Paluu Libanoniin?
- Viestiketjun aloittaja winsu
- Aloitus PVM
vehamala
Kenraali
Yle: Suomalaiset rauhanturvaajat taas Libanoniin
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/10/1212530
Suomi valmistelee parinsadan rauhanturvaajan lähettämistä Libanoniin YK:n Unifil-joukkoihin ensi vuoden aikana.
Paluusta Libanoniin on tarkoitus tehdä päätöksiä mahdollisimman pian.
Ylen mukaan presidentti Tarja Halonen ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ovat jo käsitelleet hanketta.
Presidentti Halonen kertoi syyskuussa Italian-vierailullaan kannattavansa Suomen paluuta Libanon-operaatioon.
Turvallisuusneuvosto porkkanana
Suomi ei tällä haavaa osallistu mihinkään YK-johtoiseen operaatioon. Osallistumisesta on keskusteltu muun muassa sillä perusteella, että se voisi vahvistaa Suomen mahdollisuuksia päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuonna 2013.
Suomi on ollut YK:n Libanon-operaatiossa kahdessa jaksossa yhteensä parikymmentä vuotta vuoteen 2007 asti.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/10/1212530
Suomi valmistelee parinsadan rauhanturvaajan lähettämistä Libanoniin YK:n Unifil-joukkoihin ensi vuoden aikana.
Paluusta Libanoniin on tarkoitus tehdä päätöksiä mahdollisimman pian.
Ylen mukaan presidentti Tarja Halonen ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ovat jo käsitelleet hanketta.
Presidentti Halonen kertoi syyskuussa Italian-vierailullaan kannattavansa Suomen paluuta Libanon-operaatioon.
Turvallisuusneuvosto porkkanana
Suomi ei tällä haavaa osallistu mihinkään YK-johtoiseen operaatioon. Osallistumisesta on keskusteltu muun muassa sillä perusteella, että se voisi vahvistaa Suomen mahdollisuuksia päästä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuonna 2013.
Suomi on ollut YK:n Libanon-operaatiossa kahdessa jaksossa yhteensä parikymmentä vuotta vuoteen 2007 asti.
baikal kirjoitti:
Ilkeä ihminen panisi tässä yhteydessä merkille presidentin julkituodun kiinnostuksen korkeaan YK-virkaan presidenttikautensa jälkeen. Muutenhan tuon turvallisuusneuvoston 'tavallisen' ilman veto-oikeutta olevan jäsenvaltion merkitys ei kovin iso taida olla, eikä sillä kai niin kovin paljoa vaikutusta Suomeen tai maailmaan ollut että Suomi oli turvallisuusneuvoston jäsen 1989-1990.
mursu kirjoitti:
Ja sieltähän se päätös hyvin nopeasti tuli...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010121512871539_uu.shtml
Jutussa kerrotaan mm, notta "Suomella on tarvetta pitää profiiliaan korkealla YK:ssa turvallisuusneuvostokampanjan vuoksi. Suomi pyrkii turvallisuusneuvostoon vuosiksi 2013-14"
Kysyn vaan, notta mikä ihmeen tarve tässä on taas päästä samale hiekkalaatikolle touhuamaan isojen poikien kanssa. Kyllä Suomi on tehnyt osansa kansainvälisessätoiminnassa ilmankin, notta pitäs väkisin juokkoja jonnekkin YK:n operaatioihin tunkea ihan vaan osallistumisen ilosta.
Pääsemme päättämään valtioiden itsenäisyyksistä
No siksi, että pääsemme päättämään mm. Korean demokraattisen kansantasavallan, (Iranin) Islamilaisen tasavallan, Libyan tasavallan ja monien muiden maiden itsenäisyydestä.
Se antaa Tasavallan presidentille kunniaa ja ulkoaisiainministerille mainetta, kun pääsee itseään parempaan seuraan oikeiden suurvaltajohtajien rinnalle. Se on väestöltään vähäiselle valtiolle suuri KUNNIA.
Sotilaskunnialla hankintaan diplomaattista kunniaa ja palstatilaa. Pelkkä raha ja sveitsiläinen vaatimattomuus saksankielisen vuoristomaanviljelijän tapaan ei ole eroottisesti palkitsevaa.
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto "sitoo ja päästää" kuin Pyhä Pietari taivaan portilla ja legalisoi ristiretkiä kuin paavi.
