Vihdoinkin painavaa tutkittua tietoa turvapaikan hakijoiden maahan muuton kustannuksista . EI ole kaikki suostuneet julkaisemaan . Uusi Suomi verkkojulkaisu salli sen """
Vesa Kanniainen12.9.2021 15:26päivitetty 12.9.2021 15:2685
Presidentti Sauli Niinistö totesi äskettäin, että Suomella tulee olla valmius sen tilanteen varalle, että maahan saapuu suuria määriä turvapaikanhakijoita itärajan kautta. Vuosien 2015-2016 pakolaiskriisin yhteydessä heitä saapui 1700 ja he edustivat 37 kansallisuutta. Niinistö on niin ikään todennut, että pitää uskaltaa avoimesti ja analyyttisesti puhua siitä, että maahanmuutto aiheuttaa myös ongelmia. Tässä kirjoituksessa käsittelen maahanmuuton kansantaloudellisia hyötyä ja kustannuksia.
Viime syksynä eduskunnassa oli käsiteltävänä Euroopan unionin maahanmuuttostrategiaan liittyvä uudistus. Minulta pyydettiin taloustieteilijänä hallintovaliokunnan toimesta siihen liittyvä lausunto. Olen kirjoittanut vuosien varrella eduskunnalle useita lausuntoja ja suostuin. Rajasin lausuntoni lähteet tieteellisesti vertaisarvioituihin ja siis tieteellisillä foorumeilla julkaistuihin tutkimuksiin. Ne ovat läpikäyneet anonyymin referee-järjestelmän.
Lausunnossani nostin esiin kaksi tutkimuksiin perustuvaa johtopäätöstä maahanmuuton kansantaloudellisista vaikutuksista: (1) työperäinen maahanmuutto hyödyttää tulomaan kansantaloutta, (2) humanitaarinen maahanmuutto tulee tulomaalle yllättävän kalliiksi. Oletin näillä tuloksilla olevan yleistä mielenkiintoa ja tarjosin sittemmin kirjoitukseni julkaistavaksi THL:n Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Lehden toimitus hylkäsi sen. Lehdessä oli ”ruuhkaa”. Olen laittanut tuon termin lainausmerkkeihin.
Kirjoitukseni hylkääminen ohella toinen syy tälle kirjoitukselle on Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan kriisi. Latvia on julistanut hätätilan Valko-Venäjän rajalle ja vuoden 1951 Geneven sopimuksen vastaisesti. Liettua, Puola ja Kreikka ovat nyt rakentamassa ulkorajoilleen aitoja, jotta niiden rajojen kautta tapahtuva maahanmuutto tyrehtyisi.
Ulkorajavalvonnan merkitys Suomelle: maahanmuutto itärajan takaa
Kolmas syy kirjoitukselleni on Suomen maantieteellinen sijainti Venäjän rajanaapurina. Olen tutustunut Venäjän virallisiin tilastoihin (Russian Immigration Statistics 1990-2020). Niiden mukaan Venäjälle asettuneen ulkomaalaisväestön määrä on 11 miljoonaa – ja niiden lisäksi tilastoimattomat.
Maahanmuutto ja kansantalous
Eurooppaan tapahtuvassa maahanmuutossa on taloudellisin perustein Eurooppaan pyrkiviä, on opiskelijoita, on sotaa pakenevia ja on turvapaikanhakijoita. Maahanmuuton työllisyysvaikutuksista ja vaikutuksista julkiseen talouteen on jo olemassa runsaasti tutkimustietoa eurooppalaisilla aineistoilla. Keskityn työperäiseen ja humanitaariseen maahanmuuttoon. Myös inhimillisen hädän lieventämisessä tulee periaatteena olla kustannustehokkuus: apu kannattaa suunnata siten, että samoilla resursseilla voidaan auttaa mahdollisimman monta suojellun tarpeessa olevaa.
Taloustieteen mukaan kunkin kansalaisen nettohyöty tai nettokustannus julkiselle taloudelle määräytyy sen mukaan, kummalle puolelle ko. henkilö asettuu ns. kansantalouden keskimääräistä veroastetta. Suomen kokonaisveroaste on vähän yli 42 %. Ne, jotka maksavat tuloistaan enemmän tulo-, hyödyke- ym. veroja, kuin mitä on kokonaisveroaste, ovat nettomaksajia. Jotka maksavat tätä vähemmän veroja, ovat nettohyötyjiä. Tämä koskee niin maassa asuvia kuin maahan muuttavia. Asema laskelmassa toisaalta muuttuu elinkaaren aikana. Ihmiset ovat aluksi nettosaajia, muuttuvat sitten nettomaksajiksi ja myöhemmällä iällä taas nettosaajiksi. Edellä sanottu ei tietenkään muuta sitä, että jokainen ihminen on arvokas ja että kaikki tehty työ on hyödyllistä ihmisille itselleen, heidän läheisilleen ja yhteiskunnalle, vaikka vaikutus valtiontalouteen olisi negatiivinen.
Teoreettiset lähtökohdat
Taloustieteen mukaan työn, pääoman ja tavaroiden vapaa liikkuvuus vahvistaa yleistä hyvinvointia. Yksilötasolla ihmisten ajatellaan tekevän rationaalisia valintoja, jotka vahvistavat heidän hyvinvointiaan. Tämä koskee myös ihmisten työperäisen liikkuvuuden seurauksia. Yksilötason hyvinvointivaikutusten ohella näillä valinnoilla voi silti olla hintansa lähtöalueella, jos se on investoinut lähtijöiden henkiseen pääomaan ja sen menettää. Vapaa liikkuvuus ei siten välttämättä toteuta niin sanottua Pareto-tehokkuuden kriteeriä, jossa siis kaikki voittaisivat (win-win). Docquier ja Rapoport (J. of Econ. Liter. 2012) raportoivat, että aivovuoto on yhä merkittävämpi elementti globalisaatioprosessissa. Herää kysymys siitä, tulisiko tulomaan kompensoida lähtömaalle tämän menettämän investoinnin tuottoa esimerkiksi Nicholas Kaldorin esittämän kompensaatioperiaatteen hengessä.
Mainitun tehokkuusperiaatteen ohitse nousevat eettiset periaatteet vainon kohteeksi joutuneiden auttamisessa. Raadollisessa maailmassa oikeusvaltioperiaate ei välttämättä toimi ja mielivalta valitsee uhrinsa ihmisarvoa loukkaavalla tavalla. Suhtautumista vainon kohteeksi joutuneisiin ovat nousseet säätelemään kansainväliset lait ja ihmisoikeussopimukset.
Maiden kehittyneisyyserot ovat kuitenkin valtaisat. Taloustiede on dokumentoinut, että ihmiset reagoivat kannusteisiin. Jopa huipputiedemiesten muuttoon vieraaseen maahan vaikuttavat verokannusteet. Tästä viestittävät artikkelit ” Taxation and the International Mobility of Inventors”, jonka Akcigit, Baslandze ja Stancheva ovat julkaisseet vuonna 2016 Amer.Econ.Rev.-lehdessä sekä ”The Effects of State Taxes on the Geographical Location of Top Earners: Evidence from Star Scientists”, jonka Moretti ja Wilson ovat julkaisseet niin ikään Amer.Econ.Rev. -lehdessä vuonna 2017.
Sosiaaliturva on kollektiivinen vakuutusjärjestelmä, joka nykyisessä Euroopassa tarjoaa houkutuksen rajat ylittävälle muuttoliikkeelle, vaikka henkilökohtaisen suojelun tarvetta ei olisikaan. Monet ovatkin valmiit ottamaan huomattavia riskejä siirtyäkseen tulovirtansa maksimoivien rikollisjärjestöjen huonokuntoisilla kuljetusaluksilla Eurooppaan.
Alberto Alesinan ja Enrico Spolaoren kirja The Size of Nations osoittaa, että kansallisvaltioiden (tai federaatioiden) rajat tarvitaan ja että valtioilla on optimaalinen koko. Sen määrää julkishyödykkeiden kustannustehokkaan tuotannon ja väestön heterogeenisuuden välinen jännite. Mitä heterogeenisempi alueen potentiaalinen väestö ominaisuuksiltaan, historialtaan ja kulttuuriltaan on, sitä pienemmäksi määräytyy kansallisvaltioiden optimaalinen koko. On siksi virheellistä väittää, että kansallisvaltioiden rajojen poistaminen ja vapaa siirtolaisuus edustaisivat yhteiskunnan kannalta hyvinvoinnin lisäystä maailmassa, jossa sosiaaliturva poikkeaa maittain ja jossa maahanmuuttoon liittyy myös kustannuksia. EU:lle optimaalinen maahanmuuttopolitiikka ei tarkoita avoimia rajoja EU:n ulkopuolelta tuleville.
