Oletettavissa olevat tappiot

[Mosuri]

Sodan ensimmäinen tapahtuma ei ole ilmahyökkäys tai edes SVR:n kyberhyökkäys. Ensimmäiseksi mahdolliset liittolaiset vieroitetaan Suomesta. Meille käy kuin Georgialle joka "ansaitsi kohtalonsa". Tässähän ovat jopa muutamat foorumilaiset kunnostautuneet mm. esittämällä melkoisia väitteitä siitä kuinka reserviläisjärjestöt ovat äärioikeiston soluttamia? Noita lausuntoja tullaan sitten tarpeen mukaan siteeraamaan ja todisteet kansainväliselle lehdistölle hommataan tiedustelupalveluiden operaatiolla. "Suomalaisten puolisotilaalliset joukot iskivät Lappeenrannassa. Venäläinen perhe murhattiin ja jopa vauva raiskattiin..." CNN

Tietysti myös kansan yhtenäisyys pyritään murtamaan. Esimerkiksi kybertoiminnalla ja sabotaasilla pyritään lamauttamaan vaikka Kelan toiminta- moni on niistä rahoista riippuvainen. Aseellliset iskut venäläisvähemmistöä vastaan jatkuvat ja myös monet suomen suomalaiset joutuvat "sotilaskarkureiden" silmittömien veritekojen uhriksi. Mika Murasen touhut ovat lastenleikkiä näiden "karkureiden" toimeenpanemien verilöylyjen ja rikosten rinnalla. Erikoisjääkärit ja poliisi yrittävät tulpata tapahtumia mutta yksi löydetty venäläinen hampaanpaikka ei vakuuta koti- eikä ulkomaista lehdistöä. Länsimaissa aletaan yleisesti inhota Suomea kun kurittomien reserviläisten ja "oikeistolaisten kuolemanpartioiden" rikokset ja iskut kohdistuvat- myös kolmansien maiden kansalaisiin. "Mieheni murhattiin juopuneen reserviläisen toimesta kun luulivat Jeania venäläiseksi. Suomen poliisi ei tavoittanut tekijää."

Samanaikaisesti presidentti yrittää vakuutella rauhantahtoamme ja lupaa selvittää tapahtumat maassamme. Fox uutiskanava kuitenkin alkaa esitää materiaalia jossa ateisti ja sodomiittien suosija presidentti kyynelehtii punakaartilaisten muistotilaisuudessa... Samanaikaisesti vasemmistolaisesti suuntaunut media ihmettelee maailmalla suomalaisten SS-miesten muistojärjestöä ja katsojien eteen lyödään värisarja Apalin ja Wiking kustantamon parhaita "historiateoksia". Eläkkeitä ja työttömyyskorvauksia ei ole maksettu kuukauteen ja mielenosoitus eduskuntatalon edessä päättyy mellakkaan jossa 19 ihmistä kuolee. Kansainvälinen lehdistö purskahtaa nauruun kun Paatero vakuuttelee ettei sitä käsikranaattia heittänyt kyvytön ja turhautunut poliisi. Suomi alkaa vaikuttaa muukalaisvihan ja syvien poliittisten ristiriitojen läpitunkemalta maalta.

Maailmalla ihmetellään kuinka Suomen kaltainen eurooppalainen sivistysmaa on lyhyessä ajassa vajonnut lähes 90-luvun alun Jugoslavian tasolle? Kaiken lisäksi Suomen levottomuudet ovat alkaneet levitä Viroon... "Suomen tauti leviää Balttiaan..."- uutisoi Le Monde.

