Poikkeuksellisen kokeneet ilmailijat

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Minun mielestäni Lauri Pekuri on enemmän kuin Chuck Yeager.

314 sotalentoa ja 18½ ilmavoittoa (Brewster, Messerschmitt 109). Vankina Spalernajassa. Painoi Suomeen tullessaan Hangon karanteenileirillä enää alle 50 kiloa, vaikka hänet oli ennen kotiuttamista lähetetty Tserepovetsin leirille "lihomaan". Ylitti yhden machin pystysyöksyssä ensimmäisenä Suomessa Gnatilla 1958. Ylitti ensimmäisenä suomalaisena 2 machia kokeillessaan Mirage III -hävittäjää. Tämä mies jäi eläkkeelle everstinä 52-vuotiaana ja oli nähnyt paljon.

Muita hänen lentämiään koneita olivat ainakin MiG-15, MiG-19 ja tietysti MiG-21, johon hän sai ensimmäisten joukossa tyyppikoulutuksen ja Draken.

 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Minun mielestäni Lauri Pekuri on enemmän kuin Chuck Yeager.

314 sotalentoa ja 18½ ilmavoittoa (Brewster, Messerschmitt 109). Vankina Spalernajassa. Painoi Suomeen tullessaan Hangon karanteenileirillä enää alle 50 kiloa, vaikka hänet oli ennen kotiuttamista lähetetty Tserepovetsin leirille "lihomaan". Ylitti yhden machin pystysyöksyssä ensimmäisenä Suomessa Gnatilla 1958. Ylitti ensimmäisenä suomalaisena 2 machia kokeillessaan Mirage III -hävittäjää. Tämä mies jäi eläkkeelle everstinä 52-vuotiaana ja oli nähnyt paljon.

Muita hänen lentämiään koneita olivat ainakin MiG-15, MiG-19 ja tietysti MiG-21, johon hän sai ensimmäisten joukossa tyyppikoulutuksen ja Draken.

Olen kuullut tarinaa, että Pekuria pidettiin alaisten näkökulmasta aika v-mäisenä esimiehenä. Mutta ilmailusaavutukset ovat vailla vertaa, tietenkin.

Siviilipuolelta pitäisi varmaan mainita pitkän linjan aviaattori Börje Hielm.

http://ilmailumuseo.fi/kokoelmat-kertovat-11-2015/

Niin, ja sitten näistä vielä keskuudessamme olevista miehistä kuvassa esiintyvä miekkonen on pakko nostaa esiin tällaisessa ketjussa.

4_laukkanen_2.jpg
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Olen kuullut tarinaa, että Pekuria pidettiin alaisten näkökulmasta aika v-mäisenä esimiehenä. Mutta ilmailusaavutukset ovat vailla vertaa, tietenkin.

Siviilipuolelta pitäisi varmaan mainita pitkän linjan aviaattori Börje Hielm.

http://ilmailumuseo.fi/kokoelmat-kertovat-11-2015/

Niin, ja sitten näistä vielä keskuudessamme olevista miehistä kuvassa esiintyvä miekkonen on pakko nostaa esiin tällaisessa ketjussa.

View attachment 12453
Jyrki Laukkanen on osunut silmiini Pirkkalassa ja Jämillä. Siellähän sinä juttelit hänen kanssaan? Hän on huolellinen mies. Pirkkalassa ei lentänyt, koska oli paha sivutuuli. Hän on järkimies. Monta koelentäjää tuli tonttiin, Paavo Janhunenkin.

Varmasti elossa olevista ja vielä lentävistä kokenein. 1980-luvulla Laukkanen ja Janhunen saivat kutsun Neuvostoliittoon avaruuslentäjiksi. Pitkän koulutuksen jälkeen toinen lentäjistä olisi päässyt Vostok-aluksen kyytiin. Kolme vuotta politiikan, kielen ja tekniikan opiskelua Venäjällä ei houkutellut herroista kumpaakaan. Kieltäytymisen suurin peruste oli se, etteivät kokeneet siitä olevan hyötyä Ilmavoimille ja siten Suomelle.