Maailman absoluuttinen köyhyys on puolittunut viimeisen 40 vuoden aikana. Sen on dokumentoinut Xavier Sala-i-Martin artikkelissaan ”The World Distribution of Income: Falling Poverty and … Convergence, Period” (Quart.J. of Econ. 2006). Tämä ei ole edellyttänyt sitä, että Kaukoidän maiden miljardit köyhät asukkaat Kiinasta, Intiasta tai muualta Aasiasta olisivat muuttaneet Eurooppaan tai USA:han. Vapaan kansainvaelluksen, ihmisten massasiirtymisen asemesta läntinen pääoma ja yritysten tuotantoyksiköt, teknologia, siirtyivät Aasiaan.
Maiden omistusoikeus rajoihinsa ja rajavalvonta
Humanitaarisen maahanmuuton paine kohdistuu korkean sosiaaliturvan maihin. Mihin perustuu Liettuan, Puolan ja Kreikan politiikka aitojen rakentamiseksi pysäyttämään turvapaikanhakijat? Aikaisemmin Puola ja Unkari ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan turvapaikanhakijoita. Tanskan sosiaalidemokraattinen johto on ilmoittanut, että se ei halua maahan enää pakolaisia. Myös Ruotsi tiukentaa maahanmuuttolinjaansa. Miten tulisi nykypäivänä tulkita Geneven 1951 pakolaissopimusta?
Venäjän 11 miljoonan vierasmaalaisen palkkataso on oletettavasti selvästi alle suomalaisen sosiaaliturvan. Jos Venäjä jostain syystä (Suomen liittyminen Naton jäseneksi?) päättää avata rajat, sen 11 miljoonasta vierasmaalaisesta monella on kannustin muuttaa Suomeen. Geneven pakolaissopimuksen mukaan Suomen on heidät vastaanotettava, jos he ilmoittautuvat turvapaikanhakijoiksi. Rajalla tapahtuva valvonta harvoin tuottaa turvapaikan niille, jotka ovat eniten sen tarpeessa.
Maailma, jossa kaikilla on vapaa oikeus siirtyä toisen maan alueelle, ei ole realismia. Kaikki maat valvovat rajojaan. Rajat ovat historian tulosta. Ne on monessa tapauksessa sotimalla hankittu ja viime kädessä niiden koskemattomuutta puolustetaan asein. Kertokaa liettualaisille, että heillä ei ole oikeutta valvoa rajojaan! Kertokaa se puolalaisille, jonka rajoja voittajavaltiot siirsivät 500 km länteen viime sotien jälkeen! Tai miettikää rajakysymys uudestaan.
Omistusoikeus omiin rajoihin ei ole luonnonlaki. Silti siihen sisältyy tietty viisaus. Kyseessä on omistusoikeus samassa mielessä, kuin on jokaisella kansalaisella oikeus omaan kotiinsa, kodinrauhaan, omaisuuteensa ja turvallisuuteensa. Omistusoikeuksien puuttuminen omiin rajoihin johtaa anarkiaan, kuten Euroopassa nähtiin vuonna 2015. Omistusoikeus rajoihin on välttämätön ehto yhteiskunnan toimivuudelle. Valtioiden oikeus omiin rajoihinsa ei ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.
Euroopassa havahduttiin vuoden 2015 pakolaisaallon seurauksena ulkorajojen valvonnan merkitykseen. Turvapaikkamenettelyyn liittyvät ehdotukset turvallisten Euroopan ulkopuolisten vastaanottojärjestelyjen aikaansaamisesta eivät kuitenkaan ole edistyneet. Ihmishenkiä uhkaavat venekuljetukset yli meren jatkuvat. Tuhannet hukkuvat vuosittain turvattomilla matkoilla.
Työperäinen maahanmuutto hyödyttää tulomaan kansantaloutta
Raportoin tässä kirjoituksessa kansainvälisiä tutkimuksia, jotka ovat läpäisseet tieteellisen vertaisarvioinnin ja siten menetelmällisesti ja laadullisesti ovat osa tutkijayhteisön normaalia perustutkimustoimintaa.
Työperäiseen maahanmuuttoon vaikuttavat palkkaerot, työpaikat, verotus, tulonsiirrot sekä julkishyödykkeet. Edes positiivinen valikoituminen lähtömaasta ei välttämättä takaa, että kohdemaa voittaisi taloudellisesti. Useimmissa lähtömaissa keskimääräinen koulutustaso on heikompi kuin kohdemaissa, joten tulijat voivat olla keskimäärin paremmin koulutettuja kuin väestö lähtömaassa, mutta silti huonommin koulutettuja kuin väestö kohdemaassa. Lisäksi koulutuksen laatu voi olla heikompi ja puutteellinen kielitaito voi johtaa siihen, ettei koulutus tule tehokkaaseen käyttöön.
Tutkimustulokset työperäisen maahanmuuton hyödyllisistä kokonaisvaikutuksista ovat kuitenkin kohtuullisen yhteneväiset. Tulosten mukaan työperäisenä maahanmuuttona tapahtuva ihmisten liikkuvuus kokonaisuutena vahvistaa kansantaloutta tulomaassa, mutta heikentää sitä aivovuodon muodossa lähtöalueita. Mainittujen vaikutusten voi odottaa olevan merkittäviä etenkin, jos korkean osaamisen työ ja matalan osaamisen työ ovat komplementaarisia eli kumpaakin tarvitaan tuotannon aikaansaamisessa. Vaikutukset palkkatasoon ovat jossain määrin tapauskohtaisia.
Maahanmuuton positiiviset vaikutukset esimerkiksi Sveitsin kansantalouteen on dokumentoitu artikkelissa “The Abolition of Immigration Restrictions and the Performance of Firms and Workers: Evidence from Switzerland”, Amer, Econ. Rev. vuodelta 2021 ja sen ovat laatineet Beerli, Ruffner, Siegenthaler ja Peri. Maahanmuuton positiiviset vaikutukset innovaatioihin ja talouden dynamiikkaan löytyvät artikkelista ” Immigration, Innovation and Growth”, jonka ovat laatineet Burchardi, Chaney, Hassan, Tarquinio ja Terry (2020).
Yksi tuoreista maahanmuuttoa koskevista tutkimuksissa on J. of the Europ. Econ. Assoc. -lehdessä vuonna 2018 julkaistu tutkimus ”Immigration, Search and Redistribution: A Quantitative Assessment of Native Welfare”. Se on laadittu Münchenin yliopiston Ifo-instituutin tutkijayhteisössä tutkimusryhmässä, jossa tutkijoina ovat olleet Battisti, Felbermayr, Peri ja Poutvaara. Tutkimusta voi pitää edustavana. Siinä on viittauksia yli 60 muuhun alan tutkimukseen ja sen pääpaino on maahanmuuton työmarkkinavaikutuksissa ja työttömyyskorvausten tulonjakovaikutuksissa.
Mallin kvantitatiivisten simulaatiotulosten mukaan kaikissa 20 tutkimukseen sisältyneessä maassa maahanmuutto kannustaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Tämän mekanismin idea on seuraava. Maahanmuuttajilla on tyypillisesti heikompi neuvotteluasema kuin kantaväestöllä. He saavat siksi matalampaa palkkaa. Mitä enemmän taloudessa on maahanmuuttajia, sitä matalammat yritysten odotetut palkkakulut ovat. Tämä puolestaan kannustaa yrityksiä luomaan lisää työpaikkoja, mikä helpottaa työttömyyttä ja sitä kautta hyödyttää myös kotimaisia työnhakijoita. Tähän liittyvät hyvinvointihyödyt ovat suuremmat kuin tulojen uudelleenjakoon liittyvä hyvinvointikustannus.
Tulosten mukaan maahanmuutto vahvistaa kantaväestön hyvinvointia melkein kaikissa maissa. Matalan osaamistason maahanmuutto alentaa matalan ammattitaidon kotimaisen työvoiman palkkoja mutta kasvattaa korkean ammattitaidon kotimaisen työvoiman palkkatasoa. Silti kahdessa kolmesta tutkimukseen sisältyneestä maasta sekä matalan että korkean osaamistason kotimainen työvoima on hyötynyt maahanmuutosta. Keskimäärin korkean ja matalan kotimaisen työvoiman hyvinvointi vahvistuu 1,25 prosenttia ja 1,00 prosenttia. Tulos on päinvastainen, kuin mitä ennustavat ne mallit, joihin ei ole sisällytetty työmarkkinakitkaa tai tulojen uudelleenjakomekanismia.
