Lepukki
Eversti
Tunnut tietävän aiheesta jotain.
Yhteistä lienee kuitenkin kristinuskon Jumalan sekä hyvän ja pahan olemassaolon kieltäminen ja omaan itseensä keskittyminen?
Yhteistä lienee kuitenkin kristinuskon Jumalan sekä hyvän ja pahan olemassaolon kieltäminen ja omaan itseensä keskittyminen?
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Somen voimaa.
Jyväskyläläinen rakennusmies etsi Palokassa päiväkotia, jonka katolle piti asentaa lumiesteitä. Muutaman päivän kuluttua feississä hänestä levitettiin tietoa "varmana pedofiilina" ja rehtori antoi Wilmassa varoituksen asiasta.
https://www.ksml.fi/kotimaa/Ajeli-edestakaisin-ja-kyttäsi-lapsia-–-työmaakohdetta-etsinyt-jyväskyläläinen-rakennusmies-kertoo-kuinka-hänestä-tehtiin-perättömästi-pedofiili/1261498
Jyväskyläläinen rakennusmies etsi Palokassa päiväkotia, jonka katolle piti asentaa lumiesteitä. Muutaman päivän kuluttua feississä hänestä levitettiin tietoa "varmana pedofiilina" ja rehtori antoi Wilmassa varoituksen asiasta.
https://www.ksml.fi/kotimaa/Ajeli-edestakaisin-ja-kyttäsi-lapsia-–-työmaakohdetta-etsinyt-jyväskyläläinen-rakennusmies-kertoo-kuinka-hänestä-tehtiin-perättömästi-pedofiili/1261498
Viimeksi muokattu:
Kyllä ja ei.
Satanisti kieltää dualismin ja jumaluudet tai sitten ei kiellä jumaluutta. Saatana on absoluutti, vailla palvontaa. On toki teistisiä satanisteja, jokainen on omanlaisensa, jotka tuntevat saatanan muunakin kuin symbolina tai energiana. Kai. Monisyinen juttu.
Saatananpalvoja taas on pakostakin dualisti ja teisti, koska saatana on persoona, vastakohta jumalalle, siis jahvelle. Jahvea pidetään aavikon demonina, vähempiarvoisena. Minusta aina ollut vähän uunoa vaihtaa jeesuksesta saatanaan, liideristä liideriin. Siinä ei paljoa sitä omaa polkua ole. Toki melko välttämätön vaihe, useimmilla.
Luokittelisin rohkeasti satanismin filosofiaksi ja saatananpalvonnan taas toiminnalliseksi.
Mutta ei minun juttuni ole absoluuttisen oikeita asian suhteen, on monenlaisia tulkintoja, jopa ryhmittymiä. Mikä sivumennen sanoen on vähän hassua, ihmisvihaajien saatananpalvojien klubi...siinä onkkn oma yksinäinen polku hakusessa ja porukassa kiinni.
Todellinen satanisti on minusta aina yksin, vaikka eläisi parisuhteessa. Tietyn pisteen jälkeen erakoituminen on väistämätöntä. No gods, no masters.
Mutta se pääpointti on, että palvojat typeröivät ja touhuavat, satanisti ei koskaan halua satuttaa ketään eikä mitään. Sellaisesta jää aina tunnetrauma, mikä haittaa henkisen polun kulkemista.
Satanisti kieltää dualismin ja jumaluudet tai sitten ei kiellä jumaluutta. Saatana on absoluutti, vailla palvontaa. On toki teistisiä satanisteja, jokainen on omanlaisensa, jotka tuntevat saatanan muunakin kuin symbolina tai energiana. Kai. Monisyinen juttu.
Saatananpalvoja taas on pakostakin dualisti ja teisti, koska saatana on persoona, vastakohta jumalalle, siis jahvelle. Jahvea pidetään aavikon demonina, vähempiarvoisena. Minusta aina ollut vähän uunoa vaihtaa jeesuksesta saatanaan, liideristä liideriin. Siinä ei paljoa sitä omaa polkua ole. Toki melko välttämätön vaihe, useimmilla.
Luokittelisin rohkeasti satanismin filosofiaksi ja saatananpalvonnan taas toiminnalliseksi.
Mutta ei minun juttuni ole absoluuttisen oikeita asian suhteen, on monenlaisia tulkintoja, jopa ryhmittymiä. Mikä sivumennen sanoen on vähän hassua, ihmisvihaajien saatananpalvojien klubi...siinä onkkn oma yksinäinen polku hakusessa ja porukassa kiinni.
Todellinen satanisti on minusta aina yksin, vaikka eläisi parisuhteessa. Tietyn pisteen jälkeen erakoituminen on väistämätöntä. No gods, no masters.
Mutta se pääpointti on, että palvojat typeröivät ja touhuavat, satanisti ei koskaan halua satuttaa ketään eikä mitään. Sellaisesta jää aina tunnetrauma, mikä haittaa henkisen polun kulkemista.
tulikomento
Supreme Leader
Muistanpa vastaavanlaisen keissin samoilta seuduilta muutaman vuoden takaa. Muuan ilmavoimien evp. everstiluutnantti Jyväskylän seudulla autoillessaan pysähtyi kysymään tietä skeittilautapojilta. Kyseiset pojat alkoivat sitten levittää juttua autolla liikkuneesta pedofiiliupseerista. Mies kun oli monelle tuttu niin henkilöllisyys selvisi nopeasti. Jos en väärin muista niin miehen ja auton tuntomerkit levitettiin sitten vielä Keskisuomalaisessakin. Keskari joutui muistaakseni pyytämään tätä anteeksi mieheltä itseltään kun poikien valehtelu tuli ilmi.
Makkaramestari
Kapteeni
Niin että kun vanha patu ei halua puhua asioista niiden oikeilla nimillä, ovat asian korjanneet saatanan palvojia?
Ei kannattaisi ampua viestintuojaa vaikka uudet jutut tuntuisivatkin vähän pelottavilta.
Saatana ja lucifer ovat kaksi eri asiaa.
