Ohjataanko Suomen Nato-keskustelua ulkomailta käsin

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
Oheiset kaksi artikkelia ja monet niitä ennen saavat tarkkaavaisen huomioitsijan jälleen kerran kysymään, ohjataanko Suomen Nato-keskustelua ja mielipidemuokkausta ulkomailta käsin, vai ovatko asialla kotikutoiset maanpuolustuksen viholliset vai ainoastaan "hyödylliset idiootit"?

Miksi jokainen USA:n kanssa käytävä hyödyllinen dialogi väännetään osaksi Nato-salaliittoa, miksi jokainen omien puolustusvoimiemme kehittämistä ja maanpuolustustamme hyödyttävä yhteisharjoitus Nato- tai EU:maiden kanssa väännetään Natoon ujuttautumiseksi, miksi jokainen Nato-maasta tehty hankinta on epäilyttävä.

Kuka johtaa tätä kampanjaa, Venäjökö? Mitkä olisivat vaihtoehdot, omaan kuoreen käpertyminenkö, asehankinnat Venäjältä ja Porilaisen marssin soittaminen kanteleella?

http://yle.fi/uutiset/presidentti_s...sa_ei_veda_suomea_suurvaltakiistoihin/6866578

Politiikka 4.10.2013 klo 20:34 | päivitetty 5.10.2013 klo 11:03
Presidentti Sauli Niinistö Yle Uutisille: Turvallisuusdialogi Yhdysvaltojen kanssa ei vedä Suomea suurvaltakiistoihin
Niinistö on miltei huvittunut epäilyksistä, joiden mukaan Suomea on hänen kaudellaan hivutettu kohti Natoa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kuva: Yle
Presidentti Sauli Niinistö tyrmää epäilyt, että pian käynnistyvä turvallisuusdialogi Yhdysvaltojen ja Pohjoismaiden kesken, vetäisi Suomen välikappaleeksi suurvaltaristiriitoihin.

- Me emme ole mikään välikappale, eikä meistä sellaisia tule, hän sanoo Yle Uutisten haastattelussa.

Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen yhteisen turvallisuudialogin käynnistämisestä sovittiin syyskuun alussa Tukholmassa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman vierailun päätteeksi. Vaikka hanke oli ollut jo viikkoja virkamiesvalmistelussa Suomessa, tieto tuli yllätyksenä mm. eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenille. Kansanedustajat kummastelivat tuolloin, mistä uudessa avauksessa oli kyse.

Presidentti Niinistö myöntää Yle Uutisille, että eduskunta jäi hankkeen valmistelussa informoimatta. Hän kuitenkin huomauttaa, että heti Tukholman tapaamisen jälkeen ulkoasianvaliokunta sai asiasta selvityksen ja tällä viikolla myös puolustusvaliokuntaa informoitiin asiasta.

Meillä on mahdollisuus sanoa ei, jos mennään johonkin sellaiseen aiheeseen, josta ei ole sovittu tai joka ei meille muutoin sovi

- Tasavallan presidentti Sauli Niinistö

Kyse on presidentin mukaan korkealla virkamiestasolla käytävistä keskusteluista, jotka käsittelevät lähinnä YK:n toimialaan kuuluvia globaaleja turvallisuuskysymyksiä.

- Kannattaa muistaa, että ei meillä ollut mitään halua sanoa ei, jos halutaan keskustella maailman parantamisesta, mutta meillä on mahdollisuus sanoa ei, jos mennään johonkin sellaiseen aiheeseen, josta ei ole sovittu tai joka ei meille muutoin sovi.

Joidenkin kansanedustajien esittämien epäilysten taustalla ovat lisäksi Niinistön kaudella tehdyt aikaisemmat turvallisuuspoliittiset ratkaisut, joiden on epäilty jopa vievän Suomea lähemmäksi läntisen sotilasliiton Naton jäsenyyttä.

Tällaisia ratkaisuja ovat olleet mm. turvallisuuspoliittinen selonteko, jonka asiantuntijalausunnoissa Suomen liittoutumattomuus ensimmäisen kerran asetettiin kyseenalaiseksi. Lisäksi suomalaisten Hornetien osallistuminen ilmavalvontaharjoitukseen Islannissa ja muutenkin sotaharjoitustoiminnan laajentaminen Naton kanssa on nähty askeleina kohti liittoutumista.

Niinistö on miltei huvittunut epäilyksistä.

- Sellaisia askeleita nyt kovin moni mielellään vaanii ja olisi mielellään näkevinäänkin. Jotkut pitävät niitä hyvänä, jotkut pahana. Se on hyvä, että ollaan valppaana, mutta tässä nähdään nyt hiukan haamuaskeleita.

Oman lusikkansa Nato-soppaan pisti Helsingin pian jättävä Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck, joka lähtöhaastattelussaan tällä viikolla näki, että Suomella on turvallisuusratkaisuissaan oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: puolustusmenojen korotus tai suuntautuminen kohti liittoutumista.

Niinistö ei näe Suomen vaihtoehtoja yhtä pelkistetysti.

- Hän lienee lukenut tuon turvallisuuspoliittisen selonteon, ehkä vähän vikkelään kyllä. Siellähän selvästi lausutaan, että seuraavalla eduskuntakaudella on löydettävä ratkaisuja puolustusvoimien budjettivajeeseen ja tarpesiin tai sitten joudutaan miettimään uudestaan näitä peruspilareita, joita ovat koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus ja liittoutumattomuus. Näinhän olemme itse lausuneet. Ei tässä sen kummempaa ole.

Pekka Ervasti
Yle Uutiset


http://yle.fi/uutiset/tuomioja_turv...nssa_ei_tassa_ole_mitaan_negatiivista/6866762

Politiikka 5.10.2013 klo 10:15 | päivitetty 5.10.2013 klo 10:37
Tuomioja turvallisuusdialogista USA:n kanssa: Ei tässä ole mitään negatiivista
Tuomiojan mukaan turvallisuusdialogista ei ole olemassa allekirjoitettua sopimusta, vaan kyse on sovitusta käytännöstä.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja Ykkösaamussa 5. lokakuuta 2013. Kuva: Yle
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) vakuuttelee tasavallan presidentti Sauli Niinistön tavoin, että Yhdysvaltain ja Pohjoismaiden välillä alkava turvallisuusdialogi ei ole askel kohti Nato-jäsenyyttä.

Yle TV1:n Ykkösaamussa vierailleelta Tuomiojalta kysyttiin, miksi suomalaisten poliitikkojen on kerta toisensa jälkeen kiiruhdettava vakuuttamaan, että sellaisesta ei ole kyse.

- Koska kerta toisena jälkeen sitä aina kysytään määrätyssä tarkoituksessa. Meillä on tämänkaltaisia dialogeja monien maiden kanssa, Tuomioja toppuutteli.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli Yle Uutisten haastattelussa sitä mieltä, että turvallisuusdialogi Yhdysvaltojen kanssa ei vedä Suomea mukaan suurvaltakiistoihin.

- Me emme ole mikään välikappale, eikä meistä sellaisia tule, Niinistö sanoi.

Niinistö totesi, että Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen turvallisuuskeskusteluissa on kyse korkean virkamiestason keskusteluista, jotka käsittelevät lähinnä YK:n toimialaan kuuluvia globaaleja kysymyksiä.

Samaa sanoi Tuomioja tänään. Hänen mukaansa tapaamisia on virkamiestasolla kerran vuodessa.

- Minusta tässä ei ole mitään negatiivista, päin vastoin. Itse pidän merkittävänä, että Pohjoismaiden merkitys ryhmänä noteerataan yhdysvaltain taholta, Tuomioja sanoi.

Tuomiojan mukaan turvallisuusdialogista ei ole olemassa allekirjoitettua sopimusta.

- Tämä on vain sovittu käytäntö.


  • kalle+pirhonen.jpg
    Kalle Pirhonen Yle Uutiset
 
Salaliittoteoriaa on mielestäni se, että väitetään NATO-keskustelua ohjattavan Venäjältä.. Ja ongelma taas on se, ettei keskustelua Suomessa käydä faktoilla kuin nimeksi ja pääosin keskustelussa vilahtelevat olettamukset faktojen sijaan.
Esimerkkinä olettamuksista vaikkapa se, että useasti asevelvollisuus ja NATO kytketään yhteen siten, että jos liitymme NATOon voimme/on pakko luopua asevelvollisuudesta. Toinen yleinen olettamus on että NATO on "puolustusautomaatti" josta jäsenvaltio voi tarvittaessa ikäänkuin tilata tarvitsemiaan joukkoja haluamansa määrän tositoimiin.
 
