Pihkakoski
Ylipäällikkö
Meni sitten oikein tai väärin tai jotakin siltä väliltä, niin tulkitsen tämän Venäjän "operaatio-Puolan" meille suosiolliseksi liikkeeksi ja lisää toivon. Jos yritetään äärimmäisen suppeasti ja pähkinänkuoreen survottuna summata mahdollisia Venäjän intentioita tulevaan:
1) Venäjä tulee, omaan talouteensa ainakin lyhyellä- ja keskipitkällä aikavälillä vaikuttavista merkittävistä riskikertoimista ynnä muusta negaatiosta huolimatta, jatkamaan kulkua jossa ehdoton päämäärä on Ukrainan alistaminen äiti-Venäjän elimelliseksi osaksi irrotettuna Läntisestä maailmasta
2) Ylläolevan lisäksi, pidemmän aikavälin laajempi strateginen päämäärä pitää sisällään Läntisen koalition heikentämisen ja tätä hyödyntävän mahdollisuuden asteittain jossakin laajuudessa palata menneeseen NL:n suuruuteen, joko konkreettisessa valtiorajojen uudelleenmuotoilussa tai muulla tavoin.
Ykköskohta ymmärtääkseni ei terhakkaampaa "ei-se-noin-ole" -huutelua herättele juuri missään piireissä. Pelkästään tämän näkemyksen, ainakin pääpiirteittäin hyväksyminen johtaisi mielestäni pidemmällä aikajanalla hyvin merkittävään potentiaaliseen Eurooppalaisen turvallisuusympäristön muutokseen.
Useammallakin kulmalla, joista vähäisimpiä eivät olisi Ukrainan tarjoamat tulevaisuuden taloudelliset mahdollisuudet merkittävään kasvuun mm. raaka-aineiden lähteenä ja maatalouden suhteen. Myös kartan tuijottelu hyvin ikäviä skenaarioita avannee.
Lopputulemassa, missä Venäjä (väli)tavoitteensa Ukrainassa saavuttaisi. Hyvin vaikea olisi nähdä muuttumatonta geopoliittista karttaa, missä Kiinan intressit Venäjän kautta Länteen toteutuvina tavoitteina, eivät osaansa näyttelisi.
Mikäli sota päättyisi nyt ja heti, ehdoilla jotka selvät ja luonteeltaan vastaansanomattomat ovat muuttumattomasti olleet Venäjän suunnalta. Ukraina ja Eurooppa olisivat välitilassa, mikä asteittain pakote- ja muussa politiikassa uskoakseni muuntuisi Venäjä-Eurooppa suhteiden "normalisoitumiseen". Ts. asteittain Venäjän päämäärien saavuttamiseen.
USA:n poliittisen koneiston rattaiden villi-pyöriessä, en vähääkään epäile sitä etteikö tätä laskutoimitukseen olisi pyritty ynnäämään Eurooppalaisessa politiikanteossa. Vaikka nyt taitaa muodikasta olla hokea "Paska-Eurooppaa" EU:n päätöksenteon ja muun suhteen, ei tämä nyt näin karua tietenkään ole. Kyllä täällä yhtälöitä ymmärretään. Eri asia sitten, poliittisten pyrkimysten suunta. Joku voittaa aina.
Ja alkuun... toivon Venäjän jatkavan, näitä NATO-maiden rajojen sisään ulottuvia toimiaan. Joko nämä saattavat vaikuttaa lujittavina lukkoina Venäjän päämäärien patoamiseen aktiivisina toimina tai sitten ei. Jälkimmäisessä, ensimmäinen ulos kuittaantuu ja ryssä tekee ryssän työn, Euroopan avustuksella poliittisine kompromissihalukkuuksineen. Ensimmäisessä, vastarinta ja ymmärrys historiallisesta käänteen mahdollisuudesta lujittuu ja ryssä kohtaa nyrkin nenässään. Skaalautuvassakin mielessä.
Edelleen, Venäjän ymmärtäjiä meidänkin aktiivi-politiikassamme mukana on. Odottaen sopivaa hetkeä, jolloin sanoa taikasana "kompromissi" (liennytys). Tämä on perkeleellisen surullista. Mutta ei mitenkään yllättävää. Opportunismi ja vastaavat ominaisuudet, kokonaisuuden kannalta miinusta peruskansalaiselle tuottavat yksilöt, eivät perinteisesti ole sivuviitteisiin politiikanteossa jääneet.
Tämä ei tietenkään mitään analyysiä ole, vaan aivan perusmuotoista tajunnanvirtaa.
1) Venäjä tulee, omaan talouteensa ainakin lyhyellä- ja keskipitkällä aikavälillä vaikuttavista merkittävistä riskikertoimista ynnä muusta negaatiosta huolimatta, jatkamaan kulkua jossa ehdoton päämäärä on Ukrainan alistaminen äiti-Venäjän elimelliseksi osaksi irrotettuna Läntisestä maailmasta
2) Ylläolevan lisäksi, pidemmän aikavälin laajempi strateginen päämäärä pitää sisällään Läntisen koalition heikentämisen ja tätä hyödyntävän mahdollisuuden asteittain jossakin laajuudessa palata menneeseen NL:n suuruuteen, joko konkreettisessa valtiorajojen uudelleenmuotoilussa tai muulla tavoin.
Ykköskohta ymmärtääkseni ei terhakkaampaa "ei-se-noin-ole" -huutelua herättele juuri missään piireissä. Pelkästään tämän näkemyksen, ainakin pääpiirteittäin hyväksyminen johtaisi mielestäni pidemmällä aikajanalla hyvin merkittävään potentiaaliseen Eurooppalaisen turvallisuusympäristön muutokseen.
Useammallakin kulmalla, joista vähäisimpiä eivät olisi Ukrainan tarjoamat tulevaisuuden taloudelliset mahdollisuudet merkittävään kasvuun mm. raaka-aineiden lähteenä ja maatalouden suhteen. Myös kartan tuijottelu hyvin ikäviä skenaarioita avannee.
Lopputulemassa, missä Venäjä (väli)tavoitteensa Ukrainassa saavuttaisi. Hyvin vaikea olisi nähdä muuttumatonta geopoliittista karttaa, missä Kiinan intressit Venäjän kautta Länteen toteutuvina tavoitteina, eivät osaansa näyttelisi.
Mikäli sota päättyisi nyt ja heti, ehdoilla jotka selvät ja luonteeltaan vastaansanomattomat ovat muuttumattomasti olleet Venäjän suunnalta. Ukraina ja Eurooppa olisivat välitilassa, mikä asteittain pakote- ja muussa politiikassa uskoakseni muuntuisi Venäjä-Eurooppa suhteiden "normalisoitumiseen". Ts. asteittain Venäjän päämäärien saavuttamiseen.
USA:n poliittisen koneiston rattaiden villi-pyöriessä, en vähääkään epäile sitä etteikö tätä laskutoimitukseen olisi pyritty ynnäämään Eurooppalaisessa politiikanteossa. Vaikka nyt taitaa muodikasta olla hokea "Paska-Eurooppaa" EU:n päätöksenteon ja muun suhteen, ei tämä nyt näin karua tietenkään ole. Kyllä täällä yhtälöitä ymmärretään. Eri asia sitten, poliittisten pyrkimysten suunta. Joku voittaa aina.
Ja alkuun... toivon Venäjän jatkavan, näitä NATO-maiden rajojen sisään ulottuvia toimiaan. Joko nämä saattavat vaikuttaa lujittavina lukkoina Venäjän päämäärien patoamiseen aktiivisina toimina tai sitten ei. Jälkimmäisessä, ensimmäinen ulos kuittaantuu ja ryssä tekee ryssän työn, Euroopan avustuksella poliittisine kompromissihalukkuuksineen. Ensimmäisessä, vastarinta ja ymmärrys historiallisesta käänteen mahdollisuudesta lujittuu ja ryssä kohtaa nyrkin nenässään. Skaalautuvassakin mielessä.
Edelleen, Venäjän ymmärtäjiä meidänkin aktiivi-politiikassamme mukana on. Odottaen sopivaa hetkeä, jolloin sanoa taikasana "kompromissi" (liennytys). Tämä on perkeleellisen surullista. Mutta ei mitenkään yllättävää. Opportunismi ja vastaavat ominaisuudet, kokonaisuuden kannalta miinusta peruskansalaiselle tuottavat yksilöt, eivät perinteisesti ole sivuviitteisiin politiikanteossa jääneet.
Tämä ei tietenkään mitään analyysiä ole, vaan aivan perusmuotoista tajunnanvirtaa.
