Pohjoismainen yhteistyö

Museo

Kenraali
Pohjoismaiden neuvosto tiedottaa...

Pohjoismaiden liittovaltio saa yllättävän paljon tukea

Uusin tutkimus osoittaa, että jopa 42 prosenttia Pohjoismaiden väestöstä suhtautuu hyvin myönteisesti tai myönteisesti Pohjoismaiden yhdistymiseen.
29.10.2010

Yli kolmasosa Pohjoismaiden kansalaisista suhtautuu myönteisesti ajatukseen Pohjoismaiden yhdistymisestä poliittiseksi liittovaltioksi. Erityisesti tulevaisuuden hyvinvointi ja Pohjoismaiden kansainvälinen vaikutusvalta ovat syynä kansalaisten myönteiseen asenteeseen liittovaltioon, jolla olisi yhteinen valtiosääntö ja vain yksi valtionpäämies.

Tämä käy ilmi uudesta tutkimuksesta, jolla selvitettiin väestön suhtautumista pohjoismaiseen yhteistyöhön. Tutkimus osoittaa, että pohjoismaalaiset yleisesti pitävät poliittista yhteistyötä Pohjolassa hyvänä asiana. Myönteisesti tai hyvin myönteisesti suhtautuu 78 prosenttia väestöstä ja selvä enemmistö eli 56 prosenttia toivoo yhteistyötä lisättävän.

Tutkimuksesta selviää myös, että 40 prosenttia suhtautuu kielteisesti ja 18 prosenttia hyvin kielteisesti varsinaiseen poliittiseen liittovaltioon. Perusteluksi kansalaiset ilmoittavat huolen lähidemokratian ja kansallisen identiteetin häviämisestä.

Oxford Researchin toteuttama tutkimus ennakoi ruotsalaisen historioitsijan Gunnar Wetterbergin kirjan Forbundsstaten Norden julkistamista 1. marraskuuta. Kirjailija herätti viime vuonna suurta huomiota, kun hän Dagens Nyheter -lehdessä esitti ajatuksen Kalmarin unionin palauttamisesta Tanskan kuningatar Margrethe II hallitsijanaan.
Yhteydenotot

Jesper F. Schou-Knudsen
Puhelin +45 33 96 03 55
Sähköposti [email protected]

Lähtölaukaus Pohjoismaiden liittovaltion perustamiselle

Pohjoismaat ovat yhdistyneet 20 vuoden kuluttua liittovaltioksi, jolla on yhteinen valtiosääntö ja valtionjohto. Lapsesi keksivät tuolloin uusia energianlähteitä Harvardin ja Oxfordin veroisissa pohjoismaisissa huippuyliopistoissa. Valtionpäämiehemme puolestaan matkustaa kansainvälisiin huippukokouksiin, joissa hänellä on vaikutusvaltaa globaaleihin asioihin. Tältä tulevaisuus näyttää – ainakin ruotsalaisen historioitsijan ja yhteiskunnallisen keskustelijan Gunnar Wetterbergin mukaan.
27.10.2010

Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto julkistavat 1. marraskuuta Gunnar Wetterbergin kirjan Förbundsstaten Norden. Siinä hän esittelee 2000-luvun hätkähdyttävimpiin kuuluvaa yhteiskunnallista ideaa – Pohjoismaiden välisen liittovaltion perustamista.

Gunnar Wetterberg kehittelee asiallisesti mutta lennokkaasti ajatustaan liittovaltiosta, joka takaisi Pohjoismaille luontevan aseman maailmanpolitiikassa. "Pohjoismaiden liittovaltion perustaminen veisi todennäköisesti 15–20 vuotta", Wetterberg toteaa.

Yhteensä 25,3 miljoonan asukkaan liittovaltio tekisi Pohjoismaista maailman kymmenenneksi suurimman talouden.

Pohjoismaat varmistaisivat paikkansa EU-, G20- ja YK-neuvotteluissa ja olisivat siten mukana tekemässä globalisaation ja meneillään olevan talouskriisin pakottamia suuria päätöksiä.

Wetterberg havainnollistaa sitä, miten yhteisellä tutkimuspolitiikalla ja uuden tutkimusneuvoston perustamisella luotaisiin maailmanluokan huippuyliopistoja.

Pohjoismaiset opiskelijat voisivat valita opiskelupaikakseen jonkin maisteritutkinnon jälkeistä koulutusta tarjoavista tutkimusyliopistoista: Kööpenhaminan–Lundin yliopiston, Oslon–Göteborgin yliopiston, Tukholman–Uppsalan–Helsingin yliopiston tai Reykjavikin–Färsaarten–Grönlannin yliopiston.

Förbundsstaten Norden on Pohjoismaiden ministerineuvoston ja Pohjoismaiden neuvoston vuosikirja, ja se julkistetaan Islannissa Reykjavikin Grand-hotellissa 1. marraskuuta.

Poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat keskustelevat liittovaltioideasta Pohjoismaiden neuvoston Reykjavikin-istunnon yhteydessä järjestettävässä seminaarissa, jossa Gunnar Wetterberg on itse paikalla selittämässä ja puolustamassa visiotaan.

Hänen omien sanojensa mukaan Pohjoismaiden liittovaltio on realistinen utopia. Se on visio, joka vain odottaa maantieteellisten ja poliittisten rajojen määrätietoista ylittämistä.
Ilmoittautuminen

Jos haluat osallistua julkistamistilaisuuteen, ilmoittaudu Henrik Killanderille, s-posti: [email protected].
 
Yllä visioita, tässä käytäntöä.

Liikaa sotilaita, vääriä varusteita, puutteellisia harjoituksia - raportti suomii pohjoismaista taisteluosastoa

Verkkouutiset - Ulkomaat

Kirjoittanut ILPO KIURU

Valtiontalouden tarkastusvirasto arvostelee Ruotsissa kovin sanoin kaksi vuotta sitten valmiudessa olleen yhteispohjoismaisen nopean toiminnan osaston, Nordic Battle Groupin (NBG08) perustamista ja toimintaa.

- Joukko ei vastannut hallituksen vuodelta 2004 peräisin olevaa ehdotusta. Valmiudessa oli kaksinkertainen määrä sotilaita verrattuna suunnitelmaan ja joukko maksoi monta kertaa enemmän kuin eduskunnalle kerrottiin, raportti tykittää vuonna 2008 valmiudessa olleen joukon toimintaa.

Tarkastusraportin mukaan Nordic Battle Groupin materiaalikustannukset nousivat suuriksi, koska puolustusvoimien pääesikunta hajautti hankinnat alemmille tasoille. Materiaalia oli joissakin tapauksissa liikaa ja joissakin tapauksissa se oli jopa väärää.

Raportin perusteella joukon yhteisharjoitukset ovat olleet puutteellisia. – Sen seurauksena joukolta todennäköisesti puuttuivat riittävät edellytykset toimia sotatilanteessa, tarkastajat katsovat.

Hallitusta raportti arvostelee siitä, että se on informoinut eduskuntaa Nordic Battle Gropin toiminnasta myöhässä ja riittämättömästi.

Jo vuonna 2008 Nordic Battle Groupin koulutuksen saaneet ruotsalaissotilaat arvostelivat pääesikunnan kyselyssä joukon toimintaa. Yli puolet oli tyytymättömiä saamaansa koulutukseen ja liki neljä viidestä katsoi, etteivät odotukset joukon varustelusta täyttyneet.

Uusi päivystysvuoro alkaa

Ruotsin, Suomen, Norjan, Viron ja Irlannin muodostaman Pohjoismaisen taisteluosaston kokonaisvahvuus on noin 2 100 sotilasta, joista suomalaisten osuus on 200. Suomen osaston rungon muodostaa jääkärikomppania.

Pohjoismaisen taisteluosaston seuraava päivystysvuoro alkaa 1.1.2011, minkä jälkeen suomalaiset ovat viiden vuorokauden lähtövalmiudessa kotimaassa seuraavat kuusi kuukautta.

EU:n taisteluosastoja on suunniteltu käytettävän 6 000 km:n säteellä Brysselistä. Ajoneuvot, asusteet ja varusteet on suunniteltu niin, että joukko kykenee toimimaan sekä trooppisissa että tarvittaessa myös kylmissä olosuhteissa.

Lähteet:
www.riksrevisionen.se
www.mil.fi
Svenska Dagbladet
 
Museo kirjoitti:
Yllä visioita, tässä käytäntöä.

Liikaa sotilaita, vääriä varusteita, puutteellisia harjoituksia - raportti suomii pohjoismaista taisteluosastoa

Olisi mielenkiintoista kuulla vähän tärkemmin. Mitkä varusteet olivat vääri? Mitä varusteita olisi pitänyt saada? Mikä oli vialla koulutuksessa?
 
JOKO kirjoitti:
Museo kirjoitti:
Yllä visioita, tässä käytäntöä.

Liikaa sotilaita, vääriä varusteita, puutteellisia harjoituksia - raportti suomii pohjoismaista taisteluosastoa

Olisi mielenkiintoista kuulla vähän tärkemmin. Mitkä varusteet olivat vääri? Mitä varusteita olisi pitänyt saada? Mikä oli vialla koulutuksessa?

Muistaakseni ainakin joku Suomalainen huoltoporukka passitettiin Tsadiin tai Afganistaniin kun sen olisi pitänyt olla koulutuksessa. Lisäksi kulttuurivalmennusta mahdollisista toimintalaueista ei järjestetty juurikaan ollenkaan, jos yhtään muistan oikein jotakin uutista (ei ole ollenkaan taattua että muistan oikein).

