Hjalmar "Iso Karhu" Riiser-Larsen
50-luvun alussa eräs mies saapui kööpenhaminalaiseen sairaalaan tapamaan siellä ollutta ystäväänsä joka oli saanut sairauskohtauksen. Tapausta hoitava tohtori kertoi että potilas voi muuten hyvin mutta näyttää kärsivän harhoista. "Oho, millaisista harhoista?" "No, kyselin häneltä mitä hän tekee ja hän väittää olevansa kenraali, amiraali ja SASin johtaja ja on juuri tullut pitkältä matkalta Kaukoidästä ja Australiasta. Ilmiselvästi hänellä on jonkunlainen suuruudenhulluusepisodi".
Hjalmar Riiser-Larsen saavutti ilmailun alalla niin paljon ettei ihme jos aihetta tuntematon olisi kuitannut hänen juttujaan lööperinä. Mitään niissä ei ollut kuitenkaan Finnmarkinlisää. Riiser-Larsen syntyi vuonna 1890 ja liittyi laivastoon 21-vuotiaana. Vuonna 1915 hän liittyi ryhmään josta koulutettiin laivaston ensimmäiset lentäjät ja hän toimi jonkun aikaa laivaston lentopalvelun vt. johtajanakin. Riiser-Larsenin lentokokemus oli hyvin monipuolista, hän oli lentänyt myös ilmalaivoilla Saksassa ja Britanniassa ja jälkimmäisellä keikalla hankki myös ilmalaivojen lentolupakirjan. Maailmanmaineeseen hän alkoi noussa vuonna 1923 kun hän alkoi tekemään Roald Amundsenin kanssa yhteistyötä pohjoisnavan tutkimiseksi ilmasta käsin. Vuonna 1925 Amundsen, Riiser-Larsen ja neljä muuta lähtivät Huippuvuorilta kohti pohjoisnapaa kahdella Dornier Do J -lentoveneellä. Retki oli päättyä hyvin onnettomasti kun he joutuivat tekemään pakkolaskun 87. leveyspiirille eivätkä päässeet enää uudestaan ilmaan jääsohjon keskeltä. Neljä viikkoa he viettivät jäällä tasoittaen ahtojään keskelle kiitorataa ainoalle toimivalle koneelleen samalla kun muu maailma oli jo varma heidän menehtymisestään - mitään radioyhteyttä heillä ei ollut käytössään. Lopulta he sulloutuivat Dornieriin jonka Riiser-Larsen kiskoi väkisin ilmaan ja lensi takaisin Huippuvuorille.
Sensaatiomainen pelastuminen teki Riiser-Larsenista kerralla legendan mutta siihen hän ei tyytynyt vaan seuraavana vuonna toimi Amundsenin
Norge-ilmalaivan lentosuunnistajana kun se lensi ensimmäisenä pohjoisen jäämeren yli Huippuvuorilta Alaskaan. Hiuksianostattavan riskaabelin retken jälkeen alkoi kiista lehdistössä Amundsenin ja Norgen rakentajan ja lentäjän, Umberto Nobilen kanssa siitä kenelle kuului reissusta eniten kunniaa. Nobile rakensi uuden ilmalaivan,
Italian, joka lähti tutkimaan Arktista 1928. Reissu päätyi katastrofiin kun ilmalaiva rysähti jäälle huonossa säässä. Riiser-Larsen organisoi todella hankalaa avustus- ja etsintätyötä ja suurin osa miehistöstä saatiin pelastettua jäältä. Amundsen katosi etsintöjen aikana ja Riiser-Larsen etsi myös häntä pitkään ja hartaasti, mutta naparetkeilyn suurmies oli kadonnut lopullisesti.
Tämän jälkeen Riiser-Larsen osallistui Etelänapamantereelle lähetettyyn Norvegia-retkikuntaan joka kartoitti isot siivut mannerta, ja johon Norjan aluevaade etelämantereelta pääosin perustuu, samalla suututtaen britit jotka ärsyyntyivät suuresti kun norjalaiset olivat taas touhuamassa "heidän" leikkikentällään.
1933 noin tuhat upseeria sai potkut kun Norja supisti asevoimiaan. Riiser-Larsen oli yksi heistä mutta ei jäänyt siviilissä oloneuvokseksi vaan oli perustamassa Norjan ensimmäistä menestyksekästä lentoyhtiötä, DNL:ää. Riiser-Larsenilla oli eri seikkailuidensa jäljiltä poikkeuksellisen laaja kontaktiverkko Euroopan ilmailumaailmassa joista oli suurta hyötyä norjalaiselle siviili-ilmailulle, ja myöhemmin ilmavoimille sota-aikana. Kun Saksa hyökkäsi Norjaan, Riiser-Larsen kutsuttiin palvelukseen mutta taisteluja hän ei ehtinyt nähdä ennenkuin Norjan vastarinta romahti. Ruotsin kautta hän pakeni Lontooseen jossa hänet ylennettiin vara-amiraaliksi ja hän johti Norjan yhteisiä lentojoukkoja. Riiser-Larsen kampanjoi norjalaisten aktiivisen osallistumisen sotatoimiin puolesta, ja 1944 Norjan armeijan ja laivaston lentojoukot yhdistettiin Norjan kuninkaallisiksi ilmavoimiksi. Riiser-Larsenista tuli niiden ensimmäinen komentaja.
Norjan vapauttamisen jälkeen Riiser-Larsen (kuvassa vasemmalla) jatkoi ilmavoimien johdossa, mutta viina oli alkanut maistua ilmailuveteraanille turhan kärkkäästi ja 1946 hän sai fudut. Vaarallisilla retkillä muotoutunut johtamistyyli oli epäilemättä varsin autoritäärinen ja ilmavoimissa moni tervehti hänen erottamistaan helpotuksella. Joutilaaksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan oli mukana perustamassa SASia ja hän oli eräs yhtiön johtajista. Hänen ideoimanaan toteutettiin lentoreitti Norjasta Pohjois-Amerikkaan pohjoisnavan yli - tekniikan kehitys oli tehnyt hänen huikean vaarallisista lennoistaan matkailun rutiinia. Vuonna 1955 hän jäi eläkkeelle ja kymmenen vuotta myöhemmin hän kuoli, vähän ennen 75. syntymäpäiväänsä.
Amundsen julisti Riiser-Larsenin Euroopan parhaaksi lentäjäksi. Näkemyksessä saattoi olla jonkun verran kotiinpäin vetoa, muttei paljoa. "Iso Karhu" omasi poikkeuksellisen laaja-alaisen lentokokemuksen monella eri lentolaitteella. Vaikkei hän varsinaisesti sotalentäjänä palvellut, niin oli kuitenkin ollut niin tiukoissa paikoissa että rintamalentäjän elo olisi niihin verrattuna ollut jopa leppoisaa. Hän ei ollut kuitenkaan pelkkä lentäjäsankari vaan myös taitava ja aikaansaava organisaattori. Raamikas ja karismaattinen mies osasi saada hankkeensa läpi ja pisti asiat tapahtumaan muuallakin kuin ohjaussauvan ääressä.