Huom! En ole lääkäri, mutta voin vilkaista... Osuu melkoisen lähelle.
Jääkiekolla on voinut olla myötävaikuttamassa lihasepätasapainon ja rasitusperäisen rappeuman osalta, mutta ei ole tähän syypää. Leikkauksissa usein hiotaan nikamaa avarammaksi, jotta vältettäisiin leikkauksen jälkeisen turvotuksen aiheuttama pinne siinä nikaman ympärillä. Leikkauksen jälkeen pullistumaa havaitaan aina, mutta yleensä se "laakea protruusio" eli se on ei-pistemäinen pieni pullistuma joka ei purista hermoa. Normaalia.
Arpikudosta syntyy aina ja se sitoo sekä ärsyttää hermoa todella herkästi. Myeliinituppi eli hermon suojakuori voi palautua viikoissa JOS pinteen/puristuksen aiheuttaja korjataan. Voiko arpikudos kiristää niin ettei hermon kuori pääse palautumaan? Vasta sen jälkeen itse aksoni eli hermo pääsee palautumaan.
Varpaat joko aivan jäässä tai puskee hikeä, tuntoa puuttuu. Jalan nykimiset ja potkut on myös tuttua. Myeliinituppi suojaa hermoa ärsytykseltä ja eristää hermon muusta kudoksesta jotta käskyt kulkee hermoa pitkin tehokkaasti ja vieläpä menee oikeaan paikkaan. Eli tässä kuulostaa tutulta ja "kuuluu asiaan."
PSOAS-asento? Kylkiasennot? Itse välttelen istumista ja seisoskelua, paikallaan seisominen on pitkällä tähtäimellä raskainta mitä ihminen voi tehdä. Kävely ja lepoasennot on monesti parempi ratkaisu.
Lyhennä askelta? Hermo on kiristyneenä ja ärtyy pitkistä askelista etenkin kylmiltään kävellessä.
Gabrion? Epilepsialääke jota käytetään myös ääreishermoston hermovaurioihin. Sirdalud helpottaa nukahtamista, mutta uni on ohutta. Samoin relaksanttivaikutus on vähän kyseenalainen, koska jos kroppa akuutissa tilanteessa haluaa suojakrampata vähentääkseen kipua, Sirdalud myös heikentää sitä suojaa ja sitä kautta ärsytys voi lisääntyä. Oxynormin kanssa ymmärsi viikossa jenkkien Oxycontin-epidemian...
Kliseisesti: Liike on lääke. Sattuu, ei tapa vaan vahvistaa, mutta vituttaa myös äärettömästi. Mutta se pitäisi tapahtua kivun rajoissa... Fysioterapeutin ohjeet varmasti toimivia, mutta itse jaotellut elämisen lepo/liike/treeni-kategorioihin. Lepo ja liike eli vessa, suihku, postilaatikko, Red Bullin haku lähikaupasta, täytyy olla jokapäiväisiä. Treeniä eli fyssarin liikkeitä en tee huonona päivänä, koska turha pyörittää veistä haavassa kun hermo on herkillä. Se mikä on huono päivä, vaatii sit omaa haistelua. Jos suurin osa päivistä on huonoja ja treeni jää suurimman osan ajasta tekemättä, ei sekään vie tilannetta eteenpäin.
En tiedä tarkkaan sun tilannetta, mutta se ylimääräinen kipu voi olla valekipua. Oon ollut useasti 100% varma että jotain hajosi taas, mutta magneetissa näkyy edellistä kertaa parempi tilanne. Kts seuraava.
