Pimeätoiminta

pstsika

Haukka
Tekstiä "Sotilaan käsikirjasta". 1970-luvun näkökulma aiheeseen.

Taistelu yöllä tai huonoissa näkyvyysolosuhteissa on tavallista toimintaa, kun siihen valmistaudutaan etukäteen. Kaikessa toiminnassa on pyrittävä äänettömyyteen ja hyvään kuriin valojen käytössä.

Aseille rakennettujen rajoittimien lisäksi varaudutaan pimeätoimintaan rakentamalla vartiopaikkojen eteen herkästi ääntä synnyttäviä tilapäishälyttimiä ja valohälyttimiä. Pesäkkeiden etumaastoon rakennetaan valaisulaitteita herkästi syttyvistä aineista, kuten napalmista, heinistä, risuista jne.
Sytytys tapahtuu omasta asemasta laukaisulangalla, valohälyttimen, polttopullon, termiittipanoksen tai fosforikäsikranaatin avulla.
Valaisulaitteen tulee olla asetettu siten, että se luo valonsa vihollisen suuntaan jättäen oman aseman katveeseen ja että sitä voidaan valvoa käsiaseiden tulella sammuttamisen tai purkamisen estämiseksi.

Valaisun rungon muodostaa joukkueen johtajan suorittama valaisu valopistoolilla. Tulitus suoritetaan valaisun aikana näkyviin maaleihin, niiden alaosaan tähdäten. Ilman keinovaloa tulitettaessa ammutaan kohti suuliekkejä tai ääniä.
Aluemaalia tulitettaessa käytetään apuna rajoittimiin koverrettuja aseen perän koloja.

Vartiot ovat pimeällä tai huonojen näkyvyysolosuhteiden vallitessa aina parivartioita. Vartiovuoroja laadittaessa on huomioitava vartioiden ristikkäin vaihto, koska normaalinäkökykyisen miehen pimeänäkökyky palautuu täydellisesti kirkkaasta valosta tultaessa vasta 30 minuutin kuluttua ja osittaiseksi 15 min kuluttua.
Tummanpunainen valaistus majoitustilassa ei sanottavasti huononna pimeänäkökykyä.
Kypärä heikentää kuulohavaintojen tekoa. Tämän takia on vartiomiesten edullisinta toimia pimeäaikana ilman kypärää.

Joukkueen saadessa käyttöönsä infrapunakiikareita, -tähystyslaitteita aseisiin tai valonvahvistinlaitteita sijoitetaan ne tukikohdan tähystyspaikkaan ja pesäkkeiden vartiopaikoille.
 
Top