Arnolta hyvin osuva kirjoitus. Nämä vihreiden suuret massat ovat sellaisia "tyylin vuoksi" -vihreitä, jotka ovat olevinaan vihreitä koska se kuuluu urbaaniin ja näennäisen sivistyneeseen nuorten elämäntyyliin. He voivat käydä kuuntelemassa Linkolaa mutta todellisuudessa toimivat aivan toisin, käytännössä Linkolaa ollaan arvostavinaan mutta hänestä imetään vain jonkinlainen extreme-viihdearvo.
Todellisuudessa vihreys voi tarkoittaa vain eräänlaista toisenlaista kulutushysteriaa, isoilla ostoskärryillä hypermarketissa rahoituksella hankitulla farmariautolla kärry täynnä Rainbowia ja X-traa suhaavat asuntovelkaiset perheet voivat olla jonkinlainen ylemmyydentunnon kohde näille, mutta kulutus per capita lienee hurjasti suurempi kun ruokaillaan kalliilla lähituotetulla luomukamalla ja raakasuklaalla. Ollaan olevinaan kerskakuluttamatta, mutta uusin iPhone ja iPad on saatava vuosittain oheislaitteineen kun vanhat eivät taaskaan sovi. Ja Arhinmäkeä mukaillen, kyllä vihreäkin saa olla 'tyylikäs' ja hankkia tyyriitä merkkikuteita kirpparin sijaan?
Oletettavasti kauhistelisivat joukkoliikenteen käyttäjinä meikäläisen ranskalaisen lahkobussin co2 -päästöjä, mutta menevät pari kertaa vuodessa äkkilähdöllä kaukomatkalle, mistä kertyy jo enemmän sotkua ilmaan kuin meikäläisen 7 hengen tupruttajan kaikki työ- ja vapaa-ajan matkat yhteensä koko vuonna täällä junttilan korvessa.
Meidän viisi lasta ovat varmaan ekokatastrofi (etenkin koska Afrikassa lisäännytään liikaa) mutta toisaalta moni "tyylivihreä" elättää sekalaista läjää erilaisia luontokappaleita, vaikkapa pitkälle jalostettuja ja isoruokaisia rotukoiria joiden kanta on Suomessa jo niin sisäsiittoinen että eläinparat kärsivät kaikenlaisista sairauksista toisin kuin oma lempikoirarotuni eli sekarotuinen piski.
Otsikon aiheeseen tämä liittyy siltä osin että pakolaisuusasiassa tyylivihreä ei (osin välinpitämättömyyden ja osin huonon taloudenpitokyvyn) mieti resursseja, vaan uskoo lujasti taikaseinään josta "valtio" saa rahaa, matala korkotasokin tulkitaan siten että rahaa ei edes tarvitse maksaa koskaan takaisin. Kaikille pitää saada kaikkea hyvää ilmaiseksi paitsi "suurituloisille" minkä raja on BRUTTOTULOJEN mukaan katsottuna juuri sen yli minkä tyylivihreä ja hänen miehensä (/naisensa) itse tienaavat kullakin hetkellä. Tyylivihreä hakeutuu vaikkapa toimittajan hommiin, koska siinä täyttyy hänen luontainen halunsa rehvastella kaikella hyvällä ja ylväällä, mutta varsinaisen toteutusvaiheen tyylivihreä jättää luovana idealistina muiden, yksinkertaisempien hoidettavaksi.