Puolustusvoimat voitti kiistan maihinnousukengistä

RDF kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
RDF kirjoitti:
Kumisaapasidiotistmi elää ja voi muutenkin hyvin puolustusvoimista. Uskomatonta hölmöyttä, ei voi muuta sanoa.

Millaisissa keleissä RDF on tetsannut?

Kaikissa mahdollisissa maastoissa ja säissä mitä tämä maa tarjoaa. Talvikumpparit on sinänsä loistava tuote, vaikka huovat onkin saatava joka yö kuivumaan tai tulee niidenkin kanssa ongelmia.

Suoranaista idiotismia on pistää varusmiehet kesäsin kumppareissa mihinkään maastoon. Hautovat jalat paskaksi, hölskyvät, eivätkä tue jalkaa lainkaan. Maiharit on paljon parempi vaihtoehto ja nekin kestävät vettä vähintään hyvin, jos vähän edes viitsii nähdä vaivaa.

Aika vahvoja mielipiteitä... :D
 
skärdis kirjoitti:
Second kirjoitti:
Pätevintä kritiikkiä mitä tuota PV: talvisaapasta kohtaan on esitetty on mielestäni juuri tuo paino. Se saapas kun on sellainen että sillä tarkenee jo huoltomies-pikkarainenkin seisoskella tupakilla tai ajella moottorikelkalla. PV:n ehkä olisi syytä miettiä taistelevien joukkojen kenkäpolitiikkaa uusiksi, nykyinen on erittäin soiva peli niille joille hikoilu ja hengästyminen on vieraampi aktiviteetti.

Ei kai mikään taisteleva joukkokaan voi kahta - kolmea viikkoa olla jatkuvassa taistelukosketuksessa?

On siellä Niksulassa ja Rovalla juuri parhaillaankin varusmiehet parin viikon leireillä, eikä ole varmaan alle kymmenen asteen pudonnut pakkanen kertaakaan. Kyllä siellä noutaja tulee, jos ei ole muutakuin hikipäässä käytävään taisteluun tarkoitetut vermeet käytössä!

Hieman asian sivusta, mutta osaako joku heittää äkkiseltään arviota siitä, kuinka suuri osuus mottitaisteluissa oli pakkasen "tulivoimalla"? Veikkaisin, että melko olennainen vaikutus.

No tuskin, toki tilanteita on monenlaisia. Esim Taipaleella ja Summassa kai kokoajan oltiin taistelukosketuksessa, vihollinen tähystyksen alla ja vihollisen liki päivittäisten hyökkäys/väkivaltainen tiedustelu yritysten alla. Olet kyllä oikeila jäljillä siinä että taistelevillakin joukoilla on muutakin aktiviteettia kuin taisteleminen, vartiot on ehkä kaikkein vaikein ja hankalin tilanne. Ja toisaalta sotatilanteessa tulikuri voi olla astetta kovempi. Summassakin joutuivat miehet värjöttelemään lämmittämättömissä teltoissa.

Mottitaisteluissa havaittiin sellainen viisaus että joukkojen majoitus-välineiden pitää kulkea mukana. Muuten miehet lopettaa taistelun hyvin helposti ja seurauksena on totaalinen kosketuksen irroittaminen ja jopa 10 kilometrin vetätytyminen. Mottitaisteluiden perustoimenpiteet joulukuun aikana olivat tässä mielessä hyvin hapuilevia ja kaksi "suurhyökkäys" yritystä oli mutta ne menivät mönkään ja majoitustilojen puute taistelukosketuksessa olevilla joukolla oli merkittävä tekijä tässä. Vasta kun Raappana (muistaakseni hän) ymmärsi että miesten pitää ottaa majoitusvälineet mukaan taistelutehtäväänsä alkoi menestystä syntyä. Tässä mielessä hieman epäilen sen linjauksen kestävyyttä ja mielekyyttä että miehet kantaa vain taisteluun välttämättömät varusteet mukanaan ja että ei ole tarvetta esimerkiksi isoille repuille. Psykologia ja olosuhteet on semmoiset, vaihtelevat nimittäin.