Ylipäällikkö sanoo: "emme ole välikappale, emmekä sellaiseksi tule". Taitolajikin voisi miettiä, mitä tuo voi tarkoittaa?

Venäjältähän sitä mielipidettä muokataan. Meitä novgorodilaismyöntyväisiä alkaa
pelottavan paljon.

Taitolaji ehdottaa Porilaisten marssin soitettavaksi kanteleella. Minusta ajatus on
erittäin hyvä. Kaikki, alleviivaan kaikki Ruotsinaikaiset sotabiisit voisi siirtää kannel-
esityksiksi ja panna tilalle haitarilla Eldankajärven jäätä jne. Sopii paljon parem-
min ugrien kansanluonteeseen. Nuo kannel-pimputukset voisi museoida himottuun
Guggenheim-museoon. Tuota Guggeahan salakavalasti ohjaillaan rakennettavaksi
Helsinkiin, selvää Kremlin ohjausta sekin.
 
Ylipäällikkö sanoo: "emme ole välikappale, emmekä sellaiseksi tule". Taitolajikin voisi miettiä, mitä tuo voi tarkoittaa?

Venäjältähän sitä mielipidettä muokataan. Meitä novgorodilaismyöntyväisiä alkaa
pelottavan paljon.

Taitolaji ehdottaa Porilaisten marssin soitettavaksi kanteleella. Minusta ajatus on
erittäin hyvä. Kaikki, alleviivaan kaikki Ruotsinaikaiset sotabiisit voisi siirtää kannel-
esityksiksi ja panna tilalle haitarilla Eldankajärven jäätä jne. Sopii paljon parem-
min ugrien kansanluonteeseen. Nuo kannel-pimputukset voisi museoida himottuun
Guggenheim-museoon. Tuota Guggeahan salakavalasti ohjaillaan rakennettavaksi
Helsinkiin, selvää Kremlin ohjausta sekin.


Hah, hah, no tuo Venäjän "ohjaus" oli enemmänkin keskustelunavaus, mutta jos olisitte seuranneet maanpuolustuskeskustelua muissa medioissa yhtä tiiviisti kuin minä, näkisitte selvän kuvion. Puolustusvoimiin ja Natoon liittyvät uutiset kirvoittavat pääsääntöisesti melkoisen virran yleisönosastokirjoituksia myös valtamediassamme. Kun näitä kirjoituksia lukee, huomaa pian, että monet niistä noudattavat samaa kaavaa ja ovat usein ilmeisesti samojen henkilöiden tai tahojen laatimia, vaikkakin eri nimimerkeillä - Nato-vastaisia tietenkin. Totta on, että väliin mahtuu suuri määrä satunnaisia kirjoittajia, mutta myös peesaajia. Kuvio on aika lailla sama kuin ns. pakkoruotsikirjoittelussa, jota piti pitkään yllä n. 10 hengen porukka, joka houkutteli muita mukaansa. Tyyli ja kirjoitukset tulivat tutuiksi, koska niiltä ei esimerkiksi Helsingin Sanomissa voinut välttyä.

Ylläkirjoitetulla en väitä, etteikö Naton puoltajienkin puolelta löytyisi ahkeria kirjoittajia, mutta kuvio ei ole niin selvä.

Niin, ja lopuksi; yleinen asevelvollisuus yhdistettynä liittoutumiseen antaa parhaan sotilaallisen suojan. En mene väittämään, etteikö siinä piilesi määrättyjä poliittisia riskejä, mutta ei myöskään ole riskitöntä antaa nykysen maanpuolustuksemme näivettyä!
 
En tiedä ohjataanko, mutta Taitolaji on kyllä oikeassa siinä, että mikä tahansa Puolustusvoimiin ja ennen kaikkea kv. yhteistyöhön liittyvä uutinen sysää esim. HS:n nettikeskustelussa liikkeelle tietyt kirjoittajat, joiden suhtautusmistapa Venäjään on kritiikitön ja joille vastaavasti PV:n suorituskykyjen kehittäminen Natosta puhumattakaan ovat vaahtosuisen vastustuksen aiheita. Samat kirjoittajat ovat hyvin auliita selittämään Venäjän kaikki toimet parhain päin - julkesin itse siellä HS:ssä kerran mm. rinnastaa Venäjän hyökkäyksen Georgiaan ja lännen hyökkäyksen Libyaan, sain vastaani sellaisen propagandapläjäyksen että oksat pois. En tiedä liittyykkö asiaan ulkopuolista ohjausta tai muuta, tai keitä nämä kirjoittajat ovat - virheetöntä suomea kyllä kirjoittavat - mutta kuvio on selvä.
 