Työperäisen maahanmuuton hyödyllisyydestö todistavat taannoiset muuttoaallot Euroopasta Yhdysvaltoihin 1800-luvulta lähtien. Kyseessä oli win-win tilanne. Tämä on myös dokumentoitu NBER:n raportissa “Migrants and the Making of America: The Short- and Long-Run Effects of Immigration during the Age of Mass Migration” (Sequeira, Nunn, ja Qian, 2017). Sama koski suomalaisten maahanmuuttoa Ruotsiin 1960-luvulla. Ruotsi hyötyi työhaluisten ja -kykyisten suomalaisten maahanmuutosta, jossa maahanmuuttajat myös osallistuivat sosiaaliturvan rahoitukseen.
Humanitaarinen maahanmuutto heikentää julkisen sektorin rahoitusasemaa
Humanitaarisen maahanmuuton eli pakolaisuuden vaikutukset eroavat työperäisen maahanmuuton vaikutuksista. Tämä johtuu useasta syystä. Pakolaisuuteen liittyy toiminnallisia ja pakolaisten toimeentuloon liittyviä erityisiä kustannuksia. Pakolaisten koulutustaso ja tuottavuus myös ovat alemmat kuin työperäisen maahanmuuton muodossa tapahtuvassa siirtolaisuudessa. Siksi pakolaisten integroituminen työmarkkinoille on hitaampaa. Työmarkkinoillepääsy on myös rajoitettua johtuen anomusten käsittelyajoista, henkilöiden dokumentaatio puuttuu ja heidän anomustensa käsittely ja toimeentulonsa luominen sitovat vastaanottajamaan resursseja.
Mainituista syistä johtuen pakolaisten vaikutukset julkiseen talouteen ovat usean vuoden ajan julkisen talouden tasapainoa heikentäviä. Tästä myös seuraa, että pakolaisuuden johdosta julkinen velka nousee korkeammaksi, kuin mihin se asettuisi ilman pakolaisuutta.
OECD-maiden ulkopuolisten maahanmuuttajien saamien tulonsiirtojen ero kantaväestön saamien tulonsiirtojen kanssa säilyy noin 20 vuotta, johon mennessä ero katoaa (M. Sarvimäki, “Assimilation to a Welfare State: Labor Market Performance and Use of Social Benefits by Immigrants to Finland”, Scand. J. of Econ. 2011). Saksa hyötyi ammattitaitoisen työvoiman maahanmuutosta hyvin merkittävästi ennen 2015 maahanmuuttokriisiä. Niinpä Bartelsmann säätiön tilaaman raportin (Bonin, 2014) mukaan keskimäärin maahanmuuttajat maksoivat Saksassa keskimäärin 3,300 € enemmän veroja ja sosiaaliturvamaksuja kuin saivat julkisia tulonsiirtoja. Kokonaisuutena Saksan nettohyöty työperäisestä maahanmuutosta oli 22 miljardia € vuonna 2012. Työmarkkinoille integroitumattomat maahanmuuttajat kuitenkin aiheuttivat nykyarvomielessä 79 100 €:n vajauksen.
Tutkimuksia Ruotsin aineistoilla
Maahanmuuton talousvaikutuksissa on syytä erottaa vaikutukset työmarkkinoihin ja bruttokansantuotteeseen yhtäältä ja vaikutukset julkisen talouden rahoitusasemaan toisaalta. Ruotsin aineistolla Ruist (2015) ja Flood ja Ruist (2015) raportoivat Popul. and Devel. Rev.-lehdessä ja SOU-raportissa, että pakolaisuus aiheuttaa kustannuksen julkiselle sektorille ja aikaansaa tulojen uudelleenjakoa kantaväestöltä pakolaisille.
Lina Aldén ja Mats Hammarstedt julkaisivat vuonna 2019 tutkimuksen FinanzArchiv-lehdessä otsikolla ”Refugee Immigration and Public-Sector Finances: Evidence from Sweden”. He tutkivat pakolaismaahanmuuton vaikutuksia Ruotsin julkiseen sektoriin maahan saapumista seuranneiden vuosien 2006-2012 aikana. Aineistona olivat 18-vuotiaat tai tätä vanhemmat maahanmuuttajat, jotka muuttivat Ruotsiin Afrikasta, Lähi-Idästä ja muista Aasian maista. He tutkivat sitä, miten näiden maahanmuutto vaikutti julkisiin tuloihin (verot, sosiaaliturvamaksut) ja julkisen sektorin kustannuksiin (sosiaaliapu, asumistuki, lapsilisä, opintotuki, vanhempaintuki, työttömyyskorvaus, eläke, sairaalatuki, koulutus, rikollisuus ym.). Yhteiskunta on vastuussa pakolaisten toimeentulosta (asuinmenot ja muut tuet) myös aikana, jolloin heidän hakemustaan käsitellään. Näitä kustannuksia tutkimukseen ei kuitenkaan voitu sisällyttää. Oleellinen on kysymys siitä, kuinka nopeasti pakolaiset sijoittuvat työmarkkinoille uudessa kotimaassaan tuoden verojensa kautta panoksensa julkisen rahoituksen resursseihin.
Tutkimuksen päätulos voidaan tiivistää seuraavasti: pakolaisten maahanmuutto aikaansaa nettokustannuksen julkiselle taloudelle useiden vuosien ajaksi ja tämä kustannus paljolti riippuu pakolaisten sulautumiselle työmarkkinoihin. Yhteen lukuun kiteytettynä keskimääräisen pakolaisen nettokustannus Ruotsin julkiselle taloudelle vuosina 2006-2012 oli -987,000 Ruotsin kruunua. Eli kustannus oli korkea vielä seitsemän vuoden jälkeen maahantulosta. Jos kiinteät julkistalouden kustannukset sivuutetaan, kustannus jäi jonkin verran pienemmäksi.
Taulukko. Vuosina 2005-2007 Ruotsiin saapuneen maahanmuuttajan nettokustannus (Ruotsin kruunua) Ruotsin julkiselle taloudelle (Aldén ja Hammarstedt, 2019).
Ensimmäisenä maahanmuuton jälkeisenä vuonna maahanmuuttajaa kohden laskettu vaikutus julkiseen sektoriin oli -192,000 Ruotsin kruunua maahanmuuttajalle, joka saapui Ruotsiin vuonna 2005. Vuosina 2006 ja 2007 Ruotsiin saapuneiden maahanmuuttajien tapauksessa nettovaikutus oli -181,000 ja -189,000 Ruotsin kruunua. Viisi vuotta maahanmuuton jälkeen vaikutus oli -129,000 ja vielä seitsemän vuotta maahanmuuton jälkeen -95,000 Ruotsin kruunua.
Pakolaiset ovat keskimäärin nuorempia kuin kantaväestö. Tutkijat vertasivat 41-vuotiaiden vaikutusta julkiseen talouteen. 41-vuotias kantaväestöön kuuluva tuotti julkiselle taloudelle 194,000 Ruotsin kruunua keskimärin. Yliopistokoulutuksen saanut puolestaan tuotti vuosittain julkiselle sektorille 244,000 Ruotsin kruunua, kun taas matalan koulutuksen saanut tuotti 104,000 kruunua keskimäärin. Tässä kuvattu kantaväestön panos pakolaistaustaisiin verrattuna johtuu siitä, että heidän työllisyysasteensa on selvästi korkeampi, noin 91 prosenttia, yliopistokoulutuksen saaneilla 95 prosenttia ja peruskoulun käyneillä vain 71 prosenttia. Suomea koskevia työllistymislukuja tarkastellaan alempana.
Vuonna 2005 saapuneiden yliopistokoulutuksen saaneiden pakolaisten työllisyysaste oli 11,5 % vuonna 2006 ja vuoteen 2012 mennessä nousi 60,3 %:iin. Vain peruskoulun käyneillä pakolaisilla vastaavat luvut olivat 8,0 % ja 47,9 %. Koulutetut pakolaiset aiheuttavat Ruotsin julkiselle taloudelle nettokustannuksen, mutta selvästi pienemmän kuin kouluttamattomat.