Liikerajoittuneisuus on hankala. Iso osa siitä on todennäköisesti kipumuistia, mutta sun tapauksessa varmasti hermokipuakin. Onko kukaan käsitellyt sitä leikkausalueen arpikudosta, siis hieroa rytkyttänyt sitä niin että putoat pöydältä? Tuntui itselle niin mukavalta, että tohtori meinasi saada multa turpaan, mutta kotimatkalla teki mieli jo soittaa ja kiittää. Tuntuu edelleen aivan naurettavalle, että se arpikudoksen murjominen voi tehdä noin ison vaikutuksen, mutta itsellä arpikudos kiristi riittävästi että hermo oli lähes kivuttomanakin hälytystilassa ja aivojen kipukeskus ihan hyökkäysvalmiina.
Kun se arven aiheuttama ärsytys kevenee, sitä selkää pääsee käyttämään ja liikeradat laajenee vähitellen. Yleensä ison trauman/kivun jälkeen aivot tulkitsee KAIKEN aistimuksen äärimmäiseksi kivuksi. Kivuton liike on aluksi vain pientä nitkutusta, mutta aivot oppii sitä liikettä toistamalla, että "nyt tehtiin tällaista liikettä epämukavuusrajalle asti eikä se sattunut" ja se kivuton alue laajenee hitaasti. Helvetin hitaasti, mutta laajenee.
Olet aivan yhtä arvokas ihminen nyt kuin 100% terveenäkin. Tää on väliaikaista ja kipu asettuu joko paranemalla ja/tai kivun hallinnalla. Tie on pitkä, valehtelematta kivinen ja kiertelee välillä aivan helvetilliset ryteiköt, mutta sillä on valoisampi määränpää. Sun läheiset auttaa, mutta pelkän kivusta puhumisen lisäksi siihen lähipiiriin kannattaa myös kuvailla miltä se kipu tuntuu, analysoida yhdessä mitä on tehty toisin jos joku päivä onkin parempi tai huonompi. Suosittelen myös puhumaan omista tunteista koska ilmapiiriä parantaa kun huoneessa ei ole elefanttina kivulias mykkäkoululainen vaan sillä on tunteet ja ajatukset joita se kommunikoi
Tunteiden osalta voi kuulostaa myös hurjalta, mutta suomalaismiehellä on huhuttu olevan muitakin tunteita kuin nälän tunne, väsymyksen tunne ja vitutus.
Nyt on paljon tekstiä ja kaikkea en täysin ymmärräkkään, mutta toivottavasti kuitenkin riittävästi niin, että vastauksesta saa kaiken oleellisen irti.
Päivityksenä kuitenkin eiliseen sen verran, että eilinen oli erittäin huono päivä. Unta oli edellisyönä 47minuuttia ja tämä vaikutti samantien seuraavan päivän kiputuntemuksiin ja sitä kautta tietenkin vitutuksen määrään. Osaltaan onni onnettomuudessa, tämän eilisen tekstin ansiosta tänään on oltu yhteydessä kolmesta eri suuntaa ja kaikki positiivista asian edistymistä ajatellen.
Asevelvollisena Vammautuneet Ry - Kanta se, että selkeä Valtiokonttorin korvattava, luvattiin kannanotto asiaan, jos ja kun tarvitsee Vakuutusoikeuteen mennä. Myöskin siellä oli tiedossa Valtiokonttorin taipumus hylkäillä asioita, joihin kuitenkin selkeästi korvausvastuullinen ja kierrättää kaikki mahdolliset reitit, jotta väsytetään muutoinkin jo väsynyt vammautunut, ettei jaksaisi viedä asiaa maaliin asti.
Lakimies - Selkeä korvausvastuu, niin Valtiokonttorilla, kuin myös Potilasvahinkokeskuksella ja nämä korvausvastuut eivät poissulje toisiaan, joitain korvauksia kuuluisi maksaa molempien, joitain taas yhteisvastuullisesti, molempien myötävaikutuksella ollut selkeä yhteys vamman pääsemiseen nykyistä vastaavaksi.
Toimittaja - Soitettiin ja kysyttiin, että haluanko lähteä tekemään asiasta tosiaan julkista, että artikkeli heiltä mielellään irtoaa aiheesta. Armeijasta eläkkeelle kuullostaa hurjalta ja niinhän se kyllä onkin. Korvaustaistelu myös hurjan kuulloista, kun kyseessä on pakollinen varusmiespalvelus, eikä Suomalainen mies oikein voi valitakkaan lähteekö vaiko eikö.
Jääkiekolla tosiaan voisi hyvinkin olla selkävaivoihin merkitystä ja vaikutusta, jalkapallolla vielä kuulemma enemmän, mutta siitä ollaan nyt yhteisymmärryksessä sitä mieltä, että se ei vuosi lopettamisen jälkeen, yllättäen, juuri palveluksessa ja sattumoisin fyysisen trauman kanssa samanaikaisesti aiheuta välilevypullistumia tai hermovaurioita
Hiomisen osalta tässä tapauksessa hiottiin jotain erikoista tai erikoisen paljon, koska tästä mainittiin niin paikan päällä, kuin jälkeenpäin, että jouduttiin tekemään "puolestani" poikkeusratkaisu, koska en nukutettuna ollut oikein mahdollinen ilmaisemaan mielipidettäni. Tästä hiomistarpeesta johtuen myös leikkausarpi kaksinkertaistui alkuperäiseen suunnitelmaan, myös leikkauskertomuksessa kerrottiin jostain työkalunvaihdosta siinä vaiheessa, kun tämä lisätarve huomattiin.
Pullistuman osalta myös ehkä hieman huonosti muotoiltu aamun viesti, tässä tosiaan kyseessä hermoon vastaava pullistuma (lausunnoissa eroa, toinen sanoo laajemmaksi, toinen vastaavaksi), mutta hermoon suuntautuvasti pienempi kuitenkin, kuin ennen leikkausta.
Arpikudoksen osalta viimeksi puheena ollessaan Fysiatrin vastaanotolla epäili hän tosiaan, että hermo ei kanavassaan liiku, vaan on tämä arpikudos sen estänyt ja siksi kipu edelleen vastaavalla tasolla. Tätä asiaa aiemmin sivusi myös neurokirurgi, joten siinä uskossa elän itse, että mahdollisesti se arpikudos on nykyisen pienemmän hermoon vastaavan pullistuman kanssa yhteistyössä syynä siihen, miksi tilanne on edelleen tämä.
Myeliinituppi ja aksoni olivat tuttuja sanoja, molemmista on ollut puhetta ja näistä puhetta ollessaan on viimeksi (kaksi viikkoa sitten) puhuttu selkäytimeen asetettavasta kipustimulaattorista, jonka avulla muutoin paranemisen edellytykset omaavassa tilanteessa nopeimmillaan neurokirurgi nähnyt kipujen helpottaneen siedettävälle tasolle ensimmäisen stimulaattorin elinajan loputtua, joka oli 3 vuotta. Eli taitaa olla siis itse aksoni(?) se vaurioitunut osa, jos tämä tuppi korjaantuu viikoissa ja leikannut neurokirurgi puhui vuosista? Henkilökohtaisesti menee valitettavasti aina lääkärikäynneillä suurin osa ohi, jää ainoastaan yksittäisiä sanoja pidemmäksi aikaa muistiin, kun on erittäin hatara unettomuudesta johtuen.
Mulla taas varpaiden osalta puuttuu oikeastaan täysin lämpötilatunto, elävän elämän esimerkkinä nyt esimerkiksi oikean jalan varpaiden "palaessa", kun ovat olleet jäässä ja saavat vettä päälleen ei vasemman jalan varpaat anna minkäänlaista reaktiota. Lääkärin diagnoimana lämpötilatunto puuttuu tosin polven yläpuolelle saakka, mutta sitä ei niinkään huomaa elämässä.
