Poliisi kuoli ja toinen haavoittui vakavasti Vihdissä, ampuja löytyi myöhemmin kuolleena

miheikki kirjoitti:
Miksi Suomessa murhattiin hyvin vähän poliiseja sotien jälkeen? Luulisi, että sodan aikana traumatisoituneet, alkoholisoituneet, harjaantuneet ihmistappajat, huumeisiin addiktoituneet jne, olisivat aiheuttaneet liudan poliisisurmia. Aseita oli kuitenkin saatavilla enemmän kuin tarpeeksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomessa_itsenäisyyden_aikana_virkatehtävissä_kuolleista_poliiseista
Klikkaa laajentaaksesi...

Olisiko syynä ollut jonkinlainen sotilaskuri, joka oli iskostunut ukkoihin? Tai sitten kun kerran oltiin nähty sotaa, niin ei haluttu mennä sinne takaisin?
 
miheikki kirjoitti:
Miksi Suomessa murhattiin hyvin vähän poliiseja sotien jälkeen? Luulisi, että sodan aikana traumatisoituneet, alkoholisoituneet, harjaantuneet ihmistappajat, huumeisiin addiktoituneet jne, olisivat aiheuttaneet liudan poliisisurmia. Aseita oli kuitenkin saatavilla enemmän kuin tarpeeksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomessa_itsenäisyyden_aikana_virkatehtävissä_kuolleista_poliiseista
Klikkaa laajentaaksesi...

Tästä sanoi sukumme jo manoille siirtynyt poliisi kutakuinkin näin: poliisi varoi ja osasi varoa sitä, että jätkät ovat sodan jälkeen vähän herkkiä, erityisesti patologisessa kännissä. Useimmiten riehujaa väisteltiin vähän ja katsottiin päältä, ettei kukaan joudu isompaan vaaraan. Putkaan viemistä vältettiin siksi, että ei haluttu katkeroittaa, pieksämistä vältettiin viimeiseen asti. Pieksäminenhän tuli muotiin sitten myöhemmin ja saavutti huipun -60-luvulla. Putka-pidätyspieksämisellä saavutettiin sitten ainakin se, että kostomentaliteettia esiintyi.

Monesti poliisi käytti esim. riehujan kavereita apunaan. Työnjohtaja, pappi, jne. olivat suosittuja. Kutakuinkin tätä rataa tämä wanha herra asioista kertoi.
 
baikal kirjoitti:
Tästä sanoi sukumme jo manoille siirtynyt poliisi kutakuinkin näin: poliisi varoi ja osasi varoa sitä, että jätkät ovat sodan jälkeen vähän herkkiä, erityisesti patologisessa kännissä. Useimmiten riehujaa väisteltiin vähän ja katsottiin päältä, ettei kukaan joudu isompaan vaaraan. Putkaan viemistä vältettiin siksi, että ei haluttu katkeroittaa, pieksämistä vältettiin viimeiseen asti. Pieksäminenhän tuli muotiin sitten myöhemmin ja saavutti huipun -60-luvulla. Putka-pidätyspieksämisellä saavutettiin sitten ainakin se, että kostomentaliteettia esiintyi.

Monesti poliisi käytti esim. riehujan kavereita apunaan. Työnjohtaja, pappi, jne. olivat suosittuja. Kutakuinkin tätä rataa tämä wanha herra asioista kertoi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämän voi olla hyvinkin olla syy. Kohtaamissäännöt (ROE) käskettiiin tilanteenmukaisiksi.
 
baikal kirjoitti:
Tästä sanoi sukumme jo manoille siirtynyt poliisi kutakuinkin näin: poliisi varoi ja osasi varoa sitä, että jätkät ovat sodan jälkeen vähän herkkiä, erityisesti patologisessa kännissä. Useimmiten riehujaa väisteltiin vähän ja katsottiin päältä, ettei kukaan joudu isompaan vaaraan. Putkaan viemistä vältettiin siksi, että ei haluttu katkeroittaa, pieksämistä vältettiin viimeiseen asti. Pieksäminenhän tuli muotiin sitten myöhemmin ja saavutti huipun -60-luvulla. Putka-pidätyspieksämisellä saavutettiin sitten ainakin se, että kostomentaliteettia esiintyi.