Yhä useammat reserviläiset jättävät tulematta palvelukseen. Poliiseille ilmoitetaan nenäkkäästi, että mies on pitämässä huolta suvun vanhuksista kun ei edes eläkkeitä makseta. Äidit hoitavat lapsiaan kotonaan sen jälkeen kun pari suomalaista miinaa löytyi erään päiväkodin pihasta. Hallitus vastaa ottamalla käyttöön yhä uusia poikkeustila-asetuksia. Liikkumista rajoitetaan ja metsästäjien aseita aletaan kerätä pois. Suomi koettaa vakuuttaa rauhantahtoaan kotiuttamalla osan reserviläisistä. Useita teollisuusvartijoita murhataan selittämättömissä olosuhteissa. Vartijat vaativat oikeutta kantaa asetta töissä. Sisäministeri toteaa, että aseet vain lisäävät väkivaltaa. Ammattiliitto päättää aloittaa alan lakon. Lakko lopetetaan lain voimin mutta vartijat eivät palaa töihin. Murrot ja järjestyshäiriöt lisääntyvät räjähdysmäisesti. Metrot ja lähiliikenteen junat eivät kulje kun henkilökunta kieltäytyy työskentelemästä turvattomissa oloissa. Hallitus ei haluaa käyttää epäsuosittuja sotilaita järjestyksenpitoon. Poliisin työtehtävien lisääntyessä huomattava osa henkilöstöstä on sairaslomalla ja yleinen järjestys sekä turvallisuus heikkenee entisestään. EU:ssa aloitetaan keskustelut holtittoman Suomen ja Viron irroittamiseksi rahaliitosta.

Venäjän hallitus ehdottaa rauhanturvaajien sijoittamista Suomen alueelle ja Balttiaan minne levottomuudet ovat alkaneet leviämään. Suomen ja Viron kieltäyminen ei juurikaan saa ymmärrystä kansainvälisillä areenoilla.

Pääministeri ja presidentti herätetään aamulla klo 4.46 sen jälkeen kun rajavartiosto ilmoittaa, että heidän radioverkkonsa on kaatunut ja rajan suunnasta on kuulunut voimakasta jalkaväkiaseiden tulitusta. Tiedonkulku tapahtumista kansalaisille takkuaa pahasti sillä ydinvoimalat on ajettu alas niihin kohdistustuneen sinkotulen jälkeen edellisenä päivänä. Etelä-Suomessa sähkökatkos on jatkunut 19 tuntia ja kännykkäliikennekkin on lakannut.

 

[JOKO]

Sodan ensimmäinen tapahtuma ei ole ilmahyökkäys tai edes SVR:n kyberhyökkäys. Ensimmäiseksi mahdolliset liittolaiset vieroitetaan Suomesta.

...

Hyvä kirjoitus. Moni "Ei sellaista voisi tapahtua" ihminen on lukenut historiansa huonosti.

Käytetyt menetelmät ovat omaan aikaansa sovitettuja. Mosuri esitti hyvän paketin. Lisäisin listaan "suomalaisten" näyttävän rötöstelyn ulkomailla. Raiskauksia, ryöstöjä, varastelua ja kaikkea muuta ikävää pitkin Eurooppaa. Meille luotaisiin samanlainen maine, kuin Romanian romaneilla Euroopassa tai Kaukasuksen väestöllä Venäjällä.

 

[baikal]

Muistaakseni Arto Nokkalan juttua oli se, että laskettiin kokonaistappioiksi noin 100 tuhatta henkeä, jos maahamme kohdistuisi laajamittainen alueiden valtaamiseen tähtäävä hyökkäys...tämä arvio joskus -90-alussa.

Kun tässä nyt omia veikkauksia suositaan niin minun käsitykseni on se, että varsinaiset taistelut kestäisivät viikkoja....tappiot tuhansia kaatuneita ja triplasti haavikoita. Siviilitappiot suunnilleen samat. Jos jostakusta tuntuu viikkojen taistelut jotenkin mitättömiltä niin tosiasiassa viikoissa meidän paras asevoima on sulanut asiallisesti ottaen pois.

Jos taas tuo Nokkalan arvio parinkymmenen vuoden takaa on edelleen "osuva" niin huhhuh. Kestäisikö kotimaa noin suuret tappiot? Taipuisiko selkäranka jo reilusti ennen sitä? En kyllä osaa sanoa, mutta veikkaan: jossain tilanteessa kestäisi toisessa ei.

 

[AKE-ukki]

Toi Mosurin esitys on erittäin hyvä!

Maailmanlaajuiseen RT-prpagandaan voisi vielä lisätä lööpin "Venäjän sisäministeriö joukot ovat torjuneet finski partisaanien Saksan kaasuputkea vastaan tehdyn tuhotyön" (valokuvia kuolleista sotilaista sa-maastopuvuissa jossain kaasujakokeskuksessa)

 

[Museo]

Moni "Ei sellaista voisi tapahtua" ihminen on lukenut historiansa huonosti.

Käytetyt menetelmät ovat omaan aikaansa sovitettuja.

