Sadekauden loputtua meillä sairastui kaksi peltotyttöä, niiden koti oli S:n ulkopuolella asuma-alueella. Silloin oli sotatila ja minulla oli pitkä loma kotihommia varten ja muutenkin. Jalat oli vieläkin vähän huonot verenmyrkytyksen jäljiltä, kävely oli sellaista ontumista ja kipujen kanssa pelaamista.
Silloinhan piti olla lupa päästäkseen niiden asuma-alueelle ja päätin hakea sen ensin ja samalla ottaa RJ:n kaveriksi. Yksin sinne ei oikein viitsinyt lähteä. Ajelin komendantin toimistoon ja siellä oltiin vieraanvaraisia, kun kuultiin asiani. Selitin, että kaksi peltotyttöä on kovassa yskässä ja kuumeessa, pitää viedä ne klinikalle ja kotiinsa toipumaan. Komendantti pyysi toimistoonsa ja sinne tuotiin oikeaa teetä ja sikareita ja jotain tuontikeksejäkin. Oikein pala nousi kurkkuun, kun arvelin asian olevan paskamainen. Ja olihan se, komendantti pyysi pitämään asuma-alueella silmät auki ja viivyttelemään siellä sen verran, että ehtisin vähän kuulla ja nähdä niistä touhuista.
Se oli sillä tavalla, että terrot värväsivät asutusalueilta väkeä riveihinsä melko julkeasti. Jatkuvasti häipyi porukkaa niiden mukaan. Niitähän lähti kesken työpäivänkin pelloilta varsinkin, mikä niitä niin tarkkaan vahti. Ja muutamaa aikaa myöhemmin samat nullot tulivat sitten kivääriensä kanssa riesaksi. Sekin oli tiedossa, että joskus porukkaa vietiin pakolla ja vietiin ihan lapsiakin. Siinä tehtiin suuri tyhmyys, että ei puolustettu kunnolla näitä rauhallisia m-a, keskityttiin vaan valkoisiin. Olisi pitänyt keksiä keinoja alun alkaen saada kiinni nämä bolsut, jotka värväsivät porukkaa. Kysyinkin komendantilta, että tuleekohan nämäkin tytöt seuraavan kerran meidän pellolle ak kainalossa? Komendantti sanoi, että väki ja voimat eivät riitä puolustamaan m-a. Minä sanoin, että riittäisi, kun panisitte ukot istumasta jalkeille ja vartioon.
Hommahan oli selvä, minun piti mennä asuinalueelle ja vakoilla ja kuulostella mitä siellä touhutaan? Kysyin saako RJ. tulla kaveriksi, yksin en lähtisi. Se kävi kyllä ja aseet lupasi tehtävän puolesta, ne pikku-uzit, minä en ottanut, koska minulla oli kyllä aseita tarpeeksi.
Kotona pistin tytöt jeepin takaosaan ja haettiin RJ. ja mentiin klinikalle, sieltä lääkkeet ja käskettiin levätä pari viikkoa, keuhkokuume molemmilla. Tytöt olivat hiljaa, niitä pelotti selvästi mennä kotiinsa. Matkanteko oli hidasta, vähän väliä puomi ja sotapoliisit tarkkoina, kun minulla oli ne tytöt takapoksissa. Komendantin lupa piti näyttää joka puomilla ja sittenkin katseltiin pitkään tätä meidän matkuetta. Asioita ei helpottanut RJ:n suunsoitto yhtään, sehän haistatteli paskat mennen ja tullen ja kiusasi niitä nuoria poikia. Muutenhan RJ. on parhaita kumppaneita mitä on, se puhuu palpattaa ja välillä siitä ei saa sanaa irti ja sitten taas. Ihan kuin se lataisi aina välillä puhetta.
