Huhta
Greatest Leader
Itse alkuperäiseen ideaan joudun kommentoimaan, että kuulostaa väkisin väännetyltä ratkaisulta tasa-arvokysymykseen. Lopputuloksena olisi uskoakseni kalliimpi ja tehottomampi järjestelmä kuin nykyään.
Vielä vähemmän uskon tuollaisiin ratkaisuihin jonkinlaisena yleisen asevelvollisuuden pelastajana. Siis haloo?! Yleisestä asevelvollisuudesta on tullut yleisessä mielipiteessä muinaisjäänne, ja te aiotte korjata ongelman tuputtamalla lisää yleistä asevelvollisuutta? Ei jumalauta jätkät... Tehän olette kuin federalisteja: kun kansa haluaa vähemmän EU:a, niin ratkaisu on tuputtaa lisää EU:a.
Ajatus massiivisista sammutus-, poliisi- ja lääkintähenkilöstöreserveistä on tietysti mielenkiintoinen fantasia, mutta käytännön tarvetta on vaikea nähdä. Sotilaita voidaan ihan oikeasti tarvita satoja tuhansia. Mutta palomiehiä, lääkintähenkilöstöä tai reservipoliiseja? Edellä mainittujen henkilöstöryhmien tarve on suhteellisen pieni ajateltavissa olevissa skenaarioissa, eikä niihin rekrytoiminen vaadi mitään yleistä kansalaispalveluvelvollisuutta miehille ja naisille. Esimerkiksi koulutetuista palomiehistä ei sinällään ole paljoakaan hyötyä, jos heille ei ole varusteita. Mihin säilötään tuhannet paloautot, voimatyökalut ja sammutuskalusto? Kuka maksaa laskun, josta on jotakin hyötyä lähinnä ydinsodassa tai Dresdenin pommitusta muistuttavassa siviilien joukkotuhonnassa? Sitä paitsi meillä on jo nykyisellään n. 15 000 kohtuullisen kenttäkelpoista palomiestä, kun lasketaan sopimuspalokunnat mukaan, vaan epäilenpä, että heidän kaikkien varustus ei ole ihan viimeisen päälle. Kriisiajan poliisitehtävät taas voidaan hoitaa tarvittaessa puolustusvoimien sotilaspoliisien toimesta: joko asiakas tottelee neuvoja, kehotuksia ja käskyjä tai häntä lyödään/ammutaan rynnäkkökiväärillä ja hän tottelee. Myös lääkintähenkilöstöä puolustusvoimat kouluttaa joka vuosi kiitettävän määrän - eiköhän siitä riitä yli-ikäisiä/sijoittamattomia lääkintämiehiä injektoimaan morfiinia ja tuomaan kylmiä kääreitä loukkaantuneille ja haavoittuneille kansalaisille.
On totta, että joitakin kriisiaikojen toimintoja voitaisiin suunnitella ja järjestää nykyistä paremmin, mutta näen ratkaisun löytyvän vapaaehtoisuuden kautta. Suojeluskuntajärjestön ja Lotta Svärdin herättäminen ja vapaaehtoistoiminnan organisointi jo rauhantilassa on ratkaisu, ei yhteiskunnan militarisoiminen.
Jos nykyisenkaltaisesta yleisestä asevelvollisuudesta on pakko johonkin aikanaan siirtyä, niin siirrytään mieluummin sitten ihan suosiolla norjalaistyyliseen valikoivaan asevelvollisuuteen, jossa rekrypooli laajennetaan myös naisiin. Tällöin varsinaista ongelmaa ei ole, kun palvelus kompensoidaan, palvelukseen ei juurikaan joudu vasten tahtoaan ja sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu.
Sellaista tahtoisin vielä kysyä @Creidiki , että miten järjestäisit palvelustyypin valinnan ja vapautusjärjestelmän? Saisiko vapautuksen saanut automaattisesti vapautuksen kaikista palvelustyypeistä? Vai katsottaisiinko tapauskohtaisesti, että henkilö ei kykene näihin palvelusmuotoihin, mutta näihin toisiin kykenee? Onhan aika selvää, että moni nykyään vapautettava diabeetikko/astmaatikko/epileptikko selviäisi hyvin useimmista siviilipalvelustehtävistä.