Olisi kiva tietää mitä ja miten vastustajat toimivat tässä tilanteessa. Hehän rakensivat majoitustiloja (katettu potero) joissa oli oma tulisija. Toisaalta nämä ovat varmasti olleet erittäin haavoittuvia kohteita Suomalaisten partioille. Paleltumista ei ole tietoa, uskoisin että vastustaja kärsi näistä aika paljon... Vaikkakaan heikäläisten mottitaistelukertomusten (ne muutamat joita olen lukenut) eivät puhu mitään paleltumista. Tosin tilanne oli jo sellainen että paleltumat tuskin paljoa palstatilaa saivat, sen verran kurjasti oli asiat kaikilta osin. Hirvittävä nälkä, suomalaisten jatkuva "terrori", valtavasti haavoittuneita, epätoivo ja tappiomieliala.
 
Kapiainen kirjoitti:
Minusta huopakumisaapas on aika yliarvostettu jalkine pakkaskelin kenkänä.
Ei ole yksi, ei kaksi, eikä kymmenen kertaa kun on kylmissä talvikeleissä päivän päätteeksi vertailtu tilannetta "huopakumisaapasmiesten" ja "nahkakenkämiesten" kesken. Tilanne on aina sama: Päivän päätteeksi huopakumisaappaassa ollut huopa on kostea, huovan sisällä olleet sukat kosteita, ellei jopa märkiä. Nahkajalkineessa olleet sukat ovat kuivat.

Kuvittelen tämän johtuvan siitä, että kumisaapas ei päästä yhtään kosteutta haihtumaan ulospäin ja vastaavasti laadukas ja oikein hoidettu nahkajalkine päästää kosteutta haihtumaan ulospäin.

Omalta kohdaltani olen jo monenmonta talvea käyttänyt talvijalkineena 3 numeroa kesäkäytössä olevaa kenkää suurempaa varsikenkää, useimmiten kalvollista, mutta myös ilman kalvoa olevaa kenkää. PALJON vähemmän on tarvinnut kärvistellä kylmien jalkojen kanssa kuin aiemmin huopakumisaappaiden kanssa piti kärvistellä.

Minusta olennaisimmat asiat kylmän kelin talvijalkineessa ovat: riittävän iso koko, jotta jalkineeseen mahtuu sopivasti oikeanlaisia sukkia/vast + sen lisäksi jää vielä riittävästi "ilmatilaa eristeeksi". Toinen tärkeänä pitämäni asia on se että kenkä "hengittää" ja siten sisään muodostuvan kosteus saadaan minimoitua.

Sen olen myös huomannut, että Sukalla ja "sukalla" on merkittävä ero talvikeleissä. Hyvät ja laadukkaat sukat ovat olennaisessa osassa kylmissä keleissä.

Eräs hyvä yhdistelmä on ollut myös tämä: riittävän iso varsikenkä + huopakumpparin huopavuori + laadukas vaellussukka.
Laadukas vaellussukka pysyy kuivana, muodostuva kosteus siirtyy huopaan ja siitä suurelta osin hengittävän varsikengän ansiosta lopulta pois kengästä.

Huopakumisaapasta en jalkaan kylmällä säällä laita jos vain on mahdollisuus käyttää riittävän suurta nahkajalkinetta + laadukkaita sukkia. Hyvin märällä talvikelillä voin harkita huopakumpparia..jos toimivaa kalvollista varsikenkää ei ole tarjolla.

Se kuitenkin selvä että massojen yleistalvijalkineeksi huopakumisaapas on hyvä vaihtoehto..mutta niinsanotusti ammattikäyttöön se ei kyllä kovin hyvä talvijalkine minusta ole..tai en minä ainakaan viitsi kärvistellä palelevien jalkojen kanssa huopakumisaappaissa kun voi olla myös siedettävästi vähän toisenlaisissa jalkineissa.

Niin kyllähän järkeä pitää/pitäisi näissä asioissa käyttää ja ottaa olosuhteet huomioon. Tässä mielessä kahden kengän politiikka on mielestäni hyvä. Taisteluun/marssille lähtiessä voi olla ihan fiksua vetää maiharit/kumisaappaat jalkaan. Vartioon tai muuten vain leirielämään on hyvä vetää jalkaan huopakumisaappaat. Itselläni on "ohuemmat talvisaapaat" olleet muutaman talven käytössä ja ne on "optimaaliset" liikkumista varten. Koko päivän kestävä -20-30 asteen pakkasissa toteutettu "jahtireissu"* on sitten vähän toinen juttu, pakko on kokoajan hiihtää ja liikkua että jalat pysyy lämpimänä. Ketun pillitystä tai kyttäämistä on täysin turha yrittää koska jalat jäätyy tunnottomaksi noin 20 minuutissa. Jos tarkoitus on maata/seistä/istua esim 4 tuntia paikoillaan hiljaisesti, näkymättömästi, henkisesti terävänä ja tarkkana niin jo -5 asteen pakkaset olivat noille saappaille liikaa, ja kyttääminen meni tosiasiallisesti lähinnä lämpimänä pysyttelemiseen ensimmäisen tunnin jälkeen. Eli oikeastaan nuo on lähinnä hiihtosaapaat. Oikeita metsästysreissuja varten minulla on sitten sellaiset keveät huopakumisaapaat (2 kiloa pari), joissa ei tule kylmä vaikka olisi paikoillaan pidempiäkin aikoja. Ja toisaalta jalat/sukat/huopa ei hikeenny paljoa vaikka liikkuisi enemmänkin. Toki -30-40 asteen pakkasille useita tunteja kestäviin metsästyspuuhiin pitäisi olla vielä raskaat huopakumisaapaat, kuten nokian naalit tai PV:n huopakumisaappaat. Niillä on mahdollisuus sekä liikkua että olla paikoilla pidempiä aikoja. On/off tupakoitsijana juuri kengät on kaiken lisäksi äärimmäisen tärkeät välineet koska jalkojen verenkierto on normaalia heikompaa, kädet saa sentään työnnettyä housuihin tai taskuun... Ainakaan meikäläisen nivelet ei taivu niin paljoa että jalkojen kanssa tuo onnistuisi. :lanssi:

...

Että semmoinen litannia mutta mielestäni valottaa aika hyvin kenkien valitsemisen merkitystä/vaikeutta kayttötarkoituksen mukaisesti. Eli olosuhteita ja tekemisen laatua on niin paljon että hankala aina tietää mistä puhutaan.

Mielestäni kuitenkin nuo PV:n huopakumisaappaat eivät sovellu läheskään joka tehtävään vaan ne edustavat tuota raskainta osastoa jota tulisi käyttää kylmimmissä olosuhteissa ja jotka eivät sovellu liikkumiseen välttämättä kovinkaan hyvin (jalat hikeentyy helposti jos pakkasta on vain joku -10 tai vähemmän) , mutta toisaalta ne on sellaiset että niillä pärjää kaikissa olosuhteissa ilman paleltumia. Noiden huopakumppareiden myötähän kävi niin että jalkojen paleltumat hävisivät täysin varusmiehiä kiusaamasta, aiemmin nahkasaapas-aikana ne olivat yleisin paleltumatyyppi. Tästä olen nähnyt ihan tilastointiakin. Eli päätehtävänsä ne täyttää tilanteessa kuin tilanteessa, paleltumien ehkäisyn. Jos noiden ja kumisaappaiden tai varsisaappaiden kanssa kikkailee kelistä ja tehtävästä riippuen niin siitä alkaa löytyä jo ihan kohtuullisesti pelivaraa.

* Eihän siellä mikään eläin liiku! Yksi tyhmä Second vain. Eli siksi ""-merkit jahtireissussa.
 
Mietin vielä tuota huopakumpparia ja sitä mihin sen talviominaisuudet oikeastaan perustuvat?

Saappaan kumi ei mikään erityisen hyvä eriste ole. Pohjat ovat melko ohuet, eli sieltäkään suunnasta ei mitään erityistä eristettä löydy. Homma kai perustuu siihen, että saapas on riittävän iso, eli sinne jää ilmaa eristämään kylmää + huopaan, jonka ominaisuudet eristeenä kai perustuvat nekin jossain määrin ilmaan eristeenä.

Saavuttaako huopakumisaappaalla kylmissä olosuhteissa siis mitään erityistä etua verrattuna esimerkiksi 3-4 numeroa kesävarsikenkää suurempaan varsikenkään, jossa pystyy käyttämään sukan lisäksi huopakumisaappaan huopaa? En keksi tähän hätään mitään järkevää syytä, miksi sukka + huopa olisi parempi yhdistelmä kumisaappaan sisällä kuin mitä se sama yhdistelmä on varsikengän/ muun nahkaisen saappaan sisällä. Nahkakengän eduksi sitävastoin lasken sen, että nahka hengittää syntyvää kosteutta ulospäin, toisin kuin kumisaapas, jolloin kosteus jää useimmiten siihen huopaan ja siitä vähitellen myös sukkaan. Lisäksi nahkainen jalkine on useimmiten selvästi kevyempi kuin huopakumisaapas ja siten miellyttävämpi ja tarkoituksenmukaisempi käytössä.

