Nykykäsitys kamikaze kampanjasta

[pi77]

Ennen vanhaan sanottiin, että kamikazet eivät vaikuttaneet sodan kulkuun, ja olivat enemmänkin osoitus epätoivosta kuin tehokkaasta taktiikasta.
Mikä on nykykäsitys tutkimuksessa?

Mielestäni se vaikutti sodan kulkuun siinä mielessä, että Japania ei yritetty miehittää. Varmaan vaikutti päätökseen.

Tehosta kertoo se, että 158 laivaa vahingoittui tai tuhoutui. Lista laivoista

Jos kampanja oli tehokas, niin miksei sitä yksinkertaisesti lisätty ? Vaan päinvastoin, välillä toiminta loppui kokonaan.
On sanottu että kaksi tekijää. 1) Usa oppi ja 2) olosuhde muuttui

Oppiminen on ilmatorjunnan lisäämistä, kaliiberin valintaa ja lähisytyttimen kehittämistä. Lisäksi laivat voivat ryhmäytyä tiiviimmin. Pieni kaliiberi ei osuessaankaan pysäyttänyt, mutta iso ei osunut.
Iso kaliiberi lähisytyttimen kanssa oli tehokas jonkun aikaa. Puiset kamikazekoneet taas eivät triggeröineet RF-sytytintä. Ehkä tämä oli Japanille onnekas sattuma, kun metallia ei ollut.
Loppuvaiheessa silti aivan samantekevää, kamikaze ei päässyt laivojen lähelle hävittäjätorjunnan takia.

Olosuhteen muutos on sitä, että kamikaze ei ollut enää välttämätön. Kun vihollinen oli tullut lähemmäs, niin tavallinen Zero myös ylsi kohteelle. Kamikazen 200% rangesta ei ollut enää etua.
Tavallinen rynnäkkökone saattoi suojella itseään konekiväärillä, kurvaamalla ja taka-ampujalla, mutta kamikaze kaipasi saattohävittäjiä, tai yksikään ei pääse kohteelle.

Oma käsitykseni on ettei itsetuhoinen menetelmä ollut kiinnostava pointti missään vaiheessa. Ensinnäkin, tavallinen torpedopommittaja oli myöskin varma kuolema, joten siinä ei ole mitään eroa.
Toisekseen, kamikaze pilotin menetys ei ollut suuri menetys. Muutama tunti koulutusta. Eivät he olleet pilotteja enempää kuin Volkssturm on erikoisjoukkoa.

Kampanja tehosi aikansa, kuten sukellusveneet Atlantilla. Jälkiviisaana on helppoa todeta, että kampanja olisi pitänyt aloittaa vaan myöhemmin. Päästää lentotukialukset lähemmäs ja rakentaa lisää koneita.
Sitten yksi isku. Vihollisella ei mitään oppimiskäyrää. Nyt meni 3800 kamikaze-ukkoa mikä oli 2 promillea heidän sotilaskuolemista. 500 olisi voinut riittää lentotukialusten upottamiseen. Toisaalta vaikea niitä kaikkia on löytää, varsinkin kun kukaan ei osaa navigoida. Ne selvinneet kamikazet taisi olla juuri näitä eksyneitä. Eräs teki peräti 9 etsintämatkaa. Wikipedia

 

[Ottoville]

Entäs sitten tämä?

Banzai Attack: Saipan | The National WWII Museum | New Orleans

On July 7, 1944, the US Army 27th Infantry Division bore the brunt of the largest Banzai attack of the war. When the smoke cleared and the dust settled, over 4,000 Japanese troops were dead, and American dead and wounded numbered nearly 1,000.

www.nationalww2museum.org

Jenkkien olisi vain pitänytenkit kiittää ja antaa mitalin, tälle herralle (Saitō Yoshitsugu ).
Sillä hän pelasti satoja amerikkalaisia sotilaita.
Kun japanilaisia sotilaita ei tarvinnut kaivaa yksitellen luolista ja montuista.


Tähän verrattuna kamikaze on ollut hyvinkin hyödyllistä ja järkevää toimintaa.

 

[tulikomento]

Ei tullut maihinnousua kotisaarille. Mutta pari atomipommia tuli. Ja sota päättyi.

 

[SatSotHist]

Kamikazet ovat mielenkiintoinen aihe.

Itsellä on paraikaa kuuntelussa Hardcore History -podcastin sarja "Supernova in the East", siinä on paljon juttua siitä kuinka japanilaisten tapa käydä sotaa suorastaan edellytti yksittäisiltä sotilailta valmiutta uhrata henkensä tehtävän suorittamiseksi.

Muillakin oli tilanteita joissa hyväksyttiin suuretkin tappiot tai joku yksikkö oltiin valmiita uhraamaan, mutta japanilla uhraushenki tuntui olevan vallitseva doktriini, ei poikkeustapaus.

Kamikaze-lenokoneet olivat _yksi_ osoitus japanilaisten uhrausvalmiudesta joka osoitti amerikkalaisille että maihinnousu pääsaarille saattaa olla turhan verinen urakka.

Kamikaze -hyökkäykset olivat outo yhdistelmä itsemurha-henkeä ja kylmän rauhallista todennäköisyyksien laskelmointia:
- USA panosti ilmatorjuntaan, hyökkäävien syösypommittajien/torpedokoneiden mahdollisuus selvitä ilmatorjunnasta oli lähellä nollaa.
- Japani totesi että ilman lentokoneita ei vihollisen laivastoa voi pysäyttää.
-> Jos hyväksytään 100% lentokonetappiot mutta silti halutaan hyökätä niin siirtyyminen Kamikaze -lentoihin ei ole enää iso askel.

Jälkiviisaana on helppoa todeta, että kampanja olisi pitänyt aloittaa vaan myöhemmin. Päästää lentotukialukset lähemmäs ja rakentaa lisää koneita.

Periaatteessa olen samaa mieltä että Kamikaze -iskut olisivat olleet tehokkaampia jos ne olisi aloitettu suuremmin voimin myöhemmin kotisaarien alueella. Mutta japanin sodanjohdolla oli kuitenkin tavoitteena pysäyttää viholliset riittävän kaukana. Jälkiviisaana olisi voinut sanoa että heidän olisi kannattanut koota puolustus paljon pienemmälle alueelle, tai oikeastaan olisi kannattanut olla hyökkäämättä ollenkaan.

 

[StmSvejk]

Kylläpä varmaan kesä 1944 olisi ollut viimeinen hetki aloittaa kamikazekoneiden massamainen käyttö. Mutta tuolloin Japanin merisodanjohto oli vielä omassa hybriksessään odottelemassa Ratkaisevaa Meritaistelua.

Onnistuneella kamikazekoneiden massakäytöllä tuolloin olisi ehkä ehkäisty Mariaanien valtaus. Lopputuloksena sitten ehkä lokakuussa 1944 Mariaanien valtaus ja eiköhän sota olisi päättynyt aika lailla ajallaan joka tapauksessa. Jos Mariaaneja ei olisi vallattu, olisivat B-29:t voineet tiputella ydinpommeja vaikka one-way-missioneina elokuusta 1945 lähtien samalla kun NL olisi tehnyt ensimmäiset maihinnousut Hokkaidon saarelle.

Jos taas kamikazeja olisi ryhdytty käyttämään aiemmin, vaikkapa 1943 lopulla, olisi USA:lla ollut vain enemmän aikaa muokata alusosastojen puolustusta tehokkaampaan suuntaan. Vuonna 1944 aluksia riitti jo ties mihin toissijaisiin operaatioihin, ne olisivat vain jääneet pois.

 

[Herman30]

Voi sanoa että Japani oli tuhoon tuomittu siitä hetkestä jolloin aloittivat sodan. Ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa Yhdysvaltojen valtavasti enemmän resursseja sisältävää teollista sotakoneistoa. Esim melkein kaikki Japanin öljy oli tuontitavaraa. Oma tuontanto ei riittänyt juuri mihinkään.