Tuo liikaa miehiä kuulostaa politiikka-jargonilta, kyllä nuo vastaavat taisteluosastot kai aina on olleet isoja kokonaisuuksia. Esim Jenkkien MEU on EUBG:n kaltainen lukuisia koulutushaaroja käsittävä paketti, jonka lähtökohtaisesti pitää kyetä toimimaan yksin jonkin aikaa lähinnä laivaston tukea nauttien, eli sieltä löytyy orgaanisesti muistaakseni rynnäkkökoptereita, tst.vaunuja joukkueellinen, tykistöäkin, ja toki pataljoona jalkaväkeä, pioneerejä varmaan komppania, sekä tottakai ajoneuvoja paljon (kyky liikuttaa koko paska pyörien tai telojen päällä)... ja sun muuta. Lentokoneet tulee laivastolta sentään. EUBG:t eivät taida olla ihan yhtä raskaasti varustettu kuitenkaan, mutta muistaakseni mies määrät huitelee aikalailla samoissa lukemissa.

...

Toisaalta poliitikothan ne rahat antaa, eli älkäämme väheksykö heitäkään. :D
 
Vaalien alla poliitikot muistavat pohjoismaisen yhteistyön. Se on sellainen viaton aihe josta kansa tykkää.

Häkämies suunnittelee yhteistä merivalvontaa Ruotsin kanssa

YLE Uutiset

Suomi ja Ruotsi voisivat kehittää yhteistä merivalvontaa, joka samalla nivoutuisi osaksi Suomen tulevaa puolustusvoimain remonttia, sanoo puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.). Rauhanajan yhteinen merivalvonta mahdollistaisi ruotsalaisten sukellusveneiden valvontatietojen hyödyntämisen Suomessa. Häkämies kuitenkin korostaa Ruotsin yksinoikeutta sukellusvenepäätöksissä.

Pohjoismaisen sotilasyhteistyön taustalla on maiden halu hillitä sotilasmenojen kasvua yhteisillä puolustushankinnoilla, keskinäisillä sotaharjoituksilla ja yhteistä koulutusta kehittämällä. Pohjoismaiden meri- ja ilmavalvontajärjestelmät pystyvät jo nyt tuottamaan yhteisen tilannekuvan.

Puolustusministeri Jyri Häkämiehen mukaan pohjoismainen yhteistyö onkin nivoutumassa Suomen ensi vaalikauden suureen puolustusremonttiin.

- Me arvioimme ensiksi sen mitä itse teemme ja tuotamme ja mistä haluamme pitää kiinni. Sen jälkeen haemme tuon alueen ulkopuolelta hyvin luovasti ja rohkeasti yhteistyömahdollisuuksia Pohjoismaiden kanssa, hän sanoo.

Yksi luovan ajattelun tulos voisi puolustusministeri Häkämiehen mielestä olla Suomen ja Ruotsin yhteisen rauhanajan merivalvonnan tiivistäminen.

- Yleensä meriliikenteen valvonnassa ja tietojen vaihtamisessa Ruotsin kanssa on mahdollisuuksia, koska molempien merivoimilla on samantyyppiset intressit ja Itämeren öljyliikenne on kasvussa. Tässä mielessä voi olla, että yhteistyön kehittäminen on hyvinkin paikallaan. Sillä nykyisellä suorituskyvyllä mitä Suomella ja Ruotsilla on erikseen olemassa, sitä voitaisiin jollakin tavalla yhdistää.

Yhteinen merivalvonta mahdollistaisi ruotsalaisten sukellusveneiden valvontatietojen hyödyntämisen Suomessakin, mutta Häkämies korostaa kysyttäessä Ruotsin päätäntävaltaa asiassa.

- Selvää lienee se, että sukellusveneiden hankinta Suomessa ei ole millään muotoa realistista ja Ruotsilla puolestaan sukellusveneitä on. Tämä on tietysti asia, josta voidaan keskustella silloin kun puhutaan vaikkapa Itämeren liikenteen valvonnasta, mutta korostan, että asia on tyystin Ruotsin käsissä.

Pohjoismainen sotilaallinen yhteistyö on rauhanajan yhteistyötä eikä tähtää sotilasliittoon.
 
Ruotsin tykistöä ehdotetaan koulutetavaksi Suomessa. Mitä mieltä olette ehdotuksesta ja sen käytännön toteutuksesta?

Ruotsin tykistöä ehdotetaan koulutettavaksi Suomessa

Turun Sanomat 16.2 2011 05:02:08

Ruotsi kouluttaa tulevaisuudessa tykistön sotilaansa Suomessa. Näin visioi Ruotsin maanpuolustusvaliokunnan puheenjohtaja Håkan Juholt (sd).

Juholt siirtyisi puolustusyhteistyössä juhlapuheista tekoihin.

– Olisi esimerkiksi mielestäni täysin luonnollista, että Ruotsi kouluttaisi tykistön sotilaansa Suomessa, joka tässä aselajissa on maailman ykkönen, Juholt sanoo.

Pohjoismaisen puolustusyhteistyön vahvistamiseksi vuonna 2009 perustetun Nordic Defence Cooperationin (NORDEFCO) suomalaisjäsen ei tyrmää Juholtin ehdotusta.

– En pidä Ruotsin tykistön kouluttamista esimerkiksi Rovajärven ampumaleireillä ollenkaan poissuljettuna, sanoo majuri Rolf Helenius.

Heleniuksen mukaan Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien erilaiset armeijat, kalustot ja eri tavoin painottuneet tehtävät kuitenkin rajoittavat yhteistyötä.

– Jos siirtyisimme samanlaiseen tykistökalustoon, olisi mahdollista majoittaa ruotsalaissotilaat suomalaisvaruskuntiin koulutuksen ajaksi, jos vain tila riittää. Voi tosin olla, että Ruotsin sopimussotilaat eivät tyytyisi suomalaiseen kasarmimajoitukseen, Helenius arvelee.

Juholt ei jättäisi yhteistyötä tykistön koulutukseen. Suomi ja Ruotsi voisivat perustaa yhteisiä merivoimien joukko-osastoja ja kouluttaa yhteisiä rannikkojääkärijoukkoja arktisiin tehtäviin.

Juholt kannattaa myös yhteistä pohjoismaista maanpuolustuskorkeakoulua.

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) ei tiistaina halunnut kommentoida Juholtin ehdotusta puolustusyhteistyöstä.
 
Mikäs siinä, jos vaikka ruåtsalaiset toimittavat meille tuosta hyvästä muutaman Archer-patteriston, millä me voimme harjoitella. Samalla periaatteella tietenkin voisimme kouluttaa heille panssarivoimatkin.
 
Ja tokihan koulutamme ilmankin jos rahallinen korvaus on riittävä.
 
noska kirjoitti:
Ja tokihan koulutamme ilmankin jos rahallinen korvaus on riittävä.

Näinpä juuri.
 
Vakavasti puhuen, vaikka tuossa olisi monia positiivisiakin seikkoja, kuten yhteneväisistä toimintatavoista johtuva helpompi yhteistyö mahdollisessa avuntarpeessa (kv kentällä tuskin suomalaista tykistöä kovin pian nähdään), niin on siinä monia ongelmakohtiakin.
1) ruotsalainen johtamiskulttuuri on kovin erilainen - se voisi helposti tuoda ongelmia koulutustilanteissa
2) koulutuksessa käytettävä kieli. Suomella ei ole kai yhtään ruotsinkielistä kenttätykistökoulutusta antavaa yksikköä. Liikkuvassa rannikkotykistössä toki on, mutta se ei ihan aja samaa asiaa.
3) Ruotsille ei riittäisi pelkästään tykkimiesten ja tykistön upseerien kouluttaminen, vaan koko tykistön käyttö, tulenjohto ja yhteistoiminta muuiden aselajien kanssa pitäisi yhteensovittaa suomalaiseen tykistöntulenkäyttömalliin
4) Ruotsilla ei tykistöä juuri ole. Hejsanin viestissä mainittiin muistaakseni 48 putkea. Edes talvisodassa Suomen ei tarvinnut tulla toimeen yhtä vähällä. Koko sikäläisen tykistön organisatorinen rakenne on täysin sopimaton meikäläiseen tulenkäyttöön.
5) Ruotsi ottaisi varmasti mielellään meikäläisen tykistön tehokkuuden, mutta kuitenkin Nato-malliseen tulenjohtotapaan sovitettuna, koska heidän kansainvälistä toimintaansa tukee juuri Nato-tulenjohtomallin opettaminen joukoille.
6) Helenius mainitsee tarpeen siirtyä samanlaiseen tykistökalustoon. Ruotsi tuskin vaihtaa itäkalustoon, joten SUomella olisi melkoiset päivitykset edessä. Puhumattakaan kaikista tulenjohdon värkeistä ja tuliasemapäätteistä ja mitä kaikkea siellä tykkimiesten tyhmyyttä onkaan kompensoimassa.
7) Ruotsin ehdotus lähtee ajatuksesta luoda säästöjä, mutta kyseinen mallai ei toisi Suomelle mitään säästöjä vaan lisää kuluja, joita Ruotsi ei tietenkään ole halukas täysimääräisenä maksamaan, koska heidän säästönsä kuluisivat siihen (pl. sikäläisistä ampuma-alueiden myynnistä saatavat rahat).

Varmaan muitakin ongelmia on ja myös plussapuolia, mutta eiköhän tuossa alkuun riitä.
Sen sijaan rannikkojääkärien (jo valmiiksi Suomessa rutosinkielisiä ja yhteistyötä jonkin verran olemassa) sekä merivoimien (merenkulussa käytetään joka tapauksessa kansainvälisenä kielenä englantia) yhteistyössä voisi jo jotain itua ollakin.
Sitten taas maanpuolustuskorkeakoulu on jo lopullisen päähän lammuttu idea. Jotain yhteisiä kursseja voisi toki olla mutta kokonaan yhteinen korkeakoulu on kyllä täyttä utopiaa. Sama kuin ehdottaisi yhdistettäväksi Aalto yliopiston ja Uppsalan yliopiston.
 
Ruotsin tarve kansainvälisen toiminnan epäsuoran tulen osaamiselle ei eronne kovinkaan suuresti suomalaisesta tarpeesta, siis vastaavasta kv. tarpeesta. Kansallisen puolustuksen tarpeiden kanssa tällä yhteisharjoituksella olisi tuskin kovin paljon tekemistä.

Ergo, koulutuskieli on jo selvillä (englanti), kalustossa voi olla yhtäläisyyksiä mutta muistetaan että "122H63"-koulutuksessa on monenmaalaista piipparia käynyt Suomessa. Tulenkäytön malli on kriha-ROE-rampautettu jne.

Noilla premisseillä ei mitenkään tyhmä ajatus, erityisesti jos joka tapauksessa ko. koulutusta pitää molemmissa maissa antaa. Sitä paitsi, kaikesta huolimatta minulla on mukavampi olo kun Suomessa on ruotsalaisia harjoittelemassa sotimista kuin jos kyseessä olisi jonkun muun lähimaan väki. Virolaisetkin käytävät eikä norskeissakaan pahasti vikaa ole...
 
koponen kirjoitti:
Ruotsin tarve kansainvälisen toiminnan epäsuoran tulen osaamiselle ei eronne kovinkaan suuresti suomalaisesta tarpeesta, siis vastaavasta kv. tarpeesta. Kansallisen puolustuksen tarpeiden kanssa tällä yhteisharjoituksella olisi tuskin kovin paljon tekemistä.

Ergo, koulutuskieli on jo selvillä (englanti), kalustossa voi olla yhtäläisyyksiä mutta muistetaan että "122H63"-koulutuksessa on monenmaalaista piipparia käynyt Suomessa. Tulenkäytön malli on kriha-ROE-rampautettu jne.

Noilla premisseillä ei mitenkään tyhmä ajatus, erityisesti jos joka tapauksessa ko. koulutusta pitää molemmissa maissa antaa. Sitä paitsi, kaikesta huolimatta minulla on mukavampi olo kun Suomessa on ruotsalaisia harjoittelemassa sotimista kuin jos kyseessä olisi jonkun muun lähimaan väki. Virolaisetkin käytävät eikä norskeissakaan pahasti vikaa ole...
Tosiaan enpä ajatellut asiaa niin että Ruotsi ei paljoakaan omian kansallisen puolustuksen tarpeitaan murehdi, vaan lähinnä sen lähtökohdata tuota ehdotusta tarkastelin.
Siinä tapauksessa päästään kyllä helposti eteenpäin koulutuksessa jo valmiiksi käytetyillä malleilla, kunhan maksaja tulee Pohjanlahden länsirannikolta.
Helenius tuntui kyllä ajattelevan myös kanssani kansallisen puolustuksen lähtökohtia.
Virolaisiahan on koulutettukin jo kauan suomalaisten toimesta. Siellä vaan on ajoittaista päättämättömyyttä omien joukossa, että kenen mallia käytetään.
 
noska kirjoitti:
Tosiaan enpä ajatellut asiaa niin että Ruotsi ei paljoakaan omian kansallisen puolustuksen tarpeitaan murehdi, vaan lähinnä sen lähtökohdata tuota ehdotusta tarkastelin.
Siinä tapauksessa päästään kyllä helposti eteenpäin koulutuksessa jo valmiiksi käytetyillä malleilla, kunhan maksaja tulee Pohjanlahden länsirannikolta.
Helenius tuntui kyllä ajattelevan myös kanssani kansallisen puolustuksen lähtökohtia.
Virolaisiahan on koulutettukin jo kauan suomalaisten toimesta. Siellä vaan on ajoittaista päättämättömyyttä omien joukossa, että kenen mallia käytetään.

Pohjoismainen yhteystyö kansallistasoisen puolustuksen ylläpitämiseksi on täysin oikean suuntainen päätös. Se ei nyt tarkoita sitä, että Suomen tulisi ulkoistaa esim. Merivoimat, mutta yhteystyöllä sellaisilla tahoilla, jotka ovat kullakin maalla heikkoutena.

Esimerkkinä tässä tapauksessa Ruotsin tykistö, jolla ruotsalaiset saavat kansallisen puolustuksensa tarpeeseen riittävän hyvän osaamisen ja mahdollisuuden harjoitella. Samalla Suomi saa integroitua oman tykistön käyttöperiaatteita toisen valtion puolustusdoktriiniin, jos siitä olisi vaikka joskus apua. Ehkäpä tämä tuo joskus kalustohyötyjä ja varastointia kapasiteetin hyödyntämistä Suomeen.

Toinen minkä voisi järjestää Suomessa olisi rannikkojääkäri koulutus. Taas olisi yhtenäiset joukot käytössä millä tahansa osallistuvalla valtiolla. Suomi voisi esimerkkinä omalta puoleltaan ulkoistaa joitain merivoimien suuremmista harjoituksista.

Olisiko Suomessa jotain muuta ulkoistettavaa?
 
JOKO kirjoitti:
noska kirjoitti:
1) ruotsalainen johtamiskulttuuri on kovin erilainen - se voisi helposti tuoda ongelmia koulutustilanteissa


Millä tavalla erilainen?

Korostuu erityisesti armeijassa. Heidän systeeminsä on demokraattisempi ja johtaja enemmänkin ryhmän luottamusmies, joka esittelee ylhäältä annetut ohjeet jne ryhmälleen ja taas ryhmältä tulevat aloitteet yms johdolle. Asioista diskuteerataan enemmän ja kun näin tehdään jokaisen mielipide on kuultava ennenkuin päätöstä tehdään. Kokonaisuudessaan hommaa toimii hieman eri tavalla kuin suomalainen jäykkään auktoriteettiin ja käskyvaltaan perustuva järjestelmä. Useat suomalaiset kokevat tustkastuvansa tuossa ruotsalaisessa systeemissä.
Asiasta on kirjoitettu useita artikkeleieta viime vuosina etenkin taloudellisen johtamisen näkökulmasta eri lehdissä ja onpa siitä joissain johtamisoppaissakin mainintoja ja tiadettu pari tutkimustakin tehdä. Itse en osaa asiaa oikein tämän aremmin selittää, mutta jos asia enemmän kiinnostaa, niin käväise kirjastossa, sieltä löytyy varmasti tietoa. Parhaiten tietenkin tuon näkisi sisätläpäin esimerkiksi ruotsalaisessa yrityksessä, mutta se ei ole kovin yksinkertaisesti järjestettävissä oleva tapa tietenkään.
 

Pohjoismainen yhteystyö kansallistasoisen puolustuksen ylläpitämiseksi on täysin oikean suuntainen päätös. Se ei nyt tarkoita sitä, että Suomen tulisi ulkoistaa esim. Merivoimat, mutta yhteystyöllä sellaisilla tahoilla, jotka ovat kullakin maalla heikkoutena.
[/quote]
Ei tätä ole vielä kukaan kieltänytkään. Me foorumin skeptikot kun vaan epäilemme välittömästi, kun aloite tulee poliitikoilta, että taustalla ei oe yhteisen puolustuskyvyn parantaminen, vaan omine kustannusten sysääminen toisten niskoille.
Esimerkkinä tässä tapauksessa Ruotsin tykistö, jolla ruotsalaiset saavat kansallisen puolustuksensa tarpeeseen riittävän hyvän osaamisen ja mahdollisuuden harjoitella. Samalla Suomi saa integroitua oman tykistön käyttöperiaatteita toisen valtion puolustusdoktriiniin, jos siitä olisi vaikka joskus apua. Ehkäpä tämä tuo joskus kalustohyötyjä ja varastointia kapasiteetin hyödyntämistä Suomeen.
No tämänhän toi esille jo tuolla aiemmin. Samassa viestissä, sitten luettelin myös ongelmia mahdollisesti aiheuttavia tekijöitä, jotka pitää huomioida.
Toinen minkä voisi järjestää Suomessa olisi rannikkojääkäri koulutus. Taas olisi yhtenäiset joukot käytössä millä tahansa osallistuvalla valtiolla.
Miksei yhtä hyvin Ruotsissa? Siellä on asiaan pidemmät perinteet ja laajemmat harjoitusmahdollisuudet. Itse en kuitenkaan lähtisi sitä siirtämään kokonaan kumpaankaan maahan, vaan jatkaisin nykymallilla ja hyödyntäisin yhteisharjoituksin ja harjoitusvaihdolla kummankin osapuolen harjoitusalueita, -laitteita, -mahdollisuuksia ja -osaamista.
Suomi voisi esimerkkinä omalta puoleltaan ulkoistaa joitain merivoimien suuremmista harjoituksista.
Olisiko Suomessa jotain muuta ulkoistettavaa?
Johan Suomi on ulkoistanut viime vuosian vaikka mitä. Ei tosin muille pohjoismaille, vaan kaupallisille yhtiöille.

Mutta näin äkkiseltään tulee mieleen muutama asia, joissa Ruotsista löytyy osaamista mitä Suomi voisi hyödyntää: Flygbasjägarna -eli lentokenttien suojausosastojen koulutus, sukeltajakoulutus -koulutus aloitettu RUotsissa paljon aemmin ja kalustollisesti ja hrjoitusfasilitettien puolesta ovat olleet aina edellä, Hemvärnetin koulutuskeskus -Suomessa ei reservillä ole moista vieläkään vuosien kaaviluista huolimatta, mutta RUotsissa se on toiminut jo kymmeniä vuosia, saattojoukot - niiden koulutus on RUotsissa maailaman huippuluokkaa, alustarkastusosastot -koulutus aloitettiin RUotsissa melkein parikymmentä vuotta aiemmin kuin täällä.

Näitäkään en lähtisi täysin ulkoistamaan, mutta jonkinmoista harjoitusvaihtoa tms voisi hyödyntää.
 
noska kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
noska kirjoitti:
1) ruotsalainen johtamiskulttuuri on kovin erilainen - se voisi helposti tuoda ongelmia koulutustilanteissa


Millä tavalla erilainen?

Korostuu erityisesti armeijassa. Heidän systeeminsä on demokraattisempi ja johtaja enemmänkin ryhmän luottamusmies, joka esittelee ylhäältä annetut ohjeet jne ryhmälleen ja taas ryhmältä tulevat aloitteet yms johdolle. Asioista diskuteerataan enemmän ja kun näin tehdään jokaisen mielipide on kuultava ennenkuin päätöstä tehdään. Kokonaisuudessaan hommaa toimii hieman eri tavalla kuin suomalainen jäykkään auktoriteettiin ja käskyvaltaan perustuva järjestelmä. Useat suomalaiset kokevat tustkastuvansa tuossa ruotsalaisessa systeemissä.
Asiasta on kirjoitettu useita artikkeleieta viime vuosina etenkin taloudellisen johtamisen näkökulmasta eri lehdissä ja onpa siitä joissain johtamisoppaissakin mainintoja ja tiadettu pari tutkimustakin tehdä. Itse en osaa asiaa oikein tämän aremmin selittää, mutta jos asia enemmän kiinnostaa, niin käväise kirjastossa, sieltä löytyy varmasti tietoa. Parhaiten tietenkin tuon näkisi sisätläpäin esimerkiksi ruotsalaisessa yrityksessä, mutta se ei ole kovin yksinkertaisesti järjestettävissä oleva tapa tietenkään.

Kyllä se pitää paikkansa.

Ruotsalaista johtamistapaa on kritisoitu vähän väliä, toisaalta jollain kumman tavalla Ruotsi mennä porskuttaa kohtuu tunnusluvuilla eteenpäin eli asia ei varmaan ole aivan yksioikoinen.

Vastuuttaminen on laji, joka vaatii osaamista isolla O:kirjasimella. Jos vertaatte esim. ruotsalaista liikkeenjohdon koulutustapaa ja suomalaista vastaavaa niin pitää olla melkoinen tahvo, jos ei huomaa tiettyjä eroja.

Suomalainen sotilasjohtaminen on aivan armotta tulossa lähivuosina muutoksen eteen, jokainen voi pohtia, mihin minä tämän väitteeni perustan. Meikäsysteemi on ollut "toimiva" pitkässä ja syvässä rauhantilassa ja SIKSI, että varusväki on ollut remmissä tosiasiassa pakolla. Jos tämä "pakolla" muuttuu toisenlaiseksi, johtamistapojen on muututtava. Syvä ja pitkä rauhantila on tuonut kehiin ilmiöitä, jotka ovat seurausta syvästä ja pitkästä rauhantilasta, hehheh, kivasti sanottu.

En usko ongelmia syntyvän siitä, että swe ja fin-upseerit toimivat yhdessä. Mutta on parasta pitää siitä varusmiehet loitolla, ettei suomalaisvarusväki saa tiettyä tartuntaa ja alakin kyseenalaistaa joitain meikäkäytänteitä.

Noh, nämä on varmasti myös mielipidejuttuja enkä väitä omaavani tässä mitään viisastenkiveä, tahtoo olla niin, että jokainen katsoo asioita vähän eri kanteilta.
 
Sen voisin sanoa, että ei yhtään haittaisi, jos vaikkapa varusmies voisi saada hieman enemmän valaistusta aliupseerilta siihen, että miksi asia kulloinkin tehdään kuten se tehdään. Sotatilanteessa ukoilla saattaisi olla hieman parempi tilannetaju, kun kyytiä ei odotetakkaan vain odottamisen takia, vaan siksi, että ajoneuvot voivat olla hajalla, eksyksissä tms. Saattaisi auttaa muutenkin, kun ukot osaisivat varautua ja jopa ennakoida tilanteita.

Tuo yllä oleva esimerkki on aika huono, mutta parempaakaan en keksinyt.
 
