Oisko meissä nostetta kansalaisaloitteelle?

Itse alkuperäiseen ideaan joudun kommentoimaan, että kuulostaa väkisin väännetyltä ratkaisulta tasa-arvokysymykseen. Lopputuloksena olisi uskoakseni kalliimpi ja tehottomampi järjestelmä kuin nykyään.

Vielä vähemmän uskon tuollaisiin ratkaisuihin jonkinlaisena yleisen asevelvollisuuden pelastajana. Siis haloo?! Yleisestä asevelvollisuudesta on tullut yleisessä mielipiteessä muinaisjäänne, ja te aiotte korjata ongelman tuputtamalla lisää yleistä asevelvollisuutta? Ei jumalauta jätkät... Tehän olette kuin federalisteja: kun kansa haluaa vähemmän EU:a, niin ratkaisu on tuputtaa lisää EU:a. :facepalm:

Ajatus massiivisista sammutus-, poliisi- ja lääkintähenkilöstöreserveistä on tietysti mielenkiintoinen fantasia, mutta käytännön tarvetta on vaikea nähdä. Sotilaita voidaan ihan oikeasti tarvita satoja tuhansia. Mutta palomiehiä, lääkintähenkilöstöä tai reservipoliiseja? Edellä mainittujen henkilöstöryhmien tarve on suhteellisen pieni ajateltavissa olevissa skenaarioissa, eikä niihin rekrytoiminen vaadi mitään yleistä kansalaispalveluvelvollisuutta miehille ja naisille. Esimerkiksi koulutetuista palomiehistä ei sinällään ole paljoakaan hyötyä, jos heille ei ole varusteita. Mihin säilötään tuhannet paloautot, voimatyökalut ja sammutuskalusto? Kuka maksaa laskun, josta on jotakin hyötyä lähinnä ydinsodassa tai Dresdenin pommitusta muistuttavassa siviilien joukkotuhonnassa? Sitä paitsi meillä on jo nykyisellään n. 15 000 kohtuullisen kenttäkelpoista palomiestä, kun lasketaan sopimuspalokunnat mukaan, vaan epäilenpä, että heidän kaikkien varustus ei ole ihan viimeisen päälle. Kriisiajan poliisitehtävät taas voidaan hoitaa tarvittaessa puolustusvoimien sotilaspoliisien toimesta: joko asiakas tottelee neuvoja, kehotuksia ja käskyjä tai häntä lyödään/ammutaan rynnäkkökiväärillä ja hän tottelee. Myös lääkintähenkilöstöä puolustusvoimat kouluttaa joka vuosi kiitettävän määrän - eiköhän siitä riitä yli-ikäisiä/sijoittamattomia lääkintämiehiä injektoimaan morfiinia ja tuomaan kylmiä kääreitä loukkaantuneille ja haavoittuneille kansalaisille.

On totta, että joitakin kriisiaikojen toimintoja voitaisiin suunnitella ja järjestää nykyistä paremmin, mutta näen ratkaisun löytyvän vapaaehtoisuuden kautta. Suojeluskuntajärjestön ja Lotta Svärdin herättäminen ja vapaaehtoistoiminnan organisointi jo rauhantilassa on ratkaisu, ei yhteiskunnan militarisoiminen.

Jos nykyisenkaltaisesta yleisestä asevelvollisuudesta on pakko johonkin aikanaan siirtyä, niin siirrytään mieluummin sitten ihan suosiolla norjalaistyyliseen valikoivaan asevelvollisuuteen, jossa rekrypooli laajennetaan myös naisiin. Tällöin varsinaista ongelmaa ei ole, kun palvelus kompensoidaan, palvelukseen ei juurikaan joudu vasten tahtoaan ja sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu.

Sellaista tahtoisin vielä kysyä @Creidiki , että miten järjestäisit palvelustyypin valinnan ja vapautusjärjestelmän? Saisiko vapautuksen saanut automaattisesti vapautuksen kaikista palvelustyypeistä? Vai katsottaisiinko tapauskohtaisesti, että henkilö ei kykene näihin palvelusmuotoihin, mutta näihin toisiin kykenee? Onhan aika selvää, että moni nykyään vapautettava diabeetikko/astmaatikko/epileptikko selviäisi hyvin useimmista siviilipalvelustehtävistä.