Niin ja niitä tappioita on myös pakko yrittää hahmottaa uusilla mittareilla eikä pelkästään kuolleina ja haavoittuneina. Otetaan nyt tarkasteluun vaikka joku talouselämän sujuvuus, tietoyhteiskunnan toimivuus tai ihmisten perusturvallisuuden järkkyminen. Miten nuokin pitäisi hahmottaa?

Hemmetti jos valtio olisi strategisen iskun vuoksi helisemässä ja silti armeija pitäisi tappioita olemattomina niin väkisinkin tulee mieleen että ne tappiot lasketaan väärin tai ymmärretään jotenkin "vanhanaikaisesti".

 

[baikal]

Moni "Ei sellaista voisi tapahtua" ihminen on lukenut historiansa huonosti.

Käytetyt menetelmät ovat omaan aikaansa sovitettuja.

Niin ja niitä tappioita on myös pakko yrittää hahmottaa uusilla mittareilla eikä pelkästään kuolleina ja haavoittuneina. Otetaan nyt tarkasteluun vaikka joku talouselämän sujuvuus, tietoyhteiskunnan toimivuus tai ihmisten perusturvallisuuden järkkyminen. Miten nuokin pitäisi hahmottaa?

Hemmetti jos valtio olisi strategisen iskun vuoksi helisemässä ja silti armeija pitäisi tappioita olemattomina niin väkisinkin tulee mieleen että ne tappiot lasketaan väärin tai ymmärretään jotenkin "vanhanaikaisesti".

Olen tässä ihan samaa mieltä. Jos sotavoima "ohitetaan" vaikutuksen kohdistuessa siviili-infraan yms. niin silloin siitä täytyy herätä kysymyksiä.

En ole julistamassa mitään "intillä ei tee mitään" tms.tms. mutta tämän päivän sodan ratkaisu voidaan saavuttaa todellakin ampumatta yhtään kalikan paukkua.

Tosin taisi kapiainen viitata siihen, että Suomi joutuessaan rankan ilmaoffensiivin uhriksi tuskin jäisi yksin niin helposti kuin siinä tapauksessa, että käytettäisiin wanhaa kunnon sotameininkiä ja tuolle on perustelunsa.

Näkisin kyllä silti olevan paineita siihen suuntaan, että nimenomaan ilmatorjuntaa on vahvistettava ja monipuolistettava. Van kehnostakos siihen rahat ottaa?

 

[Museo]

Olen tässä ihan samaa mieltä. Jos sotavoima "ohitetaan" vaikutuksen kohdistuessa siviili-infraan yms. niin silloin siitä täytyy herätä kysymyksiä.

Tai sanotaanko niin että sodan häviäminen ilman tappioita on ajatuksena täysin arkijärjen vastainen. Pakkohan sitä nyt herran jestas on ottaa jollain rintamalla turpiin jos kerran sota hävitään! Kysymys kuuluu kuinka paljon ns. Suomen hallitsevat piirit ylipäätään kestäisivät tappiota ja miten ne tappiot heille merkitsisivät? Voiko olla niin että kun maine menee ulkomailla, kansa menettää luottamuksen ja hyvinvointivaltiosta tulee pahoinvointivaltio niin sota on hävitty?

Siinä ei sitten paljon auta että Torjuntapataljoona X ilmoittaa omien tappioidensa olevan vähäisiä. Toisaalta jos keskitytään liikaa strategisen iskun torjuntaan niin kyky laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan saatetaan menettää.

 

[Kapiainen]

Hemmetti jos valtio olisi strategisen iskun vuoksi helisemässä ja silti armeija pitäisi tappioita olemattomina niin väkisinkin tulee mieleen että ne tappiot lasketaan väärin tai ymmärretään jotenkin "vanhanaikaisesti".