Koulupäivä poliisin silmien alla – Oulussa poliisi näkee valvontakameroilla kaupungin kouluihin, ja samaa suunnitellaan myös muualla Suomessa
Oulussa poliisi saa reaaliaikaista valvontakamerakuvaa lähes kaikista kaupungin kiinteistöistä, sisältä ja ulkoa. Malli on leviämässä muihinkin kaupunkeihin. Kouluilla live-seuranta hämmentää.
https://www.hs.paskamedia.fi/kotimaa/art-2000005842604.html
”Pojat kokivat, että olen heikoin lenkki” – Kaisa-Maria Tölli joutui armeijassa silmätikuksi, ja nyt luutnantti Tölli kertoo, miten intti musertaa naiset
Varusmiespalvelukseen astuvat naiset ovat aluksi innoissaan, mutta huomaavat nopeasti, että heitä ei kaivata, sanoo Kaisa-Maria Tölli.
”Nämä ovat vaiettuja asioita, koska eivät naiset halua leimautua heikoksi. Eivät naissotilaat kerro näistä asioista avoimesti omalla nimellään”, Kaisa-Maria Tölli sanoo. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Petteri Ala-Kivimäki HS
Julkaistu: 27.9. 2:00 , Päivitetty: 27.9. 7:03
VARUSMIESPALVELUSTA suorittavien naisten yleisin rasitusvamma on itsetunnon murtuminen.
Sen kokee lähes jokainen nainen intissä, sanoo kasvatustieteen tohtori Kaisa-Maria Tölli. Tölli on kirjoittanut asepalvelun kehittämiseksi tietokirjan Häiriö! Nainen intissä, johon hän haastatteli 52:ta naista ja viittä miestä. He kertovat inttikokemuksistaan nimettöminä.
Kirjan mukaan varusmiespalvelus on miehille suunniteltu järjestelmä, joka jauhaa naiset rikki – henkisesti ja fyysisesti. Miehet eivät hevin hyväksy naisia sotajoukkoonsa, vertaisikseen. Naiset ovat ulkopuolisia.
”Nämä ovat vaiettuja asioita, koska eivät naiset halua leimautua heikoksi. Eivät naissotilaat kerro näistä asioista avoimesti omalla nimellään”, Tölli sanoo. Hän on reservin luutnantti.
LAKI naisten vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta tuli voimaan 1995.
Miehiä varusmiespalveluksen suorittaminen saattaa ainakin aluksi harmittaa, sillä heiltä riistetään vapaus juuri, kun he ovat repineet sellofaanin elämän herkkukorista. Naiset sen sijaan suorittavat asepalveluksen vapaaehtoisina, joten he aloittavat intin toiveikkaina ja hyvin motivoituneina.
Varusmiespalveluksen suorittavista naisista suurin osa, noin 70 prosenttia, valitaankin johtajakoulutukseen eli aliupseeri- (AUK) tai reserviupseerikouluun (RUK). Toisaalta noin 25 prosenttia naisista keskeyttää asepalveluksen.
Naiset menestyvät hyvin mutta eivät voi kovin hyvin.
Varusmiesjohtajan tärkein ominaisuus on itsevarmuus, joten sen menetys on erityisen turmiollista. Naisten itsetunto romuttuu asepalveluksessa, koska pärjätäkseen, erityisesti johtajina, heidän pitäisi loppujen lopuksi olla miehiä, äijiä, hyviä jätkiä.
”Esimerkiksi naisen ääni ei ole äijän ääni. Monia varusmiesjohtajiksi koulutettuja naisia pilkataan äänestä, joka ei ole uskottava. Vaatii paksua nahkaa, ettei siitä välitä.”
Töllin mukaan naisten hyväksynnän tärkein mittari on fyysinen kestävyys, mikä johtaa ongelmiin, sillä intissä kaikki on suunniteltu miesten mittojen mukaan. Pienikokoiset naiset kantavat omaan painoonsa suhteutettuna erittäin raskaita taakkoja. 55-kiloinen nainen kuljettaa saman kuorman kuin 75-kiloinen mies.
Monesti naiset sinnittelevät ja yrittävät peitellä vaikeuksiaan. He eivät hakeudu ajoissa hoitoon, sillä sairastuvalle lähtevä leimautuu helposti laiskaksi vempulaksi. Tämä taas johtaa siihen, että rasitusvammat lisääntyvät ja pahenevat.
Naiset sinnittelevät myös siksi, että heitä ei odoteta, jos he eivät pysy marssilla vauhdissa tai jaksa kantaa varusteitaan.
”Jos nainen jää jälkeen, häntä ei hyväksytä joukkoon. Kaveria ei jätetä -periaate ei koske naisia. Miehiä kyllä odotetaan ja autetaan.”
Töllin mukaan naiset, jotka sopeutuvat järjestelmään ja ehkä hakeutuvat sotilasuralle, ovat hyvin samanlaisia, kilpaurheilijataustaisia.
”Heillä on hyvä kunto ja he ovat liikkuneet urheilun takia paljon poikaporukoissa. Heille hyvän jätkän roolin ottaminen on luontevampaa. Mutta onko oikein, että naisilta käytännössä vaaditaan kilpaurheilutausta, mutta miehiltä ei?”
TÖLLI muistaa, kuinka hän joutui kierteeseen, joka johti itsetunnon murtumiseen.
Kaisa-Maria Tölli kohtasi asepalveluksessa riittämättömyyttä, vähättelyä ja ulkopuolisuutta. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Pääsy reserviupseerikouluun Haminaan oli Töllin toteutunut unelma. RUK:ssa hän kuitenkin tunsi, että joutui kahden kouluttajan silmätikuksi. Paraatiharjoituksissa oli parisataa oppilasta. Töllistä, jonka nimi oli tuolloin Peltokorpi, vaikutti siltä, että kouluttaja ojensi vain häntä, aselinjan ainoaa naista:
”Peltokorpi, katsokaa silmiin, Peltokorpi, korjatkaa aseenne, Peltokorpi, tahtiin…”
Töllin lonkan nivelpussi tulehtui, ja hän joutui hakemaan vapautusta palvelusta sekä jättämään yhden metsäleirin väliin. Töllistä vaikutti siltä, että kouluttaja piti häntä epäsotilaallisena lintsarina. Kouluttaja käskytti hänet kaksi kertaa yksikön päällikön puhutteluun. Se nakersi Töllin uskottavuutta omien joukkuekaverien silmissä.
