Palvelustapaturma ja Valtiokonttorin toiminta

Hei !

Nyt on pakko ottaa kaikki keinot käyttöön ja jopa kokeilla löytyykö mistään foorumin puolelta kokemuksia Valtiokonttorista vakuutusyhtiönä vammautumistilanteessa.

Omasta varusmiespalveluksesta jäi kyllä paska maku suuhun - ei itse palveluksen, vaan jälkipyykin osalta.

Tammikuussa alkanut palvelus meni hienosti, ensimmäiset kolme viikkoa. Kolmen hienon viikon jälkeen metsässä ryynätessä tuli juostua kohtuullisen kovaa vauhtia jonkun hauskaan jekkuun, eli maastoutettuun kuoppaan. Ei siinä, tilanne kun oli päällä ei tässä välissä ehtinyt sen suuremmin miettiä, kova oli kipu, mutta jatkettiin toimintaa.

Tästä tapauksesta selkä jäi erittäin kipeäksi, eikä kipu tuntunut perus lihaskivulta. Eräässä maastoharjoituksessa kiputilanne paheni niin, että oli käytävä lääkärillä. Lääkäri diagnosoi ilman minkäänlaista tutkimista, että revähtänyt lihas se siellä vaan kiusaa, lisää buranaa ja paratabseja naamaan ja menoksi.

Lääkärin ohjeilla ja niihin luottaen tästä sitten jatkettiin eteenpäin, päivittäisen kivun kanssa miettien sitä, että on kyllä elämän kovimmat lihassäryt. Huhtikuussa mukaan astui hermosärky, kuminauhamainen kipu vasemmassa jalassa, jota ei tietenkään tässä vaiheessa hermosäryksi osannut epäillä, olihan selkä vain revähtänyt, myös tästä hermosärystä tuli päivittäinen ja pysyvä oire.

Sen verran kovaa tuli kirottua kipua, että jotenkin onnistui erottumaan joukosta ja jopa pysymään sen mukana, että toukokuussa iski sitten lähtö Haminaan, RUKkiin. Kipujen edelleen ollessa läsnä iski tämä rasituksen "viisinkertaistuminen" niin kovasti päälle, että oli käytävä uudelleen kertomassa oireita lääkärille. Haminan päässä lääkäri oli huomattavasti asiallisempi, kuin aiemmassa varuskunnassa ja tämä laittoi välittömästi Kotkan Keskussairaalaan lähetteen kuvaukseen. Selkä kuvattiin ja täältä löytyi hermojuurta hinkkaava pullistunut välilevy, palvelus kuitenkin jatkui, vahvoilla kipu- ja unilääkkeillä.

Näistä hetkistä eteenpäin kipu ainoastaan voimistui ja lopulta maastoharjoituksessa antoi periksi, alkoi tajuntaa hämärryttävä kipu, jonka vuoksi tulikin välitön kotiutus ja kiire siviilipuolelle lähetteiden kanssa arvioitavaksi. Siviilipuolella tie johti yhdelle Suomen johtavista neurokirurgeista ja tämän ensinäkemisen lausunto tiputti vahvasti maanpinnalle, tai sen alle. Neurokirurgin mukaan oireita tarkastellessa ollaan hyvin myöhässä, leikkauksen ennuste on heikentynyt huomattavasti, kuin mitä se olisi ollut oikeansuuntaisella ja ajoissa tehdyllä hoidolla. Tämän vuoksi hermostoa koetettiin ensin puudutella, jonka jälkeen kuitenkin todettiin, että leikkaus on välttämätön.

Pelot osuivat oikeaan ja leikkaus ei poistanut oireita, ei selästä, eikä jalasta, jonka hermo oli joutunut kärsimään reilusti yli puolen vuoden ajan lähes päivittäistä rääkkiä.

Tilanteen kanssa on oppinut elämään ja toivo elää yhä kuntoutumisen suhteen tulevaisuudessa, mutta nyt ongelmaksi on muodostunut Valtiokonttori.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat asiaa arvioineet ja neurokirurgin mukaan tammikuussa diagnoosin tehnyt lääkäri olisi syyllistynyt hoitovirheeseen, koska oireet ovat kuvanneet kuvausta vaativaa vammaa. Valtiokonttori elää kuitenkin edelleen mielestään "oikealla" lausunnolla ja kertoo, että selkä on todellakin vain revähtänyt ja välilevynpullistumalla / hermo-oireistolla ei ole mitään tekemistä varusmiespalveluksen kanssa tai jos on, niin ovat maksimissaan pahentuneet, eivät aiheutuneet varusmiespalvelusvuoden aikana, jopa leikkaus oli heidän mielestään toisen vamman hoitoa, eikä kuulunut heidän korvattavakseen.