Suomi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on märkä uni maailman hallinnasta kuninkaiden pään ylitse paavillisin ja jumalallisin valtuuksin.
"Sota on kaunis, siinä on voimaa!"
- Hector -
JOKO kirjoitti:
No siksi, että pääsemme päättämään mm. Korean demokraattisen kansantasavallan, (Iranin) Islamilaisen tasavallan, Libyan tasavallan ja monien muiden maiden itsenäisyydestä.
Se antaa Tasavallan presidentille kunniaa ja ulkoaisiainministerille mainetta, kun pääsee itseään parempaan seuraan oikeiden suurvaltajohtajien rinnalle. Se on väestöltään vähäiselle valtiolle suuri KUNNIA.
Sotilaskunnialla hankintaan diplomaattista kunniaa ja palstatilaa. Pelkkä raha ja sveitsiläinen vaatimattomuus saksankielisen vuoristomaanviljelijän tapaan ei ole eroottisesti palkitsevaa.
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto "sitoo ja päästää" kuin Pyhä Pietari taivaan portilla ja legalisoi ristiretkiä kuin paavi.
Suomi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on märkä uni maailman hallinnasta kuninkaiden pään ylitse paavillisin ja jumalallisin valtuuksin.
"Sota on kaunis, siinä on voimaa!"
- Hector -
Oikeaa kokemusta - mistä?
Mitähän hyötyä meille on siitä, että muutama 350 000 reserviläisestä pääsee harjoittelemaan ylivoimaisen ilmatuen tukemana jalkaväkityyppistä vuoristosotaa?
Miten tuolla tekniikalla kranaatinheittimistö, panssarijoukot, panssarintorjunta, ilmatorjunta, pioneerit, viestijoukot, huolto jne. oppivat yhtään mitään kuusimetsistä tai peltoaukeista?
adam7 kirjoitti:
Mitähän hyötyä meille on siitä, että muutama 350 000 reserviläisestä pääsee harjoittelemaan ylivoimaisen ilmatuen tukemana jalkaväkityyppistä vuoristosotaa?
Miten tuolla tekniikalla kranaatinheittimistö, panssarijoukot, panssarintorjunta, ilmatorjunta, pioneerit, viestijoukot, huolto jne. oppivat yhtään mitään kuusimetsistä tai peltoaukeista?
kimmo.j
Respected Leader
Menemällä vuorille erikoisjoukot saavat kokemusta erkoisjoukko toiminnasta. Se on se hyöty.
Nykyisellään hyöty on panostuksella mitattuna aika pieni, vaikka toki kokemusta saadaan isommalle joukolle. Millaista kokemusta sitten nykyilellä toiminnalla saadaan? Onko se kokemus sellaista että siitä on hyötyä?
Osittain varmasti, mutta voitaisiinko saada parempaa hyötyä, kyllä suunnittelemalla toimintaa siitä näkövinkkelistä.
Pieneeri aselaji saa kansainvälisistä keikoista valtavasti kokemusta IED ja miinan raivauksesta. Ehkä jotain pientä voitaisiin oppia pikalinnoitteiden maailmasta.
Panssarijoukoille ja panssarintorjunnalle on varsin vaikea löytää sopivaa konfliktia, Koreoiden sota toki antaisi hyvän mahdollisuuden päästä kokeilemaan osaamista ja kalustoa. Samassa huolto ja viesti pääsisivät kokeilemaan syömähampaitaan. Muuten on hyvin vaikeaa löytää sopivaa konfliktia josta ne saisivat sopivaa kokemusta. Tämä puute ei kuitenkaan poista muiden tarvetta saada kokemusta, tai estä niitä hankkimasta kokemusta sieltä mistä sitä on saatavissa.
Nythän puolustusvoimien tilanne on ns. "neitsyt opettaa nussimista". Eli kokemusta sotimisesta ei juuri ole. Paljonko se haittaa on toinen kysymys. Uskon kuitenkin että todellinen kokemus antaisi toiminnalle uutta näkökulmaa, ja ainakin hienosäätäisi toimintaa parempaan suuntaan.
Kokonaan oman kysymyksen asia on sitten tuollaisen toiminnan hinta, se mitataan paitsi euroina, niin myös vammaantuneina ja kaatuneina. Itse en osaa sanoa olisiko tuo hinta hyödyn arvoinen.