Taulukko. Työllisyysasteet Ruotsiin 2005-2007 muuttaneilla pakolaisilla (Aldén ja Hammarstedt, 2019)
Yliopistokoulutus Pakollinen peruskoulu
Pakolaisten vaikutus julkiseen talouteen Itävallan aineistossa
Johannes Holler ja Phillip Schuster julkaisivat FinanzArchiv-lehdessä vuonna 2020 Itävallan aineistolla tutkimuksen ”Long-Run Fiscal Consequences of Refugee Migration – The Case of Austria”. Tutkimus käsitteli pitkän aikavälin valtiontaloudellisia vaikutuksia täysimittaisessa OLG-mallissa Itävallan aineistolla. Sen kohteena olivat vuonna 2015 alkaneen pakolaismaahanmuuton pitkän aikavälin vaikutukset. Tulijat olivat pääasiassa Lähi-Idästä ja Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Nettovaikutusta julkiseen talouteen mitattiin kunkin pakolaisen maksamien verojen ja julkisten tulonsiirtojen (ml. terveydenhuolto, koulutus ym.) erotuksella. Elinkaari jaettiin kolmeen jaksoon: koulutusjakso, työikä ja eläköityminen. Ensimmäisessä ja kolmannessa vaiheessa vaikutus oli julkistaloutta heikentävä maksettavien eläkkeiden ja terveydenhuoltomenojen johdosta. Toisessa vaiheessa vaikutus oli positiivinen paitsi vähän koulutetuilla, joilla se jäi negatiiviseksi. Työllisyysasteen kasvaessa ajan myötä pakolaiset kaikissa osaamisen ryhmissä kuitenkin tulivat nettomaksajiksi, mihin vaikuttaa sekin, että heidän osaamisensa vahvistui.
Tutkimuksen päätuloksen mukaan pakolaismaahanmuuton nettovaikutus oli julkista velkaa kasvattava läpi koko simulaatiohorisontin 2015-2060. Kunkin pakolaisen nettokustannus oli noin -10,000 € vuonna 2020, -2,000 € vuonna 2040 ja nettohyöty +3,000 € vuonna 2060. Kumulatiivinen nettokustannus julkiselle taloudelle pakolaismaahanmuuttajaa kohden nousi keskimäärin -183,000 euroon vuoteen 2060 mennessä. Sen seurauksena pakolaismaahanmuuttoon liittyvä julkinen velka kasvaa kumulatiivisesti 3,1 % suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2060 mennessä.
Ulkomaalaistaustaisten työllistymisestä Suomessa
Matti Sarvimäki on artikkelissaan “Assimilation to a Welfare State: Labor Market Performance and Use of Social Benefits by Immigrants to Finland”, Scand. J. of Econ. 2011 dokumentoinut, että Suomeen saapuvien maahanmuuttajien työllistyminen on selvästi heikompi kuin kantaväestön. Maahanmuuttajista vain miehet saavuttavat ajan myötä kantaväestön työllisyysasteen.
Tilastokeskuksen raportin ”Ulkomaalaistaustaisten työllistyminen”/Tarja Nieminen 3.2.2021) mukaan:
Humanitaarisen maahanmuuton ongelmia: naisten asema, kunniaväkivalta ym.
Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaa saapuvien maahanmuuttajien uskonnollinen tausta eroaa useimpien eurooppalaisen väestön uskonnoista. Muslimimaista tulevien maahanmuuttajien mukana tulee arvoja, jotka ovat ainakin minulle vieraita: naisten ympärileikkaus ja alistettu asema, lapsiavioliitot, kunniaväkivalta, nuorten seurustelun kieltäminen yli etnisten rajojen (minkä salliminen toimisi tehokkaana rasisminvastaisena mekanismina, sillä kunniaväkivalta perustuu rasistiseen motiiviin).
THL:n arvioiden mukaan Suomessa asuu arviolta yli 10 000 silvottua tyttöä tai naista. Lisäksi noin 650–3000 Suomessa asuvaa tyttöä on vaarassa joutua silvotuksi. Vaikka feministit ovat vaienneet, Presidentti Tarja Halonen on esiintynyt rohkeasti tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. ”Meillä kaikilla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Stop ihmisoikeusrikkomuksille ja tyttöjen silpomiselle”, Halonen sanoo (Iltalehti 31.1.2019).
Monet muslimimaista tulevat pakolaiset haluavat noudattaa omia lakejaan, mikä ei sovi yhteen länsimaisen yhteiskuntakäsityksen kanssa. Maahan jo asettuneista 300 on SUPO:n seurannassa eivätkä he halua hyväksyä läntisiä liberaaleja arvoja uudessa kotimaassaan. Uskonnollisista motiiveista ammentava terrorismin riski on monessa maassa realisoitunut.
Suomalaista koulua käyvät maahanmuuttajien lapset tulevat toki elämään toisenlaisen ilmapiirin ja vapauden oloissa, kuin mihin heidän vanhempansa ovat tottuneet. Heille opetetaan suomalaisissa koulussa moniarvoisesti, heille opetetaan biologiaa ja evoluutiota, heille opetetaan luonnontieteitä. Heistä kehittyy yhteiskunnan jäseniä, jotka ottavat paikkansa korkeissakin tehtävissä tässä maassa, mutta sellaisten arvojen pohjalta, jotka Suomessa ovat vallitsevia. Suomalaisissa on omat puutteensa. Isänmaallisena suomalaisena haluan silti puolustaa maamme perusarvoja ja toivottaa maahanmuuttajat ne jakamaan: ihmisyys, tasa-arvo, yhdenvertaisuus, sukupuolten ehdoton tasa-arvo, lasten oikeus itsenäiseen päätökseen ja fyysiseen koskemattomuuteen ja nuorten oikeus seurustella ohitse etnisten rajojen ilman pelkoa kunniaväkivallasta.
Kullakin maalla on oltava oikeus halutessaan kieltää uskonnollisten tunnusten näkyvä käyttö. Sveitsi, Hollanti, Sri Lanka, Tanska, Marokko ja Kiina ovat kieltäneet burkan käytön julkisuudessa. Burkat ja burkinit eivät ole valinnan asioita, jos niitä ei saa myös riisua. Uskontojen erityissuojelu lainsäädännössä tulisi poistaa – niiden tulisi pärjättävä omilla argumenteillaan ja opeillaan nyky-yhteiskunnassa.
Turvapaikanhakuun liittyy moral hazard-ongelma: kaikki eivät ole suojan tarpeessa ja heidän motiivinsa hakemukselle ovat muut. Kaikki eivät pyri Eurooppaan siksi, että olisivat uhattuja. Palauttaminen sitoo myös kustannuksia ja on varsin puutteellista. Seurauksena on suuri paperittoman ei-eurooppalaisen väestön määrä EU:n alueella.
Turvapaikkaprosessin luominen oikeuskäsittelyineen ja palautuksineen ei ole ilmaista sekään. On syntynyt lobbausjärjestöjä ja juristit ovat taloudellisesti hyötyneet uusista asiakkaista. Maahanmuutosta on ollut kuitenkin mahdotonta keskustella. Lobbausjärjestöt ovat pyrkineet vaikuttamaan suomalaiseen päätöksentekoon arvostelemalle esim. Migrin toimia, kun Migri on joutunut hylkäämään osan turvapaikkahakemuksista. Perusteettomien turvapaikkahakemusten määrä on ollut kohtuuton. Migri toimii virkavastuulla ja perustaa päätöksensä Suomen lainsäädäntöön. Sallittujen valituskierrosten runsaus on oikeustajuni vastainen.
Maahan pyrkiminen matkustusasiakirjojen tuhoamisella on harhauttamista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta yritti harhauttaa irakilaisnainen, joka väitti isänsä kuolleen. Suomi sai EIT:ltä varoituksen, joka perustui irakilaisen vääristelemään todisteluun. Isä oli elossa.
Maassa on hyvää tarkoittavia ihmisiä. Esittäessään kantojaan he viestittävät olevansa ”hyviä ihmisiä”. Tätä on alettu kutsua käsitteelle ”hyvesignalointi”. Taloustieteessä sitä on kutsuttu käsitteellä ”ekspressiiviset preferenssit”. Poliitikoille teema on kuitenkin herkullinen toisesta syystä: maahanmuuttajat ovat tulevaisuudessa jonkun puolueen äänestäjiä – joko oman tai kilpailevan puolueen, ks. A.L.Hillman ja Ngo Van Lo
Vesa Kanniainen12.9.2021 15:26päivitetty 12.9.2021 15:2685
Presidentti Sauli Niinistö totesi äskettäin, että Suomella tulee olla valmius sen tilanteen varalle, että maahan saapuu suuria määriä turvapaikanhakijoita itärajan kautta. Vuosien 2015-2016 pakolaiskriisin yhteydessä heitä saapui 1700 ja he edustivat 37 kansallisuutta. Niinistö on niin ikään todennut, että pitää uskaltaa avoimesti ja analyyttisesti puhua siitä, että maahanmuutto aiheuttaa myös ongelmia. Tässä kirjoituksessa käsittelen maahanmuuton kansantaloudellisia hyötyä ja kustannuksia.