Asuinalueen puomilla olikin vielä tarkempaa, meinasivat ottaa meidän aseet. Minä sanoin, että saatte itse viedä tytöt kotiinsa, jos otatte aseet. Sanoin tyttöjen olevan niin kipeitä, ettei niitä voinut kävelyttää kilometrikaupalla. Ja niin olikin. Aikansa mietittyään päättivät ottaa ylös vihkoon kaiken mitä autossa oli. RJ. ja minä mentiin penkalle istumaan siksi aikaa ja juotiin jotain, annoin tytöillekin siideriä. Pojanjolpit katsoivat janoisina ja nakkasin niillekin puolikkaan siideriä. Olevinaan eivät ottaneet, mutta eivät antaneet takaisinkaan, siirsivät vain lekan sivummalle.
Kun puomi nousi alkoi jännittämään oikein tosissaan. Mitähän jos siellä onkin marksilaisilla oikein kokous meneillään, kun me sinne törmätään, silloin rupeaa kyllä menemään perseelleen. Ajettiin hiljaa ja RJ tuikkasi automaattipistoolin penkin väliin kahva ylöspäin ja käsi lepäsi siinä koko ajan. Se kylähän oli sellainen yhden kadun kylä, mökkejä kahta puolta katua ja jonkin verran asutuksia niiden takanakin. On jäänyt mieleen, että kello oli noin kaksi päivällä. Tytöt pulisivat koko ajan ja kokoilivat jo kamppeitaan ja nyyttejään. Kylä oli hiljainen, ei ollut kuin vanhoja naisia ja ukkoja näkyvillä. Nuoria ei näkynyt yhtään. Sanoin RJ:lle, että missähän maleksijat on? RJ. tuhahti ja arveli pensaista löytyvän aika monia. Kaarrettiin toisen tytön kotimökin pihaan, toinen asui pari mökkiä etempänä. Maksoin palkkasaatavat käteen molemmille ja annoin molemmille pikkupaketit teetä ja sokeria ja hunajaa. Toisen äiti tuli auton luokse ja katsoi tyttöään ja sitten minua. Tiedättekö miltä näyttää, kun ihminen puhuu ja katsoo, mutta näyttää siltä, ettei se näe mitään? Se katsoi aivan kuin läpi minusta. Heikäläinen kieli on minulle tuttua ollut pikkupojasta lähtien ja ymmärsin kyllä hyvin, että mamma syytti minua tyttöjen huonosta kohtelusta ja orjuuttamisesta. Minä sanoin, että tytöt ovat tehneet sovittua työaikaa koko ajan, ei yhtään yli, on järjestetyt pesupaikat ja kolme ateriaa päivässä ja lihaa joka aterialla. Nukkumapaikat sanoin olevan paremmat kuin yksikään mökki tässä kylässä ja juopottelu on meidän tilalla kielletty, ja se mahdoton jatkuva nussiminen kenen kanssa vain sattuu huvittamaan. Sanoin vielä, että meidän tilalla ainoa, joka on saanut selkäänsä viimeisen 30 vuoden aikana olen ollut minä, joka sain isäukolta remmiä silloin tällöin.
Mamma lauhtui sen verran, että pyysi meidät majaan. Vilkaisin RJ:ta ja suostuttiin. Mamma pani teen tulelle ja tyttö meni maate. Olen varma, että tyttö ikävöi omaa punkkaansa meidän tilalla. Asetuttiin istumaan lopulta kuistille, että nähtiin auto koko ajan ja siinä vieressähän se olikin, mielessä oli se, että siitä varastetaan kaikki irtoava, jos sen jättää silmistään ja toiseksi autossa oli meidän aseet. Teki mieli pitää ne näkyvillä ja saatavilla.
Mamman kanssa puhuttiin niitä näitä. Kysyin, että taitaa olla hyvä työtilanne, kun ei ketään nuoria näy pihalla. Mamma oikein hätkähti ja sanoi ihan suoraan: nuoret on viety pois. Minä heittäydyin hölmöksi ja kysyin: minne ne on viety ja kuka vei? Onko ne maatiloilla vai missä? Mamma sanoi, että meidän on ihan parasta lähteä ennen iltaa, kylään tulee iltayöstä väkeä, jotka tappaa meidät, jos tapaavat.
jatketaas myöh.