Armeija laskee armeijan tappioita ja silloin puhutaan yhä edelleen henkilöstön ja kaluston tappioista. Jos strateginen isku onnistuu täydellisesti, yhtään laukausta ei ammuta, kukaan ei kuole niin armeija on edelleen taistelukykyinen. Se on taistelukykyinen myös siinä tapauksessa, että esim viesti- ja johtamisjärjestelmien toimintakykyyn olisi vaikutettu jne.
Se on sitten toinen asia, onko sen taistelukyky tilanteeseen/ uhkaan, nähden sopiva/oikeanlainen, mutta aivan varmasti se pystyy vastaamaan niihin uhkiin joihin se on koulutettu ja varustettu vastaamaan.
Kuten on monessa keskustelussa todettu: olennainen asia on arvioida uhkakuvat riittävän pitkälle tulevaisuuteen oikein..jos siinä epäonnistutaan, on hyvin mahdollista, ettei myöskään uudenlaiseen uhkaan pystytä tehokkaasti vastaamaan.

 

[Museo]

Armeija laskee armeijan tappioita ja silloin puhutaan yhä edelleen henkilöstön ja kaluston tappioista. Jos strateginen isku onnistuu täydellisesti, yhtään laukausta ei ammuta, kukaan ei kuole niin armeija on edelleen taistelukykyinen.

Valtiothan ne yleensä sotia käyvät eivätkä armeijat. :angel:

 

[Second]

Muistaakseni Arto Nokkalan juttua oli se, että laskettiin kokonaistappioiksi noin 100 tuhatta henkeä, jos maahamme kohdistuisi laajamittainen alueiden valtaamiseen tähtäävä hyökkäys...tämä arvio joskus -90-alussa.

Kun tässä nyt omia veikkauksia suositaan niin minun käsitykseni on se, että varsinaiset taistelut kestäisivät viikkoja....tappiot tuhansia kaatuneita ja triplasti haavikoita. Siviilitappiot suunnilleen samat. Jos jostakusta tuntuu viikkojen taistelut jotenkin mitättömiltä niin tosiasiassa viikoissa meidän paras asevoima on sulanut asiallisesti ottaen pois.

Jos taas tuo Nokkalan arvio parinkymmenen vuoden takaa on edelleen "osuva" niin huhhuh. Kestäisikö kotimaa noin suuret tappiot? Taipuisiko selkäranka jo reilusti ennen sitä? En kyllä osaa sanoa, mutta veikkaan: jossain tilanteessa kestäisi toisessa ei.

Viime sodissa sen 20 000-30 000 oli se maksimi kuolleina. Usean kuukauden ajalta, sitten sotavalmiit miehet oli kulutettu lähes loppuun. Nythän väestöä ja reserviläisiä on enemmän kuin silloin joten se varmasti hilaa tappion sietokykyä ylöspäin. Eli jos sodittaisiin kuukausia niin tappioita varmaan kärsii ottaa sen 30 000- 50 000. Toisaalta jos tapellaan vain parisen viikkoa niin tappiota tuskin kärsii tulla 5000-10 000 enempää, sitten alkaa jokaisessa sotajoukossa (etenkin siellä kärkijoukoissa) olla varmasti sellainen olo että tänne kuolee kaikki: ei tässä ole mitään järkeä. Ja rivitkin on aika harvat kun haavoittuneet on lähteneet taakse.

Toki tämä kaikki riippuu siitä minkä vuoksi soditaan. Jos tilanne on se että Suomen suverenetiteetti on uhattuna niin ehkä noihin tappioihin ollaan valmiita.

Lääketieteellinen kehitys on sitten toinen juttu. Viime sotien aikaan Suomessa yleisesti haavoittuneita taisi tulla se 4 kertaa enemmän, jokaisena aktiivisena sota vuotena kokonaistappiot olivat karkeat 100 000 (pois lukien asemasotavaihe -42-43). Rintamalta lähti jokaista kuollutta kohden se 6-7 haavoittunutta ja osa kuoli matkalla. Voisiko olettaa että nykyään vain joka 6-7 kuolee? Toki lievästi haavoittuneiden määrät tuskin kasvaa vaan hengissä selvinneet on sieltä vakavammasta päästä. Tuo tuskin vaikuttaa tappioiden sietokykyyn, koska ei niitä haavoittuneita palaa yksiköön sen enempää kuin 2ms aikanakaan.

Tällä tavalla hieman tilastotieteellisellä kikkailulla jos koittaisi arvioida.

 

[koponen]

Valtiothan ne yleensä sotia käyvät eivätkä armeijat. :angel:

Voihan sitä lueskella viime sotien aikaisia sotapäiväkirjoja ja etsiä kenttäarmeijan palavaa kiinnostusta Römppäisen navettaan palaneisiin lehmiin ja Tiitisen likan miinaan menneeseen jalkaan.