En tiedä ohjataanko, mutta Taitolaji on kyllä oikeassa siinä, että mikä tahansa Puolustusvoimiin ja ennen kaikkea kv. yhteistyöhön liittyvä uutinen sysää esim. HS:n nettikeskustelussa liikkeelle tietyt kirjoittajat, joiden suhtautusmistapa Venäjään on kritiikitön ja joille vastaavasti PV:n suorituskykyjen kehittäminen Natosta puhumattakaan ovat vaahtosuisen vastustuksen aiheita. Samat kirjoittajat ovat hyvin auliita selittämään Venäjän kaikki toimet parhain päin - julkesin itse siellä HS:ssä kerran mm. rinnastaa Venäjän hyökkäyksen Georgiaan ja lännen hyökkäyksen Libyaan, sain vastaani sellaisen propagandapläjäyksen että oksat pois. En tiedä liittyykkö asiaan ulkopuolista ohjausta tai muuta, tai keitä nämä kirjoittajat ovat - virheetöntä suomea kyllä kirjoittavat - mutta kuvio on selvä.

Ei se "kommonismi" mihinkään ole hävinnyt, jotkut sitä harrastaa hyvinkin aktiivisesti ja ottaa heti kantaa jos vähänkään arvostellaan sitä pyhintä. Tälläkin foorumilla on aika paljon liikennettä tuolta idän suunnasta, puhumattakaan kotimaisista idän kannattajista, jotka eivät näy siinä liikenteessä.
 
Tällä asialla on pitkä historia.

Natovastaisuuden juurruttaminen kansan syviin riveihin oli aikanaan KGB:n tähtiprojekti Suomessa. Suora vaikuttaminen ja indoktrinaatio saatiin läpi ihan kotimaisen itseään länsimielisyyden suhteen sensuroivan median kautta. Ammattityökaluna Tehtaankadun ohjauksessa oli oma lehdistöpalvelu, jonka työntekijät olivat suomalaisia ja poliittisia.

Toisaalta moni suomalainen on sisäistänyt toisen maailmansodan opetusten perusteella ajatuksen puolueettomuudesta, suurvaltaristiriitojen ulkopuolella olemisesta, turvallisuusratkaisuna. Tämä kuitenkin vaatisi voimakkaat, nykyaikaiset ja riittävän suuret asevoimat sekä suoran ketään kumartelemattoman ulkopoliittisen kurssin.

Tässä mielessä Bruce Orekin lausuma Suomen kahdesta vaihtoehdosta (Nato tai voimakas satsaaminen omatoimiseen puolustukseen) on totta, vaikka presidenttikin vähätteli tätä mustavalkoasetelmaa.

Ei Yhdysvallat ole Baltiassa ja Puolassa hyvän hyvyyttään, vaan siksi, että se on suurvalta.

Kyse on reaalipolitiikasta, jota suomalaiset poliitikot, sisäpoliittisissa kysymyksissä näpertelevät diletantit, osaavat hyvin vähän. Pahimmillaan tuo näpertely maksaa paljon verta. Talvisodassa 10 000 uhria olisi säästetty paremmalla aseistuksella. Ja talvisodan kauaskantoisin seuraus oli jatkosota! Mutta diletantit eivät näe, milloin sodan musta kypärä alkaa kehittyä.

Tullaan menneestä tähän päivään. Itse en jaksa uskoa, että järjestäytyneet viimeiset komut ihailisivat ideologisesti Venäjän rosvokapitalismia. Mutta Suomessa on toki muut oudot desanttinsa, joiden psyyke olisi tarkastelemisen arvoinen. He sanovat vastustavansa fasismia, mutta eivät näe, missä se mustimmillaan tällä hetkellä on.