Onko Valtiokonttorin kanssa taistelu yhtä tyhjän kanssa, vaikka faktat puhuvat täysin heidän lausuntojaan vastaan? Luotan kuitenkin neurokirurgin sanaan, sekä muiden tilannetta arvioineiden lääkäreiden lausuntoihin siitä, että kaksi erillistä selkävammaa, samalla kipuoireistolla on niin harvinaisen mahdoton tilanne, että vamma selvästi omaa syyseurausyhteyden tammikuun tapaturmaan. Nykyisen lainsäädännön valossa valtiokonttorin pitäisi myös jollain tavoin pystyä perustelemaan miksi käsittelevät asiaa edelleen revähdyksenä ja ainoastaan välilevysairauden pahenemana, vaikka eivät ole millään tavoin todistaneet revähdystä ja sitä, etteikö välilevyn osalta vahinko olisi käynyt tammikuussa ja pitkä päivittäinen fyysinen rasitus palveluksen aikana pääsi tuhoamaan hermoa vakavasti.

Miten voi olla, että meillä puolustusvoimissa mainostetaan, kuinka ollaan vakuutettuja palvellessa valtion puolesta myös mm. vapaa-ajalla palveluksen ajan, mutta kuitenkin itse palveluksessa syntynyttä vammautumista ei suostuta korvaamaan.

Suositan jokaiselle, että älkää itseänne ainakaan armeija aikana riko, saatte taistella terveydestä ja korvauksista samanaikaisesti väsymykseen asti.

Terveisin lääkärin mukaan 100% työkyvytön, haitta-asteikolla ~14 tason vammautunut varusmies, joka on oikeasti erittäin katkera tästä viimeisestä kolmesta vuodesta, kun tuhoutui mahdollisesti koko loppuelämä ja tulevaisuus siinä mukana.
 
Valtiokonttorin päätöksiin voi hakea muutosta vakuutusoikeudesta, kunhan omat erikoisasiantuntijat ovat kuviossa mukana. Valtiokonttori on samanlainen vakuutusyhtiö korvausasioissa kuin kaupalliset.

Miinaan ajo ja selkä vamma oli eräälle kriha-veteraanille vain luontaista kulumaa.
 
Hieman vastaavanlainen tapaus valtionkonttoria vastaan on ollut. Rauhanturvaajana ollut ammattialiupseeri, joka menetti terveytensä IED-räjähdyksessä Afganistanissa. Jospa hänen kokemuksensa/tarinansa auttaisi. Ota häneen yhteyttä.
@Mikfin70 kerkesi ensin...
 
Valtiokonttorin päätöksiin voi hakea muutosta vakuutusoikeudesta, kunhan omat erikoisasiantuntijat ovat kuviossa mukana. Valtiokonttori on samanlainen vakuutusyhtiö korvausasioissa kuin kaupalliset.

Miinaan ajo ja selkä vamma oli eräälle kriha-veteraanille vain luontaista kulumaa.
Tämä tiedossa ja oikeutta haetaan niin korkealta, kuin asian kanssa tarve vaatii.

Tällä hetkellä asia odottaa Valtiokonttorilta itseltään vielä uutta päätöstä asiassa, koska tässä samassa sopassa on mm. PVK, joten ei aivan yksinkertainen hoitaa eteenpäin.

Valtiokonttorin omassa muutoksenhaussa ensimmäistä kertaa kun asia kävi muuttui sen verran, että korvasivat fysioterapian ensimmäiseltä 6kk ajalta, vaikka aiemmin eväsivät korvaukset myös siitä.

Oma leikannut lääkäri joutui itse sairauslomalle juuri sopivasti, kun lausuntoja piti kerätä, niin käsiteltiin ilman että häntä kuultiin asiassa. Nyt palannut takaisin töihin, joten asia laitettiin vielä Valtiokonttorille itselleen bumerangina takaisin ja toivotaan, ettei tarvitse lähteä Vakuutusoikeuteen asiasta taistelemaan. Samat asiat ne muidenkin lausunnoissa ilmi tulivat, mutta jos leikanneen lääkärin nimi ja kärkkäät vastaväitteet sattuvat vaikka Valtiokonttorin asiantuntijalääkärin mielipiteeseen vaikuttamaan niin, että oikeus tapahtuu heidän omassa, uudessa päätöksessään, vaikka kovasti tosiaan olivat sitä mieltä, ettei leikkauksessakaan leikattu vammaa, eivät tosin suostuneet kertomaankaan mitä leikkaus sitten heidän mukaansa koski.

