Suomi ui lähemmäs Natoa: liittyi vähin äänin kolmeen asehankintaorganisaatioon ainoana sotilasliiton ulkopuolisena maana
Tavoitteena on isot säästöt ja yhteinen aseiden pooli. Toistaiseksi Suomi ei ole lähtenyt mukaan hankintoihin eikä tätä mahdollisuutta aiota käyttää jättimäisessä HX-kaupassa.
KOTIMAA 18.1.2021 15:41
JYRI RAIVIO
Belgian ilmavoimien F-16 -hävittäjä vieraili Rovaniemellä Naton Trident Juncture 18 -harjoituksen yhteydessä lokakuussa 2018. © JOUNI LAAKSOMIES / LEHTIKUVA
NATON viimeisin suuri ilmaoperaatio liittyi Libyan sotaan vuonna 2011. Yhdysvaltalaisen Rand Corporationin
tutkimuksen mukaan kuusi eurooppalaista Nato-maata ja Yhdysvallat pudotti Libyaan seitsemän kuukauden aikana yhteensä 7 642 täsmäpommia, joista lähes 4 300 laukaistiin eurooppalaisista koneista.
Kun ryske päättyi, paukut olivat lopussa. Natossa huomattiin karulla tavalla, etteivät liittoutuman varastot riittäneet edes rajatun alueellisen konfliktin tarpeisiin, saati sitten sotimiseen suunnilleen samalla tasolla olevaa vihollista (eli Venäjää) vastaan.
Niinpä Nato päätti perustaa organisaation, joka ryhtyisi kriittisen materiaalin yhteishankintoihin. Näin saataisiin suuremmat varastot halvemmilla hinnoilla. Tarpeen tulleen Nato-maa voisi lainata pommeja toisen maan varastoista.
Samaa periaatetta on Natossa sovellettu myös maa- ja merivoimien asehankintoihin. Kaikille kolmelle puolustushaaralle on perustettu omat yhteistyöjärjestelynsä.
Suomi on ainoana Naton ulkopuolisena maana mukana kaikissa kolmessa.
Silloinen puolustusministeri
Jussi Niinistö (sin) allekirjoitti maavoimien asehankintoja koskevan asiakirjan eli LBDM:n (Land Battle Decisive Munitions) kesäkuussa 2017 ja ilmavoimien täsmäpommeja koskevan asiakirjan saman vuoden marraskuussa. Se tunnetaan lyhenteellä A2G-PGM (Air-to-Ground – Precision Guided Munitions).
Nykyinen ministeri
Antti Kaikkonen (kesk) pani nimensä merivoimien aseita koskevaan MBDM-asiakirjaan (Maritime Battle Decisive Munitions) kesäkuussa 2019.
Aseyhteistyö vie Suomen jälleen askeleen lähemmäs Natoa. Täällä sitä ei kuitenkaan ole juuri noteerattu. Puolustusministeriö lähetti kaikista kolmesta sopimuksesta lakoniset tiedotteet, mutta ainakaan suurimmissa medioissa aihetta ei ole käsitelty.
KOVIN tuttu se ei ole myöskään eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajalle
Ilkka Kanervalle (kok). Hän kertoo olevansa tietoinen siitä, että tämän luonteisia järjestelyjä on tehty, mutta esimerkiksi käsitteen A2G-PGM sisältö on hänelle outo. Hänen mukaansa poliitikot seuraavat poliittista kuvaa, mutta yksityiskohdat jätetään sotilaille.
”Enhän minä osaa katsoa konepellin alle,” Kanerva sanoo.
Hänen johtamassaan valiokunnassa asiasta ei ole puhuttu.
”En minä silti näe tässä sellaista dramatiikkaa, että eduskunta olisi jotenkin ohitettu”, Kanerva sanoo. Hän pitää asehankintasopimuksia jatkumona valmiuksien luomisessa Naton kanssa tehtävää yhteistyötä varten.