Kuten aiemmin jo kirjoittelin: mulla on talvikäytössä kalvollinen varsikenkä, joka on reilusti kesällä käyttämiäni suurempi. Tarvittaessa sinne mahtuu vaikka se huopakumpparin huopa sisällä..joskaan ei ole oikeastaan koskaan sitä tarvittu. Tällä kengällä pystyy "kärvistelemään" paremmin kuin huopakumpparilla. Tällä kengällä pystyy liikkumaan huomattavasti helpommin kuin huopakumpparilla ja pystyypä sillä ajamaan autoakin huomattavasti helpommin kuin huopakumpparilla, jonka kanssa ajaminen on joskus hieman haasteellista saappaan koon aiheuttaman kömpelyyden takia.

Vasta sitten kun keli on selvästi plussalla ja maassa paljon hyvin märkää lunta, alkaa huopakumppari olemaan parempi kuin em. kenkäyhdistelmä..sekin suurelta osin siksi, että kalvo ei ole enää uudenveroinen = vuotaa ja paraskaan rasvaus/hylkivän aineen käyttö ei loputtomiin pidä loskalumen kosteutta nahkakengän ulkopuolella.
 
Kumisaappaan etu on pidempi varsi. Tai sitten pitää käyttää säärystimiä. Muuten hangessa temutessa on helposti varren suun reunalla lunta (vaikka olisikin alusasua siellä sisällä), ja sulaessaan se hiljakseen kastelee nilkan seutua. Lopputulema on ennen pitkää vakava lämmönhukka, pahimmillaan paleltuma.

Jos toimii lähinnä urilla / poluilla ja pysyttelee pystyasennossa niin tarpeeksi iso maihari voisi olla ihan asiaa.

Näkemykset edelleen omakohtaisia retkioppaan ja reserviläisen rooleissa ynnä omilla reissuilla koluttuna. Tosin, oma joukko aikanaan talvileireillä ei saanut ainuttakaan paleltumaa jalkoihin, ja se oli siihen aikaan uutta. Ansio mitä ilmeisimmin huopakumisaappaan.
 
koponen kirjoitti:
Kumisaappaan etu on pidempi varsi. Tai sitten pitää käyttää säärystimiä. Muuten hangessa temutessa on helposti varren suun reunalla lunta (vaikka olisikin alusasua siellä sisällä), ja sulaessaan se hiljakseen kastelee nilkan seutua. Lopputulema on ennen pitkää vakava lämmönhukka, pahimmillaan paleltuma.

Jos toimii lähinnä urilla / poluilla ja pysyttelee pystyasennossa niin tarpeeksi iso maihari voisi olla ihan asiaa.

Tuo on kyllä hyvin perusteltu, enkä sinänsä pysty kiistämään noita perusteita. Sen kuitenkin joudun sanomaan, että vaikka perustelusi ovatkin erittäin hyvät ja loogiset, niin en ole tähän mennessä huomannut asiaa ongelmaksi vaikka takana on todennäköisesti ylivoimaisesti eniten foorumilla sotilaskäyttökokemusta hyvin monenlaisissa tehtävissä ja hyvin monenlaisissa lumiolosuhteissa..siis ei läheskään pelkästään pystyasennossa teltassa tai ajoneuvossa.. Ja ainoat paleltumantapaiset mitä koskaan olen talvella jalkoihin saanut, ovat tulleet huopakumisaappaassa ja lähinnä sen takia, että kumi ei hengitä ja pitkän, hyvin fyysisen päivän jälkeen huovat ovat olleet hikoilusta niin märät että kosteus + kylmyys aiheutti pienehköä paleltumisriskiä. Ei siis mitään ihmeellistä..pientä hetkellistä tunnottomuutta vain, mutta kuitenkin.
Tietysti tässä on varmasti myös hyvin paljon yksilöllisiä eroja tässä hikoiluasiassa. Minulla on poikkeuksellisen hyvin toimiva aineenvaihdunta, jota tietysti urheiluhommat on entisestään tehostanut, joten se näkyy myös hikoilussa. (sehän siis ei ole hyvän kunnon merkki ettei hikoile helposti, vaan asia on itseasiassa päinvastoin..toisin kuin joskus uskotaan)
 
Kapiainen kirjoitti:
Mietin vielä tuota huopakumpparia ja sitä mihin sen talviominaisuudet oikeastaan perustuvat?

Saappaan kumi ei mikään erityisen hyvä eriste ole. Pohjat ovat melko ohuet, eli sieltäkään suunnasta ei mitään erityistä eristettä löydy. Homma kai perustuu siihen, että saapas on riittävän iso, eli sinne jää ilmaa eristämään kylmää + huopaan, jonka ominaisuudet eristeenä kai perustuvat nekin jossain määrin ilmaan eristeenä.

Nimenomaan noin. Kumi ei eristä lämpöä oikeastaan lainkaan. Tulee välillä käytyä klapipinolla kumisaappailla ja kun saappaassa on vain ohut sukka, niin yhdistelmä on suorastaan tolkuttoman kylmä. Yksikin villasukka korjaa tilanteen.

Kapiainen kirjoitti:
Saavuttaako huopakumisaappaalla kylmissä olosuhteissa siis mitään erityistä etua verrattuna esimerkiksi 3-4 numeroa kesävarsikenkää suurempaan varsikenkään, jossa pystyy käyttämään sukan lisäksi huopakumisaappaan huopaa?

Kumisaapas on ehdottoman vedenpitävä ja toiseksi se ulottuu säären puoleen väliin. Vedenpitävyys voidaan toki saavuttaa myös nykyaikaisilla maihareilla, mutta onko niitä joka jampalle ja kuinkas jalkinehuolto taistelukentän oloissa?


Kapiainen kirjoitti:
En keksi tähän hätään mitään järkevää syytä, miksi sukka + huopa olisi parempi yhdistelmä kumisaappaan sisällä kuin mitä se sama yhdistelmä on varsikengän/ muun nahkaisen saappaan sisällä. Nahkakengän eduksi sitävastoin lasken sen, että nahka hengittää syntyvää kosteutta ulospäin, toisin kuin kumisaapas, jolloin kosteus jää useimmiten siihen huopaan ja siitä vähitellen myös sukkaan. Lisäksi nahkainen jalkine on useimmiten selvästi kevyempi kuin huopakumisaapas ja siten miellyttävämpi ja tarkoituksenmukaisempi käytössä.

Totta, jos vastaavan huopasaappaan laittaa maihareiden sisälle, niin aivan samalla tavalla se sielläkin lämmittää. Mutta entäs ne maiharin muut ominaisuudet, jos sisällä on pari-kolme numeroa liian iso huopasaapas? Ei ole maiharikaan enää tukeva ja jos sen esim. nilkasta köyttää tarpeeksi tiukkaan, niin kokoonpainuva huopa menettää lämmöneristävyyttään. Edelleen varsikenkien varsi jää väkisinkin reilusti saappaan vartta alemmaksi eli myös lämpösuojattu osuus jalasta vähenee.

Kosteus on myös saappaiden ongelma ja vaatii ehdottomasti huopavuorien kuivattamisen. Siksi niitä jaettiin ainakin meidän aikana kaksi paria per taistelija.


Edit: En myöskään jaksa uskoa, että kaikki sotilaat edelleenkään käyvät sitä kovaa jalkaväentaistelua. Eiköhän edelleenkin merkittävä osa rintamallakin olevista vietä aikaansa jossakin tykkiryhmässä, pioneerihommissa tai muissa ajoneuvolla liikkuvissa joukoissa.
 
Omien havaintojeni mukaan varsikengät eivät sovi talvikengiksi, ellei huolto ja majoitus pelaa. Kovassa pakkasessa yövytyn yön jälkeen on ollut mahdotonta laittaa kalikaksi jäätyneitä varsikenkiä jalkaan, jos niitä ei ole huomattu avata täysin levälleen jalasta riisumisen jälkeen. Kenkiä on jouduttu sulattamaan aamulla Trangiassa. Hekin, jotka ovat avanneet illalla kenkänsä täysin levälleen, joutuvat aamulla kävelemään taipumattomilla kalikoilla. Muistaakseni kenkien pehmeneminen kävellessä vei puoli tuntia tai jotain sellaista. Sitten alkoi kenkä taipua ja nauhat sai kunnolla kiinni. Sitä ennen meno tuntuu jäästä tehdyillä puukengillä kävelyltä. Nämä kokemukset M91 maihareista runsaan 20 asteen pakkasissa. Kenkiin mahtui tavallisten sukkien lisäksi yhdet tai kahdet villasukat. Pohjat ovat kylmät ainakin tavallisten sukkien + yksien villasukkien kanssa. Paikalleen ei auta jäädä tai sitten täytyy pitää päkiöitä ilmassa. Jatkuvasti kävellessä ovat ihan ok. Nämä omia retkeilykokemuksia.

Kuvittelisin kumisaappaiden osalta tilanteen olevan paremman. Huovat voi ottaa makuupussiin ja vettä imemätön kumi ei jäädy kuten nahka.
 
