Lueskelin herättyäni mediavirtaa internetistä. Näytti jälleen olevan monikulttuurisuutta ilmassa. Tehdään siis lyhyt lista lukemistani uutisista.
Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on Suomessa kovassa kasvussa. Vuonna 2015 tietoon tuli noin 50% enemmän puskaraiskauksia kuin edellisenä vuonna. Raiskausrikoksista epäillyistä henkilöistä noin joka neljäs oli vuonna 2014 ulkomaan kansalaisia, mutta viime vuonna lähes puolet.
Myös
paljon huomiota saaneet Tapanilan joukkoraiskaajat saivat hovista
korotusta tuomiolleen: Mustafa Nur Mohamed, 19, sai kakkua kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Sen sijaan kanssaraiskaajat pääsivät edelleen ehdollisella vankeustuomiolla.
Tuomioihin liittyy edelleen
sellainen kummallisuus, että tapauksen saama julkisuus katsottiin tuomiota lieventäväksi asianhaaraksi. Mahtoi poikia naurattaa - etenkin kun muistamme
Malminkartanon raiskaavat koraanikoululaiset ja heidän somepäivityksensä.
Vihreät poliitikot Heidi Hautala ja Emma Kari puolestaan
haluaisivatavata Euroopan rajat entistä avoimemmaksi turvapaikanhakijoiden perheille. Kirjoituksessa on virke, joka osoittaa kuinka pihalla naisparat ovat: "sopimus ei myöskään pysäytä ihmissalakuljettajien bisneksiä, sillä sotaa ja kurjuutta pakenevat ihmiset ovat epätoivoisia". Eivätkö nämä viherpoliitikot todellakaan tiedä, että tulijoiden
kansallisuudet ja heidän innokkuutensa
palata takaisinkotimaihinsa osoittavat aivan muuta?
Saksassa puolestaan
on viety oikeuteen ensimmäinen viime uudenvuoden käpälöitsijä. Jo ajat sitten turvapaikkahakemukseensa hylsyn saanut marokkolaismies oli päässyt paistattelemaan televisioon, mistä nuori nainen tunnisti hänet. Kölnikäs oli viettänyt hakemuksensa hylkäyspäätöksen jälkeen aikaansa turvapaikanhakijoille tarkoitetussa suojassa.
Etenkin seurakuntalaisten on puolestaan hyvä tietää, että suurin osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista
on tukenutpakolaisia. Tai ilmeisesti siis turvapaikanhakijoita. Toivottavasti Jeesuksen opit väkivallattomuudesta ja muiden ihmisten kunnioituksesta ovat menneet samalla perille.
Ja
lopuksi uutinen insinööriksi opiskelleesta turvapaikanhakijasta. Hän on etsinyt kovasti töitä omalta alaltaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Siivoojaksi hän ei kuitenkaan halua ryhtyä, koska hänen mielestään silloin tapaisi vain sen alan ihmisiä, mikä ei edistäisi hänen pääsyään oman alan töihin, eikä hänelle jäisi myöskään aikaa hakea niitä.
Olen varmaankin tehnyt lapsilleni karhunpalveluksen kun olen rohkaissut ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Näin ansioluetteloon syntyy merkintöjä työurasta, joiden olen sanonut helpottavan seuraavien työpaikkojen saamista. Myös koulutusta vastaavien.
