Muinaisen dna:n vertaaminen nykyväestöön osoittaa, että tuhansia vuosia vanha siperialainen geeniperimä on yhä nähtävissä. MOSTPHOTOS
Muinaisten vainajien luista otetut dna-näytteet ovat paljastaneet uutta tietoa suomalaisten geeniperimästä.
Tuoreiden tutkimustulosten mukaan Suomeen on virrannut runsaasti geeniperimää Siperiasta. Geenitutkimuksessa on saatu asiasta viitteitä aikaisemminkin, mutta nyt asiasta on mustaa valkoisella.
– Tutkimus on merkittävä, koska meillä on nyt ensi kertaa tarkastelussa muinaisten, Suomessa ja lähialueilla eläneiden ihmisten dna:ta. Se kertoo esi-isistämme ja -äideistämme asioita, joita emme voisi saada selville pelkästään nykysuomalaisten dna:sta, sanoo genetiikan professori
Päivi Onkamo Turun yliopistosta.
Muinaisen geeniperimän selvittämiseksi tutkijat keräsivät tietoa yhdentoista vainajan dna:sta. Kuuden henkilön luut ovat peräisin Kuolan niemimaalta 3 500 vuotta vanhasta haudasta, kahden vainajan luut puolestaan 1800-luvulla kaivetusta leposijasta.
Loput kolme näytettä ovat peräisin eteläpohjanmaalaisen Levänluhdan kalmiston vainajista.
Tutkijoita pitkään kiehtoneessa Levänluhdassa ihmiset haudattiin paikalla sijainneeseen lampeen. Pohjasaven hapettomissa olosuhteissa luut säilyivät hyvin.
Saamelaiset etelässä
Tutkimuksessa hyödynnetyt luut eivät ole aivan tuoreita löytöjä. Ne ovat peräisin erilaisista museokokoelmista jo vuosikymmenten takaa, Onkamo kertoo.
Kaikista näytteistä löytyi samaa siperialaista perimää, jonka juuret juontavat jopa 4 000 vuoden taakse. Muinaisen dna:n vertaaminen nykyväestöön osoittaa, että niin suomalaisissa ja saamelaisissa kuin muissakin uralilaisen kieliperheen väestöissä on yhä näkyvissä sama siperialainen alkuperä.
Esivanhempiemme elämäntapa onkin saattanut olla oletettua liikkuvampi. Tutkijat olettavat, että muinaisen Siperian asukkaat ja Suomessa eläneet pronssi- ja rautakautiset yhteisöt ovat pitkistä välimatkoista huolimatta olleet melko tiiviisti tekemisissä.
Kauppaa on käyty laajoilla alueilla, ja asumukset perustettu vuodenaikojen kierrossa milloin minnekin.
Morsiamet vaihtoon
Vielä tutkijoiden tiedossa ei ole, millaisina ajankohtina ja sykäyksinä muinaisten siperialaisten geenejä on virrannut Etelä-Pohjanmaalle saakka.
– Kun tutkitaan esineiden ja materiaalien kulkeutumista paikasta toiseen, niin samalla selviävät muinaisten ihmisten liikkeet. Ihmiset eivät ole vaihtaneet pelkästään tavaroita, vaan myös geenejä. Pariuduttu on milloin mihinkin suuntaan, morsiamia vaihdettu kaupankäynnin yhteydessä. Geenivaihto on nyt voitu näyttää toteen näissä uusissa tutkimuksissa, Onkamo sanoo.
Tutkimus osoittaakin muinaisten levänluhtalaisten olleen läheisempää sukua tämän päivän saamelaisille kuin nykysuomalaisille. Geeneiltään saamelaisten kaltaista väestöä on vielä rautakauden aikaan asunut merkittävästi nykyistä etelämpänä Suomen alueella.
Genetiikan lisäksi asiasta on kulttuurisia viitteitä. Levänluhdan paikannimistössä on taannoisen tutkimuksen mukaan havaittu saamelaisia vaikutteita.
Riemunkiljahduksia
Muinainen dna on vielä viime vuosiin saakka ollut melko haasteellista tutkimusmateriaalia. Onkamon luonnehdinnan mukaan se on kuin ”pieneksi mennyttä säpälettä”.
Ensimmäisiä tutkimusnäytteitä esivanhempien perimästä otettiin jo noin kymmenen vuotta sitten, mutta silloisilla tekniikoilla tutkijat eivät päässeet luusta pidemmälle.
2010-luvulla dna:n tutkimustekniikka otti harppauksen eteenpäin ja synnytti Onkamon mukaan riemunkiljahduksia tutkijapiireissä. Uusi sekvensointitekniikka palveli tutkimuksen tarkoitusperiä välittömästi.
Ensimmäiset tulokset saatiin noin neljä vuotta sitten.
– Koillis-Euroopan alueet ovat loistaneet poissaolollaan muinais-dna:n tutkimuksissa. Suomalais-ugrilaisten kielten alueelta ei ole tehty juuri mitään tutkimusta. Siksi on tärkeää, että olemme nyt itse aloittaneet sen tekemisen, Onkamo sanoo.
Myös virolaiset tutkijakollegat ovat viime vuosina olleet samankaltaisen geenitutkimuksen äärellä. Onkamo uskoo, että tulevaisuudessa virolaisten ja suomalaisten tekemät geenitutkimukset täydentävät toisiaan antoisalla tavalla.
Yhteisten esi-isien ja -äitien liikkeitä päästään jäljittämään entistä tarkemmin.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu Nature Communications -online-lehdessä. Tutkimus on toteutettu Helsingin ja Turun yliopiston geenitutkijoiden sekä esihistorian tutkimukseen keskittyvän saksalaisen Max Planck -instituutin yhteistyönä.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/11310dbe-e2f5-43d3-943e-d8eabf560782