Turhauttavaa taistoa, elämästä hukkuu jatkuvasti vuosia fyysisen toimintakyvyn puutteeseen ja pahimmillaan lisää vuosia sitten jälkeenpäinkin oikeuden saamiseen asiassa. Työllistyminen ylipäätään vaikeutuu jatkossa jokaisen päivän myötä, mitä eläkettä kertyy, kun mm. ammattitaito vanhenee muiden sitä pitäessä yllä työskentelyllä.
 
Hieman vastaavanlainen tapaus valtionkonttoria vastaan on ollut. Rauhanturvaajana ollut ammattialiupseeri, joka menetti terveytensä IED-räjähdyksessä Afganistanissa. Jospa hänen kokemuksensa/tarinansa auttaisi. Ota häneen yhteyttä.
@Mikfin70 kerkesi ensin...
Rajulta kuullostaa räjähdysvertaukset kuitenkin omassa tilanteessa, mutta toki niin kuullosti sana vammautunutkin ensimmäisen vuoden siltä, että nyt ei puhuta itsestä.

Siihenkin lopulta pitänyt vain tottua, koska ei tämä tästä ainakaan asiaa välttelemällä paremmaksi muutu.

Täytyy hieman kaivella ennakkotapauksia, tosin olen ollut yhteydessä Asevelvollisena Vammautuneet Ry:hyn ja sieltäkin jonkinlaista apua taistoon luvattu, sinne päähän asia jäi tauolle kun Valtiokonttorilta lähdettiin hakemaan uutta omaa päätöstään uusien lausuntojen pohjalle.
 
Hei !

Nyt on pakko ottaa kaikki keinot käyttöön ja jopa kokeilla löytyykö mistään foorumin puolelta kokemuksia Valtiokonttorista vakuutusyhtiönä vammautumistilanteessa.

Omasta varusmiespalveluksesta jäi kyllä paska maku suuhun - ei itse palveluksen, vaan jälkipyykin osalta.

Tammikuussa alkanut palvelus meni hienosti, ensimmäiset kolme viikkoa. Kolmen hienon viikon jälkeen metsässä ryynätessä tuli juostua kohtuullisen kovaa vauhtia jonkun hauskaan jekkuun, eli maastoutettuun kuoppaan. Ei siinä, tilanne kun oli päällä ei tässä välissä ehtinyt sen suuremmin miettiä, kova oli kipu, mutta jatkettiin toimintaa.

Tästä tapauksesta selkä jäi erittäin kipeäksi, eikä kipu tuntunut perus lihaskivulta. Eräässä maastoharjoituksessa kiputilanne paheni niin, että oli käytävä lääkärillä. Lääkäri diagnosoi ilman minkäänlaista tutkimista, että revähtänyt lihas se siellä vaan kiusaa, lisää buranaa ja paratabseja naamaan ja menoksi.

Lääkärin ohjeilla ja niihin luottaen tästä sitten jatkettiin eteenpäin, päivittäisen kivun kanssa miettien sitä, että on kyllä elämän kovimmat lihassäryt. Huhtikuussa mukaan astui hermosärky, kuminauhamainen kipu vasemmassa jalassa, jota ei tietenkään tässä vaiheessa hermosäryksi osannut epäillä, olihan selkä vain revähtänyt, myös tästä hermosärystä tuli päivittäinen ja pysyvä oire.

Sen verran kovaa tuli kirottua kipua, että jotenkin onnistui erottumaan joukosta ja jopa pysymään sen mukana, että toukokuussa iski sitten lähtö Haminaan, RUKkiin. Kipujen edelleen ollessa läsnä iski tämä rasituksen "viisinkertaistuminen" niin kovasti päälle, että oli käytävä uudelleen kertomassa oireita lääkärille. Haminan päässä lääkäri oli huomattavasti asiallisempi, kuin aiemmassa varuskunnassa ja tämä laittoi välittömästi Kotkan Keskussairaalaan lähetteen kuvaukseen. Selkä kuvattiin ja täältä löytyi hermojuurta hinkkaava pullistunut välilevy, palvelus kuitenkin jatkui, vahvoilla kipu- ja unilääkkeillä.

Näistä hetkistä eteenpäin kipu ainoastaan voimistui ja lopulta maastoharjoituksessa antoi periksi, alkoi tajuntaa hämärryttävä kipu, jonka vuoksi tulikin välitön kotiutus ja kiire siviilipuolelle lähetteiden kanssa arvioitavaksi. Siviilipuolella tie johti yhdelle Suomen johtavista neurokirurgeista ja tämän ensinäkemisen lausunto tiputti vahvasti maanpinnalle, tai sen alle. Neurokirurgin mukaan oireita tarkastellessa ollaan hyvin myöhässä, leikkauksen ennuste on heikentynyt huomattavasti, kuin mitä se olisi ollut oikeansuuntaisella ja ajoissa tehdyllä hoidolla. Tämän vuoksi hermostoa koetettiin ensin puudutella, jonka jälkeen kuitenkin todettiin, että leikkaus on välttämätön.