Monesti poliisi käytti esim. riehujan kavereita apunaan. Työnjohtaja, pappi, jne. olivat suosittuja. Kutakuinkin tätä rataa tämä wanha herra asioista kertoi.
Klikkaa laajentaaksesi...

"ennen vanhaan" poliisi tunsi ja tiesi ihmiset ja toiminta oli myös sen mukaista :salut:.... Nykyään mennään tiettyjen protokollien mukaan eikä siihen järjenkäyttöön mahdu esim. päästää kuten Vihdin tapauksessa tapahtui, edes omaisen vaatimus/halu käydä puhumassa piirityksen kohteena olevan Isänsä/poikansa/miehensä ect kanssa että lopettaisi moisen idioottimaisuuden..:confused:
 
Poliisin hyväksyttiin vuodesta 1944 eteenpäin runsaasti sotapoliisikurssin käyneitä miehiä. Lisäksi huomattava osa poliiseista oli palvellut puolustusvoimissa ja useimmat olivat toimineet sotapoliiseina tai muissa valvonta tehtävissä.

Sota aikainen raaistuminen ei ollut pelkästään reserviläisten oikeus, vaan myös poliisissa otettiin kovat otteet käyttöön (tai ehkä paremminkin jatkettiin sodan aikaisia käytäntöjä). Kotiuttamisen jälkeen esimerkiksi Helsingissä esiintyi laajamittaista julkijuopottelua ja jermuille näytettiin kaapin paikkaa. Juopot sai turpaan usein ja paljon. Tarinan mukaan eräs hakattu mies meni seuraavan päivänä valittamaan ylikontaapelille hakkaamisesta. Ylikonstaapeli kuunteli miehen jutut ja otti kirjoituspöydältään lakikirjan ja löi sillä valittajaa päähän todeten, että et sitten saanut eilen tarpeeksi.

Sen aikaiset poliisit käyttivät muitta mutkitta nyrkkejään, patukkaa ja aseiden käyttöäkään ei kaihdettu. Ja sitä nyrkkiä ja patukkaa tuli herkästi, jos esimerkiksi kysymyksiin ei tullut konstaapelia miellyttäviä vastauksia. Fyysinen vastarinta johti käytännössä aina hakkaamiseen.

Erityisen raa`aassa maineessa olivat entiset sotapoliisit, jotka oli hyväksytty pelkän sotapoliisikurssin perusteella. Pari poliisia pystyi helposti kontrolloimaan suuria kaupunkialuieta pelkästään pelottavalla maineella. Kyseiset miehet eläköityivät vasta 70-luvulla.

Humaania poliisitoimintaa 50-luvun alusta. Varmasti olisi pappia tai vähintään lääkäriä tarvittu, jos noille miehille olisi tehnyt voimakasta vastarintaa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/10/27/radio-tekee-murron
 
miheikki kirjoitti:
Tämän voi olla hyvinkin olla syy. Kohtaamissäännöt (ROE) käskettiiin tilanteenmukaisiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin tämä mies ainakin kertoi. Yksi juttu on jäänyt mieleen. Metsäkämpällä oli tullut kunnon kähinää ja yksi mies oli puukolla veistelty huonoon kuntoon. Kun poliisi tuli paikalle, se ei voinut mennä sekaan, koska kämpällä oli aseita ja niillä uhattiin myös ampua. Nimismies oli keksinyt, että lähitalon emännän veli oli tuossa joukossa. Emäntä paikalle, veli ulos ja homma rauhoittui siihen. Poliisin toiminnassa on ollut varmasti aina oman aikansa leima hyvässä ja pahassa. Minusta nykyistä on paha mennä moittimaan, poliisit ovat asiallisia ja hommat vaan hoituvat niinkin.
 
Kyllähän sitä vaihtelua on ollut ja eri paikkakunnilla on toimittu eri tavoilla. Jopa virkamiehen luonnekkin on voinut toimintamalleihin vaikuttaa (ei tietenkään nykyisin, mut silloin ennen;)).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että poliisin ammatti on monen harjoittajankin mielestä vähän luonnotonta hommaa. Moni sitten eläkkeellä pohtii omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiä.

1900-luku jää historiaan vuosisatana, jolloin poliisit ja muut viranomaiset murhasivat enemmän ihmisiä kuin rikolliset. Eräässä nettikeskustelussa törmäsin kaveriin joka kertoi, että isoisä oli ollut SD:n upseeri ja kuulemma homma oli ollut sellaista "etsiväntyötä" pitkin Eurooppaa. Raamatussa taitaa lukea jotain siihen tyyliin, että syntisen tiet on aina omissa silmissä vanhurskaiden polkuja.
 
baikal kirjoitti:
Niin tämä mies ainakin kertoi. Yksi juttu on jäänyt mieleen. Metsäkämpällä oli tullut kunnon kähinää ja yksi mies oli puukolla veistelty huonoon kuntoon. Kun poliisi tuli paikalle, se ei voinut mennä sekaan, koska kämpällä oli aseita ja niillä uhattiin myös ampua. Nimismies oli keksinyt, että lähitalon emännän veli oli tuossa joukossa. Emäntä paikalle, veli ulos ja homma rauhoittui siihen. Poliisin toiminnassa on ollut varmasti aina oman aikansa leima hyvässä ja pahassa. Minusta nykyistä on paha mennä moittimaan, poliisit ovat asiallisia ja hommat vaan hoituvat niinkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin tekevät mutta poliisin johto on aikapitkälle kenttäkokemusvaajaata juristiopin lukeneita teoreetikko taktikoita....
 
Geronimo kirjoitti:
Tässä kyselit niin päivänselvää asiaa että jokainen kuvittelee sen selviävän ilman kyselyjäkin, toki näyttäähän se fiksulta kun joku kysyy ja toinen vastaa joten ollaan sitten fiksu ja vastataan, vastaus on varsin yksinkertainen "tavalliseen kansalaisiin kohdistuvien rikosten ja turvallisuusuhkien selvittäminen":D
Klikkaa laajentaaksesi...


Geronimo kirjoitti:
Saatatte olla oikeassa, mutta joukkopsykologiaa kaytttävät puhuvat sellaisesta termistä kuin "kutittaminen" joka tarkoittaa miten löydetään suuresta joukosta henkilöt jotka liityvät toisiinsa? "kutittamalla" ilmeistä joukkoon kuuluvaa ja jos joku tai jotkut takarivissä ilman mitään yhteyttä alkaa "nauramaan" ja jos näillä jotka "nauravat" on muutakin yhteistä kuin se joukko tiedetään että kyseessä on sama ryhmä, tämähän ei koske MP.net porukkaa eihän:p
Klikkaa laajentaaksesi...

Bushmaster kirjoitti:
sellaista voisi kutsua vaikkapa "pillossa toimivaksi runkkuringiksi ? " :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...


Olihan se toki jo ennalta päivän selvää, ettei tällä suomi24:n sivukonttoria useinkin muistuttavalla foorumilla asiallista ja perusteltua vastausta kysymyksiin saa. Jenkkileffoja katsomalla ja ehkä pari kirjaa lukemalla hankitulla vankalla asiantuntijuudella heitellään ties mitä roiskaisuja aiheesta kuin aiheesta. Vaan, jos vähän kyselee tarkempaa sisältöä roiskaisuille, on yleisin vastaus "heitä itse faktat kehiin" -väistö. Jos se ei onnistu, juostaan kipin kapin karkuun ad hominem -linnakkeeseen. Sieltä on sitten hyvä porukalla huudella.


Sääli, ettei foorumilla ole enempää baikalin tapaisia keskustelijoita.
 
Bushmaster kirjoitti:
Nykyään mennään tiettyjen protokollien mukaan eikä siihen järjenkäyttöön mahdu esim. päästää kuten Vihdin tapauksessa tapahtui, edes omaisen vaatimus/halu käydä puhumassa piirityksen kohteena olevan Isänsä/poikansa/miehensä ect kanssa että lopettaisi moisen idioottimaisuuden..:confused:
Klikkaa laajentaaksesi...

Justiinsa. Mistä voit olla niin varma, että omaisen puhuminen olisi auttanut? Entä, jos omainenkin olisi saanut siipeensä mennessään oveen koputtelemaan? Siinäpä olisi kaiken maailman bushmasterit kurkku suorana huutaneet poliisien päitä vadille.

Puolustusvoimissakin on järjenkäyttöä korvattu niillä tietyillä protokollilla. Pääosa varomääräyksistä on olemassa siksi, että ensin on sattunut tai sattunut pahasti. Varmasti jossain kohtaa pykälänikkari on ampunut yli, mutta varomääräysten yleistä olemassaoloa tuskin kukaan kyseenalaistaa. Miksi sisäisessä turvallisuudessa pitäisi protokollien sijaan toimia fiilispohjalta?
 
baikal kirjoitti:
Tästä sanoi sukumme jo manoille siirtynyt poliisi kutakuinkin näin: poliisi varoi ja osasi varoa sitä, että jätkät ovat sodan jälkeen vähän herkkiä, erityisesti patologisessa kännissä. Useimmiten riehujaa väisteltiin vähän ja katsottiin päältä, ettei kukaan joudu isompaan vaaraan. Putkaan viemistä vältettiin siksi, että ei haluttu katkeroittaa, pieksämistä vältettiin viimeiseen asti. Pieksäminenhän tuli muotiin sitten myöhemmin ja saavutti huipun -60-luvulla. Putka-pidätyspieksämisellä saavutettiin sitten ainakin se, että kostomentaliteettia esiintyi.

Monesti poliisi käytti esim. riehujan kavereita apunaan. Työnjohtaja, pappi, jne. olivat suosittuja. Kutakuinkin tätä rataa tämä wanha herra asioista kertoi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Moottoriajoneuvojen ja puhelinyhteyksien puuttuminen lienee lyönyt leimansa maanseudun poliisitoimintaan vielä pitkälti sotien jälkeen. Tuskinpa polkupyörillä liikkuneet konstaapelit ovat alkaneet järjestämään kyytiä pelkän juopumuksen tai pienen riehumisen takia. Akuutteihin tilanteisiinkaan tuskin on keritty hätiin, vaan jonkin verran vastuuta on jäänyt asujaimistolle syrjäseuduilla. Entisaikaan taskuaseiden kantaminen olikin tavanomaista tietyissä ammattiryhmissä.
 
dr. Strangelove kirjoitti:
Jenkkileffoja katsomalla ja ehkä pari kirjaa lukemalla hankitulla vankalla asiantuntijuudella heitellään ties mitä roiskaisuja aiheesta kuin aiheesta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos tilanne on tälläinen niin kannattaa hankkia lisää koulutusta, käsittääkseni Suomalainen koulutusjärjestelmä tukee myös aikuiskoulutusta joten kipinkapin hankkimaan lisää mielen ja sielun sivistystä:D
 
dr. Strangelove kirjoitti:
Justiinsa. Mistä voit olla niin varma, että omaisen puhuminen olisi auttanut? Entä, jos omainenkin olisi saanut siipeensä mennessään oveen koputtelemaan? Siinäpä olisi kaiken maailman bushmasterit kurkku suorana huutaneet poliisien päitä vadille.

Puolustusvoimissakin on järjenkäyttöä korvattu niillä tietyillä protokollilla. Pääosa varomääräyksistä on olemassa siksi, että ensin on sattunut tai sattunut pahasti. Varmasti jossain kohtaa pykälänikkari on ampunut yli, mutta varomääräysten yleistä olemassaoloa tuskin kukaan kyseenalaistaa. Miksi sisäisessä turvallisuudessa pitäisi protokollien sijaan toimia fiilispohjalta?
Klikkaa laajentaaksesi...
Uskoisin että jossain spesiaalikeississä voitaisi protokollan yli mennäkkin mutta eikö nämä piiritystilanteet ole ns. peruskauraa joten ei ole mitään tarvetta alkaa sivullisia piipun eteen tunkemaan. Ei voi myöskään ennalta tietää miten kohde reagoi, jospa antautumishalun peittääkin syvä häpeä josta mennään valkohehkuiseen raivoon ja minähän taistelen viimeiseen veripisaraan moodiin. Tai millään ei ole mitään väliä enää tyyliseen epätoivoon? Ei voi tietää ei.

30v sisään on ammuttu vain 11 poliisia, ja niistäkin 2 sen tanskalaisen hullun toimesta, niin se on minusta aika hyvin. Väkivallaton yhteiskunta mahtaa olla utopiaa.
 
Bushmaster kirjoitti:
Niin tekevät mutta poliisin johto on aikapitkälle kenttäkokemusvaajaata juristiopin lukeneita teoreetikko taktikoita....
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuota tuota. Pakko vähän oikaista tätä juttua. Tilannejohtaja on käytännössä aina kenttäpartion jäsen, joka määrätään monipartiotilanteessa johtamaan tilannetta, arvoltaan käytännössä vanhempi konstaapeli tai ylikonstaapeli.

