Kaikkien operatiivisten joukkojen on oltava enemmän tai vähemmän mekaanisia ja kun rahaa on vähän, homma on optimoitu niin, etttä PsPr antaa koulutuksen ja kalustoa on useammissa yhtymissä: mekanisoiduissa osastoissa ja joissakin valmiusyhtymissä. Ne ovat hyvin tulivoimaisia ja Panssariprikaatissa ollaan varmasti nykytilaan tyytyväisiä.
Panssariprikaati tänään kouluttaa maavoimien iskukykyisimpiä taisteluosastoja muille. Panssariprikaati kouluttaa muiden muassa pääosan pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksen joukoista sekä elektronisen sodankäynnin erikoisjoukkoja. Panssariprikaatilla on monipuolinen kalusto sekä laajat harjoitusalueet. Panssariprikaati hyödyntää koulutuksessa virtuaalista taistelukenttäkoulutusta ja on simulaattorikoulutuksen kärkiosaajia.
Joukko-osastot Parolannummella ja Riihimäellä:
HÄMPSP (Leopard 2A, BMP-2, MTLBV. Myös panssarivaunuasentajia, sotilaspoliiseja, moottoripyörälähettejä ja -tiedustelijoita, tarkka-ampujia ja taisteluvälinemiehiä koul.),
JTR (digitalisoitu koulutuskalusto, jonka muodostavat tulivoimaiset panssarihaupitsit ja kranaatinheittimet sekä komentopaikka-, viestiasema-, kuljetus- ja tulenjohtopanssarivaunut),
HELITR (Ilmatorjuntaohjus12 (Nasams) ilmatorjuntapanssarivaunu90 (Marksman), maalinosoitustutkat sekä ilmatorjunnan johtokeskukset),
PARHP (mm. sotilaskuljettajat ja raskaan kaluston asentajat),
ELSOKESK (JOJÄ, elso ym.),
PVVMSK (tarvitseehan sotilas musiikkiakin).
Totta kai oma operatiivinen panssariprikaati olisi maataistelukentän kuningas (ainakin näin wanhan Parolan kasvatin mielestä). Mikä ettei. Sodan ajan panssariprikaati (joita meillä on siis nolla) tarvitsee taistelupanssarit, viestikaluston, ilmatorjuntakaluston ja panssaripioneerikaluston, toimitiloja ja varastoja, ammuksia. Koska mekaaniset ja valmiusyhtymät ovat oleellisia, tämä tarkoittaisi kouluttajien ja huoltohenkilöstön tuplaamista, ellei triplaamista. Lisäksi prikaati tarvitsee pataljoonan jääkäreitä kuljetuspanssareineen ja liikkuvan telatykistön. Ei kuin ostamaan. Saisiko Alepasta?
