Kun tähän keskusteluun on ehdoin tahdoin vedetty Halla-aho mukaan niin esitellään nyt miehen ajatuksia. (On sitten taas aivan eri asia mitä tämä henkilö on todellisuudessa tehnyt ja miten mies on esitetty tiedoitusvälineissä.)
5.12.2007
Itsenäisyydestä
Suomi juhlii 90-vuotista historiaansa itsenäisenä valtiona. Siitä, että juhlintaan osallistuu myös korkein valtionjohto, voitaneen päätellä, että virallinen Suomi pitää itsenäisyyttä hyvänä ja tarpeellisena asiana.
Tästä seuraa kysymyksiä: Miksi on hyvä ja tarpeellinen asia, että Suomi on itsenäinen? Mitä on itsenäisyys? Mitä Suomi juhlii juhliessaan itsenäisyyttä?
Kaikki lienevät yksimielisiä siitä, että valtio on ihmisiä varten eivätkä ihmiset valtiota varten. Valtio ei siis ole itseisarvo vaan väline joidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän vuoksi juhlimisen arvoinen juhlakalu ei varmaankaan ole valtio itsessään ja itseisarvoisena.
Ainoa itselleni mieleen tuleva legitiimi valtion funktio on se, että se on väline kansallisen itsemääräämisoikeuden toteuttamiseksi. Erillinen Suomen valtio on mielekäs vain, jos on olemassa erillinen suomalainen kansakunta. Jos on olemassa erillinen suomalainen kansakunta, tästä seuraa, että kyseinen ryhmä on jollakin tavalla rajattu. Ellei se ole millään tavalla rajattu, kaikki ihmiset ovat potentiaalisia suomalaisia, eivätkä suomalaiset näin ollen tarvitse omaa ja erillistä edunvalvontainstrumenttia.
Päätöksenteon läheisyysperiaatteellakaan ei Suomen valtiota voida perustella, sillä vielä lähemmäs päätöksenteko saataisiin tekemällä kunnista itsenäisiä.
Virallinen Suomi, joka juhlii maamme 90-vuotiasta itsenäisyyttä, on eri yhteyksissä ilmoittanut kannakseen, että a) Suomen kansa historiallisena realiteettina on topeliaalinen fiktio, b) ne ominaisuudet, joilla kansakunnat (ml. Suomen kansa) on aiemmin määritelty, ts. kielellinen, kulttuurillinen ja geneettinen homogeenisyys, ovat huonoja ominaisuuksia, jotka nimenomaisesti pyritään eliminoimaan monikulttuurilla, ja c) kansallisvaltio on aikansa elänyt keinotekoinen konstruktio.
Virallinen Suomi katsoo, että Suomen kansaa ei ole, ja jos onkin (geneettis-lingvistis-kulttuurillinen määritelmä), siitä on syytä päästä eroon. Argumentti c) sisältää sen, että vaikka Suomen kansa olisi olemassa, ja vaikka sen olemassaolo ei olisi huono asia, suomalaisilla ei pidä olla itselleen varattua edunvalvontainstrumenttia nimeltä valtio.
Mitä virallinen Suomi siis juhlii, kun se juhlii Suomen valtiota ja sen itsenäisyyttä? Jos erityistä "Suomen kansaa" ei ole eikä pidä olla, ja jos kansallisvaltio on huono asia? Mitä mieltä on ylläpitää kallista valtiota, jos kuitenkin pidetään hyvänä dekonstruoida siltä kaikki sellainen sisältö, jonka edustamiseksi ja puolustamiseksi se perustettiin? Eikö olisi helpompaa lakkauttaa koko putiikki ja liittyä johonkin muuhun valtioon, tai, mikäli muutkin olisivat siihen suostuvaisia, perustaa myös de jure yksi ja yhteinen maailmankylä? Pakkoko niitä rajoja on ylläpitää, jos ne ovat niin huono asia? Mitä järkeä on kymmenissä erillisissä valtioissa, jos monikultturistisena tavoitteena on, että niissä kaikissa asuu keskimäärin vaaleanruskeita ja kulttuuritonta kulttuuria edustavia ihmisiä?