Silloinhan piti olla lupa päästäkseen niiden asuma-alueelle ja päätin hakea sen ensin ja samalla ottaa RJ:n kaveriksi. Yksin sinne ei oikein viitsinyt lähteä. Ajelin komendantin toimistoon ja siellä oltiin vieraanvaraisia, kun kuultiin asiani. Selitin, että kaksi peltotyttöä on kovassa yskässä ja kuumeessa, pitää viedä ne klinikalle ja kotiinsa toipumaan. Komendantti pyysi toimistoonsa ja sinne tuotiin oikeaa teetä ja sikareita ja jotain tuontikeksejäkin. Oikein pala nousi kurkkuun, kun arvelin asian olevan paskamainen. Ja olihan se, komendantti pyysi pitämään asuma-alueella silmät auki ja viivyttelemään siellä sen verran, että ehtisin vähän kuulla ja nähdä niistä touhuista.
Se oli sillä tavalla, että terrot värväsivät asutusalueilta väkeä riveihinsä melko julkeasti. Jatkuvasti häipyi porukkaa niiden mukaan. Niitähän lähti kesken työpäivänkin pelloilta varsinkin, mikä niitä niin tarkkaan vahti. Ja muutamaa aikaa myöhemmin samat nullot tulivat sitten kivääriensä kanssa riesaksi. Sekin oli tiedossa, että joskus porukkaa vietiin pakolla ja vietiin ihan lapsiakin. Siinä tehtiin suuri tyhmyys, että ei puolustettu kunnolla näitä rauhallisia m-a, keskityttiin vaan valkoisiin. Olisi pitänyt keksiä keinoja alun alkaen saada kiinni nämä bolsut, jotka värväsivät porukkaa. Kysyinkin komendantilta, että tuleekohan nämäkin tytöt seuraavan kerran meidän pellolle ak kainalossa? Komendantti sanoi, että väki ja voimat eivät riitä puolustamaan m-a. Minä sanoin, että riittäisi, kun panisitte ukot istumasta jalkeille ja vartioon.
Hommahan oli selvä, minun piti mennä asuinalueelle ja vakoilla ja kuulostella mitä siellä touhutaan? Kysyin saako RJ. tulla kaveriksi, yksin en lähtisi. Se kävi kyllä ja aseet lupasi tehtävän puolesta, ne pikku-uzit, minä en ottanut, koska minulla oli kyllä aseita tarpeeksi.
Kotona pistin tytöt jeepin takaosaan ja haettiin RJ. ja mentiin klinikalle, sieltä lääkkeet ja käskettiin levätä pari viikkoa, keuhkokuume molemmilla. Tytöt olivat hiljaa, niitä pelotti selvästi mennä kotiinsa. Matkanteko oli hidasta, vähän väliä puomi ja sotapoliisit tarkkoina, kun minulla oli ne tytöt takapoksissa. Komendantin lupa piti näyttää joka puomilla ja sittenkin katseltiin pitkään tätä meidän matkuetta. Asioita ei helpottanut RJ:n suunsoitto yhtään, sehän haistatteli paskat mennen ja tullen ja kiusasi niitä nuoria poikia. Muutenhan RJ. on parhaita kumppaneita mitä on, se puhuu palpattaa ja välillä siitä ei saa sanaa irti ja sitten taas. Ihan kuin se lataisi aina välillä puhetta.