 

[StmSvejk]

Voi sanoa että Japani oli tuhoon tuomittu siitä hetkestä jolloin aloittivat sodan. Ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa Yhdysvaltojen valtavasti enemmän resursseja sisältävää teollista sotakoneistoa. Esim melkein kaikki Japanin öljy oli tuontitavaraa. Oma tuontanto ei riittänyt juuri mihinkään.

Eipä siinä sotaan lähdössä usein järkeä olekaan. Japanille paras liikku olisi ollut liittyä sotaan vuonna 1941 Operaatio Barbarossan käynnistyttyä Britannian ollessa heikko - Saksaa vastaan. Japanin teollisuus olisi saanut huikeita varustetilauksia, sotatoimet Kiinassa olisi annettu anteeksi, ehkäpä Britannialta olisi tullut siirtomaita ym. Samalla Japanin laivasto olisi ratkaissut sodan Välimerellä ja taistelun Atlantista nopeasti liittoutuneiden eduksi.

 

[synti-ilmo]

Ennen vanhaan brittiupseerien ihanteena oli taistella (ja kuolla) viimeiseen kuulaan ja mieheen asti ('Last Stand'). No, Etelä-Afrikassa tämä tuli näyttämään karvansa, kun vastassa ei ollutkaan villi-ihmisiä.

Mutta: jos briteilläkin on jotain käsitystä taistelemisesta loppuun asti (kyllä toinen maailmansota sen todistaa), niin Yamaton pojat vetävät ohi että heilahtaa. Pari vuosikymmentä sen jälkeen kun virallinen Japani oli nostanut käpälät pystyyn, niin kourallinen ukkoja taisteli vielä Suuremman Itä-Aasian puolesta.

Ja tokkopa ne fissiot Hiroshiman ja Nagasakin yllä olivat ainakaan ainoat syyt antautumiseen. Ryssä oli änkeämässä ja olikin jo miehittänyt pohjoisia saaristoja.

Jos luulitte Volkssturmia hullun hommaksi, niin älkäähän nyt toki:



Kyllä siellä valmistauduttiin ihan tosissaan kotisaarten miehittämiseen ja taistelu olisi jatkunut viimeiseen kirsikankukan lahoamiseen asti.
Jos sotilas- ja teollisuussiipi olisivat saaneet päättää, niin näin olisi käynnytkin, mutta hovi oli heikko.

 

[StmSvejk]

Ennen vanhaan brittiupseerien ihanteena oli taistella (ja kuolla) viimeiseen kuulaan ja mieheen asti ('Last Stand'). No, Etelä-Afrikassa tämä tuli näyttämään karvansa, kun vastassa ei ollutkaan villi-ihmisiä.

Mutta: jos briteilläkin on jotain käsitystä taistelemisesta loppuun asti (kyllä toinen maailmansota sen todistaa), niin Yamaton pojat vetävät ohi että heilahtaa. Pari vuosikymmentä sen jälkeen kun virallinen Japani oli nostanut käpälät pystyyn, niin kourallinen ukkoja taisteli vielä Suuremman Itä-Aasian puolesta.

Ja tokkopa ne fissiot Hiroshiman ja Nagasakin yllä olivat ainakaan ainoat syyt antautumiseen. Ryssä oli änkeämässä ja olikin jo miehittänyt pohjoisia saaristoja.

Jos luulitte Volkssturmia hullun hommaksi, niin älkäähän nyt toki:

Katso liite: 45674

Kyllä siellä valmistauduttiin ihan tosissaan kotisaarten miehittämiseen ja taistelu olisi jatkunut viimeiseen kirsikankukan lahoamiseen asti.
Jos sotilas- ja teollisuussiipi olisivat saaneet päättää, niin näin olisi käynnytkin, mutta hovi oli heikko.

Vaan miten olisi käynyt? Japanissahan olisi ollut käynnissä täysi nälänhätä maihinnousun aikoihin ja siviiliväestö ei välttämättä olisikaan ollut jären innostunut taistelemaan hävityn sodan puolesta...