Tuo ruotsalainen johtamiskulttuuri vaatii aika pitkälle kasvamista siihen kulttuuriin. Se edellyttää jokaiselta sen ymmärtämistä, oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa. Usein suomalaiset sikäläisessä työryhmässä ihmettelevät että miksei mitään tapahdu kun kaikki odottavat suomalaisen mielipidettä. Suomalainen ei ole sitä sanonut, koska hänellä ei ole mitään vastaansanomista esitettyyn ratkaisumalliin. Suomalaisesta tämä tuntuu järkevältä, ettei jokaisen tarvitse erikseen mainita, että joo olen samaa mieltä, vaan vain ne puhuvat jotka vastustavat. Ruotsalainen taas haluaa jokaiselta vahvistuken, koska samalla myöntyjä aktiivisesti hyväksyy sovitun toimintamallin, ilmoittaa ymmärtäneensä sen ja sitoutuvansa sitä noudattamaan.
Useimmiten siirryttäessä palkka-armeijaan mennään lähemmäs ruotsalaista mallia. Johtaja luottaa alaistensa ammattitaitoon, kysyy näiden mielipiteitä ja tekee päätöksen sen perusteella. Suomalaisessa mallissa useammin johtaja saa käskyn ja tekee se, oman ammattitaitonsa ja ryhmänsä tuntemisen perusteella päätökset. Ryhmä ei saa mitään perusteita päätökselle, eikä tietää sitä mitkä kaikki näkökulmat on huomioitu vai onko johtaja kenties unohtanut jotain.
Varusmiesjohtajien kohdalla useimmiten on syy siinä, että homma tehdään niinkuin on aina ennenkin tehty (tai ainakin luullaan tehdyn) tietämättä lainkaan miksi ja siinä että varusmiesjohtaja ei yksinkertaisesti tiedä yhtään sen enempää kuin alaisensakaan, koska ei ole osannut tai uskalatanut kysyä asiaa.
Hyvä esimerkki on tämä yhtenäinen varustus. Lukemattomia varumiehiä on kulkenut toinen käsi palellen ilman rukkasta, koska yksi on rukkasen hukannut ja kaikilla pitää olla yhtenäinen varustus. Tai jotain muuta yhtä idioottimaista samalla perusteella. Mitään jräkeähän tuossa ei ole. On vain opittu että pitää olla yhtenäinen varustus. Ei ole opittu mitä tehdään poikkeustilanteissa ja syytä siihen miksi pitää olla se yhtenäinen varustus. Se vaan on mahtisana johon vedoten tehdään vaikka kuinka ääliömäisiä tempauksia.
 
Pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan. Jospa Ruotsi nytkin todellisuudessa jemmaa kalustoa suomalaisia varten ja on vain ovelasti naamioinut sen osaksi puolustusvoimiensa pienentämistä. Kaikki muka stenattu materiaali onkin oikeasti varastoituna Haaparannan läheisyydessä oleviin luolastoihin. Sodan syttyessä suomalaiset sitten saavat kivasti käydä sieltä sosialisoimassa ko materiaalin itselleen :uzi:

"Hbl: Ruotsi varastoi salaa Suomelle Draken-hävittäjiä
Julkaistu: 24.03.2011 08:07
Kommentteja ()

Ruotsalainen toimittaja Mikael Holmström paljastaa tuoreessa kirjassaan Ruotsin varastoineen kylmän sodan aikaan 1970-luvulla Suomea varten Draken-hävittäjiä. Paljastuksesta kertoi torstain Hufvudstadbladet.
Mikael Holmströmin mukaan Neuvostoliiton kanssa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen solminut Suomi varautui Neuvostoliiton hyökkäykseen kouluttamalla salaa hävittäjälentäjiä huomattavasti yli Suomen ilmavoimien virallisen tarpeen.

Suomen ilmavoimien hävittäjäkoneiden määrä on rajoitettu vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa 60 hävittäjäkoneeseen. Kylmän sodan synkimpinä vuosina 1970- ja 1980-luvuilla ilmavoimilla oli käytössään 36 ruotsalaista Draken-hävittäjää ja 24 neuvostovalmisteita MiG-21-hävittäjää. Koneiden määrä ei olisi riittänyt Neuvostoliiton hyökkäyksen torjumiseen.

Holmström kertoo tuoreessa kirjassaan Den dolda alliansen (Kätketty liittolaisuus) Suomen kouluttaneen kaikessa hiljaisuudessa hyökkäyksen varalle ylimääräisiä hävittäjälentäjiä lentämään Pohjanlahden toiselle puolelle varastoituja Draken-hävittäjiä. Holmströmin mukaan varastoituja koneita oli "suuri määrä".

Puolustusvoimain komentajana vuosina 1983-1990 toiminut kenraali Jaakko Valtanen vahvistaa Holmströmin tiedot.

- Ajattelimme, että kriisitilanteessa voisimme ostaa lisää Draken-hävittäjiä. Sen vuoksi me koulutimme lentäjiä yli tarpeemme, Valtanen vahvistaa Holmströmin kirjan haastattelussa.

Suomi ja Ruotsi varautui yhdessä myös demilitarisoidun Ahvenanmaan puolustamiseen Neuvostoliiton hyökkäykseltä.

- Merialuetta ja saaristoa varten meillä oli valmiudessa yksi prikaati ja melko vahvat tykistöjoukot, jotka oli tarkoitus lähettää Ahvenanmaalle, vahvistaa pääesikunnan päällikkönä vuosina 1978-82 toiminut kenraali Ermei Kanninen

Suomi pelkäsi Neuvostoliiton valtaavan Helsingin yllätyshyökkäyksellä ja sen vuoksi oli tärkeää, että Ruotsi oli valmistautunut miehittämään Ahvenanmaan.

Lähde: Hufvudstadsbladet

Jorma Lindfors - IS "


http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Hbl%20Ruotsi%20varastoi%20salaa%20Suomelle%20Draken-h%C3%A4vitt%C3%A4ji%C3%A4%20/art-1288377876950.html
 
Back
Top