Asehankintayhteistyön tavoitteet ovat selvät ja ne on mainittu myös Suomen liittymisestä kertoneissa ministeriön tiedotteissa: ”Aiesopimus mahdollistaa Suomen osallistumisen työryhmään, jonka tavoitteena on merellisten ampumatarvikkeiden kustannustehokkaat yhteishankinnat sekä tehokas elinjakson hallinta. Työryhmä tutkii myös mahdollisuuksia ampumatarvikkeiden yhteisvarastointiin.” Näin kerrotaan merivoimien yhteistyötä koskevassa tiedotteessa 27.6.2019.
TOIMINTA on vasta alkuvaiheessa, mutta ensimmäiset kaupat on jo tehty. Naton yhteinen hankintaorganisaatio NSPA (Nato Support and Procurement Agency) osti kahdentoista A2G-PGM-maan toimeksiannosta Yhdysvalloista 320 miljoonalla dollarilla täsmäpommien ohjausyksiköitä.
Kauppa täytti tavoitteen eli tuotti 15-20 prosentin säästöt. Nyt useat Nato-maat suunnittelevat myös AMRAAM-ohjusten hankintoja A2G-PGM-yhteistyönä, jota siis on laajennettu täsmäpommeista myös ilmasta-ilmaan-aseistukseen.
Suomi ei ollut mukana näissä hankinnoissa eikä ole puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtajan, insinöörikenraalimajuri
Kari Rengon mukaan suunnittelemassa muitakaan kauppoja tätä kautta. Logistiikkalaitos hoitaa asekaupoissa, myös HX:ssä, kaupalliset neuvottelut ja sopimusten teon.
Renko korostaa sähköpostiviestissään myös, ettei Suomi ole kiinnostunut aseiden luovuttamisesta muiden poolissa mukana olevien maiden käyttöön eikä niiden yhteisestä varastoinnista.
”Aseet tulisivat Puolustusvoimien omaan omistukseen, käyttöön ja hallintaan kuten kaikki muidenkin järjestelyjen kautta hankitut aseet”, Renko kirjoittaa. Näin ollen ei hänen mukaansa myöskään tule kysymykseen, että Naton poolissa olevia suomalaisaseita käytettäisiin Naton tai jonkin sen jäsenmaan sodassa Venäjää vastaan.
RENGON mukaan Suomea kiinnostaa asehankintayhteistyössä ennen muuta sen mahdollisesti tuoma hintaetu ja aseita koskeva tekninen tiedonvaihto.
Hintaedun luulisi olevan erityisen kiinnostava seikka juuri nyt, kun Suomi on hieromassa historiansa suurimpia asekauppoja. Hornetin seuraajan eli HX:n hankintaprosessissa tulee ostettavaksi vähintäänkin satojen miljoonien eurojen arvosta täsmäpommeja.
Niiden hinnat ratkeavat lopullisen kaupan myötä, mutta suuruusluokasta kertoo esim. Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedote
vuodelta 2011. Sen mukaan Suomi on pyytänyt lupaa ostaa 70 pitkän matkan JASSM-täsmäpommia, joiden hinnaksi ilmoitettiin 255 miljoonaa dollaria.
Yhden JASSM:n hinnaksi tulee näin noin 3,6 miljoonaa dollaria eli 3 miljoonaa euroa. Kun hinnat ovat tällä tasolla, yhteishankinnan kautta mahdollisesti saatavan 20 prosentin alennuksen luulisi kiinnostavan ostajaa.
Renko ei kuitenkaan ole kiinnostunut. Hänen mukaansa aseyhteistyöllä ei ole roolia HX-hankinnassa.
”HX-tarjouskilpailuun kuuluu, että tarjoajat esittävät Puolustusvoimille kokonaisratkaisua, johon muiden asioiden ohella kuuluu esitys hankittavista aseista. Tarjouskilpailun tasapuolisuuden ja tarjousten vertailtavuuden takaamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista, että jokin tarjouksissa HX:ään esitettävä asejärjestelmä hankittaisiin tämän järjestelyn kautta.”
www.hs.fi
www.finnprotec.fi
www.businessinsider.com
www.defmin.fi
www.is.fi
www.karjalainen.fi
maanpuolustus.net