Venäjälle tietenkin on tärkeää, että Suomi ei mene Natoon. Erityisesti Venäjä tarvitsee defensiivistä puolustusvyöhykettä sekä varmuuden siitä, että Suomi ei luo sivustauhkaa Baltiaan. Varmasti verkkovaikuttamista johdetaan ja suoritetaan jo valmiiksi maassa tehtävässä olevien toimesta.

Lopuksi. Pahinta, mitä Suomi voi tehdä, on luoda sotilaallinen tyhjiö. Se on vallaton tila, josta on aina karmealla tavalla maksettu. Jollakulla on tällä niemellä sotilaallinen valta. Aina.

Puolueettoman ei kannattaisi myöskään kuherrella vain toisen kanssa ja pyllistää toiselle. Venäläisten kenraalien kartoilla Suomi on jo sodassa vihollisaluetta - mutta ilman tukea.
 
Tuossa edellä on useammankin kommentin kohdalla viisaita sanoja.

Paljon olisi voitettu, jos poliitikkomme tunnustaisivat tosiasiat ja puhuisivat suoraan ja rehellisesti. Itse ymmärrän kiertelijää paremmin jopa sellaisen mielipiteen esittäjää, joka sanoo suoraan, ettemme tarvitse uskottavaa puolustusta, koska paras turvamme on hyvät suhteet Venäjän kanssa. Siis ymmärrän, mutta olen eri mieltä! En myöskään näe mitään estettä sille, etteikö meillä voisi olla sekä hyvät suhteet että uskottava puolustus. Suurin karhunpalvelus maanpuolustukselle tehdään jos se näivetetään olemattomiin, mutta kehitys peitetään sumuvehoon ja sananhelinään.

Suomi tarvitsee vahvan puolustuksen, eikä suurlähettiläs Orec ollut vallan väärässä esittäessään kaksi vaihtoehtoa, joista vahvaan omaehtoiseen puolustukseen satsaaminen on valitettavan kallis!
 
Tällä asialla on pitkä historia.

Natovastaisuuden juurruttaminen kansan syviin riveihin oli aikanaan KGB:n tähtiprojekti Suomessa. Suora vaikuttaminen ja indoktrinaatio saatiin läpi ihan kotimaisen itseään länsimielisyyden suhteen sensuroivan median kautta. Ammattityökaluna Tehtaankadun ohjauksessa oli oma lehdistöpalvelu, jonka työntekijät olivat suomalaisia ja poliittisia.


Tähän minä en oikein usko. Suomalaiset ovat luonnostaan perusnihkeitä kaikkea kansanvälistä perseilyä kohtaan. Voinee sanoa kansan syvien rivien olleen aina eliittiä realistisempi ulkopoliittisissa kysymyksissä. Poliittiseen eliittiin ja sen liepeille hakeutuu aina ihmisiä, jotka ovat valmiit kumartamaan mihin suuntaan hyvänsä, kunhan itse siitä hyötyvät. Tämä ruskeakielisten narrien armeija vääristää kuvaa todellisuudesta. Suomalaiset eivät olleet syvästi rakastuneita neukkuihin, kuten he eivät ole nykyisin rakastuneita Unioniin. Kumpaisenkin osalta voisi tosin erehtyä oman aikansa median ja eliitin touhujen pohjalta.
 
Tähän minä en oikein usko. Suomalaiset ovat luonnostaan perusnihkeitä kaikkea kansanvälistä perseilyä kohtaan. Voinee sanoa kansan syvien rivien olleen aina eliittiä realistisempi ulkopoliittisissa kysymyksissä.

Tämäkin on totta.

Mutta minä tiedän myös tästä toisesta puolesta. Eräs kaukainen sukulaiseni teki myyräntyötä Neukkulan hyväksi nimenomaan lehdistössä ja maksettuna miehenä. "Löysin" hänet yllätyksekseni omien tutkimuksieni ohessa.

Mies kuoli ulkomailla.

KGB:n upseerit ovat itse ottaneet kunniaa suomettamisesta tässä suhteessa, mutta voihan se osaksi olla ansiotontakin. Tarkoitan, ettei kansaa varmaan oikeasti saatu uskomaan, että Neuvostoliiton aseet olivat jotain rauhanaseita. Mene ja tiedä. Ei minua ainakaan.
 
