Jos tähän paikallispuolustukseen oikeasti haluttaisiin panostaa, niin meille perustettaisiin nykyisten Maakuntakomppanioiden tilalle Norjan ja monien muiden maiden mallin mukaan osa-aikaiset "valmiuskomppaniat".
Tämä tarkoittaisi sitä, että näihin uusiin valmiuskomppanioihin kuuluvien henkilöiden vaadittaisiin osallistuvan vuodessa tiettyyn määrää kertausharjoituspäiviä, mutta samalla vastineeksi näihin harjoituksiin osallistumisesta ja tietystä erikseen määrätyistä valmiusvuorokausista maksettaisiin valmiuskomppanioiden jäsenille kunnollista rahallista korvausta.
Nykyjärjestelmässä Maakuntakomppanioiden vuosittaisen koulutuksen laatu ja määrä vaihtelee aivan liikaa. Samoin joukon jäsenten riittävä sitouttaminen tehtävään pidemmällä tähtäimellä on ollut monissa MAAKK:eissa ongelmana. Myös käytännön valmius nykyisten MAAKK:ien osalta jää liikaa pelkästään yksilöiden oman toimeliaisuuden varaan.
Minun mallissani tämän uuden alueellisen valmiuskomppanian tulisi vähintään kerran vuodessa selviytyä kiitettävin arvosanoin PV:n palkatun henkilöstön evaluoimasta vähintään viikon mittaisesta "kovasta" kertausharjoituksesta, jossa harjoiteltaisiin joukon sodanajantehtävää vastaavaa tilanteenmukaista toimintaa.
Samoin jokaisen taistelijan, joka haluaisi tulla sodanajan sijoitetuksi kyseiseen alueelliseen valmiuskomppaniaan tulisi läpäistä intin taistelijan tutkintoa vastaava valmiusjoukkosotilaan tutkinto. Tämä PV:n sertifioima valmiusjoukkosotilaan tutkinto olisi sitten voimassa vain esimerkiksi kolme vuotta kerrallaan, jonka jälkeen sodanajan sijoitus kyseisessä valmiuskomppaniassa raukeaisi mikäli tutkintoa ei uusita.
PV:n sotilaskäskyasiana näille valmiuskomppanioille myös määrättäisiin tietty komppaniakohtainen vuosittainen valmiusvuorokausimäärä, joka näiden komppanioiden tulee jatkuvasti täyttää. Käytännössä tämä järjestelmä toimisi siten, että esimerkiksi 200 hengen valmiuskomppanialle määrättäisiin vuodessa täytettäväksi vähintään 100 x 365 = 3 650 henkilökohtaista valmiusvuorokautta, joista vähintään 100 kpl täytyisi täyttyä jatkuvasti.
Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että komppanian jokaisen taistelijan tulisi olla vuodessa vähintään 182,5 päivää kyseisessä valmiudessa. Tälle valmiudelle sitten määriteltäisiin erikseen tietyt ehdot kuten, että jokaisen valmiudessa olevan taistelijan tulisi olla ko. valmiusvuorokausina enintään 100 km päässä valmiuskomppanian ensisijaisesta perustamispaikasta, sekä muutoin täysin taistelukuntoinen.
Nykyjärjestelmässähän voi nimittäin olla samanaikaisesti sellainen tilanne, että Maakuntakomppanian päällikkö on lomamatkalla Espanjassa, komppanian varapäällikkö on työmatkalla Yhdysvalloissa ja komppanian vääpeli on laskettelemassa Lapissa. Miten hyvä Maakuntakomppanian tosiasiallinen valmius on tällaisessa tilanteessa?
Tietenkin raha puhuu näissäkin asioissa, mutta tämä on valintojen maailma. Kyse on siitä, että halutaanko näihin valmiusasioihin todella panostaa vaiko ei?
Toki asiaan liittyvistä yksityiskohdista voidaan aina keskustella, mutta uskoisin tämän tyylisen virallisen rakenteen olevan hyvin tarpeellinen tuomaan riittävää jatkuvuutta ja sitoutuneisuutta paikallispuolustuksen tarpeisiin...
Jos ymmärtää norjaa tai haluaa käyttää Google-kääntäjää, niin tuossa on linkki Norjan Heimevernetin ("kodinturvajoukot") valmiuskomppanioista kertovaan Wikipedia-artikkeliin:
https://no.wikipedia.org/wiki/Heimevernets_innsatsstyrker
Tässä vielä Norjan puolustusvoimien nettisivuilta juttua näistä eri HV:n valmiusyksiköistä:
https://forsvaret.no/hv/org/isty