Kyse on siitä, minkä luokan säästöesimerkkejä ehdokkaat mainitsevat. Haavisto vetää samaistuttavaa Kallion kirppislinjaa antikvariaateillaan, Rehn säästää energiaa kuten suurin osa suomalaisista viime aikoina, Hjallis ei jaksa paskoja motelleja kuten en minäkään ja Jussi irvistelee perisuomalaiseen tapaan velkarahalle, teen itse ja säästän. Keskivertosuomalaiselle ei säästökohteita kysyttäessä ehkä tule ensimmäisenä mieleen shamppanja ja viinit. Taloustilanne ei joko tunnu missään tai sitten korkit paukkuu huolestuttavaa tahtia jos henkilökohtainen talous kohenee tuolla.
Aaltola on/oli mielenkiintoinen ehdokas ja odotin äänestäväni häntä, mutta jos kesken kampanjan lataa itse aseen shamppanjasäästämisellä ja ojentaa sen toimittajalle, ei tuollaista laukausta jalkaan voi sanoa presidentillisen harkituksi kommentiksi jos keskiluokkainen, korkeakoulutettu yrittäjäkin irvistää. Poliittisella kentällä ja kansainvälisissä piireissä on luvassa pahempiakin ansalankoja.
Presidentin valta on kuitenkin sen verran ohut, että tärkein tehtävä ohjailla päätöksentekoa l. Suomea oikeaan suuntaan, pitää kansa yhdessä ja olla koko kansan presidentti. Tavja asusteli taviksena Kallion osakkeessa ja Salen pystyy bongaamaan verkkareissa Karhu-pipo päässä iltalenkillä. Aaltola on tarjonnut uutena tulokkaana aika vähän tartuntapintaa ja nyt vielä voiteli itsensä kuohuvalla.