Asuinalueen puomilla olikin vielä tarkempaa, meinasivat ottaa meidän aseet. Minä sanoin, että saatte itse viedä tytöt kotiinsa, jos otatte aseet. Sanoin tyttöjen olevan niin kipeitä, ettei niitä voinut kävelyttää kilometrikaupalla. Ja niin olikin. Aikansa mietittyään päättivät ottaa ylös vihkoon kaiken mitä autossa oli. RJ. ja minä mentiin penkalle istumaan siksi aikaa ja juotiin jotain, annoin tytöillekin siideriä. Pojanjolpit katsoivat janoisina ja nakkasin niillekin puolikkaan siideriä. Olevinaan eivät ottaneet, mutta eivät antaneet takaisinkaan, siirsivät vain lekan sivummalle.
Kun puomi nousi alkoi jännittämään oikein tosissaan. Mitähän jos siellä onkin marksilaisilla oikein kokous meneillään, kun me sinne törmätään, silloin rupeaa kyllä menemään perseelleen. Ajettiin hiljaa ja RJ tuikkasi automaattipistoolin penkin väliin kahva ylöspäin ja käsi lepäsi siinä koko ajan. Se kylähän oli sellainen yhden kadun kylä, mökkejä kahta puolta katua ja jonkin verran asutuksia niiden takanakin. On jäänyt mieleen, että kello oli noin kaksi päivällä. Tytöt pulisivat koko ajan ja kokoilivat jo kamppeitaan ja nyyttejään. Kylä oli hiljainen, ei ollut kuin vanhoja naisia ja ukkoja näkyvillä. Nuoria ei näkynyt yhtään. Sanoin RJ:lle, että missähän maleksijat on? RJ. tuhahti ja arveli pensaista löytyvän aika monia. Kaarrettiin toisen tytön kotimökin pihaan, toinen asui pari mökkiä etempänä. Maksoin palkkasaatavat käteen molemmille ja annoin molemmille pikkupaketit teetä ja sokeria ja hunajaa. Toisen äiti tuli auton luokse ja katsoi tyttöään ja sitten minua. Tiedättekö miltä näyttää, kun ihminen puhuu ja katsoo, mutta näyttää siltä, ettei se näe mitään? Se katsoi aivan kuin läpi minusta. Heikäläinen kieli on minulle tuttua ollut pikkupojasta lähtien ja ymmärsin kyllä hyvin, että mamma syytti minua tyttöjen huonosta kohtelusta ja orjuuttamisesta. Minä sanoin, että tytöt ovat tehneet sovittua työaikaa koko ajan, ei yhtään yli, on järjestetyt pesupaikat ja kolme ateriaa päivässä ja lihaa joka aterialla. Nukkumapaikat sanoin olevan paremmat kuin yksikään mökki tässä kylässä ja juopottelu on meidän tilalla kielletty, ja se mahdoton jatkuva nussiminen kenen kanssa vain sattuu huvittamaan. Sanoin vielä, että meidän tilalla ainoa, joka on saanut selkäänsä viimeisen 30 vuoden aikana olen ollut minä, joka sain isäukolta remmiä silloin tällöin.
Mamma lauhtui sen verran, että pyysi meidät majaan. Vilkaisin RJ:ta ja suostuttiin. Mamma pani teen tulelle ja tyttö meni maate. Olen varma, että tyttö ikävöi omaa punkkaansa meidän tilalla. Asetuttiin istumaan lopulta kuistille, että nähtiin auto koko ajan ja siinä vieressähän se olikin, mielessä oli se, että siitä varastetaan kaikki irtoava, jos sen jättää silmistään ja toiseksi autossa oli meidän aseet. Teki mieli pitää ne näkyvillä ja saatavilla.
Mamman kanssa puhuttiin niitä näitä. Kysyin, että taitaa olla hyvä työtilanne, kun ei ketään nuoria näy pihalla. Mamma oikein hätkähti ja sanoi ihan suoraan: nuoret on viety pois. Minä heittäydyin hölmöksi ja kysyin: minne ne on viety ja kuka vei? Onko ne maatiloilla vai missä? Mamma sanoi, että meidän on ihan parasta lähteä ennen iltaa, kylään tulee iltayöstä väkeä, jotka tappaa meidät, jos tapaavat.
jatketaas myöh.
