RPG83
Soome Majori
@s91 Keskustelu alkaa menemään enemmän sinne asevelvollisuuden pitää muuttua -aiheen puolelle, siihen millainen sen pitäisi olla.
(Katsoin edellisessä viestissäni asiaa kriisitilanteen kannalta ja niin teen nytkin. En myöskään ole asevelvollisuusjärjestelmän suuri kannattaja rauhan aikana, kuten varmaan muistat aiemmista keskusteluista. Kriisitilanne on kuitenkin toinen asia, ja silloin voidaan joutua tekemään yksilölle ikäviä päätöksiä kansakunnan edun vuoksi.)
1. Kovassa paikassa kenttäarmeijan miesmäärä on vain murto-osa äänioikeutetusta väestöstä. Päätös sotimisesta voidaan siis tehdä demokraattisesti, vaikka sotilaat eivät itse sitä kannattaisikaan.
2. Jos demokraattisesti vapailla vaaleilla valittu poliittinen johto päättää toimia jollakin tavalla, eikä kansa tee vallankumousta, voidaan sen katsoa heijastavan myös kansan tahtotilaa. Eli pulinat pois.
3. Kärjistykseni tarkoitus oli havainnollistaa sitä, että puolustautuminen epävarmalta näyttävässä tilanteessakin voi olla järkevää. Ehkä Irakin ei kannattanut taistella "viimeiseen mieheen" Yhdysvaltoja vastaan. Kannattaako Suomen taistella "viimeiseen mieheen" Venäjää vastaan? Ainakin talvisodassa kannatti - vai kävikö Baltialle jonkun mielestä paremmin? Itänaapuri on historiallisesti harvoin tuonut mukanaan ihmisoikeuksia, vaurautta tai oikein mitään muutakaan tavoittelemisen arvoista.
Meillä on koulutettuna enemmän kevyen kertasingon (66 KES 88) käytön osaavia miehiä kuin kevyitä kertasinkoja. Tarkoittaako tuo, että koulutus on mennyt hukkaan? Ei suinkaan; jos saamme kriisitilanteessa lisää aseita, ei tarvitse kuluttaa aikaa miesten kouluttamiseen uudestaan.
Siinäkin tapauksessa, että emme saisi hankittua kriisitilanteessa juuri samaa mallia, voidaan monia oppeja siirtää toiseen aseeseen ja nopeuttaa siten koulutusta. Taktiset ja tekniset käyttöperiaatteet ovat suhteellisen samat, oli käytössä sitten 66 KES 88 tai 66 KES 12.
Sotilaan perustaidoista ja "kiväärimiehen" koulutuksesta nyt puhumattakaan... (@pstsika haluatko kommentoida?)
Älä esitä tyhmempää kuin olet. Kirjoitin yleisellä tasolla, ja nimenomaan niistä maista, jotka eivät ole etulinjaa (= eivät ole sotilaallisessa konfliktissa Venäjän kanssa). Vai luuletko, että Suomen "asevoimien pääosat ovat hajallaan pitkin Puolan viljavainioita"?
Samat opit pätevät kuitenkin myös Suomeen, mikäli jostakin syystä emme olisi etulinjaa: Patrian, Lapuan jne. linjastot työskentelevät luultavasti yhdessä vuorossa. Jos tarve on, voidaan työntekijämääriä kasvattaa ja lisätä ylitöitä niin, että linjasto pyörii vuorokauden ympäri. Uudet työntekijät täytyy tietysti perehdyttää työtehtäviinsä, mutta jo viikossa-parissa rivityöntekijä saataneen hallitsemaan hommansa; yhden miehen ei tarvitse hallita koko AMV:n rakennetta, vaan riittää, että hän osaa koota takaoven saamistaan osista. Kuukausissa ja vuosissa asetehtaat voivat laajentaa tuotantokapasiteettiaan paljon enemmänkin perustamalla uusia tuotantolinjoja ja lisäämällä alihankkijoita.