Nykyisellään hyöty on panostuksella mitattuna aika pieni, vaikka toki kokemusta saadaan isommalle joukolle. Millaista kokemusta sitten nykyilellä toiminnalla saadaan? Onko se kokemus sellaista että siitä on hyötyä?
Osittain varmasti, mutta voitaisiinko saada parempaa hyötyä, kyllä suunnittelemalla toimintaa siitä näkövinkkelistä.
Pieneeri aselaji saa kansainvälisistä keikoista valtavasti kokemusta IED ja miinan raivauksesta. Ehkä jotain pientä voitaisiin oppia pikalinnoitteiden maailmasta.
Panssarijoukoille ja panssarintorjunnalle on varsin vaikea löytää sopivaa konfliktia, Koreoiden sota toki antaisi hyvän mahdollisuuden päästä kokeilemaan osaamista ja kalustoa. Samassa huolto ja viesti pääsisivät kokeilemaan syömähampaitaan. Muuten on hyvin vaikeaa löytää sopivaa konfliktia josta ne saisivat sopivaa kokemusta. Tämä puute ei kuitenkaan poista muiden tarvetta saada kokemusta, tai estä niitä hankkimasta kokemusta sieltä mistä sitä on saatavissa.
Nythän puolustusvoimien tilanne on ns. "neitsyt opettaa nussimista". Eli kokemusta sotimisesta ei juuri ole. Paljonko se haittaa on toinen kysymys. Uskon kuitenkin että todellinen kokemus antaisi toiminnalle uutta näkökulmaa, ja ainakin hienosäätäisi toimintaa parempaan suuntaan.
Kokonaan oman kysymyksen asia on sitten tuollaisen toiminnan hinta, se mitataan paitsi euroina, niin myös vammaantuneina ja kaatuneina. Itse en osaa sanoa olisiko tuo hinta hyödyn arvoinen.
Suomalaiset vuoristojääkärit
Mikä hyöty kaikenlaisesta erikoisjoukkotoiminnasta on, jos nuo erikoisuudet eivät vastaa eteläsuomalaista peltoa panssarijääkärein, suomalaista mäntymetsää perusjääkärein, suomalaista suota ja kuusikkoa jalkaväkijääkärein tai tundraa lapinjääkärein?
Ei Suomessa ole mitään vuoristoa, koska Suomen korkeinkin tunturi on vain kilometrin korkuinen. Melko tasaista on Kainuussakin. Jossain Pohjois-Savossa on vaaramaisemaa ja vettä, soita ja järviä, joita Afganistanissa ei ole.
Tässä kohtaa tulee palautaa puolustuspolitiikan toimeenpano ulkopolitiikan johtoajatukseen. Mikä on se tehtävä ja missä päin maailmaa sitä pitää tehdä, jotta siitä on tarkoituksen mukaista hyötyä.
En nyt usko, että Afganistanista aselajina hyötyvät muut kuin sotilaspoliisit pääasiassa. Kun kerran Afganistanista ei ole hyötyö, sinne eivät sankoin joukoin ainakaan suomalaisella palkalla ryntää "ammattisotilaat", koska toiminnasta ei ole keskimäärin hyötyä.
Olet vankasti oikeassa - mielestäni - siinä, että hyötyä pitää mitata tarkoituksesta. On vain niin, että Pohjois-Karjalan viivytystaisteleminen on eri toimintaa kuin Suomen ulkoasiainministeriön istuttaminen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon päättämään hallitusten elämistä ja kuolemista legalisoimalla hyökkäystoimet ihmisoikeuksien turvaamisena.
Pioneeriaselajia pitäisi jo suojauksen vuoksi korostaa viivytystaistelevassa maassa ja pioneereille on varmaan hyvää harjoitusta myös Libanon tai oli 2006, kun Israel oli kylvänyt Etelä-Libanoniin niin sieluttomasti materiaalia estääkseen ihmisiä valitsemata kotiseutuaan asuinpaikakseen Libanonissa. Siellä pommitettiin siltojen ja mastojen lisäksi vielä viemäreitäkin.
Ehkä, jos olisimme rauhanturvaajina sodan osapuolia ja hyökkäyksen kohteita.
Niin varmaasti. Jatkoksi, jos puolemme voittaisi Korean sodan, tulisi kysymykseen miehitys ja kulttuurien hallinta.
Ainakaan viestijoukoille ei rauhaanpakottamisesta ole oikein harjoitukseksi, koska salaamista ja elektronista sodankäyntiä ei oikein tarvita.