Valtiot kyllä käyvät sotia, mutta valtion virasto nimeltään Puolustusvoimat keskittynee omaan vastuualueeseensa jos hommiin joutuu. On niitä muitakin viranomaisia pohtimassa kokonaisvaikutuksia.

 

[baikal]

Tämän jutun peruskysymys ollee se, että pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta muokata siihen suuntaan, että meillä olisi massiivinen kyky torjua ohjuksia, lentolaitteita ja automaattikanuunoita joka pitäjässä, karkeasti ottaen? Tosin mihinkään muuhun rahoitus ei sitten riitäkään.

Onko mahdolliselle hyökkääjälle poliittisesti ja sotilaallisesti "helpompaa" käyttää perinteistä maasotavoimaa vai iskeä muilla keinoin? Onko ulkopuolisten väliintulon mahdollisuus jommassa kummassa skenaariossa todennäköisempää?

 

[koponen]

Laajasti ottaen vaikutusta kohteisiin ei puolustaja pysty estämään. Ainoita käytännön poikkeuksia ovat matalan intensiteetin konflikteissa yksittäiset raketit / vast. ja erittäin korkean arvon kohteet (lentotukialus). Massamainen tulenkäyttö johtaa pääosin tavoiteltuun vaikutukseen riippumatta vastatoimista, tosin linnoittamisaste säätelee tarvittavan tulivoiman laatua ja määrää. So. todennäköisen opponentin valinnassa on aiheutettavien tuhojen / tappioiden määrä.

Muistettakoon vielä molempien osapuolten ajatus paistaa ydintulella tämä nurkka, ettei toinen osapuoli pääse hyödyntämään.

Enemmän kiinnostusta voisi esittää siihen miten Suomen kansallinen järjestelmä kestää paremmin rajoitettua, kohdennettua vaikutusta.

Tämä tarkastelu ei ota huomioon konfliktin kansainvälispoliittista tai taloudellista hintaa vastapuolelle. Jopa sotilaallinen hinta voi olla merkittävästi ehkäisevä, jos ja kun kyseessä ei ole erillisoperaatio muutoin vakaissa oloissa. Pidetään vaan kiinni kyvystä olla ikäviä vastustajalle.

 

[Museo]

Tämän jutun peruskysymys ollee se, että pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta muokata?

Niin peruskysymys todellakin on se onko yhteiskuntamme ja kansainvälisten suhteiden dynamiikka muuttunut siten että poliittisesti merkittäviä tappioita Suomen hallitseville piireille voi tuottaa ilman perinteisiä mekanisoiduilla joukoilla suoritettuja maaoperaatioita? Ja jatkokysymyksenä mitä nämä poliittisesti merkittävät tappiot olisivat ja pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta jotenkin muuttaa?

Jotenkin epäilen ettei näitä kysymyksiä voi lähivuosina sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Valintoja on tehtävä.

 

[baikal]

Tämän jutun peruskysymys ollee se, että pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta muokata?

Niin peruskysymys todellakin on se onko yhteiskuntamme ja kansainvälisten suhteiden dynamiikka muuttunut siten että poliittisesti merkittäviä tappioita Suomen hallitseville piireille voi tuottaa ilman perinteisiä mekanisoiduilla joukoilla suoritettuja maaoperaatioita? Ja jatkokysymyksenä mitä nämä poliittisesti merkittävät tappiot olisivat ja pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta jotenkin muuttaa?

Jotenkin epäilen ettei näitä kysymyksiä voi lähivuosina sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Valintoja on tehtävä.

Kyllä ne voidaan aivan kernaasti ohittaa olankohautuksella, jos analyysi on sellainen, että "mitään tälle muulle vaikuttamiselle ei mahdeta" järjellisen mitan panostuksilla. Silloin pannaan suut suppuun ja tehdään väistämättömästä hyve ja otetaan esille joku erityisolosuhde-termi.

Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista näkemystä mitä pitäisi tehdä tai pitäisikö tehdä yhtään mitään toisin...mutta siitä olen varma, että tämä koko paletti ei ole niin selkoinen kuin halutaan antaa ymmärtää. En vähättele ollenkaan nykyistä suorituskykyä, mutta jokin ei stemmaa silloin, kun puolustukseen sijoitettu panostus voidaan ohittaa hyökkääjän toimesta siten, ettei tämä panostus saa aata sanottua, kun valtakunta on jo polvillaan. Tai sitten tämä tilanne on väistämätön, hyökkääjän etu on hyökkääjän etu, potentiaali on potentiaalia.