Tuonnilla on oma vaikutuksensa, mutta en ymmärrä, miksi se häiriintyisi vakavasti, jos emme ole etulinjaa. Estääkö Ukrainan kriisi muita EU-maita käymästä kauppaa meidän kanssamme? Ei siltä näytä. Lisäksi, jos Suomi ei ole etulinjaa, tuskin myöskään tärkeät ulkomaiset alihankkijamme olisivat. Jos AMV:n kriittisiä osia nyt sitten tuotettaisiinkin jossakin etulinjassa Itä-Euroopassa meidän tarpeisiin, niin siinäkin tapauksessa ne olisi todennäköisesti korvattavissa muualta tai jopa kotimaasta hankituilla osilla suhteellisen nopeassa aikataulussa (viikkoja-kuukausia). Ymmärtääkseni COTS-teknologiaa käytetään paljon, joten äärimmäisessä hätätilanteessa (/viivästyksen minimoimiseksi) vaihteistoja ym. voitaisiin hankkia jopa ostamalla käytettyjä siviiliajoneuvoja ja kannibalisoimalla niistä tarvittavia osia.
Mielestäni myöskään AMOS-, NEMO-, AMV- ja ammustuotanto eivät ole mitään puuhastelua. Tietääkseni CV9030FIN:n osia tuotettiin Suomessa osana vastakauppoja, ja mm. Ruotsi ja Sveitsi ovat valmistaneet Leopardeja kotimaassa lisenssillä. Nähdäkseni meillä on siis ihan hyvät valmiudet panssarikaluston tuottamiseen, jos noilla kahdella toisella pienellä valtiolla on/oli. Samoin meillä on kohtuullinen kyky tuottaa viestikalustoa ja vedettävää epäsuoraa. Laatutaso ei välttämättä vastaa kaikilta osin totuttua, mutta kaikkea maalla liikkuvaa sotamateriaalia meidän pitäisi kyllä kyetä tuottamaan, jos vain on riittävästi aikaa, teollisuus saa toimia rauhassa ja edes jotakin kauppasuhteita ulkovaltoihin on jäljellä.
Eri asia on sitten se, paljonko saamme tuotettua kalustoa, jos poliittisesta päätöksestä sotilaalliseen konfliktiin menee vaikkapa kaksi-kolme vuotta. Isommat eurooppalaiset valtiot sen sijaan voivat skaalata sotavälineteollisuutensa sellaiseen mittaan, että ihan hirvittää.
Suurille massoille se on markkinoitavissa "ilmaisena", ja sitä on käytetty aiemminkin, eli kansa tuntee järjestelmän. Mitä varten Ruotsissa hingutaan asevelvollisuuden palauttamista monien poliittisten puolueiden taholta, jos kerran on helpompaa korottaa puolustusmäärärahoja? Aivan. Valinnan järkevyydestä voi sitten olla toista mieltä.
Parempi. Vaan jos vapaaehtoisia on 10 000 ja pakotettavia 220 000, niin kannattaisikohan noita jälkimmäisiä pakottaa? Talvisodassa pakotus toimi ihan hyvin, vaikka kansakunta oli melko kahtia jakautunut sisällissodan jäljiltä. Miksi sama pakotus ei toimisi nytkin? Tuntemattomassa sotilaassa oli vaikea löytää vapaaehtoisesti pahaan paikkaan lähtevää, mutta kun esimies käski, niin sitten sinne mentiin.
1. Jos kansalaiset ovat tähän vapaaehtoisia, niin ei tarvita mitään asevelvollisuusarmeijaa, vaan kansalaiset käyvät intin muutenkin.
2. Jos tuo lause onkin luettavissa:"Minkä tahansa valtion poliittinen johto on valmis lähettämään kansalaisiaan isänmaallisella paatoksellisella propagandalla siivitettynä kuolemaan valtion puolesta, vaikkei heille olisi kunnon aseita antaa", niin tämä varmaan pätee. Se, onko tämä järkevä lähtökohta, on sitten toinen kysymys.
3. Mitä edes tarkoittaa kansakunnan loppu? Tämä "hullu diktaattori hyökkää Suomeen ja lähettää koko kansan tuhoamisleireille" -skenaario pyörii aina näissä asevelvollisuuskeskusteluissa. Minusta tämä on varsin epätodennäköinen juttu etenkään Euroopassa tapahtumaan. Edes Stalin ei "lopettanut" viron, latvian tai liettuan kansoja.
