Oman turvallisuuden lisääminen

YJT

Respected Leader
Käsityksessä, että jäsen YJT on ammatiltaan poliisi, arvostan suuresti näkemyksiä jotka edistävät kansalaisen kokonaisturvallisuutta ja itsevarjelua.
Molemmat samankaltaiset sanat ovat kuitenkin niin kattavia, että yleinen kommentoiminen tässä otsikossa saattaa johtaa lukijoita harhaan tai vajaaseen ymmärtämiseen.
Tämän johdosta ehdotan että kommentoijat ensin mielessään miettivät koskeeko kirjoittamansa kommentti aihetta "safety" vai "security" ?

Turvallisuusalalla otetaan paljon mallia ulkomailla kerätyistä kokemuksista. Suomen kieli aiheuttaa pienen ongelman asioiden hahmottamisessa, koska meidän sana "turvallisuus" kattaa molemmat englannin kielen sanat safety ja security. Sisällöt näissä ovat kuitenkin täysin erilaisia.

Suomessa kansalainen pyrkii itse enemmän ohjaamaan aiheen "safety" alla olevaa omaa elämistään ja siihen toki tietyt varjeluhuomiot ovat paikallaan. Keskustelu nyt olisi mielekkäintä aiheen "security" alla, koska siihen liittyy monia äkillisiä ja ulkoisia uhkatekijöitä ja on myös lähempänä poliisinkin toimialaa.
Palaan erikseen kohtaan "security", kunhan saa näitä päivän työlistalla olevia arjen asioita hoidettua.
.
 
Viimeksi muokattu:
Jatkan otsikon aiheesta ja security-turvallisuuden kulmalta.
@YJT - kysyt "miten omaa turvallisuutta voi helpoiten parantaa, ja missä mennään liian pitkälle."

Tavallaan on harmillista että edes joutuu pohtimaan kysymystä "miten lisään omaa turvallisuutta", koska hyvin turvallisesti tässä on vuosikymmeniä oikeasti saanut elää. Tottakai mainittu kysymys on ollut pohdittavana jokaisella enemmänkin kaupungilla liikkuvalla sekä erityisesti pientalossa asuntoaan pitävällä kansalaisella tänäkin aikana, mutta lopulta aika pienimuotoisella tarkkaavaisuudella on selvinnyt. Jotenkin vaan tuntuu että aihe on nykyään merkitykseltään suurempi kohonneen riskin takia. Mihinkään ja kehenkään ei voi luottaa, vieraita kulttuureja siirtyy rinnalle ja uhka on ilmassa koko ajan. Perustelen muutosta sillä että väkivallan taso on kovempaa kuin aikaisemmin ja Suomeen rajat ylittävä rikollisuus on laajaa ja ammattimaista tavalla, jota ei tässä määrin ollut ennen.

No onko tämä sitten tila jossa ensisijaisesti minun pitää pohtia turvallisuuteni parantamista? Valitettavasti on, koska sitä ei kukaan muukaan tee puolestani.
Siis hetkinen? Eletään maassa jossa turvallisuuden varmistaminen on sovittu ja ulkoistettu viranomaisille sekä poliisille ja turvallisuuden tunteen tuottaminen on ensisijaisesti tämän esivallan tehtävä.
Syy jonka vuoksi joudutaan pohtimaan kysymystä oman turvallisuuden parantamisesta on se, että ulkoistettu turvallisuuden tuottaja ei enää pysty entisenlaiseen palvelutasoon. Syy ei tietenkään ole poliisin vaan Suomen poliittisen johdon joka on tehnyt päätöksiä, joilla maassa on ne olot mitkä ovat.

Yritysmaailmassa kaikki toiminta on jatkuvaa pohdintaa siitä tehdäänkö itse vai ulkoistetaanko. Maksetun kustannuksen suuruus on myös siitä riippuvainen minkä valinnan tekee.
Heitän tähän security-turvallisuus keskusteluun avauksena ajatuksen, että lakia tulee muuttaa ja kansalaisen toimivaltaa tulee laajentaa sekä sanktioita lieventää lähtökohtaisesti, jotta kansalainen voi itse vapaammin paikata sitä aukkoa joka seuraa siitä, kun esivallan kyky vähentää turvallisuusuhkaa on puutteellinen. Maksetun veron lisäksi pitää maksaa vielä lisää muusta turvallisuuden tuottamisesta. Kieroa.