Pelot osuivat oikeaan ja leikkaus ei poistanut oireita, ei selästä, eikä jalasta, jonka hermo oli joutunut kärsimään reilusti yli puolen vuoden ajan lähes päivittäistä rääkkiä.

Tilanteen kanssa on oppinut elämään ja toivo elää yhä kuntoutumisen suhteen tulevaisuudessa, mutta nyt ongelmaksi on muodostunut Valtiokonttori.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat asiaa arvioineet ja neurokirurgin mukaan tammikuussa diagnoosin tehnyt lääkäri olisi syyllistynyt hoitovirheeseen, koska oireet ovat kuvanneet kuvausta vaativaa vammaa. Valtiokonttori elää kuitenkin edelleen mielestään "oikealla" lausunnolla ja kertoo, että selkä on todellakin vain revähtänyt ja välilevynpullistumalla / hermo-oireistolla ei ole mitään tekemistä varusmiespalveluksen kanssa tai jos on, niin ovat maksimissaan pahentuneet, eivät aiheutuneet varusmiespalvelusvuoden aikana, jopa leikkaus oli heidän mielestään toisen vamman hoitoa, eikä kuulunut heidän korvattavakseen.

Onko Valtiokonttorin kanssa taistelu yhtä tyhjän kanssa, vaikka faktat puhuvat täysin heidän lausuntojaan vastaan? Luotan kuitenkin neurokirurgin sanaan, sekä muiden tilannetta arvioineiden lääkäreiden lausuntoihin siitä, että kaksi erillistä selkävammaa, samalla kipuoireistolla on niin harvinaisen mahdoton tilanne, että vamma selvästi omaa syyseurausyhteyden tammikuun tapaturmaan. Nykyisen lainsäädännön valossa valtiokonttorin pitäisi myös jollain tavoin pystyä perustelemaan miksi käsittelevät asiaa edelleen revähdyksenä ja ainoastaan välilevysairauden pahenemana, vaikka eivät ole millään tavoin todistaneet revähdystä ja sitä, etteikö välilevyn osalta vahinko olisi käynyt tammikuussa ja pitkä päivittäinen fyysinen rasitus palveluksen aikana pääsi tuhoamaan hermoa vakavasti.

Miten voi olla, että meillä puolustusvoimissa mainostetaan, kuinka ollaan vakuutettuja palvellessa valtion puolesta myös mm. vapaa-ajalla palveluksen ajan, mutta kuitenkin itse palveluksessa syntynyttä vammautumista ei suostuta korvaamaan.

Suositan jokaiselle, että älkää itseänne ainakaan armeija aikana riko, saatte taistella terveydestä ja korvauksista samanaikaisesti väsymykseen asti.

Terveisin lääkärin mukaan 100% työkyvytön, haitta-asteikolla ~14 tason vammautunut varusmies, joka on oikeasti erittäin katkera tästä viimeisestä kolmesta vuodesta, kun tuhoutui mahdollisesti koko loppuelämä ja tulevaisuus siinä mukana.
Valtiokonttori on perseestä, sen verran on tietoa kertynyt ihan tässä seuratessa. Yrittävät AINA sluibata väsyttämällä vastapuolen. Tähän tarvit jonkun lakipuolen osaajan tueksi ja taistelumieltä.
 
Valtiokonttorin, kuten vakuutusyhtiöiden yleensä, päätavoite ei ole maksaa oikeudenmukaisia korvauksia kenelläkään, vaan kaikin keinoin välttyä minkäänlaisten korvausten maksamiselta. Tarpeen tullen käsittelyjä venytetään vaikka vuosikymmenien mittaiseksi erilaisilla verukkeilla, toiveinansa on, että asiakas väsyy tappelemaan, asiakkaan rahat eivät riitä asian jatkokäsittelyihin, tai asiakas potkaisee tyhjää kesken asian käsittelyn.
 
Täytyy hieman kaivella ennakkotapauksia, tosin olen ollut yhteydessä Asevelvollisena Vammautuneet Ry:hyn ja sieltäkin jonkinlaista apua taistoon luvattu, sinne päähän asia jäi tauolle kun Valtiokonttorilta lähdettiin hakemaan uutta omaa päätöstään uusien lausuntojen pohjalle.
Perus jarrutuskuvio. Antoivatko deadlinen omalle toiminnalleen? Se pitää aina pyytää ja iskeä kiinni jos ei kuulu. Kaikki viestiliikenne tietysti talteen.
 