(Katsoin edellisessä viestissäni asiaa kriisitilanteen kannalta ja niin teen nytkin. En myöskään ole asevelvollisuusjärjestelmän suuri kannattaja rauhan aikana, kuten varmaan muistat aiemmista keskusteluista. Kriisitilanne on kuitenkin toinen asia, ja silloin voidaan joutua tekemään yksilölle ikäviä päätöksiä kansakunnan edun vuoksi.)
1. Kovassa paikassa kenttäarmeijan miesmäärä on vain murto-osa äänioikeutetusta väestöstä. Päätös sotimisesta voidaan siis tehdä demokraattisesti, vaikka sotilaat eivät itse sitä kannattaisikaan.
2. Jos demokraattisesti vapailla vaaleilla valittu poliittinen johto päättää toimia jollakin tavalla, eikä kansa tee vallankumousta, voidaan sen katsoa heijastavan myös kansan tahtotilaa. Eli pulinat pois.
3. Kärjistykseni tarkoitus oli havainnollistaa sitä, että puolustautuminen epävarmalta näyttävässä tilanteessakin voi olla järkevää. Ehkä Irakin ei kannattanut taistella "viimeiseen mieheen" Yhdysvaltoja vastaan. Kannattaako Suomen taistella "viimeiseen mieheen" Venäjää vastaan? Ainakin talvisodassa kannatti - vai kävikö Baltialle jonkun mielestä paremmin? Itänaapuri on historiallisesti harvoin tuonut mukanaan ihmisoikeuksia, vaurautta tai oikein mitään muutakaan tavoittelemisen arvoista.
Jos ollaan ulkomaiden aseiden varassa, niin niiden käyttöön joudutaan joka tapauksessa sitten kouluttamaan väkeä, kun ne aseet saadaan. Mihin tässä tarvitaan asevelvollisuutta, jossa koulutetaan niihin aseisiin, joita meillä ei ole tarpeeksi?
Meillä on koulutettuna enemmän kevyen kertasingon (66 KES 88) käytön osaavia miehiä kuin kevyitä kertasinkoja. Tarkoittaako tuo, että koulutus on mennyt hukkaan? Ei suinkaan; jos saamme kriisitilanteessa lisää aseita, ei tarvitse kuluttaa aikaa miesten kouluttamiseen uudestaan.
Siinäkin tapauksessa, että emme saisi hankittua kriisitilanteessa juuri samaa mallia, voidaan monia oppeja siirtää toiseen aseeseen ja nopeuttaa siten koulutusta. Taktiset ja tekniset käyttöperiaatteet ovat suhteellisen samat, oli käytössä sitten 66 KES 88 tai 66 KES 12.
Sotilaan perustaidoista ja "kiväärimiehen" koulutuksesta nyt puhumattakaan... (@pstsika haluatko kommentoida?)
Onko näin? Minusta ainakin olisi huomattavasti vaikeampaa aloittaa vaikkapa modernien suihkuhävittäjien tuotantoa Suomessa kuin kouluttaa vaikkapa 200 000 sotilasta täysin pystymetsästä. Sama juttu tankkien, helikopterien, jne. suhteen. Jotain yksinkertaista sälää voidaan varmaan tuottaa, mutta modernin aseistuksen suhteen pienet maat, kuten Suomi on joka tapauksessa tuonnin varassa. Jos siis jotain poliittisesti haluttaisiin päättää, niin se ei olisi oman tuotannon lisäämistä, vaan yleisesti puolustusmenojen lisäämistä ja sitten aseiden hankkimista ulkomailta. Mutta näille pitäisi sitten kouluttaa porukka, elleivät ne satu olemaan juuri niitä samoja aseita, joita meillä jo on.
Älä esitä tyhmempää kuin olet. Kirjoitin yleisellä tasolla, ja nimenomaan niistä maista, jotka eivät ole etulinjaa (= eivät ole sotilaallisessa konfliktissa Venäjän kanssa). Vai luuletko, että Suomen "asevoimien pääosat ovat hajallaan pitkin Puolan viljavainioita"?