Viime syksynä eduskunnassa oli käsiteltävänä Euroopan unionin maahanmuuttostrategiaan liittyvä uudistus. Minulta pyydettiin taloustieteilijänä hallintovaliokunnan toimesta siihen liittyvä lausunto. Olen kirjoittanut vuosien varrella eduskunnalle useita lausuntoja ja suostuin. Rajasin lausuntoni lähteet tieteellisesti vertaisarvioituihin ja siis tieteellisillä foorumeilla julkaistuihin tutkimuksiin. Ne ovat läpikäyneet anonyymin referee-järjestelmän.
Lausunnossani nostin esiin kaksi tutkimuksiin perustuvaa johtopäätöstä maahanmuuton kansantaloudellisista vaikutuksista: (1) työperäinen maahanmuutto hyödyttää tulomaan kansantaloutta, (2) humanitaarinen maahanmuutto tulee tulomaalle yllättävän kalliiksi. Oletin näillä tuloksilla olevan yleistä mielenkiintoa ja tarjosin sittemmin kirjoitukseni julkaistavaksi THL:n Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Lehden toimitus hylkäsi sen. Lehdessä oli ”ruuhkaa”. Olen laittanut tuon termin lainausmerkkeihin.
Kirjoitukseni hylkääminen ohella toinen syy tälle kirjoitukselle on Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan kriisi. Latvia on julistanut hätätilan Valko-Venäjän rajalle ja vuoden 1951 Geneven sopimuksen vastaisesti. Liettua, Puola ja Kreikka ovat nyt rakentamassa ulkorajoilleen aitoja, jotta niiden rajojen kautta tapahtuva maahanmuutto tyrehtyisi.
Ulkorajavalvonnan merkitys Suomelle: maahanmuutto itärajan takaa
Kolmas syy kirjoitukselleni on Suomen maantieteellinen sijainti Venäjän rajanaapurina. Olen tutustunut Venäjän virallisiin tilastoihin (Russian Immigration Statistics 1990-2020). Niiden mukaan Venäjälle asettuneen ulkomaalaisväestön määrä on 11 miljoonaa – ja niiden lisäksi tilastoimattomat.
Maahanmuutto ja kansantalous
Eurooppaan tapahtuvassa maahanmuutossa on taloudellisin perustein Eurooppaan pyrkiviä, on opiskelijoita, on sotaa pakenevia ja on turvapaikanhakijoita. Maahanmuuton työllisyysvaikutuksista ja vaikutuksista julkiseen talouteen on jo olemassa runsaasti tutkimustietoa eurooppalaisilla aineistoilla. Keskityn työperäiseen ja humanitaariseen maahanmuuttoon. Myös inhimillisen hädän lieventämisessä tulee periaatteena olla kustannustehokkuus: apu kannattaa suunnata siten, että samoilla resursseilla voidaan auttaa mahdollisimman monta suojellun tarpeessa olevaa.
Taloustieteen mukaan kunkin kansalaisen nettohyöty tai nettokustannus julkiselle taloudelle määräytyy sen mukaan, kummalle puolelle ko. henkilö asettuu ns. kansantalouden keskimääräistä veroastetta. Suomen kokonaisveroaste on vähän yli 42 %. Ne, jotka maksavat tuloistaan enemmän tulo-, hyödyke- ym. veroja, kuin mitä on kokonaisveroaste, ovat nettomaksajia. Jotka maksavat tätä vähemmän veroja, ovat nettohyötyjiä. Tämä koskee niin maassa asuvia kuin maahan muuttavia. Asema laskelmassa toisaalta muuttuu elinkaaren aikana. Ihmiset ovat aluksi nettosaajia, muuttuvat sitten nettomaksajiksi ja myöhemmällä iällä taas nettosaajiksi. Edellä sanottu ei tietenkään muuta sitä, että jokainen ihminen on arvokas ja että kaikki tehty työ on hyödyllistä ihmisille itselleen, heidän läheisilleen ja yhteiskunnalle, vaikka vaikutus valtiontalouteen olisi negatiivinen.
Teoreettiset lähtökohdat
Taloustieteen mukaan työn, pääoman ja tavaroiden vapaa liikkuvuus vahvistaa yleistä hyvinvointia. Yksilötasolla ihmisten ajatellaan tekevän rationaalisia valintoja, jotka vahvistavat heidän hyvinvointiaan. Tämä koskee myös ihmisten työperäisen liikkuvuuden seurauksia. Yksilötason hyvinvointivaikutusten ohella näillä valinnoilla voi silti olla hintansa lähtöalueella, jos se on investoinut lähtijöiden henkiseen pääomaan ja sen menettää. Vapaa liikkuvuus ei siten välttämättä toteuta niin sanottua Pareto-tehokkuuden kriteeriä, jossa siis kaikki voittaisivat (win-win). Docquier ja Rapoport (J. of Econ. Liter. 2012) raportoivat, että aivovuoto on yhä merkittävämpi elementti globalisaatioprosessissa. Herää kysymys siitä, tulisiko tulomaan kompensoida lähtömaalle tämän menettämän investoinnin tuottoa esimerkiksi Nicholas Kaldorin esittämän kompensaatioperiaatteen hengessä.
Mainitun tehokkuusperiaatteen ohitse nousevat eettiset periaatteet vainon kohteeksi joutuneiden auttamisessa. Raadollisessa maailmassa oikeusvaltioperiaate ei välttämättä toimi ja mielivalta valitsee uhrinsa ihmisarvoa loukkaavalla tavalla. Suhtautumista vainon kohteeksi joutuneisiin ovat nousseet säätelemään kansainväliset lait ja ihmisoikeussopimukset.
Maiden kehittyneisyyserot ovat kuitenkin valtaisat. Taloustiede on dokumentoinut, että ihmiset reagoivat kannusteisiin. Jopa huipputiedemiesten muuttoon vieraaseen maahan vaikuttavat verokannusteet. Tästä viestittävät artikkelit ” Taxation and the International Mobility of Inventors”, jonka Akcigit, Baslandze ja Stancheva ovat julkaisseet vuonna 2016 Amer.Econ.Rev.-lehdessä sekä ”The Effects of State Taxes on the Geographical Location of Top Earners: Evidence from Star Scientists”, jonka Moretti ja Wilson ovat julkaisseet niin ikään Amer.Econ.Rev. -lehdessä vuonna 2017.
Sosiaaliturva on kollektiivinen vakuutusjärjestelmä, joka nykyisessä Euroopassa tarjoaa houkutuksen rajat ylittävälle muuttoliikkeelle, vaikka henkilökohtaisen suojelun tarvetta ei olisikaan. Monet ovatkin valmiit ottamaan huomattavia riskejä siirtyäkseen tulovirtansa maksimoivien rikollisjärjestöjen huonokuntoisilla kuljetusaluksilla Eurooppaan.
Alberto Alesinan ja Enrico Spolaoren kirja The Size of Nations osoittaa, että kansallisvaltioiden (tai federaatioiden) rajat tarvitaan ja että valtioilla on optimaalinen koko. Sen määrää julkishyödykkeiden kustannustehokkaan tuotannon ja väestön heterogeenisuuden välinen jännite. Mitä heterogeenisempi alueen potentiaalinen väestö ominaisuuksiltaan, historialtaan ja kulttuuriltaan on, sitä pienemmäksi määräytyy kansallisvaltioiden optimaalinen koko. On siksi virheellistä väittää, että kansallisvaltioiden rajojen poistaminen ja vapaa siirtolaisuus edustaisivat yhteiskunnan kannalta hyvinvoinnin lisäystä maailmassa, jossa sosiaaliturva poikkeaa maittain ja jossa maahanmuuttoon liittyy myös kustannuksia. EU:lle optimaalinen maahanmuuttopolitiikka ei tarkoita avoimia rajoja EU:n ulkopuolelta tuleville.
Maailman absoluuttinen köyhyys on puolittunut viimeisen 40 vuoden aikana. Sen on dokumentoinut Xavier Sala-i-Martin artikkelissaan ”The World Distribution of Income: Falling Poverty and … Convergence, Period” (Quart.J. of Econ. 2006). Tämä ei ole edellyttänyt sitä, että Kaukoidän maiden miljardit köyhät asukkaat Kiinasta, Intiasta tai muualta Aasiasta olisivat muuttaneet Eurooppaan tai USA:han. Vapaan kansainvaelluksen, ihmisten massasiirtymisen asemesta läntinen pääoma ja yritysten tuotantoyksiköt, teknologia, siirtyivät Aasiaan.
Maiden omistusoikeus rajoihinsa ja rajavalvonta
Humanitaarisen maahanmuuton paine kohdistuu korkean sosiaaliturvan maihin. Mihin perustuu Liettuan, Puolan ja Kreikan politiikka aitojen rakentamiseksi pysäyttämään turvapaikanhakijat? Aikaisemmin Puola ja Unkari ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan turvapaikanhakijoita. Tanskan sosiaalidemokraattinen johto on ilmoittanut, että se ei halua maahan enää pakolaisia. Myös Ruotsi tiukentaa maahanmuuttolinjaansa. Miten tulisi nykypäivänä tulkita Geneven 1951 pakolaissopimusta?