Valtiokonttorin, kuten vakuutusyhtiöiden yleensä, päätavoite ei ole maksaa oikeudenmukaisia korvauksia kenelläkään, vaan kaikin keinoin välttyä minkäänlaisten korvausten maksamiselta. Tarpeen tullen käsittelyjä venytetään vaikka vuosikymmenien mittaiseksi erilaisilla verukkeilla, toiveinansa on, että asiakas väsyy tappelemaan, asiakkaan rahat eivät riitä asian jatkokäsittelyihin, tai asiakas potkaisee tyhjää kesken asian käsittelyn.
Tämä on tässä tullut huomattua. Kyseessä kuitenkin aivan selvä tapaus, eikä oireet ilmaantunut esim. palveluksen jälkeen, vaan jo sen aikana, jolloin niitä myös on hoidettu.

Tätä samaa sanoi myös neurokirurgi, että on kuitenkin selvästi osoitettavissa, ettei ole oirekuvasta huolimatta tehty jatkotutkimuksia, eli nykyisen vamman synty ja paheneminen olisivat lainmukaan suoraan Puolustusvoimien, eli vakuutusyhtiönsä Valtiokonttorin vastuulla. Yritetään vaan venyttää pitkänkaavan kautta, jos vaikka tulee luovutusvoitto.
 
Perus jarrutuskuvio. Antoivatko deadlinen omalle toiminnalleen? Se pitää aina pyytää ja iskeä kiinni jos ei kuulu. Kaikki viestiliikenne tietysti talteen.
Ei ole mitään aikatauluja, sillä oikeastaan hermo nyt paloi tänään tuossa tuskastellessa, kun heille päin kirjoittelin tiedustelua asiasta. Kaiken olen pyytänyt paperipostina ja koko nippu nyt neurokirurgin pöydällä, lupasi antaa lausuntoja heidän "asiantuntijana" väitteiden kumoamiseksi.

Ainoastaan haittaraha oli käsitelty uudelleen, vaikka kaikki työkyvyttömyyskorvauksista lähtien piti käsitellä. Haittarahan osalta päätös oli kielteinen, koska eivät katso jättäneen mitään pysyvää. Jokainen hoitanut lääkäri kuitenkin sanonut, ettei tälläisen jakson jälkeen enään koskaan entiselleen palaa.

Haittarahan osalta ei myöskään ollut pyydetty lausuntoa neurokirurgilta, vaikka sen lausunnon takia uudelleenkäsittelyä lähdettiin hakemaan.

Eli ei aivan mene kuin oppikirjassa. Asia kerrallaan käsketään myös tutkituttamaan Potilasvahinkokeskuksella, kun yhtäkkiä potilasvahinkoja onkin leikkauksen yms. jäljiltä eikä tosiaan palveluksesta jääneitä vammoja.
 
Pitäisi jokin media melkein saada kiinnostumaan aiheesta, jotta asia itsessään saisi huomiota.

Tällöin olisi hieman Valtiokonttorille päin painetta, jotta hoitavat asian kunnialla maaliin, niitä hätääntyneitä äitejä ja isiä kuitenkin riittää, jotka pelkäävät sitten oman poikansa/tyttärensä puolesta, jos jotain sattuukin ja jäävät samaan tilanteeseen missä itse elän nyt.

Aiemmin jo oli tarkoitus antaa asiasta haastattelua, mutta rupesi just niinä päivinä näyttämään siltä, että asia selviää oikeudenmukaisesti. Noh, ei selvinnyt, olisi vain pitänyt antaa haastattelut ja lehdille syytä revitellä tällä toiminnalla, josko sielläkin olisi herätty millainen imagohaitta tälläiselläkin asialla on, ei vain Valtiokonttorille vaan myös Puolustusvoimille itselleen.
 
Tämä on tässä tullut huomattua. Kyseessä kuitenkin aivan selvä tapaus, eikä oireet ilmaantunut esim. palveluksen jälkeen, vaan jo sen aikana, jolloin niitä myös on hoidettu.

Tätä samaa sanoi myös neurokirurgi, että on kuitenkin selvästi osoitettavissa, ettei ole oirekuvasta huolimatta tehty jatkotutkimuksia, eli nykyisen vamman synty ja paheneminen olisivat lainmukaan suoraan Puolustusvoimien, eli vakuutusyhtiönsä Valtiokonttorin vastuulla. Yritetään vaan venyttää pitkänkaavan kautta, jos vaikka tulee luovutusvoitto.
En ole juristi, mutta ymmärtääkseni Suomen Valtiokonttorin touhut voi viedä myös EU-tuomioistuimen pähkäiltäviksi, jos siltä alkaa näyttää. Jostain syystä tätä mahdollisuutta ei niin hirmuisesti mainosteta missään.
 
