Omien aiheuttamat tappiot

Käsittelen nyt tässä aihetta, joka ei tietenkään ole kovin mukava, mutta omalla ikävällä tavallaan mielenkiintoinen.

Jos rajataan aihe Suomen käymiin talvi- ja jatkosotaan, niin kuinka suuri osuus omista tappioista aiheutui omasta tulesta? Lähitaistelun käsikähmässä ei paljolti ollut aikaa kohteen tunnistamiseen, ja epäsuora tulikin osui liikkuvassa tilanteessa joissain tapauksissa omiin joukkoihin.

Kokonaan toinen vielä raadollisempi juttu on, että osa tietyistä eri syistä vihatuista esimiehistä/alaisista sai kuulan selkäänsä takaapäin. Tai ainakin tällaisia uhoamisia/väitteitä esiintyy.

Älkääkä ymmärtäkö minua väärin. Kyseinen skenaario toistuu kaikissa sodissa ja konflikteissa, oman hengen turvaaminen on ykkösasioita ja inhimillistä, jolloin toimenpiteet voivat johtaa surulliseen lopputulokseen.

Ymmärrettävistä syistä näistä asioista ei ole pahemmin jälkeen päin puhuttu, mutta se ei todista ko. tragedioiden tapahtumattomuudesta.

On toki dokumentoituja tapauksia esim. kaukopartioiden paluusta omien linjojen yli (olikohan Pekuri?), jolloin vartiomies on tulkinnut linjan ylittäjät viholliseksi.

Postauksellani haluan painottaa, että sota on varsinainen sekamelska, jossa taistelijat eivät joka tilanteessa ole turvassa edes omiltaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tätä voisi tietysti luodata vaikka vertaamalla jenkkien avoimiin tutkimuksiin aiheesta. Paljonko kokonaistappioista syntyy ystävällisestä tulesta.

Tulee mieleen Rukajärvellä sattunut tapaus, jossa tykistö ampui lyhyenä ja eräs pohjoissavolainen pitäjä sai melkoisen arkkupinon ev.lut-srk:n liiteriin. Tai miinakenttä, oma, johon mennä taapersi kaksi nuorta ja kokematonta...tai kaatunut kuorma-auto, jossa kuoli kolme. Tai juotu sinoli, joka tappoi heti muutaman...tai hukkuminen kalareissulla. Ja johan sitä sattuu rauhan aikanakin.
 
Tätä voisi tietysti luodata vaikka vertaamalla jenkkien avoimiin tutkimuksiin aiheesta. Paljonko kokonaistappioista syntyy ystävällisestä tulesta.

Tulee mieleen Rukajärvellä sattunut tapaus, jossa tykistö ampui lyhyenä ja eräs pohjoissavolainen pitäjä sai melkoisen arkkupinon ev.lut-srk:n liiteriin. Tai miinakenttä, oma, johon mennä taapersi kaksi nuorta ja kokematonta...tai kaatunut kuorma-auto, jossa kuoli kolme. Tai juotu sinoli, joka tappoi heti muutaman...tai hukkuminen kalareissulla. Ja johan sitä sattuu rauhan aikanakin.

Asiaa voisi toki ajatella niinkin, että miksi kaivaa auki vanhoja haavoja julkisuudessa. PV:n puolella asiaa on varmaankin koulutuksessa käsitelty ja pyritty minimoinaan turhat ja taisteluhenkeä syövät virhearvioinnit.
 
jenkeissä ilmiö sai nimityksen Vietnamin kahinan aikana: fragging eli käskranaatti vihatun esimiehen poteroon/bunkkeriin.

Tiettävästi aihetta on tutkittu Suomessa, mutta tutkimuksia ei ole nostettu framille.

Omien ampuminen ja vahingot, näitä on sattunut aina ja tulee sattumaan. Fact of life. JR56 kärsi 1941 hyökkäysvaiheessa merkittävän tappion krh:n keskityksen osuessa omiin asemiin. Syy: tulenjohtaja oli umpihumalassa. Juoppo jota kuitenkin järjestelmä suojeli ja asia selitettiin puhtaaksi vahingoksi. Miehet tiesivät paremmin.
 
jenkeissä ilmiö sai nimityksen Vietnamin kahinan aikana: fragging eli käskranaatti vihatun esimiehen poteroon/bunkkeriin.

Tiettävästi aihetta on tutkittu Suomessa, mutta tutkimuksia ei ole nostettu framille.

Omien ampuminen ja vahingot, näitä on sattunut aina ja tulee sattumaan. Fact of life. JR56 kärsi 1941 hyökkäysvaiheessa merkittävän tappion krh:n keskityksen osuessa omiin asemiin. Syy: tulenjohtaja oli umpihumalassa. Juoppo jota kuitenkin järjestelmä suojeli ja asia selitettiin puhtaaksi vahingoksi. Miehet tiesivät paremmin.

Mikähän oli päivämäärä? Katsoisin isoisän muistelmista, mitä löytyy JR56:n osalta.
 
Asiaan liittyy varmaankin melkoisia traumoja. On varmasti ollut tilanteita, joissa taistelija vahingossa ampuu mahdollisesti läheisen ystävänsä. Miten käsitellä asiaa jatkossa? Kertoako totuus aseveljen läheisille? Ei välttämättä viisasta, mutta taakka painaa lopun elämää. Sodasta (ainakin henkisesti) vammautuneita on varmasti lähes yhtä paljon kuin varsinaisia sotainvalideja.
 
3.10. III P 9 kuoli ja 31 haavottui.

Tapaus, josta minä kirjoitin taisi tapahtua heinäkuussa - 41, jonkun joen ylimenon yhteydessä Patteristo Hartikainen ampui lyhyenä ja tuli rumaa jälkeä. Mainittakoon anekdoottina, että äärimmäinen vasemmisto muisteli tuota tapahtumaa jopa siten, että jokea ylittämään käsketyt joukot olisivat olleet kieltäytyneet ylityksestä ja psto pantiin ampumaan tuota joukkoa. Hartikainen selvitti sodan jälkeen kaatuneiden omaisille asian aivan kädestä pitäen, että tapahtui pirullinen inhimillinen virhe kartalla, virhe, jota ryyditti armoton kiire ja hätäkin, kun joukot olivat ruuhkautuneet pienelle alalle ja pelättiin, että myöhästyminen tuo vihollisen keskityksen tuohon ruuhkaan. Ylimeno oli saatava vauhtiin. Mistään kieltäytymisestä tuossa ei ollut kyse, siitä olen niin varma, kun vain haastatteluaineiston perusteella voi olla. (aineisto kerättiin alk. - 60-luku)

Tuolta kysymys-vastaus-topista tuli mieleen: amerikkalaisten VÄITETTY operaatio, jossa höystettiin p-vietnamin ammuksia....olikohan Suomessa sodan aikana havaittavissa sotatarviketeollisuudessa sabotaasia, oletteko lukeneet tai kuulleet? Voisi kuvitella, että Jatkosotaan tultaessa tuollainenkin toiminta olisi jo saatu käyntiin ja tiettyä poliittista käytevoimaakin saattoi löytyä? Rautateihin ja sähköihin iskettiin joskus, mutta entäs sotatarvikepuolella sitten?
 
Tuolta kysymys-vastaus-topista tuli mieleen: amerikkalaisten VÄITETTY operaatio, jossa höystettiin p-vietnamin ammuksia....olikohan Suomessa sodan aikana havaittavissa sotatarviketeollisuudessa sabotaasia, oletteko lukeneet tai kuulleet? Voisi kuvitella, että Jatkosotaan tultaessa tuollainenkin toiminta olisi jo saatu käyntiin ja tiettyä poliittista käytevoimaakin saattoi löytyä? Rautateihin ja sähköihin iskettiin joskus, mutta entäs sotatarvikepuolella sitten?

