Juuri näin. Nyt nämä toiveikkaat ja yritteliäät suomalaiset pakotetaan ahmimaan ruisleipää ihan tenkanaan. Ovat sitten ihan tukossa ja ihmettelevät, että mistä hitosta sitä kaasua oikein piisaa jatkuvaan reippaaseen töräyttelyyn. Tämä on vasta alkua: mämmipaketti on vielä avaamatta ja entäs laktoosillinen kirnupiimä....lanttukukko ja aivan riettaaseen kaasutuotantoon suolistoa yllyttävä kaalilaatikko! Karjalanpiirakka ja munavoi! Nämä ihmisparat ehdollistetaan ahmimaan kolonialistisia appeita, eikä Lattekahvista tietoakaan. Kahvikin on mustaa kuin Jyrin päivän aatto ja parhaiden kolonialististen perinteiden mukaan sitä joutuu juoda kirnuamaan huoltoasemilla tuntikausia pannussa seisoneena ja maksamaan siitä ilosta vielä lähes ruhtinaallisesti, lotaisemaan Latviassa rutaistun Dallas-pullan ja kiitollisena voi jatkaa matkaa. Ja ihmetellä vaan, että onko kolonialistien vatsat vuorattu asbestilla?
Nuotiomakkarapaketin kylkeen aseteltu kolonialismin uhri ehdollistetaan paistaa käryyttämään ulkotulimakkaraa, holvaamaan tuotteen Turun Sortosinapilla. Milloin huomataan, että kiesus: Koskenlaskijajuustopaketissa tukin päällä sestoo ihka aito kalevalahahmo? Tukin, joka kertoo masentavaa kieltään puutavarasta, jota on viedä ähkitty oikeaan kolonialismin Kehtoon eli Englantiin. Suomalaissortajat ovat räkineet talvisin nielurisojaan hangille nälkäviulua vinguttaessaan perunan ja Wilsonin pinnan ja silkan pahan sisun voimin. Sukupolvesta toiseen nämä sortoihmiset ovat pakottaneet hevoset samaan rääkkiin.....ja samalla sortaa rytyyttäneet imperialistisin keinoin mm. afrikkalaisia syömällä kerran vuodessa viikunasoppaa. Ja katseellaan ihmetelleet siirtomaatavarakauppojen hyllyissä olevia tavaroita, persaukisina eivät tosin ole voineet yhtyä ostamisen syntiin, mutta ne himokkaat katseet.....
Eli mahdollisuuksia erilaisten teemojen uudentamiseen kyllä piisaa. Voi jos sillä tavoin voimme maksaa siirtomaavelkaamme edes hiturikkisen verran, mikään ei liene liikaa. Ja kyllä me vanhat ukotkin voimme luoda uudestaan nahkamme, heittää vanhat käsitykset oman uurastamisen arvosta kaivoon ja hyväksyä tosiasiat tosiasioina.
Jos jotain sattuisi menemään pieleen, mitä en tosiaan usko, niin saattaapa joku jälkipolvi vielä kirjoittaa melko mielenkiintoisia historiaesseekokoelmia ajastamme.