Väitän, että kansalaisen omaa turvallisuutta parantaa helpoiten se, että viranomaisilla olisi asiat hanskassa ja parempi valvonta sekä puuttuminen.
Nyt ei ole näin. On liikaa kaiken sallimista, salliminen on aktiivinen teko ja sallimisesta seuraa ongelmia. Ruohonjuuritasolla kansalaiselle. On jo menty liian pitkälle.
.
 
Jotenkin vaan tuntuu että aihe on nykyään merkitykseltään suurempi kohonneen riskin takia. Mihinkään ja kehenkään ei voi luottaa, vieraita kulttuureja siirtyy rinnalle ja uhka on ilmassa koko ajan. Perustelen muutosta sillä että väkivallan taso on kovempaa kuin aikaisemmin ja Suomeen rajat ylittävä rikollisuus on laajaa ja ammattimaista tavalla, jota ei tässä määrin ollut ennen.

Aika synkkä on elinpiirisi, jos mihinkään tai kehenkään ei voi luottaa.

Suomi on edelleen maailman turvallisimpia ja vakaimpia maita. Täysin satunnaisen väkivallan uhriksi joutuminen on hyvin epätodennäiköistä ja väkivallan riski on suurin siellä missä on paljon poliisejakin. Siis kaupunkien keskustoissa nakkijonossa jne.

Se on totta, että kansa on enemmän jakautunut kuin vielä kasarilla ja esim. asuinpaikan valinnalle kannattaa laskea enemmän arvoa kuin ennen. Ei niinkään väkivallan uhan vaan oman fiiliksen, lasten koulujen ym. seikkojen vuoksi.


Syy jonka vuoksi joudutaan pohtimaan kysymystä oman turvallisuuden parantamisesta on se, että ulkoistettu turvallisuuden tuottaja ei enää pysty entisenlaiseen palvelutasoon. Syy ei tietenkään ole poliisin vaan Suomen poliittisen johdon joka on tehnyt päätöksiä, joilla maassa on ne olot mitkä ovat..

Ihan noin helpolla ei poliisijohtoakaan kannata päästää. Kyllä poliisilla olisi halutessaan resursseja pitää se ainoa partio käsivarressa edelleen partioimassa jos halua riittää.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan noin helpolla ei poliisijohtoakaan kannata päästää.
Mielestäni poliisijohto on jo saanut ihan riittävän herätteen ja tuo päättäjille esille asioita selkeästi. Hyvää duunia ja syyllistäminen ei mene siihen suuntaan ollenkaan.
Mä olen kyllä vahvasti tätä mieltä, mutta toki on muitakin mielipiteitä ja sitä kuuntelen.
.
 
Se on totta, että kansa on enemmän jakautunut kuin vielä kasarilla ja esim. asuinpaikan valinnalle kannattaa laskea enemmän arvoa kuin ennen. Ei niinkään väkivallan uhan vaan oman fiiliksen, lasten koulujen ym. seikkojen vuoksi.


Niin poliitikotkin puhuvat ”ihmisroskasta”, kun kyse on asunnottomasta alkoholistista.
Nämä ”suomalaiset” haluavat asua erillään, vähempituloisitta/vähempiarvoisitta ihmisittä.
Heidän lapsiakaan ei voi edes panna kouluun missä on vähävaristen perheiden lapsia.
 
Niin poliitikotkin puhuvat ”ihmisroskasta”, kun kyse on asunnottomasta alkoholistista.
Nämä ”suomalaiset” haluavat asua erillään, vähempituloisitta/vähempiarvoisitta ihmisittä.
Heidän lapsiakaan ei voi edes panna kouluun missä on vähävaristen perheiden lapsia.

Mitä itse olen asiasta keskustellut, ei kyse ole vähempituloisista, kysymys on, että halutaan asua kauempana , siitä juoposta, varastelevasta narkkarista, rähjäävästä ja pelottavasta MT-potilaasta.
Nämä ihmisryhmät pelottavat ja suoraan sanottuna inhottavat ihmisiä. Onko se ihme ettei heidän läheisyydessään haluta asua?

Kouluihin ei haluta sen narkkariäidin lasta, koska jos lapsi ei ole saanut rakkautta ja kasvatusta, käytöstavat aiheuttavat koulussa ongelmia ja opettajan aika menee "painimiseen" lapsen kanssa, ei opettamiseen. Oikeasti tämä ei tietenkään tarkoita, ettei tällaisia lapsia olisi varakkailla ihmisillä, mutta ihmiset pitävät sitä todennäköisempänä. Sama pätee maahanmuuttajataustaisiin lapsiin.
Oikeasti kyse on ihmisten mielikuvista, ja kuten varmasti tiedät on jotain muuta kuin totuus.
 
