Presidentinvaalit 2024

Jos Kiova 22 tilanne tulisi helsinkiin, niin Osaisoko Haavisto kuitenkin toimia paremmin kuin Stubb joka varmaan jäisi odottamaan käskyjä/kyytiä Brysselistä/Natosta?
 
Jos Kiova 22 tilanne tulisi helsinkiin, niin Osaisoko Haavisto kuitenkin toimia paremmin kuin Stubb joka varmaan jäisi odottamaan käskyjä/kyytiä Brysselistä/Natosta?
Osaisi. Haavisto on nimenomaan demonstroinut kykyä tehdä itse päätöksiä ja toimia sen mukaan, mikä on hänestä tärkeätä. Hän olisi taitavampi näistä kahdesta. Yleensä se hänen toimintansa näyttää minusta samalta kuin vihollisen toiminta, mutta tämä on subjektiivista, sillä ei ole yhtä yhteistä suomalaisten etua.

Aivan lähiaikoina Haavisto on esiintynyt minun silmissäni edukseen monta kertaa
- viikonlopun telkkarissa pyysi rahaa kampanjalle, kun sitä ei ollut. Pieni ja koruton tosiasian kertominen suoraan oikealla hetkellä. Ja ihmiset lahjoittivat heti miljoonan.
- heti perään puhui nöyrästi ja viisaasti siitä, miten puolet äänestäjistä menetti ykkösehdokkaan ja niille ihmisille pitää nyt puhua. Pidin paljon.
- NATO-jäsenyyden muodollisuuden yhteydessä hoiti heti sen, mikä on meidän sanottu ykkösprio, eli antoi heti oman paperin perään Ruotsia koskevan lapun. En usko, että tällaista oli viestintätoimistossa keksitty, vaan hän osoitti tavan keskittyä siihen, mikä on tärkeätä ja kiireellistä.

Haavisto ei ole tyhmä kaveri, kuten Stubb on. Eihän nämä asiat paina vaakakupissani lähellekään hänen laajaa syntisäkkiään ja vakaumustani siitä, että vihreät kokonaisuudessaan ovat minun (ja minä heidän) poliittisia vihollisiani. Ei vastustajia, vaan ihan vihollisia. Ja vihollisissa taitavuus on miinusta.
 
Viimeksi muokattu:
Osaisi. Haavisto on nimenomaan demonstroinut kykyä tehdä itse päätöksiä ja toimia sen mukaan, mikä on hänestä tärkeätä. Hän olisi taitavampi näistä kahdesta. Yleensä se hänen toimintansa näyttää minusta samalta kuin vihollisen toiminta, mutta tämä on subjektiivista, sillä ei ole yhtä yhteistä suomalaisten etua.

Aivan lähiaikoina Haavisto on esiintynyt minun silmissäni edukseen monta kertaa
- viikonlopun telkkarissa pyysi rahaa kampanjalle, kun sitä ei ollut. Pieni ja koruton tosiasian kertominen suoraan oikealla hetkellä. Ja ihmiset lahjoittivat heti miljoonan.
- heti perään puhui nöyrästi ja viisaasti siitä, miten puolet äänestäjistä menetti ykkösehdokkaan ja niille ihmisille pitää nyt puhua. Pidin paljon.
- NATO-jäsenyyden muodollisuuden yhteydessä hoiti heti sen, mikä on meidän sanottu ykkösprio, eli antoi heti oman paperin perään Ruotsia koskevan lapun. En usko, että tällaista oli viestintätoimistossa keksitty, vaan hän osoitti tavan keskittyä siihen, mikä on tärkeätä ja kiireellistä.