 

[synti-ilmo]

Vaan miten olisi käynyt? Japanissahan olisi ollut käynnissä täysi nälänhätä maihinnousun aikoihin ja siviiliväestö ei välttämättä olisikaan ollut jären innostunut taistelemaan hävityn sodan puolesta...

Tappio olisi tietysti ollut väistämätön, ihan yksistään demokratian asevarastoa vastaan taistellessa.

Japanilaiset omaksuivat paljon länsimaalaisuudesta 19. vuosisadan loppupuolella, mutta se heikkous joka on iskostettu tappion edessä eurooppalaisiin, ei saanut sijaa. Itsemurhan tekeminen kunnian palauttamiseksi merkitsee edelleen yhtä paljon kuin se merkitsi 500 vuotta sitten.

En tiedä voiko tätä kutsua kohtalonuskoksi, mutta jonkinlaisesta itämaisille kansoille ominaisesta fanaattisesta suhtautumisesta elämään on kyse, joka löytyy osittain myös kiinalaisilta, korealaisilta ja venäläisiltäkin (jotka hekin ovat jatkaneet taistelua aivan epätoivoisessa tilanteessa, se on myönnettävä).

Toisin kuin saksalaiset, jotka rupesivat riisumaan aseista fanaattisimpia kansallissosialisteja angloamerikkalaisten (nopeasti opittiin mitä antautuminen ryssälle merkitsi, joten siellä toimittiin toisin) vyöryessä Vaterlandiin, japanilaiset eivät osoittaneet mitään erityistä vastarintaa hallintoa vastaan, ei suuressa määrin edes japanilaiset sosialisit.
Siellä tietysti ei ollut kyseessä yhden poliittisen puolueen vetämästä diktatuurista, joten asia olisi käytännönkin kannalta ollut vaikeampaa ja pyhistä pyhimpään (keisariin) ei uskaltanut koskea kukaan.

 

[StmSvejk]

Tappio olisi tietysti ollut väistämätön, ihan yksistään demokratian asevarastoa vastaan taistellessa.

Japanilaiset omaksuivat paljon länsimaalaisuudesta 19. vuosisadan loppupuolella, mutta se heikkous joka on iskostettu tappion edessä eurooppalaisiin, ei saanut sijaa. Itsemurhan tekeminen kunnian palauttamiseksi merkitsee edelleen yhtä paljon kuin se merkitsi 500 vuotta sitten.

En tiedä voiko tätä kutsua kohtalonuskoksi, mutta jonkinlaisesta itämaisille kansoille ominaisesta fanaattisesta suhtautumisesta elämään on kyse, joka löytyy osittain myös kiinalaisilta, korealaisilta ja venäläisiltäkin (jotka hekin ovat jatkaneet taistelua aivan epätoivoisessa tilanteessa, se on myönnettävä).

Toisin kuin saksalaiset, jotka rupesivat riisumaan aseista fanaattisimpia kansallissosialisteja angloamerikkalaisten (nopeasti opittiin mitä antautuminen ryssälle merkitsi, joten siellä toimittiin toisin) vyöryessä Vaterlandiin, japanilaiset eivät osoittaneet mitään erityistä vastarintaa hallintoa vastaan, ei suuressa määrin edes japanilaiset sosialisit.
Siellä tietysti ei ollut kyseessä yhden poliittisen puolueen vetämästä diktatuurista, joten asia olisi käytännönkin kannalta ollut vaikeampaa ja pyhistä pyhimpään (keisariin) ei uskaltanut koskea kukaan.

Mutta Japanissa ero sotilaan ja siviilin välillä oli todella suuri, sotilaista monella olisi ollut intoa taistella kuolemaan asti, mutta Japanin pääsaaria olisivat puolustaneet pikakoulutetut joukot joita ei olisi ehditty indoktrinoida niin kovasti kuin saarille vietyjä sotilaita joista monilla oli kenties useamman vuoden asepalvelus takanaan. Samalla sokealle Reetallekin - tai kenelle tahansa sotilasjohtoa lukuun ottamatta oli selvää, että sota oli hävitty kun ruoka oli lopussa ja kaupunki toisensa jälkeen katosi tuhkana tuuleen. Teollisuussiipi pelkäsi lopussa enemmän kommunisteja sekä NL:n invaasiota kuin amerikkalaisia, kommunismin kannatus ei suinkaan ollut Japanissa olematon.