Oheiset kaksi artikkelia ja monet niitä ennen saavat tarkkaavaisen huomioitsijan jälleen kerran kysymään, ohjataanko Suomen Nato-keskustelua ja mielipidemuokkausta ulkomailta käsin, vai ovatko asialla kotikutoiset maanpuolustuksen viholliset vai ainoastaan "hyödylliset idiootit"?

Miksi jokainen USA:n kanssa käytävä hyödyllinen dialogi väännetään osaksi Nato-salaliittoa, miksi jokainen omien puolustusvoimiemme kehittämistä ja maanpuolustustamme hyödyttävä yhteisharjoitus Nato- tai EU:maiden kanssa väännetään Natoon ujuttautumiseksi, miksi jokainen Nato-maasta tehty hankinta on epäilyttävä.

Niin, toisaalta yhtä hyvin voisi ihmetellä miksi Suomi ei koskaan suostu minkäänlaisiin yhteisharjoituksiin Venäjän kanssa. Nato-maa Norja pitää tällaisia harjoituksia vähän väliä. Ei ole vaikea huomata kummassa maassa on niinsanotusti korkeampi diplomaattinen itsetunto. Kaikkia vähänkään sotilaallisilta vaikuttavia kontakteja Venäjän kanssa kavahdetaan merkkinä suomettumisesta.

Näin ei varmaan olisi jos poliittiset päättäjämme oikeasti olisivat KGB:n lahjomia sätkynukkeja.
 
Kotimaista juttua:

Natoon liittyminen ei poistaisi Suomen perinteistä sotilaallista uhkakuvaa. Jäsenyys kuitenkin parantaisi Suomen kyberturvallisuutta ja huoltovarmuutta.

Suomesta ei voi tulla Naton perinteistä jäsenmaata, jos liitymme puolustusliittoon. Vakaa ja selkeä rooli Naton jäsenenä vaatii vuosikymmenien aikana muodostuneen maailmanpoliittisen aseman. Sellainen on vanhoilla jäsenmailla, kuten Ranskalla, Saksalla tai Norjalla, ja ne saavat siksi vapautta suhteessa Yhdysvaltojen globaaleihin intresseihin.

Sen sijaan mahdollista Nato-Suomea kannattaa verrata puolustusliiton tuoreempiin keski- ja itäeurooppalaisiin jäseniin.

Jäsenyyden kannattajat olettavat, että liittoutuminen voisi olla ratkaisu Suomen perinteiseen turvallisuusdilemmaan eli Venäjän sotilaallisen uhan torjumiseen. Venäjän uhkaan varautuminen on ollut syynä myös Itä-Euroopan maiden Nato-jäsenyyteen.

Olisiko Yhdysvaltain sotilaallinen voima siis apuna alueellisessa kriisissä, jossa Venäjän uhka toteutuisi?

Ainakin Naton tuoreet jäsenet ovat pyrkineet varmistamaan avun sitoutumalla tiukasti Yhdysvaltain maailmanlaajuiseen politiikkaan.

Kauempana Venäjän rajoilta sijaitsevissa uusissa jäsenmaissa kuten Puolassa ja Tšekissä keskustellaan niin sanotusta Natoplus-strategiasta. Sen peruslogiikka on, että yhdysvaltalaisten joukkojen läsnäolo omalla maaperällä takaa turvallisuuden luotettavammin kuin kuuluisa viides artikla, jonka mukaan aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa jotain Naton jäsenvaltiota vastaan katsottaisiin hyökkäykseksi kaikkia liiton jäsenvaltioita vastaan.

Baltian mailla on huonommat mahdollisuudet saada Yhdysvaltain joukkoja alueelleen Moskovan ja Washingtonin hiljaisen yhteisymmärryksen vuoksi. Baltian kohdalla kyse onkin ennemmin Natomiinus-strategiasta kuin Natoplus-strategiasta. Historian valossa Suomi olisi Natossa samankaltaisessa asemassa kuin Baltian maat.

Jos Suomi siis liittyy Natoon ratkaistakseen Venäjän aiheuttaman sotilaallisen turvattomuuden, kasvaa paine tukea mahdollisimman laajasti Yhdysvaltojen politiikkaa.

Yhdysvaltojen sitoutuminen on silti aina riippuvainen sen omasta kansallisesta edusta. Yhdysvalloille sitoutuminen Suomeen tai Eurooppaan yleensä ei ole periaatteellista vaan pragmaattista.