Pitäisi olla enemmän sotia, joista voisi valita puolensa ja varusteensa. Jokainen aselaji voisi suunnitella itselleen sopivia konflikteja, joihin mennä osaksi kansainvälistä hyvinvointi- ja rauhaanpakottamisjoukkoa.
Minäkään en usko, että esimerkiksi pioneereille tai viestijoukoille sankarivainajuus tai sotainvaliditeetti olisi lainkaan hyödyllistä. Jalkaväelle se voisi olla merkittävä hengenkohotusmahdollisuus, mutta teknisemmille aselajeille sota ei tuo kovin merkittävää arvonlisää.
Uskon kuitenkin, että maiden valtaamisesta ja miehittämisestä rauhaanpakottajana on eniten hyötyä sotilaspoliiseille, koska miehittäminen on periaatteessa santarmitoimintaa.
kimmo.j kirjoitti:
Mikä hyöty kaikenlaisesta erikoisjoukkotoiminnasta on, jos nuo erikoisuudet eivät vastaa eteläsuomalaista peltoa panssarijääkärein, suomalaista mäntymetsää perusjääkärein, suomalaista suota ja kuusikkoa jalkaväkijääkärein tai tundraa lapinjääkärein?
Ei Suomessa ole mitään vuoristoa, koska Suomen korkeinkin tunturi on vain kilometrin korkuinen. Melko tasaista on Kainuussakin. Jossain Pohjois-Savossa on vaaramaisemaa ja vettä, soita ja järviä, joita Afganistanissa ei ole.
kimmo.j kirjoitti:
Tässä kohtaa tulee palautaa puolustuspolitiikan toimeenpano ulkopolitiikan johtoajatukseen. Mikä on se tehtävä ja missä päin maailmaa sitä pitää tehdä, jotta siitä on tarkoituksen mukaista hyötyä.
En nyt usko, että Afganistanista aselajina hyötyvät muut kuin sotilaspoliisit pääasiassa. Kun kerran Afganistanista ei ole hyötyö, sinne eivät sankoin joukoin ainakaan suomalaisella palkalla ryntää "ammattisotilaat", koska toiminnasta ei ole keskimäärin hyötyä.
kimmo.j kirjoitti:
Olet vankasti oikeassa - mielestäni - siinä, että hyötyä pitää mitata tarkoituksesta. On vain niin, että Pohjois-Karjalan viivytystaisteleminen on eri toimintaa kuin Suomen ulkoasiainministeriön istuttaminen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon päättämään hallitusten elämistä ja kuolemista legalisoimalla hyökkäystoimet ihmisoikeuksien turvaamisena.
kimmo.j kirjoitti:
Pioneeriaselajia pitäisi jo suojauksen vuoksi korostaa viivytystaistelevassa maassa ja pioneereille on varmaan hyvää harjoitusta myös Libanon tai oli 2006, kun Israel oli kylvänyt Etelä-Libanoniin niin sieluttomasti materiaalia estääkseen ihmisiä valitsemata kotiseutuaan asuinpaikakseen Libanonissa. Siellä pommitettiin siltojen ja mastojen lisäksi vielä viemäreitäkin.
kimmo.j kirjoitti:
Ehkä, jos olisimme rauhanturvaajina sodan osapuolia ja hyökkäyksen kohteita.
kimmo.j kirjoitti:
Niin varmaasti. Jatkoksi, jos puolemme voittaisi Korean sodan, tulisi kysymykseen miehitys ja kulttuurien hallinta.
kimmo.j kirjoitti:
Ainakaan viestijoukoille ei rauhaanpakottamisesta ole oikein harjoitukseksi, koska salaamista ja elektronista sodankäyntiä ei oikein tarvita.
kimmo.j kirjoitti:
Pitäisi olla enemmän sotia, joista voisi valita puolensa ja varusteensa. Jokainen aselaji voisi suunnitella itselleen sopivia konflikteja, joihin mennä osaksi kansainvälistä hyvinvointi- ja rauhaanpakottamisjoukkoa.
kimmo.j kirjoitti:
Minäkään en usko, että esimerkiksi pioneereille tai viestijoukoille sankarivainajuus tai sotainvaliditeetti olisi lainkaan hyödyllistä. Jalkaväelle se voisi olla merkittävä hengenkohotusmahdollisuus, mutta teknisemmille aselajeille sota ei tuo kovin merkittävää arvonlisää.