Samat opit pätevät kuitenkin myös Suomeen, mikäli jostakin syystä emme olisi etulinjaa: Patrian, Lapuan jne. linjastot työskentelevät luultavasti yhdessä vuorossa. Jos tarve on, voidaan työntekijämääriä kasvattaa ja lisätä ylitöitä niin, että linjasto pyörii vuorokauden ympäri. Uudet työntekijät täytyy tietysti perehdyttää työtehtäviinsä, mutta jo viikossa-parissa rivityöntekijä saataneen hallitsemaan hommansa; yhden miehen ei tarvitse hallita koko AMV:n rakennetta, vaan riittää, että hän osaa koota takaoven saamistaan osista. Kuukausissa ja vuosissa asetehtaat voivat laajentaa tuotantokapasiteettiaan paljon enemmänkin perustamalla uusia tuotantolinjoja ja lisäämällä alihankkijoita.
Tuonnilla on oma vaikutuksensa, mutta en ymmärrä, miksi se häiriintyisi vakavasti, jos emme ole etulinjaa. Estääkö Ukrainan kriisi muita EU-maita käymästä kauppaa meidän kanssamme? Ei siltä näytä. Lisäksi, jos Suomi ei ole etulinjaa, tuskin myöskään tärkeät ulkomaiset alihankkijamme olisivat. Jos AMV:n kriittisiä osia nyt sitten tuotettaisiinkin jossakin etulinjassa Itä-Euroopassa meidän tarpeisiin, niin siinäkin tapauksessa ne olisi todennäköisesti korvattavissa muualta tai jopa kotimaasta hankituilla osilla suhteellisen nopeassa aikataulussa (viikkoja-kuukausia). Ymmärtääkseni COTS-teknologiaa käytetään paljon, joten äärimmäisessä hätätilanteessa (/viivästyksen minimoimiseksi) vaihteistoja ym. voitaisiin hankkia jopa ostamalla käytettyjä siviiliajoneuvoja ja kannibalisoimalla niistä tarvittavia osia.
Mielestäni myöskään AMOS-, NEMO-, AMV- ja ammustuotanto eivät ole mitään puuhastelua. Tietääkseni CV9030FIN:n osia tuotettiin Suomessa osana vastakauppoja, ja mm. Ruotsi ja Sveitsi ovat valmistaneet Leopardeja kotimaassa lisenssillä. Nähdäkseni meillä on siis ihan hyvät valmiudet panssarikaluston tuottamiseen, jos noilla kahdella toisella pienellä valtiolla on/oli. Samoin meillä on kohtuullinen kyky tuottaa viestikalustoa ja vedettävää epäsuoraa. Laatutaso ei välttämättä vastaa kaikilta osin totuttua, mutta kaikkea maalla liikkuvaa sotamateriaalia meidän pitäisi kyllä kyetä tuottamaan, jos vain on riittävästi aikaa, teollisuus saa toimia rauhassa ja edes jotakin kauppasuhteita ulkovaltoihin on jäljellä.
Eri asia on sitten se, paljonko saamme tuotettua kalustoa, jos poliittisesta päätöksestä sotilaalliseen konfliktiin menee vaikkapa kaksi-kolme vuotta. Isommat eurooppalaiset valtiot sen sijaan voivat skaalata sotavälineteollisuutensa sellaiseen mittaan, että ihan hirvittää.
Miksi asevelvollisuus olisi poliittisesti ongelmaton asia? Ainakin itse näen vähemmän ongelmallisena sen, että vapaaehtoisille sotilaille maksetaan sen verran korkeita palkkoja, että heitä saadaan tarpeeksi, kuin sen, että ihmisiä pakotetaan vankilalla uhaten inttiin.
Suurille massoille se on markkinoitavissa "ilmaisena", ja sitä on käytetty aiemminkin, eli kansa tuntee järjestelmän. Mitä varten Ruotsissa hingutaan asevelvollisuuden palauttamista monien poliittisten puolueiden taholta, jos kerran on helpompaa korottaa puolustusmäärärahoja? Aivan. Valinnan järkevyydestä voi sitten olla toista mieltä.
Entäpä suomalainen vapaaehtoinen sotilas verrattuna suomalaiseen pakotettuun sotilaaseen verrattuna?