Venäjä on hyvässä ja pahassa Yhdysvalloille tärkeämpi toimija kuin Suomi. Se, ratkaiseeko Nato-jäsenyys Venäjän aiheuttaman turvallisuusuhan, riippuu suurvaltapoliittisista olosuhteista.

Vaikka Nato-jäsenyys ei poistaisi Suomen tuntemaa sotilaallista turvattomuutta, jäsenyydelle on muita syitä. Nato ei ole irrelevantti kylmän sodan jäänne, vaan sen luonne on moninaistunut globaalien uhkien muutoksen ja teknologisen kehityksen myötä.

Globaalin kriittisen infrastruktuurin turvaaminen on Suomelle elinehto. Yksi Suomea koskeva vakava uhkakuva on Itämeren merenkulun estyminen. Se saattaisi voimistua myös perinteisemmäksi konfliktiksi.

On myös tärkeää huomioida, että uusi digitaalinen aikakausi vaikuttaa Itämeren alueen geopolitiikkaan. Suomen kyberverkkoihin yhdistävät datakaapelit kulkevat Itämerellä. Samoin suuri osa Venäjän yhteyksistä kulkee Suomen kautta. Natoa pitäisikin tarkastella huoltovarmuusorganisaationa, josta oikein harkittuna voi olla hyötyä monissa pulmatilanteissa.

Suomen paikka Euroopan kartalla ei ole sen itsensä ratkaistavissa. Maamme asemaan vaikuttaa erityisesti Yhdysvaltojen valta-aseman tulevaisuus sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän välisten suhteiden kehitys. Siihen vaikuttaa myös teknologinen murros. Nato ei tarjoa Suomelle ratkaisua perinteiseen uhkakuvaan vaan lisävälineen muuttuvassa ja moninaistuvassa pohjoiseurooppalaisessa geopolitiikassa.

Pragmaattisesti harkittuna Nato-jäsenyys ei entisestään yksipuolistaisi tai latistaisi maamme ulkopolitiikkaa. Suomesta ei tulisi Baltian maa.

Nato-jäsenyyttä ei tulisi tarkastella latautuneen ideologisena tai pelkästään teknisenä kysymyksenä, vaan sen arvo riippuu kansainvälispoliittisista realiteeteista, Suomen kyvystä arvioida maalle merkittäviä tulevaisuuden uhkia sekä taidosta vaikuttaa kantoihin Washingtonissa ja Moskovassa.

Mika Aaltola
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Nato-jäsenyys+ei+poistaisi+Venäjän+uhkaa/a1381031767478
 
Tuossa edellä on useammankin kommentin kohdalla viisaita sanoja.

Paljon olisi voitettu, jos poliitikkomme tunnustaisivat tosiasiat ja puhuisivat suoraan ja rehellisesti. Itse ymmärrän kiertelijää paremmin jopa sellaisen mielipiteen esittäjää, joka sanoo suoraan, ettemme tarvitse uskottavaa puolustusta, koska paras turvamme on hyvät suhteet Venäjän kanssa. Siis ymmärrän, mutta olen eri mieltä! En myöskään näe mitään estettä sille, etteikö meillä voisi olla sekä hyvät suhteet että uskottava puolustus. Suurin karhunpalvelus maanpuolustukselle tehdään jos se näivetetään olemattomiin, mutta kehitys peitetään sumuvehoon ja sananhelinään.

Suomi tarvitsee vahvan puolustuksen, eikä suurlähettiläs Orec ollut vallan väärässä esittäessään kaksi vaihtoehtoa, joista vahvaan omaehtoiseen puolustukseen satsaaminen on valitettavan kallis!

Entäs sen toisen varaan laskeminen? Eikös se vasta olisi sitä hyväuskoisuutta?
 
Hesari tänään tulkitsee Nato-keskustelun olevan uudella kierroksella.

Erkki Tuomioja avasi keskustelun Paasikiviseurassa, jossa hän arvioi, ettei jäsenyydestä kannata keskustella ja intti kaikilla argumenteillaan jäsenyyttä vastaan. Sen jälkeen hän mainitsi, että jäsenyyden kannattajat ovat inttäjiä, ja murehti sitä, että he saavat tilaa mediassa. Puhuttuaan pitkään Natosta tässä syyskuisessa esitelmässään hän myös totesi, että Naton esilläpito luo epävarmuutta.