Eikö itsenäinen Suomen valtio ole suorastaan haitallinen pitäessään yllä virheellistä illuusiota erillisestä, eksklusiivisesta "Suomen kansasta"? Valtiommehan perustettiin aikanaan juuri tällaisen erheellisen premissin varaan. Eikö juuri tämä erheellinen premissi ole vastuussa rasismista, riistosta, orjuudesta ja kaasukammioista? Eivätkö ihmiset oppisi kaikkein parhaiten olevansa yhtä suurta, iloista perhettä, jos poistettaisiin kansallisvaltioina syntyneet entiteetit muistuttamasta heitä vanhoista, pahoista uskomuksista? Onhan useissa Euroopan maissa kielletty esimerkiksi hakaristit ja roomalaiset tervehdyksetkin, koska asiaan paneutuneet yhteiskuntatieteilijät ja vastuulliset poliitikot tietävät niiden kiihottavan ihmisiä hirmutekoihin.
Vastausta siihen, miksi virallinen Suomi kuitenkin haluaa ylläpitää demoniseksi todettua erillistä Suomen valtiota, kannattaa ehkä etsiä historiasta.
Euroopassa oli itsenäisiä ja itsenäisyydestään kynsin hampain kiinni pitäviä valtioita jo kauan ennen kuin kansakunnat tai niiden itsemääräämisoikeudet olivat juolahtaneet kenenkään mieleen. Nämä valtiot eivät halunneet olla itsenäisiä siksi, että itsenäisyys olisi ollut niille keino puolustaa niiden sisältämien kansojen etua. Niiden eliitti puhui usein eri kieltä kuin kansa, ja eri valtioiden eliitit olivat usein sukua toisilleen. Eliitit seurustelivat keskenään, eivät "omien" kansojensa kanssa.
Mikä siis oli valtioiden idea? Idea oli, että kunkin eliitin valtio oli kyseisen eliitin yksityistä nautinta-aluetta. Valtiot olivat keino jakaa väestö, jonka kielellinen, kulttuurillinen ja geneettinen identiteetti ei kiinnostanut ketään, sopivan kokoisiksi verotus- ja hyväksikäyttöyksiköiksi.
Sitä kutsuttiin feodalismiksi. Eliitti ei identifioitunut hallitsemaansa kansaan vaan muiden valtioiden eliitteihin. Valtiot olivat yleiseurooppalaisen eliitin keskenään jakamia läänityksiä. Valtiot olivat olemassa eliittiä varten. Niiden funktio oli elättää oma eliittinsä. Muuta funktiota niillä ei ollut.
Mistä voimmekin palata Suomen itsenäisyyteen. Miksi Tarja Halonen ja kumppanit juhlivat sitä? Koska valtion funktiona ei selvästikään ole enää turvata suomalaisen kansan itsemääräämisoikeutta (= Suomen kansa on keinotekoinen konstruktio) eikä toimia sen edunvalvojana suhteessa muihin kansakuntiin (= kaikkien etu on meidän etumme), onko Suomen valtio (muiden Euroopan valtioiden tavoin) redusoitunut paikallisen eliitin tulonlähteeksi ja läänitykseksi? Ellei olisi erillistä Suomen valtiota, paikallinen aatelisto ei voisi verottaa ketään ja kustantaa hovielämäänsä. Ellei olisi valtiota, paikallisella nobiliteetilla ei myöskään olisi oman viiteryhmänsä, yleiseurooppalaisen feodaaliaateliston, tunnustamaa asemaa. Sanalla sanoen, ei mainetta eikä mammonaa.
Kansallisvaltioiden nousu tuhosi feodaalijärjestelmän ja kosmopoliittisen hovielämän, koska valtioista tuli sisältämiensä kansakuntien, ei paikallisten eliittien, edunvalvojia. Kansallisvaltioiden aika on ohi, ja olemme palaamassa vanhaan järjestykseen. Pyhä Saksalais-Ranskalainen Keisarikunta, jaettuna uskollisten vasallikuninkaiden nautintavyöhykkeisiin. Paikallisaateliston lojaliteetti- ja identifikaatiosuhteet ovat sadan vuoden vertikaalisen poikkeaman jälkeen palanneet horisontaalisiksi.
"Uusia titteleitä en myöskään tarvitse: ei kukaan muualla maailmassa ymmärrä niitä."
- Paavo Lipponen kieltäytyessään valtioneuvoksen arvonimestä.
--------------------------------------------------------------------------------
http://www.halla-aho.com/scripta/itsenaisyydesta.html
Loppujen lopuksi tällä jutulle ei voi muuta kuin nauraa. Suomen armeija kärsii kenkäpulasta. Takavuosinahan näitä mielettömyyksiä uutisoitiin lähinnä romahtavan neuvostojärjestelmän alueelta. Sylki roiskuen lakeijat kiihkoilee kuinka jalkineet ei ole "välttämättömyyshyödyke"! Aivan samalla tavallahan neuvostojärjestelmä perusteli kun ei pystynyt toimittamaan milloin mitäkin hyödykettä.