Mutta miksi edes nykyisille sivareille ei löydypalveluspaikkoja?
Harva haluaa vastentahtoista töiden väistelijää riesakseen, vaikka silloin tällöin löytyisikin motivoitunut yksilö.

Jos pitäisi arvata, niin syy on palvelusaikojen eroavaisuuksissa. Siviilipalvelusaika on ~tuplasti pidempi kuin lyhin asepalvelusaika, ja samaan aikaan suuri enemmistö varusmiesikäisistä haluaa palveluksen pois alta mahdollisimman nopeasti. Näin ollen siviilipalvelukseen valikoituu nykyisellään lähinnä ideologisesti jyrkkiä nuoria miehiä, eräänlaisia anarkisteja siis. Joukossa on toki muutama työkokemusta hakeva motivoitunut urashoppailija, joita löytyy omastakin tuttavapiiristäni, mutta jointtia polttava anarkistishippi on tällä hetkellä se sivarin stereotypia.

Mikäli palvelusaikoja muutettaisiin siten, että siviilipalvelus olisi kestoltaan samaa luokkaa kuin lyhin varusmiespalvelusaika, niin eiköhän siviilipalveluksen suorittavien joukko olisi kokonaisuutena varsin kelpoa porukkaa. Tällöin niitä siviilipalveluspaikkojakin aukeaisi enemmän, ja jos ei aukeaisi, niin ainahan eduskunta voisi säätää lailla julkisen sektorin järjestämään siviilipalveluspaikkoja: paloasemille letkunkuivaajia, poliisiasemille lupavirkailijoita ja kaupungin puisto-osastolle siivoavia käsipareja.

Tosin kestäisikö yleinen asevelvollisuus ja maanpuolustus sitä, että puolustusvoimien palvelukseen astuisikin enää luokkaa kolmannes-puolet nykyisestä määrästä? Esimerkiksi Saksassa oli kymmenen vuotta sitten tämä tilanne, että 15 prosenttia ikäluokasta palveli asevoimissa, 31 prosenttia siviilipalveluksessa ja loput vapautettiin... Seurauksena oli siirtyminen ammattiarmeijaan.
 
Ajatus massiivisista sammutus-, poliisi- ja lääkintähenkilöstöreserveistä on tietysti mielenkiintoinen fantasia, mutta käytännön tarvetta on vaikea nähdä.

Teoriassa teorian ja käytännön välillä ei ole eroa. Käytännössä niillä on. VPK, lääkintähenkilöstö ja täydennyspoliisit on jo nyt varattu kriisiaikojen tehtäviään varten ts asepalveluksen suorittaminen rauhanaikana on heille yhtä tyhjän kanssa koska hei eivät koskaan tulee seisomaan poterossa kiväärin kera.

Naisista n 80% synnyttää ja saisi vapautuksen alaikäisen lapsen lähivanhempana. Kun otetaan huomioon vaivaiset ja hourut ts vapautuksen muutenkin saavat niin vaikutus voi olla pienempi kuin uskommekaan.

Sellaista tahtoisin vielä kysyä, että miten järjestäisit palvelustyypin valinnan ja vapautusjärjestelmän? Saisiko vapautuksen saanut automaattisesti vapautuksen kaikista palvelustyypeistä

Minunko tässä kaikki täytyy keksiä?

Kutsunnoissa kysytään miten aiot palveeluksesi suorittaa:

-VPK/Täydennyspoliisi/VAPEPA/SPR -> 2 vuotta lykkäystä jonka aikana asevelvollinen toimittaa todistuksen kansalaispalvelun aloittamisesta ja sen jälkeen vuosittain tietyn määrän koulutusvuorokausia, muuten tulee palvelukseenastumismääräys.
-Siviilipalvelus kuten nykyään
-Asepalvelus kuten nykyään, lisäksi annettaisiin mahdollisuus määrätä asepalvelukseen maakuntajoukkoihin alokaskauden jälkeen ts makuntojoukot koostuisivat sekä palvelustaan suorittavista varusmiehistä että vapaaehtoisen sitoumuksen tehneistä reserviläisistä.

Terveydentilan perusteella saisi vapautuksen, mutta sehän ei estä vapaaehtoista toimintaa?
 
Anteeksi nuiva suhtautumiseni aiheeseen.

Kuten sanottua VAPEPA ei ole varsinainen järjestö johon henkilö voisi liittyö jäseneksi ja alkaa toimimaan. Se on usean eri yhdistyksen/järjestön löyhä yhteenliittymä. Sinänsä hyvän asian puolesta arvokasta duunia, mutta katsokaapa millaisia järjestöjä siihen kuuluu.
http://www.vapepa.fi/toimikunta/helsingin-paikallistoimikunta-stadivapepa
En edes ota kantaa siihen kuinka paljon keikkaa pukkaa, koska eihän PV:kään juuri "keikkaa" ole, onneksi. VAPEPA:n tehtävissä haetaan henkilöitä jolla on laaja kokemus eri elämän alueilta ja kyky soveltaa osaamistaan noissa tehtävissä. Kuinka monella nuorella on tuollaista osaamista? Toki etsintäketjuun tarvitaan väkeä.

SPR taas on hiukan vastaava, sillä ei ole juuri roolia yhteiskunnan valmiussuunnitelmissa, ne hoidetaan SPR:n ammattilaisten toimesta ja nekin ovat valitettavan pieniä. Lisäksi ne koskettavat enemmän ulkomailla olevien katastrofien avustamista, kuin kotimaan auttamista.

Täydennyspoliisi taas on ollut valitettavasti täysi vitsi. Pääsääntöisesti tämä johtuu poliisita joka ei halua täydennyspoliiseja. Rekrytoinnin jälkeen heille ei ole järjestetty vuosiin minkäänlaista koulutusta, tai kertausta.
Toisaalta täydennyspoliisille ei ehkä olisi pahasta suorittaa varusmiespalvelusta. En väitä ettei täydennyspoliisille olisi tarvetta, mutta jos poliisi ei heitä halua, ei toiminalle ole mitään tarkoitusta.

Pointtini on tässä se ajatus jossa ihmiset pitää/halutaan saada palvelemaan jonnekkin ja se ei voi olla PV. Ihan loppuun asti ei ole asiaa ajateltu sen toiminnan kautta jota on tarkoitus tehdä.

Ihan täysin huono ehdotus ei olisi.
Esimerkkinä, voisin ajatella, että valtio kouluttaisi halukkaan henkilön jollekkin tasolle sammutustyö-, savusukellus-, ja ensiapukurssi(yht. 120h), ehkä jopa vanhenman sammutusmiehen tasolle(161h). Tämän jälkeen henkilö sitoutuisi palvelemaan jossain tietyssä sopimuspalokunnassa X aikaa. Tällöin hän olisi velvollinen osallistumaan huoltoihin, ylläpitoon, viikkoharjoituksiin, testeihin ja tehtäviin.
Henkilön pitäisi kuitenkin olla fyysisesti ja psyykkisesti sopiva alalle ja tietysti sopimuspalokunnan tulisi hyväksyä tuo hakija.
Mitä sitten tehtäisiin jos henkilö ei täytä velvoitteitaan? Millaisia sanktioita siitä seuraisi henkilölle ja kuka ne määrittelisi? Entä millaisella mendaatilla näitä suorituksia vahdittaisiin siellä sopimuspalokunnassa?
 
Suomi on niin pieni maa, ettei meillä ole varaa tarjota asepalveluksen sijaan suurta määrää erilaisia helpompia ja turvallisempia vaihtoehtoja. Etenkään nyt, kun yhteenoton mahdollisuus näyttää taas todennäköisemmältä kuin vuosikymmen sitten. Parempi olisi, jos palattaisiin siihen 30-40 vuoden takaiseen malliin, jolloin intin kävivät kaikki, joilla ei ollut niin isoja psyykkisiä tai fyysisiä esteitä, että ne olisivat estäneet sen. Asepalveluksen suorittaminen pitäisi taas palauttaa entiseen arvoonsa.
 
Suomi on niin pieni maa, ettei meillä ole varaa tarjota asepalveluksen sijaan suurta määrää erilaisia helpompia ja turvallisempia vaihtoehtoja. Etenkään nyt, kun yhteenoton mahdollisuus näyttää taas todennäköisemmältä kuin vuosikymmen sitten. Parempi olisi, jos palattaisiin siihen 30-40 vuoden takaiseen malliin, jolloin intin kävivät kaikki, joilla ei ollut niin isoja psyykkisiä tai fyysisiä esteitä, että ne olisivat estäneet sen. Asepalveluksen suorittaminen pitäisi taas palauttaa entiseen arvoonsa.