Uskon kuitenkin, että maiden valtaamisesta ja miehittämisestä rauhaanpakottajana on eniten hyötyä sotilaspoliiseille, koska miehittäminen on periaatteessa santarmitoimintaa.
kimmo.j
Respected Leader
Erikoisjoukkojen toiminta on täysin irrallaan perinteisestä sotimisesta. Jos meillä olisi erikoisjoukkojen osasto melskaamassa Afganistanissa, ei siitä olisi suoraa hyötyä muille kuin niille erikoisjoukoille ja heidän koulutukselleen. Kuten totesin panssarijokot ja kaikenlaiset jääkärit joutuvat hankkimaan oman "toimialansa" kokemuksen itse. Olet toki oikeassa, että SP;t saavat hyvää kokemusta kansainvälisistä karkeloista.
Maasto ei ole tärkeää tässä tapauksessa, ehkä tärkeintä olisi saada oikeaa kokemusta sotimisesta, siis tappamisesta ja vihollisen asevaikutuksen aiheuttamasta stressitä.
Maasto ei ole tärkeää tässä tapauksessa, ehkä tärkeintä olisi saada oikeaa kokemusta sotimisesta, siis tappamisesta ja vihollisen asevaikutuksen aiheuttamasta stressitä.
Millä tavoin esim. libskin keikkojen ohesta imaistu tietotaito on jalostunut ammennettavaksi kentälle, esim. varusmieskoulutukseen? Ja miten se mitataan?
Täysin tyhjänpäiväinen ikuisuusprojekti palestiina-Israel, mitään ei taatusti saavuteta eikä joukkojen läsnäolo paikalla tuo mitään lisäarvoa, oikeasti. Politiikkaa, jossa isot pojat hämmentää ja pikkutekijät nuolevat näiden hännänalusia, maksajina luonnollisesti nämä pienet hauvat.
Sarjassamme niitä projekteja, joista tulisi kylmästi pidättäytyä vedoten puolustusvoimauudistukseen ja valtion säästötalkoisiin. En usko turvallisuusneuvostopaikan ratkeavan siihen, laitetaanko me puoli pataljoonaa puominotkujia ikuisuuspesäkkeeseen vai ei. Eiköhän ne paikat ratkea sellaisissa pöydissä, joihin ei ole edes Paavo Lipposella asiaa. Ja siinä ei kysellä meidän himostia krihasteluun.
Ehdottomasti siis tässä tilanteessa eurot talteen ja käyttää ne puolivalmiisiin virityksiin, joita kotimaassa löytyy kyllä ilman suurta etsintääkin. Lähtee sitten taas, kun velkaantuminen on loppunut ja euron kriisi pois päältä. Eli saattaa siinä vähän aikaa kulua.....
Täysin tyhjänpäiväinen ikuisuusprojekti palestiina-Israel, mitään ei taatusti saavuteta eikä joukkojen läsnäolo paikalla tuo mitään lisäarvoa, oikeasti. Politiikkaa, jossa isot pojat hämmentää ja pikkutekijät nuolevat näiden hännänalusia, maksajina luonnollisesti nämä pienet hauvat.
Sarjassamme niitä projekteja, joista tulisi kylmästi pidättäytyä vedoten puolustusvoimauudistukseen ja valtion säästötalkoisiin. En usko turvallisuusneuvostopaikan ratkeavan siihen, laitetaanko me puoli pataljoonaa puominotkujia ikuisuuspesäkkeeseen vai ei. Eiköhän ne paikat ratkea sellaisissa pöydissä, joihin ei ole edes Paavo Lipposella asiaa. Ja siinä ei kysellä meidän himostia krihasteluun.
Ehdottomasti siis tässä tilanteessa eurot talteen ja käyttää ne puolivalmiisiin virityksiin, joita kotimaassa löytyy kyllä ilman suurta etsintääkin. Lähtee sitten taas, kun velkaantuminen on loppunut ja euron kriisi pois päältä. Eli saattaa siinä vähän aikaa kulua.....
Psykopaatiksi valmentautuminen
Juuri tuota minäkin epäilen. Suomessa ei saa raiskata alle 16-vuotiaita niin vapaasti kuin Afganistanissa, jossa vanhemmilla ei ole talibaanista valtiovaltaa saattaa ketään rikosoikeudellista immuniteettia nauttivaa henkilöä edesvastuuseen.