Konetyyppien määrä taisi olla aika huikea. Lentotuntien määrä lienee maailmanennätysluokkaa jo.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Olen kuullut tarinaa, että Pekuria pidettiin alaisten näkökulmasta aika v-mäisenä esimiehenä.
View attachment 12453
Yeager taas ei päässyt (tai mennyt) jenkkien avaruusohjelmaan, koska häntä pidettiin vaikeana ja itsepäisenä, tiukkana luonteena.

Hänen mielestään avaruuslentäjän sijalla voisi olla apina. Hän halusi lentää. Tämä leffa tavoittaa hyvin, mistä on kyse.

 

tulikomento

Ylipäällikkö
Yeager taas ei päässyt (tai mennyt) jenkkien avaruusohjelmaan, koska häntä pidettiin vaikeana ja itsepäisenä, tiukkana luonteena.

Hänen mielestään avaruuslentäjän sijalla voisi olla apina. Hän halusi lentää. Tämä leffa tavoittaa hyvin, mistä on kyse.

Valiojoukko on ihan viihdyttävä elokuva ja hyvä ajankuva. Yeagerin roolia ja tekemisiä siinä tosin hieman muokkaillaan tarinaan paremmin sopivaksi. Esim. leffa antaa ymmärtää, että tämä olisi koko ajan palvellut vain ja ainoastaan Edwardsin koelentokoulussa. Näin ei ollut, vaan Yeager oli välillä komennettuna Eurooppaan ja 60-luvun jälkipuoliskolla Vietnamiin.

60-luvun alussa oli kylläkin USAF:n Test Pilot Schoolin pomo. Elokuvassa esitetään tuo Yeagerin ennätyksenrikkomislento Starfighterilla hieman totuutta muokaten. Todellisuudessa miehellä ei todellakaan ollut kovin suuria intohimoja päästä NASA:n astronautiksi, eikä häntä olisi sinne kelpuutettukaan. Yliopistotutkinto näet puuttui. Lentäjänä tämä toki oli ilmiömäinen, mutta enemmän ns. "perstuntumalla" (stick and rudder) operoiva. Tämä tuli esiin juuri tuossa Starfighter -kaputissa.

Kone oli modattu NF-104, joka oli varustettu rakettimoottorilla. Tälle lennettiin inertianousuja niin korkealle, että perinteisillä ohjainpinnoilla ei ollut mitään tehoa. Koneessa oli tyhjiössä lentämisen mahdollistavat ohjausraketit. Ja näiden käyttö vaati osaamista ja aerodynamiikan lakien syvällistä ymmärtämistä. Ks. tarkemmin linkki (klikkaa The Mission ja sen jälkeen luku 16. Yeager's view in review).

http://www.nf104.com/
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Jotta emme olisi aivan miessovinistisia, mainitaanpa siviilipuolelta lentokapteenit Orvokki Kuortti ja Kirsi Arve-Inkinen. Arve-Inkisen kone oli aluksi Fokkeri, jolla hän lensi kotimaan lentoja. Koneissa ei ollut autopilottia tai nykykoneiden mukavuuksia. Kone oli myös kylmä työpaikka. Kapteenina hän aloitti DC-9 -koneissa. En ole varma, mutta hän saattaa lentää vieläkin, olisiko 1958 syntynyt.

Orvokki Kuortti ei ollut liikennelentäjä, vaan lennonopettaja. Hän oli perheellinen 36 -vuotias, kun ilmoittautui lentokurssille. Sai paljon aikaan. Motivaatio oli kohdallaan ja hän valmistui kurssinsa parhaana. Vuonna 1969 hän oli nopein naislentäjä England–Australia Air Racessa. Hän lensi yksimoottorisilla koneilla viiteen maanosaan ja takaisin sekä ylitti yksimoottorisilla koneilla Atlantin ilma-aluksen päällikkönä 17 kertaa, joista yksin yhdeksän kertaa. Hänen Piper Cherokeensa on ilmailumuseossa Vantaalla.

Vuonna 1977 Kuortin Lake Buccaneerinsa moottori sammui Atlantilla Islannin lähellä. Hän teki hallitun pakkolaskun melko tuulisessa kelissä. Amerikkalaiset olivat kuulleet hätäviestin ja onnistuivat pelastamaan Kuortin.