Jos pitäisi arvata, niin syy on palvelusaikojen eroavaisuuksissa. Siviilipalvelusaika on ~tuplasti pidempi kuin lyhin asepalvelusaika, ja samaan aikaan suuri enemmistö varusmiesikäisistä haluaa palveluksen pois alta mahdollisimman nopeasti. Näin ollen siviilipalvelukseen valikoituu nykyisellään lähinnä ideologisesti jyrkkiä nuoria miehiä, eräänlaisia anarkisteja siis. Joukossa on toki muutama työkokemusta hakeva motivoitunut urashoppailija, joita löytyy omastakin tuttavapiiristäni, mutta jointtia polttava anarkistishippi on tällä hetkellä se sivarin stereotypia.
Mikäli palvelusaikoja muutettaisiin siten, että siviilipalvelus olisi kestoltaan samaa luokkaa kuin lyhin varusmiespalvelusaika, niin eiköhän siviilipalveluksen suorittavien joukko olisi kokonaisuutena varsin kelpoa porukkaa. Tällöin niitä siviilipalveluspaikkojakin aukeaisi enemmän, ja jos ei aukeaisi, niin ainahan eduskunta voisi säätää lailla julkisen sektorin järjestämään siviilipalveluspaikkoja: paloasemille letkunkuivaajia, poliisiasemille lupavirkailijoita ja kaupungin puisto-osastolle siivoavia käsipareja.
Tosin kestäisikö yleinen asevelvollisuus ja maanpuolustus sitä, että puolustusvoimien palvelukseen astuisikin enää luokkaa kolmannes-puolet nykyisestä määrästä? Esimerkiksi Saksassa oli kymmenen vuotta sitten tämä tilanne, että 15 prosenttia ikäluokasta palveli asevoimissa, 31 prosenttia siviilipalveluksessa ja loput vapautettiin... Seurauksena oli siirtyminen ammattiarmeijaan.
Vielä vähemmän uskon tuollaisiin ratkaisuihin jonkinlaisena yleisen asevelvollisuuden pelastajana. Siis haloo?! Yleisestä asevelvollisuudesta on tullut yleisessä mielipiteessä muinaisjäänne, ja te aiotte korjata ongelman tuputtamalla lisää yleistä asevelvollisuutta? Ei jumalauta jätkät... Tehän olette kuin federalisteja: kun kansa haluaa vähemmän EU:a, niin ratkaisu on tuputtaa lisää EU:a.
Ajatus massiivisista sammutus-, poliisi- ja lääkintähenkilöstöreserveistä on tietysti mielenkiintoinen fantasia, mutta käytännön tarvetta on vaikea nähdä. Sotilaita voidaan ihan oikeasti tarvita satoja tuhansia. Mutta palomiehiä, lääkintähenkilöstöä tai reservipoliiseja? Edellä mainittujen henkilöstöryhmien tarve on suhteellisen pieni ajateltavissa olevissa skenaarioissa, eikä niihin rekrytoiminen vaadi mitään yleistä kansalaispalveluvelvollisuutta miehille ja naisille. Esimerkiksi koulutetuista palomiehistä ei sinällään ole paljoakaan hyötyä, jos heille ei ole varusteita. Mihin säilötään tuhannet paloautot, voimatyökalut ja sammutuskalusto? Kuka maksaa laskun, josta on jotakin hyötyä lähinnä ydinsodassa tai Dresdenin pommitusta muistuttavassa siviilien joukkotuhonnassa? Sitä paitsi meillä on jo nykyisellään n. 15 000 kohtuullisen kenttäkelpoista palomiestä, kun lasketaan sopimuspalokunnat mukaan, vaan epäilenpä, että heidän kaikkien varustus ei ole ihan viimeisen päälle. Kriisiajan poliisitehtävät taas voidaan hoitaa tarvittaessa puolustusvoimien sotilaspoliisien toimesta: joko asiakas tottelee neuvoja, kehotuksia ja käskyjä tai häntä lyödään/ammutaan rynnäkkökiväärillä ja hän tottelee. Myös lääkintähenkilöstöä puolustusvoimat kouluttaa joka vuosi kiitettävän määrän - eiköhän siitä riitä yli-ikäisiä/sijoittamattomia lääkintämiehiä injektoimaan morfiinia ja tuomaan kylmiä kääreitä loukkaantuneille ja haavoittuneille kansalaisille.