 

[EK]

Eipä siinä sotaan lähdössä usein järkeä olekaan. Japanille paras liikku olisi ollut liittyä sotaan vuonna 1941 Operaatio Barbarossan käynnistyttyä Britannian ollessa heikko - Saksaa vastaan. Japanin teollisuus olisi saanut huikeita varustetilauksia, sotatoimet Kiinassa olisi annettu anteeksi, ehkäpä Britannialta olisi tullut siirtomaita ym. Samalla Japanin laivasto olisi ratkaissut sodan Välimerellä ja taistelun Atlantista nopeasti liittoutuneiden eduksi.

Mutta noinhan ne tekivät ensimmäisen maailmansodan aikana ja lupaukset petettiin. Suuri syy siihen, että Japani liittoutuneita vastaan lähti oli, että ensimmäisessä maailmansodassa annetut lupaukset Saksan siirtomaista (ja muista) petettiin ja Japani jätettiin saaliinjaossa nuolemaan näppejään.

 

[SatSotHist]

Mutta Japanissa ero sotilaan ja siviilin välillä oli todella suuri, sotilaista monella olisi ollut intoa taistella kuolemaan asti, mutta Japanin pääsaaria olisivat puolustaneet pikakoulutetut joukot joita ei olisi ehditty indoktrinoida niin kovasti kuin saarille vietyjä sotilaita joista monilla oli kenties useamman vuoden asepalvelus takanaan.

Saipanin ja Okinawan taistelujen aikaan kymmenet tuhannet siviilit tekivät itsemurhan tai osallistuivat bantzai-hyökkäyksiin.

Ja molempien saaren asukkaita ei pidetty "oikeina" japanilaisina vaan olivat jonkinlaisia semi-siirtomaita.

Eli kyllä siviileilläkin näytti olevan intoa kuolla asiansa puolesta. Pikakoulutetut joukot eivät tietenkään olisi olleet mahdoton vastus sodan karaisemille amerikkalaisille, mutta fanaatikkoja vastaan sotiessa jossakin vaiheessa joudutaan miettimään että onko japanin miehittäminen niin tärkeää että ollaan valmiita tappamaan melkein koko väestö.

 

[StmSvejk]

Mutta noihan ne tekivät ensimmäisen maailmansodan aikana ja lupaukset petettiin. Suuri syy siihen, että Japani liittoutuneita vastaan lähti oli, että ensimmäisessä maailmansodassa annetut lupaukset Saksan siirtomaista (ja muista) petettiin ja Japani jätettiin saaliinjaossa nuolemaan näppejään.

Mutta eipä Japanilla ollut parempiakaan vaihtoehtoja. Jumiutua Kiinaan ja tuhota talous? Lähteä NL:ää vastaan ja joutua todennäköisesti UK-US antagonistiksi? Lähteä UK-USA vastaan sotaan kuten kävi?

Toki sitten 0-vaihtoehto olisi ollut lopettaa typerä imperialismitouhu, keskittyä Koreaan ja Formosaan ja tehdä autoja, elektroniikkaa, mangaa ja hentaita, mutta se ei ollut sen enempää vaihtoehto (typerästi) Japanille kuin Volkswagenien ja Mielen tuotteiden teko Saksalle.

 

[SatSotHist]

Toki sitten 0-vaihtoehto olisi ollut lopettaa typerä imperialismitouhu, keskittyä Koreaan ja Formosaan ja tehdä autoja, elektroniikkaa, mangaa ja hentaita, mutta se ei ollut sen enempää vaihtoehto (typerästi) Japanille kuin Volkswagenien ja Mielen tuotteiden teko Saksalle.