Venäjän 11 miljoonan vierasmaalaisen palkkataso on oletettavasti selvästi alle suomalaisen sosiaaliturvan. Jos Venäjä jostain syystä (Suomen liittyminen Naton jäseneksi?) päättää avata rajat, sen 11 miljoonasta vierasmaalaisesta monella on kannustin muuttaa Suomeen. Geneven pakolaissopimuksen mukaan Suomen on heidät vastaanotettava, jos he ilmoittautuvat turvapaikanhakijoiksi. Rajalla tapahtuva valvonta harvoin tuottaa turvapaikan niille, jotka ovat eniten sen tarpeessa.
Maailma, jossa kaikilla on vapaa oikeus siirtyä toisen maan alueelle, ei ole realismia. Kaikki maat valvovat rajojaan. Rajat ovat historian tulosta. Ne on monessa tapauksessa sotimalla hankittu ja viime kädessä niiden koskemattomuutta puolustetaan asein. Kertokaa liettualaisille, että heillä ei ole oikeutta valvoa rajojaan! Kertokaa se puolalaisille, jonka rajoja voittajavaltiot siirsivät 500 km länteen viime sotien jälkeen! Tai miettikää rajakysymys uudestaan.
Omistusoikeus omiin rajoihin ei ole luonnonlaki. Silti siihen sisältyy tietty viisaus. Kyseessä on omistusoikeus samassa mielessä, kuin on jokaisella kansalaisella oikeus omaan kotiinsa, kodinrauhaan, omaisuuteensa ja turvallisuuteensa. Omistusoikeuksien puuttuminen omiin rajoihin johtaa anarkiaan, kuten Euroopassa nähtiin vuonna 2015. Omistusoikeus rajoihin on välttämätön ehto yhteiskunnan toimivuudelle. Valtioiden oikeus omiin rajoihinsa ei ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa.
Euroopassa havahduttiin vuoden 2015 pakolaisaallon seurauksena ulkorajojen valvonnan merkitykseen. Turvapaikkamenettelyyn liittyvät ehdotukset turvallisten Euroopan ulkopuolisten vastaanottojärjestelyjen aikaansaamisesta eivät kuitenkaan ole edistyneet. Ihmishenkiä uhkaavat venekuljetukset yli meren jatkuvat. Tuhannet hukkuvat vuosittain turvattomilla matkoilla.
Työperäinen maahanmuutto hyödyttää tulomaan kansantaloutta
Raportoin tässä kirjoituksessa kansainvälisiä tutkimuksia, jotka ovat läpäisseet tieteellisen vertaisarvioinnin ja siten menetelmällisesti ja laadullisesti ovat osa tutkijayhteisön normaalia perustutkimustoimintaa.
Työperäiseen maahanmuuttoon vaikuttavat palkkaerot, työpaikat, verotus, tulonsiirrot sekä julkishyödykkeet. Edes positiivinen valikoituminen lähtömaasta ei välttämättä takaa, että kohdemaa voittaisi taloudellisesti. Useimmissa lähtömaissa keskimääräinen koulutustaso on heikompi kuin kohdemaissa, joten tulijat voivat olla keskimäärin paremmin koulutettuja kuin väestö lähtömaassa, mutta silti huonommin koulutettuja kuin väestö kohdemaassa. Lisäksi koulutuksen laatu voi olla heikompi ja puutteellinen kielitaito voi johtaa siihen, ettei koulutus tule tehokkaaseen käyttöön.
Tutkimustulokset työperäisen maahanmuuton hyödyllisistä kokonaisvaikutuksista ovat kuitenkin kohtuullisen yhteneväiset. Tulosten mukaan työperäisenä maahanmuuttona tapahtuva ihmisten liikkuvuus kokonaisuutena vahvistaa kansantaloutta tulomaassa, mutta heikentää sitä aivovuodon muodossa lähtöalueita. Mainittujen vaikutusten voi odottaa olevan merkittäviä etenkin, jos korkean osaamisen työ ja matalan osaamisen työ ovat komplementaarisia eli kumpaakin tarvitaan tuotannon aikaansaamisessa. Vaikutukset palkkatasoon ovat jossain määrin tapauskohtaisia.
Maahanmuuton positiiviset vaikutukset esimerkiksi Sveitsin kansantalouteen on dokumentoitu artikkelissa “The Abolition of Immigration Restrictions and the Performance of Firms and Workers: Evidence from Switzerland”, Amer, Econ. Rev. vuodelta 2021 ja sen ovat laatineet Beerli, Ruffner, Siegenthaler ja Peri. Maahanmuuton positiiviset vaikutukset innovaatioihin ja talouden dynamiikkaan löytyvät artikkelista ” Immigration, Innovation and Growth”, jonka ovat laatineet Burchardi, Chaney, Hassan, Tarquinio ja Terry (2020).
Yksi tuoreista maahanmuuttoa koskevista tutkimuksissa on J. of the Europ. Econ. Assoc. -lehdessä vuonna 2018 julkaistu tutkimus ”Immigration, Search and Redistribution: A Quantitative Assessment of Native Welfare”. Se on laadittu Münchenin yliopiston Ifo-instituutin tutkijayhteisössä tutkimusryhmässä, jossa tutkijoina ovat olleet Battisti, Felbermayr, Peri ja Poutvaara. Tutkimusta voi pitää edustavana. Siinä on viittauksia yli 60 muuhun alan tutkimukseen ja sen pääpaino on maahanmuuton työmarkkinavaikutuksissa ja työttömyyskorvausten tulonjakovaikutuksissa.
Mallin kvantitatiivisten simulaatiotulosten mukaan kaikissa 20 tutkimukseen sisältyneessä maassa maahanmuutto kannustaa yrityksiä luomaan työpaikkoja. Tämän mekanismin idea on seuraava. Maahanmuuttajilla on tyypillisesti heikompi neuvotteluasema kuin kantaväestöllä. He saavat siksi matalampaa palkkaa. Mitä enemmän taloudessa on maahanmuuttajia, sitä matalammat yritysten odotetut palkkakulut ovat. Tämä puolestaan kannustaa yrityksiä luomaan lisää työpaikkoja, mikä helpottaa työttömyyttä ja sitä kautta hyödyttää myös kotimaisia työnhakijoita. Tähän liittyvät hyvinvointihyödyt ovat suuremmat kuin tulojen uudelleenjakoon liittyvä hyvinvointikustannus.
Tulosten mukaan maahanmuutto vahvistaa kantaväestön hyvinvointia melkein kaikissa maissa. Matalan osaamistason maahanmuutto alentaa matalan ammattitaidon kotimaisen työvoiman palkkoja mutta kasvattaa korkean ammattitaidon kotimaisen työvoiman palkkatasoa. Silti kahdessa kolmesta tutkimukseen sisältyneestä maasta sekä matalan että korkean osaamistason kotimainen työvoima on hyötynyt maahanmuutosta. Keskimäärin korkean ja matalan kotimaisen työvoiman hyvinvointi vahvistuu 1,25 prosenttia ja 1,00 prosenttia. Tulos on päinvastainen, kuin mitä ennustavat ne mallit, joihin ei ole sisällytetty työmarkkinakitkaa tai tulojen uudelleenjakomekanismia.
Työperäisen maahanmuuton hyödyllisyydestö todistavat taannoiset muuttoaallot Euroopasta Yhdysvaltoihin 1800-luvulta lähtien. Kyseessä oli win-win tilanne. Tämä on myös dokumentoitu NBER:n raportissa “Migrants and the Making of America: The Short- and Long-Run Effects of Immigration during the Age of Mass Migration” (Sequeira, Nunn, ja Qian, 2017). Sama koski suomalaisten maahanmuuttoa Ruotsiin 1960-luvulla. Ruotsi hyötyi työhaluisten ja -kykyisten suomalaisten maahanmuutosta, jossa maahanmuuttajat myös osallistuivat sosiaaliturvan rahoitukseen.
Humanitaarinen maahanmuutto heikentää julkisen sektorin rahoitusasemaa
Humanitaarisen maahanmuuton eli pakolaisuuden vaikutukset eroavat työperäisen maahanmuuton vaikutuksista. Tämä johtuu useasta syystä. Pakolaisuuteen liittyy toiminnallisia ja pakolaisten toimeentuloon liittyviä erityisiä kustannuksia. Pakolaisten koulutustaso ja tuottavuus myös ovat alemmat kuin työperäisen maahanmuuton muodossa tapahtuvassa siirtolaisuudessa. Siksi pakolaisten integroituminen työmarkkinoille on hitaampaa. Työmarkkinoillepääsy on myös rajoitettua johtuen anomusten käsittelyajoista, henkilöiden dokumentaatio puuttuu ja heidän anomustensa käsittely ja toimeentulonsa luominen sitovat vastaanottajamaan resursseja.