 

tulikomento

Ylipäällikkö
Ei nyt välttämättä ilmailusaavutuksiltaan mitään varsinaista kärkipäätä, mutta viimeisen päälle isänmaanystävä ja todellinen herrasmies, kenraaliluutnantti evp. Rauno Meriö.

On ollut ilo tavata mies ja jutella hänen kanssaan ilmavoimista, sen historiasta ja toki myös käytössä olleesta lentokalustosta. Rauno Meriö koki nuorena lentoupseerina ilmavoimien sotia seuranneen alennustilan. Määrärahat olivat olemattomalla tasolla ja konekalusto vanheni käsiin. Suureksi harmikseen tämä kertoi, että Bf 109:t ehtivät juuri poistua käytöstä kun oma lentoupseerin ura urkeni. Sen sijaan Valmet Vihuri tuli tutuksi. Meriön mielestä kone oli huonoa mainettaan parempi. Se soveltui hävittäjätaktiikan opetukseen ja suurin osa onnettomuuksista johtuikin lentäjien omista virheistä. Potkurikonekauden jälkeen Meriö lensi myös Vampireilla.

Yliäänikoneista MiG:it jäivät pintapuolisen tutustumisen asemaan, sillä 60-luvun alkupuolella eri sotakoulut ja esikuntakurssit veivät miestä. 70-luvulla Meriö oli omalta osaltaan vaikuttamassa Draken-hankintaan ja tämä pitääkin kauppaa osoituksena siitä, että Suomi halusi tehdä hajurakoa Neuvostoliittoon. Drakenien tulon myötä Meriö siirtyi ensiksi Lapin Lennoston komentajaksi ja pian sen jälkeen ilmavoimien komentajaksi.

Pitkällä sotilasurallaan Rauno Meriö näki ilmavoimien kehityksen kaksitasoisten lentävien kangaspuiden aikakaudelta kahden machin kalustolla operoivaksi puolustushaaraksi.

2.jpg
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Kommodori evp. John W. Young varmasti täyttänee kokeneen ilmailijan kriteerit.

young4.jpg

Syntynyt 1930. Liittyi USA:n laivastoon 1952. Lentoupseeriksi 1954 ja koelentäjäksi 1959. 1962 lensi F-4 Phantomilla pari nousunopeusennätystä. Yli 15 000 lentotuntia lentokoneilla.

Project High Jump 1962

https://www.thisdayinaviation.com/tag/operation-high-jump/

Project-High-Jump1.jpg

Valittiin USA:n toiseen astronauttiryhmään samana vuonna. Lensi yhteensä kuusi avaruuslentoa välillä 1965-1983. Gemini 3 oli Gemini-ohjelman ensimmäinen miehitetty koelento. Gemini 10, Apollo 10, Apollo 16, STS-1 (avaruussukkulan ensimmäinen miehitetty koelento) ja STS-9. Yhteensä 835 lentotuntia avaruudessa. Jäi eläkkeelle lopullisesti Nasan palveluksesta vasta vuonna 2004.

Tässä tehdään kunniaa lipulle Apollo 16 -lennolla 1972

1024px-John_W._Young_on_the_Moon.jpg

Avaruussukkula Columbian ensilennon miehistö Young ja oikealla Robert Crippen

535819199.jpg
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Minun mielestäni Lauri Pekuri on enemmän kuin Chuck Yeager.

314 sotalentoa ja 18½ ilmavoittoa (Brewster, Messerschmitt 109). Vankina Spalernajassa. Painoi Suomeen tullessaan Hangon karanteenileirillä enää alle 50 kiloa, vaikka hänet oli ennen kotiuttamista lähetetty Tserepovetsin leirille "lihomaan". Ylitti yhden machin pystysyöksyssä ensimmäisenä Suomessa Gnatilla 1958. Ylitti ensimmäisenä suomalaisena 2 machia kokeillessaan Mirage III -hävittäjää. Tämä mies jäi eläkkeelle everstinä 52-vuotiaana ja oli nähnyt paljon.

Muita hänen lentämiään koneita olivat ainakin MiG-15, MiG-19 ja tietysti MiG-21, johon hän sai ensimmäisten joukossa tyyppikoulutuksen ja Draken.

Pekurin lentämä Brewster BW-372 taitaa vielä olla näytillä Tikkakoskella ?
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Pekurin lentämä Brewster BW-372 taitaa vielä olla näytillä Tikkakoskella ?
Olikohan vuoteen 2018?
 

fulcrum

Ylipäällikkö
Hjalmar "Iso Karhu" Riiser-Larsen



50-luvun alussa eräs mies saapui kööpenhaminalaiseen sairaalaan tapamaan siellä ollutta ystäväänsä joka oli saanut sairauskohtauksen. Tapausta hoitava tohtori kertoi että potilas voi muuten hyvin mutta näyttää kärsivän harhoista. "Oho, millaisista harhoista?" "No, kyselin häneltä mitä hän tekee ja hän väittää olevansa kenraali, amiraali ja SASin johtaja ja on juuri tullut pitkältä matkalta Kaukoidästä ja Australiasta. Ilmiselvästi hänellä on jonkunlainen suuruudenhulluusepisodi".

Hjalmar Riiser-Larsen saavutti ilmailun alalla niin paljon ettei ihme jos aihetta tuntematon olisi kuitannut hänen juttujaan lööperinä. Mitään niissä ei ollut kuitenkaan Finnmarkinlisää. Riiser-Larsen syntyi vuonna 1890 ja liittyi laivastoon 21-vuotiaana. Vuonna 1915 hän liittyi ryhmään josta koulutettiin laivaston ensimmäiset lentäjät ja hän toimi jonkun aikaa laivaston lentopalvelun vt. johtajanakin. Riiser-Larsenin lentokokemus oli hyvin monipuolista, hän oli lentänyt myös ilmalaivoilla Saksassa ja Britanniassa ja jälkimmäisellä keikalla hankki myös ilmalaivojen lentolupakirjan. Maailmanmaineeseen hän alkoi noussa vuonna 1923 kun hän alkoi tekemään Roald Amundsenin kanssa yhteistyötä pohjoisnavan tutkimiseksi ilmasta käsin. Vuonna 1925 Amundsen, Riiser-Larsen ja neljä muuta lähtivät Huippuvuorilta kohti pohjoisnapaa kahdella Dornier Do J -lentoveneellä. Retki oli päättyä hyvin onnettomasti kun he joutuivat tekemään pakkolaskun 87. leveyspiirille eivätkä päässeet enää uudestaan ilmaan jääsohjon keskeltä. Neljä viikkoa he viettivät jäällä tasoittaen ahtojään keskelle kiitorataa ainoalle toimivalle koneelleen samalla kun muu maailma oli jo varma heidän menehtymisestään - mitään radioyhteyttä heillä ei ollut käytössään. Lopulta he sulloutuivat Dornieriin jonka Riiser-Larsen kiskoi väkisin ilmaan ja lensi takaisin Huippuvuorille.

Sensaatiomainen pelastuminen teki Riiser-Larsenista kerralla legendan mutta siihen hän ei tyytynyt vaan seuraavana vuonna toimi Amundsenin Norge-ilmalaivan lentosuunnistajana kun se lensi ensimmäisenä pohjoisen jäämeren yli Huippuvuorilta Alaskaan. Hiuksianostattavan riskaabelin retken jälkeen alkoi kiista lehdistössä Amundsenin ja Norgen rakentajan ja lentäjän, Umberto Nobilen kanssa siitä kenelle kuului reissusta eniten kunniaa. Nobile rakensi uuden ilmalaivan, Italian, joka lähti tutkimaan Arktista 1928. Reissu päätyi katastrofiin kun ilmalaiva rysähti jäälle huonossa säässä. Riiser-Larsen organisoi todella hankalaa avustus- ja etsintätyötä ja suurin osa miehistöstä saatiin pelastettua jäältä. Amundsen katosi etsintöjen aikana ja Riiser-Larsen etsi myös häntä pitkään ja hartaasti, mutta naparetkeilyn suurmies oli kadonnut lopullisesti.