Parempi. Vaan jos vapaaehtoisia on 10 000 ja pakotettavia 220 000, niin kannattaisikohan noita jälkimmäisiä pakottaa? Talvisodassa pakotus toimi ihan hyvin, vaikka kansakunta oli melko kahtia jakautunut sisällissodan jäljiltä. Miksi sama pakotus ei toimisi nytkin? Tuntemattomassa sotilaassa oli vaikea löytää vapaaehtoisesti pahaan paikkaan lähtevää, mutta kun esimies käski, niin sitten sinne mentiin.
Ilmeisesti molemmat meistä kannattavat rauhan aikana järjestelmää, jossa asevelvollisuutta ei ole, mutta puolustusvoimat rakentuisivat kuitenkin pääosin reservistä perustettavista joukoista. Nämä joukot koulutettaisiin nykyisen kaltaisessa varusmiespalveluksessa, johon halukkaat saisivat värväytyä palkkiota vastaan ja tekisivät samalla sitoumuksen palvelemisesta myös sodan aikana. Olenko oikeassa?
Miten nämä miehet ovat sen vapaaehtoisempia kuin nykyisetkään asevelvolliset? Jos viittaan tuohon ylempään (10 000 vapaaehtoista ja 220 000 pakotettavia), niin tässä uudessa järjestelmässäkö kaikki olisivat vapaaehtoisia? Eivät suinkaan. Rahalla ei tehdä miehestä isänmaallista tai sotahullua. Meillä olisi edelleen 10 000 vapaaehtoista ja X-määrä (pienempi kuin 220 000) pakotettavia. Pakko vain perustuisi sopimusvelvoitteeseen eikä lakiin, toisin kuin nyt.
Miksi sitten kannatan tuota järjestelmää, jossa asevelvollisuutta ei rauhan aikana ole? Ensisijaisesti siksi, että se ratkaisisi nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän perusoikeuksia loukkaavan luonteen. Toissijaisesti siksi, että siinä mallissa voitaisiin luoda tehokkaammat puolustusvoimat samalla kokonaiskustannuksella kuin nykyään, jos ajatellaan, ettemme ala varustelemaan aivan berserkkinä (10% BKT:sta puolustusmenoihin, kahden vuoden varusmiespalvelus kummallekin sukupuolelle jne.).
Sen sijaan minun mielestäni sodan aikana ja sen välittömän uhan alla pelataan eri säännöillä. Tarvittaessa yksilön oikeuksia voidaan rajoittaa ja velvollisuuksia lisätä, jos se on tarpeen kansakunnan edun vuoksi. Niin epäreilulta kuin se kuulostaakin ja voi osua vaikka omaankin nilkkaani. Ilmeisesti tästä olemme eri mieltä?
Miten nämä miehet ovat sen vapaaehtoisempia kuin nykyisetkään asevelvolliset? Jos viittaan tuohon ylempään (10 000 vapaaehtoista ja 220 000 pakotettavia), niin tässä uudessa järjestelmässäkö kaikki olisivat vapaaehtoisia? Eivät suinkaan. Rahalla ei tehdä miehestä isänmaallista tai sotahullua. Meillä olisi edelleen 10 000 vapaaehtoista ja X-määrä (pienempi kuin 220 000) pakotettavia. Pakko vain perustuisi sopimusvelvoitteeseen eikä lakiin, toisin kuin nyt.
Miksi sitten kannatan tuota järjestelmää, jossa asevelvollisuutta ei rauhan aikana ole? Ensisijaisesti siksi, että se ratkaisisi nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän perusoikeuksia loukkaavan luonteen. Toissijaisesti siksi, että siinä mallissa voitaisiin luoda tehokkaammat puolustusvoimat samalla kokonaiskustannuksella kuin nykyään, jos ajatellaan, ettemme ala varustelemaan aivan berserkkinä (10% BKT:sta puolustusmenoihin, kahden vuoden varusmiespalvelus kummallekin sukupuolelle jne.).
Sen sijaan minun mielestäni sodan aikana ja sen välittömän uhan alla pelataan eri säännöillä. Tarvittaessa yksilön oikeuksia voidaan rajoittaa ja velvollisuuksia lisätä, jos se on tarpeen kansakunnan edun vuoksi. Niin epäreilulta kuin se kuulostaakin ja voi osua vaikka omaankin nilkkaani. Ilmeisesti tästä olemme eri mieltä?
Viimeksi muokattu: