Ainoastaan suksimies tai -nainen kykeni liikkumaan tiestön ulkopuolella. Mitä tästä pitäisi päätellä?

Ensiksi: vähenevät joukot tarvitsevat operatiivista liikkuvuutta, joka "massa-armeijalle" tarkoittaa ensisijassa pyöräliikkuvuutta. Taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Toiseksi: osa joukoista tarvitsee edelleen taktista maastoliikkuvuutta joko rauta- tai kumiteloin, mutta taistelu käydään edelleen jalan tai suksin. Määräkin muuttuu laaduksi.

Se missä määrin tarvitsemme panssarointia, riippuu siitä, miten arvioimme joukkojamme uhattavan siirtymisen aikana. Onko pääasiallinen uhka panssaria läpäisevät asejärjestelmät vai perinteinen sirpaloituva tuli? Sama kyseenalaistaminen koskee ajoneuvojen uimiskykyä. Onko realistista ajattaa vaunuja vesistöjen yli hitaalla vauhdilla tiedustelusensorien jatkuvan tarkkailun alla?

Faktaa on, että tarvitsemme jatkossakin liikkumiskykyä eli hyväkuntoisia, marssi- ja hiihtotaitoisia taistelijoita. Liikkuvuuden merkitys kasvaa, mutta kalliiden ja monimutkaisten aselavettien sijaan painopiste liikkuvuudessa voikin muodostua jatkossa nopeiden ja ketterien ajoneuvojen varaan, joilla suorituskykyinen joukko saadaan nopeasti paikasta A paikkaan B. Aseet ja vaikutus kulkevat pääosin sotilaiden mukana, joka on myös taistelun kestävyyttä.

Liikkuen eteenpäin

Maavoimien komentaja,
kenraaliluutnantti Petri Hulkko
 

VanhaPate

Kenraali
Ote pitemmästä artikkelista koskien pimeänäkövälineitä. Merijalkaväki on harjoitellut samalla tasolla olevia vastustajia vastaan mm. Northern Wind harjoituksessa ja ovat ottaneet harjoituksista opiksi.

In October and November, Marines trained against a near-peer adversary in NATO’s largest exercise in more a decade, Trident Juncture.

In February, Marines battled British Royal Marines across the sprawling Twentynine Palms, California, training base — where scenarios involved nighttime operations.

And in March, Marines were in Sweden to participate in an iteration of exercise Northern Wind.

That exercise involved mechanized movements of Marines by BV-206 vehicles, anti-armor operations and nighttime scenarios, 1st Lt. Brian Carney, headquarters and support company commander for 3d Battalion, 8th Marines, told Marine Corps Times.

Carney said one of the biggest issues for the Marines was signature management when training against an opponent with similar capabilities.

The Marines training in Europe’s high-north have been learning new ways to employ camouflage netting and distribute their forces in a manner to conceal their positions and manage their visible signature, Carney said.

He explained that since Trident Juncture, the Marines have been flying drones over their own positions to gauge the signatures they were giving off.
 

Iso-Mursu

Respected Leader
Lapin reissulla törmäsin norjalaisiin. Ja selvisi että kaveri on ollut mukana tässä harjoituksessa. Ei kommentoinut muuta kuin olosuhteet haasteelliseksi.

Ja kun juteltiin suomalaisista sissiradisteista, niin norjalainen viestimies oli ihmeissään että joku vielä tänään kouluttaa moisia..
 
Top