Lienemme siis jotakuinkin samaa mieltä siitä että osaava käyttäjä joka kiinnittää erityistä huomiota varustehuoltoon ja toimintakyvyn ylläpitämiseen voi käyttää monenlaisia jalkineita kovimmissakin keleissä. Erityisesti jos ei puhuta jakovarusteista vaan siitä että on valinnanvaraa ja aikaa sovitella paras kokoonpano, on mieluisa kenkä se paras kenkä.

Isolle joukolle pitkäkestoiseen ulkona toimimiseen tottumattomia miehiä lienee paras jakaa talvikumisaappaat ja muutama pari huopia, ja kouluttaa vaihtamaan / kuivaamaan huopia niin tiheästi etteivät varmasti vety. Lisäksi aluksi ja vaikeissa oloissa tätä tulee valvoa / käskeä.

Kohta kolme kai on sitten se miten paljon Vuosangan luolaston Savonlinnan-Jämsän haaran hyllyllä 3108 on jakaa priimaa talvisaapasta jos kenttäarmeijaa joudutaan ottamaan käyttöön isommassa mitassa. Toivottavasti paljon, en tiedä. Omat vien ainakin mukanani jos Yyhoota käsketään, samoin kuin aimo määrän muuta käyttökelpoista mikä ei ole perheeltä pois.

Vielä Kapiaisen mieltymyksiin... Kalvollinen, laadukas maihari on kyllä erinomainen kolmen vuodenajan kenkä myös minun mielestäni.
 
Itselläni jalat hikoaa melko tehokkaasti ja se tarkoittaa sitä että kumisaappaat ei oikein sovi. M91/05 tai muut perus varsikengät eivät myöskään ole kovinkaan hyvä vaihtoehto. Sen sijaan kunnon kalvollinen varsikenkä on erinomainen vaihtoehto. Omillani on tullut liikuttua paljon metsässä jopa suolla ja jokaisena vuodenaikana. Jalat kastuu vasta kun vettä menee varresta sisään ja hikoilukaan ei aiheita niin suurta huolta.

Omien kokemusten perusteella pakkasta pitää olla 4-6 asteen paikkeilla että tavallisilla nahkamaihareilla jalat pysyy kuivina tai sitten pitää olla jokin hyvä käsittely kengille. Lumihan sulaa kengän päällä vielä pienillä pakkasillakin.
 
tuntematta itse materiaalista kiistakysymystä, voin todeta että useimmat valitukset markkinaoikeuteen koskevat lähinnä kilpailutuksen muotoseikkoja, jotka myös saatavat muodostaa materiaalisia perusteita.

eli useimmiten hankintayksikkö (se joka kilpailuttaa) on ryssinyt kilpailutuksessa. ja sen jälkeen te persut väännätte että kuinka maailma on niin väärällään...

kyse onkin useimmiten inkompetenssista. sekä hankintayksikössä että nettipostajissa.
 
koponen kirjoitti:
Lienemme siis jotakuinkin samaa mieltä siitä että osaava käyttäjä joka kiinnittää erityistä huomiota varustehuoltoon ja toimintakyvyn ylläpitämiseen voi käyttää monenlaisia jalkineita kovimmissakin keleissä.

Hyvä huomio! Se kaikkein olennaisin pointti "selviytymisessä" on nimenomaan se että yksilö ITSE pitää koko ajan huolta omasta toimintakyvystään ja hyvinvoinnistaan. Parhaimmillakin varusteilla päätyy ongelmiin kovissa olosuhteissa, ellei viitsi/ymmärrä pitää myös itse huolta toimintakyvystään!

Nykypäivän nuorukaisille tuo on liian usein ihan outo juttu..samoin kuin se, että osattaisiin käyttää varusteita edes sinnepäin oikein. Kuvaavaa, totta ja valitettavaa on se mikä tilanne on tänä päivänä (jos varusmiesten annetaan pukeutua itse valitsemallaan tavalla)

Sää: +3 astetta
Harjoitus: fyysisesti raskas taisteluharjoitus
Varustus: alusvaatteet, väliasu, maastopuku, pakkaspuku, sirpaleliivi, lumipuku, päässä kypärähuppu ( + osalla lisäksi pipo) ja kypärä.Käsissä rukkaset sisäkintaineen. Jalassa huopakumisaappaat ja niin paljon sukkia huopien lisäksi kuin vain saappaaseen pystyy sullomaan.

Sää: -3 astetta
Harjoitus: sama kuin edellä
Varustus: sama kuin edellä

Sää: -30 astetta
Harjoitus: ks edellinen
Varustus: ks edellinen

Ja mitä sitten tulee tuohon varsikenkien hankintariitaan, niin siinähän asia on juuri kuten adam7 kirjoitti: Virhe löytyy..ainakin kun Puolustusvoimat ovat hankkijaosapuolena..useimmiten varmasti juuri sieltä hankkijapuolen taitamattomuudesta. Puolustusvoimissa kun yhä ajatellaan liiaksi siten, että upseerin koulutus antaa pätevyyden lähes kaikkeen mahdolliseen. Niinpä upseeri pystyy tekemään mitä tahansa työtä pl lääkärin työ, joka taas on niin pyhää ettei upseeri voi sanan puolikkaallakaan kritisoida lääkärin (puolustusvoimissa) tekemää työtä tai ratkaisuja. Olisi ehkä jo viimeinkin aika tunnustaa, että upseeri on ammattisotilas joka on koulutettu sotilastehtäviin.
 
Kapiainen kirjoitti:
Mietin vielä tuota huopakumpparia ja sitä mihin sen talviominaisuudet oikeastaan perustuvat?
Tämä on hyvä kysymys. Miten on, millainen on ollut huopakumisaappaita edeltänyt saapas politiikka? Sen tilastot joita olen nähnyt kertovat että huopakumisaappaisiin siirryttyä jalkojen paleltumat vähenivät erittäin paljon. Kun aiemmin ne olivat yleisin paleltumatyyppi niin nyt ne ovat hyvin harvinaisia, pohjoismaista juuri Suomessa katsotaan olevan parhaat talvikengät tämän vuoksi.

Mihin tämä perustuu, oliko aiemmin jaetut saappaat liian pienet että niihin olisi saatu riittävää eristyskerrosta? Vai onko huopakumisaappaassa jotakin mikä tekee siitä tässä suhteessa paremman? Iroitettava huopa? Vai mahdollisesti se että kun on yksi paksu huopa niin ainakaan ei ole vaaraa siitä että kaverit pistää jalkaan liian vähän eristettä? Sukkien kanssahan on se mahdollisuus olemassa että niitä laitetaan jalkaan liian vähän, ja vaikka toitetaan taidosta ja ymmärryksestä niin tosiasia on se että virheitä tapahtuu myös konkareille, joskus unohtuu laittaa se neljäs sukka jalkaan, mennään ulos eikä päästä lämpimään ja palellutetaan varpaat. Etenkin sotatyö on vielä siinäkin mielessä vittumaista hommaa että kellokorttisysteemiä ei siellä tunneta, tehtävät voi olla mitä vain hikirääkistä tumput suorassa seisoskelemiseen. Harvemmin tiedetään edes sääennusteita. Yleensä vielä toimitaan väsyneenä ja tympääntyneenä. Eli on olemassa varsin mehevät mahdollisuudet tehdä aika isojakin virhearvioita vaatetuksen kanssa.

Eli luullakseni huopakumpparissa etuna on nimenomaan se yksi paksu huopa joka on ainakin riittävän lämmin. Tämähän ei toki rajoitu pelkästään kumisaappaaseen vaan sen voi sijoittaa ihan minkä vain riittävän ison kengän sisään.
 
Second kirjoitti:
Tämä on hyvä kysymys. Miten on, millainen on ollut huopakumisaappaita edeltänyt saapas politiikka? Sen tilastot joita olen nähnyt kertovat että huopakumisaappaisiin siirryttyä jalkojen paleltumat vähenivät erittäin paljon. Kun aiemmin ne olivat yleisin paleltumatyyppi niin nyt ne ovat hyvin harvinaisia, pohjoismaista juuri Suomessa katsotaan olevan parhaat talvikengät tämän vuoksi.

Mihin tämä perustuu, oliko aiemmin jaetut saappaat liian pienet että niihin olisi saatu riittävää eristyskerrosta?

Tietoa tämä ei ole, vaan arvailua mutta..
Kuvittelisin, että nahkasaappaan aikana kärsittiin silloinkin jatkuvaa määräraha- ja varustepulaa ja siitä johtuen sotilaille ei käytännössä ollut jakaa riittävän montaa nahkasaapasparia. Eli käytännössä sotilaille ei ollut jakaa talveksi riittävän suuria nahkasaappaita jotta niistä olisi tullut toimivat talvijalkineet.
Sehän on kyllä ollut "vanhan kansan" tiedossa, että talvijalkineen täytyy olla selvästi suurempi kuin kesäjalkineen, joten olisiko siis ollut niin ettei yksinkertaisesti ole ollut riittävästi riittävän suuria nahkasaappaita?