Imperialismi on itseään ruokkiva toimintatapa. Eli kun kansakunnalla on se vaihe päällä niin se sulkee ulos kaikki muut optiot.

Äkkiseltään en muista historiasta ainuttakaan imperiumia joka olisi ihan omatoimisesti ja vapaaehtoisesti luopunut valloituksistaan.

 

[Tornisteri]

Saipanin ja Okinawan taistelujen aikaan kymmenet tuhannet siviilit tekivät itsemurhan tai osallistuivat bantzai-hyökkäyksiin.

Ja molempien saaren asukkaita ei pidetty "oikeina" japanilaisina vaan olivat jonkinlaisia semi-siirtomaita.

Eli kyllä siviileilläkin näytti olevan intoa kuolla asiansa puolesta. Pikakoulutetut joukot eivät tietenkään olisi olleet mahdoton vastus sodan karaisemille amerikkalaisille, mutta fanaatikkoja vastaan sotiessa jossakin vaiheessa joudutaan miettimään että onko japanin miehittäminen niin tärkeää että ollaan valmiita tappamaan melkein koko väestö.

Tuohon aikaan onnistunut propaganda oli vähän hommassa kuin hommassa onnistumisen A ja O.

Eli veikkaan että ko. saarten asukkaat oli hyvin indoktrinoitu erinäisin tavoin siihen että kohtalo olisi pahempi mikäli ei annettaisi kaikkea vihollisen pysäyttämiseksi. Toki kunniakulttuurilla yms. oli osansa tässä, mutta noin yleensäkin väitän että tuon koko maailmanlaajuisen konfliktin aikana eri maiden (usein totalitaristinen) propaganda tarkoin valittuna sai niin monia suotuisia lopputulemia aikaiseksi että oksat pois.

Vaihtoehtoisia näkökantoja ei juurikaan kuultu tai kuullut mistään. Ei ollut internetiä johon mennä lukemaan mielipidekirjoituksia vaikkapa Normandian maihinnousua vastaan ja siitä sitten miettiä että kannattaisiko lähteä vaikkapa sellaista oletettua vihollista vastaan joka kukistuttuaan tulisikin olemaan pitkään liittolainen periaatteessa entistä suurempaa, yhteistä vihollista vastaan.

Sama päti tässäkin että kohdennettu propaganda ja se vihollismaan kulttuuri saivat aikaan fanaattisuutta.

Sodankäynnin luonne on siinä mielessä muuttunut median ja viestintäteknologian kehityttyä että on entistä vaikeampaa tehdä enää uskottavaa, yksipuolista propagandaa massoille kun niin paljon vaihtoehtoisia näkemyksiä ja informaatiota löytyy internetistä sekunneissa. Lisäksi kaikki ajankohtainen tieto jonkun konfliktin etenemisestä on koko ajan käsien ulottuvilla kun noihin aikoihin olit lähinnä satunnaisten radiolähetysten, kuulopuheiden ja propagandaan liittyvien oppituntien varassa.

 

[StmSvejk]

Imperialismi on itseään ruokkiva toimintatapa. Eli kun kansakunnalla on se vaihe päällä niin se sulkee ulos kaikki muut optiot.

Äkkiseltään en muista historiasta ainuttakaan imperiumia joka olisi ihan omatoimisesti ja vapaaehtoisesti luopunut valloituksistaan.

Ei, ja jokaista imperialismia seuraa krapula kun valloituksista ja asemasta on hankala luopua. Jos otetaan nyt 1900-2000 luvuilta kolme esimerkkiä: Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä. Iso-Britannia luopui valloituksistaan melko tuskattomasti - mutta on jäänyt tähän päivään asti supervaltafiilareihin. Ranskalla luopuminen oli yhtä tuskaa, mutta 1960-luvulla suunta kääntyi tehokkaasti ja toki suuntatui Eurooppaan. Venäjä taas ei ole käsitellyt NL:n hajoamista millään, johtajisto ilmeisesti uskoo harhoihinsa.