Meni ihan OT:si, mutta vastaukseni perustui täysin kirjoitettuun informaatioon. Aloin kyllä epäillä, millä ne jenkit saivat ne patruunat ja kranaatit ujutettua Vietkongille... Voi toki olla puppuakin....
 
Meni ihan OT:si, mutta vastaukseni perustui täysin kirjoitettuun informaatioon. Aloin kyllä epäillä, millä ne jenkit saivat ne patruunat ja kranaatit ujutettua Vietkongille... Voi toki olla puppuakin....

Juu, olen toki asiasta lukenutkin, mutta epäilen kovasti koko juttua. Veikkaan, että jos tuollainen operaatio olisi ollut oikeasti olemassa, ilman mitään muuta tavoitetta, sitä ei olisi koskaan never julkaistu missään, miksi ihmeessä olisi? Tuo operaatio saattoi olla ihan tottakin, mutta epäilen, että se oli osa jotain isompaa kuviota, jonka yksi palikka sittemmin on julkistettu ja se oli sitten tämä eesaun kädet mutta aapelin ääni jne.
 
Meni ihan OT:si, mutta vastaukseni perustui täysin kirjoitettuun informaatioon. Aloin kyllä epäillä, millä ne jenkit saivat ne patruunat ja kranaatit ujutettua Vietkongille... Voi toki olla puppuakin....

Juu, olen toki asiasta lukenutkin, mutta epäilen kovasti koko juttua. Veikkaan, että jos tuollainen operaatio olisi ollut oikeasti olemassa, ilman mitään muuta tavoitetta, sitä ei olisi koskaan never julkaistu missään, miksi ihmeessä olisi? Tuo operaatio saattoi olla ihan tottakin, mutta epäilen, että se oli osa jotain isompaa kuviota, jonka yksi palikka sittemmin on julkistettu ja se oli sitten tämä eesaun kädet mutta aapelin ääni jne.


Vietnamilaisten mies + polkupyörä tyyppinen kuljetusjärjestelmä antoi varmasti mahdollisuuksia vaihtaa tavara kesken kuljetuksen. Asian salailussa tuskin on mieltä enää nykyisin. Eiköhän vietnamilaiset tajunneet jo sodan aikana miksi välineet räjähtävät silmille.
 
Kootusti asevelisurmia tapahtui seuraavasti:

Talvisota

Vahingonlaukauksia 6
Tahallisia ampumisia 3
Puukotuksia 4
Pahoinpitelemällä surmattuja 0
Ei tarkempaa tietoa 4
Yhteensä 17

Välirauha

Vahingonlaukauksia 11
Tahallisia ampumisia 3
Puukotuksia 2
Pahoinpitelemällä surmattuja 2
Ei tarkempaa tietoa 17
Yhteensä 35

Jatkosota

Vahingonlaukauksia 166
Tahallisia ampumisia 60
Puukotuksia 57
Pahoinpitelemällä surmattuja 26
Ei tarkempaa tietoa 46
Yhteensä 355


Lähde: Asevelisurmat: Rintamalla murhista ja tapoista vuosina 1939-1944 tuomitut s. 11-12.

Nuo ovat siis merkitty säilyneisiin tuomioluetteloihin, vaikka niissä olisikin puutteita. Kaikki nuo ovat kenttäoikeuden tai vastaavan alioikeuden käsittelyyn päätyneitä juttuja ja ne on selvitetty ja syyllisiä tarpeen mukaan rangottu. Lisäksi tietysti tapahtui liikenneonnettomuuksia hevos- ja moottoriajoneuvoilla, mutta näissä siviilit on laskettu samoihin tilastoihin sotilaiden kanssa ja niitä ei noissa luvuissa ole. Oma IT ampui ainakin kaksi konetta alas ja näiden seurauksena 2 lentäjää kuoli ja koneet tuhoutuivat. Eivät ole tilastossa. Tapaturmia tai esim. krh:n kaksoislatauksia/omien päälle ammuttuja keskityksiä / vast. onnettomuuksia ei em. luvuissa ole. Ei myöskään esimerkiksi telaketjun juomisesta johtuvia tappioita.
 
