Pihatonttu
Respected Leader
Kannattaa katsoa tuo video, vaikka kahteenkin kertaan!
Mites mulle tuli heti alussa mieleen Ruotsin listavaalijärjestelmä?
Tuossa vähän ennen puoliväliä tulee esille se, että miksi USA:n "unohdettu kansa" voi tukea niin paljon itsestään, jopa omista arvoistaan poikkeavaa ehdokasta.
Kun riviäänestäjien tahdon ja toteutuvan politiikan välinen korrelaatio on muiden muuttujien poistamisen jälkeen tasan nolla, niin se riviäänestäjä alkaa jossain kohtaa huomaamaan, että demokratia on rikki ja lähtee etsimään sopivaa paikkaussarjaa.
Jos siihen asti on äänestetty agendan ja julkilausuttujen tavoitteiden mukaan, niin nyt ruvetaankin äänestämään toimintatapojen ja julkilausumattomien, symbolisten ulottuvuuksien mukaan.
Ja niin kuin Trumpin valinnan jälkeinen talous- sun muu kehitys osoittaa, niin äänestäjän tahdon ja toteutuvan politiikan välinen korrelaatio nousee heti nollasta näkyväksi.
Tämä poliittisten toimijoiden kautta välittyvän vallan kasvu palkitsee sellaisella tavalla, että ilmiö tulee taatusti sekä jatkumaan että kehittymään.
Se saa myöskin voimakkaan vastareaktionsa. Jos valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, niin lienee itsestään selvää, että valtaa omaavat tahot eivät anna valtaa pois nätisti tai rehellisesti. Siitä taistellaan ja erittäin likaisin keinoin.
Tweedism joutuu taistelemaan vallasta. Se on liittänyt vallan, ylemmyyden ja oikeutuksen valtaan ilman vastuuta identiteettiinsä. Sen identiteetti - siis sosiaalisen olemassaolon luonne - on uhattuna. Arvatkaa kuinka rajuun mustamaalaamiseen ja hajoittamalla hallitsemiseen se on silloin valmis?
Jos ja kun valta jakautuu Pricen antamien suuntaviivojen mukaan, niin näin paljon pienemmässä maassa se keskeisin valtaa valikoiva vähemmistö on isompi, noin kahdeksankertainen. Se tekisi 0.16% koko väestöstä.
Suomessa median tuella on suurempi merkitys kuin talouden tuella, joten Suomen 0.16% vallan valitsijoiden keskittymän tiivein ydin löytynee mediavaikuttajien parista. Jos haluaa nähdä, mikä on Suomen tweedistön agenda, kannattaa katsoa mikä on mediavaikuttajien agenda. Ja jos haluaa arvioida demokratian toimivuutta, kannattaa katsoa miten käy silloin kun kansan enemmistö ja tweedistö ovat eri mieltä. Näppituntumalla: kansalla pyyhitään takapuolta. Tweedistö ratkaisee uudelleenvalinnan todennäköisyyden - ei kansa.
Tässä tulee esille myös se, että miksi ns. populismi ja erilaiset tweedistön asemaa uhkaavat liikehdinnät saavat niin voimakasta, jopa yhteiskunnan järjestämää vastustusta silloinkin ja etenkin silloin kun ne eivät ole uhka maalle. Ne ovat uhka tweedistölle. Ei tweedistö puolusta maata vaan asemaansa.
Harward proffa kritisoi demokratian olevan rikki.
Mites mulle tuli heti alussa mieleen Ruotsin listavaalijärjestelmä?
Tuossa vähän ennen puoliväliä tulee esille se, että miksi USA:n "unohdettu kansa" voi tukea niin paljon itsestään, jopa omista arvoistaan poikkeavaa ehdokasta.
Kun riviäänestäjien tahdon ja toteutuvan politiikan välinen korrelaatio on muiden muuttujien poistamisen jälkeen tasan nolla, niin se riviäänestäjä alkaa jossain kohtaa huomaamaan, että demokratia on rikki ja lähtee etsimään sopivaa paikkaussarjaa.
Jos siihen asti on äänestetty agendan ja julkilausuttujen tavoitteiden mukaan, niin nyt ruvetaankin äänestämään toimintatapojen ja julkilausumattomien, symbolisten ulottuvuuksien mukaan.
Ja niin kuin Trumpin valinnan jälkeinen talous- sun muu kehitys osoittaa, niin äänestäjän tahdon ja toteutuvan politiikan välinen korrelaatio nousee heti nollasta näkyväksi.
Tämä poliittisten toimijoiden kautta välittyvän vallan kasvu palkitsee sellaisella tavalla, että ilmiö tulee taatusti sekä jatkumaan että kehittymään.
Se saa myöskin voimakkaan vastareaktionsa. Jos valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti, niin lienee itsestään selvää, että valtaa omaavat tahot eivät anna valtaa pois nätisti tai rehellisesti. Siitä taistellaan ja erittäin likaisin keinoin.
Tweedism joutuu taistelemaan vallasta. Se on liittänyt vallan, ylemmyyden ja oikeutuksen valtaan ilman vastuuta identiteettiinsä. Sen identiteetti - siis sosiaalisen olemassaolon luonne - on uhattuna. Arvatkaa kuinka rajuun mustamaalaamiseen ja hajoittamalla hallitsemiseen se on silloin valmis?
Jos ja kun valta jakautuu Pricen antamien suuntaviivojen mukaan, niin näin paljon pienemmässä maassa se keskeisin valtaa valikoiva vähemmistö on isompi, noin kahdeksankertainen. Se tekisi 0.16% koko väestöstä.
Suomessa median tuella on suurempi merkitys kuin talouden tuella, joten Suomen 0.16% vallan valitsijoiden keskittymän tiivein ydin löytynee mediavaikuttajien parista. Jos haluaa nähdä, mikä on Suomen tweedistön agenda, kannattaa katsoa mikä on mediavaikuttajien agenda. Ja jos haluaa arvioida demokratian toimivuutta, kannattaa katsoa miten käy silloin kun kansan enemmistö ja tweedistö ovat eri mieltä. Näppituntumalla: kansalla pyyhitään takapuolta. Tweedistö ratkaisee uudelleenvalinnan todennäköisyyden - ei kansa.
Tässä tulee esille myös se, että miksi ns. populismi ja erilaiset tweedistön asemaa uhkaavat liikehdinnät saavat niin voimakasta, jopa yhteiskunnan järjestämää vastustusta silloinkin ja etenkin silloin kun ne eivät ole uhka maalle. Ne ovat uhka tweedistölle. Ei tweedistö puolusta maata vaan asemaansa.
Viimeksi muokattu: