Pimeätoiminta

[pstsika]

Pimeätoiminnasta ei ollut aiemmin omaa aihetta, mutta nyt on.
Vaikka itse kirjoitankin jalkaväkitaistelijan näkökulmasta niin eri aselajien toimista saa mieluusti myös kirjoittaa.

Mitkä ovat mielestänne tarpeellisia toimenpiteitä pimeätoimintaan valmistauduttaessa ja pimeällä taistelemiseksi?

Valonvahvistimien ja pimeäkiikarien osalta:
- Pääpannan säätöjen tarkastaminen ja tarvittaessa säätäminen.
- Virtalähteiden tarkastaminen ja tarvittaessa vaihto.

Aseen ja ampumatarvikkeiden osalta:
- Aseen piipun päälle valkoinen maalarin teippi, jotta pimeässä (esim. kuutamonvalossa), nähdään heti minne aseen piippu osoittaa.
- Yötähtäinten kääntäminen esille. Tarpeen vaatiessa kohdistaminen.
- Valojuovien lipastaminen ja vyöttäminen ellei ole erityistä syytä käyttää tavallisia patruunoita. Johtajilla mahdollisuuksien mukaan yksi täysi lipas valojuovia tulenosoittamiseksi.
- Valaisimien kiinnittäminen aseisiin ainakin rakennetulla alueella toimittaessa. Myös niiden (sekä virtalähteiden) kunto tulee tarkastaa.
- Jos aseen pinta on kulunut paikoin kirkkaaksi niin kirkkaat kohdat noetaan esim. sytyttimellä.
- Valopistoolien kunnon tarkastaminen ja valopatruunoiden sijoittaminen helposti saataville.
- Valaisurakettien jakaminen.

Varusteiden osalta:
- Kypärien takapuolelle asemaa osoittavat teippaukset. Varusmiesaikaan meillä miehistöllä oli yksi merkki, aliupseereilla kaksi ja joukkueenjohtajilla ja varajohtajilla kolme merkkiä. Tunnetaan myös nimellä ”Cat Eye”.
- Paljaiden ihonkohtien naamiointi naamiovärillä tai noella. Myös ranteet ja kaula.
- Taisteluvarustuksen naamioinnin tarkastaminen, kiiltävät osat peitetään.
- Varustuksen tarkastaminen siten, että mikään ei kilise ja kolise.
- Kiiltävän materiaalin esim. rannekellot siirtäminen rintataskuun tai muuten pois näkyvistä.

Pesäkkeen ja tukikohdan osalta:
- Valaisuun tarkoitettujen tilapäisvälineiden rakentaminen ja paikoilleen vienti.
- Tuliasemissa rajoittimien teko aseita varten.
- Asemiin menon harjoittaminen pimeässä. Taistelusuunnitelman läpikäynti.
- Ääni- ja valokuri.

Muuta? Mitä?

 

[Touhottaja]

Ihan hyvä alku.. Lämmöntuoton minimointi ehkä.. Muistutus, että suojaa pitää käyttää säkkipimeässäkin.. Ja hyvähän se pimeätoiminta ja toiminta valaisun aikana on suusanallisesti vielä kerrata, ellei taistelussa olla jo oltu. Sille kaverille, jolla on pimeänäkölaite (jos on), olisi hyvä antaa jotain, jolla ohjata kk:n tulta. Kenties sijainti KK:n välittömässä läheisyydessä. Rähmänjohtajalle kai moinen kapistus annettaisiinkin?

Mahdollisuuksien mukaan taistelusuunnitelman harjoittelu, vielä kun on valoisaa.. ja kerrotaan toiminta eksyttäessä.

Mites tuo teippi aseessa, jos kiiltävät osat peitetään?

 

[pstsika]

Mites tuo teippi aseessa, jos kiiltävät osat peitetään?

Kuten kirjoitin, se on aseen piipun/kaasumännän suojaputken päällä. Pituudeltaan noin 15 cm.
Helpottaa aseen suuntaamista, mutta ei näy niin kauas, että aiheuttaisi ongelmia. Varsinkaan jos asetta kannetaan oikein eli aseesta ja omasta paikasta (esim. avojonossa tai avorivissa) riippuen ylä- tai alavalmiudessa. Tai ampumavalmiudessa.
Jos asetta pidetään ylävalmiudessa tai ampumavalmiudessa niin tuo teippaus ei näy kuin todelta läheltä sivusta katsottuna tai ampujan sektorista.

Muistutus, että suojaa pitää käyttää säkkipimeässäkin..

Tuo suojankäyttö oli hyvä pointti. Nykyään kun on valonvahvistimet ja lämpötähystimet niin pimeys ei tosiaan anna suojaa vaan pitää toimia sen osalta kuten päivänvalossa.

 

[Touhottaja]

Ajattelin sitä teippiä sellaisessa valmiusasennossa kulkevassa muodossa, missä ase on käsissä, muttei vielä koholla.. piippu maahan päin. Oliskohan se tuo alavalmius? Silloin se teippi näkyy kauas, jos on pitkä. Mutta maalarinteippihän ei paljoa heijasta, taisin sotkea ajatukseni juuttumalla sanaan valkoinen. Nopeammin sykkiessä sitten aseen asento pääsee vähän karkaamaan ja teippikin ehkä vilkkumaan.. mutta silloin ammutaankin jo, ja tähdätessä teippi ei kyllä tosiaan kauas näy.

Tais olla meillä nimeltään jotain muuta nuo valmiudet.. tosin meillä oli yksi kouluttajakin, joka sanoi usein "teidän pitää olla jatkuvasti ampumavalmiudessa". Oisko mulla menny termit sekaisin tai unohtunu

 

[pstsika]

Ajattelin sitä teippiä sellaisessa valmiusasennossa kulkevassa muodossa, missä ase on käsissä, muttei vielä koholla.. piippu maahan päin. Oliskohan se tuo alavalmius? Silloin se teippi näkyy kauas, jos on pitkä. Mutta maalarinteippihän ei paljoa heijasta, taisin sotkea ajatukseni juuttumalla sanaan valkoinen. Nopeammin sykkiessä sitten aseen asento pääsee vähän karkaamaan ja teippikin ehkä vilkkumaan.. mutta silloin ammutaankin jo, ja tähdätessä teippi ei kyllä tosiaan kauas näy.

Tais olla meillä nimeltään jotain muuta nuo valmiudet.. tosin meillä oli yksi kouluttajakin, joka sanoi usein "teidän pitää olla jatkuvasti ampumavalmiudessa". Oisko mulla menny termit sekaisin tai unohtunu

Alavalmiudessa aseen perä on olkapäätä vasten ja piippu alaspäin noin 45 asteen kulmassa. Ase on ladattu ja varmistettu. Etusormi ja/tai keskisormi vaihtimella.
Ylävalmiudessa aseen perä on olkapäätä vasten ja piippu osoittaa samaan suuntaan kuin katse. Ase on ladattu ja varmistamaton. Sormi liipaisinkaaren ulkopuolella.
Ampumavalmiudessa aseen perä on olkapäätä vasten ja aseella tähdätään joko etu- ja takatähtäimen läpi tai pelkästään jyvän avulla. Ase on ladattu ja varmistamaton. Tilanteesta riippuen sormi on joko liipaisimella tai liipaisinkaaren ulkopuolella.
Näin siis rynnäkkökiväärillä.

Kuvia en äkkiseltään löytänyt, mutta toivottavasti avasi ainakin vähän.

 

[Hejsan]

Vähän pimeätoiminta vehkeitä

Valonvahvistin VV2000

Käyttö
•Valvonta ja kohteen tunnistaminen
•Tiedustelijat
•Jalkaväkitaistelijat
•Sotilaspoliisit
•Kevyet suora-ammunta-aseet (RK 95 TP, RK 62)

Ominaisuudet
•Passivinen pimeänäkölaite, joka vahvistaa näkyvää valoa
•Suurin havaitsemisetäisyys (tähtikirkas yö): yksittäinen mies 300 m, panssarivaunu 800 m
•Näkökenttä 40 astetta
•Paino 0,5 kg
•Valmistusmaa Suomi

Valonvahvistin VV LITE

Käyttö
•Käytetään kiinnitettynä pääkiinnitykseen, kypärään tai aseeseen,
•Mahdollistaa liikkumisen jalan tai erilaisilla ajoneuvolla sekä taistelun pimeässä.
•Voidaan käyttää mono- tai stereopimeänäkölaitteena.