Haavisto ei ole tyhmä kaveri, kuten Stubb on. Eihän nämä asiat paina vaakakupissani lähellekään hänen laajaa syntisäkkiään ja vakaumustani siitä, että vihreät kokonaisuudessaan ovat minun (ja minä heidän) poliittisia vihollisiani. Ei vastustajia, vaan ihan vihollisia. Ja vihollisissa taitavuus on miinusta.
En kiistä, etteikö Haavisto olisi hoitanut Nato-asiaa hyvin. Mutta väittäisin, että Ruotsin ratifioinnin hoitaminen ei ollut hänen oma keksintönsä. Koko Nato-prosessi oli monien tahojen hyvän yhteistyön ja oivalluksen tulos. Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointi Suomen oman liittymissopimuksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä hoidettiin mestarillisesti hyvin valituilla sanamuodoilla, jotka keksittiin jossain ministeriössä tai valiokunnassa. Tietysti se, että Ruotsin ratifiointipaperi annettiin Blinkenille samalla kuin Suomen liittymispaperi, oli tyylikäs temppu.

Nato-prosessi oli hienon yhteistyön tulos ja Suomen historian upeimpia poliittisia operaatioita. Siinä tarvittiin presidentin, pääministerin, ulkoministerin, puolustusministerin, eduskuntaryhmien, ministeriöiden, ym. toimivaa yhteistyötä. Vähäiselle huomiolle jäi eduskuntaprosessin maaliskuu-toukokuu mastermind Matti Vanhanen, joka keksi tavan saada Nato-jäsenyys eduskuntamyllyn läpi laillisesti, kansanvaltaisesti, kaikkien puolueiden tuen mahdollistaen, nopeasti ja sellaisen sumuverhon peitossa, että ryssänmaalle varmistui vasta ihan loppumetreillä, että ollaan varmasti menossa Natoon.
 
Nato-prosessi oli hienon yhteistyön tulos ja Suomen historian upeimpia poliittisia operaatioita. Siinä tarvittiin presidentin, pääministerin, ulkoministerin, puolustusministerin, eduskuntaryhmien, ministeriöiden, ym. toimivaa yhteistyötä. Vähäiselle huomiolle jäi eduskuntaprosessin maaliskuu-toukokuu mastermind Matti Vanhanen, joka keksi tavan saada Nato-jäsenyys eduskuntamyllyn läpi laillisesti, kansanvaltaisesti, kaikkien puolueiden tuen mahdollistaen, nopeasti ja sellaisen sumuverhon peitossa, että ryssänmaalle varmistui vasta ihan loppumetreillä, että ollaan varmasti menossa Natoon.
Toisaalta se miehistö, joka luovi Suomi-veneen turvasatamaan myrskyn ja aaltojen alkaessa jo lyödä laitojen yli on se sama miehistö, joka kieltätyi viemästä venettä satamaan hyvällä säällä, tai myrskypilvien noustessa jo horisontissa, tai edes ensimmäisten viimojen jo osuessa purjeisiin. Mutta hyvä näinkin. Ja sinällään samaa mieltä, kun vaihtoehtoja ei enää ollut, niin operaatio hoidettiin kyllä todella tyylikkäästi.
 
Toisaalta se miehistö, joka luovi Suomi-veneen turvasatamaan myrskyn ja aaltojen alkaessa jo lyödä laitojen yli on se sama miehistö, joka kieltätyi viemästä venettä satamaan hyvällä säällä, tai myrskypilvien noustessa jo horisontissa, tai edes ensimmäisten viimojen jo osuessa purjeisiin. Mutta hyvä näinkin. Ja sinällään samaa mieltä, kun vaihtoehtoja ei enää ollut, niin operaatio hoidettiin kyllä todella tyylikkäästi.
Ja sitten on se porukka joka nikottelematta ajoi sinne myrskyyn vaikka jollain tasolla ymmärsi sen tulevaksi. Jälkeenpäin on hyvä paukuttaa henkseleitä ja kehua että ymmärsi kyllä etukäteen hengenvaaran. Ei nyt vain huvitellut tehdä asialle mitään.

Kaikki tekevät virheitä mutta homma tosiaan hoidettiin lopulta hienosti. Tärkeintä on että se tehtiin porukalla ja nyt ollaan ilman mutinoita uusilla asetuksilla ja siellä minne kuulumme.
 
Jos Kiova 22 tilanne tulisi helsinkiin, niin Osaisoko Haavisto kuitenkin toimia paremmin kuin Stubb joka varmaan jäisi odottamaan käskyjä/kyytiä Brysselistä/Natosta?
Ei tuossa tarvita pressaa edes ylipäällikön roolissa vaan PV:llä on lupa toimia.
 