Minä olen vähävarinen enkä halua näitä yllä lueteltuja lähellenikään jos mahdollista välttää.

Aivan, kuka haluaisi.
Valitettavasti usein sillä vähävaraisella ei ole mahdollisuutta siirtyä kauemmas tuosta jengistä joten pitää vain kiristellä hampaita.
Jos paremmin tienaavalla sitten on mahdollisuus, se on jonkun mielestä väärin. Tätä en ymmärrä.
 
Oman turvallisuuden lisääminen, hmmm... no ihan ensimmäisenä tulee mieleen mitä on turvallisuus, mistä se koostuu ja miten voin vaikuttaa siihen itse.
Turvallisuus ei ikinä ole sattumaa, vaan harkittuja tekoja. Harkituilla teoilla ja toiminnoilla pyritään minimoimaan sen negatiivisen sattuman vaikutus. Vaippapa pitämällä turvaväliä liikenteessä siltä varalta, että edellä menevä päättää jarruttaa. Tai palovarottimet, heijastin, ensiapuvalmiudet, ovien lukitus, toimintakyky päällekarkaustilanteessa, poistumistiet... Sellasia asioita se on. Aktiivista havainnointia, reagointia ja varautumista. Ennaltaehkäisyä ja vahinkojen minimointia. Itsestä se lähtee.
Viranomainen on vähän kuin palovakuutus. Yleensä ensin sattuu ja sitten viranomaiset paikkailee jo tapahtunutta vahinkoa. Oli se sitten poliisi ja ensihoito kun tulee paikalle kun on tullut turpaan. Tai palokunta kun talo on syttynyt palamaan. Turvallisuutta ei siis voi ulkoistaa viranomaisille.
 
Turvallisuutta on kahta lajia. Henkistä ja fyysistä. Henkisestä voisi myös käyttää nimitystä turvallisuuden tunne. Omaa turvallisuuttaan voi arjessa parantaa monella tavalla. Käytännössä ennakoimalla. Jos joutuu väkivallan kohteeksi niin silloin siinä turvallisuuden luomisessa ollaan jo epäonnistuttu. Minulla turvallisuus muodostuu yksinkertaisista keinoista ja asioista. Kotona puulämmitystä ja ruokaa, hyvät ensiapuvälineet yms. Julkisella paikalla suunnittelu ja ennakointi. Ihmesten lukeminen etäältä ja ns. hereillä oleminen. Naama pois luurista. Minulle on ajankuluessa muodostunut omanlaiset tavat olla ja liikkua julkisella paikalla.
 
Turvallisuus ei ikinä ole sattumaa, vaan harkittuja tekoja. Harkituilla teoilla ja toiminnoilla pyritään minimoimaan sen negatiivisen sattuman vaikutus.

Turvallisuus ja sen kokeminen ovat myös -tunneasioita-. Ihminen voi pelätä punkkeja niin paljon, ettei uskalla lähteä marjastamaan. Toisaalta sama ihminen istuu rennosti autossaan ruuhkassa kaljujäisellä ajoradalla matkalla kohti kasvukeskuksen ostaria 150 kilsaa suuntaansa, tulomatka pimeällä. Ei pelota yhtään.
 
Turvallisuus ja turvallisuuden- tai turvattomuuden tunne ei aina kohtaa oikeassa paikassa. Turvallisuustaso on kovaa laskettavaa faktaa ja turvallisuuden tunne on nimensä mukaisesti tunne. Tämän asian ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti analyyttistä turvallisuuden tarkastelua.
 
Itelle tuli taas syksyllä ajellessa mieleen turvallisuuden tunne. Tunnetta ei tarjoillut panssaroidussa ajoneuvossa, sotilasasein ja -varustein, istuvat poliisit. Vaan oransseissa varusteissa pitkillä aseilla varustetut hirvenmetsästäjät (reserviläiset + nostomiehet). Siihen porukkaan luotto säilyy yhteiskunnan romuttuessa.
 
Turvallisuus on paljolti tunne asia. Jos ei tajua pelätä, kaikki on ihmisen mielestä kunnossa.

Yksi pelkää naapuria, toinen rosvoa, kolmas aurinkomyrskyä. Kuka voi sanoa ken heistä on oikeassa, tai väärässä.

”Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää.” - Nuuskamuikkunen/Tove
 
Rohkeus ja pelottomuus ovat eri asioita.
 
Back
Top