 

[Museo]

Tämän jutun peruskysymys ollee se, että pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta muokata?

Niin peruskysymys todellakin on se onko yhteiskuntamme ja kansainvälisten suhteiden dynamiikka muuttunut siten että poliittisesti merkittäviä tappioita Suomen hallitseville piireille voi tuottaa ilman perinteisiä mekanisoiduilla joukoilla suoritettuja maaoperaatioita? Ja jatkokysymyksenä mitä nämä poliittisesti merkittävät tappiot olisivat ja pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta jotenkin muuttaa?

Jotenkin epäilen ettei näitä kysymyksiä voi lähivuosina sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Valintoja on tehtävä.

Kyllä ne voidaan aivan kernaasti ohittaa olankohautuksella, jos analyysi on sellainen, että "mitään tälle muulle vaikuttamiselle ei mahdeta" järjellisen mitan panostuksilla. Silloin pannaan suut suppuun ja tehdään väistämättömästä hyve ja otetaan esille joku erityisolosuhde-termi

Noinhan sitä tosiaan toimittiin 50-luvulta 70-luvulle kun edes ylipäällikkö ei antanut mitään arvoa sotalaitoksen kyvylle vastata olemassa olevaan uhkaan. Vetoan nuoruuteeni kun unohdin tuon erikoisolosuhdepelleilyn ajan. Jotenkin monet suomalaiset kernaasti tahtoisivat unohtaa vuodet 1944-1982 ja näemmä itsekin siihen sorrun.

Kun nyt katsotaan sitä aikaa niin kuitenkin koko ajan yritettiin kehittää pitkäjännitteisesti puolustusvoimia kaikesta huolimatta ja kompensoitiin puutteet puolustuskyvyssä ulkopolitiikalla. Nykypäivänähän kehityslinja on se että sotalaitos pyrkii erikoistumaan jonkin sortin ydinosaamiseensa ja on tuuppaamassa perinteisesti valtiolle kuuluvia tehtäviä vapaaehtoisten syliin kun ei omat resurssit riitä.

 

[baikal]

Tämän jutun peruskysymys ollee se, että pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta muokata?

Niin peruskysymys todellakin on se onko yhteiskuntamme ja kansainvälisten suhteiden dynamiikka muuttunut siten että poliittisesti merkittäviä tappioita Suomen hallitseville piireille voi tuottaa ilman perinteisiä mekanisoiduilla joukoilla suoritettuja maaoperaatioita? Ja jatkokysymyksenä mitä nämä poliittisesti merkittävät tappiot olisivat ja pitäisikö puolustuskyvyn rakennetta jotenkin muuttaa?

Jotenkin epäilen ettei näitä kysymyksiä voi lähivuosina sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Valintoja on tehtävä.

Kyllä ne voidaan aivan kernaasti ohittaa olankohautuksella, jos analyysi on sellainen, että "mitään tälle muulle vaikuttamiselle ei mahdeta" järjellisen mitan panostuksilla. Silloin pannaan suut suppuun ja tehdään väistämättömästä hyve ja otetaan esille joku erityisolosuhde-termi

Noinhan sitä tosiaan toimittiin 50-luvulta 70-luvulle kun edes ylipäällikkö ei antanut mitään arvoa sotalaitoksen kyvylle vastata olemassa olevaan uhkaan. Vetoan nuoruuteeni kun unohdin tuon erikoisolosuhdepelleilyn ajan. Jotenkin monet suomalaiset kernaasti tahtoisivat unohtaa vuodet 1944-1982 ja näemmä itsekin siihen sorrun.

Kun nyt katsotaan sitä aikaa niin kuitenkin koko ajan yritettiin kehittää pitkäjännitteisesti puolustusvoimia kaikesta huolimatta ja kompensoitiin puutteet puolustuskyvyssä ulkopolitiikalla. Nykypäivänähän kehityslinja on se että sotalaitos pyrkii erikoistumaan jonkin sortin ydinosaamiseensa ja on tuuppaamassa perinteisesti valtiolle kuuluvia tehtäviä vapaaehtoisten syliin kun ei omat resurssit riitä.

"resurssit eivät riitä"....eikös kyse ole valinnoista? Jos reservin kouluttamiseen HALUTTAISIIN PANOSTAA SIIS OIKEESTI, niin otettaisiin hankintarahoista siivu pois. Jos tätä siivua ei oteta, sitten ei kouluteta. Rahan lisääminen tähän pottiin ei sinällään takaa mitään muutosta, kyse on valinnasta. Tai että annettaisiin rahaa sillä perusteella, että voitaisiin "torjua siviili-infraan" suunnattuja hyökkäyksiä tms... rahat voisivat mennä vaikka BMP-1:ten päivityspakettiin ja Nato-yhteensopiviin muken perunakuoppiin.

 

[Museo]

"resurssit eivät riitä"....eikös kyse ole valinnoista? Jos reservin kouluttamiseen HALUTTAISIIN PANOSTAA SIIS OIKEESTI, niin otettaisiin hankintarahoista siivu pois. Jos tätä siivua ei oteta, sitten ei kouluteta. Rahan lisääminen tähän pottiin ei sinällään takaa mitään muutosta, kyse on valinnasta. Tai että annettaisiin rahaa sillä perusteella, että voitaisiin "torjua siviili-infraan" suunnattuja hyökkäyksiä tms...

Vihjaatko että Suomessa lähes uskonnollisena mantrana toistettu lause "puolustusmäärärahoista noin kolmannes käytetään varustukseen, kolmannes toimintamenoihin ja kolmannes henkilöstökustannuksiin" on pelkkä oikeasti puolustuspolitiikkaa johtavien piirien arvovalinta jota voidaan tarvittaessa muuttaa?

 

[baikal]

"resurssit eivät riitä"....eikös kyse ole valinnoista? Jos reservin kouluttamiseen HALUTTAISIIN PANOSTAA SIIS OIKEESTI, niin otettaisiin hankintarahoista siivu pois. Jos tätä siivua ei oteta, sitten ei kouluteta. Rahan lisääminen tähän pottiin ei sinällään takaa mitään muutosta, kyse on valinnasta. Tai että annettaisiin rahaa sillä perusteella, että voitaisiin "torjua siviili-infraan" suunnattuja hyökkäyksiä tms...

Vihjaatko että Suomessa lähes uskonnollisena mantrana toistettu lause "puolustusmäärärahoista noin kolmannes käytetään varustukseen, kolmannes toimintamenoihin ja kolmannes henkilöstökustannuksiin" on pelkkä oikeasti puolustuspolitiikkaa johtavien piirien arvovalinta jota voidaan tarvittaessa muuttaa?

myöhemmin otamme luokalle aiheen

 

[Kapiainen]

Tässäkin pitää koko ajan muistaa se, että kaikki on kiinni loppujenlopuksi siitä, osaammeko arvioida uhkakuvat oikein. Se, mitä teemme tänään on sellaista, jolla vastataan uhkiin 20-30 vuotta eteenpäin. Jos nyt arvoimme asiat väärin, olemme lirissä 20-30 vuoden päästä.
Koska asioita on helppo tarkastella taaksepäin, voidaan todeta että Puolustusvoimat on onnistunut melkoisen hyvin uhkien arvioinnissa 40-luvun lopulta tähän päivään. Se, onnistummeko jatkossa arvioimaan yhtä yhtä hyvin, jää nähtäväksi.
Se on huomattava, että tällä hetkellä on todennäköisesti totuttua vaativampaa arvioida uhkia, joihin pitää pystyä vastaamaan. On varmasti äärimmäisen vaikeaa sanoa kumpi on "oikein": Ruotsin ja monen muun Eurooppalaisen valtion valitsema tie keskittyä KRIHA-tyyppisiin tehtäviin, vai pitäisikö keskittyä johonkin muuhun?!
Monesti on jo mainittu, että historia on osoittanut, että useimmiten valtiot ja armeijat tapaavat varautua sen tyyppisiin sotiin kuin mitä on meneillään tai viimeksi ollut. Jos historia toistaa itseään niin KRIHA on tätä päivää..20-30v päästä edessä on jotakin muuta. Mitä se on, on avainkysymys.