Kuten Eino Uusitalo aikoinaan ehdotti YYA-sopimuksen julistamista ikuiseksi, Tuomioja esitti sitoutumista Suomen nykyiseen Nato-linjaan myös seuraavalla hallituskaudella jo nyt, puolitoista vuotta ennen vaaleja. Hän toisti myös ideansa, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden asemesta Islanti ja Norja, jotka ovat jäseniä Natossa mutta eivät EU:ssa, liittyisivät EU:n turvatakuulausekkeeseen. Ehdotuksille ei ole ilmaantunut minkäänlaista kannatusta.

Vaikuttaa siltä, että Tuomioja puhui pitkään siitä, miksi Natosta ei pidä puhua.

"Suomen puolustuksen kulmakivinä olevista yleisestä asevelvollisuudesta ja aluepuolustuksesta on poliittisesti mahdotonta luopua, mutta taloudellisesti ja sotilaallisesti niitä on mahdotonta jatkaa nykyisellään. Ne jouduttaneen määrittelemään uudelleen siten, että sanat ovat jäljellä mutta sisältö muuttuu."

http://www.hs.fi/kotimaa/Väittely+Natosta+lähti+Suomessa+taas+uudelle+kierrokselle/a1381455405064
 
Entäs sen toisen varaan laskeminen? Eikös se vasta olisi sitä hyväuskoisuutta?

Jos topikin otsikkoa katsotaan, niin eikös Orec varsin selkeästi pyri ohjaamaan mielipiteitä? täh. Pitääkö etsiä jotain -60-luvun kgp-arkistoa, miten kgp suitsuttaa onnistumisiaan, jotka todennäköisesti olivat samaa tuhtaa kuin muukin sen viitekehyksen tuotannot? Lukee Oreckia tänään ja nyt, eikös vain.
 
Hesari tänään tulkitsee Nato-keskustelun olevan uudella kierroksella.

Erkki Tuomioja avasi keskustelun Paasikiviseurassa, jossa hän arvioi, ettei jäsenyydestä kannata keskustella ja intti kaikilla argumenteillaan jäsenyyttä vastaan. Sen jälkeen hän mainitsi, että jäsenyyden kannattajat ovat inttäjiä, ja murehti sitä, että he saavat tilaa mediassa. Puhuttuaan pitkään Natosta tässä syyskuisessa esitelmässään hän myös totesi, että Naton esilläpito luo epävarmuutta.

Kuten Eino Uusitalo aikoinaan ehdotti YYA-sopimuksen julistamista ikuiseksi, Tuomioja esitti sitoutumista Suomen nykyiseen Nato-linjaan myös seuraavalla hallituskaudella jo nyt, puolitoista vuotta ennen vaaleja. Hän toisti myös ideansa, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden asemesta Islanti ja Norja, jotka ovat jäseniä Natossa mutta eivät EU:ssa, liittyisivät EU:n turvatakuulausekkeeseen. Ehdotuksille ei ole ilmaantunut minkäänlaista kannatusta.

Vaikuttaa siltä, että Tuomioja puhui pitkään siitä, miksi Natosta ei pidä puhua.

"Suomen puolustuksen kulmakivinä olevista yleisestä asevelvollisuudesta ja aluepuolustuksesta on poliittisesti mahdotonta luopua, mutta taloudellisesti ja sotilaallisesti niitä on mahdotonta jatkaa nykyisellään. Ne jouduttaneen määrittelemään uudelleen siten, että sanat ovat jäljellä mutta sisältö muuttuu."

http://www.hs.fi/kotimaa/Väittely Natosta lähti Suomessa taas uudelle kierrokselle/a1381455405064

Kenen tuo lainaus on?
 
No, sitten voin vain sanoa, että olet ymmärtänyt mielestäni ytimen koko asiasta. Juuri noinhan se menee. Asioita vanutellaan aikansa, realityt julistetaan vallitsevaksi asiantilaksi ja kaikki on taas hyvin. Muutoksia pyritään hallitsemaan niillä resursseilla, jotka on käytössä. Konditionaalimuotoista asioiden esittämistä ei tunneta, joskin realityssa varmasti koetellaan ja suunnitellaan kaikenlaista.
 
Back
Top