Näitä vanhoja uutisia tästä aiheesta lukiessa tulee mieleen outo ajatus. Miksi lehdistö ja suuri yleisö pitävät vastatykistötutkia uutena suorituskykynä PV:lle? Museo Militariassa on esillä kaksi eri mallia vastatykistötutkista, joita PV on käyttänyt aikaisemmin. Onko näistä luovuttu ilman korvaajaa niin, että PV:llä ei ole ollut kyseistä suorituskykyä lainkaan pitkään aikaan? Miksi?
Ehkä siksi koska PV juuri julkaisi videon, jossa kertoo tehneensä jotain historiallisesti ensi kertaa?
Mikä on kieltämättä erikoista sekin jos kykyä on aiemminkin ollut.
Olihan niitä Cymbelinen vastatykistötutkia, wikipedian mukaan 1976 - 2000-luvun alku, kunnes vanhentuneina poistuivat, eikä uusia hankittu kuin vasta nyt. Mielestäni nuokin vanhat olivat sitä laatua, joka toimi vain korkealla korolla ammuttaviin eli lähinnä/vain krh. Sitä aikaisemminkin vastatykistötutkia yritettiin hankkia mystisten salaisten hankintakanavien kautta mesenaattien rahoituksella, mutta homma ryssiytyi Kalle Lehmuksen jouduttua verorikostutkinnan pyörteisiin.
Olisiko sitten niin, että niillä Cymbelineilla ei koskaan harjoiteltu ihan tosissaan. Tai sitten PV:n puolella muisti pätkii.
Olisikohan Cymbeline ollut Suomessa eräänlainen tykistön Thunderbird? Eli olisi ostettu tutustumista/koulutusta varten?
Kaikella kunnioituksella, KarPr:n uutisen kommentoinnissa pari ekaa lainausta edustavat ns. käsitekikkailua, jota kannattaisi välttää asiallisella MpNet forumilla. Onhan meillä ollut vastakrh-tutkia aikaisemminkin, kuten edellä on ihan oikein kerrottu. PV:kin olisi löytänyt tiedot minuutin KVG:lla. Joukko-osastoissa on kuitenkin palveluksessa lähinnä ensi linjan sotakelpoisia sotilaita, toisin sanoen nuoria, joilla ei ole tietoa mitä aikaisemmilla vuosikymmenillä on talossä tehty. Siksi samat kokeilutkin tehdään moneen kertaan. Herkullisimmillaan olis parhaat kokeilu tulokset löytyny sodanaikaisista tai 40-luvun arkistoista. Silloin meillä PE:ssa oli vielä Nenosen johtama osaamiskeskittymä, joka pian hajosi eri tahoille. Tästä olisi hyvä esimerkki, mutta ei siitä nyt enempää.
Se uusi suorituskyky on siis vastatykistötutka, joita ei ole ollut aikaisemmin. Ensiksi kyllä hankittiin joskus 1960-luvulla Severi-tutka, joka oli brittien II MS aikaisesta it:n tulenjohtotutkasta krh:n paikantamiseen modaama. Sitä ehkä käytettiin Thunderbirdien tavoin tekniikan opetteluun. Tai sitten järjestelmällä oli rajoitettu operatiivinen kyky; enpä tiedä kun en oo Mittauspstossa palvellut. Olispa hyvä, jos joku tämänkin selvittäisi.
Cymbeline oli saapuessaan hyvin nykyaikainen; ulkomuistista Suomi oli toka ulkomainen ostaja. Mutta tämänkin vimpaimen tekniikka rajoittui ainoastaan krh:n paikantamiseen. Yläkulmat eivät ole ainoa juttu siinä, vaan krh:n siivet antaa erinomaisen tutkavasteen. Miettikääpä asiaa vaikka näin: Tykistön joka suuntaan pyöreä ammus on tutkassa kuin steath-lentsikka ja siihen verrattuna krh:n kranaatti siipineen taas kuten Talvisodan 2-tasoinen Gladiator-hävittäjä. Cymbeline oli operatiivisessä käytössä melkein 30 v ja olisi sillä voinut paikantaa ainakin yläkulmilla ampuvaa tykistöä. Tiedossa ei ole, tehtiinkö niin koskaan, edellä jo kerrotusta syystä. Jonkun paperin muistan nähneeni, että alakulmilla olisi voitu paikantaa myös, mutta tarkkuus olisi edullisissakin olosuhteissa ollut ainoastaan satoja metrejä.
Cymbelineä ei kutsuttu nimenomaisesti vastakrh-tutkaksi eikä todellista kykyä avattu varusmiehillekään; treenattiin vaan krh:ta vastaan ampumaleireillä. Salaamissyistä on moni suorituskyky paljastunut yleisölle vasta kaluston poistuttua käytöstä. Cymbelineistä luovuttiin, kun siihen ei enää saanu uusia osia ja iso osa (olisko puolet) niistä oli kannibalisoitu varaosiksi. 1990-luvulta alkaen kokeiltiin tai paremminkin hankittiin kokemuksia niiden korvaamisesta. Vuosituhannen vaihteen maailmassa ei uskottu valtiollisia sotia enää syttyvän, tai ainakaan sellaisia, että ne meitä liikuttaisivat. Samaan aikaan oli säästöissä kysymys varuskuntien lopettamisesta ja muista tämän suuruusluokan asioista; ei silloin todennäköisesti edes kunnolla harkittu tutkien ostamista. Tämä ajatus tulee siitä, että lähes Malmin lentokentän veroinen yleisen (tai poliitikkojenn, päättäjien ym; valitse sopiva ve) mielipiteen silmään sahaus eli Tulivoimatutkimus 2006 ei niistä puhu mitään.
Kirjoitin tän oikeastaan , kun joku näytti lukeneen potkut saaneesta Plm:n kansliapäälliköstä Kalle Lehmuksesta julkaistun kirjan. Se on vastakrh-tutkien osalta bullshittiä eikä muutoinkaan mikään tieteellinen tutkimus. Tohtorismies Lasse Lehtinen esiintyy toisena tekijänä ehkä vain mainosmielessä tai on muokannut toisen kirjoittajan tekstiä myyvemmäksi. Arkistot ovat näiltä 1960-luvun vuosilta pääosin auki, eikä välittäjä firma de Jersey ltd ollu mikään hämäräyritys vaan simppelisti maahantuoja. Sellaisia käytettiin monessa muussakin PV:n kaupoissa tuohon aikaan ja myöhemminkin; järjestelyhän on myyjän määrättävissä. Itekin oon joskus tavannut de Jerseyn viimeisen omistaja-toimarin Simo Samulin joskus 1990-luvulla.
www.timesofisrael.com