”Silloin tuntui, että minua testataan koko ajan, enkä enää jaksa. Se oli henkisesti raskasta, kun tuntui, että ei koskaan riitä.”
Töllin ainoa naispuolinen linjakaveri oli joutunut keskeyttämään kurssin. Tölli pysyi hyvin muiden mukana ja sai hyviä arvosanoja, mutta kärsi rasitusvammoista ja pelkäsi, että hänkin joutuu keskeyttämään RUK:n. Naisille fyysisesti rankimpia testejä ovat pikamarssit, joilla vaaditaan kestävyyden lisäksi räjähtävyyttä ja voimaa. RUK:n perinteisellä Kirkkojärven pikamarssilla Töllin oli pakko antaa varusteitaan muiden kannettavaksi. Myös jotkut miehet tekivät samoin.
Ennen kuormittavaksi tiedettyä johtamistaidon harjoitusta joukkueen miehet ehdottivat vuorotellen Töllille, että hänen kannattaisi mennä varuskuntasairaalaan, he eivät enää voisi kantaa hänen varusteitaan. Miehet uskoivat Töllin mukaan kärsivänsä hänen heikkoudestaan.
Se oli Töllille kova isku. Hän pärjäsi erinomaisesti johtamisharjoituksessa ja kantoi varusteensa, mutta pettymys joukkuetoverien käyttäytymisestä ei hävinnyt.
”Pojat olivat hyviä kavereitani. Eivät he pahaa tarkoittaneet, mutta kokivat, että olen heikoin lenkki, koska en ollut mies.”
Kirjaa tehdessään Tölli huomasi, että riittämättömyyden kokemus on vahvasti läsnä naisten asepalveluksessa.
”Nainen elää täysillä mukana siinä maailmassa, mutta on kuitenkin sivussa.”
TÖLLI kohtasi asepalveluksessa riittämättömyyttä, vähättelyä ja ulkopuolisuutta, mutta ei sentään niin paljon kiusaamista tai seksuaalista häirintää kuin moni kirjaan haastateltu nainen. Eräs Töllin haastattelema nainen kertoi, että kymmenen miestä oli vienyt naispuolisen palveluskaverin siivoushuoneeseen ja uhannut raiskata tämän, kun naisen toiminta ärsytti heitä.
Moni nainen kokee armeijassa ensimmäisen kerran elämässään vastaavaa kiusaamista tai syrjintää.
”Se lävähtää naamalle aika lujaa.”
Naisia on vähän, ja monet varusmiehet pitävät heitä kummajaisina, militantteina ja aggressiivisina. Miehiä saattaa ärsyttää, kun nainen murtaa perinteisiä rooleja, Tölli arvelee.
”Armeijassa on ihan älyttömiäkin asenteita, sellaisia, joita ei kohtaa enää missään muualla. Esimerkiksi erään kouluttajan mielestä kaikki naiset armeijassa pitäisi ampua.”
”Kirjan keskeinen tulos on, että nyt ei rakenneta toimivia sodanajan joukkoja, koska naiset eivät pääse kunnolla mukaan siihen joukkohenkeen.”
Yhteiset tuvat ovat joukkuehengen kannalta tärkein tekijä. Töllin mielestä Suomessa pitäisi siirtyä sekatupiin.
”Jotkut kiusatut totesivat, että olisi tuntunut erittäin ahdistavalta olla samassa tuvassa niiden kiusaajien kanssa. Mutta jos he olisivat asuneet samassa tuvassa, niin olisiko kiusaamista edes tapahtunut? Joka tapauksessa jotain on pakko tehdä.”
Muissa Pohjoismaissa yhteistuvat ovat vahvistaneet yhteishenkeä ja vähentäneet kiusaamista ja häirintää.
Tölli sanoo, että yhteistupia tärkeämpää olisi muuttaa lakia.
”En syytä puolustusvoimia. Juurisyy on eriarvoisessa lainsäädännössä, jonka mukaan naiset ovat vapaaehtoisia ja sitä kautta ikään kuin ylimääräisiä.”
Tölli on ollut perustamassa ministeri Elisabeth Rehnin elämäntyötä jatkavaa Bank of Ideas -ajatushautomoa, joka teki selvityksen kansalaispalveluksesta keväällä 2018. Tölli ei vaadi kaikille pakollista asepalvelusta, sillä reservin joukkoja on jo nyt tarpeeksi.
Sen sijaan hän ehdottaa kaikille pakollisia kutsuntoja. Siellä hakijoita testattaisiin, ja varusmiespalvelukseen valittaisiin sopivia miehiä ja naisia tarvittava määrä.
”Eikä kaikkiin armeijan tehtäviin tarvita nykyaikana rautaista fyysistä suorituskykyä.”
KOTIUTUMISPÄIVÄNÄ Töllin valtasi erittäin väkevä ohi on -tunne.
”Mutta jo kuukauden kuluttua ajattelin, että voisihan sitä taas…”
Monille naisille on jäänyt asepalveluksesta jopa trauma. Tölli voi jo nauraa kokemuksilleen.
”Itseluottamukseni koki kovan kolauksen intissä, mutta se eheytyi sitten jälkeenpäin. Tilalle tuli ylpeyden kokemus, selvisin sen läpi. Töitä hakiessa asepalveluksesta on ollut hyötyä, ja se avasi pääsyn rauhanturvaajaksi ja sotilastarkkailijaksi.”
https://www.hs.fi/elama/art-2000005842225.html
Oulussa poliisi saa reaaliaikaista valvontakamerakuvaa lähes kaikista kaupungin kiinteistöistä, sisältä ja ulkoa. Malli on leviämässä muihinkin kaupunkeihin. Kouluilla live-seuranta hämmentää.
https://www.hs.paskamedia.fi/kotimaa/art-2000005842604.html
”Pojat kokivat, että olen heikoin lenkki” – Kaisa-Maria Tölli joutui armeijassa silmätikuksi, ja nyt luutnantti Tölli kertoo, miten intti musertaa naiset
Varusmiespalvelukseen astuvat naiset ovat aluksi innoissaan, mutta huomaavat nopeasti, että heitä ei kaivata, sanoo Kaisa-Maria Tölli.
”Nämä ovat vaiettuja asioita, koska eivät naiset halua leimautua heikoksi. Eivät naissotilaat kerro näistä asioista avoimesti omalla nimellään”, Kaisa-Maria Tölli sanoo. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Petteri Ala-Kivimäki HS
Julkaistu: 27.9. 2:00 , Päivitetty: 27.9. 7:03
VARUSMIESPALVELUSTA suorittavien naisten yleisin rasitusvamma on itsetunnon murtuminen.
Sen kokee lähes jokainen nainen intissä, sanoo kasvatustieteen tohtori Kaisa-Maria Tölli. Tölli on kirjoittanut asepalvelun kehittämiseksi tietokirjan Häiriö! Nainen intissä, johon hän haastatteli 52:ta naista ja viittä miestä. He kertovat inttikokemuksistaan nimettöminä.
Kirjan mukaan varusmiespalvelus on miehille suunniteltu järjestelmä, joka jauhaa naiset rikki – henkisesti ja fyysisesti. Miehet eivät hevin hyväksy naisia sotajoukkoonsa, vertaisikseen. Naiset ovat ulkopuolisia.
”Eivät naissotilaat kerro näistä asioista avoimesti omalla nimellään.”
Puolustusvoimat on yrittänyt parantaa asenteita, mutta silti Töllin haastattelemista naisista yli puolet koki kiusaamista ja lähes kaksi viidestä seksuaalista häirintää. Noin 70 prosenttia naisista saa asepalveluksessa fyysisen rasitusvamman. Luvut ovat moninkertaiset miehiin verrattuna.”Nämä ovat vaiettuja asioita, koska eivät naiset halua leimautua heikoksi. Eivät naissotilaat kerro näistä asioista avoimesti omalla nimellään”, Tölli sanoo. Hän on reservin luutnantti.
LAKI naisten vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta tuli voimaan 1995.
Miehiä varusmiespalveluksen suorittaminen saattaa ainakin aluksi harmittaa, sillä heiltä riistetään vapaus juuri, kun he ovat repineet sellofaanin elämän herkkukorista. Naiset sen sijaan suorittavat asepalveluksen vapaaehtoisina, joten he aloittavat intin toiveikkaina ja hyvin motivoituneina.
Varusmiespalveluksen suorittavista naisista suurin osa, noin 70 prosenttia, valitaankin johtajakoulutukseen eli aliupseeri- (AUK) tai reserviupseerikouluun (RUK). Toisaalta noin 25 prosenttia naisista keskeyttää asepalveluksen.
Naiset menestyvät hyvin mutta eivät voi kovin hyvin.
Varusmiesjohtajan tärkein ominaisuus on itsevarmuus, joten sen menetys on erityisen turmiollista. Naisten itsetunto romuttuu asepalveluksessa, koska pärjätäkseen, erityisesti johtajina, heidän pitäisi loppujen lopuksi olla miehiä, äijiä, hyviä jätkiä.
”Monia varusmiesjohtajiksi koulutettuja naisia pilkataan äänestä, joka ei ole uskottava.”
”Mutta kun nainen ei ole se äijä. Se rooliristiriita siinä varusmiespalveluksen kulttuurissa tuottaa jatkuvan riittämättömyyden tunteen”, Tölli kertoo.”Esimerkiksi naisen ääni ei ole äijän ääni. Monia varusmiesjohtajiksi koulutettuja naisia pilkataan äänestä, joka ei ole uskottava. Vaatii paksua nahkaa, ettei siitä välitä.”
Töllin mukaan naisten hyväksynnän tärkein mittari on fyysinen kestävyys, mikä johtaa ongelmiin, sillä intissä kaikki on suunniteltu miesten mittojen mukaan. Pienikokoiset naiset kantavat omaan painoonsa suhteutettuna erittäin raskaita taakkoja. 55-kiloinen nainen kuljettaa saman kuorman kuin 75-kiloinen mies.
Monesti naiset sinnittelevät ja yrittävät peitellä vaikeuksiaan. He eivät hakeudu ajoissa hoitoon, sillä sairastuvalle lähtevä leimautuu helposti laiskaksi vempulaksi. Tämä taas johtaa siihen, että rasitusvammat lisääntyvät ja pahenevat.
Naiset sinnittelevät myös siksi, että heitä ei odoteta, jos he eivät pysy marssilla vauhdissa tai jaksa kantaa varusteitaan.
”Jos nainen jää jälkeen, häntä ei hyväksytä joukkoon. Kaveria ei jätetä -periaate ei koske naisia. Miehiä kyllä odotetaan ja autetaan.”
Töllin mukaan naiset, jotka sopeutuvat järjestelmään ja ehkä hakeutuvat sotilasuralle, ovat hyvin samanlaisia, kilpaurheilijataustaisia.
”Heillä on hyvä kunto ja he ovat liikkuneet urheilun takia paljon poikaporukoissa. Heille hyvän jätkän roolin ottaminen on luontevampaa. Mutta onko oikein, että naisilta käytännössä vaaditaan kilpaurheilutausta, mutta miehiltä ei?”
TÖLLI muistaa, kuinka hän joutui kierteeseen, joka johti itsetunnon murtumiseen.
Kaisa-Maria Tölli kohtasi asepalveluksessa riittämättömyyttä, vähättelyä ja ulkopuolisuutta. (KUVA: MARKUS JOKELA / HS)
Pääsy reserviupseerikouluun Haminaan oli Töllin toteutunut unelma. RUK:ssa hän kuitenkin tunsi, että joutui kahden kouluttajan silmätikuksi. Paraatiharjoituksissa oli parisataa oppilasta. Töllistä, jonka nimi oli tuolloin Peltokorpi, vaikutti siltä, että kouluttaja ojensi vain häntä, aselinjan ainoaa naista:
”Peltokorpi, katsokaa silmiin, Peltokorpi, korjatkaa aseenne, Peltokorpi, tahtiin…”
Töllin lonkan nivelpussi tulehtui, ja hän joutui hakemaan vapautusta palvelusta sekä jättämään yhden metsäleirin väliin. Töllistä vaikutti siltä, että kouluttaja piti häntä epäsotilaallisena lintsarina. Kouluttaja käskytti hänet kaksi kertaa yksikön päällikön puhutteluun. Se nakersi Töllin uskottavuutta omien joukkuekaverien silmissä.