Mitä hyötyä sellaisesta olisi, kun armeija varsinkaan sodan ajan vahvuuden pienennyttyä ei tosiasiassa tarvitse kaikkien panosta? Kalliiksi se kyllä tulisi, kun entistä useampi olisi vähintään puoli vuotta poissa työelämästä.
 
Mitä hyötyä sellaisesta olisi, kun armeija varsinkaan sodan ajan vahvuuden pienennyttyä ei tosiasiassa tarvitse kaikkien panosta? Kalliiksi se kyllä tulisi, kun entistä useampi olisi vähintään puoli vuotta poissa työelämästä.

Mistäs me näin syvän rauhan aikana tiedämme, paljonko se lopullinen määrä on joka tarvitaan palvelukseen rähinän aikana? Saati että tietäisimme sen olevan riittävä.
Etukäteen voidaan määrittää joku oletettu SA-vahvuus ja sille hankittu varustus mutta vasta tilanteen eskaloituessa tiedämme riittääkö sen sammuttamiseksi pataljoona jonnekin Taavettiin vai tarvitaanko Merikarviaa myöten kaikki tuulimyllyn lämmittäjätkin. Lähtökohtaisesti, verta säästääkseni, mielummin varautuisin tähän jälkimmäiseen niin koulutuksen kun kalustonkin osalta.
 
  • Tykkää
Reactions: jak
Mistäs me näin syvän rauhan aikana tiedämme, paljonko se lopullinen määrä on joka tarvitaan palvelukseen rähinän aikana? Saati että tietäisimme sen olevan riittävä.
Etukäteen voidaan määrittää joku oletettu SA-vahvuus ja sille hankittu varustus mutta vasta tilanteen eskaloituessa tiedämme riittääkö sen sammuttamiseksi pataljoona jonnekin Taavettiin vai tarvitaanko Merikarviaa myöten kaikki tuulimyllyn lämmittäjätkin. Lähtökohtaisesti, verta säästääkseni, mielummin varautuisin tähän jälkimmäiseen niin koulutuksen kun kalustonkin osalta.
200-400 000 voidaan aseistaa ja koko joukko värvätä yhteiskunnan ja teollisuuden pyörittämiseen. Nämä jos loppuu niin vasta sitten voidaan ajatella aseistettavan loputkin eli yhteensä 500-900 000.

On vain vaikea skenarioida tilanne jossa kaikki miehemme hiljakseen kutsuttaisiin palvelukseen. Vahvin oletus on, ettei ns rintamasotia enää entiseen tapaan käydä. Vaan kukapa näitä tietää - siksi 900 000 sai reservikirjeen ja siksi kiinalaisia rynkkyjä on rasvoissa. Nämä ns loput 400-500 000 ovatkin sitten jo täydennysmiehiä/naisia joten astuvat palvelukseen jo sodan karaisemien ohjattaviksi.
 
Viimeksi muokattu:
Mistäs me näin syvän rauhan aikana tiedämme, paljonko se lopullinen määrä on joka tarvitaan palvelukseen rähinän aikana? Saati että tietäisimme sen olevan riittävä.
Etukäteen voidaan määrittää joku oletettu SA-vahvuus ja sille hankittu varustus mutta vasta tilanteen eskaloituessa tiedämme riittääkö sen sammuttamiseksi pataljoona jonnekin Taavettiin vai tarvitaanko Merikarviaa myöten kaikki tuulimyllyn lämmittäjätkin. Lähtökohtaisesti, verta säästääkseni, mielummin varautuisin tähän jälkimmäiseen niin koulutuksen kun kalustonkin osalta.

Käsittääkseni perussyy sille, miksi sodan ajan vahvuutta on karsittu noin kolmasosaan 80/90-luvun taitteen tasosta on se, ettei kaikille ole varaa ostaa riittävää varustusta. Pelkät rynnäkkökivääri ja kokardi eivät riitä, vaan tarvittaisiin myös mm. modernia panssarintorjuntaa ja ilmatorjuntaa, epäsuoraa tulta, ajantasaista viestintä- ja tiedustelulaitteistoa ym ym ym.

Isosta kenttäarmeijasta ei yksinkertaisesti ole hintaansa vastaavaa hyötyä, koska riittävän varustuksen puuttuessa siitä ei ole juuri vastusta viholliselle. Myös ulkomailla vastaavat isot armeijat ovat hyvin harvinaisia.
 