Mainituista syistä johtuen pakolaisten vaikutukset julkiseen talouteen ovat usean vuoden ajan julkisen talouden tasapainoa heikentäviä. Tästä myös seuraa, että pakolaisuuden johdosta julkinen velka nousee korkeammaksi, kuin mihin se asettuisi ilman pakolaisuutta.
OECD-maiden ulkopuolisten maahanmuuttajien saamien tulonsiirtojen ero kantaväestön saamien tulonsiirtojen kanssa säilyy noin 20 vuotta, johon mennessä ero katoaa (M. Sarvimäki, “Assimilation to a Welfare State: Labor Market Performance and Use of Social Benefits by Immigrants to Finland”, Scand. J. of Econ. 2011). Saksa hyötyi ammattitaitoisen työvoiman maahanmuutosta hyvin merkittävästi ennen 2015 maahanmuuttokriisiä. Niinpä Bartelsmann säätiön tilaaman raportin (Bonin, 2014) mukaan keskimäärin maahanmuuttajat maksoivat Saksassa keskimäärin 3,300 € enemmän veroja ja sosiaaliturvamaksuja kuin saivat julkisia tulonsiirtoja. Kokonaisuutena Saksan nettohyöty työperäisestä maahanmuutosta oli 22 miljardia € vuonna 2012. Työmarkkinoille integroitumattomat maahanmuuttajat kuitenkin aiheuttivat nykyarvomielessä 79 100 €:n vajauksen.
Tutkimuksia Ruotsin aineistoilla
Maahanmuuton talousvaikutuksissa on syytä erottaa vaikutukset työmarkkinoihin ja bruttokansantuotteeseen yhtäältä ja vaikutukset julkisen talouden rahoitusasemaan toisaalta. Ruotsin aineistolla Ruist (2015) ja Flood ja Ruist (2015) raportoivat Popul. and Devel. Rev.-lehdessä ja SOU-raportissa, että pakolaisuus aiheuttaa kustannuksen julkiselle sektorille ja aikaansaa tulojen uudelleenjakoa kantaväestöltä pakolaisille.
Lina Aldén ja Mats Hammarstedt julkaisivat vuonna 2019 tutkimuksen FinanzArchiv-lehdessä otsikolla ”Refugee Immigration and Public-Sector Finances: Evidence from Sweden”. He tutkivat pakolaismaahanmuuton vaikutuksia Ruotsin julkiseen sektoriin maahan saapumista seuranneiden vuosien 2006-2012 aikana. Aineistona olivat 18-vuotiaat tai tätä vanhemmat maahanmuuttajat, jotka muuttivat Ruotsiin Afrikasta, Lähi-Idästä ja muista Aasian maista. He tutkivat sitä, miten näiden maahanmuutto vaikutti julkisiin tuloihin (verot, sosiaaliturvamaksut) ja julkisen sektorin kustannuksiin (sosiaaliapu, asumistuki, lapsilisä, opintotuki, vanhempaintuki, työttömyyskorvaus, eläke, sairaalatuki, koulutus, rikollisuus ym.). Yhteiskunta on vastuussa pakolaisten toimeentulosta (asuinmenot ja muut tuet) myös aikana, jolloin heidän hakemustaan käsitellään. Näitä kustannuksia tutkimukseen ei kuitenkaan voitu sisällyttää. Oleellinen on kysymys siitä, kuinka nopeasti pakolaiset sijoittuvat työmarkkinoille uudessa kotimaassaan tuoden verojensa kautta panoksensa julkisen rahoituksen resursseihin.
Tutkimuksen päätulos voidaan tiivistää seuraavasti: pakolaisten maahanmuutto aikaansaa nettokustannuksen julkiselle taloudelle useiden vuosien ajaksi ja tämä kustannus paljolti riippuu pakolaisten sulautumiselle työmarkkinoihin. Yhteen lukuun kiteytettynä keskimääräisen pakolaisen nettokustannus Ruotsin julkiselle taloudelle vuosina 2006-2012 oli -987,000 Ruotsin kruunua. Eli kustannus oli korkea vielä seitsemän vuoden jälkeen maahantulosta. Jos kiinteät julkistalouden kustannukset sivuutetaan, kustannus jäi jonkin verran pienemmäksi.
Taulukko. Vuosina 2005-2007 Ruotsiin saapuneen maahanmuuttajan nettokustannus (Ruotsin kruunua) Ruotsin julkiselle taloudelle (Aldén ja Hammarstedt, 2019).
| Vuosi | 2005 | 2006 | 2007 |
| 2006 | -191,806 | ||
| 2007 | -173,966 | -180,546 | |
| 2008 | -146,427 | -160,871 | -188,528 |
| 2009 | -141,776 | -151,422 | -179,894 |
| 2010 | -129,063 | -138,735 | -161,096 |
| 2011 | -108,731 | -119,557 | -142,478 |
| 2012 | -95,374 | -110,750 | -131,754 |
Ensimmäisenä maahanmuuton jälkeisenä vuonna maahanmuuttajaa kohden laskettu vaikutus julkiseen sektoriin oli -192,000 Ruotsin kruunua maahanmuuttajalle, joka saapui Ruotsiin vuonna 2005. Vuosina 2006 ja 2007 Ruotsiin saapuneiden maahanmuuttajien tapauksessa nettovaikutus oli -181,000 ja -189,000 Ruotsin kruunua. Viisi vuotta maahanmuuton jälkeen vaikutus oli -129,000 ja vielä seitsemän vuotta maahanmuuton jälkeen -95,000 Ruotsin kruunua.
Pakolaiset ovat keskimäärin nuorempia kuin kantaväestö. Tutkijat vertasivat 41-vuotiaiden vaikutusta julkiseen talouteen. 41-vuotias kantaväestöön kuuluva tuotti julkiselle taloudelle 194,000 Ruotsin kruunua keskimärin. Yliopistokoulutuksen saanut puolestaan tuotti vuosittain julkiselle sektorille 244,000 Ruotsin kruunua, kun taas matalan koulutuksen saanut tuotti 104,000 kruunua keskimäärin. Tässä kuvattu kantaväestön panos pakolaistaustaisiin verrattuna johtuu siitä, että heidän työllisyysasteensa on selvästi korkeampi, noin 91 prosenttia, yliopistokoulutuksen saaneilla 95 prosenttia ja peruskoulun käyneillä vain 71 prosenttia. Suomea koskevia työllistymislukuja tarkastellaan alempana.
Vuonna 2005 saapuneiden yliopistokoulutuksen saaneiden pakolaisten työllisyysaste oli 11,5 % vuonna 2006 ja vuoteen 2012 mennessä nousi 60,3 %:iin. Vain peruskoulun käyneillä pakolaisilla vastaavat luvut olivat 8,0 % ja 47,9 %. Koulutetut pakolaiset aiheuttavat Ruotsin julkiselle taloudelle nettokustannuksen, mutta selvästi pienemmän kuin kouluttamattomat.
Taulukko. Työllisyysasteet Ruotsiin 2005-2007 muuttaneilla pakolaisilla (Aldén ja Hammarstedt, 2019)
Yliopistokoulutus Pakollinen peruskoulu
| Vuosi | 2005 | 2006 | 2007 | 2005 | 2006 | 2007 |
| 2006 | 11,5 | 8,0 | ||||
| 2007 | 25,5 | 14,8 | 18,7 | 14,6 | ||
| 2008 | 40,4 | 26,3 | 8,5 | 31,0 | 23,2 | 9,5 |
| 2009 | 41,1 | 30,6 | 17,1 | 29,1 | 25,9 | 16,6 |
| 2010 | 49,1 | 38,4 | 26,7 | 36,8 | 32,9 | 23,8 |
| 2011 | 55,4 | 46,5 | 35,4 | 41,9 | 38,0 | 27,7 |
| 2012 | 60,3 | 49,7 | 41,0 | 47,9 | 41,5 | 32,0 |
Pakolaisten vaikutus julkiseen talouteen Itävallan aineistossa
Johannes Holler ja Phillip Schuster julkaisivat FinanzArchiv-lehdessä vuonna 2020 Itävallan aineistolla tutkimuksen ”Long-Run Fiscal Consequences of Refugee Migration – The Case of Austria”. Tutkimus käsitteli pitkän aikavälin valtiontaloudellisia vaikutuksia täysimittaisessa OLG-mallissa Itävallan aineistolla. Sen kohteena olivat vuonna 2015 alkaneen pakolaismaahanmuuton pitkän aikavälin vaikutukset. Tulijat olivat pääasiassa Lähi-Idästä ja Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta. Nettovaikutusta julkiseen talouteen mitattiin kunkin pakolaisen maksamien verojen ja julkisten tulonsiirtojen (ml. terveydenhuolto, koulutus ym.) erotuksella. Elinkaari jaettiin kolmeen jaksoon: koulutusjakso, työikä ja eläköityminen. Ensimmäisessä ja kolmannessa vaiheessa vaikutus oli julkistaloutta heikentävä maksettavien eläkkeiden ja terveydenhuoltomenojen johdosta. Toisessa vaiheessa vaikutus oli positiivinen paitsi vähän koulutetuilla, joilla se jäi negatiiviseksi. Työllisyysasteen kasvaessa ajan myötä pakolaiset kaikissa osaamisen ryhmissä kuitenkin tulivat nettomaksajiksi, mihin vaikuttaa sekin, että heidän osaamisensa vahvistui.