”Silloin tuntui, että minua testataan koko ajan, enkä enää jaksa. Se oli henkisesti raskasta, kun tuntui, että ei koskaan riitä.”
Töllin ainoa naispuolinen linjakaveri oli joutunut keskeyttämään kurssin. Tölli pysyi hyvin muiden mukana ja sai hyviä arvosanoja, mutta kärsi rasitusvammoista ja pelkäsi, että hänkin joutuu keskeyttämään RUK:n. Naisille fyysisesti rankimpia testejä ovat pikamarssit, joilla vaaditaan kestävyyden lisäksi räjähtävyyttä ja voimaa. RUK:n perinteisellä Kirkkojärven pikamarssilla Töllin oli pakko antaa varusteitaan muiden kannettavaksi. Myös jotkut miehet tekivät samoin.
”Pojat olivat hyviä kavereitani. Eivät he pahaa tarkoittaneet, mutta kokivat, että olen heikoin lenkki, koska en ollut mies.”
Kovatahtisella marssilla pitäisi kohottaa upseerioppilaiden yhteishenkeä, mutta pikamarssi pudotti Töllin henkisesti joukosta.Ennen kuormittavaksi tiedettyä johtamistaidon harjoitusta joukkueen miehet ehdottivat vuorotellen Töllille, että hänen kannattaisi mennä varuskuntasairaalaan, he eivät enää voisi kantaa hänen varusteitaan. Miehet uskoivat Töllin mukaan kärsivänsä hänen heikkoudestaan.
Se oli Töllille kova isku. Hän pärjäsi erinomaisesti johtamisharjoituksessa ja kantoi varusteensa, mutta pettymys joukkuetoverien käyttäytymisestä ei hävinnyt.
”Pojat olivat hyviä kavereitani. Eivät he pahaa tarkoittaneet, mutta kokivat, että olen heikoin lenkki, koska en ollut mies.”
Kirjaa tehdessään Tölli huomasi, että riittämättömyyden kokemus on vahvasti läsnä naisten asepalveluksessa.
”Nainen elää täysillä mukana siinä maailmassa, mutta on kuitenkin sivussa.”
TÖLLI kohtasi asepalveluksessa riittämättömyyttä, vähättelyä ja ulkopuolisuutta, mutta ei sentään niin paljon kiusaamista tai seksuaalista häirintää kuin moni kirjaan haastateltu nainen. Eräs Töllin haastattelema nainen kertoi, että kymmenen miestä oli vienyt naispuolisen palveluskaverin siivoushuoneeseen ja uhannut raiskata tämän, kun naisen toiminta ärsytti heitä.
Moni nainen kokee armeijassa ensimmäisen kerran elämässään vastaavaa kiusaamista tai syrjintää.
”Se lävähtää naamalle aika lujaa.”
Naisia on vähän, ja monet varusmiehet pitävät heitä kummajaisina, militantteina ja aggressiivisina. Miehiä saattaa ärsyttää, kun nainen murtaa perinteisiä rooleja, Tölli arvelee.
”Armeijassa on ihan älyttömiäkin asenteita, sellaisia, joita ei kohtaa enää missään muualla. Esimerkiksi erään kouluttajan mielestä kaikki naiset armeijassa pitäisi ampua.”
”Nyt ei rakenneta toimivia sodanajan joukkoja, koska naiset eivät pääse kunnolla mukaan siihen joukkohenkeen.”
Naisia häiritsivät ja kiusasivat lähinnä varusmiehet. Ongelman ydin on Töllin mielestä siinä, että naiset ja miehet asuvat omissa tuvissaan. Varuskunnan harvat naiset kerätään samaan tupaan, jolloin he jäävät ulkopuolisiksi.”Kirjan keskeinen tulos on, että nyt ei rakenneta toimivia sodanajan joukkoja, koska naiset eivät pääse kunnolla mukaan siihen joukkohenkeen.”
Yhteiset tuvat ovat joukkuehengen kannalta tärkein tekijä. Töllin mielestä Suomessa pitäisi siirtyä sekatupiin.
”Jotkut kiusatut totesivat, että olisi tuntunut erittäin ahdistavalta olla samassa tuvassa niiden kiusaajien kanssa. Mutta jos he olisivat asuneet samassa tuvassa, niin olisiko kiusaamista edes tapahtunut? Joka tapauksessa jotain on pakko tehdä.”
Muissa Pohjoismaissa yhteistuvat ovat vahvistaneet yhteishenkeä ja vähentäneet kiusaamista ja häirintää.
Tölli sanoo, että yhteistupia tärkeämpää olisi muuttaa lakia.
”En syytä puolustusvoimia. Juurisyy on eriarvoisessa lainsäädännössä, jonka mukaan naiset ovat vapaaehtoisia ja sitä kautta ikään kuin ylimääräisiä.”
Tölli on ollut perustamassa ministeri Elisabeth Rehnin elämäntyötä jatkavaa Bank of Ideas -ajatushautomoa, joka teki selvityksen kansalaispalveluksesta keväällä 2018. Tölli ei vaadi kaikille pakollista asepalvelusta, sillä reservin joukkoja on jo nyt tarpeeksi.
Sen sijaan hän ehdottaa kaikille pakollisia kutsuntoja. Siellä hakijoita testattaisiin, ja varusmiespalvelukseen valittaisiin sopivia miehiä ja naisia tarvittava määrä.
”Eikä kaikkiin armeijan tehtäviin tarvita nykyaikana rautaista fyysistä suorituskykyä.”
KOTIUTUMISPÄIVÄNÄ Töllin valtasi erittäin väkevä ohi on -tunne.
”Mutta jo kuukauden kuluttua ajattelin, että voisihan sitä taas…”
Monille naisille on jäänyt asepalveluksesta jopa trauma. Tölli voi jo nauraa kokemuksilleen.