Käsittääkseni perussyy sille, miksi sodan ajan vahvuutta on karsittu noin kolmasosaan 80/90-luvun taitteen tasosta on se, ettei kaikille ole varaa ostaa riittävää varustusta. Pelkät rynnäkkökivääri ja kokardi eivät riitä, vaan tarvittaisiin myös mm. modernia panssarintorjuntaa ja ilmatorjuntaa, epäsuoraa tulta, ajantasaista viestintä- ja tiedustelulaitteistoa ym ym ym.

Isosta kenttäarmeijasta ei yksinkertaisesti ole hintaansa vastaavaa hyötyä, koska riittävän varustuksen puuttuessa siitä ei ole juuri vastusta viholliselle. Myös ulkomailla vastaavat isot armeijat ovat hyvin harvinaisia.

Näinhän se on, ja olisi todella epätoivoinen tilanne, jos koko kansa pitäisi lähettää rintamalle. On selvää, ettei mieslukumäärällä voi korvata puutteellista kalustoa. Se, että intin käymisestä pääsee kuitenkin nykyään luistelemaan millä tahansa syyllä, antaa kuitenkin väärän ja maanpuolustuksen kannalta vaarallisen signaalin. Mitä järkeä kenenkään on mennä inttiin, jos siitä ei hyödy mitään, mutta sen käymällä varmistaa itselleen vaarallisimman mahdollisen paikan sodan tai konfliktin syttyessä.
 
Näinhän se on, ja olisi todella epätoivoinen tilanne, jos koko kansa pitäisi lähettää rintamalle. On selvää, ettei mieslukumäärällä voi korvata puutteellista kalustoa. Se, että intin käymisestä pääsee kuitenkin nykyään luistelemaan millä tahansa syyllä, antaa kuitenkin väärän ja maanpuolustuksen kannalta vaarallisen signaalin. Mitä järkeä kenenkään on mennä inttiin, jos siitä ei hyödy mitään, mutta sen käymällä varmistaa itselleen vaarallisimman mahdollisen paikan sodan tai konfliktin syttyessä.
No mitäs järkeä sotimisessa yleensäkään on. Kuitenkin siltä varalta, että naapuri ei käytä järkeä niin moni edelleen ajattelee, että isänmaata, perhettä ja vapautta täytyy olla valmius puolustaa. Nekin jotka eivät tätä näin tiedosta voivat muuttaa asenteensa tosipaika tullen.
 
Parempi olisi, jos palattaisiin siihen 30-40 vuoden takaiseen malliin, jolloin intin kävivät kaikki, joilla ei ollut niin isoja psyykkisiä tai fyysisiä esteitä, että ne olisivat estäneet sen.

Onko todella hyvä ajatus ottaa mukaan myös ne riippakivi B-miehet, joista lopulta tulee uimahallin valvojia tai saunan lämmittäjiä? He vaikuttavat väkisinkin muiden varusmiesten koulutuksen sujuvuuteen/tehokkuuteen/turvallisuuteen. Liikekannallepanotilanteen kannaltakaan en pidä heitä järin hyödyllisenä, vaan mieslisäyksestä huolimatta kokonaisvaikutus voi pahimmillaan olla negatiivinen, kun epäluotettava taistelutoveri laskee joukon moraalia.

Toinen juttu on, että etukäteen ei varmaksi tiedä, mikä lopulta estää asepalveluksen. Uskonkin itse, että jos palvelukseen astuvien määrää lisätään selkeästi, niin sitten myös keskeytysluvut nousevat selvästi. Jokaiseen keskeyttäneeseen kulutetut koulutusresurssit ovat vähäisten puolustusmäärärahojen tuhlausta!

Kolmas asia on sitten muiden varusmiesten palvelusturvallisuus. Kuinka paljon palvelukseen otetaan latvalahoja ja linnakundeja? En haluaisi takaisin 1990-luvulle, kun Mika Murasen kaltaiset linnassa istuneetkin kelpasivat armeijan harmaisiin. Enkä ole varma, haluaisinko mielenterveyspotilaitakaan järin paljon samaan komppaniaan. Parhaassa tapauksessa lähtevät itse kuivauskaapissa rynkky suussa, huonoimmassa tapauksessa joku muu lähtee.

Jos joku nyt liioitteleekin astmaansa tai feikkaa masennusta saaden C-paperit, niin en näe sitä suurena menetyksenä. Varusmiespalveluksen suorittavat saavat parempaa koulutusta (TS) ja paremman inttikokemuksen, eikä synny turhaa joutokäyntiä.