Käsittelen nyt tässä aihetta, joka ei tietenkään ole kovin mukava, mutta omalla ikävällä tavallaan mielenkiintoinen.

Jos rajataan aihe Suomen käymiin talvi- ja jatkosotaan, niin kuinka suuri osuus omista tappioista aiheutui omasta tulesta? Lähitaistelun käsikähmässä ei paljolti ollut aikaa kohteen tunnistamiseen, ja epäsuora tulikin osui liikkuvassa tilanteessa joissain tapauksissa omiin joukkoihin.

Kokonaan toinen vielä raadollisempi juttu on, että osa tietyistä eri syistä vihatuista esimiehistä/alaisista sai kuulan selkäänsä takaapäin. Tai ainakin tällaisia uhoamisia/väitteitä esiintyy.

Älkääkä ymmärtäkö minua väärin. Kyseinen skenaario toistuu kaikissa sodissa ja konflikteissa, oman hengen turvaaminen on ykkösasioita ja inhimillistä, jolloin toimenpiteet voivat johtaa surulliseen lopputulokseen.

Ymmärrettävistä syistä näistä asioista ei ole pahemmin jälkeen päin puhuttu, mutta se ei todista ko. tragedioiden tapahtumattomuudesta.

On toki dokumentoituja tapauksia esim. kaukopartioiden paluusta omien linjojen yli (olikohan Pekuri?), jolloin vartiomies on tulkinnut linjan ylittäjät viholliseksi.

Postauksellani haluan painottaa, että sota on varsinainen sekamelska, jossa taistelijat eivät joka tilanteessa ole turvassa edes omiltaan.

1990-luvun alkupuolella luin Sotilasaikakauslehdestä kirjoitelman, jossa laskettiin oman tulen aiheuttamiksi tappioiksi jopa neljäsosa. Pääosa epäsuoran tulen aiheuttamaa, 1941 huonot viestiyhteydet ja 1944 torjuntataisteluissa putkien kuluminen. Vuosalmella laskettiin muistaakseni 200-300 metriä lisää etäisyyksiin, että saatiin putkien kuluminen korjattua.

Kaverin ukin muistelmissa on kuvaus miehestä, joka ampui kaksi omaa miestä. Molemmat 1941 hyökkäysvaiheessa, kun nousivat ampumalinjalla ylös juuri, kun tyyppi painoi liipasimesta.
 
jenkeissä ilmiö sai nimityksen Vietnamin kahinan aikana: fragging eli käskranaatti vihatun esimiehen poteroon/bunkkeriin.

Tiettävästi aihetta on tutkittu Suomessa, mutta tutkimuksia ei ole nostettu framille.
Vanha ketju ja kommentti, mutta nostetaan. Kun jatkosodan viimeisestä kesästä oli kulunut 50 vuotta, muistaakseni Seura tai Apu teki erikoisnumeron torjuntavoitoista ja haastatteli veteraaneja. Siinä oli yksi aika mielenkiintoinen kommentti yhdeltä veteraanilta. Hän kertoi että Kannaksen taistelujen aikaan hän ryhmineen oli ollut lepäämässä jossakin tien penkalla kun paikalle ilmestyi upseeri kunniaa vaatimaan. Rintamus kuulemma vaan "pöllähti" kun "joku" ryhmästä ampui upseerin saman tien. Miestä nauratti (!) tapaus vielä 50 vuoden jälkeenkin ja totesi että siitäs sai kunniaa. Ruumis potkittiin ojaan eikä ketään syytetty. Hyvin erikoinen kommentti kyllä, ihme että meni lehdessä läpi. Liekö tottakaan, mutta voihan se ollakin. Aika vaiettu aihe.

edit. painotetaan nyt vielä että mies itse ei kertomansa mukaan ollut osallistunut juttuun mitenkään, oli ollut vain silminnäkijä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top