PSOAS asento ei onnistu, vasenta jalkaa ei saa tosiaan kuin muutamia asteita koukkuun, kun lähtee tuntumaan terävää viiltävää kipua lähes välittömästi pakaraan. Kylkiasennoissa taas puolesta ja vasemman jalan sivuttaisesta kulmasta riippuen alkaa voimakkaampi viillon tunne joko alaselkä - pakara välillä tai pohkeen matkalta.
Liikelääke on tosiaan tiedossa ja sitä on toitotettu sieltä PVn lääkärin ajoista alkaen, toki se lopetettiin kun leikkauksen jälkeen todettiin hermokivun olevan edelleen samaa tasoa, tallella ja jopa rajoittavan liikeratoja enemmän, kuin ennen leikkausta, sen jälkeen on eletty kuunnellen "ylimääräinen kipu kertoo, että nyt tapahtuu jotain mikä hajottaa enemmän kuin tekee hyvää" ja että täytyy välttää kaikkea mikä provosoi kipua. Tätä on nyt kuultu niin neurokirurgilta, fysiatrilta, kuin fysioterapeutilta ja alkoi oikeastaan silloin, kun alkoivat kertomaan, että on yksi mahdollisuus, että tämä arpikudos estää hermon liikkumisen.
Askel lyheni kuin automaattisesti jo palveluksen aikana, pari metriä pitkänä miehenä marssiminen oli teputuksen tuntuista alkuajoilla, mutta kivun ilmaantuessa ja lisääntyessä lopulta huomasin, että vasemman jalan pitäminen marssiessa muun muodon askelpituudessa tuntui jokaisella askeleella, että lyötäisiin sähköjohdoilla virtaa, milloin selkään ja milloin vasempaan jalkaan. Toki kävelinkin leikkauksen jälkeen jonkin aikaa, kuntoutussuunnitelman mukaisesti, ennenkuin tosiaan kaikki kipua lisäävä "kiellettiin", samassa yhteydessä lätkästiin myös invalupaa käteen, että myös pakollisten liikkumisten kävelymatkat lyhenevät, vaikka itse en voikkaan autoa ajaa. Ajoasentoon en taivu, yrittäessä iskee sähköiskuja, sekä puukkoa vasempaan jalkaan ja selkään. Manuaalilla en taas ole vuorostaan kytkintä pystynyt käyttämään sitten vuoden -21, nilkan taivutus viiltää pohkeeseen ja voima ei tunnu riittävän vaikka kipua vasten koettaisi poljinta polkea.
Tällöin kun kuntoutussuunnitelmaa vielä noudatettiin oli toki erona myös se, että lääkitys oli mm. opioidejen ja kipukynnystä nostavan triptylin osalta yli kolminkertainen, eli saattaa selittää pitkälti sitä, miksi kipua silloin kävellessä sieti, kun nyt se vie kivun vuoksi "voimattomaksi" (ja silloin tällöin jalan alta) muutamassa sadassa metrissä. Jalan alta katoamista tapahtuu toki useammin noustessa mm. WC pöntöltä tai sängystä, kuin suoraan kävellessä. Lääkitystä laskettiin sitten omasta toiveesta, kun liikkuminenkin lopetettiin, kesällä -22 mietin, että ennemmin puren hammasta yhteen kahta kauheammin, kuin syön kaksi kourallista huumaavia lääkkeitä yhden sijasta, kun ei enään liikkumisenkaan niitä tarvitse sitä kahta kourallista syödä. Nykyisellä annostuksella ei myöskään ajatukset niin puuroudu, vaan olo tuntuu kipua, unettomuutta ja niiden lieveilmiöitä lukuunottamatta "normaalilta".
Gabrion on kokeiltu jo puolustusvoimissa, ei tuonut helpotusta, mutta veti ihon valkoisille läikille, sekä sammutti aivan outoihin paikkoihin. RUKn tunneista mm. nukuin "silmät auki" suurimman osan (siitä huolimatta ne läpäisten). Sirdalud ei ole niinkään käytössä alaraajojen takia, vaan siksi, että selän kipujen luoma virheasento jumittaa niskat täysin ja näin ollen tuo mukanaan jatkuvan päänsäryn, Sirdaludilla vältän tämän, kun saan niskojen lihaskipua hallittua. Sirdaludista myöskin pidetään välillä taukoja, kun menettää pitkässä käytössä tehoaan ja näiden taukojen aikana ei unessa tapahdu muutoksia, eli ei toimi minulla väsyttävänä lääkkeenä.
Unilääkityksen itsensä osalta arsenaali on tällä hetkellä niin kriittinen, että kun sieltä tippuu tavaraa pois (mm. alkuvuodesta oli toimitusvaikeuksia), niin uni vähenee välittömästi ja viimeistään kolmantena vähempiunisena yönä ajatukset muuttuvat niin, ettei niitä tunnista "omikseen", eli unen osalta ollaan jo niin kriittisen vähyyden tasolla, että pienikin heilahdus lisäunettomuuden suuntaan horjuttaa mielenterveyden. Tämä oli erittäin pelottavaa ensimmäisillä kerroilla, mutta kuitenkin hoitavien tahojen mukaan normaalia tälläisessä pitkittyneessä tilanteessa, missä unettomuuden lisäksi on ihan riittävästi stressitekijöitä yhdelle ihmiselle. Tähän ei kuitenkaan ole omaa halua ottaa rinnalle mitään lisää, koska koetettu on aikalailla kaikki tarjolla olevat valmisteet. Suurin osa väsyttää, mutta kipu kun esim. asentoa muuttaessa vahvistuu, niin siihen herää, jolloin väsyttävä lääke, joka ei kuitenkaan pidä unessa ainoastaan vituttaa. Ainoa nykyisestä arsenaalista poikkeava, kokeiltu ja toimiva lääke Opamox, sitä söin muutaman yön, auttoi, mutta oma muutoinkin kielteinen suhtautuminen huumausaineisiin pakottaa pitämään kyseiset aineet siinä määrässä, minkä avulla pääsee sängystä aamulla ylös ja millä määrällä öiden osalta "pysyy hengissä", ilman mitään tunnistamattomia ajatuksia pään sisällä.
Kivun tappamisen ja vahvistamisen osalta olisin tosiaan muutoin samalla kannalla, mutta pullistuma kun vastaa hermoon ja mahdollisesti hermo myös siellä arpikudoksessa kiinni, niin eihän se nyt varsinaisesti minua tapa, mutta tämän kyseisen hermon mahdollisesti kyllä. En tosin ole mielestäni vielä koskaan saanut varmistusta asiaan, vaan viimeinen puolivuotta kun on vaihdettu jatkuvalla syötöllä hoitavia yksiköitä, niin on vaihtunut myös vastaavat lääkärit samaa vauhtia ja neurokirurginkin kanssa ollut vasta yksi tapaaminen oman sairaslomansa jäljiltä, niin avoimia kysymyksiä jopa omasta tilasta on paljon. Sen tiedän kuitenkin tässä lähimenneisyydessä tehdyn ENMG tutkimuksen perusteella, että kyseessä todella on hermokipu, eli siellä hermossa on päällä oleva, nykyinen hermovaurio, kyseinen tutkimus tehtiin juuri sillä, että jos vasteajat olisivat olleet normaalit, oltaisiin voitu vetää johtopäätös kivun olevan juuri näitä muistissa olleita kipurajoja / haamukipua ja tällöin olisi ollut vapaammin mahdollisuus rasittaa myös kipua vasten.