Asepalveluksen suorittaminen pitäisi taas palauttaa entiseen arvoonsa.

Tästä olen samaa mieltä. Eri asia on sitten, miten se toteutetaan. Miten sen edes voi toteuttaa?

Puhtaana ajatusleikkinä tulee mieleen Yhdysvallat, jossa sotilaat nauttivat arvostusta, vaikka sodan aloittanutta hallitusta kritisoitaisiinkin. Ilmeisesti sotilaiden sotimat sodat kasvattavat sotilaiden kunnioitusta, heidän uhrauksiaan arvostetaan. Samaa voisi soveltaa Suomeenkin. Kierrätetään koko sijoitettu reservi vaikkapa Syyriassa nuijimassa ISIS maan rakoon. Siten saadaan sekä taistelukokemusta että kasvatetaan asepalveluksen arvostusta. Haittapuolena on tietysti operaation kulut ja vammautuneet veteraanit. ;)


Näinhän se on, ja olisi todella epätoivoinen tilanne, jos koko kansa pitäisi lähettää rintamalle. On selvää, ettei mieslukumäärällä voi korvata puutteellista kalustoa. Se, että intin käymisestä pääsee kuitenkin nykyään luistelemaan millä tahansa syyllä, antaa kuitenkin väärän ja maanpuolustuksen kannalta vaarallisen signaalin. Mitä järkeä kenenkään on mennä inttiin, jos siitä ei hyödy mitään, mutta sen käymällä varmistaa itselleen vaarallisimman mahdollisen paikan sodan tai konfliktin syttyessä.

Moni vapautetaan, mutta väitän, että vapautuksista hyvin suuri enemmistö tulee ihan oikeista sairauksista/tiloista. Esimerkiksi ylipaino on johtava vapautussyy, enkä usko, että juuri kukaan lihottaa itseään tahallaan, kun masennuksen näytteleminen ei vaadi kummoisia näyttelijänlahjoja.

Psyykkiset syyt ovat toki kärkipäätä, kun vapautuksen perusteita puhutaan, mutta uskoakseni niistäkin melko harva on näyteltyä. Esimerkiksi suunnilleen 16-18-vuotiaista opiskelevista pojista n. 7 prosentilla on keskivaikeaa tai vaikeaa masennusoireilua (THL, s. 8). Sen lisäksi pitää huomata, että pahiten oireilevat tuskin edes ovat lukiossa tai amiksessa, vaan makaavat peräkammarissa pelaamassa tietokoneella ja kirjoittelemassa Ylilaudalle. Ja nyt puhutaan vasta masentuneista. Kun päälle lisätään pelkästään ahdistuneet tai AD(H)D-tapaukset, niin taas tulee lisää perustellusti vapautettavia. Juttuhan on se, että jos pää ei ole siviilissä kunnossa, niin ei se ainakaan parane varusmiespalveluksessa. Ja sotatila se vasta rankkaa onkin, siinä pukkaa mt-ongelmat päälle, jos niihin on taipumusta.

Hesari uutisoi aiheesta just eilen, uutinen sopinee tähänkin ketjuun: Armeijan käy loppuun asti yhä useampi – kokonaan vapautettujen määrä on kasvanut
 
Kansalaispalvelus on vaikea, koska jos saisi kunnialla sen suorittaa ilman että joutuu ryynäämään rynkyn kanssa, vähentää armeijan käyneiden määrää. Jos on olemassa helpompi tie ilman noloutta se myös valitaan helpommin.
Ei saa vähentää reserviä. Sitä pitää kasvattaa. Väitän että suurempi armeija paperilla taistelee ihan yhtä ennaltaehkäisesti kuin ennen vanhaan.. Vaikka Bush ja Saddam ja Tomahawk.
 
Tämän verran minulla on sanottavaa noihin ISIS kurmoottamisfantasioihin:

Lähtökohta kaikessa suunnittelussa pitäisi olla siinä, että ammattilaisarmeijat ovat siirtomaasotia varten. Ei sinne varusmiehiä lähetetä.

Toisekseen, siirtomaasodat eivät edes kuulu puolustusvoimien tehtäviin.

Muutos olisi niin iso, ettei enää voitaisi puhua PUOLUSTUSvoimista.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top