Puolijohteista ja elektroniikkateollisuudesta

[Huhta]

Kuten tiedämme, vuosikymmenien ajan elektroniikkateollisuuden komponenttituotanto on keskittynyt Aasiaan, erityisesti Taiwaniin, mutta myös esimerkiksi Kiinaan ja Koreaan. Esimerkiksi taiwanilainen puolijohdevalmistaja TSMC onkin markkina-arvoltaan yli biljoona (tuhat miljardia) euroa. Viime vuosina tuotannon keskittymiseen on herätty, kun on ymmärretty mm. länsimaisten aseiden olevan riippuvaisia kiinalaisista komponenteista (Nzz.ch, Forbes).

Yhdysvallat onkin viime aikoina tukenut kotimaassa tapahtuvaa puolijohdetuotantoa kymmenillä miljardeilla dollareilla, jotka ovat johtaneet satojen miljardien dollarien yksityisen pääoman investointeihin alan teollisuuteen ja yrityksiin (Semiconductor Industry Association). Näiden investointien vaikutukset toki näkyvät vasta pitkällä aikavälillä, mutta kehityssuuntaa voinee pitää positiivisena sekä kansallisen suvereniteetin että talouden ja työllisyyden näkökulmasta.

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä Suomi aikoo tehdä. Suomessa puolijohteet ovat vain reilun puolentoista miljardin euron toimiala (Teknologiateollisuus). Teknologiateollisuus onkin kaavaillut tiekarttaa, jolla alan liikevaihto ja työpaikat kasvatettaisiin kymmenessä vuodessa kolminkertaiseksi nykyisestä (Okmetic).

Vaan onko se riittävän kunnianhimoista? Edellinen yritys Valcon kanssa meni mönkään, mutta ajat ja lähtökohdat olivat silloin toisenlaiset. Voisiko nyt olla uusi tilaisuus Suomelle vallata jalansijaan alan vanhoilta toimijoilta ja tuottaa puolijohteita eurooppalaisittain ja länsimaisittain kustannustehokkaasti? Meillähän on tilaa, halpaa energiaa ja toisaalta korkeasti koulutettua työvoimaa. Teollisuudenalan tukeminen ja kasvattaminen kotimaassa voisi kehittää myös turvallisuuspoliittista asemaamme, kun muistamme, kuinka tärkeä Taiwankin on länsimaiden puolijohdetoimittajana.

 

[Rkm]

Kuten tiedämme, vuosikymmenien ajan elektroniikkateollisuuden komponenttituotanto on keskittynyt Aasiaan, erityisesti Taiwaniin, mutta myös esimerkiksi Kiinaan ja Koreaan. Esimerkiksi taiwanilainen puolijohdevalmistaja TSMC onkin markkina-arvoltaan yli biljoona (tuhat miljardia) euroa. Viime vuosina tuotannon keskittymiseen on herätty, kun on ymmärretty mm. länsimaisten aseiden olevan riippuvaisia kiinalaisista komponenteista (Nzz.ch, Forbes).

Yhdysvallat onkin viime aikoina tukenut kotimaassa tapahtuvaa puolijohdetuotantoa kymmenillä miljardeilla dollareilla, jotka ovat johtaneet satojen miljardien dollarien yksityisen pääoman investointeihin alan teollisuuteen ja yrityksiin (Semiconductor Industry Association). Näiden investointien vaikutukset toki näkyvät vasta pitkällä aikavälillä, mutta kehityssuuntaa voinee pitää positiivisena sekä kansallisen suvereniteetin että talouden ja työllisyyden näkökulmasta.

Mielenkiintoinen kysymys on, mitä Suomi aikoo tehdä. Suomessa puolijohteet ovat vain reilun puolentoista miljardin euron toimiala (Teknologiateollisuus). Teknologiateollisuus onkin kaavaillut tiekarttaa, jolla alan liikevaihto ja työpaikat kasvatettaisiin kymmenessä vuodessa kolminkertaiseksi nykyisestä (Okmetic).

Vaan onko se riittävän kunnianhimoista? Edellinen yritys Valcon kanssa meni mönkään, mutta ajat ja lähtökohdat olivat silloin toisenlaiset. Voisiko nyt olla uusi tilaisuus Suomelle vallata jalansijaan alan vanhoilta toimijoilta ja tuottaa puolijohteita eurooppalaisittain ja länsimaisittain kustannustehokkaasti? Meillähän on tilaa, halpaa energiaa ja toisaalta korkeasti koulutettua työvoimaa. Teollisuudenalan tukeminen ja kasvattaminen kotimaassa voisi kehittää myös turvallisuuspoliittista asemaamme, kun muistamme, kuinka tärkeä Taiwankin on länsimaiden puolijohdetoimittajana.

Nokian perintönä osaamista riittänee, mutta kustannukset hyökkäävät vastaan. En oikein mitenkään näe millä voitaisiin kilpailla aasialaista tuotantoa vastaan.

 

[Huhta]

Nokian perintönä osaamista riittänee, mutta kustannukset hyökkäävät vastaan. En oikein mitenkään näe millä voitaisiin kilpailla aasialaista tuotantoa vastaan.

Montaa muutakin teollisuudenalaa on jo palautettu takaisin länsimaihin tuotantokustannusten kohottua entisissä halpatuotantomaissa. Varmasti kuitenkin aiheellinen kysymys.

Itse näkisin, että kilpailuvaltteina voisi toimia lyhyemmät toimitusajat ja -ketjut eurooppalaiselle teollisuudelle, hallitumpi valuutta- ja maariski sekä todennäköisesti ihan suora julkinen tuki. Myös EU on jo osoittanut, olkoonkin Yhdysvaltoihin nähden rahallisesti vain kymmenesosan verran, kiinnostusta tukea eurooppalaista siruvalmistusta (Chips Act). Suomella voisi olla potentiaalia saada suurempaa vipuvartta näihin tukijärjestelyihin osoittamalla kansallista rahaa ja päättäväisyyttä alan teollisuuden kehittämiseen.