Kuulostaa erikoiselta...
http://www.hankalapotilas.net/2018/01/kela-vartioi-toimeentulotukiasiakkaan-laakitysta/Kela vartioi toimeentulotukiasiakkaan lääkitystä
January 15, 2018 by Maija Haavisto | 16 Comments
Tällä kertaa vieraskynä-postaus kaveriltani Rosa Warskilta, kiitos hänelle tärkeästä avauksesta. Aihe mietityttää itseänikin entisenä toimeentulotuen asiakkaana. Olen samaa mieltä siitä, että tällainen on aivan kohtuutonta. Hoitava lääkäri päättää, onko jokin lääke välttämätön vai ei – päätöstä kutsutaan nimellä resepti. Korvattavat valmisteet on määritelty erikseen.
Otan mielelläni vastaan vieraskirjoituksia liittyen esimerkiksi kokemuksiin lääkäreistä, hoidoista tai byrokratiasta, nimellä tai nimimerkillä. Niitä voi lähettää osoitteeseen [email protected]. Kannattaa tiedustella etukäteen kirjoituksen soveltuvuudesta blogiin.
Kela vartioi toimeentulotukiasiakkaan lääkitystä
Kelasta tuli tällaista:
“Perustoimeentulotukihakemuksesi tullaan jatkossa hylkäämään XXXX valmisteen osalta, ellet esitä sellaista hyvän hoitokäytännön mukaista lääketieteellisesti perusteltua selvitystä, jonka perusteella valmiste on sairautesi kannalta tarpeellinen ja välttämätön.
Lisäselvityksestä tulee käydä ilmi seuraavat tiedot:
– Sairauskertomusmerkinnät, joista selviää milloin XXXX:n lääkehoito on aloitettu, mitä valmisteita on kokeiltu ja millaiset olivat hoitotulokset
– Viimeisimmät XXXX alan sairauskertomukset
– Viimeisimmät hoitavan lääkärin sairauskertomukset”
KELA on siis alkanut syynäämään uudelleen toimeentulotukea saavien lääkekorvauksia. Aiemmin toimeentulotuen maksusitoumus on kattanut kaikki julkisen sektorin määräämät lääkkeet, ja perusteluilla yksityisenkin. Nyt kuitenkin KELA vaatii lisäselvityksiä ainakin tiettyjen lääkkeiden osalta, eikä muuten suostu toimeentulotuen saajille korvaamaan niitä.
Tässä käydään silmät loistaen yhteiskunnan heikompiosaisten kimppuun. Yritetään evätä lääkkeitä, joiden tarpeellisuuden muut kuin (kansaneläke)vakuutuslääkärit ovat jo todenneet. Sosiaalivirkailijalla ei myöskään tulisi olla mahdollisuutta evätä lääkkeitä, koska eihän hänellä ole siihen ammattitaitoa eli lääkärin pätevyyttä.
KELA on julkaissut 6.9.2017 kalvosarjan“Muutoksia toimeentulotuen lääkkeitä koskeviin soveltamiskäytäntöihin”, missä luetellaan “ongelmatilanteita”, joita tulee lääkkeiden kanssa. Näihin kohdistetaan “potilaskohtaista harkintaa” – siis kyseenalaistaen alkuperäisen lääkärin arvion.
Ongelmatilanteiden ja “hyvän hoitokäytännön” käyttö perusteluna on helppo tulkita ajatteluksi, että toimeentulotuen saajat ovat lähtökohtaisesti lisätoimenpiteitä vaativia lääkkeiden väärinkäyttäjiä. Perustelu on paitsi eriarvoistava myös absurdi, koska lääkkeet voi edelleen saada kunhan maksaa itse. Kyse on vain lääkkeiden eväämisestä osana sosiaaliturvaa. Absurdia on myös, ettei pitkäaikaisen lääkityksen perusteetonta eväämistä ja yht’äkkistä katkaisua ilman hoitokontaktia koeta lainkaan ongelmatilanteeksi.
Kalvosarjassa viitataan STM:n 12.6.2017 asiasta antamaan muistioon.
Muistiossa STM 1) antaa KELA:lle melko vapaat kädet toimeentulotuen lääkkeiden uudelleensyynäykseen, 2) rajaa toimeentulotuen pois lääkkeistä, jotka eivät ole aivan välttämättömiä, 3) kehottaa erityisesti pohtimaan lääkkeen tarvetta toimeentulotukikustannusten kannalta.
1) sivu 4: “Tukea hakevalta asiakkaalta voidaan kuitenkin edellyttää, että hän toimittaa lääkärin tai tarvittaessa erikoislääkärin lausunnon hoidon tai lääkkeen tarpeellisuudesta tai tarvittaessa muun terveydenhuollon ammattihenkilön arvion. Näin Kansaneläkelaitoksella on suhteellisen laaja mahdollisuus harkita tuen myöntämisen välttämättömyyttä ja tuen tarpeellista suuruutta.”
2) sivu 5: “Edellytetään että hoito tai lääke on hoidon kannalta välttämätön.”
3) sivu 11 yhteenveto: “Lääkkeen ja lääkevalmisteen valinnoissa tulee kiinnittää erityistä huomiota hintaan ja hoidon kustannuksilla saavutettaviin kliinisiin vaikutuksiin. Potilaan tarpeen arviointi edellyttää aina potilaskohtaista harkintaa.”
Jos ymmärsin oikein, tässä käytännössä luodaan toimeentulotuen saajille kaksinkertainen järjestelmä lääkkeiden tarpeen tarkkailuun. Tavoitteena on kustannusten minimointi.
Huomattavaa on myös, ettei kalvoissa tai STM:n muistiossa ollut ainuttakaan mainintaa toimeentulotuen saajan yksityisyydensuojasta tai -tietosuojasta. Millä oikeudella KELA voi vaatia laajoja, yksityiskohtaisia ja hyvin henkilökohtaisia sairaskertomuksia rutiininomaisesti tietyltä väestöryhmältä?
Normaalisti terveydenhoidon yksityisyydensuoja on erittäin tarkka, mutta KELA:n tapauksessa terveystiedot päätyvät kasvottomille ja nimettömille virkailijoille. Mikä on tae, ettei terveystiedoista poimita “kirsikoita kakusta”, ja käytetä niitä hakijaa vastaan tulevan asioinnin yhteydessä?
Vaikkei mielestäni pitäisi, toimitin KELA:lle epikriisin asiaani koskien. HUS:sta saatu epikriisi eli hoitoloppuarvio ei riittänyt KELA:lle perusteeksi. Toimittamani epikriisi on virallisin mahdollinen dokumentti, jonka Suomessa voi hoidostaan saada, sekä HUS:n kyseisen yksikön johtajan kirjoittama. Se käy jokaiselle muulle taholle todisteeksi, paitsi KELA:lle.
Sen sijaan KELA vaati lisätodisteeksi vanhempia dokumentteja, joihin epikriisi osaltaan perustuu. Osa näistä dokumenteista on ~10 vuotta vanhoja. Kuinka monella toimeentulotuen saajalla edes on tallessa näin vanhoja terveystietoja? Mitä käy, jos dokumentteja ei ole, ja niiden myöntäneitä tahoja ei ole enää olemassa?
Koko juttu alkaa muistuttaa yhä enemmän amerikkalaista järjestelmää, jossa hoidon tarve voi olla perusteltu, mutta köyhät eivät hoitoa saa.