”Itseluottamukseni koki kovan kolauksen intissä, mutta se eheytyi sitten jälkeenpäin. Tilalle tuli ylpeyden kokemus, selvisin sen läpi. Töitä hakiessa asepalveluksesta on ollut hyötyä, ja se avasi pääsyn rauhanturvaajaksi ja sotilastarkkailijaksi.”
https://www.hs.fi/elama/art-2000005842225.html
MeriTJ
Ylipäällikkö
Kuka helvetin MP.net-palstalainen kirjoittaa karttaruutupommien ja sisävesitroolarijäänmurtajien hengessä Maaseudun Tulevaisuuden mielipidepalstalle kun saanut tänne bännit? 
lähde: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koneet-autot/artikkeli-1.307329
"
Lukijan ehdotus: Ponssen metsäkoneisiin taistelukärjet – "kasetista riippuen perinteinen konekivääri tai ilmatorjuntaohjus"
Koneet & autot 09:00 Terhi Pape-Mustonen
Tässä olisi mahdollista luoda Suomeen ihan oma aselaji.
Pentti Vänskä
Kouran tilalle konekivääri, visioi Rauno Kallunki.
"Ruotsi kehittelee sotakoneita. Miksi Suomi ei?", kysyy Rauno Kallunki MT.n Mielipide-sivulla.
"Suomalainen Ponsse esimerkiksi voisi kehitellä korjuukoneeseen taistelukärjen. Kuusitoistametrisen puomin päässä olisi kaikki tähtäyslaitteet, etäisyysmittarit, yötähtäimet. Kasetista riippuen se voisi ampua perinteisellä konekiväärillä tai ilmatorjuntaohjuksella. Yksi henkilö hoitaa koko orkesteria."
"Maastokelpoisuus on kesät talvet. Aivan uusi aselaji, johon saa koulutuksen Suomessa."
Lue muita MT:n mielipidekirjoituksia "
lähde: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koneet-autot/artikkeli-1.307329
"
Lukijan ehdotus: Ponssen metsäkoneisiin taistelukärjet – "kasetista riippuen perinteinen konekivääri tai ilmatorjuntaohjus"
Koneet & autot 09:00 Terhi Pape-Mustonen
Tässä olisi mahdollista luoda Suomeen ihan oma aselaji.
Pentti Vänskä
Kouran tilalle konekivääri, visioi Rauno Kallunki.
- Jaa Facebookiin
- Jaa Twitteriin
- Jaa WhatsAppiin
- Jaa Sähköpostiin
- Tulosta
"Ruotsi kehittelee sotakoneita. Miksi Suomi ei?", kysyy Rauno Kallunki MT.n Mielipide-sivulla.
"Suomalainen Ponsse esimerkiksi voisi kehitellä korjuukoneeseen taistelukärjen. Kuusitoistametrisen puomin päässä olisi kaikki tähtäyslaitteet, etäisyysmittarit, yötähtäimet. Kasetista riippuen se voisi ampua perinteisellä konekiväärillä tai ilmatorjuntaohjuksella. Yksi henkilö hoitaa koko orkesteria."
"Maastokelpoisuus on kesät talvet. Aivan uusi aselaji, johon saa koulutuksen Suomessa."
Lue muita MT:n mielipidekirjoituksia "
Minusta Saatana on ihan hyvä jätkä. On vaan saanut ansaitsematonta julkisuutta
miheikki
Greatest Leader
No niin! Taistelupariksi sitten ajokone, joka kuljettaa eri asejärjestelmiä kuormatilassa. Kk -moduuli tai Stinger -kasetti.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koneet-autot/artikkeli-1.307329
E. Unohtu lukea ennen postausta.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koneet-autot/artikkeli-1.307329
Koneet & autot09:00Terhi Pape-Mustonen
Tässä olisi mahdollista luoda Suomeen ihan oma aselaji.
PENTTI VÄNSKÄ
Kouran tilalle konekivääri, visioi Rauno Kallunki.
"Ruotsi kehittelee sotakoneita. Miksi Suomi ei?", kysyy Rauno Kallunki MT.n Mielipide-sivulla.
"Suomalainen Ponsse esimerkiksi voisi kehitellä korjuukoneeseen taistelukärjen. Kuusitoistametrisen puomin päässä olisi kaikki tähtäyslaitteet, etäisyysmittarit, yötähtäimet. Kasetista riippuen se voisi ampua perinteisellä konekiväärillä tai ilmatorjuntaohjuksella. Yksi henkilö hoitaa koko orkesteria."
"Maastokelpoisuus on kesät talvet. Aivan uusi aselaji, johon saa koulutuksen Suomessa."
E. Unohtu lukea ennen postausta.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005843779.html
Luulisi että poliisi osaa noista pyssyistä merkin ja mallin päätellä. Sarjanumerokin näkyy kuvissa?
Luulisi että poliisi osaa noista pyssyistä merkin ja mallin päätellä. Sarjanumerokin näkyy kuvissa?
Viimeksi muokattu:
Vääpeli
Greatest Leader
Ei taida Hannua hommat napostella...https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005843779.html
Luulisi että poliisi osaa noista pyssyistä merkin ja mallin päätellä. Sarjanumerokin näkyy kuvissa?
Tai sit olisi syytä käydä optikolla tai kysyä nuoremmilta apua.
kimmo.j
Respected Leader
Näitten osaajien
palkkaa tässä maksetaan.Tätä vasten reservin poliisille saattaisi olla käyttöä ihan syvän rauhan aikanakin. Saattaisi löytyä joku joka tunnistaa numeroita.
Loyd
Kenraali
Tähtien sota -elokuva teki korutaiteilijasta tähden: "Prinsessa Leian kaulakoru on ollut käyntikorttini"
https://yle.fi/uutiset/3-10414745
https://yle.fi/uutiset/3-10414745
Nasteeho Abdulkadir Sahar ei puhu Suomea, mutta valmistuu silti lähihoitajaksi – Maahanmuuttaja saa nyt opiskelupaikan ilman kielitaitoa
Ammattikoulut ovat höllentäneet kielitasovaatimuksiaan. Muutos parantaa erityisesti maahanmuuttajien asemaa.
Kotouttaminen
28.9.2018 klo 07:30
Somaliasta kotoisin oleva Nasteeho Abdulkadir Sahar kommunikoi vanhainkodin asukkaiden kanssa Suomeksi, vaikka ei juuri osaa kieltä.