Liikerajoittuneisuudesta tosiaan vielä sen verran, että olen tunnistanut tämän termin kipumuisti, koska omat aivot eivät anna painaa mm. lihasvoimaa testatessa kaikkea peliin, tuntee että potkua olisi, ei olla vielä kipualueella, mutta ei vaan lähde kuin ehkä kymmenys olemassa olevasta lihasvoimasta käyttöön. Kuitenkin sitten nämä rauhassa, mm. lääkärin toimesta tehdyt kääntelyt ja vääntelyt vievät sinne kipualueelle, jolloin ENMGn mukaan se tunnettu kipu on kuitenkin hermoperäistä.
Arpea ei ole tainnut kukaan oikein väännellä, pitääkin sanoa asiasta ensikerralla fyssarin tapaamisessa, jotain puhetta kuitenkin oli yksityisen urheiluhierojan kanssa, että saattaisi auttaa, muttei lopulta lääkärinlausunnon luettuaan uskaltanut ottaa pöydälle edes niskojen avaamista varten tällä hetkellä.
Tässä vaiheessa iskee muistin ongelmat isosti päälle, eikä ole oikeastaan muistissa edes edellistä lausetta, samoin jopa "tarkka ajattelu" nykyisin yöunin laittaa väsyttämään, jonka huomaa jo itsestä tässä vaiheessa, joten teksti on saattanut olla pitkän aikaa jo hajanaista ja kesken lauseen iskenyt jokin "ainiin" tunne, jolloin tekstistä tulee erittäin vaikealukuista, kun aihealueet hyppivät edestakaisin ja toisessa kappaleessa saattaa olla mainittuna asia, jota ei edellisessä ollut, vaikka lähempää asiaa kosketti.
Tässä kuitenkin on sinun tekstissäsi ollut paljon asiaa, mitä en ole koskaan kuullut (tai ainakaan rekisteröinyt) terveydenhuollon puolelta, vaikka minäkin itseäni olen hoidattanut niin yksityisellä, kuin julkisella puolella yhteensä varmaan toisella kymmenellä asiantuntijalääkärillä, milloin aihealueena kipu, fysiatria, neuro, ortopedia, uni, jopa apnea tutkittu (eräs tk lääkäri meinasi, ettei unettomuus kivusta johdu, vaan uniapnea se vaivaa, niin tutkitutti sitten sen, eikä uusinut reseptiä. Ei ollut apneaa, mutta lopulta päättyi päivystykseen, ilman omia muistikuvia asiasta. En siis satuttanut ketään/itseäni tms., vaan olin yleisesti romahtanut täysin, kun yöt menivät valvoessa kivun kanssa, pää vain laukesi siihen paikkaan, kun koki saaneensa tarpeekseen valvomisesta).
En omaa ihmisarvoani tosiaan kovinkaan epäile, vaan enemmänkin oma ajatusmaailma sotii kovasti omaa avuttomuutta vastaan. Itse yrittää teetättää itsellään edelleen ehkä vähän liikaakin asioita ohjeistukseen nähden. Väliaikaisuuden osalta tosiaan toivon sitä, että se väliaikaisuus päättyy kuntoutumiseen ja työkykyyn, kun se kuitenkin on jo nähty, että nykyisessä tilanteessa on edelleen niin paljon aiheuttajia kivulla, ettei kivunhallinta ole mielellään se lopullinen ratkaisu, se hallinta kun vaatii kourallisia lääkkeitä tai lepositeet ja täysin paikoillaan pysymisen sängyssä, maaten.
Lähipiirin kanssa asiaa on onneksi käyty läpi, olen hyvinkin avoin ihminen ja puhuttu on niin kumppanin, kuin mm. oman perheen kanssa asioista, äidin puolelta helpottaa myös työ terveydenhuoltoalalla, eli ymmärtää paperin ojentamalla mikä tilanne ja isä taas itse kokenut saman helvetin (tosin paljon lievempänä ja leikkaus hänellä auttoi tilannetta, vaikkei täysin parantanut), hälläkin lähtenyt fyysisestä traumasta, eli ei ole mitenkään suvussa kulkeva asia, muutoin kuin tapaturma-alttiuden kannalta. Mykkäkoulua en myöskään lähde pitämään, mutta sitä tapahtuu ihan tahtomatta, ajatukset kun sumenevat täysin kivun pahentuessa, jolloin kaikki mitä ympärillä tapahtuu menee ohi korvista ja ajatuksista, mutta tästä on ollut puhetta niin psykologilla, kuin kaikkien kanssa, joita asia koskee, eli ovat hyvin tietoisia ja psykologin mukaan normaalia hermokiputilanteissa, kun kipu tosiaan hyvinkin voimakasta, jolloin on hyvin mahdollista, että vie kaiken tilan ajatuksista.