Valtiokonttori on perseestä, sen verran on tietoa kertynyt ihan tässä seuratessa. Yrittävät AINA sluibata väsyttämällä vastapuolen. Tähän tarvit jonkun lakipuolen osaajan tueksi ja taistelumieltä.
Tämä meni aiemmin ohi kokonaan. Lakiosaamista haen varmasti tähän rinnalle, tuolta Asevelvollisena Vammautuneet Ryltä varmaan jotain suosituksia luulisi saavan aiheeseen liittyen.

Taistelumieltä löytyy varmasti, sitä fyysistä kipua ja tuskaa sen verran tuli padottua mm. RUKn suorittaessa muiden mukana hermovaurion kanssa, joka aiheutti taas kivullaan upeita lieveilmiöitä, mm. kahden tunnin yöunia silloin, kun olisi ollut mahdollisuus nukkua.
 
Tämä meni aiemmin ohi kokonaan. Lakiosaamista haen varmasti tähän rinnalle, tuolta Asevelvollisena Vammautuneet Ryltä varmaan jotain suosituksia luulisi saavan aiheeseen liittyen.

Taistelumieltä löytyy varmasti, sitä fyysistä kipua ja tuskaa sen verran tuli padottua mm. RUKn suorittaessa muiden mukana hermovaurion kanssa, joka aiheutti taas kivullaan upeita lieveilmiöitä, mm. kahden tunnin yöunia silloin, kun olisi ollut mahdollisuus nukkua.
Haminakin kun ei ollut edes oma toive, ei edes AUK, vaan puolen vuoden tekamölli olis ollut ykkönen, toki nuoruuden neljän sivun Trafin liikennerikkomushistorialla hautasin sen toiveen, mutta puolen vuoden edestä puhuin kaikkialla. Sillä samalla Trafin rekisterillä lopulta MotoAUKn kautta HuoltoRUK. Puolivuotta oli ihan siksi, että firma vedettävänä siviilissä, niin kiire ois ollut takas.

Nyt ei oo enään kiire, kun liikkuminenkin on hidasta ja yrityskin kaatui vammautuessa, kun ala sellainen, että kaikki tietotaito on itseopittava ja tietenkin omassa päässä, jolloin hävisi kaikki kilpailuedut, kun itsestä tuli työkyvytön.
 
Valtiokonttori on perseestä, sen verran on tietoa kertynyt ihan tässä seuratessa. Yrittävät AINA sluibata väsyttämällä vastapuolen. Tähän tarvit jonkun lakipuolen osaajan tueksi ja taistelumieltä.
Olin aikoinaan asianomistaja rikosjutussa, jossa valtiokonttori määrättiin korvauksiin. Oikeudenkäynnin jälkeen tuli konttorilta kuitenkin kielteinen korvauspäätös, joka kuitenkin muuttui, kun jutun tutkinut rikospoliisi puuttui asiaan. Eli päällisin puolin selvässäkin asiassa yritettiin koittaa kepillä jäätä, josko voisi jättää maksamatta.
 
Ikävä kuulla vammautumisesta ja asian surkeasta jälkihoidosta.
Tässä ketjussa pariin kertaan mainittu Afganistanissa vammautunut ja Valtionkonttorin kanssa tappelemaan joutunut henkilö on ainakin toiminut aiemmin Vammautuneet Kriisinhallintaveteraanit ry:ssä.
Sieltä voisi joka tapauksessa kannattaa kysellä vinkkejä, vaikka tuon yhdistyksen toiminnan alle tämä tapaus ei menekään.
 
Huomenta.

Kiitos tästä, olen tuonne suuntaan asiasta yhteyksissä, kunhan myös koittaa yleisesti aamu.

Omat aamut tosiaan sijoittuvat vähän kivusta riippuen nykyään sinne aamuyö yhden ja neljän välille, unen jäädessä alle tuntiin taikka oikein hyvinä päivinä viiteen tuntiin yössä.

Hermokipu on kyllä niin mahtava asia päälle jäädessään, ettei toivo kyllä yhtään kenellekkään. Itse kipuun saa syödä syöpäpotilaan kipulääkitystä, unilääkitystä yms. ja silti ei pysy hallinnassa. Kantaa vielä mukanaan lieveilmiöitä mm. tätä unettomuutta, neuroottisia oireita yms. muuta mukavaa.
 
Miten paha oirekuva sulla on?