Tästähän on mainintoja myös historiassa. On dokumentoitu miten Suomalaiset sotilaat neuvoivat Saksalaisia aseveljiään mm. Lapissa sen suhteen että talveksi täytyy hankkia pari-kolme numeroa isommat saappaat ja samoin on dokumentoitu miten Saksalaiset olivat itsekin huomioineet sen, että Suomalaiset sotilaat haalivat mieluusti itselleen isohkoa kokoa olevia saappaita siinä kun Saksalaissotilaat pyrkivät saamaan mahdollisimman "sopivat" saappaat.

Voi vain kuvitella mitä se on ollut olla esimerkiksi talvella 1941-1942 Moskovan edustalla tyköistuvissa nahkasaappaissa joissa kaiken kukkuraksi on raudoitetut pohjat..
 
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/H...lämmön/art-1288377367741.html#comments-anchor

Laitetaas tänne tämä.

Suomen armeijan uudet maihinnousukengät kestävät lämpöä aivan eri tavalla kuin edelliset mallit.

– Kengän pohja kestää 300 asteen lämmön. Se ei saa sulaa vaikka varusmies työntäisi kengän vasten kuumaa telttakamiinaa, maihinnousukengät valmistaneen Sievin toimitusjohtaja Markku Jokinen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Myös nauhoitus tapahtuu entistä nopeammin. Nauhoitukseen puolustusvoimat on ottanut mallia Saksan armeijalta.

HS:n mukaan Sievin Jalkineen varsikengässä käyttämä nahka läpäisi puolustusvoimien ankaran vesitestin. Vesi ei päässyt nahan läpi kuuden tunnin aikana.

Vastaavasti Jalaksen valitsema nahka sieti Jokisen mukaan vettä vain tunnin.
 
ukkopekka kirjoitti:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/H...lämmön/art-1288377367741.html#comments-anchor

Laitetaas tänne tämä.

Suomen armeijan uudet maihinnousukengät kestävät lämpöä aivan eri tavalla kuin edelliset mallit.

– Kengän pohja kestää 300 asteen lämmön. Se ei saa sulaa vaikka varusmies työntäisi kengän vasten kuumaa telttakamiinaa, maihinnousukengät valmistaneen Sievin toimitusjohtaja Markku Jokinen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Silikonipohja? Ruuanlaittoon tarkoitetuille silikonikintaille ilmoitetaan tuollainen lämmönkesto.
 
rukkaskikka kirjoitti:
ukkopekka kirjoitti:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/H...lämmön/art-1288377367741.html#comments-anchor

Laitetaas tänne tämä.

Suomen armeijan uudet maihinnousukengät kestävät lämpöä aivan eri tavalla kuin edelliset mallit.

– Kengän pohja kestää 300 asteen lämmön. Se ei saa sulaa vaikka varusmies työntäisi kengän vasten kuumaa telttakamiinaa, maihinnousukengät valmistaneen Sievin toimitusjohtaja Markku Jokinen kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

Silikonipohja? Ruuanlaittoon tarkoitetuille silikonikintaille ilmoitetaan tuollainen lämmönkesto.

Noilla hyvin lämpöä kestävillä muoveilla tahtoo olla yksi ikävä puoli. Ovat jäällä sangen liukkaita.
Sinänsä hyvä ominaisuus tuo on, että itselläni on sekä Jalaksen että Sievin maiharimallin turvakengistä lähtenyt pohjan kulutuskerros irti nimenomaan lämmönvaikutuksesta. Suutarin mukaan olivat kuumaliimalla olleet kiinni.
 
Itse ostin muutama vuosi sitten Sievin turvakengät kuumankestopohjilla ja ainakin lyhytaikaista punahehkuisen teräksen päällä seisoskelua pohjat kestävät hyvin.
Polttoleikkasin joskus jotain kappaleita ja tallasin huomaamattani lattialla lojuvan punahehkuisen
kappaleen päälle ja kengän pohjassa lika ja rasva paloivat iloisesti keltaisella liekillä, mutta itse kengän pohjaan ei tullut mitään vaurioita.
 
Niin todettakoon, että mulla noi kummatkin turvakengät oli tavallisella pohjalla eikä erityisellä kuumankestopohjalla.
 
Back
Top