Onhan meillä jopa kotoinen Suur-Suomi. Oliko mitään järkeä haikailla jotain lisämäntymaata? No ei varmasti, mutta kyllähän perusteita löytyi professorien tekemänä sivukaupalla kun makoisa tilaisuus näytti olevan kaupan.

 

[SatSotHist]

Törmäsin tuollaiseen FB:ssa, katkelma Kamikaze-lentäjien oppaasta.

Yksittäisiä itsemurha-tehtäviä suorittivat muutkin, mutta japanissa se oli ihan strateginen valinta. Itseä jotekin erityisesti kylmää ajatus että itsemurha-hyökkäyksiä varten oli toteutettu ihan erillinen koulutusohjelma.

 

[Kapiainen]

Voi sanoa että Japani oli tuhoon tuomittu siitä hetkestä jolloin aloittivat sodan. Ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa Yhdysvaltojen valtavasti enemmän resursseja sisältävää teollista sotakoneistoa. Esim melkein kaikki Japanin öljy oli tuontitavaraa. Oma tuontanto ei riittänyt juuri mihinkään.

Näin varmasti olikin, kun kyse on sodasta USA:ta vastaan.
Japanilla olisi kuitenkin ollut tilaisuus vaikuttaa sodan kulkuun ja kenties koko maailmanhistoriaan aikalailla tasan 79v sitten näihin aikoihin.
Wehrmacht oli Moskovan porteilla, Stalin pelkäsi kuollakseen Japanin iskevän selkään, minkä vuoksi hän panttasi sitkeästi Zhukovin Moskovan puolustukseen tarvitsemia joukkoja idässä.
Richard Sorge sai Stalinin uskomaan että Japani ei aio iskeä Neuvostoliittoon vaan Tyynellämerellä Yhdysvaltoja vastaan, jolloin idästä vapautui joukkoja sinne missä niitä tarvittiin.
Entä jos Japani olisikin iskenyt esimerkiksi syksyllä 1941 NL:n kimppuun täydellä iskukyvyllään...
No joo, jälkijossittelu on aina parasta..mutta tuli vain mieleen.

 

[JR49]

Näin varmasti olikin, kun kyse on sodasta USA:ta vastaan.
Japanilla olisi kuitenkin ollut tilaisuus vaikuttaa sodan kulkuun ja kenties koko maailmanhistoriaan aikalailla tasan 79v sitten näihin aikoihin.
Wehrmacht oli Moskovan porteilla, Stalin pelkäsi kuollakseen Japanin iskevän selkään, minkä vuoksi hän panttasi sitkeästi Zhukovin Moskovan puolustukseen tarvitsemia joukkoja idässä.
Richard Sorge sai Stalinin uskomaan että Japani ei aio iskeä Neuvostoliittoon vaan Tyynellämerellä Yhdysvaltoja vastaan, jolloin idästä vapautui joukkoja sinne missä niitä tarvittiin.
Entä jos Japani olisikin iskenyt esimerkiksi syksyllä 1941 NL:n kimppuun täydellä iskukyvyllään...
No joo, jälkijossittelu on aina parasta..mutta tuli vain mieleen.

Se, tai sitten pelkästään Hollannin Itä-Intian ja brittien kimppuun. Sieltä öljyt ja bensat, ja luotettu siihen, ettei kansa tue sodanjulistusta jenkeissä, vaikka hallintoa olisi ehkä kiinnostanutkin.
Jos vastaisku oli jenkkien taholta tullut, minkä välitöntä suoritusta hieman epäilen, niin sitten olisi toteutettu sitä skenaariota, mihin Japani oli valmiina. Eli taistelulaivojen suorituksiin perustuvat osastot olisivat purjehtineet Filippiinien vesille ja oltaisiin oteltu siellä Pearl Harbourin ja Midwayn sijaan. Ja olisiko Aleuttien voimainhajoitus jäänyt toteutumatta, kyllä varmaan.
USA joutui kehittymään tukialussodan mestariksi pakosta, koska taistelulaivat olivat suurelti osin poissa pelistä -42.
No joo, ei voi tietää.