Tutkimuksen päätuloksen mukaan pakolaismaahanmuuton nettovaikutus oli julkista velkaa kasvattava läpi koko simulaatiohorisontin 2015-2060. Kunkin pakolaisen nettokustannus oli noin -10,000 € vuonna 2020, -2,000 € vuonna 2040 ja nettohyöty +3,000 € vuonna 2060. Kumulatiivinen nettokustannus julkiselle taloudelle pakolaismaahanmuuttajaa kohden nousi keskimäärin -183,000 euroon vuoteen 2060 mennessä. Sen seurauksena pakolaismaahanmuuttoon liittyvä julkinen velka kasvaa kumulatiivisesti 3,1 % suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2060 mennessä.
Ulkomaalaistaustaisten työllistymisestä Suomessa
Matti Sarvimäki on artikkelissaan “Assimilation to a Welfare State: Labor Market Performance and Use of Social Benefits by Immigrants to Finland”, Scand. J. of Econ. 2011 dokumentoinut, että Suomeen saapuvien maahanmuuttajien työllistyminen on selvästi heikompi kuin kantaväestön. Maahanmuuttajista vain miehet saavuttavat ajan myötä kantaväestön työllisyysasteen.
Tilastokeskuksen raportin ”Ulkomaalaistaustaisten työllistyminen”/Tarja Nieminen 3.2.2021) mukaan:
- vuonna 2020 suomalaistaustaisten miesten työllisyysaste oli 78 % eli yli 10 %-yksikköä korkeampi kuin ulkomaalaistaustaisilla miehillä, joka oli 71 % vuonna 2020. Naisilla vastaavat luvut olivat 76 % ja 60 %.
- Luvuissa heijastuvat virolais- ja venäläistaustaisten maahanmuuttajien korkeat työllissyysasteet, jotka olivat 79 % ja 68 %. Sen sijaan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneiden työllisyysasteet olivat matalammat, miehillä 60% ja naisilla 41 %.
- Työperäinen maahanmuutto ja pakolaisuus ovat luonteeltaan erilaisia. Vuoden 2014 tietojen mukaan Suomessa 5-10 vuotta asuneiden pakolaisten työllisyysaste oli ko. tilastokeskuksen raportissa 30 %, yli 10 vuotta asuneilla 52 %.
Humanitaarisen maahanmuuton ongelmia: naisten asema, kunniaväkivalta ym.
Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaa saapuvien maahanmuuttajien uskonnollinen tausta eroaa useimpien eurooppalaisen väestön uskonnoista. Muslimimaista tulevien maahanmuuttajien mukana tulee arvoja, jotka ovat ainakin minulle vieraita: naisten ympärileikkaus ja alistettu asema, lapsiavioliitot, kunniaväkivalta, nuorten seurustelun kieltäminen yli etnisten rajojen (minkä salliminen toimisi tehokkaana rasisminvastaisena mekanismina, sillä kunniaväkivalta perustuu rasistiseen motiiviin).
THL:n arvioiden mukaan Suomessa asuu arviolta yli 10 000 silvottua tyttöä tai naista. Lisäksi noin 650–3000 Suomessa asuvaa tyttöä on vaarassa joutua silvotuksi. Vaikka feministit ovat vaienneet, Presidentti Tarja Halonen on esiintynyt rohkeasti tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan. ”Meillä kaikilla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Stop ihmisoikeusrikkomuksille ja tyttöjen silpomiselle”, Halonen sanoo (Iltalehti 31.1.2019).
Monet muslimimaista tulevat pakolaiset haluavat noudattaa omia lakejaan, mikä ei sovi yhteen länsimaisen yhteiskuntakäsityksen kanssa. Maahan jo asettuneista 300 on SUPO:n seurannassa eivätkä he halua hyväksyä läntisiä liberaaleja arvoja uudessa kotimaassaan. Uskonnollisista motiiveista ammentava terrorismin riski on monessa maassa realisoitunut.
Suomalaista koulua käyvät maahanmuuttajien lapset tulevat toki elämään toisenlaisen ilmapiirin ja vapauden oloissa, kuin mihin heidän vanhempansa ovat tottuneet. Heille opetetaan suomalaisissa koulussa moniarvoisesti, heille opetetaan biologiaa ja evoluutiota, heille opetetaan luonnontieteitä. Heistä kehittyy yhteiskunnan jäseniä, jotka ottavat paikkansa korkeissakin tehtävissä tässä maassa, mutta sellaisten arvojen pohjalta, jotka Suomessa ovat vallitsevia. Suomalaisissa on omat puutteensa. Isänmaallisena suomalaisena haluan silti puolustaa maamme perusarvoja ja toivottaa maahanmuuttajat ne jakamaan: ihmisyys, tasa-arvo, yhdenvertaisuus, sukupuolten ehdoton tasa-arvo, lasten oikeus itsenäiseen päätökseen ja fyysiseen koskemattomuuteen ja nuorten oikeus seurustella ohitse etnisten rajojen ilman pelkoa kunniaväkivallasta.
Kullakin maalla on oltava oikeus halutessaan kieltää uskonnollisten tunnusten näkyvä käyttö. Sveitsi, Hollanti, Sri Lanka, Tanska, Marokko ja Kiina ovat kieltäneet burkan käytön julkisuudessa. Burkat ja burkinit eivät ole valinnan asioita, jos niitä ei saa myös riisua. Uskontojen erityissuojelu lainsäädännössä tulisi poistaa – niiden tulisi pärjättävä omilla argumenteillaan ja opeillaan nyky-yhteiskunnassa.
Turvapaikanhakuun liittyy moral hazard-ongelma: kaikki eivät ole suojan tarpeessa ja heidän motiivinsa hakemukselle ovat muut. Kaikki eivät pyri Eurooppaan siksi, että olisivat uhattuja. Palauttaminen sitoo myös kustannuksia ja on varsin puutteellista. Seurauksena on suuri paperittoman ei-eurooppalaisen väestön määrä EU:n alueella.
Turvapaikkaprosessin luominen oikeuskäsittelyineen ja palautuksineen ei ole ilmaista sekään. On syntynyt lobbausjärjestöjä ja juristit ovat taloudellisesti hyötyneet uusista asiakkaista. Maahanmuutosta on ollut kuitenkin mahdotonta keskustella. Lobbausjärjestöt ovat pyrkineet vaikuttamaan suomalaiseen päätöksentekoon arvostelemalle esim. Migrin toimia, kun Migri on joutunut hylkäämään osan turvapaikkahakemuksista. Perusteettomien turvapaikkahakemusten määrä on ollut kohtuuton. Migri toimii virkavastuulla ja perustaa päätöksensä Suomen lainsäädäntöön. Sallittujen valituskierrosten runsaus on oikeustajuni vastainen.
Maahan pyrkiminen matkustusasiakirjojen tuhoamisella on harhauttamista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta yritti harhauttaa irakilaisnainen, joka väitti isänsä kuolleen. Suomi sai EIT:ltä varoituksen, joka perustui irakilaisen vääristelemään todisteluun. Isä oli elossa.
Maassa on hyvää tarkoittavia ihmisiä. Esittäessään kantojaan he viestittävät olevansa ”hyviä ihmisiä”. Tätä on alettu kutsua käsitteelle ”hyvesignalointi”. Taloustieteessä sitä on kutsuttu käsitteellä ”ekspressiiviset preferenssit”. Poliitikoille teema on kuitenkin herkullinen toisesta syystä: maahanmuuttajat ovat tulevaisuudessa jonkun puolueen äänestäjiä – joko oman tai kilpailevan puolueen, ks. A.L.Hillman ja Ngo Van Lo