On totta, että joitakin kriisiaikojen toimintoja voitaisiin suunnitella ja järjestää nykyistä paremmin, mutta näen ratkaisun löytyvän vapaaehtoisuuden kautta. Suojeluskuntajärjestön ja Lotta Svärdin herättäminen ja vapaaehtoistoiminnan organisointi jo rauhantilassa on ratkaisu, ei yhteiskunnan militarisoiminen.
Jos nykyisenkaltaisesta yleisestä asevelvollisuudesta on pakko johonkin aikanaan siirtyä, niin siirrytään mieluummin sitten ihan suosiolla norjalaistyyliseen valikoivaan asevelvollisuuteen, jossa rekrypooli laajennetaan myös naisiin. Tällöin varsinaista ongelmaa ei ole, kun palvelus kompensoidaan, palvelukseen ei juurikaan joudu vasten tahtoaan ja sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu.
Sellaista tahtoisin vielä kysyä @Creidiki , että miten järjestäisit palvelustyypin valinnan ja vapautusjärjestelmän? Saisiko vapautuksen saanut automaattisesti vapautuksen kaikista palvelustyypeistä? Vai katsottaisiinko tapauskohtaisesti, että henkilö ei kykene näihin palvelusmuotoihin, mutta näihin toisiin kykenee? Onhan aika selvää, että moni nykyään vapautettava diabeetikko/astmaatikko/epileptikko selviäisi hyvin useimmista siviilipalvelustehtävistä.
Jos pitäisi arvata, niin syy on palvelusaikojen eroavaisuuksissa. Siviilipalvelusaika on ~tuplasti pidempi kuin lyhin asepalvelusaika, ja samaan aikaan suuri enemmistö varusmiesikäisistä haluaa palveluksen pois alta mahdollisimman nopeasti. Näin ollen siviilipalvelukseen valikoituu nykyisellään lähinnä ideologisesti jyrkkiä nuoria miehiä, eräänlaisia anarkisteja siis. Joukossa on toki muutama työkokemusta hakeva motivoitunut urashoppailija, joita löytyy omastakin tuttavapiiristäni, mutta jointtia polttava anarkistishippi on tällä hetkellä se sivarin stereotypia.
Mikäli palvelusaikoja muutettaisiin siten, että siviilipalvelus olisi kestoltaan samaa luokkaa kuin lyhin varusmiespalvelusaika, niin eiköhän siviilipalveluksen suorittavien joukko olisi kokonaisuutena varsin kelpoa porukkaa. Tällöin niitä siviilipalveluspaikkojakin aukeaisi enemmän, ja jos ei aukeaisi, niin ainahan eduskunta voisi säätää lailla julkisen sektorin järjestämään siviilipalveluspaikkoja: paloasemille letkunkuivaajia, poliisiasemille lupavirkailijoita ja kaupungin puisto-osastolle siivoavia käsipareja.
Tosin kestäisikö yleinen asevelvollisuus ja maanpuolustus sitä, että puolustusvoimien palvelukseen astuisikin enää luokkaa kolmannes-puolet nykyisestä määrästä? Esimerkiksi Saksassa oli kymmenen vuotta sitten tämä tilanne, että 15 prosenttia ikäluokasta palveli asevoimissa, 31 prosenttia siviilipalveluksessa ja loput vapautettiin... Seurauksena oli siirtyminen ammattiarmeijaan.