Neurotohtori varmasti puhunut kattavasti, mutta muista että kropalla on huikea kyky palautua. Hermokudos uusiutuu n. 1mm vuorokaudessa, joten välilevyperäisissä ongelmissa jopa kolmen vuoden homma. Aivojen kipumuistin palautuminen voi viedä 5-7 vuotta, eli valekipua voi olla pitkään ja kroppa ei ymmärrä onko kipua aitoa vai ei, jolloin se puolustaa itseään suojakrampeilla jotka aiheuttaa taas aitoa kipua. En voi korostaa tarpeeksi fysioterapian ja osaavan fysiatrin merkitystä, vaikka itselläkin on usko vähän väliä koetuksella.

Sanon nää vaan tsempiksi, en väheksyäkseni, sillä hoitovirhe on hoitovirhe ja peruuttamaton vaurio on peruuttamaton vaurio. Muista, että mielenhallinta ja tähtäin tulevassa on nyt tärkeimmät asiat mitä voit tehdä.

Nimim. Toinen silmä pykii, kun jalassa vaurio.
 
Miten paha oirekuva sulla on?

Neurotohtori varmasti puhunut kattavasti, mutta muista että kropalla on huikea kyky palautua. Hermokudos uusiutuu n. 1mm vuorokaudessa, joten välilevyperäisissä ongelmissa jopa kolmen vuoden homma. Aivojen kipumuistin palautuminen voi viedä 5-7 vuotta, eli valekipua voi olla pitkään ja kroppa ei ymmärrä onko kipua aitoa vai ei, jolloin se puolustaa itseään suojakrampeilla jotka aiheuttaa taas aitoa kipua. En voi korostaa tarpeeksi fysioterapian ja osaavan fysiatrin merkitystä, vaikka itselläkin on usko vähän väliä koetuksella.

Sanon nää vaan tsempiksi, en väheksyäkseni, sillä hoitovirhe on hoitovirhe ja peruuttamaton vaurio on peruuttamaton vaurio. Muista, että mielenhallinta ja tähtäin tulevassa on nyt tärkeimmät asiat mitä voit tehdä.

Nimim. Toinen silmä pykii, kun jalassa vaurio.
Yritin kaivaa tähän hätään viimeisimpiä lausuntoja, mutta ovat tosiaan neurokirurgilla lähestulkoon kaikki mapit, niin yritetään muistaa, vaikka unettomuus vie osan myös muistista.

Palautumisesta on joo ollut puhe ja sillä vielä elätänkin toiveita mm. työkyvystä, sekä ylipäätään "elettävästä elämästä".

L5 väli tais olla leikattu väli ja siellä S21 hermo puristuksissa, siitä on hyvä aloittaa.

Hermosta on päällimmäinen suojakuori tms. tuhoutunut täysin puristuksissa ollessaan, kun on joutunut kokemaan jatkuvaa, päivittäistä hankaavaa liikettä tuolloin palveluksen aikana. Perus siviilielämässä vastaavaan puristukseen kohdistuu huomattavasti vähemmissä määrin rasitusta.

Leikattu marras -21, tämän jälkeen ei kivuton, mutta parempi n. 2 viikkoa selkäkivun osalta, hermokipu tietenkin entisellään. Kuvattu keväällä -22, todettu että sama väli pullistunut uudelleen, vähän lausunnosta riippuen vastaavaksi kuin ennen leikkausta tai jopa laajemmaksi (mahdollisesti traumassa ja sitä seuranneessa pitkäaikaisessa rasituksessa saanut sen verran väännettyä itseään vinoon ettei pysyisikään edes kasassa, leikkauksessa jouduttu hiomaan luustoa, jotta saatu hermo pinteestä, mahdollisen traumaperäisen asentomuutoksen spekulointi taas tulee siitä, että taustaa on mm. vuosikymmenestä jääkiekkoa ja selkäoireita ei koskaan elämässä aiemmin ole ollut). Kuvauksessa näkyy myös hieman leikkauksessa syntynyttä arpikudosta, joka saattaa taas omalta osaltaan aiheuttaa sen, ettei hermo pääse liikkumaan. Uusintaleikkaukseen ei kukaan kuitenkaan tähän mennessä ole ryhtynyt, koska mm. arpikudoksen vuoksi riskit kuulemma nousevat lopulta korkeammiksi, kuin hyödyt.

