Suomi aloittaa kokeilun: "kovan rahan kotouttamista"
PolitiikkaKansantalousTutkimus
Suomessa alkaa tänä keväänä kokeilu, joka voi onnistuessaan olla esimerkki monelle Euroopan maalle.
Ministeriö pohtii, pitääkö sijoituksille asettaa tuottokatto.”
Iso osa Eurooppaa painii saman ongelman kanssa: kasvava määrä maahantulijoita pitäisi kotouttaa ja työllistää, vieläpä mahdollisimman nopeasti.
Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ja Sitra aloittavat tänä keväänä kokeilun, jossa kotouttamisen rahoittavat yksityiset sijoittajat. Jos kotoututus onnistuu, valtio maksaa sijoitetun pääoman takaisin korkojen kera. Jos tavoitteisiin ei päästä, riskin kantavat sijoittajat.
Kyse on Social Impact Bond - eli SIB-rahoitusmallista, jota kokeiltiin ensimmäistä kertaa Britanniassa vuonna 2010. Sen jälkeen mallilla on rahoitettu esimerkiksi työllistymistä, vankien kotiutumista ja syrjäytymisen ehkäisemistä 45 eri hankkeessa, mutta ei toistaiseksi kotouttamista.
Maailmalla SIB-hankkeisiin ovat sijoittaneet esimerkiksi säätiöt, joiden sijoitustoiminnalla on myös yhteiskunnallisia tavoitteita.
Mutta voiko kotoutus olla hyvä sijoitus? Ainakin TEM:ssä tuottomahdollisuutta pidetään niin hyvänä, että ministeriö pohtii, pitääkö sijoituksille asettaa tuottokatto.
Kokeilussa kotoutuskoulutusta räätälöidään yritysten toiveiden mukaan. Yritys voi esimerkiksi luvata työllistää sata henkilöä. Vastineeksi se saa tarpeisiinsa sopivaa koulutusta. Mukana voi olla esimerkiksi kaupan, kiinteistöhuollon tai hoiva-alan yrityksiä.
Nyt keskimääräinen kotoutuskoulutus kestää noin vuoden, minkä jälkeen seuraa usein vuosien ajan muita työllistämistoimia. Yhteiskunnalle kertyy kuluja maksettuina koulutuspäivinä ja työmarkkinatukena sekä menetettyinä verotuloina.
Jos maahanmuuttajan työllistyminen normaalisti kestää kaksi ja puoli vuotta ja SIB-mallissa kaksi ja puoli kuukautta, säästöä syntyy lähes väkisin, neuvotteleva virkamies Sonja Hämäläinen TEM:stä sanoo.
Sijoittajat saavat sovitun tuoton, mikäli kolme vuotta kestävä kokeilu näyttää vähentävän kotouttamisen kuluja riittävästi.
Kokeilu kestää kolme vuotta, minkä jälkeen lasketaan osallistujille maksetut työmarkkinatuet ja heidän maksamansa verot. Niitä verrataan normaalien työllistämistoimien kautta edenneeseen verrokkiryhmään. Jos kokeilun kustannukset ovat yhteiskunnalle pienemmät kuin verrokkiryhmän, osa erotuksesta eli yhteiskunnalle koituvasta säästöstä maksetaan sijoittajille korkona.
Kokeiluun tavoitellaan satoja maahanmuuttajia. Sijoituksina kerättävän potin pitäisi olla kooltaan muutama miljoona euroa.
Muutaman kuukauden täsmäkoulutus hanttihommiin kuulostaa kuitenkin pahimmillaan elinkautiselta tuomiolta matalapalkkatyöhön.
Se on riski, jota TEM:ssäkin on pohdittu paljon, Hämäläinen sanoo.
Ensinnäkin kokeilu on siihen osallistuville maahanmuuttajille - tietenkin - vapaaehtoinen. Työn on vastattava osallistujan omaa osaamista. Osallistujat valitaan niiden maahanmuuttajien joukosta, joilla on jo työelämässä tarvittavaa perusosaamista, kuten luku- ja kirjoitustaitoa. Heistä arvotaan joukko, jolle tarjotaan kokeilua vaihtoehtona normaaleille työllistämistoimille.
Kokeilun pitäisi siis säästön lisäksi tarjota maahanmuuttajille mielekkäät mahdollisuudet edetä työelämässä. Siinä onnistuessaan kokeilusta voi tulla kansainvälisesti kiinnostava esimerkki.