Psykologilla olen myös kuullut paljon muitakin hienoja asioita ihmismielen toiminnasta, joita en nyt harmikseni muista ja sieltä kautta on myös paljon harjoiteltu mielen kautta tapahtuvaa kivunhallintaa, harmillisesti suurin osa on rentoutumisharjoituksia ja niistä luovuttiin, kun psykologin läsnäollessa näitä yhdessä tehtiin ja välittömästi kun keho rentoutui säpsähdin ylös vasemman jalan potkaistessa ilmaa, eli tapahtui juuri kuten aiemminkin taisin mainita, se kipu tunkeutuu välittömästi suurempana takaisin, jos hetkeksi saa helpotuksen jostain ja tällöin se vain vituttaa, vaikka hetkellinen helpotus olisikin syntynyt.
Nyt päätän tämän tähän, kun kirjoittamisesta tulee mahdotonta, kun ajatukset eivät enään toimi. Toivottavasti tästä sai jotain selkoa paremmin nykyhetkestä, kuin eilen vitutuksesta tai yöllä väsymyksestä kirjoitetuista teksteistä. Tässä myös toivottavasti aukeaa aiheesta hieman laajemmin nykyhetkeä/menneisyyttä, ylipäätään tilannetta. Ja niinkuin tekstistä varmaan huomaa, olen kuitenkin osittain myös epätietoinen/kahden eriävän tiedon varassa osassa asioita itsekkin, joka johtuu osittain siitä, että asioita on mennyt ohi korvien (toki kaikki elämää muuttava on aina kirjoitettu ylös) tai olen saanut ristiriitaisia tietoja, eikä oma jaksaminen ole mahdollistanut sen oikean selvittämistä. Hoito muutoinkin on tällä hetkellä enemmän oireen, kuin vamman hoitoa, koska yritetään etsiä minulle elämänlaadun sisältävää tasoa elää, kun vamman itsensä hoito tai edes tarkka diagnoosi nykytilan vakavuudesta / tulevaisuuden ennusteesta ei ole nopea prosessi kaikkinensa, jolloin on kuulemma tärkeää saada minut kipujen kanssa ensin sellaiseen kuntoon, jossa minulla olisi helpompi olla, ennenkuin esimerkiksi pää pettää lopullisesti pitkittyneen tilanteen takia, kuitenkin tässä vaiheessa aletaan ajanjaksollisesti ja oireiden vakavuuden perusteella olla siinä vaiheessa, että se mahdollisuus luovuttamisella tai esim. sairaalloiseen ryyppäämiseen ja alkoholilla lääkitsemiseen (en ole juonut nyt 2 vuoteen mitään) kasvaa räjähdysmäisesti kahden vuoden jälkeen, kun ihmismieli väsyy.
Kiitos kuitenkin viestistä, tässä oli minulle paljon uutta tietoa, josta koen olleen jopa jonkinlaista apua. Jos ei muuten, niin siinä muodossa, että tein muistiinpanoja seuraaville asiantuntijakäynneille, jotta voi tuoda näitä asioita esille ja niistä saattaa olla selkeyttävä tai jopa edes jonkinasteista apua tarjoava hyöty.
Tsemppiä edelleen myös sinulle paljon, toivotaan että molempien helvetti päättyisi mahdollisimman pian.