Kipuoireisto tällä hetkellä sisältää jatkuvan "polttavan" terävän hermokivun vasemmassa alaraajassa, joka on lähestulkoon koko jalan pituudelta yhtenäinen, pahimmat paikat pohkeen yläosassa ja pakarassa, joihin myös liikemuutokset tuntuvat ensimmäisenä. Kipu on tauotonta, eli myös voimakas lepokipu. Pienikin fyysinen liike provosoi kipua ja kivun pahentuessa se ei palaudu liikkeen loputtua aiemmalle tasolleen, vaan "jää päälle" pahempana jopa useaksi päiväksi. Selän osalta kipu on vähemmän terävää ja selkä jäänyt nyt hermokivun takia vähemmälle huomiolle ja siltä osin hoidetaan tällä hetkellä ainoastaan oiretta. Selkäkipuun helpottaa haettavat kipu- ja lihasrelaksanttipiikit aina n. 2-3viikoksi kerrallaan, eivät tee selästä kivutonta, mutta kivusta huomattavasti helpomman. Nämä sitten mukanaan tuo "sähköiskuja", vasemman jalan ja käden pakkoliikkeitä, joita lähimmin kuvaa ehkä "nyppiminen", eli saattavat hyppiä mm. levossa omia aikojaan. Vasemmassa jalassa myös tuntopuutoksia ja lämpötilatunto olematon.

Pitkäaikainen istuminen / seisominen aiheuttaa voimistuvaa kipua, maaten selkä hieman kaarella tyynyn avulla on paras, mutta ei silti hyvä. Kävely on muutaman sadan metrin ajan siedettävää, tämän jälkeen kipu provosoituu niin selässä, kuin jalassa. Nukahtaminen tarvitsee aikaa n. 3-4h, eli sänkyyn mennessä 21 aikaan nukahtaa n. puoliltaöin, herääminen tapahtuu jossain vaiheessa yöllä voimistuvaan kipuun ja tämän jälkeen ei uudelleen nukahtaminen ole mahdollista.

Kipuoireisto on näinkin voimakas, vaikka lääkityslista sisältää mm. Lyrica, Oxynorm, Targinic, Sirdalud, Triptyl, Limbitrol yms. erittäin vahvoja kipulääkkeitä.

Fysioterapeutti nostelee pääosin käsiään, syviä vatsalihaksia yms. pientä liikettä tehdään päivittäin hänen ohjeistuksellaan, mutta suurempaa liikettä ei päästä kuntoutuksenkaan osalta tekemään, kun ylimääräinen kipu kertoo, että nyt aiheuttaa vain vahinkoa.

Kaikessa mahdollisessa olen kyllä välittömästi mukana, mistä saattaa apua löytyä tai kuntoutuminen edistyä, eli fysioterapia käynnissä kyllä ja sieltä lähtee aina kaikki suositeltu matkaan. Tämä hermon liikkumattomuus/kiinnikkeisyys arpikudoksessa on Fysiatrian antama arvio, joten siksi tällä puolella otetaan erittäin rauhakseltaan. Toki kovin suuret liikkeet eivät ole edes mahdollisia, koska mm. selkä taipuu muutaman kymmentä astetta eteenpäin, ennenkuin laukeaa kipu vahvempana päälle.

Tällä hetkellä kuitenkin on sentään vielä hoitosuunnitelmaa tulevaisuuteen, nyt aivan näinä päivinä aloitetaan aivoihin annettava magneettistimulaatiohoito, johon liittyen neurokirurgi kertoi, että on enemmän kasvojen hermokipuihin käytettävä, eikä kannata kaikkia panoksia iskeä siihen kiinni. Tämän hoitojakson jälkeen tarjolla on vielä selkäytimeen annettavaa sähköstimulaatiota, eli leikataan jokin johdin ytimeen ja laitetaan vyötärölle laite roikkumaan, jolla pitäisi olla sitten parempi vaste alaraajojen hermokivuissa.

Tahtoa tosiaan löytyy kyllä tästä kerätä itsensä ja ainakin vielä on myös mielelläkin jaksamista sitä yrittää, vaikka pettymykset ovat laskettavissa jo kymmenissä kerroissa. Muutoinkaan ollut paikallaan pysyvä ihminen ennen vammautumista, niin koville ottaa pääosin juuri oma avuttomuus, kun jopa perusasiat mm. pukeutuminen vaativat apua. Toive on kuitenkin siitä huolimatta kova sitä kohtaan, että vielä joku päivä asian osalta saa hyviä uutisia tai joku kaunis aamu herää edes pienemmillä kivuilla.

Jotain saattoi mennä ohi yms., kun tuli pitkää tekstiä, pari vuotta kun nukkuu maksimissaan 5h, mutta normaalilla tasolla lähempänä kolmea tuntia yössä, niin käy yllättävän paljon muistin päälle ja myös se on erittäinkin raskasta, kun tuntuu ettei mikään jää päähän sekuntia kauemmaksi aikaa.
 
Back
Top