Tästä on kyse
Sahar kertoo suomenkielellä tulevansa Somaliasta ja hymyilee vanhukselle.
Kumpikin on tyytyväinen, montaa sanaa ei tarvita.
Sahar hakee edelleen suomenkielen sanoja, mutta oppii hyvää vauhtia lähihoitajaopinnoissa. Hän on mukana Edukain(siirryt toiseen palveluun) ensimmäisessä lähihoitajakoulutuksessa, jossa kielitaito ei ole tärkein asia, mutta sen kehittäminen on kuitenkin yksi koulutuksen osa-alue.
– Kun tulin Suomeen, odotin elämäni muuttuvan paremmaksi. Lähihoitajaopintojen jälkeen haluan lukea sairaanhoitajaksi. Näin on hyvä, hymyilee kaksi vuotta sitten Suomeen turvapaikanhakijana tullut Sahar.
Ammattikoulut ovat tänä vuonna keventäneet kielitaitovaatimuksiaan, minkä ansiosta maahanmuuttajat pääsevät helpommin ammatilliseen peruskoulutukseen(siirryt toiseen palveluun)(Opetus- ja kulttuuriministeriö).
– Opiskelujen alussa opiskelija tarvitsee enemmän tukea suomen kielen kanssa, mutta sanasto karttuu hyvää vauhtia. Opiskelijat ovat yleensä hyvin motivoituneita, kertoo tukiopettaja Outi Piirainen.
Kynnys madaltuu puolin ja toisin
Jo aiemmin on puhuttu siitä, kuinka erityisesti maahanmuuttajanaisilla on vaikeuksia kotoutua Suomeen. Outi Piirainen uskoo, että kielitaitotasovaatimuksen poistaminen ehkäisee syrjäytymistä ja edesauttaa kotoutumista.
– Aiemmin maahanmuuttajan piti oppia riittävästi kieltä päästäkseen opiskelemaan ammattiin, mutta missä kieltä pystyy oppimaan, jos ei pääse opiskelemaan ammattia.
Kotoutumiskoulutuksessa ei opita suomea kuin perustasolle saakka.
Onnela-kodin asukkaille lähihoitaja-opiskelijat ovat tervetullutta seuraa.Jarmo Nuotio / Yle
Lähihoitajakurssilaiset opiskelevat teoriaa koulussa ja syventävät sitten tietoja työpaikoilla projektipäivinä.
– Yksittäisinä päivinä opiskelijoilla on koululta ohjaajat mukana. Opiskelijan ei tarvitse jännittää kielitaitoaan, eikä työnantajankaan tarvitse pelätä jäävänsä yksin ohjaamaan opiskelijaa.
Projektipäivät valmistavat tietä tuleviin työssäoppimisjaksoihin, eli työharjoitteluihin.
Tuloksia löytyy muilta aloilta
Koska meneillään oleva lähihoitajakurssi on ensimmäinen, ei kokemuksia työllistymisistä vielä ole. Muilta aloilta kokemukset sen sijaan ovat hyviä.
– Järjestimme kone- ja metallialan valmentavan koulutuksen henkilöille, joiden kielitaito ei riittänyt perusopintojen aloittamiseen. Koulutukseen osallistui kymmenen henkilöä. Heistä yhdeksän on joko työllistynyt tai aloittanut ammatilliset opinnot, kertoo tukiopettaja Outi Piirainen.
Osa alan harjoittelupaikoista on Piiraisen mukaan vaihtunut myös oppisopimuskoulutuspaikoiksi.
– Osaaminen ja tarve kohtaavat, ja kielitaito karttuu sitten työn ohessa, Piirainen sanoo.
Tukiopettaja Outi Piirainen uskoo, että lähihoitajakoulutus edistää Nasteeho Abdulkadir Saharin kotoutumista.Jarmo Nuotio / Yle
Kone- ja metallialalla on käynnissä jo uusi koulutus ja puhdistuspalvelualalla on järjestetty lyhyempää koulutusta. Myös keittiöalalle suunnitellaan koulutuksen aloittamista.
– Kainuussa on vähän maahanmuuttajia verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun. Me voimme helpommin kokeilla tällaisia asioita, Piirainen selittää.
Nasteeho Abdulkadir Sahar ja neljä muuta maahanmuuttajaopiskelijaa ovat auttaneet vanhukset pitkän pöydän äärelle lauluhetkeä varten. Ilmoille kajahtaa Nälkämaan laulu, johon myös he osallistuvat.
– Suomen kieli on vaikea kieli, mutta sitä oppii joka päivä lisää, Sahar nauraa.
https://yle.fi/uutiset/3-10425369?origin=rss
Ammattikoulut ovat höllentäneet kielitasovaatimuksiaan. Muutos parantaa erityisesti maahanmuuttajien asemaa.
Kotouttaminen
28.9.2018 klo 07:30
Somaliasta kotoisin oleva Nasteeho Abdulkadir Sahar kommunikoi vanhainkodin asukkaiden kanssa Suomeksi, vaikka ei juuri osaa kieltä.
Tästä on kyse
- Ammatillisen koulutuksen kielitaitotasovaatimusten madaltaminen helpottaa maahanmuuttajien pääsyä opiskelemaan.
- Kielen oppiminen tapahtuu osana opiskelua ja työharjoittelua.
- Kajaanissa lyhytkoulutusta on tarjottu jo metallialalla hyvin tuloksin.
- Ensimmäinen lähihoitajien koulutus alkoi syksyllä.
Sahar kertoo suomenkielellä tulevansa Somaliasta ja hymyilee vanhukselle.
Kumpikin on tyytyväinen, montaa sanaa ei tarvita.
Sahar hakee edelleen suomenkielen sanoja, mutta oppii hyvää vauhtia lähihoitajaopinnoissa. Hän on mukana Edukain(siirryt toiseen palveluun) ensimmäisessä lähihoitajakoulutuksessa, jossa kielitaito ei ole tärkein asia, mutta sen kehittäminen on kuitenkin yksi koulutuksen osa-alue.
– Kun tulin Suomeen, odotin elämäni muuttuvan paremmaksi. Lähihoitajaopintojen jälkeen haluan lukea sairaanhoitajaksi. Näin on hyvä, hymyilee kaksi vuotta sitten Suomeen turvapaikanhakijana tullut Sahar.