Ominaisuudet
•2./2+/3. sukupolven valonvahvistinputki
•Suurennus 1,0 x
•Näkökenttä 40°
•Paino <345 g (valonvahvistin, ilman paristoa)
•Mitat 113 mm x 43 mm x 67 mm
•Paristot 1 x 1,5V tai 1 x 3,6 V AA
•Käyttölämpötila -40°C - +55°C

Valonvahvistin VV3X

Käyttö
•Pimeätähystimenä
•Lähipst-aseen pimeätähtäimenä
•Rynnäkkökiväärin pimeätähtäimenä.

Ominaisuudet
•2+/3. sukupolven valonvahvistinputki
•Suurennus 3,3 x
•Näkökenttä >11°
•Paino < 860 g (ilman paristoa ja kiinnitysjalkaa)
•Mitat 230 mm x 80 mm x 80 mm
•Paristot 2 x 1,5V AA
•Käyttölämpötila -35°C - +55°C

Jalkaväen lämpötähystin AFOTAS INF

Käyttö
Jalkaväen lämpötähystin AFOTAS INF on kenttäkäyttöön tarkoitettu lämpökamera, jota käytetään kohteiden valvontaan, havainnointiin ja tunnistamiseen niin päivällä kuin yöllä

Kuvat ja tekst: PV

 

[pstsika]

Ja lisäksi tämä, ellei näitäkin ole jo hävitetty...

WILD BIG 3-1


KÄYTTÖ
Maaston valvonta ja kohteen tunnistaminen
Tiedustelijat
Tulenjohtajat
Sotilaspoliisit
Kevyet suora-ammunta-aseet
Taisteluajoneuvojen kuljettajat

OMINAISUUDET
Passiivinen pimeäkiikari
Vahvistaa näkyvää valoa
Vahvistus noin 25 000-kertainen
Suurin havaitsemisetäisyys
(tähtikirkas yö): yksittäinen mies 500
m, panssarivaunu 1000 m
Optiikan suurennos 3-kertainen
Näkökenttä: 10°
Paino: 1,5 kg
Valmistusmaa: Sveitsi

Lähde: PV, vaikkei näytäkään kalustoesittelyssä olevan.

 

[Touhottaja]

Ajattelin sitä teippiä sellaisessa valmiusasennossa kulkevassa muodossa, missä ase on käsissä, muttei vielä koholla.. piippu maahan päin. Oliskohan se tuo alavalmius? Silloin se teippi näkyy kauas, jos on pitkä. Mutta maalarinteippihän ei paljoa heijasta, taisin sotkea ajatukseni juuttumalla sanaan valkoinen. Nopeammin sykkiessä sitten aseen asento pääsee vähän karkaamaan ja teippikin ehkä vilkkumaan.. mutta silloin ammutaankin jo, ja tähdätessä teippi ei kyllä tosiaan kauas näy.

Tais olla meillä nimeltään jotain muuta nuo valmiudet.. tosin meillä oli yksi kouluttajakin, joka sanoi usein "teidän pitää olla jatkuvasti ampumavalmiudessa". Oisko mulla menny termit sekaisin tai unohtunu

Alavalmiudessa aseen perä on olkapäätä vasten ja piippu alaspäin noin 45 asteen kulmassa. Ase on ladattu ja varmistettu. Etusormi ja/tai keskisormi vaihtimella.
Ylävalmiudessa aseen perä on olkapäätä vasten ja piippu osoittaa samaan suuntaan kuin katse. Ase on ladattu ja varmistamaton. Sormi liipaisinkaaren ulkopuolella.
Ampumavalmiudessa aseen perä on olkapäätä vasten ja aseella tähdätään joko etu- ja takatähtäimen läpi tai pelkästään jyvän avulla. Ase on ladattu ja varmistamaton. Tilanteesta riippuen sormi on joko liipaisimella tai liipaisinkaaren ulkopuolella.
Näin siis rynnäkkökiväärillä.

Kuvia en äkkiseltään löytänyt, mutta toivottavasti avasi ainakin vähän.

Mjoo, noin mekin hiippailtiin.. liipasinkontrollia (eli sormen paikka) en kyllä muista opetetun, olen sen tärkeyden sittemmin hiffannut.. En kyllä noita termejä muista, varmaan muistissa vikaa.. Kantotavoiksi niitä taidettiin mainita. Ja harjoiteltiinkin niitä, ovat jollain viisiin lihasmuistissa. Muistaakseni opetettiin "oikea kantotapa vihollisuhan ollessa X". X sitten olemassa, lähellä tai ilmeinen. Jokseenki noin.


Kalustoesittelystä sen verran, ettei ihan kaikkia kamoja (vallankaan vanhempia) taideta esitellä. Vaikka vilahtihan siellä Mustikin vielä..

 

[noska]

Ensimmäiseksi huolehditaan siitä ettei lattialla ole mitään mihin sotilaspalvelija voi kompastua tai aiheuta muuten kolinaa. Toiseksi pidetään huoli, ettei hän herätä turhaan. Kolmanneksi annetaan käsky siitä mitä halutaan aamiaiseksi. Neljänneksi laitetaan earit korviin kun se sotilaspalvelija kuitenkin kolistelee. Neljänneksi pidetään huoli, että saadaan riittävästi unta.

 

[Second]

Ensimmäiseksi huolehditaan siitä ettei lattialla ole mitään mihin sotilaspalvelija voi kompastua tai aiheuta muuten kolinaa. Toiseksi pidetään huoli, ettei hän herätä turhaan. Kolmanneksi annetaan käsky siitä mitä halutaan aamiaiseksi. Neljänneksi laitetaan earit korviin kun se sotilaspalvelija kuitenkin kolistelee. Neljänneksi pidetään huoli, että saadaan riittävästi unta.

Onkos kahvinkeitto pimeätoimintaa?

Olisi se hienoa olla upseerismies. Näin AU:na joutuu lähinnä varmistamaan sen että teltassa saa hyvän ja suojaisan nukkumapaikan sieltä teltan periltä ja laatii vartiovuorot, sitten varaa jonkin miehistönjäsenen juomapullon sorsaksi niin ei tarvitse pimeällä kömpiä pihalle kuselle (toki nohevimmat AU:t kusee kaminaan, sieltähän se haihtuu). Vartiotarkastukset delegoidaan vara-ryhmyrille.

Ja ei ku 8-10 tunnin yöunille.

No laitetaas asiaakin lähinnä taistelutoimintaa (lähitaistelutilanteita koskien):
-Toisen silmän suojaaminen valolta (käsi eteen tai silmä kiinni kun näkyy valoa!), tämä on ihan yleinen pointit pimeätoimintaan oltiinpa sitten lenkillä auton tullessa vastaan tai suunnistamassa pimeässä punainen ja vihreä valo vievät pimeänäkökykyä myös jonkin verran, vaikka toisin väitetään.
-Toinen on oikea tapa katsella piemeässä, eli ei kohteeseen vaan kohteen viereen tuijotetaan ja vaihdetaan tuojotuskohtaa noin 5 sekunnin välein. Katsetta siirtämällä pidetään huoli että kohde ei ala "liikkua" omia aikojaan. Etenkin koivujen ronkojen tuijottaminen on petollista puuhaa!

-Lampun käyttö ylläkössä hetkelliseen sokaisuun ja sen muistaminen että lampun umpui hejastaa siihen suunnattua valoa takaisin! Ei ole ihan yksi tai kaksikymmentä kertaa kun on havaittu väijyttävä vastustaja siitä että puunrunkojen vieressä kimmeltää lampun umpio kun sinne suunnataan oman lampun valokiila, arvatkaas kenen siinä käy väärin. Kokeneen pelaajan merkki oli se että kun aseella ei tähdätty niin aseen piippu painettiin aluskasvillisuuden sekaan ainakin sen verran että lampun linssi peittyi. Airsoftia pimeällä pelatessa tämä muodostui aivan äärimmäisen tärkeäksi asiaksi.

-Aina kun ammutaan tai käytetään lamppua niin !asemanvaihto!. Niin airsfotissa kuin Tasi-hipassakin on tullut huomattua että se joka liikkuu aina kun on antanut itsestään "valosignaalin" pysyy hengissä, se joka ei liiku on heikoilla. Toki tämähän on ihan universaali tottuus, tulitaistelu ja laukausten vaihto on kuitenkin hyvin pitkälle informaatiosodankäyntiä siitä että itse tiedät missä vastustaja on ja vastuastaja ei tiedä missä sinä olet = Epic Win. Airsoftissa jota on tullut matsattua satoja tunteja nuorempana, jo pelkästään se että nousee ampumaan samasta kohtaa on tuhoon tuomittu asia (eli jos kiven takaa ammutaan niin sivulta ja päältä vuorotellen). Nyansseja löytyy vielä vaikka kuinka paljon muutenkin, mutta menee vähän turhan hienoksi kikkailuksi ja koskevat melkein pelkästään puhdasta kaksintaisteluastelmaa.

-Lampun valokiilan kohdistaminen aseen kanssa, sekä valokiilan opettelu. Minulla oli sellainen lamppu omassa pyssykässä että kohdistin aseen pimeään keskustaan, toimi hyvänä tähtäyspisteenä. Erittäin tehokas tapa saada nopeita ja tarkkoja laukausia sinne 40 metriin, jos vain vastustaja näkyypi.

Tuo lampun käyttäminen on vain kaksiteräinen miekka. Esim aloittelijoille siitä on oikeastaan vain haittaa, airsoftissa kuitenkin annetaan toinen ja kolmas ja neljäs jne tilaisuus joten siellä sen käyttö kannattaa opetella jos pimeämatseja on paljon. Kokeneiden käsissä aseeseen liitetty (ja kohdistettu) lamppu onkin melkoisen hurja väline. Etenkin nollanäkyyvyden omaavassa syksyisessä metsikössä jossa oman porukan kanssa oteltiin paljonkin (ei ollut kiinni jäämisen riskiä vieraiden mailla ja se oli jännempää muutenkin), juhannuksen paikkeillahan homma ei poikennut päivätoiminnasta juuri ollenkaan ja talvellakin oman silmän ja kuun valo useimmiten riitti alle 40 metrin etäisyyksiltä käytävissä otteluissa, toki lamppu toimi hyvänä tähtäimenä. Nykyaikana alkaa pimeätoimintavälinettä olemaan joten sen suhteen on hankala sanoa mikä lampun rooli olisi, kuitenkin lähitaistelitilanteessa (eli se alle 30 metriä) se nähdäkseni on edelleen toimiva ratkaisu vielä kun ajatellaan että suhautetaan pimeänäkövarustettua vihollista lampulla silmille niin oi-ja-voi sitä riemun määrää.

-Sen mitä olen haulikolla opetellut tekemään niin ennen liikkeelle (=metsälle) lähtöä pyrin tekemään muutaman kymmenen harjoitusnostoa metsästyskamppeet päällä kunnes voin olla varma että ase osoittaa noston pääteeksi just siihen kohtaan mihin katson (parhaimmilaanhan tämä onnistui silmät kiinni mutta vaatii saamaristi treeniä). Tuo parantaa aika paljon aseen käsittelyn varmuutta ja tätä myöten osumatodennäköisyyksiä sitten kun se tilanne osuu kohdalle ja korvaa aika paljon muuten puutteellista ampuma/aseenkäsittelyharjoittelua joka esim kentällä toimivilla sotilailla voi olla isokin ongelma (ei ole aikaa eikä intoa harjoitella). Etenkin juuri pimeällä tämä on jees kun tähtäin kuvaa ei välttämättä jouda saati pysty paljoa analysoimaan vaan on ammuttava vaistolla. Toki RK:n perä harvemmin on tätä tarkoitusta varten sopiva, eli vaatii aivan pirusti treeniä että vaistolaukaukset alkaa onnistumaan. Joka taas reserviläisen tai edes varusmiehen kohdalla on täyttä utopiaa. Sopivalla perällä vaistolaukauset oppii varmaan karkeasti arvioituna siinä 1000 (kuivan ja oikean) laukauksen jälkeen, epäsopivalla puhutaan varmaan kymmenkertaisesta määrästä. No tämä meni asepornoksi, hyi. runks-runks.

 

[Roope Ristintekijä]

Onkos kahvinkeitto pimeätoimintaa?

Kyllä mun täytyy valitettavasti se useimmiten herroille pimeässä keittää. Vaikeutta lisää vielä, että sen pitää olla erityisen mustaa ja tarjoilla pimeän pullon kera.

Olisi se hienoa olla upseerismies.