Toverilta yllättävä kommentti eiliseen keskusteluun. Sotilas keskittyy päätelmissään vain asiaan, ei esiintymiskykyyn tai siihen kuinka vakuuttavalta puhuja näyttää.
Eli vaikka Haavisto vaikutti tavallisen katsojan mielestä osaavammalta niin toisinkin voi asian nähdä.

Ei kyllä ole Haavisto kertaakaan ollut sotilasasioissa osaavampi näissä kakkoskierroksen kikkelinmittaamisissa. Itseä on hämmästyttänyt miten paljon paremmin Stubb on ollut esim Nato-asioissa kartalla kuin se joka meidät ulkoministerinä sinne allekirjoitti. Olisin kuvitellut että sieltä pesee ja linkoaa tällä sektorilla mutta siellä on sellainen vaivaantuneen näköinen tekohymyPekka ollut yllättävänkin kuutamolla kun sotaväenasioista puhutaan.
 
Tuo ylipäällikkö asia on itselle ehkä hieman toissijainen ja omasta mielestä ei presidentin tarvitse olla ryynännyt puoltavuotta metsässä. Näen ylipäällikkö roolin hieman puolustusvoimien poliittisena puolena en sellaisen Hitler II joka ottaisi osaa sotatoimien suunnitteluun karttapöydän ääressä siirrellen joukkomerkkejä. Toivottavasti pysyy korpraalit ja kapteenit kaukana niistä touhuista. Toki yhteistyön täytyy toimia presidentin ja puolustuvoimien välillä ja tehtävä kuvat olla molemmilla selvillä. Lisäksi luottamusta tulee löytyä puolin ja toisin. Molempien kohdalla ehkä hieman hiertää myös se mahdollisuus miten paljon nämä haluavat juuri alkaa micromanageroida puolustusvoimien suuntaan. Näen riskin molempien kohdalla mutta ehkä vähän eri syystä.
 
Tuo ylipäällikkö asia on itselle ehkä hieman toissijainen ja omasta mielestä ei presidentin tarvitse olla ryynännyt puoltavuotta metsässä. Näen ylipäällikkö roolin hieman puolustusvoimien poliittisena puolena en sellaisen Hitler II joka ottaisi osaa sotatoimien suunnitteluun karttapöydän ääressä siirrellen joukkomerkkejä. Toivottavasti pysyy korpraalit ja kapteenit kaukana niistä touhuista. Toki yhteistyön täytyy toimia presidentin ja puolustuvoimien välillä ja tehtävä kuvat olla molemmilla selvillä. Lisäksi luottamusta tulee löytyä puolin ja toisin. Molempien kohdalla ehkä hieman hiertää myös se mahdollisuus miten paljon nämä haluavat juuri alkaa micromanageroida puolustusvoimien suuntaan. Näen riskin molempien kohdalla mutta ehkä vähän eri syystä.
Jep. Ukrainasta voi ottaa mallia ylipäällikön roolista. Se ei todellakaan tarkoita sotilasoperaatioden suunnittelua tai johtamista kuten usein tunnutaan ajattelevan.
 
Ketunhäntä pilkottaa liiankin punaisena: HS toivoo persujen jäävän kotiin, koska se on Haaviston ainoa tie voittoon.
Niinpä.

Tässä Pekka Haaviston tekstiä ajalta, jolloin hän teki Köynnös-lehteä (1977):

Realisteiksi ei meitä (suomalaisia) ole nimitelty, vaikka sellaistakin sanaa mielestäni meistä voisi käyttää: itsesensuuriksi kun leimataan ’tietyissä piireissä’ eli noissa patamustissa kylmän sodan konkareissa ja preussilaista kuria & järjestystä kaipaavissa kuppikunnissa myös sellaiset toimenpiteet, joita tervejärkisempi voisi kutsua vaikkapa itsekritiikiksi.