Ammattikoulut ovat tänä vuonna keventäneet kielitaitovaatimuksiaan, minkä ansiosta maahanmuuttajat pääsevät helpommin ammatilliseen peruskoulutukseen(siirryt toiseen palveluun)(Opetus- ja kulttuuriministeriö).
– Opiskelujen alussa opiskelija tarvitsee enemmän tukea suomen kielen kanssa, mutta sanasto karttuu hyvää vauhtia. Opiskelijat ovat yleensä hyvin motivoituneita, kertoo tukiopettaja Outi Piirainen.
Kynnys madaltuu puolin ja toisin
Jo aiemmin on puhuttu siitä, kuinka erityisesti maahanmuuttajanaisilla on vaikeuksia kotoutua Suomeen. Outi Piirainen uskoo, että kielitaitotasovaatimuksen poistaminen ehkäisee syrjäytymistä ja edesauttaa kotoutumista.
– Aiemmin maahanmuuttajan piti oppia riittävästi kieltä päästäkseen opiskelemaan ammattiin, mutta missä kieltä pystyy oppimaan, jos ei pääse opiskelemaan ammattia.
Kotoutumiskoulutuksessa ei opita suomea kuin perustasolle saakka.
Onnela-kodin asukkaille lähihoitaja-opiskelijat ovat tervetullutta seuraa.Jarmo Nuotio / Yle
Lähihoitajakurssilaiset opiskelevat teoriaa koulussa ja syventävät sitten tietoja työpaikoilla projektipäivinä.
– Yksittäisinä päivinä opiskelijoilla on koululta ohjaajat mukana. Opiskelijan ei tarvitse jännittää kielitaitoaan, eikä työnantajankaan tarvitse pelätä jäävänsä yksin ohjaamaan opiskelijaa.
Projektipäivät valmistavat tietä tuleviin työssäoppimisjaksoihin, eli työharjoitteluihin.
Tuloksia löytyy muilta aloilta
Koska meneillään oleva lähihoitajakurssi on ensimmäinen, ei kokemuksia työllistymisistä vielä ole. Muilta aloilta kokemukset sen sijaan ovat hyviä.
– Järjestimme kone- ja metallialan valmentavan koulutuksen henkilöille, joiden kielitaito ei riittänyt perusopintojen aloittamiseen. Koulutukseen osallistui kymmenen henkilöä. Heistä yhdeksän on joko työllistynyt tai aloittanut ammatilliset opinnot, kertoo tukiopettaja Outi Piirainen.
Osa alan harjoittelupaikoista on Piiraisen mukaan vaihtunut myös oppisopimuskoulutuspaikoiksi.
– Osaaminen ja tarve kohtaavat, ja kielitaito karttuu sitten työn ohessa, Piirainen sanoo.
Tukiopettaja Outi Piirainen uskoo, että lähihoitajakoulutus edistää Nasteeho Abdulkadir Saharin kotoutumista.Jarmo Nuotio / Yle
Kone- ja metallialalla on käynnissä jo uusi koulutus ja puhdistuspalvelualalla on järjestetty lyhyempää koulutusta. Myös keittiöalalle suunnitellaan koulutuksen aloittamista.
– Kainuussa on vähän maahanmuuttajia verrattuna esimerkiksi pääkaupunkiseutuun. Me voimme helpommin kokeilla tällaisia asioita, Piirainen selittää.
Nasteeho Abdulkadir Sahar ja neljä muuta maahanmuuttajaopiskelijaa ovat auttaneet vanhukset pitkän pöydän äärelle lauluhetkeä varten. Ilmoille kajahtaa Nälkämaan laulu, johon myös he osallistuvat.
– Suomen kieli on vaikea kieli, mutta sitä oppii joka päivä lisää, Sahar nauraa.
https://yle.fi/uutiset/3-10425369?origin=rss
kimmo.j
Respected Leader
Tämä kertoon ihan kaiken Suomalaisesta koulujärjestelmästä.
- Osaaminen ja tarve, paha sanoa ihmisen osaamisesta jos hän ei puhelimessa kykene edes auttavaan keskusteluun suomeksi.
- Kokemuksia ei ole, no onhan, eivätkä ne ole mitään kehuttavia. Mitä ihmettä tehdään hoitajalla joka ei kykene keskustelemaan potilaansa kanssa?, tai raportoimaan asioita suullisesti ja kirjallisesti.
Nyt jo meillä on ongelmia kielitaidottomien hoitajien kanssa. Kesällä kielitaidoton hoitaja kuvitteli potilaalle annetun koko ampulla morfiinia, koska yhteistä kieltä ensihoitajien ja hoitajan välillä ei ollut. Oikeaa vahinkoa ei tapahtunut, mutta kuvaa niitä pontenttiaalisia vaaroja ja hankaluuksia joita kielitaidoton hoitaja aiheuttaa.
Koko soppa johtuu, siitä, ettei virkamiehiä kiinnosta lopputuote ja se millaisia hoitajien työnantaja katsoo tarvitsevansa.
Risteilin tänään maakunnan kasvukeskuksessa ja ryhdyin ruokailemaan suositussa ruokalassa. Noh. Yksi pöytä oli väliä erään nuorten ryhmän kanssa ja kuulin keskustelua siitä, mitä tarkoittaa PVLn lakkauttaminen. Ja kas, tarkka oikea korvani poimi minulle uuden uussanan: haittaisänmaallinen. Se oli termi, joka kuvasi lakkautetun yhdistyksen jäseniä. Mulla meinasi jälkiruokakiisseli lentää pitkin pöytää, kun kuulin tuon....no, onneksi vain alahuuli falskasi vähän ja säilytin tyynen ulkokuoren. Joku toinenkin aika vikkelänmakuinen juttu heillä oli, mutta en saa perhana enää mieleen. Taisi liittyä MV-julkaisuun jotenkin.
Uussanastoa virtaa käyttöön, näköjään. Aika paljon kielenkäyttö on muuttumassa, kuten se uutisoitu -ihmisroska- juttukin. Amerikkalasta tätä sanastoa taitaa virtailla.