Kenttäjohtojajana työskentelee myöskin kenttäpartion jäsen. Pääsääntöisesti ylikonstaapeli arvoltaan. Välillä voi olla myös vanhempi konstaapeli. Oli arvo sitten mikä tahansa, niin on suorittanut kenttäjohtolisenssin.

Yleisjohtajana työskentelee päällystöön kuuluva poliisimies. Pääsääntöisesti arvoltaan komisario tai ylikomisario. Työskentelee tilannekeskukseksesta käsin pääsääntöisesti. On myöskin suorittanut kenttäjohtolisenssin ja omaa 100% varmuudella vankan taustan käytännön työstä.

Eri tilanteita varten voidaan perustaa tilanneorganisaatioita, joita johtaa nimetty henkilö. Omaavat aina taustan käytännön työstä.

Korjaa toki jos olen väärässä.
 
Vanhemman konstaapelin tittelille, kokemukselle ja johtamistaidoille en välttämättä vielä ihan kauheasti antaisi rispektiä ilman tarkempaa taustojen tuntemusta. Vanhempaa konstaapelia alempana on käytännössä vain nuorempi konstaapeli eli "opiskelija".

Eli Wikipedian mukaan näin: Nuorempi konstaapeli on Suomen poliisissa alin poliisivirka. Se on varattu poliisin perustutkintoa vielä suorittamattomille harjoittelijoille. Sitä seuraava ylempi virka on vanhempi konstaapeli.
 
Umkhonto kirjoitti:
Vanhemman konstaapelin tittelille, kokemukselle ja johtamistaidoille en välttämättä vielä ihan kauheasti antaisi rispektiä ilman tarkempaa taustojen tuntemusta. Vanhempaa konstaapelia alempana on käytännössä vain nuorempi konstaapeli eli "opiskelija".

Eli Wikipedian mukaan näin: Nuorempi konstaapeli on Suomen poliisissa alin poliisivirka. Se on varattu poliisin perustutkintoa vielä suorittamattomille harjoittelijoille. Sitä seuraava ylempi virka on vanhempi konstaapeli.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vanhempi konstaapeli voi olla tehnyt työtä helposti yli 30 vuotta ja omaa hyvinkin helposti kokemusta moninaisista eri tilanteista. Vanhempi konstaapeli voi olla suorittanut ap-tutkinnon, omata kenttäjohtolisenssin ja jne.

Hän voi olla työskennellyt aikaisemmin myös yk:n virassa.

Jos mietit jonkun poliisin kokemusta tai osaamista, niin ei kannata tuijottaa pelkästään olkapäällä olevaan röhnään.
 
Niin mutta kun se vanhempi konstaapeli voi olla myös juuri ja juuri korvantaustat kuivana jos hän vasta äskettäin oli nuorempi konstaapeli. Siksi olisi selvempää että siinä välissä palvelisi pelkkänä konstaapelina ja vanhemmaksi konstaapeliksi pääsisi vasta, sanotaan nyt vaikka 5-10 v palveluksen jälkeen.
 
Herman30 kirjoitti:
Niin mutta kun se vanhempi konstaapeli voi olla myös juuri ja juuri korvantaustat kuivana jos hän vasta äskettäin oli nuorempi konstaapeli. Siksi olisi selvempää että siinä välissä palvelisi pelkkänä konstaapelina ja vanhemmaksi konstaapeliksi pääsisi vasta, sanotaan nyt vaikka 5-10 v palveluksen jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Monipartiotilanteessa kenttäjohtaja tietää alueensa partioiden kokemuksen ja määrää tilanteessa sopivimman miehen tai naisen tilannejohtajaksi. Ei siitä kannata täällä ihan kamalasti huolta kantaa.

Siinä olen osittain samaa mieltä että virkavuosien antaman kokemuksen voisi osoittaa muutenkin, kuin ohuemmaksi muodostuneella hiusmäärällä ja ryppyillä silmien alla. Virkavaatteissa voisi olla joku pieni merkki, jonka saisi aina viiden vuoden jälkeen. Se kertoisi jotain virkavuosien ja oletetun kokemuksen kertymisestä. Tämä on käytäntö joissain maissa.

Mutta taasen toisaalta. Jos työnjohto tietää kokemuksen ja osaamisen, niin mitä sillä on väliä, jos joku jossain netissä ei sitä tiedä?
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top