Itsesensuurihan merkitsee, ettemme me täällä Suomessa suoraan apinoi kylmää sotaa ylläpitäviä länsilehtiä ja samoista vaikuttimista pulppuavaa materiaalia tarjoavia uutislähteitä ja räpelly valittelemaan ihmisoikeuksien kelvottomuutta Neuvostoliitossa
.

Ei kai meidän tarvitse ottaa huoleksemme, ettei sikäläisellä nuorisolla ole mahdollisuutta saada käsiinsä aivan kaikkea länsiperäistä kertakulutusroskaa tai täkäläistä henkistä alennustilaa kuvaavia painotuotteita ja elokuvia.

Tiedonvälityksen vapaudesta ei pahaa sanaa, mutta mitä ihmeen ’tietoa’ sisältyy erilaisia julkkiskultteja palvovaan paskalehdistöön? Pitäisikö puhdasta voittoa tavoittelevan joukkotiedotuksen lyödä itsensä läpi myös Neuvostoliitossa.

(Lehdet saa googlettamalla osoitteesta punkmuseo.fi)
 
Tuo ylipäällikkö asia on itselle ehkä hieman toissijainen ja omasta mielestä ei presidentin tarvitse olla ryynännyt puoltavuotta metsässä. Näen ylipäällikkö roolin hieman puolustusvoimien poliittisena puolena en sellaisen Hitler II joka ottaisi osaa sotatoimien suunnitteluun karttapöydän ääressä siirrellen joukkomerkkejä. Toivottavasti pysyy korpraalit ja kapteenit kaukana niistä touhuista. Toki yhteistyön täytyy toimia presidentin ja puolustuvoimien välillä ja tehtävä kuvat olla molemmilla selvillä. Lisäksi luottamusta tulee löytyä puolin ja toisin. Molempien kohdalla ehkä hieman hiertää myös se mahdollisuus miten paljon nämä haluavat juuri alkaa micromanageroida puolustusvoimien suuntaan. Näen riskin molempien kohdalla mutta ehkä vähän eri syystä.
Suomessa ylipäällikön tärkein periaatteellinen tehtävä on osoittaa, että puolustusvoimat on siviiliyhteiskunnan alainen eikä päinvastoin. Käytännön tasolla tärkein tehtävä ovat virkanimitykset, joissa presidentti voi jopa jonkin verran käyttääkin valtaansa ja vaikuttaa asioiden kehityssuuntaan.

Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että sota-aikana presidentti liikuttelisi taisteluosastoja kartalla tms.? Siteerataanpa presidentti.fi-sivustoa:
Presidentti päättää sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista, sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista ja sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista. Lisäksi presidentti päättää muista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista. Presidentti päättää myös sotilaallisista nimitysasioista ja sotilasarvoon ylentämisestä.

Tasavallan presidentti päättää sotilaskäskyasioista puolustusvoimain komentajan esittelystä pääministerin ja puolustusministerin myötävaikutuksella ns. kabinettiesittelyssä pääsääntöisesti valtioneuvoston ulkopuolella. Puolustusministerillä on läsnäolovelvollisuus ja pääministerillä läsnäolo- ja puheoikeus kabinettiesittelyssä. Presidentti voi omasta aloitteestaan tai puolustusministerin esityksestä siirtää kabinettiesittelyssä olevan asian ratkaistavakseen valtioneuvostossa, jossa asian esittelee puolustusministeri. Valtioneuvostossa presidentti tekee päätöksensä ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta. Puolustusvoimain komentajalla on läsnäolo- ja puheoikeus sellaisessa presidentin esittelyssä.
 
Suomessa ylipäällikön tärkein periaatteellinen tehtävä on osoittaa, että puolustusvoimat on siviiliyhteiskunnan alainen eikä päinvastoin. Käytännön tasolla tärkein tehtävä ovat virkanimitykset, joissa presidentti voi jopa jonkin verran käyttääkin valtaansa ja vaikuttaa asioiden kehityssuuntaan.

Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että sota-aikana presidentti liikuttelisi taisteluosastoja kartalla tms.? Siteerataanpa presidentti.fi-sivustoa:
Tällaisen kuvan voi helposti saada kun monet pitävät tärkeänä sitä että intti on käyty.
 
Back
Top