Sotalelukielteisessä Suomessa on myös niin, ettei ihmisiä saa ampua kevein perustein eikä edes oikein kurinalaisestikaan niin kuin 1970-luvun ja 1980-luvun vartio-ohjesääntöjen mukaan. Ensin todetaan aseet liian vaarallisiksi varusmiehille ja kerätään pois. Sitten todetaan vartiointi turhaksi pamppujen kanssa ja se 90 vuorokauden ylipalveluksena keskitetään sotilaspoliiseille, jotta kenelläkään ei olisi käsitystä aseenkäytöstä.
En tiedä, olenko jotenkin kelvoton postmoderniin maailmaan, mutta ajattelen puolustusvoiman, en niinkään tapana vapauttaa Venäjän federaatiota öljykentistään ja maakaasukentistään Siperiaan asti ainakin niillä alueilla, jotka kasakkapäällikkö Jermak otti haltuunsa ugrilaisilta alkuasukkailta 1500-luvulla kuin tapana suojata tynkä-Suomea, jossa on liikaa kuntia, liikaa tappiollisia maakuntia ja 400 000 syrjässä asuvaa liikaa, jotka pitäisi 20 vuoden - 30 vuoden kuluessa kaupungistaa suurempiin suurkuntakeskuksiin.
Jos nyt ajatellaan vaikka prikaatia niin miten paljon sodanajan prikaati saa siitä, että muutama sotilaspoliisi, joita ei voi juuri käyttää panssatiedustelun torjuntaan, laskuvarjojoukkojen nitistämiseen tai parikaapelin vetämiseen esikunta-alueella jossain markkina- ja metsätalouden hylkäämällä Suomen kokalla, alkaa kasvattamaan itsestään tappajaa, jota hänen lapsensa ja lasten puoliso alkavat pelätä ja hakeutuvat turvakotiin.
Minua harmittaisi enemmän se, että oma komppaniani olisi puutteellisesti kertausharjoitettu eikä sitä ole pidetty taktiikan kehityksen kärjessä välttämättä edes kirjallisesti.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että sodassa pitää olla joitain psykopaatteja rohkeuden ja sankaruuden malliksi niille, jotka vielä epäröivät.
En tiedä, onko se fennomaanisen historiankirjoituksen tulosta, mutta jotenkin vierastan ammattimaista miehitysjoukkoa, santarmijärjestelmää, joka ei ole sitoutunut oikeusvaltioon niin kuin alueellisesti valvottu poliisi ja johon väestö ei luota siksi, että se edustaa keskusvaltaa, joka koetaan miehittäjäksi.
Jotenkin vierastin tuota tanskalaista elokuvaa Afganistanista, koska se antoi ilmeisen oikean kuvan tanskalaisista "ammattilaisista". Se oli kuitenkin pääasiassa yhden tukikohdan kertomus.
En usko, että monikaan saksalainen, suomalainen tai venäläinen olisi uskaltanut kehuskella sillä, että ampui taistelusta luopuneet vihollishaavoittuneet ojan pohjalle. Toisaalta ymmärsin, että seura tekee kaltaisekseen ja tavallaan ympäristö muokkaa yksilöä suuntaansa.
En tietenkään tiedä, miten feminiini yhteiskunta Tanska on: prostituutiota ainakin ymmärretään Alankomaiden tapaan, mutta siitä poisoppiminen sillä, että ristiretkeillään Yhdysvaltain merijalkaväen kanssa osallistumatta EUBG- tai NRF-pehmoiluun kovan ytimen ulkopolitikkan vuoksi, mutta en oikein ymmärrä, mitä hyötyä tuosta on koko Tanskan puolustukselle.
1970-luvulla todettiin, ettei Tanskaa voida puolustaa, joten johtopäätös taisi olla se, että kun ei voi, ei tarvitsekaan, vaan keskitytään kovan ytimen ulkopolitiikkaan eli vasalliuteen.
Tosin Tanskalla on enemmän imperialistista intressiä maailmalla kuin Suomella, mm. Maersk ja toinen on sitten Grönlanti, johon tarvitsee hyvin nopeasti US Navyn avuksi.
kimmo.j kirjoitti:
Juuri tuota minäkin epäilen. Suomessa ei saa raiskata alle 16-vuotiaita niin vapaasti kuin Afganistanissa, jossa vanhemmilla ei ole talibaanista valtiovaltaa saattaa ketään rikosoikeudellista immuniteettia nauttivaa henkilöä edesvastuuseen.
Sotalelukielteisessä Suomessa on myös niin, ettei ihmisiä saa ampua kevein perustein eikä edes oikein kurinalaisestikaan niin kuin 1970-luvun ja 1980-luvun vartio-ohjesääntöjen mukaan. Ensin todetaan aseet liian vaarallisiksi varusmiehille ja kerätään pois. Sitten todetaan vartiointi turhaksi pamppujen kanssa ja se 90 vuorokauden ylipalveluksena keskitetään sotilaspoliiseille, jotta kenelläkään ei olisi käsitystä aseenkäytöstä.
En tiedä, olenko jotenkin kelvoton postmoderniin maailmaan, mutta ajattelen puolustusvoiman, en niinkään tapana vapauttaa Venäjän federaatiota öljykentistään ja maakaasukentistään Siperiaan asti ainakin niillä alueilla, jotka kasakkapäällikkö Jermak otti haltuunsa ugrilaisilta alkuasukkailta 1500-luvulla kuin tapana suojata tynkä-Suomea, jossa on liikaa kuntia, liikaa tappiollisia maakuntia ja 400 000 syrjässä asuvaa liikaa, jotka pitäisi 20 vuoden - 30 vuoden kuluessa kaupungistaa suurempiin suurkuntakeskuksiin.
Jos nyt ajatellaan vaikka prikaatia niin miten paljon sodanajan prikaati saa siitä, että muutama sotilaspoliisi, joita ei voi juuri käyttää panssatiedustelun torjuntaan, laskuvarjojoukkojen nitistämiseen tai parikaapelin vetämiseen esikunta-alueella jossain markkina- ja metsätalouden hylkäämällä Suomen kokalla, alkaa kasvattamaan itsestään tappajaa, jota hänen lapsensa ja lasten puoliso alkavat pelätä ja hakeutuvat turvakotiin.
Minua harmittaisi enemmän se, että oma komppaniani olisi puutteellisesti kertausharjoitettu eikä sitä ole pidetty taktiikan kehityksen kärjessä välttämättä edes kirjallisesti.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että sodassa pitää olla joitain psykopaatteja rohkeuden ja sankaruuden malliksi niille, jotka vielä epäröivät.
En tiedä, onko se fennomaanisen historiankirjoituksen tulosta, mutta jotenkin vierastan ammattimaista miehitysjoukkoa, santarmijärjestelmää, joka ei ole sitoutunut oikeusvaltioon niin kuin alueellisesti valvottu poliisi ja johon väestö ei luota siksi, että se edustaa keskusvaltaa, joka koetaan miehittäjäksi.
Jotenkin vierastin tuota tanskalaista elokuvaa Afganistanista, koska se antoi ilmeisen oikean kuvan tanskalaisista "ammattilaisista". Se oli kuitenkin pääasiassa yhden tukikohdan kertomus.
En usko, että monikaan saksalainen, suomalainen tai venäläinen olisi uskaltanut kehuskella sillä, että ampui taistelusta luopuneet vihollishaavoittuneet ojan pohjalle. Toisaalta ymmärsin, että seura tekee kaltaisekseen ja tavallaan ympäristö muokkaa yksilöä suuntaansa.
En tietenkään tiedä, miten feminiini yhteiskunta Tanska on: prostituutiota ainakin ymmärretään Alankomaiden tapaan, mutta siitä poisoppiminen sillä, että ristiretkeillään Yhdysvaltain merijalkaväen kanssa osallistumatta EUBG- tai NRF-pehmoiluun kovan ytimen ulkopolitikkan vuoksi, mutta en oikein ymmärrä, mitä hyötyä tuosta on koko Tanskan puolustukselle.
1970-luvulla todettiin, ettei Tanskaa voida puolustaa, joten johtopäätös taisi olla se, että kun ei voi, ei tarvitsekaan, vaan keskitytään kovan ytimen ulkopolitiikkaan eli vasalliuteen.
Tosin Tanskalla on enemmän imperialistista intressiä maailmalla kuin Suomella, mm. Maersk ja toinen on sitten Grönlanti, johon tarvitsee hyvin nopeasti US Navyn avuksi.
jokiranta kirjoitti:
ei se hyöty ole siellä "muutaman reserviläisen tasolla" vaan ammattiupseerien kokemuksessa esikuntatyössä ja ammattiupseerien kokemuksessa komppaniatason sodanaikaisessa johtamisessa nykyaikaisessa organisaatiossa.
johtamisesta menestyminen on kiinni.
se opitaan kotona realistisissa harjoituksissa. siellä opitaan ihan muita jutskia.
libanoissa vartiopalvelu ei paljoa opeta ja on ihan halosen ja tuomiojan ideologiajuttuja.
"Ammattiupseerit"
Eikö nuo ammattiupseerit kannattaisi lähettää US Armyyn 10 vuodeksi - 15 vuodeksi johtamaan jostain Bronxista tai Texasista koottua komppaniaa kaikkiin niihin sotiin, joita Yhdysvallat vain edestään voi löytää. Voisivat oppia esikaupunkitason englantia sujuvasti sekä PowerPoint -esittämisen ja saisivat relevanttia ammatillista työkokemusta?
Miten vartiopalvelus Libanonissa opettaa Aleksanteri Suuren veroiseksi sotapäälliköksi, joka tosin oli kyllä moderni sateenkaarimies, hieman kuin sotilasansiomitalisti Haavisto.
Miten tuolla tekniikalla kranaatinheittimistö, panssarijoukot, panssarintorjunta, ilmatorjunta, pioneerit, viestijoukot, huolto jne. oppivat yhtään mitään kuusimetsistä tai peltoaukeista?
Miten me veronmaksajat voimme valvoa, mitä ammattisotilaat oikein ulkomailla puuhaavat? Sinnehän ei ulotu kunnolla edes valtionhallinnon tarkastusvirasto!
Meidän ammattipoikamme Afganistanissa
adam7 kirjoitti:
Eikö nuo ammattiupseerit kannattaisi lähettää US Armyyn 10 vuodeksi - 15 vuodeksi johtamaan jostain Bronxista tai Texasista koottua komppaniaa kaikkiin niihin sotiin, joita Yhdysvallat vain edestään voi löytää. Voisivat oppia esikaupunkitason englantia sujuvasti sekä PowerPoint -esittämisen ja saisivat relevanttia ammatillista työkokemusta?
Miten vartiopalvelus Libanonissa opettaa Aleksanteri Suuren veroiseksi sotapäälliköksi, joka tosin oli kyllä moderni sateenkaarimies, hieman kuin sotilasansiomitalisti Haavisto.
Miten tuolla tekniikalla kranaatinheittimistö, panssarijoukot, panssarintorjunta, ilmatorjunta, pioneerit, viestijoukot, huolto jne. oppivat yhtään mitään kuusimetsistä tai peltoaukeista?
adam7 kirjoitti:
Miten me veronmaksajat voimme valvoa, mitä ammattisotilaat oikein ulkomailla puuhaavat? Sinnehän ei ulotu kunnolla edes valtionhallinnon tarkastusvirasto!
Meidän ammattipoikamme Afganistanissa
kimmo.j
Respected Leader
Tosi tilanne jossa joku kovasti yrittää tappaa sinua on varmasti erilainen kuin simuloitu harjoitus. Tietoisuus tästä uhasta aiheuttaa ihmisele stressiä. Tämä stressi muuttaa meidän toimintaamme ja olemalla tuon kaltaisissa tilanteissa joissa joudutaan tekemään päätöksiä opitaan ihmisen toiminnasta ja voidan kehittää sitä kertauksissa annettavaa koulutusta. Toisaalta saadaan kokemusta aseista, laitteista ja varusteista.
Sotiminen on monen asian summa, se ettei kaikkia aselajeja saada ulkomaille hakemaan oppia jostain kivasta pikku taistelusta, ei vähennä niiden muutamien saamaa kokemusta. Linkkisi osoittaa, juuri sen ettei kaikista ole kriisiorganisaatioon, nyt kyseinen majuri on todettu "kevyeksi" ja tuskin hänen sodanajan sijoituksensa on enää kummoinen.
Sotiminen on monen asian summa, se ettei kaikkia aselajeja saada ulkomaille hakemaan oppia jostain kivasta pikku taistelusta, ei vähennä niiden muutamien saamaa kokemusta. Linkkisi osoittaa, juuri sen ettei kaikista ole kriisiorganisaatioon, nyt kyseinen majuri on todettu "kevyeksi" ja tuskin hänen sodanajan sijoituksensa on enää kummoinen.