Tämän jälkeen Riiser-Larsen osallistui Etelänapamantereelle lähetettyyn Norvegia-retkikuntaan joka kartoitti isot siivut mannerta, ja johon Norjan aluevaade etelämantereelta pääosin perustuu, samalla suututtaen britit jotka ärsyyntyivät suuresti kun norjalaiset olivat taas touhuamassa "heidän" leikkikentällään.
1933 noin tuhat upseeria sai potkut kun Norja supisti asevoimiaan. Riiser-Larsen oli yksi heistä mutta ei jäänyt siviilissä oloneuvokseksi vaan oli perustamassa Norjan ensimmäistä menestyksekästä lentoyhtiötä, DNL:ää. Riiser-Larsenilla oli eri seikkailuidensa jäljiltä poikkeuksellisen laaja kontaktiverkko Euroopan ilmailumaailmassa joista oli suurta hyötyä norjalaiselle siviili-ilmailulle, ja myöhemmin ilmavoimille sota-aikana. Kun Saksa hyökkäsi Norjaan, Riiser-Larsen kutsuttiin palvelukseen mutta taisteluja hän ei ehtinyt nähdä ennenkuin Norjan vastarinta romahti. Ruotsin kautta hän pakeni Lontooseen jossa hänet ylennettiin vara-amiraaliksi ja hän johti Norjan yhteisiä lentojoukkoja. Riiser-Larsen kampanjoi norjalaisten aktiivisen osallistumisen sotatoimiin puolesta, ja 1944 Norjan armeijan ja laivaston lentojoukot yhdistettiin Norjan kuninkaallisiksi ilmavoimiksi. Riiser-Larsenista tuli niiden ensimmäinen komentaja.



Norjan vapauttamisen jälkeen Riiser-Larsen (kuvassa vasemmalla) jatkoi ilmavoimien johdossa, mutta viina oli alkanut maistua ilmailuveteraanille turhan kärkkäästi ja 1946 hän sai fudut. Vaarallisilla retkillä muotoutunut johtamistyyli oli epäilemättä varsin autoritäärinen ja ilmavoimissa moni tervehti hänen erottamistaan helpotuksella. Joutilaaksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan oli mukana perustamassa SASia ja hän oli eräs yhtiön johtajista. Hänen ideoimanaan toteutettiin lentoreitti Norjasta Pohjois-Amerikkaan pohjoisnavan yli - tekniikan kehitys oli tehnyt hänen huikean vaarallisista lennoistaan matkailun rutiinia. Vuonna 1955 hän jäi eläkkeelle ja kymmenen vuotta myöhemmin hän kuoli, vähän ennen 75. syntymäpäiväänsä.

Amundsen julisti Riiser-Larsenin Euroopan parhaaksi lentäjäksi. Näkemyksessä saattoi olla jonkun verran kotiinpäin vetoa, muttei paljoa. "Iso Karhu" omasi poikkeuksellisen laaja-alaisen lentokokemuksen monella eri lentolaitteella. Vaikkei hän varsinaisesti sotalentäjänä palvellut, niin oli kuitenkin ollut niin tiukoissa paikoissa että rintamalentäjän elo olisi niihin verrattuna ollut jopa leppoisaa. Hän ei ollut kuitenkaan pelkkä lentäjäsankari vaan myös taitava ja aikaansaava organisaattori. Raamikas ja karismaattinen mies osasi saada hankkeensa läpi ja pisti asiat tapahtumaan muuallakin kuin ohjaussauvan ääressä.
 

VLF

Kapteeni
Lahjoittaja
Vähän tuoreemmista tapauksista on mainittu Laukkanen ja toinen hyvin kokenut ja erityisen monipuolinen lentäjä on Jari Rinne. Hän eteni sekä lentokoneilla, että helikoptereilla koelentäjäksi ja lennonopettajaksi asti. Vastaavan ei ole tainnut tähän mennessä pystyä vielä kukaan muu Suomalainen. Vielä PV:n uran jälkeen hän palveli siviilipuolella ja kirjoitti lentämisen oppikirjoja. Googlella löysin lehtijutun miehen urasta, mutta se on valitettavasti maksumuurin takana. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005743971.html
 
Top