Mä en näe tässä valitettvasti aina sitä hienoutta.

punainen ja vihreä valo vievät pimeänäkökykyä myös jonkin verran, vaikka toisin väitetään.

Kaikki valo vie väristä riippumatta. Kirkkaampi valo vie enemmän. Uusimpien tutkimusten mukaan sininen valo vakuttaisi vähiten. Valon väri kuitenkin kannattaa valita sen mukaan, että sillä olisi karttaa mahdollisimman helppo lukea. Hyvä on myös muistaa että yhtä tehokas värillinen valo näkyy vähintään yhtä kauas kuin valkoinenkin, vaikka usein näkee väitettävän ettei esim punainen näkyisi. Sille on ihan syynsä, että merkkivalot ovat useimmiten värillisiä. Ne kun erottuvat paremmin taustasta. Salaisuus näkymisen vähentämiseen on valotehon pienentäminen ja esteet valon ja havaitsijan välissä eli valon peittäminen.

-sen muistaminen että lampun umpui hejastaa siihen suunnattua valoa takaisin

ja muistakaa peittää ne heijastimet kumisaappaan varsissa ja vaaleat valmistajan merkit varsikengissä jne

Erittäin tehokas tapa saada nopeita ja tarkkoja laukausia sinne 40 metriin, jos vain vastustaja näkyypi.

Ja hyvä on muistaa, että ruutiaseet kantavat pidemmälle kuin 40 metriin. Sirpalevaikutuksetalueet ovat äkkiä monta kertaa suurempia ja käsikranaatin heittomatkanakaan tuo ei ole mahdoton.

 

[Second]

Ja hyvä on muistaa, että ruutiaseet kantavat pidemmälle kuin 40 metriin. Sirpalevaikutuksetalueet ovat äkkiä monta kertaa suurempia ja käsikranaatin heittomatkanakaan tuo ei ole mahdoton.

Jeps. Siksipä lampun käyttö ylipäätään taistelussa apuvälineenä voi olla enempi haitta kuin apu. Ainakin se vaatii melkoisen monipuolista koulutusta että siitä ei ole enää pelkkää haittaa :a-grin:

 

[Touhottaja]

Lainauksia (ei suoria) PV:n eräästä wanhasta julkaisusta:

Pimeänäkökyky saavutetaan noin puolen tunnin päästä siitä, kun pimeys on laskeutunut. Pimeänäkökykyyn vaikuttavat luonnollisesti ympäristötekijät (kuutamo, pilvisyys, suojaisuus...)

Valo "pilaa" pimeänäkökyvyn, ja kirkas valo saattaa silmät taas tilanteeseen, jossa niiden on totuttava puolisen tuntia pimeään. Katsokaapa vaikka hämärässä lenkillä ollessanne kännykän kirkasta näyttöä tai jopa sen lamppua. Häviää ympäristö toviksi näkyvistä.

Näiden tietojen pohjalta voimme päätellä, että pimeänäkökyky on syytä säilyttää. Taistelu ei taukoa puoleksi tunniksi ilmoittamalla viholliselle "oota vähän".

No, mikäs sen valon taistelukentällä aiheuttaa? Valoammukset ja keinovalaisu. Niiden ilmetessä valoon ei saa katsoa, ja toinen silmä olisi hyvä suojata. Tässä vaiheessa pärjäävät ne, jotka osaavat ampua molemmilta puolilta. Jos suojaat tähtäävän silmän valolta, se toimii paremmin pimeässä. Jos taas toisen silmän, tähtäävältä silmältä kestää se puolisen tuntia tottua pimeään.

Rynnäkkökiväärin (62) pimeätähtäimet toimivat onneksi kumpaan tahansa tilanteeseen "tottuneella" silmällä.

Silmiä pitäisi tosiaan liikutella, eikä samaa kohtaa tuijottaa pitkään. Ympäristö alkaa "kummitella" äkkiä, jos katse jää yhteen pisteeseen.

 

[veffeade]

Lainauksia (ei suoria) PV:n eräästä wanhasta julkaisusta:

Pimeänäkökyky saavutetaan noin puolen tunnin päästä siitä, kun pimeys on laskeutunut. Pimeänäkökykyyn vaikuttavat luonnollisesti ympäristötekijät (kuutamo, pilvisyys, suojaisuus...)

Valo "pilaa" pimeänäkökyvyn, ja kirkas valo saattaa silmät taas tilanteeseen, jossa niiden on totuttava puolisen tuntia pimeään. Katsokaapa vaikka hämärässä lenkillä ollessanne kännykän kirkasta näyttöä tai jopa sen lamppua. Häviää ympäristö toviksi näkyvistä.

Näiden tietojen pohjalta voimme päätellä, että pimeänäkökyky on syytä säilyttää. Taistelu ei taukoa puoleksi tunniksi ilmoittamalla viholliselle "oota vähän".

No, mikäs sen valon taistelukentällä aiheuttaa? Valoammukset ja keinovalaisu. Niiden ilmetessä valoon ei saa katsoa, ja toinen silmä olisi hyvä suojata. Tässä vaiheessa pärjäävät ne, jotka osaavat ampua molemmilta puolilta. Jos suojaat tähtäävän silmän valolta, se toimii paremmin pimeässä. Jos taas toisen silmän, tähtäävältä silmältä kestää se puolisen tuntia tottua pimeään.

Rynnäkkökiväärin (62) pimeätähtäimet toimivat onneksi kumpaan tahansa tilanteeseen "tottuneella" silmällä.

Silmiä pitäisi tosiaan liikutella, eikä samaa kohtaa tuijottaa pitkään. Ympäristö alkaa "kummitella" äkkiä, jos katse jää yhteen pisteeseen.

Tutun oloista tekstiä; oisko suoraan 80-luvun taistelijan käsikirjasta tjsp .

Eikös tuo silma toimi jotenkin siten, että havaitsee liikkeen paremmin katselukulman reunalta; siis kun okulaareja muljauttelee puolelta toiselle, niin liikkeen havaitsee herkemmin?.

 

[Touhottaja]

Vuosi '85, kauan on aikaa siis.. ja on tosiaan suoraan, mutta mutkan kautta.

Selitys on se, että silmä alkaa itse keksiä liikettä, jos katse on liian kauan aikaa paikallaan. Eli tuijottamalla havaittu liike saattaakin olla silmän keksimää.

Jostain metsänvartija-oppaasta aikanaan luin, että jos väijyt nuotiolla olevaa salakaatajaa, älä koskaan katso nuotioon, vaan ympäriinsä sen vierellä.. Aika lailla samat opit.

 

[noska]

Silmän keskellä terävän näön alueella ei ole juuri lainkaan hämränäköön soveltuvia soluja. Siksi pitäisi hämärällä katsoa aina kohteen sivuun ja liikutella katsetta sopivien solujen aktivisoimiseksi ja tarkimman katseen saavuttamiseksi sekä valeliike-efektin eliminoimiseksi (joka johtuu siitä, että silmä yrittää tarkentua pysähtyessään sen tarkimman pisteen mukaan, joka ei kuitenkaan saa riittävästi valoa ja sahaa edes takaisin kuin kameran automaattitarkentimet toisinaan).

 

[Tvälups]

Aikoinaan pimeätoiminnasta todettiin mahdollisen vihollisen huolehtivan tst-kentän valaisusta. Siksi ei kannattanut liikoja huolehtia valopistoolien ja -rakettien vähyydestä. Tilanne on muuttunut tästä, sillä ivan ivanovitshkin on siirtynyt aktiivivalaisusta pimeänäkölaitteiden massamaiseen käyttöön läntisen esimerkin mukaisesti.

 

[Touhottaja]

Juurikin tuon takia meitinkin varustukseen pitäisi saada pimeänäkölaitteita.. loppujen lopuksi meidän vermeet ja niiden käyttö on suunniteltu vain ja ainoastaan yhtä vastustajaa vastaan..

 

[Tvälups]

Myös se on harmillista ettei epäsuoran tulen valaisutehoa pääse näkemään ja kokemaan kuin oikeastaan tj-puolen koulutettavat talvi-Rovalla. Nimittäin valotehoa piisaa kun valaisua antaa 81/120KRH ja kenttään paukkuu tykistön isku, seassa fosa-kranaatteja.

 

[Touhottaja]

Olisi varmasti komiata katsottavaa. Sen olen päässyt kokemaan, joskin pitkän matkan päästä, kun korohoro ampuu valoja. Hieno show. Ei oikein valopistooli vertailussa pärjää..